Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Go West - We Close Our Eyes

Inspiroiduin taas tekemään musiikkiaiheista yhteiskunnallis-poliittista kritiikkiä, ja nyt haen esiteltäväksi Britannian Margaret Thatcherin hallintoa vastaan protestoinutta musiikkia 1980-luvulta; se kritiikki on aivan suoraan siirrettävissä tänne nykypäivään sellaisenaan osoittamaan kritiikkiä myös aikamme länsieliittiä ja asiamiehiään sekä maailmanherruusagendojaan vastaan, kuten tulen havainnollistamaan >>

Tätä tarkoitusta varten poimin taas yhdellä kertaa eri osissa esittelyyn kaksi laulua vuodelta 1985; tai oikeastaan toinen niistä julkaistiin nippa nappa vuoden 1984 puolella, mutta molemmat olivat myyntilistoilla suosituimpia vuoden 1985 aikana molemmin puolin Atlanttia - Tässä ensimmäisenä (blogissa alempana) esittelyyn laitan brittiläisen Go West -nimisen duon kappaleen "We Close Our Eyes".

Go West (Peter Cox ja Richard Drummie) oli suosionsa huipulla juuri 80-luvun puolivälistä 90-luvun alkuun, jolloin se luokiteltiin mm. ns. "Sophisti-pop -yhtyeeksi"; sellaista soundia tarjonneet yhtyeet olivat tuona em. aikana eräitä varsin tyypillisiä brittiläisiä listamenestyjiä, missä aikaisempaan 80-luvun brittiläiseen syntikkapop-soundiin ne sekoittivat huolitellun tyylin-tuotannon luomiseksi ja amerikkalaisen suosion kalastelun toivossa mm. tyypillisiä aikansa jenkkimusiikin jazz-, soft rock- ja soulvaikutteita. Go West oli tässä trendissä ensimmäisiä menestyjiä ja nimensä taitaakin olla tuossa USA-katsannossa valittu..?

Tämä "We Close Our Eyes" -biisi oli duon debyyttisingle ja heti alkuun uransa isoimpia hittejä - Se saavutti Britannian singlelistalla sijan 5 huhtikuussa 1985 ja myöhemmin samana vuonna Yhdysvaltain Hot 100 -listalla se menestyi kohtuullisesti saavuttaen sijan 41.

Esiteltävä kappale on yhteiskunnallispoliittisessa kritiikissään laajakatseinen ja toisaalta pessimistinen, jopa nihilistinen - Lyriikoissa otetaan käsittelyyn aikansa poliittinen eliitti ja heidän luonteensa sekä toisaalta yhteiskunnan rappioitunut sisältö ko. eliitin käsittelyssä - Aluksi laulussa tuodaan ilmi, kuinka "heillä kaikilla" (eliitillä) on yksi salattu eli salaliittoinen intohimo (Valta ja ahneus maailmanherruuteen saakka), joka aiheuttaa vaarallista aktiviteettia "veitsen terällä". 

Se aiheuttaa väestölle "menetettyjä mahdollisuuksia, ja aika menee hukkaan"... 

Toisessa värssyssä katsellaan jonkun "pissisnaisen" (keskiviikkotyttö) kautta, kuinka rappioituneet ihmiset "hölisevät yhtä sun toista", mutteivät enää oikeasti "kuuntele" mitään ja ketään, ja "aika menee taas hukkaan"...

Kertosäkeessä korostuukin se, kuinka yhtäältä ko. eliitti asiamiehineen sekä toisaalta lopulta myös koko yhteisö "ummistaa silmänsä", jotta se voi jatkaa vain voittoa ja suorittamista tähdentäviä valta- ja ahneuspelejään, jotta se voi unohtaa ko. harhoissaan syyllisyyden ja vastuun, ja jotta se voi jatkaa sellaisessa draivissa viimeiseen loppuun (viimeinen kuva) saakka...

Silti sekä ko. eliitti että ilmeisesti myös yhteisökin kuvittelee harhoissaan, tuhoisassa luonteessaan ja projektiivisessa unohduksessaan olevansa vain voittamaton ja yli-ihmismäinen kaiken saavuttaja - Se on "ko. intohimoissaan kipinöivä ja palava; kuin tiikeri pimeässä ja vetten päällä kävelemään kykenevä"...

Kuin viimeisenä lohtuna biisilyriikoissa esitetään "periksi antamattomille sankareille toive", mutta sitten "vajavainen ihmisyys ja sankari joutuu luovuttamaan ja antautumaan", ja "aika menee edelleen hukkaan"...

Näinkö on nytkin?! Meneekö aika paremman huomisen luomiseksi hukkaan?!

Kappaleen musiikkivideossa lyriikoiden sisältöä havainnollistetaan yksinkertaisella teemalla, missä duon laulaja Peter Cox esiintyy raskasta työtä tekevänä duunarina ja kitaristi-kosketinsoittaja Richard Drummie esiintyy ilmeisesti älymystön edustajana. 

Heidät on sijoitettu ikään kuin hahmoiksi tuon aikaiseen elektroniikka- / tietokonepeliin, missä heitä uhkaa Oscar-patsailta näyttävät puunuket sotilaallisten muodostelmiensa kera ja joita duo yrittää listiä ja kammeta vallasta hektisissä tilanteissa - Tämä on allegoria sille, kuinka "Oscarit" eli ko. eliitti ja länsimaisen kulttuurin rappeutunein sisältö uhkaa ja tuhoaa yhteisön luovimpia, parhaimpia ja humaaneimpia elementtejä eli juuri noita esitettyjä työläisiä ja älymystöä.

Viimeisenä kohtauksena musiikkivideossa on se, kuinka duo ei onnistukaan päihittämään ko. "puunukkeja", vaan he pakenevat "nukkeinvaasion" alta pois - Onko tämän merkitys se, ettei enää kannatakaan yrittää, vai että ko. kohtaus onkin sparraava potku persauksille ja vakava varoitus aloittaa alakynnestä huolimatta vasta-aktiviteetti ko. "nukkeinvaasion" päihittämiseksi?!...

Tämän musiikkivideon on muuten ohjannut tuon aikainen kuuluisa ohjaaja-muusikkoduo Godley & Creme, jotka esiintyivät myös 70-luvulla silloisessa suosikkiyhtyeessä 10cc. Itse muistan oikein hyvin jo tuolta vuodelta -85 ko. musiikkivideon, kun se esiteltiin Suomen tv:n silloisessa suosikkiohjelmassa "Levyraati"; videon visuaalisuus oli minulle heti erityisen mieleenpainuva, kuten musiikkinsa syntikkariffitkin. En kuitenkaan vielä silloin juurikaan pohtinut laulun yhteiskunnallis-poliittisia ulottuvuuksia.


Go West: We Close Our Eyes - Video ja Top of the Pops -performanssi

Lyriikat: "Inside everyone hides one desire
Out side no one would know
Danger close to the edge of the knife
Safer not to let go

And while
We miss chances
You can almost hear
Time slipping away

We close our eyes, we never lose a game
Imagination never lets us take the blame
We close our eyes to see the final frame
We close our eyes to time slipping away

No show, Wednesday girl waits with the wine
She knows just what to say
While no one listen
You can almost hear time slipping away

We close our eyes we never lose a game
Imagination never lets us take the blame
We close our eyes to see the final frame
We close our eyes and we can talk to strangers

We are burning with the spark
And we can walk on water
We are tigers in the dark
We are burning, we close our eyes

Heroes never give in to the night
He knows how far he can run
And as he surrenders
You can almost hear time slipping away

We close our eyes, we never lose a game
Imagination never lets us take the blame
We close our eyes to see the final frame
We close our eyes

We close our eyes, we never lose a game
Imagination never lets us take the blame
We close our eyes to see the final frame
We close our eyes

We walk on water
We are burning
Talk to strangers".