Hämeenlinnan ja Espoon kaupungeille laittamani moitepalautteet viheralueiden / puistojen kunnossapidosta: hätiköity kausikasvien poisto, ruskan eliminoiva pensaiden alasleikkaus ja pensaiden muotoleikkaus kukintaa tuhoavana toimenpiteenä (Päivitetty!)

Palaanpa pitkästä aikaa tekemään koosteen sekä Hämeenlinnan että Espoon kaupungeille lähettämistäni palautteista koskien puistojen ja viheralueiden hoitoa / kunnossapitoa.

Kuten te jo tiedätte, niin olen jo monta vuotta tehnyt valokuvausprojektia vuodenkierron seurannasta, ja täten kierrän säännöllisesti ja paljon tiettyjä kuvauslenkkejä noissa em. kaupungeissa. Näiden lenkkien parissa maisemia tulee tietenkin seurattua paljon myös juuri ko. kaupunkien tekemien kunnossapitotöiden katsannoissa.

Niinpä olen tässä viime viikkoina elo-syyskuun aikana poiminut muutamia epäkohtia näiden kunnossapitotöiden tiimoilta, ja siksi tänään lähetin sekä Hämeenlinnan että Espoon kaupungeille moitepalautetta niistä.

Listaan nämä palautteeni sellaisenaan alle, missä ensimmäisenä on Hämeenlinnan kaupungille laittamani kaksi palautetta, ja sen jälkeen Espoon kaupungille laittamani kaksi palautetta.

Tätä koostekirjoitusta julkaistessani en ole vielä saanut palautteisiini vastauksia, mutta ne saatuani palaan vielä alle päivittämään vastauksista referaatit ja jatkokommentoin niitä sen lisäksi. Seuraavaksi suoraan lainattuna palautteeni >>

Hämeenlinnan kaupungille 23.9.2024 laittamani kaksi palautetta:

--- "Heissan Hämeenlinnan puistojen kunnossapito!

Haluan tietää syyn kausikukkien poistolle jo viime viikon aikana kahdessa kohteessa, jotka ovat Raatihuoneen kadun kukka-altaassa ja Verkatehtaan länsipuolisella rannalla kukkaryhmässä.

Molemmissa tapauksissa kausikukat olivat hyvässä kukassa, joten mielestäni niiden poisto oli liian aikaista ja hätiköityä. 

Lisäksi päättyneen viikonlopun kylmältä yöltä molemmat kohteet ovat olleet hallansuojaisia paikkoja pienilmastollisesti, joten ne kukat olisivat selvinneet edelleen hyvässä kukassa oman kasvi- ja sääseurantakokemukseni mukaan.

Niinpä nyt ko. paikat ovat tarpeettoman ankeita, kun ruskakaan ei ole vielä kunnolla käynnissä, joten niitä kukkia olisi kaivannut maiseman sulostuttajina edelleen. Varmasti lokakuun puolellekin saakka niillä olisi ollut mahdollisuuksia pysyä hyvinä, kun sääennusteiden mukaan tällä alkaneella viikolla on taas hyvin lämmintä.

Toivottavasti ette vielä poista yhtä hätiköidysti Laivarannan eteläpuoleisesta puistosta (eikä muualtakaan) kukkaryhmän vielä paikoilleen jätettyjä kausikukkia, ja varsinkin mikäli ne eivät ole ollenkaan vielä kärsineet päättyneen viikonlopun kylmästä yöstä.

Lisähuomio: havaitsin viime viikolla myös sen, että Raatihuoneenkadulta alkaen olette alkaneet poistamaan myös kukka-amppeleita, joten niidenkin näin aikainen poisto ihmetyttää ja harmittaa.".

--- "Hei Hämeenlinnan puistojen kunnossapito!

Haluan tietää syyn Eteläkadun ja Paasikiventien välisen pensasryhmän alasleikkuulle tässä syyskuun alun vaiheessa vuotta, kun leikkasitte paikalla tuolloin viitapihlaja-angervot ja sinikuusamat alas.

Mielestäni tämä on ollut kasviestetiikan kannalta väärä alasleikkuun aika, koska näin menetettiin etenkin kohteessa olevien viitapihlaja-angervojen ruska tältä syksyltä. Se on huomattava ympäristöä ankeuttava tapa toimia.

Eikö olisi parempi tehdä pensasryhmien alasleikkuut tämän takia vasta ruskan jälkeen esim. lokakuun lopussa tai marraskuun alussa, tai sitten seuraavana keväänä heti lumien sulettua ja ennen uutta kasvua?

Mielestäni teidän ammattilaisten olisi hyvä ottaa huomioon myös tällaisia visuaalisia seikkoja kasvillisuuden kunnossapidossa.".

Espoon kaupungille 23.9.2024 laittamani kaksi palautetta:

--- "Heissan Espoon puistojen kunnossapito!

Haluan ottaa esille moitekatsannossa viime vuosina havaitsemani lisääntyneen koristepensaiden muotoon leikkauksen buumin, jossa etenkin katu- ja liikennealueilla olette alkaneet harrastamaan tätä enenevässä määrin -- tällaista pensaiden muotoon leikkaamista olette tehneet mm. Leppävaaran keskustan alueella ja muutamissa muissa lähialueen paikoissa jo pari-kolme vuotta.

Ymmärrettävästi joissakin tapauksissa pensaita täytyykin leikata jotenkin esteettömyyden turvaamiseksi, mutta toisissa tapauksissa tällaiselle muotoleikkaushoidolle ei ole kunnollista syytä siksi, koska joillakin pensaslajeilla moinen leikkaus tuhoaa seuraavan kevään-kesän kukinnan pahasti.

Yhtenä esimerkkinä tällaisesta kukinnan tuhoavasta tarpeettomasta leikkaamisesta otan Kilonkalliolla Kilobrantsstigen-nimisen puistoväylän yläpään rinteessä viereisen rivitalotontin kohdalla norjanangervopensaat, joita on tässä loppukesällä-alkusyksyllä leikattu muotoon, vaikka siinä ei ole mitään esteettömyysvaatimusta moiselle leikkuulle.

En ole silti varma siitä, että onko tämä ko. pensasryhmä teidän vastuualuettanne, vai kuuluuko se ko. rivitalotonttiin, mutta samanlaista muotoon leikkaamista on tehty aivan näiden lähellä Kilobranten-väylän varrella oleville muille norjanangervoille, jotka todennäköisesti ovat juuri teidän katualuehoidossa.

Norjanangervohan on yksi niistä pensaslajeista, jonka kukinta tapahtuu edelliskesän versoilla, ja jos niitä mennään esim. tähän muotoon leikkaamisen tapaan typistämään paljon loppukesällä / alkusyksyllä, niin niiden kukinta epäonnistuu huomattavan pahasti seuraavan vuoden kasvukaudella -- tarpeeton leikkaaminen onkin siis kasviestetiikkaa ankeuttava toimi ja virhe.

Näin olen ko. lajin kukinnalle havainnut tapahtuneen viime vuosina joka kerta, ja norjanangervon kaltaisilla pensailla juuri kukinta on se esteettisesti merkittävin ominaisuus, jota tulisi pikemminkin säilyttää aina mahdollisimman paljon jättämällä tarpeettomat leikkaukset pois.

Siksi haluan teidän jatkossa ottavan huomioon tällaiset kasviestetiikka-asiat etenkin siellä, missä liikenneväylien esteettömyyden vaatimukset eivät ulotu käytännössä tällaisten pensaiden kohdille -- teidän ammattilaisten olisi hyvä huomioida myös tällaisia visuaalisia seikkoja kasvillisuuden kunnossapidossa.".

--- "Hei Espoon puistojen kunnossapito!

Otan esille moitteena kahdessa kohteessa pensasryhmien alasleikkuut, joita olette tehneet tässä syyskuussa mielestäni vääränä ajankohtana.

Ensimmäinen kohde on Karamalmintien varrella koivuangervopensaiden ryhmät, missä olette valikoiden alasleikanneet muutamat ko. ryhmät ilmeisesti pensaiden voinnin mukaan, joka onkin hyvä idea sinänsä. 

Toinen kohde on Pyölinmäen ja Ingågränden-väylän välissä, missä olette niittykasvillisuuden niiton yhteydessä leikanneet alas myös ko. paikalla olevan kevyenliikenteen väylän viereisen ruusupensasrivistön.

Mielestäni tämä on ollut kasviestetiikan kannalta väärä alasleikkuun aika molemmissa tapauksissa, koska näin menetettiin molemmissa kohteissa olevien ko. pensaiden ruskat tältä syksyltä. Se on huomattava ympäristöä ankeuttava tapa toimia.

Eikö olisi parempi tehdä pensasryhmien alasleikkuut ylipäätään tämän takia vasta ruskan jälkeen esim. lokakuun lopussa tai marraskuun alussa, tai sitten seuraavana keväänä heti lumien sulettua ja ennen uutta kasvua?

Mielestäni teidän ammattilaisten olisi hyvä ottaa huomioon myös tällaisia visuaalisia seikkoja kasvillisuuden kunnossapidossa.".

Päivitys 26.9.2024 klo. 15:10:

Olen nyt tätä päivitystä julkaistaessa odottanut jo monta päivää Hämeenlinnan kaupungilta vastausta palautteeseeni, mutta sitä ei ole edelleenkään tullut.

Sen sijaan Espoon kaupunki vastasi palautteeseeni jo kahden päivän sisällä kolmella eri viestillä.

Kommentoin nyt kuitenkin tuosta Hämeenlinnan puuttuvasta vastauksesta huolimatta Espoon vastauksien sisältöjä -- mahdollisesti päivitän tätä kirjoitusta vielä toisen kerran jossain vaiheessa myöhemmin, jos Hämeenlinnakin vielä suvaitsee vastata palautteeseeni...

Noista kolmesta Espoon vastauksestaan kävi referoiden ilmi seuraavanlaisia seikkoja:

--- Ensimmäisessä viestissä ylimalkaan kerrottiin, että yleensä pensaita (alas)leikataan niiden ollessa lehdettömiä, mutta siitä poikkeavasti leikkauksia voidaan tehdä vieraslajien torjunnan tai pahojen näkemäesteiden poiston takia.

--- Toisessa viestissä korostettiin hoitovastuiden jakautumista kaupungin oman julkisen tilan ja yksityisten tonttien kesken; säännöksi mainittiin, että katuviheralueilla alle 3 m:n levyiset viherkaistaleet kuuluvat kohdalla olevan kiinteistön kunnossapitovastuulle joka tapauksessa. Lisäksi viestissä mainittiin ylimalkaan, että kaupunki ei itse tee pensaiden muotoon leikkaamista (vain ensimmäisessä viestissä mainituissa tapauksissa leikataan), ja että viheralueiden monimuotoisuutta on lisätty aikaisempaa enemmän.

--- Kolmannessa viestissä pensaiden tätä em. mielestäni väärää alasleikkuuajankohtaa puolustettiin toisen vastaajan mukaan resurssipulalla; mainittiin, että ei voida mennä aina "estetiikka edellä", koska samat ihmiset eivät ehdi lehtien putoamisen alettua enää tekemään pensaiden alasleikkuuta heidän keskittyessä "olemaan lehtipuhaltimien varressa", ja lehtien poistamisen jälkeen alkaa kuulemma heti talven metsänhoitotyöt. Tähdennettiin täten, että tämä elo-syyskuun jakso ennen ruskan alkamista on ainoa mahdollinen aika tehdä pensaiden alasleikkuuta.

Omia kommenttejani näihin:

Tuo kuuluisa resurssipula huonojen / epäoptimaalisten toimintatapojen oikeuttajana / pakottajana tuli siis taas esille, ja siitä voidaan johtaa perimmäisenä syynä juonteet koko yhteiskunnan rappioittamiseen ja siten virallisen vallan jo vuosikymmeniä kestäneisiin ja ko. resurssipulaakin aiheuttaviin poliittisiin syihin globalismin ja länsieliitin intressipakkomielteiden ikeessä -- globalismi ja siihen osaltaan liittyvät taloususkonnolliset uskomukset siis aiheuttavat ankeampaa ympäristöä myös viheralueilla ja puistoissa tätäkin kautta.

Itselleni uusi tieto oli kuitenkin tuo 3 metrin sääntö hoitovastuiden jakautumisessa em. tavalla, joten sen mukaan onkin nyt paljastunut se, että näitä pensaiden kukintaa tuhoavia vääriä muotoonleikkaamisen tapoja toteuttavatkin monessa paikassa itse asiassa ko. kiinteistöjä huoltavat yksityiset huoltoyhtiöt, joilla on siis hoitopiireissään noita kapeita katuviheralueita, vaikka ne olisivat myös osittain tai kokonaan julkista tilaa eikä siten aina kulloisenkin tonttinsa omalla puolella.

Espoossa tällaisia kiinteistöjen viherhoitotöitä tekee mm. "Tapiolan lämpö" -niminen yhtiö, mutta joitakin muita voi olla myös siinä katraassa mukana, joten ei ole täysin varmaa osoittaa esim. tuossa em. esille otossani norjanangervopensaiden muotoonleikkaamisen väärää tapaa tietyn yhtiön vastuulle, koska en niistä tiedä jokaisella paikalla.

Se on kuitenkin selvää, että syystä tai toisesta näemmä tällaisten huoltoyhtiöiden piireissä olevilla viheralueiden kunnossapidoissa on harmillisesti yleistynyt viime vuosina tällainen yliampuva ja siten väärä pensaiden muotoonleikkaamisen vimma.

Kuten tuo em. norjanangervopensaiden muotoonleikkaamisen kohta osoittaa, niin monesti tuollaiselle ei ole kunnon näkemäestesyytäkään, ja siitä huolimatta moista pensaiden kukintaa huonontavaa "hoito"tapaa on alettu harjoittamaan aivan ylenmäärin ainakin Espoossa.

Miksi? -- En osaa varmasti sanoa, mutta luulen eräänä syynä olevan mm. hätävarjelun liioittelun jossain ihme vastuupelossa, jossa tuota näkemäesteongemaa yritetään minimoida täysin yliampuvasti myös sellaisilla paikoilla / kohdissa, missä se ei ole tarpeen ollenkaan. 

Toisaalta syynä voi olla myös tuo resurssipula tai pikemminkin toisin päin sanottuna taloudellisen ahneuden syyt yksityisen yrityksen ollessa kyseessä, ja siten mm. juuri tuon globalismin taloususkonnollisten harhojen tuottamat huonot toimintamallit: 

Eli toisin sanoen joku on jossain tietyssä huoltoyhtiössä saanut päähänsä esim. sellaista muutama vuosi sitten, että on halvempaa leikkailla pensaita muotoon 1-2 vuoden välein kuin alasleikata ne kokonaan 3-4 vuoden välein antaen niiden kuitenkin kasvaa pari-kolme vuotta rauhassa kukkien -- ja tämä tapa on sitten alkanut siksikin yleistymään viime vuosina...

Miksi sitten pensaita on etenkin viimeisten 10-20 vuoden sisällä istutettu sillä tavalla liian ahtaisiin ja pienialaisiin istutuspaikkoihin, että niiden kasvettua on jouduttu monin paikoin tällaiseen pensaiden aiheuttamiin näkemäesteongelmiin ja niissä piileviin vastuupelkojen eskaloitumiseen myös näihin turhiin ja yliampuviin hoitoleikkausmanioihin mukaan lukien myös nuo alasleikkuut näiden uusimpien muotoleikkausten lisäksi? -- kaikkia pensaitahan ei edes tarvitsisi alasleikatakaan niin tiheästi kuin sitäkin on tehty...

Tämän syyt juontavat juurensa hyvin todennäköisesti myös osaltaan globalismiin, jossa on 1980-luvulta saakka muhinut vuosikymmenestä toiseen yhä pahemmaksi eskaloitunut ja harhainen ilmastonmuutosalarmismi hiilidioksidipakkomielteineen: 

Se on aiheuttanut mm. kaupunkitilojen suunnitteluun asennetta, jossa pyritään "ilmastonmuutoksen torjunnan" nimissä minimoimaan rakentamisen vaatimaa tilaa ja pinta-alaa yhä voimakkaammin, jossa kaupunkitilat muuttuvat yhä ahtaammiksi myös viheralueille ja mm. juuri pensasistutuksille.

Käykin perimmäisesti ilmi, miten sen kautta on siis osaltaan jouduttu näihin pensaiden haitallisiin ja ympäristöä ankeuttaviin kunnossapitotoimiin "hoitoleikkauksina", jossa on alkanut eskaloitumaan mm. tuo pensaiden muotoonleikkausmania huoltoyhtiöillä, ja myös osaltaan koko alasleikkaamisen tavat muutenkin "pensaiden kunnossapitona".

Niinpä perimmäisinä syinä voidaan ihan hyvin osoittaa näissä viheralueiden kunnossapito-ongelmissa länsirappiota kokonaisuudessaankin globalismin ja myös siis osaltaan woke-ideologiankin (se ilmastoalarmismi) ikeessä, ja sitä aiheuttanutta eliittiä voidaan pitää perimmäisesti vastuussa olevana tahona tässäkin!

Mutta vastuunsa huonoista hoitotavoista viheralueilla on pienemmilläkin toimijoilla: esim. juuri näiden huoltoyhtiöiden pitäisi ymmärtää se, että he tekevät monissa paikoissa ympäristölle pikemminkin hallaa tekemällä mm. noita vääriä hoitoleikkaustapoja, kun niille ei ole useinkaan kunnon tarvetta.

Esim. tuo norjanangervopensaan tapauskin osoittaa sen, että ilman mitään näkemäesteongelmaa ko. muotoonleikkaamisesta ei koidu ollenkaan hyötyä, ja sen sijaan siitä koituu turhaa ankeuttamista visuaalisesti.

Lisäksi noiden kaupunkien omissa pensaiden alasleikkuuajankohtien valinnoissa hieman epäilyttää tuon resurssipulan tuottama ehdottomuutensa...

Esim. noissa Espoon vastauksissa ei käynyt ilmi se, että olisiko ajankohtana mahdollista ajatella sitä kevättä lumien sulamisen jälkeen; tästä ei mainittu palautevastauksissa mitään, mutta ilmeisesti sitäkin ajankohtaa sitten tyrmättäisiin sillä syyllä, ettei olisi aikaa keväälläkään tehdä pensaiden alasleikkuuta ennen uutta kasvua, koska juuri silloin olisi meneillään liukkaudentorjuntasepeleiden poisto yms. eikä työntekijöitä riittäisi...

Tässä vaiheessa en kommentoi enempää, mutta odottelen vielä ensi viikon alkuun saakka, josko tuo Hämeenlinnan kaupunki vielä vastaisi omalta osaltaan minulle, ja sitten voisin vielä mahdollisesti päivittää kommenttejani lisää alle...

Päivitys 27.9.2024 klo. 12:45:

Nyt on myös Hämeenlinnan kaupunki vastannut palautteeseeni, mutta hyvin lyhyesti; siinä he toteavat vain samanlaisen resurssipulan kuin tuossa em. Espoon tilanteessakin, ja puolustavat vääriä kunnossapidon ajankohtia sillä.

Näin ollen näyttää siltä, että tämänlainen resurssipula on koko Suomeakin kattava ongelma julkisten viheralueiden hoidossa, ja todellakin suurelta osin "kiitos" siitä kuuluu perimmiltään huonolle politiikalle länsirappion ikeessä.

Osittain tähän resurssipulaan liittyen Hämeenlinnan kaupungin puistojen ja viheralueiden kunnossapidossahan oli tämän vuoden kesän aikana isona julkisena puheenaiheena joidenkin viheralueiden jättäminen "hallitun hoitamattomuuden" tilaan, jossa kaupungin viheralueiden kunnossapito ilmoitti julkisesti jättävänsä mm. joitakin nurmikkoja aikaisempaa vähemmälle leikkuulle ja siten muuttavat niitä niittymäisemmiksi; yksi tällainen paikka onkin ollut esim. Hämeen linnan itäpuolella oleva laaja nurmikkoalue tämän kuluvan kasvukauden aikana.

Itse asiassa tämänlainen niittyjen lisääminen huoliteltujen nurmikoiden sijaan on minusta hyvä idea sinänsä joillekin paikoille (kuten vaikkapa juuri Hämeen linnan yhteyteen), vaikka nyt on paljastumassa osittain tämän resurssipulan ilmentämänä se, että tuollainen niittyjen lisääminen onkin myös "vain" kätevä tekosyy hankkia julkisessa rahapulassa viheralueiden hoidon säästöjä ja työntekijöiden uudelleen resurssointia sen mukaisesti.

Tähän päättyvät päivitykset ja voin lopettaa kirjoituksen.

Hämeenlinnan kaupungille laittamani moitepalaute viheralueiden kunnossapitoon / hoitoon liittyen: peltokanankaalin kukinnan menetys virheellisen niiton seurauksena (Päivitetty!)

Tässä välissä palaan tuomaan esille virallisessa viheralueiden hoidossa tai kunnossapidossa ilmaantuneita virheitä tai puutteita, joka on samanlaista jatkoa tässä Fb-julkaisussani viime kesäkuussa antamaani viheralueiden hoidon kritiikkiini Espoon kaupungille.

Tällä kertaa olen antanut tänään 22.5.2023 melko samalla tavalla niittyjen niittoa koskevan moitepalautteen ja kritiikin Hämeenlinnan kaupungille, joka koskee ko. kaupungin keskustan alueella viime viikolla tehtyä niittotyötä linja-autoaseman lähellä olevilla rinneniityillä ko. paikalla olevan kevyen liikenteen alikulkutunnelin yhteydessä Paasikiventien vieressä molemmin puolin.

Palautteeni löytyy käsittelyn jälkeen julkisena Hämeenlinnan kaupungin palautepalvelusta, mutta jaan tässä alla kokonaisena antamani palautteen myös blogijulkaisuna oheen laittamieni kahden valokuvan kera.

Hämeenlinnan kaupungille antamani moitepalaute viheralueiden hoitoon ja kunnossapitoon liittyen:

Hei, haluan antaa moitepalautteen viheralueiden kunnossapidosta / hoidosta Hämeenlinnan keskustassa linja-autoaseman lounaispuolella olevilla viherrinteillä Paasikiventien alittavan kevyen liikenteen tunnelin ympäristössä (kartassa merkityt alueet).  

Havaitsin päättyneen viikon 20 viikonloppuna tällä alueella tehdyn ko. viherrinteiden niiton, jossa niittoon mennessä oli alkanut kukkimaan peltokanankaali (Barbarea vulgaris) niillä paikoilla, joista poistitte viime vuoden puolella kurtturuusupensaat.  Minun mielestäni tämä kukkivien peltokanankaalien poisniitto oli virhe, koska yhtäältä siinä menetettiin nyt luonnon ilmaiseksi tarjoama kasviestetiikka poistettujen kurtturuusujen yhtenä tämän vuodenajan hyvänä korvikkeena.  

Toisaalta tälle niitolle ei ole ollut mielestäni hyvää syytä, vaikka oletettavasti syyksi niitolle ilmeisesti olitte ehkä luulleet vieraan invaasiolajin torjunnan; eli tämä peltokanankaali olisi siinä sekoitettu idänukonpalkoon (Bunias orientalis), joka toki jossain määrin muistuttaa peltokanankaalia?  

Minun kasvituntemukseni mukaan tämä tässä vaiheessa kukkinut ja niitetty laji oli kuitenkin peltokanankaali, koska mm. idänukonpalko on paljon isompi ja rotevampi ja se kukkii peltokanankaalin tämän hetken kukinnan sijaan aina paljon myöhemmin kesäkuussa, joten näiden erojen mukaan lajimääritys peltokanankaaliksi ei olisi ollut edes vaikeaa: peltokanankaali ko. paikalla on täten aivan tavallinen suomalainen luonnonkasvi eikä uhkaava vieraslaji.  

Niinpä sen mukaan tämä niittonne oli turha tai toisin sanoen väärin ajoitettu, ja ko. paikoilla nyt visuaalista ankeutta paljon lisäävä, jonka pääsette havaitsemaan ottamistani ja tämän oheen laittamistani kahdesta valokuvasta verrantona ennen ja jälkeen niiton (ennen niittoa otettu kuva on 15.5. ja niiton jälkeen 21.5. tänä vuonna) - teen Hämeenlinnassa vuodenkierron seurantaa valokuvaamalla, joten siksi sattumalta tämän kohteen mukana olo siinä toi tämän niittotilanteen esille näihin valokuviinikin.  

Olisi joka tapauksessa tärkeää osata tunnistaa teidän ammattipiireissäkin kasveja oikein mm. tuollaisen niiton ajoittamisessa ja kohdentamisessa luonnonkasvien kukinnan suhteen oikein, jossa pelisilmää ympäristön kasviestetiikallekin olisi teidän hoitotoimissa paremmin kuin nyt oli tilanne.  

Oletan, että nämä rinteet ovat ilmeisesti tänä kesänä harvakseltaan tehtävän niiton piirissä viheraluehoidossanne eikä ko. paikoille ole tulossa uusia pensasistutuksia, vielä? - ja vaikka myöhemmin kesällä pensasistutuksia olisi tulossa, niin olisihan se ollut hyvä säilyttää luonnon ilmaiseksi tarjoamaa omaa kukintaansa siihen mennessä tätä tekemäänne tilannetta paremmin.   

Siksi toivon jatkossa sitä, että mikäli nämä rinteet pysyvät niittyinä ja niitto-ohjelmanne jatkuu tänä kesänä ko. paikoilla, niin tuon peltokanankaalin mahdollisesti tuottamaa vielä hyvää uusintakukintaa tai muutenkin kesän mittaan myöhemmin jonkin toisen lajinkin näyttävää kukintaa voisitte säilyttää kunnolla loppuun saakka ennen seuraavaa niittokertaa - ei kaikkiin luonnonkukkiin tarvitse suhtautua kuin "pian eroon päästäviin rikkaruohoihin" eikä kaikkia niitettäviä alueita tarvitse pitää liian säntillisesti ns. kynittyinä nurmikkoina.  

Jos teillä oli joku tietty muu syy ko. niitolle kuin tuo oletettu "idänukonpalon poisniitto", niin mielelläni kuulen siitä ja voitte ottaa minuun yhteyttä.

Moitepalautteen oheen laittamani valokuvat yllä esiteltyä tilannetta havainnollistamaan:

Paasikiventien alikulkutunnelin suuaukon sivuilla olevien rinteiden tilanne ennen niittoa 15.5.2023: rinteillä oli alkanut kukkimaan peltokanankaali (Barbarea vulgaris).

Paasikiventien alikulkutunnelin suuaukon sivuilla olevien rinteiden tilanne niiton jälkeen 21.5.2023: rinteet näyttivät paljon ankeammilta peltokanankaalin kukinnan poiston jälkeen.

Päivitys 23.5.2023 klo. 10:15:

Nyt olen saanut vastauksen palautteeseeni Hämeenlinnan puistotyön johtajalta Pekka Luotoselta, ja referoin sitä tässä lyhyesti ja kommentoin sitä oman näkemykseni mukaan.

Hänen mukaansa niitto tehtiin siksi, koska kuulemma maasta nousee noiden em. poistettujen kurtturuusujen versoja edelleen, joita pitää hänen mukaansa tällaisella niitolla tyrehdyttää mahdollisimman nopeasti. Lisäksi hän mainitsi, että samalla muitakin kasveja pitää tällaisella niitolla torjua, kuten karhunköynnöstä ja "joitakin muita"; eli hän ei sitten niitä "muita" erikseen tarkentanut lajikohtaisesti ja se jäikin pimentoon mitä ne muut ovat hänen mukaansa. Hän totesi myös, että kukkaniittyideaa ("tätä") voisi tarkastella myöhemmin, mutta nyt toistaiseksi on tärkeämpi tämä niitolla tapahtuva torjuntatyö.

Oma jatkokommenttini tähän: havaitsin viime vuonna noiden kurtturuusujen poiston tehdyn kaivamalla ne kaivinkoneella pois, joten varmasti äärimmäisen vähän on jäänyt jäljelle uusia versoja tuottavia juurakoita. Lisäksi viime vuonna ei enää ollut kurtturuusujen siementuotantoa ko. paikoilla, joten hyvin mitätöntä uusien kurtturuusuversojen maasta nousu on siksikin, ja näin olen tänä keväänä havainnut itse; melko vähäistä on ollut tuollainen "ruusujen maasta nousu".

Niinpä kuulostaa hätävarjelun liioittelulta tuollainen ko. alueen kokonainen niitto, ja lisäksi jos on tarpeen tuollaista kurtturuusun jatkotorjuntaa tehdä, niin miksei siihen voisi soveltaa valikoivaa poistamista sen sijaan, että vain niittää yksitotisen tylsästi kaiken niitossa pois aiheuttaen visuaalisesti ankeaa maisemaa? - tämänlainen yksioikoisuuden liiallinen toteuttaminenhan on muutenkin yksi suomalaisen ajattelun ja asenteen ilmentymä; kuutioidaan asioita, jotta niitä olisi "tehokasta" ja "halpaa" laittaa toteutukseen...

Lisäksi tässä karhunköynnöksen ja "muiden torjuttavien" kasvien kohdalla mieleeni tulee taas se, että haluan kyseenalaistaa koko "invaasiokasvien / vieraslajien" määrittelynkin: esim. mitä pahaa roolia muka karhunköynnös (Calystegia sepium) tällä paikalla omaa, koska näiltä paikoilta se ei kuitenkaan pääse muualle kaupunkiin niin vain leviämään, se myös kukkii kauniisti ja on tavallaan tavoitteena hyvä maanpeitekasvi?...

Mitä ne "muut torjuttavat lajit" sitten muka ovat, koska en itse ole havainnut mitään muuta hälyttävää ko. paikoilla, kun tuo valtalaji heinien ja karhunköynnöksen lisäksi on tuo peltokanankaali?

Kuulostaa tuo "muut" jotenkin hatusta vedetyltä ja perusteettomasti lisätyltä tekosyyltä, jolla oikeutetaan yhä vahvemmin muka tällainen kokonainen ja totaalinen niittotyyli ko. paikoilla -- tai sitten ei myönnetä tuota em. palautteeni aihetta, että on väärin luultu peltokanankaalia idänukonpaloksi, ja tämä peitetään termin "muut torjuttavat kasvit" alle...

Näiden perusteella vaikuttaa myös siltä, että tuollaista kaikkien mainittujen ja lisäksi "muiden kasvien" niitolla tapahtuvaa torjuntatyötä jouduttaisiin tekemään ikuisesti ja loputtomasti, koska aina tulee joka kesä "muita kasveja", joita joutuu torjumaan aina kerta toisensa jälkeen eikä moisesta kierteestä päästä siksi koskaan kunnolla eroon tuollaisen niittostrategian ja "invaasiolaji"-pakkomielteen takia.

Tämänlainen maisemien ankeuttaminen onkin oikeastaan osaltaan merkki juuri siitä, miten tuo koko "invaasiolajien torjunta" on jo lähtökohtaisen määritelmällisesti ja ylipäätäänkin toiminnallisesti kestämätön, ylimitoitettu ja jopa vainoharhaisuutta lähestyvä konsepti, jonka puitteissa toteutetaan nyt tällä paikalla ja varmasti ympäri koko Suomea muutenkin jopa ihan turhia ja monin paikoin liian mahdottomia puiston ja ympäristön hoidon töitä.

Tämän hoitotoimikokonaisuuden premisseissä on siis jo lähtökohtaisesti vikaa, ja pitäisikin alkaa tarkastelemaan siinä koko periaatepohjan muuttamista, koska ei tämänlaisen torjuntatyön jatko ole toiminnallisesti ja kasviestetiikan kannalta hyvältä tuntuvaa!

Liian "kätevästi" tämänlainen periaatevika myös aiheuttaa ankean ympäristöestetiikan kautta osaltaan ko. ympäristössä kulkeville ihmisille psyykkisesti huonoa ympäristöön orientoitumista ja vuorovaikutuspuutteita luonnon ja kasvien kanssa siihen nähden, miten paljon paremmin asiat voisivat olla ilman tällaisia niitto- ja torjuntastrategioita...

Päivitys 25.5.2023 klo. 20:10:

Malmin lento­kentän niitty ajettiin matalaksi kesken pesimisajan – lintujen jäänteitä maassa, emot etsivät pesiään >>  Tällaistakin vikaa ja haittaa liittyy aikamme puistojen ja ympäristön hoidossa niittyjen / nurmikoiden leikkaamiseen ja niittämiseen - jotenkin on siis tällaisen pohjalla sekä vieraannuttu luonnon ja vuodenkierron prosesseista että nojaudutaan liikaa kahlitseviin ja vääristäviin sääntöihin, joita ei ole miettitty loppuun saakka tai ei ole ajateltu niissä kaikkia merkityksellisiä aspekteja riittävästi. Tämä on siis osaltaan samanlaisen aihepiirin jatkoa tässä yllä tekemälleni kritiikilleni Hämeenlinnan kaupungin suhteen.

Kritiikkiä pajunkissapoiminnan rumista oksarepimistavoista - Valokuvallisia esimerkkejä repimis- ja leikkuuhaavoista maaliskuussa 2018

Pääsiäisen aikaa eletään parhaillaan ja siksi otankin taas myös tällä kertaa sille ajankohtaisesti esille jo monelta aikaisemmalta vuodelta tutun kritiikkini pajunkissapoiminnassa ilmenevästä rumasta oksarepimisestä täällä Suomessa.

Sitä varten olen taas ottanut aihetta havainnollistavia valokuvia, joista on alla kolme otosta kuvattuna Espoossa toissa viikon lauantaina 24.3.2018, eli päivää ennen Palmusunnuntaita - kuvat on tarkemmin sanottuna otettu Espoon Leppäsillassa pajukkoja kasvavan niityn alueella, missä vieressä ovat mm. mormonitemppeli, Pelican Selfstorage -varasto sekä vanha Turuntie.

Kuvissa nähdään taas kerran juuri se, miten oksien epäsiisti repiminen on jättänyt pensaisiin irvokkaan näköisiä palkeenkieliä ja muita repimisruhjeita, ja raskauttavana seikkana nämä kaikki ovat "hyvin" ihmisille näkyvillä vilkkaan oikopolun varrella! 

Kuten olen tähdentänyt kaikilla aikaisemmillakin aiheen havainnollistuskerroilla, niin tämä on vältettävissä ottamalla pajunkissapoimintaan mukaan esim. sopiva terävä veitsi tai vielä paremmin puutarhasakset tai vastaavat, millä oksapoiminnasta saadaan kuin tavallaan puutarhanhoidolta näyttävä paljon parempi ja huomaamattomampi tilanne.

Jonkin verran toki havaitsin käytetynkin juuri sellaista puutarhanhoidollista oksapoimintaa, ja siinä olenkin havainnut hieman edistystä myös Hämeenlinnassa, missä olen myös havainnut aikaisemmin tuota rumaa oksarepimistä. 

Se huono poimintatapa on kuitenkin edelleen paljon yleisempää ja merkki suomalaisiin pesiytyneestä passiivisaggressiivisesta välinpitämättömyydestä ympäristöään kohtaan, josta toinen vakavampikin esimerkki on roskaamismania - Roskaamismania osana rumuuden lisääntymistä länsimaiden ja Suomen rappioprosessissa - Esimerkkejä valokuvin Hämeenlinnan roskaamistilanteesta 1.1.2017.

Tämän Palmusunnuntaita edeltäneen repimistilanteen esilleotto on tämän kertaisen tähdennykseni erikoissyy - nimittäin ko. sunnuntain perinteisiin kuuluu lapsilla ns. virpominen, jota varten he tarvitsevat koristeltuja pajunkissaoksia ja siis ennen ko. päivää sitä varten tapahtuu paljon pajunkissaoksien poimintaa, ja usein lapset itse tekevät sitä.

Tähdennys tässä on se, että tämä ruma pajunkissapoimintatapa ensinnäkin siirtyy lapsille helposti vanhempien huonon esimerkin kautta ja toisekseen lapset eivät itse oksia poimiessaan edes tajua repimistä siistimpää oksapoimintaa, jos sellaista ei heille varta vasten aikuisten toimesta kädestä pitäen hyvällä esimerkillä opeteta! - Eli esim. juuri virpomistarvikkeita poimittaessa hieno esimerkillinen tapa on se, että mennään aikuisten kanssa yhdessä pajunkissapoimintaan ihan jopa koko perheen voimin ja havainnollistetaan tuo siisti poimintatapa käytännössä.

Tämän tunnisteen (pajunkissapoiminta) kautta pääsette aikaisempiin aiheen mukaisiin kirjoituksiini edellisvuosilta.


Rumia ja välinpitämättömiä repimisjälkiä pajuissa pajunkissapoiminnan seurauksena kuvattuna 24.3.2018 Espoon Leppäsillassa >>

Revittyjä pajun oksia - 1.

Revittyjä pajun oksia - 2.

Revittyjä pajun oksia - 3.

Jälleen kritiikkiä pajunkissapoiminnan rumista oksarepimistavoista - Valokuvallisia esimerkkejä rumista repimis- ja leikkuuhaavoista huhtikuussa 2017

Nyt palaan aikaisemmin lupaamani mukaisesti taas kritisoimaan valokuvahavainnollistusten kera ihmisten pajunkissapoiminnassa ilmenevää huolimattomuutta ja piittaamattomuutta luonnon ja ympäristön estetiikkaa kohtaan > Eli heidän junttiasennettaan. 

Täällä Suomessa tämä on eräs tyypillinen oire passiivisaggressiivisista alammaisasenteista kriisiytyneessä yhteiskunnassamme, josta alempana myös hieman analyysiä.

Viime vuonna tämän saman kritiikkini (Jälleen kritiikkiä pajunkissapoiminnan rumista oksarepimistavoista - Valokuvallisia esimerkkejä rumista repimis- ja leikkuuhaavoista maaliskuussa 2016) ajankohta oli jo maaliskuussa, mutta nyt vasta näin huhtikuun päättyessä, josta voidaan havaita yhtäältä se, kuinka Pääsiäinen (pajunkissapoiminnan sesonkiaika) oli tänä vuonna vasta myöhään huhtikuun puolella, ja toiseksi tämä paljastaa tämän huhtikuun normaalia kylmempien säiden viivästyttämän pajunkissakehityksen.

Joka tapauksessa tänäkin vuonna olen kaikkialla pajuja taajamien lähellä sisältävien alueiden parissa joutunut kohtaamaan monien ihmisten tapaa repiä pajunkissaoksia niin, että siitä jää pensaisiin rumia repimisjälkiä oksissa, kuten tyypillisesti kaarnojen isoja palkeenkieliä ja oksamyötäisiä riipiytymisiä sekä kokonaisten oksien karkeita taittumistörrötyksiä. 

Vielä lehdettömissä maisemissa tällaiset repimisjäljet näkyvät useiden metrien päästäkin hyvin selvästi ja siten paljaan rumasti; lisäksi ihmiset usein poimivat pajunkissoja lähimpien saatavilla olevien pajujen äärellä, eli usein runsaasti liikennöityjen reittien varsilla, jolloin repimisjäljille jää katselijoita runsaasti > Rumuus on siten näissä tapauksissa erittäin julkista ja pikanttia.

Alle olen koostanut tämän huhtikuun aikana ottamiani valokuvia 5 kpl. näistä repimisjäljistä taas havainnollistukseksi tästä junttimaisesta asenteesta - Kohteet ovat Hämeenlinnasta ja Espoosta. Kuudenneksi valokuvaksi alimmaisena liitin tavallaan aivan samasta junttiasenteesta osoitukseksi taas myös roskaamistilannekuvan > Roskaamisesta on tuossa viime tammikuun juttuni: Roskaamismania osana rumuuden lisääntymistä länsimaiden ja Suomen rappioprosessissa - Esimerkkejä valokuvin Hämeenlinnan roskaamistilanteesta 1.1.2017.

Pajunkissapoiminnassa on toisaalta alkanut myös näkymään sitä tähdentämääni oikeaa poimintatapaakin, josta sijoitin alla olevaan kuvakavalkadiin ylimmäiseksi yhden esimerkin.

Tuo em. passiivisaggressiivisuus on tavallaan pahan olon purkamista sijaiskohteisesti, alitajuisesti ja projektiivisesti mm. näinä repimis- ja roskaamisasenteina, koska monilla ihmisillä yhteiskuntamme rappioprosessissa ei ole yhtäältä tiedollisia ja psykologisia työkaluja käsitellä sellaista pahaa oloa sekä prosessoida niiden älyllistä ja emotionaalista purkamista luovasti ja hyvällä tavalla. 

Toisaalta yhteiskuntamme eliittihegemonia aiheuttaa sitä pahaa oloa jatkuvasti lisää väestöön kohdistuvissa toimissaan ja asenteissaan myös nykytilanteessa, eikä kaikki johdu siksi vain menneisyyden trauma- ja alistamissisällöistä passiivisaggressiivisuuden historiallisina syinä alammaisasenteissa.

Suomalainen junttiasenne tarkoittaa kuitenkin tuona menneisyyden vaikutuksena juuri mm. sitä, kuinka alammaisasenteet on täällä sisäistetty niin ylisukupolvisesti ja historiallisesti niin pitkien aikakausien aikoina, että se ilmenee ihmisten junttikäyttäytymisissä kuin väestön pysyvänä luonteenosana, ja ilmentää osaltaan hyvin syvien ja totaalisten kollektiivisten traumojen oireiluja pahana olona ilman mahdollisuutta käsitellä sitä fiksusti.

Menneisyytemme tuhatvuotinen hallintoelitismin tyrannisuus ja ylimielisyys sekä sen seurauksena syntyneet alammaisasenteet ovat niin syvällä sielujemme traumameressä, että suomalaisten mielenmekanismeissa pahan olon psykologiset ilmiöt ovat tietoisen mielen ulottumattomissa hyvin paljon, jolloin niille jää ainoastaan mahdollisuuksia purkautua yli vain mm. alitajuisen passiivisaggressiivisesti...


Seuraavaksi kuvaesimerkkejä näistä pajunkissapoiminnan repimisistä ja taas roskaamisasenteestakin >>

Oikeaoppisesti poimittuja pajunkissaoksia kuvattuna Espoossa Vanhan Turuntien varrella lähellä mormonitemppeliä perjantaina 21.4.2017 - Nuo kaksi oksaa kuvan keskellä on katkaistu siististi ilmeisesti hyvien puutarhasaksien avulla, joka on juuri niinkuin pitää tehdä tuollaisten paksuhkojen oksien kohdalla.

Vääräoppisesti poimittuja pajunkissaoksia kuvattuna Hämeenlinnassa Viipurintien sillalta etelään Palmusunnuntaina 9.4.2017 - Tuosta kaiteeseen kiinnitetyn pajunkissakimpun tyvestä havaitaan, kuinka ko. oksat on otettu pensaista juurikin repimällä. Niinpä siis myös tuollaisten yritysten mainostusta varten kissaoksia poimivilla ihmisillä voi myös olla juntti ja välinpitämätön asenne ympäristön estetiikkaa kohtaan.

Vääräoppisesti poimittuja pajunkissaoksia kuvattuna Espoon Leppäsillassa palstaviljelyalueen vieressä kohti mormonitemppeliä maanantaina 10.4.2017 - Tämä yksittäinen pajupensas etualalla kohtasi jopa poikkeuksellisen ruman repimisinvaasion, kun melkein koko pensas runnottiin palkeenkielisille ja törröttäville repimisjäljille!

Vääräoppisesti poimittuja pajunkissaoksia kuvattuna Espoossa Vanhan Turuntien varrella lähellä mormonitemppeliä tiistaina 4.4.2017 - Tyypillinen repimisjälkiversio, jossa oksien kaarnaa on riipiytynyt revittyjen oksien mukana pitkiä matkoja jäljelle jääneitä oksavarsia pitkin.

Vääräoppisesti poimittuja pajunkissaoksia kuvattuna Hämeenlinnassa Varikonniemen luoteispäässä sunnuntaina 2.4.2017 - Pitkät oksakaarnojen repimisjäljet erottuvat lehdettömän tummassa maisemassa kirkkaasti pitkien matkojen takaa; kuvassa lisäksi havainnollistuu oksan taivuttaminen luokille pajunkissojen tavoittelussa.

Roskaamista ja sotkemista kuvattuna Espoon Leppäsillassa Urheilupuiston liikuntaväylän varrelta kohti Vanhaa Turuntietä maanantaina 3.4.2017 - Koska roskaamismania ja roskien tuottorunsaus on suomalaisten piirissä niin voimakasta, niin pienetkin roska-astioiden tyhjentämislogistiikoissa tapahtuvat viivästymiset / virheet aiheuttavat niiden pikaisen liikatäyttymisen.

Niinpä heti sen myötä sellainen innostaa ympäristön roskaamista räjähdysmäisesti > Tässä kuvan tapauksessa roska-astioiden tyhjennystä ei oltu älytty aloittaa riittävän varhain lumien varhaisen sulamisen tuotua lenkkeilijät ja muut kulkijat paikalle jo varhain runsaina määrinä eväineen ja roskineen, sekä spraymaalineen.

>> Tämä on taas esimerkki myös siitä, kuinka suomalainen kaavoihin kangistunut byrokratia ja logistiikka mm. juuri viheraluehoidoissa ei osaa varautua luovilla aikatauluilla olosuhteiden poikkeavissa muutoksissa. 

Jatkoanalyysinä sellainen on myös osaltaan seurausta tuosta historiamme vuosisataisista huonon hallintokulttuurin luomista alammaisasenteiden ja herrakansapalvomisten aivopesu- ja traumavaikutuksista Ruotsin ja Venäjän valtakausien ajoilta - tässä tapauksessa haittavaikutus on siis jäänyt elämään nykyhallintoon huonona byrokratiana ja logistiikkana - Yhdessä nämä kaikki sitten mm. ilmenevät roskaamisilmiötä pahentavana tai vähintään ylläpitävänä mekanismina.

Jälleen kritiikkiä pajunkissapoiminnan rumista oksarepimistavoista - Valokuvallisia esimerkkejä rumista repimis- ja leikkuuhaavoista maaliskuussa 2016

Rikon nyt bloggaustaukoni ajankohtaisella luontoon-ympäristöön liittyvällä asialla, jonka olen jo aikaisempinakin vuosina ottanut kriittisesti esille - Nimittäin tänäkin keväänä olen taas havainnut, kuinka ihmisten pajunkissojen poiminta on yhä samalla tavalla rumia jälkiä oksiin jättävää välinpitämättömyyttä kuin aikaisemminkin!

Nythän asia on ajankohtainen juuri siksi, kun tänä ja ensi viikonloppuna pajunkissojen tarve on ihmisillä suurimmillaan ylihuomisen Palmusunnuntain ja reilun viikon kuluttua olevan Pääsiäisen takia. 

Niinpä toistan tässä taas marmatuksen ko. aiheesta valokuvaesimerkein, kuten olen päättänyt tehdä tulevaisuudessakin vuodesta toiseen... 

Näyttää siltä, että välinpitämättömiä toheloita riittääkin aina vaan pajunkissojen poiminnassa, kuten alla oleva kuvakavalkadi osoittaa > Alla on 5 ottamaani valokuvaa tältä viikolta 11/2016, missä kuvauskohteena olivat Espoon Leppäsillassa olevalla pelto- ja niittyalueella kasvavat pajupensaikot polkujen ja muiden kevyenliikenteen reittien varsilla.

Tätä maisemia rumentavaa oksien repimistä kriittisesti havainnollistamaan valitsin siis erityyppsiä repimis- ja katkaisujälkiä, jotka olisi voitu välttää aivan yksinkertaisen neuvon myötä >> Käytä poiminnassa saksia ja / tai terävää veistä! 

Lisäksi veitsen käytössäkin on niksinsä, jotta leikkaushaava jää mahdollisimman pienikokoiseksi pinta-alaltaan. Paksujen oksien leikkuutarpeessa onkin myös aivan oivallista ottaa poimintaan mukaan ihan kunnon puutarhasakset. Oksien leikkaamisessa on syytä myös muistaa sopusuhtainen harvennustapa pensaan / pensaikkojen kesken kuin estetisoivana puutarhanhoitona.

Katsotaanpa alla tarkemmin esimerkkejä repimisrumuudesta jälleen kerran >>

Pajunkissaoksien katkovan ja repivän poiminnan aiheuttamia rumia jälkiä kuvattuna tiistaina 15.3.2016 Espoon Leppäsillassa - Kuvan keskellä on tyypillinen sivuoksan alaspäin repimisen jättämä palkeenkielihaava pääoksassa. Kuvan keskeltä vasempaa alakulmaa kohti havaitaan puolestaan hienosti leikattu oksa (kuvan terävyysalueen ulkopuolella), missä leikkaushaava on saatu oikeaoppisesti huomaamattoman pienialaiseksi.

Pajunkissaoksien katkovan ja repivän poiminnan aiheuttamia rumia jälkiä kuvattuna tiistaina 15.3.2016 Espoon Leppäsillassa - Tässä keskellä ylempään kuvaan verrattuna palkeenkielihaava oksaa revittäessä on jäänyt ns. käänteiseksi, eli katkomiskohdasta ylöspäin voi jäädä tuolla tavalla repsottamaan kuorijäännettä katkotusta oksasta.

Pajunkissaoksien katkovan ja repivän poiminnan aiheuttamia rumia jälkiä kuvattuna torstaina 17.3.2016 Espoon Leppäsillassa - Tässä on esimerkki kaikkein pahimmasta repimisrumuudesta, missä oksan käsinkatkoja ei ole onnistunut saamaan oksaa helposti poikki, vaan on joutunut vaivoin kiertämään ja vääntämään oksaa tosi rumalle korkkiruuvitötterölle. Asian tilaa pahentaa se, kun tämä repimisjälki on jäänyt helposti nähtäville tuolta taustan vilkkaalta väylältä.

Pajunkissaoksien katkovan ja repivän poiminnan aiheuttamia rumia jälkiä kuvattuna torstaina 17.3.2016 Espoon Leppäsillassa - Jotkut ihmiset ovat ilmeisesti alkaneet käyttämään veistä pajunkissaoksien poiminnassa, mutta leikkaustekniikat ovat vielä osittain huonoja tähän tapaan, missä leikkaushaavan pinta-alaa on jätetty irvokkaan paljon esille > Tässäkin ratkaisuna olisi ollut suhtautua leikkaamiseen kuin puutarhanhoitoon oman koristepensaansa kohdalla, jolloin huolellisuus leikkaushaavojen kanssa on parempaa.

Pajunkissaoksien katkovan ja repivän poiminnan aiheuttamia rumia jälkiä kuvattuna torstaina 17.3.2016 Espoon Leppäsillassa - Toisaalla olevassa pensaassa ylemmän kuvan tapaista veitsellä leikaamisesta jäänyttä ylilaajaa oksahaavaa etäämmältä nähtynä. Tässä siis kuvan keskellä on esimerkki siitä, kuinka huolimattomat ja välinpitämättömät oksarepimisen / -leikkaamisen jäljet voivat näkyä hyvinkin selvästi jo useiden metrien päästä.


Loppuhuomiona korostan mm. sitä, kuinka ehkä teidän joidenkin mielestä tämä muka suhteellisen vähäpätöinen kritiikin kohde itse asiassa on hyvinkin oleellinen asia > Nimittäin ihmisten luontoa ja muutenkin ympäristöään kohtaan harjoittamansa kohtelun laatu kertoo paljon yhteiskunnan kollektiivisesta mielentilasta muutenkin - kuinka kunnioittavaa ja hyvänä pitävää on ihmisten käytös ja asenne yhteisiä ja julkisia tiloja kohtaan kaikkialla ja kaikkea kohtaan, jopa muita ihmisiäkin ja kaikkea elävää kohtaan!

Valitettavasti Suomessa tietynlainen junttius edelleen vallitsee tässä yhteydessä ja ilmenee mm. tällaisina pajunkissapoiminnan rumuuksina. Samaa kurjaa kieltään kertovat myös mm. roskaamismania ja sottaisten graffitien yletön runsaus joka puolella rakennetuilla alueilla. 

Voidaan siis kuvainnollisesti sanoa, että ympäristöestetiikassa suomalaisuus on edelleen liiaksi taantunutta metsäläisyyden ja ulkoa tuotuna jo valmiiksi vääristyneen ja rappioituneen urbaanin kulttuurin sekasikiömäistä risteytystä.

Tulevaisuus tässä pajunkissapoiminnan ongelmassa asiantilan korjaamiseksi on huono siinäkin mielessä, kun olen havainnut tällaisen repivän pajunkissapoiminnan tapahtuneen perheiden ja lapsiensa kanssa, missä siten lapsille siirtyy aikuisten käyttäytymisen takia sukupolvelta toiselle tapahtuvana sarjana väärän esimerkin ja välinpitämättömyyden asenne pitkälle tulevaisuuteen....

Kasvien hoidon kritiikkiä - Hämeenlinnan keskustassa kesäkukka-amppelien liian varhainen poisto alkusyksyn kukintamenetyksenä

Nyt otan heti tuoreeltaan käsittelyyni kasvien hoidon kritiikkiä, kun sellaiseen kohtasin tänään sunnuntaina 13.9.2015 aihetta Hämeenlinnassa.

Olin tekemässä ko. kohteessa tämän vuoden alusta aloittamaani timelapse-valokuvasarjan viikoittaista valokuvauskierrostani (Kerron tästä timelapse-projektistani joskus myöhemmin...) ja sen aikana huomasin, kuinka ko. kaupungin jo hyvin perinteisinä tunnusmerkkeinä olleet kesäkukka-amppelit oli poistettu keskusta-alueellaan tällä viikolla aivan liian aikaisin, ja kun ne vielä kukkivatkin pääosin hienosti juuri ennen poistoaan.

Näin menetettiin alkusyksylle venymässä ollut ja symbolisestikin merkittävä kasviestetiikka aivan virheellisesti!

Todella typerä teko! Mikä lie syynä? - "logistiikkaongelmat" vai rahan puute ja siten "hoidosta tinkiminen" / "hoitajien puute", ja siten "ylireagointipoisto"...?

Oli miten oli, niin aikamoisen juntin kuvan suomalaisesta puisto- ja puutarhakulttuurista tämäkin taas antaa.

Kun maassamme on jopa n. puoli vuotta herkkien (kukka)kasvien kasvattamiseen soveltumatonta vuodenaikaa, niin miksi ihmeessä ei panosteta siihen, että se toinen soveltuva puolivuotinen tulee sitten erittäin tiiviisti kokonaan ja mahdollisimman tarkasti loppuun saakka täytettyä mahdollisimman hyvällä kasviestetiikalla? 

Tämä etuaikaispoisto on erikoista siinäkin mielessä, koska monena edellisvuonna näitä Hämeenlinnan amppeleita ei ole poistettu näin erikoisen aikaisin, vaan joskus ne ovat olleet jopa lokakuun alkuunkin saakka paikoillaan.

Jos tosiaan rahan puute on tähän etuaikaispoistoon syynä, niin se kertoo puolestaan itse kulttuuristamme kokonaisuutenakin >> Siinä ilmenee taas rahan vallan iskostama jopa keskiaikainen kehittymättömyys; Seppo Oikkosen sanoin "ptolemaiolaisesti" uskonnollislaatuinen harhaisuus rahatalouden kaikkivoipaisuuskuvitelmana ja sen kautta reaalitodellisuudessa tapahtuvan rappioprosessin suorastaan kaiken kattavuus - Myös siis viheralallakin.

-- Seppo Oikkosen uudesta blogista voitte opiskella tämän raha-ansankin taustaa lisää >> Alkon kassalla.

Maailman tilannetta paljon viime vuosina itsekin seurattuani ja opiskeltuani olen valitettavasti näkemässä pitkälle tulevaisuuteen lähinnä olosuhteiden jatkuvaa huonontumista länsimaissa - Siksi myös tuonlainen ja monenlainen muukin kasviestetiikasta tinkiminen jopa hullunkurisina huonontamisina tulee lisääntymään ja siksi viheralan maineen huonontuminenkin jatkuu. 

Siksi tämä on turhauttavaa ja lannistavaa minunlaiselle ihmiselle, jolle kasviestetiikan maksimointi ja uutta luova kekseliäisyys on erittäin keskeinen tapa luoda hyvää puisto- ja puutarhakulttuuria.

Hyvin pessimistisesti joudun sanomaan, että Suomi tuleekin pysymään junttimaana myös tässä katsannossa jatkossakin...

Laitoin alle vielä kaksi ottamaani valokuvaa havainnollistamaan ko. mokaa. Kuvat ovat pieni osa tuota timelapse-projektiani, joten osuvasti sattuikin tämä kritiikin aihe esille kahden eri kuvausajankohdan haaviin tässä kuvien kohteessa, mikä on siis Hämeenlinnan keskustori. Siellä noita kesäkukka-amppeleita etenkin on pidetty jo monena vuonna. 

Ylempi valokuva on otettu tänään sunnuntaina 13.9.2015 poistettujen kukka-amppeleiden tilanteessa ja alemmassa edellissunnuntaina 6.9.2015 otetussa valokuvassa amppelit olivat vielä sijoillaan kukkivina >>
















Kesäkukka-amppelit poistettu valaisinpylväistä - Kuvattu Hämeenlinnan keskustorilla sunnuntaina 13.9.2015.
















Kesäkukka-amppelit vielä sijoillaan valaisinpylväissä - Kuvattu Hämeenlinnan keskustorilla sunnuntaina 6.9.2015.

Niittyjen niittohoidon kritiikkiä - Espoon Leppäsillan ja Leppävaaran välillä olevan niittylaikun keskikesäkukinnan tuhonnut ja niittojäterumuutta aiheuttanut niitto valokuvin (Päivitetty!)

Toissa päivänä tein kevyenliikenteen väylien varsilta havaittavasta niittykasviestetiikasta kuvallisen kirjoituksen tarkasteltuna Espoon Karakallion ja Leppävaaran välisellä alueella (Niittykasviestetiikkaa Espoossa heinäkuussa 2015 - Valokuvallinen havainnollistus kevyenliikenteen väylien varsilta havaittavasta kasvikauneudesta). Vihjasin siinä, että tulen loppukesän aikana tekemään tällaisiin niitty- ja väylänvarsialueisiin kohdistuneesta ylenmääräisestä niittoasenteesta ja sen ympäristöön aiheuttamastaan rumuushaitasta kritiikkiä.

Olen siis ko. alueella havainnut tänä kesänä tällaista väärän hoidon haittaa, mutta erityisen vakava esimerkki sellaisesta ilmeni itse asiassa tällä viikolla 30 / 2015, kun eräs kaunis niittykohde niitettiin tosi tökerösti maanantaina 20.7. (tai mahdollisesti jo edeltäneenä iltana)! - Tänään 23.7.2015 lähetin siihen liittyen moittivan palautteen Espoon kaupungille ja päätinkin nyt julkaista sen myös tässä blogissani sekä lisätä sen seuraksi kolme havainnollistavaa valokuvaa asiasta ja ko. kohteesta.

Sanasta sanaan kursiivina moitteeni Espoon kaupungille (tai itse asiassa mahdolliselle toiselle(kin) taholle, jos osoittautuu se, ettei Espoon kaupunki hoidakaan ko. aluetta...) on seuraava >>

Päivitys perjantaina 24.7.2015 klo. 11:20: Tulikin nopea vastaus Espoon kaupungilta tähän niitetyn niityn asiaan >> On kuulemma koko peltoalue mukaan lukien ko. tilkku vuokrattu jollekin yksityiselle ja voin ottaa selvää vuokraajasta Espoon kaupungin tonttiyksiköstä ensi viikolla, kun tulevat lomilta - Vähän arvelinkin myös, että joku ajattelematon yksityinen on ollut tekosilla...

Pahoitteluni Espoon kaupungin väelle, kun ensin osoitin epäilykseni ja moitteeni heille!


Moite Espoon luonto- ja puistohoidosta vastaaville ja sitä suunnitteleville!

Moitteen kohde on Leppäsillan ja Leppävaaran stadionin välisellä peltoalueella sijaitseva luonnonniittytilkku viljeltyjen peltojen keskellä ja kaareutuvan kuntoradan sisäpuolelleen rajaamana.

En tiedä kohteen hoitavaa tahoa tarkkaan, mutta oletan hoidon kuuluvan Espoon kaupungille? Jos näin ei ole, niin haluan tietää hoitavan tahon, jotta voin kohdistaa sille tässä alla olevan saman moitteen.

Moitteen aihe on viime maanantaina 20.7. tehty ko. niityn niitto, joka on aiheuttanut ympäristöönsä rumuutta kesken parhaimman kasvukauden. Juuri ennen niittoa paikalla kukki rehevästi keskikesän tyypillisiä kukkijoita, kuten ohdakkeita, saunakukkia, mesiangervoja, heiniä, maitohorsmia, pietaryrttejä, siankärsämöitä, hiirenvirnaa, karhunputkia jne.

Tekemänne niitto pilasi törkeästi tämän kasviestetiikan ja sen tilalle koko niittoalueelle on nyt jäänyt paksu kerros niittojätettä, joka on nyt kolme-neljä päivää myöhemmin muuttunut mädäntyessään ankean ja kuvottavan ruskeaksi yhtenäiseksi matoksi sekä aiheuttaa hajuhaittaa. Lisäksi hyönteiset ja muut pieneläimet menettivät hyvän suojapaikan ja "mesivaraston".

Tätä niittoanne ei voi pitää hoitamisena, vaan jopa luonnon ja kauneuden raiskaamisena - Niiton olisi voinut jättää kukkimisten jälkeen syksylle tai antaa niityn vain olla rauhassa. Miksi niittää vääränä ajankohtana?

Minulla on vastaavista liiallisuuksiin menevistä niittotoimista suunnilleen samoilta seuduilta muualtakin moitittavaa, mutta palaan asiaan myöhemmin elokuussa tarkemmin ja ottamieni valokuvien kera.

Koska palautteeseenne ei voi laittaa montaa valokuvaa havainnollistukseksi näistä asioista, niin tulen tekemään omassa blogissani (www.alternative-arboretum.blogspot.fi) elokuun mittaan julkista ruodintaa tästä niittoasiasta sekä tässä että muissa kohteissa, missä valitsen "ennen ja jälkeen" ottamiani valokuvia havainnollistamaan tuollaisen hoidon pieleen menoa. Laitan sitten jatkopalautteeseen mukaan ne tekstini kuvineen ja tekstit sisältävät myös parannusehdotuksia ja laajempaa näkemystä.

Toivon parannusta tähän niittyjen ja myös väylien varsilla ns. liikennevihreän hoitoon, koska ns. esteettömyystarpeen ulkopuolella olevilla niityillä / nurmiosilla ylenmääräinen niitto on mielestäni turhaa ja pilaa luonnon valmiiksi tarjoamaa kasviestetiikkaa tai väärin ajoitettuna keskeyttää jopa niitolla toivottuja kukkimistilanteita virheellisesti.


Minulla on itse asiassa jo kaksi spekulaatiota siitä, että mistä syystä tuo niitto mahdollisesti tehtiin. En kuitenkaan paljasta epäilyksiäni vielä tässä, koska haluan ensin kuulla Espoon kaupungin vastauksen asiaan, jota odottelen lähiviikkoina. Sen verran vihjaan kuitenkin, että tuollaista kesken kauniissa kasvukauden vaiheessa tehtyä niittotapahtumaa en kummassakaan tapauksessa hyväksy oikeutetuksi!...

Itse asiassa edelleenkin minua suututtaa moinen sen verran, että vaatisin vastuussa olevalta joka korren takaisin kasaamista, kiinnittämistä ja pystyttämistä, jos luonnonlait eivät olisi esteenä - Ainakin olisi hyvä laittaa jonkinlaiseen asialliseen vastuuseen joku / jotkut asiasta!....

Sitten lopuksi otan kolmen ottamani valokuvan kera esittelyyn tämän niittylaikun ja sitä kohdanneen rumuushaitan. Olen laittanut valokuvat alla kronologiseen järjestykseen siten, että ylimpänä on tilanne sunnuntaina 19.7. juuri ennen niittoa. Sitten keskimmäinen kuva maanantailta 20.7. havainnollistaa tilannetta hetimiten niiton jälkeen. Alimmainen kuva tältä päivältä 23.7. näyttää sitten sen, kuinka runsas sijoilleen jätetty niittojäte on muuttunut mätänemisen edetessä rujon ruskeaksi peitteeksi.

Mainittakoon vielä tässä, että viime joulukuussa havaitsin seuraavaa ko. niittylaikusta muutettuani alueen lähelle > edeltäneen kesän 2014 kasvusto oli silloin niityllä pystyssä talventörröttäjinä, joten viime vuonna kohteessa ei tehty ollenkaan niittoa. Nyt sellainen kuitenkin jostain syystä tehtiin.

En vielä laita tätä kuvallista kirjoitusta jatkopalautteeksi Espoon kaupungille, kuten edellä vihjasin tekeväni jossain vaiheessa elokuussa kuvallisin blogikirjoituksin (Tai kyllähän he näkevät tuosta blogilinkistäni sen tietysti). Palaan vielä tämänkin niityn jatkoon myöhempien kasvutilanteiden tultua ilmi, ja kun ihmiset ovat palanneet lomilta pääosin jo töihin sekä olen saanut ensimmäisen vastauksen palautteeseeni > Silloin jatkopalautteen antaminen on tehokkaampaa, välittömämpää ja rikkaampaa.

Tämä niittytapaus on kuitenkin rujoudessaan niin akuutti ja huonoja asenteita pikantisti paljastava, joten halusinkin sen jo tuoreeltaan myös julkisesti esille tällä tavalla. Ja näin haluan myös alkaa ottamaan välittömästi selvää esim. juuri tämän niittotapahtuman tarkoituksesta ja taustasta.


Espoon Leppäsillan ja Leppävaaran stadionin välillä olevan niittylaikun kukintaa ja sen ruma tuhoutuminen niittotapahtuman takia viikolla 30 / 2015 >>

Rehevä niitty täydessä keskikesän kukkaloistossaan kuvattuna sunnuntaina 19.7.2015 Espoon Leppäsillan ja Leppävaaran välisellä peltoalueella; kuvassa on mm. niittynätkelmän, saunakukan, siankärsämön, pelto-ohdakkeen ja heinien kukintaa sekä hevonhierakan hedelmävarsia - Eli talventörröttäjyyskin on nyt menetetty!

Rehevä niitty parisen tuntia aikaisemmin (tai mahdollisesti sattunut jo edeltäneenä sunnuntai-iltana) tapahtuneen niiton jälkeen kuvattuna maanantaina 20.7.2015 Espoon Leppäsillan ja Leppävaaran välisellä peltoalueella.

Rehevä niitty mätänevän niittojätteen muututtua ruskeaksi peitteeksi kuvattuna torstaina 23.7.2015 Espoon Leppäsillan ja Leppävaaran välisellä peltoalueella.