Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Tears For Fears - Shout

Samaa introa käyttäen kuin edellisessä muusiikkiparin osassa (Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Go West - We Close Our Eyes) > Inspiroiduin taas tekemään musiikkiaiheista yhteiskunnallis-poliittista kritiikkiä, ja nyt haen esiteltäväksi Britannian Margaret Thatcherin hallintoa vastaan protestoinutta musiikkia 1980-luvulta; se kritiikki on aivan suoraan siirrettävissä tänne nykypäivään sellaisenaan osoittamaan kritiikkiä myös aikamme länsieliittiä ja asiamiehiään sekä maailmanherruusagendojaan vastaan, kuten tulen havainnollistamaan >>

Tätä tarkoitusta varten poimin taas yhdellä kertaa eri osissa esittelyyn kaksi laulua vuodelta 1985; tai oikeastaan toinen niistä julkaistiin nippa nappa vuoden 1984 puolella, mutta molemmat olivat myyntilistoilla suosituimpia vuoden 1985 aikana molemmin puolin Atlanttia - Tässä toisena (blogissa ylempänä) esittelyyn laitan brittiläisen Tears For Fears -nimisen duon kappaleen "Shout".

Tämä duo (Roland Orzabal ja Curt Smith - Mutta itse asiassa heillä oli taustamuusikoitakin) muodostui itse asiassa yhdeksi 80-luvun suosituimmista yhtyeistä juuri ko. vuonna 1985, kun heidän toinen albuminsa "Songs From The Big Chair" sekä tämän "Shout"-singlen lisäksi "Everybody Wants To Rule The World" -single saavuttivat molemmin puolin Atlanttia suurmenestykset - Ensin menestystä tuli Britannian singlelistalla tämän "Shout"-kappaleen osalta sijoituksen 4 verran tammikuussa 1985 ja keväällä perään tuo jälkimmäinen single sijoittui kakkoseksi. Kuitenkin myöhemmin samana vuonna Yhdysvalloissa sekä nuo singlet että ko. albumi nousivat kaikki ykkösiksi ja yhdessä vaiheessa Tears For Fears saavutti siinä harvinaisen tilanteen, missä heillä oli USA:ssa sekä single että albumi yhtaikaa listojen ykköspalleilla. ...Kyllähän näitäkin kappaleita tuolloin kuultiin hyvin runsaasti myös Suomen radiossa ja musiikkivideotkin pyörivät monta kertaa eri tv-ohjelmissa.

Tears For Fears luetaankin ns. "Toisen brittiläisen invaasion" yhtyeisiin, missä etenkin vuosina 1982 - 87 monet Britannian popartistit ja -yhtyeet menestyivät erityisesti Musiikkitelevision auttamana Yhdysvalloissa parhaiten sitten 60-luvun "Ensimmäisen brittiläisen invaasion", missä The Beatles oli yksi osallinen silloin.

Tyylillisesti Tears For Fears alkoikin siirtyä juuri tuohon aikaan enemmän USA:n popmarkkinoita kosiskelevaan suuntaan - Tämä Shout-kappale oli vielä yhtyeen aiemman syntikkapopsoundin kaltaista, mutta tuo "Everybody Wants To Rule The World" -laulu oli jo enemmän jenkkiläisen "autoradiorockin" vaikutteilla höystettyä. Molemmissa kappaleissa on kuitenkin aikaisempaan verrattuna lisänä tyypillisen 80-lukulaisesti mahtipontiset kitarasoolot duon Roland Orzabalin soittamina.

Tämä Shout-kappale on erityisen suorasukainen yhteiskunnallispoliittinen mielenosoituslaulu! Se kasvaa musiikillisestikin alun voimakkaan kohenevasta pohjustuksesta lopun massiiviseen ja suurieleiseen huipennukseensa kuin mielenosoitusjoukkion viha ja hurmos - Tuon Wikipedia-artikkelin mukaan duon jäsenet ovat lausuneet kappaleesta näin:

Roland Orzabal: "A lot of people think that 'Shout' is just another song about primal scream theory, continuing the themes of the first album. It is actually more concerned with political protest. It came out in 1984 when a lot of people were still worried about the aftermath of The Cold War and it was basically an encouragement to protest.".

Curt Smith: "It concerns protesting as much as it encourages people not to do things without actually questioning them. People act without thinking because that's just the way things go in society. So it's a general song, about the way the public accepts any old grief which is thrown at them.".

Lyriikoissa kerrotaankin suora viha ja vallankumousmieliala ilmeisen osuvasti myös länsieliittiä ja imperiumiaan vastaan; silloinen Margaret Thatcherin hallintokin asiamiehineen saikin tässä kappaleessa täyslaidallisen! 

Toisaalta kappaleessa osoitetaan siis myös yhteisöä ja esim. siten politiikassa äänestäjiä kohtaan syyttävää sormea, kuinka väärät mielikuvat ja toiveet sekä ajattelematon välinpitämättömyys voivat johtaa katastrofaalisestikin harhaan...

>> Kappale alkaa kertosäkeellä, missä kohotetaan vallankumousmielialaa vaatimalla hylkäämään "Ne asiat, joita ilman voidaan olla" - Eli mitä ilmeisimmin esim. eliitin promotoimaa sisältöä ja agendoja. 

Sitten värssyissä korostetaan, kuinka huonoina ja tuhoisina eli "väkivaltaisina aikoina" ei pidä myydä sieluaan, mikä voi olla vaatimus sekä eliitille että koko yhteisölle, koska sellainen olisi häviö yhteishyvälle ja koko yhteisölle. Lisäksi eliitti ja asiamiehensä luonnehditaan "putkiaivoisiksi" toimijoiksi, jotka alistavat ja vähättelevät "työläisiä", ja mokomat onkin laitettava pois vallasta - Laulu kehottaakin eliittiä olemaan "hyppimättä ilosta" (Kuten esim. vaalivoittojen myötä)...

Laulu osoittaa myös, kuinka työläiset ja ns. tavalliset kansalaiset ovat antaneet eliitille elämän (Esim. juuri vaalien kautta), mutta sitten eliitti onkin pettänyt ja tuottanut vain "helvetin ja jääkylmän kohtalon". Laulussa uumoillaan voidaanko edes enää elää sen takia kertoakseen moisen pahuuden tarinan tuleville sukupolville...

Lopuksi esitetään toive, että eliitti jossain vaiheessa "laskisi suojamuurinsa", ja että eliitti "voisi vielä muuttaa mieltänsä" - Se kuitenkin koetaan mahdottomana, koska laulu viimeistelee loppukaneetikseen sen, että "joka tapauksessa eliitin sydän on murrettava ja tuhottava"!....

Eli melkoisen suoraa puhetta!

Musiikkivideolla tuota sisältöä korostetaan alussa siten, että duo on laitettu esiintymään erittäin avaraan ja jylhään merenrantamaisemaan - Tämä kannattelee laulun vallankumous- ja mielenosoitussisältöä siten, että se huudetaan mahdollisimman laajaan ja avaraan tilaan, missä symbolisesti tahdotaan mahdollisimman suuri ja laaja vallankumousvaikutus.

Sitten videon loppuosa on toteutettu toisella tavalla ilmentämään aivan samaa asiaa - Samaan tv-studioon on koottu duon (bändin) kera esiintymään ns. tavallisen rahvaan parista eri ikäisiä ihmisiä eri elämäntilanteista ja -vaiheista laulamaan kappaleen sanomaa yhdessä kuin mielenosoitusjoukko (Ovat Wikipedia-artikkelin mukaan ko. bändin ystäviä ja perheitä). Tunnelma on siinä iloisen hurmosmainen eli siinä vilautetaan toiveikkuutta!... 

Tämä loppukohtaus korostaa puolestaan sitä, kuinka symbolisesti tahdotaan mahdollisimman suuri ja laaja vallankumousvaikutus juuri ihmisten kautta ja ihmisille yhdessä ja yhteisönä!

Itselleni tämä biisi oli ja on ollut heti julkaisustaan lähtien yksi kaikkien aikojen suosikeistani - Vuonna 1985 kuitenkin ko. biisin sisällön mukaiset "huonojen asioiden hylkääminen ja niitä vastaan protestoiminen" koskettivat lähinnä vain oman elämäni silloisia teinipojan hankaluuksia ja huonoa oloa. 

Vaan mikä onkaan ollut tämänkään biisin sanoman vaikutus, kun elämme tänäänkin tässä länsieliitin junailemassa perikadon sinfoniassa!?....


Tears For Fears: Shout - Video ja Top of the Pops -performanssi

Lyriikat: "[Chorus: x2]
Shout, shout, let it all out
These are the things I can do without
Come on, I'm talking to you, come on

In violent times
You shouldn't have to sell your soul
In black and white
They really really ought to know
Those one track minds
That took you for a working boy
Kiss them goodbye
You shouldn't have to jump for joy
You shouldn't have to shout for joy

[Chorus]

They gave you life
And in return you gave them hell
As cold as ice
I hope we live to tell the tale
I hope we live to tell the tale

[Chorus: x3]

And when you've taken down your guard
If I could change your mind
I'd really love to break your heart
I'd really love to break your heart

[Chorus: x2]".

Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Go West - We Close Our Eyes

Inspiroiduin taas tekemään musiikkiaiheista yhteiskunnallis-poliittista kritiikkiä, ja nyt haen esiteltäväksi Britannian Margaret Thatcherin hallintoa vastaan protestoinutta musiikkia 1980-luvulta; se kritiikki on aivan suoraan siirrettävissä tänne nykypäivään sellaisenaan osoittamaan kritiikkiä myös aikamme länsieliittiä ja asiamiehiään sekä maailmanherruusagendojaan vastaan, kuten tulen havainnollistamaan >>

Tätä tarkoitusta varten poimin taas yhdellä kertaa eri osissa esittelyyn kaksi laulua vuodelta 1985; tai oikeastaan toinen niistä julkaistiin nippa nappa vuoden 1984 puolella, mutta molemmat olivat myyntilistoilla suosituimpia vuoden 1985 aikana molemmin puolin Atlanttia - Tässä ensimmäisenä (blogissa alempana) esittelyyn laitan brittiläisen Go West -nimisen duon kappaleen "We Close Our Eyes".

Go West (Peter Cox ja Richard Drummie) oli suosionsa huipulla juuri 80-luvun puolivälistä 90-luvun alkuun, jolloin se luokiteltiin mm. ns. "Sophisti-pop -yhtyeeksi"; sellaista soundia tarjonneet yhtyeet olivat tuona em. aikana eräitä varsin tyypillisiä brittiläisiä listamenestyjiä, missä aikaisempaan 80-luvun brittiläiseen syntikkapop-soundiin ne sekoittivat huolitellun tyylin-tuotannon luomiseksi ja amerikkalaisen suosion kalastelun toivossa mm. tyypillisiä aikansa jenkkimusiikin jazz-, soft rock- ja soulvaikutteita. Go West oli tässä trendissä ensimmäisiä menestyjiä ja nimensä taitaakin olla tuossa USA-katsannossa valittu..?

Tämä "We Close Our Eyes" -biisi oli duon debyyttisingle ja heti alkuun uransa isoimpia hittejä - Se saavutti Britannian singlelistalla sijan 5 huhtikuussa 1985 ja myöhemmin samana vuonna Yhdysvaltain Hot 100 -listalla se menestyi kohtuullisesti saavuttaen sijan 41.

Esiteltävä kappale on yhteiskunnallispoliittisessa kritiikissään laajakatseinen ja toisaalta pessimistinen, jopa nihilistinen - Lyriikoissa otetaan käsittelyyn aikansa poliittinen eliitti ja heidän luonteensa sekä toisaalta yhteiskunnan rappioitunut sisältö ko. eliitin käsittelyssä - Aluksi laulussa tuodaan ilmi, kuinka "heillä kaikilla" (eliitillä) on yksi salattu eli salaliittoinen intohimo (Valta ja ahneus maailmanherruuteen saakka), joka aiheuttaa vaarallista aktiviteettia "veitsen terällä". 

Se aiheuttaa väestölle "menetettyjä mahdollisuuksia, ja aika menee hukkaan"... 

Toisessa värssyssä katsellaan jonkun "pissisnaisen" (keskiviikkotyttö) kautta, kuinka rappioituneet ihmiset "hölisevät yhtä sun toista", mutteivät enää oikeasti "kuuntele" mitään ja ketään, ja "aika menee taas hukkaan"...

Kertosäkeessä korostuukin se, kuinka yhtäältä ko. eliitti asiamiehineen sekä toisaalta lopulta myös koko yhteisö "ummistaa silmänsä", jotta se voi jatkaa vain voittoa ja suorittamista tähdentäviä valta- ja ahneuspelejään, jotta se voi unohtaa ko. harhoissaan syyllisyyden ja vastuun, ja jotta se voi jatkaa sellaisessa draivissa viimeiseen loppuun (viimeinen kuva) saakka...

Silti sekä ko. eliitti että ilmeisesti myös yhteisökin kuvittelee harhoissaan, tuhoisassa luonteessaan ja projektiivisessa unohduksessaan olevansa vain voittamaton ja yli-ihmismäinen kaiken saavuttaja - Se on "ko. intohimoissaan kipinöivä ja palava; kuin tiikeri pimeässä ja vetten päällä kävelemään kykenevä"...

Kuin viimeisenä lohtuna biisilyriikoissa esitetään "periksi antamattomille sankareille toive", mutta sitten "vajavainen ihmisyys ja sankari joutuu luovuttamaan ja antautumaan", ja "aika menee edelleen hukkaan"...

Näinkö on nytkin?! Meneekö aika paremman huomisen luomiseksi hukkaan?!

Kappaleen musiikkivideossa lyriikoiden sisältöä havainnollistetaan yksinkertaisella teemalla, missä duon laulaja Peter Cox esiintyy raskasta työtä tekevänä duunarina ja kitaristi-kosketinsoittaja Richard Drummie esiintyy ilmeisesti älymystön edustajana. 

Heidät on sijoitettu ikään kuin hahmoiksi tuon aikaiseen elektroniikka- / tietokonepeliin, missä heitä uhkaa Oscar-patsailta näyttävät puunuket sotilaallisten muodostelmiensa kera ja joita duo yrittää listiä ja kammeta vallasta hektisissä tilanteissa - Tämä on allegoria sille, kuinka "Oscarit" eli ko. eliitti ja länsimaisen kulttuurin rappeutunein sisältö uhkaa ja tuhoaa yhteisön luovimpia, parhaimpia ja humaaneimpia elementtejä eli juuri noita esitettyjä työläisiä ja älymystöä.

Viimeisenä kohtauksena musiikkivideossa on se, kuinka duo ei onnistukaan päihittämään ko. "puunukkeja", vaan he pakenevat "nukkeinvaasion" alta pois - Onko tämän merkitys se, ettei enää kannatakaan yrittää, vai että ko. kohtaus onkin sparraava potku persauksille ja vakava varoitus aloittaa alakynnestä huolimatta vasta-aktiviteetti ko. "nukkeinvaasion" päihittämiseksi?!...

Tämän musiikkivideon on muuten ohjannut tuon aikainen kuuluisa ohjaaja-muusikkoduo Godley & Creme, jotka esiintyivät myös 70-luvulla silloisessa suosikkiyhtyeessä 10cc. Itse muistan oikein hyvin jo tuolta vuodelta -85 ko. musiikkivideon, kun se esiteltiin Suomen tv:n silloisessa suosikkiohjelmassa "Levyraati"; videon visuaalisuus oli minulle heti erityisen mieleenpainuva, kuten musiikkinsa syntikkariffitkin. En kuitenkaan vielä silloin juurikaan pohtinut laulun yhteiskunnallis-poliittisia ulottuvuuksia.


Go West: We Close Our Eyes - Video ja Top of the Pops -performanssi

Lyriikat: "Inside everyone hides one desire
Out side no one would know
Danger close to the edge of the knife
Safer not to let go

And while
We miss chances
You can almost hear
Time slipping away

We close our eyes, we never lose a game
Imagination never lets us take the blame
We close our eyes to see the final frame
We close our eyes to time slipping away

No show, Wednesday girl waits with the wine
She knows just what to say
While no one listen
You can almost hear time slipping away

We close our eyes we never lose a game
Imagination never lets us take the blame
We close our eyes to see the final frame
We close our eyes and we can talk to strangers

We are burning with the spark
And we can walk on water
We are tigers in the dark
We are burning, we close our eyes

Heroes never give in to the night
He knows how far he can run
And as he surrenders
You can almost hear time slipping away

We close our eyes, we never lose a game
Imagination never lets us take the blame
We close our eyes to see the final frame
We close our eyes

We close our eyes, we never lose a game
Imagination never lets us take the blame
We close our eyes to see the final frame
We close our eyes

We walk on water
We are burning
Talk to strangers".

Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Living In A Box - Living In A Box

Maailman järkyttävä tilanne antaa taas aihetta purkaa pahaa oloa Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntyneen yhteiskuntakriittisen popmusiikin parissa. Tässä osassa esittelyvuorossa on 1980 -luvun loppupuoliskolla menestyneen britannialaisen popyhtyeen Living In A Box ensimmäinen saman niminen hitti. Se paljastaa meille taas kerran aimo annoksen lännen degeneroitumisen piirteitä pankkiirioligarkismilähtöisten ja ihmisyhdyskuntien aivopesutilasta johtuvien seikkojen valossa.

Itse yhtyeestä ja biisistä ensin tuttuun tyyliin hieman tietoa. Yhtye oli kolmijäseninen ja sen johtohahmona toimi laulaja-kitaristi Richard Darbyshire, joka tunnetaan voimakkaan matalasta lauluäänestään. Yhtye on luokiteltu new wave -genreen ollen ajalleen tyypillistä syntikkapoppia, mutta hieman sävytettynä amerikkalaiseen korvaan paremmin uppoavilla silloisilla r&b (jazz - funk)- ja rockmausteilla. Tämä oli melko tyypillistä monille brittibändeille nimenomaan 80 -luvun loppupuolella, josta toisena vieläkin menestyneempänä esimerkkinä mainittakoon yhtye Level 42. Heistä poiketen aivan omilla teillään jatkaneita ajankohdan menestyneimpiä brittiläisiä popyhtyeitä olivat puolestaan kolmikko Depeche Mode, Pet Shop Boys ja Erasure. Aivan oma lukunsa sekä hyvässä että pahassa ko. aikana oli myös tuottajatrion Stock, Aitken & Waterman jatkuvana tulvavirtana loihtimat listahitit.

Ko. kolmikon isoin hitti oli juuri tämä esiteltävä debyyttisingle, joka oli ilmestyessään vuonna 1987 Britanniassa parhaimmillaan singlelistan sijalla 5 ja menestyi erinomaisesti myös Yhdysvalloissa päätyen Hot 100 -listalla top 20 joukkoon. Trio oli ilmeisen arvostettu ammattitaidostaan, koska lyhyen uransa aikana he päätyivät tekemään yhteistyötä mm. sellaisten nimien kanssa kuin Queen -yhtyeen Brian May ja soullegenda Bobby Womack. Yhtyeen hajoamisen jälkeen Richard Darbyshire on tehnyt tuntemattomaksi jääneen soolotuotantonsa ohella biisejä mm. Lisa Stansfieldille.

Omakohtaisesti tutustuin tähän biisiin ja samalla koko bändiin ns. reaaliajassa keväällä 1987, kun tuolloin yläasteikäisenä teininä olin innostunut seuraamaan paljon ja tarkkaan etenkin Britannian popmusiikkia. Ensikosketus biisin videoon tuli erään luokkakaverini videokasetille (Juu, alkaa olla ikää sedällä...) nauhoittaman silloisen jonkun "taivaskanavan" (Taisi olla itse asiassa Sky Channel: Eurooppalainen Musiikki TV ei vielä silloin ollut aloittanut) hittilistaohjelman kautta. Vähän ennen sitä itse biisi oli jo tullut minulle tutuksi keskipitkillä aalloilla kuuluneesta Radio Luxembourgista, jota seurailin noina aikoina aktiivisesti "kasettimankastani". Joka tapauksessa muistan tykästyneeni ko. biisiin heti paljon, mutta sen sisältö ei avautunut vielä kummoisesti.

Nykyään tämänkin biisin sisältö on minulle kristallin kirkas, kun olen sisäistänyt maailman menosta niin paljon yhteiskunnallispoliittisia sisältöjä. Katsotaanpa seuraavaksi sitä, mistä on kysymys: Jo biisin nimikin kertoo, että sen sisältö ottaa kantaa johonkin sellaiseen, joka on olemukseltaan nimenomaan vankila. Yleisesti biisin sisältöä on kuvattu mm. silloisen thatcherismin vastaiseksi kritiikiksi ja jotkut ovat luonnehtineet sitä myös vähäosaisten ja syrjäytyneiden kodittomuudesta kertovaksi. Aivan videon alussa onkin lyhyt näkymä kodittomien ihmisten slummista, joka antaa videolle heti rajun sysäyksen kohti tarkoituksellista yhteiskuntakritiikkiä.

Sisältö on kuitenkin paljon laajemminkin länsimaista rapautunutta tilaa kuvaava, mikä on tällä hetkellä painavana taakkana musertamassa kulttuuriamme alleen... Myös tässä blogissa esitelty termi "maailmankuvavankila" on yhtenevä biisin sisällön kanssa, kun tarkastelemme pankkiirioligarkian puuhaamaa NWO -dystopiaa ja sen tuhoavia, tukahduttavia ja rajoittavia vaikutuksia kansalaisissa ja yhteiskuntakonstruktioissa.

Kuten biisin lyriikat tähdentävät: Olen suljettuna ko. "laatikkoon" eli maailmankuvavankilaan, joka tukahduttaa ja tuhoaa minua eli "en tee mitään", kun lännen rahanvaltakulttuurin edesauttama konformismi ja rajoittaminen kahlitsee niin paljon hengen ja sielun toimintaa luoda käytäntö ja elämä mielekkääksi eli toteuttaa ihmisen syvintä ja oikeinta olemusta olla Luoja. Kuitenkin epäilen jo "jonkun huijaavan" eli havaitsen joidenkin olevan vastuussa tähän degeneraatioon vajonneesta prosessista. Aivan hyvin 1980 -luvulla tämä "joku" oli helppo osoittaa sormella Margaret Thatcheriksi, mutta silloinkin myös hänen tapauksessaan oli kyse enemmän tai vähemmän taustalla piilossa varjohallituksena vaikuttavan pankkiirioligarkismin kätyristä ja siinä historian oppimisen myötä havaittuna nimenomaan paino sanalla enemmän sekä tähdennettynä globalistikokoonpanona: Francois Mitterrand - Margaret Thatcher - George H. W. Bush.

Biisin sisältö kuvaa siis sitäkin, kuinka roolihahmo on alkanut kyseenalaistamaan omaa "vankilaansa"; hän osoittaa aktiivisuuden merkkejä murtautua ulos tuosta "laatikosta" ja ymmärtää siten, että hänen mielensä on tavallaan kaapattu tämän salaperäisen vankilaanlaittajan (Joka on loppupeleissä sekä tyrannisoija että itse tyrannisoitava sellaiseen alistumisensa takia) käyttämän propagandan ja aivopesun hallintaan. Hän "tuntee oman mielensä toiminnan piirteitä tässä valossa". Toisaalta biisi kuvaa sitäkin, kuinka elämää ja henki-sielun sisältöä ko. kahlitsevan ja tukahduttavan "pyörteen toistossa" elävä on ahdingossa ja ymmällään tilanteessaan ja epäilee näkymättömien prosessien vaikuttavan häneen pahalla tavalla "maan alta" ja siinä hän kokee myös "tarvetta paeta" ko. vaikeaa olemisen taakkaa jollakin lailla.

Tämähän kuvastaa juuri sitä elämänkatsomuksen korjaamisen ja yhteiskuntaan uudelleensopeutumisen absurdiutta ja hypervaikeutta, mikä seuraa siitä, kun on alkanut kyseenalaistamaan vallitsevaa virallista totuutta havaittuaan ja ymmärrettyään sen takana piilottettujen haitallisten prosessien ja motiivien olemassaoloa ja käytäntöön manifestoitumista.

Tämä on jokaisen ns. "salaliittoteoreetikon" kohtalo tavalla tai toisella, mutta myös ennen näkemätön kasvun ja itsetuntemuksen paradigmahyppy uudelle paremmalle tasolle kohdata maailma laajemmin ja totuudellisemmin: Oppia tunnistamaan objektien ja tekojen taustoilla vaikuttavien prosessien ja motiivien luonteita etsimällä ja löytämällä perustavaa laatua olevia vastauksia kysymykseen "miksi tekee" sen sijaan, että tyytyisi vain toteamaan ja tarkastelemaan "mitä tekee".

Biisin lyriikat ovat siis selkeitä yllä kuvatussa mielessä, mutta biisin musiikkivideossa tämä on hieman vaikeammin artikuloitua. Videon anti toteutuu kolmelta erilaiselta tasolta, jotka vuorottelevat. Yksi on voimakasvärinen (punainen päävärinä) trion liveperformanssi, mikä häilyy sumeapiirteisenä kuin sen katselija olisi huumattu. Aivan kuin tavallaan aivopesun uhri on kykenemätön kohdistamaan tarkkaan ymmärrystään todellisuuteen keinotekoisen sumuverhohämärtämisen ja -harhauttamisen takia; aistikokemus on horjuva ja epäselvä ulottuvuuksien ollessa liikaa rajoittuneita ja vääristyneitä aistien kautta havaitusta olevaisesta "miksi tekee" -prosessien ja -motiivien sisältämään metafysiikan suuntaan.

Toinen taso on kokoelma bändin jäsenten normaalilta vaikuttavan elämän kuvausta Lontoon kaupungin kiireisessä arjessa, mutta merkillisin yksityiskohdin; on kerrostalosta putoavia pahvilaatikoita, nopeutettua liikettä ja normaalista kontekstistaan irrotettuja objekteja (hedelmävati kaupungin kadulla). Eli nämä kuvaavat jonkin olevan poissa tolaltaan arjessa, mikä on ko. piilotetun pahuuden voiman aiheuttamaa horjumista olemisessa väärään suuntaan.

Kolmas taso on juuri tuon "maailmankuvavankilan" käsitteellistä havainnollistamista suljetun valkoseinäisen huoneen eli "laatikon" avulla. Siellä elämä tapahtuu mm. huoneen täydellisessä eristyksessä ja eräällä huoneessa olijalla on pahimmillaan jopa pahvilaatikkokin päässään kuvaamassa täydellistä ehdollistumista huoneen ilmentämään pseudotodellisuuteen. Toisena huoneen kokemisen mahdollisuutena on pakotettu kokeminen katsoa sen ulkopuolista todellisuutta vain tarkalleen määriteltyjen "taulujen" eli aukkojen kautta, jotka muokkaavat propagandana laatikon sisälle tulevaa informaatiota. Tämähän on nykyään esim. David Icken paljon käyttämä vertauskuva hänen havainnollistaessaan tätä länsimaiden maailmankuvavankilan kaltaista kollektiivista mielentilaa.

Ko. valkoinen tila on siis kuin hullujenhuone, jossa ns. virallista huoneen rajaamaa todellisuutta pitää yllä videon kuvaamana valtavirran printtimedia, jonka parissa trio pähkäilee ja välillä vain istuskelee pöydän ääressä kykenemättä aktiiviseen toimintaan ko. kollektiivisen tilan halvaannuttamana. Lisäksi lehtien lukemisen tilanteessa vilautellaan räikeästi pukeutunutta kaunotarta kulkemassa taustalla, mikä kuvaa liialliseen aistivaraisuuteen rajoittunutta pakottamista kokea näin eläintä itsessämme ylikorostamalla ko. vankilaolemuksen aivopesusisältöä lievittävää utilitaristista ja behavioristista elämänkatsomusta eräänlaisena harhautuksena; luulen olevani vapaa, kun voin valita kivun sijasta nautinnon. Eräs kohtaus huoneessa sisältää myös keinotekoisen puhuvan pään, joka on selvä viittaus harhaanjohtavan ja valehtelevan poliitikon / ns. asiantuntijan rooliin ko. maailmankuvavankilan olemuksen ja toiminnan ylläpitämisessä - "edistämisessä".

Summa summarum: Living In A Box on oikein onnistunutta ja syvällistä näkemystä lännen yhteiskuntasairaudesta pahentuneena tuosta vuoden 1987 tilanteesta vielä paljon lisää tähän päivään mennessä! Oikeastaan tästä maailman havaitsemisen näkökulmasta ei ole enempää sanottavaa tämän biisin kohdalla, koska tarkoitus ei ole kuitenkaan analysoida kaikkea puhki ja pureskella teille kaikki mahdollinen valmiiksi. Jätän teillekin mahdollisuuden tulkita lisää, joten tuttuun tyyliin lopuksi olen poiminut alle sekä biisin musiikkivideon että sen lyriikat:


Living In A Box - Living In A Box (Video)

Lyriikat:

"Woke up this morning
Closed in on all sides
Nothing doing

I feel resistance
As I open my eyes
Someone's fooling

I've found a way to break
Through this cellophane line
Cause I know what's going on
In my own mind

Am I living in a box
Am I living in a cardboard box
Am I living in a box
Am I living in a cardboard box
Am I living in a box

Life goes in circles
Around and around circulating
I sometimes wonder
What's moving underground
I'm escaping

I've found a way to break
Through this cellophane line
Cause I know what's going on
In my own mind

Am I living in a box
Am I living in a cardboard box
Am I living in a box
Am I living in a cardboard box
Am I living in a box

I've found a way...

Am I living in a cardboard box
Am I living in a box (living)
Am I living in a cardboard box
Am I living in a box (living)
Am I living in a cardboard box
Am I living in a box (living)
Am I living in a cardboard box

Am I living am I living am I living
Am I living am I living am I living

(In a box)

Am I living am I living
Am I living in cardboard box
Am I living in a box
Am I living am I living
Am I living in a cardboard box
Am I living in a box".