Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Tears For Fears - Shout

Samaa introa käyttäen kuin edellisessä muusiikkiparin osassa (Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Go West - We Close Our Eyes) > Inspiroiduin taas tekemään musiikkiaiheista yhteiskunnallis-poliittista kritiikkiä, ja nyt haen esiteltäväksi Britannian Margaret Thatcherin hallintoa vastaan protestoinutta musiikkia 1980-luvulta; se kritiikki on aivan suoraan siirrettävissä tänne nykypäivään sellaisenaan osoittamaan kritiikkiä myös aikamme länsieliittiä ja asiamiehiään sekä maailmanherruusagendojaan vastaan, kuten tulen havainnollistamaan >>

Tätä tarkoitusta varten poimin taas yhdellä kertaa eri osissa esittelyyn kaksi laulua vuodelta 1985; tai oikeastaan toinen niistä julkaistiin nippa nappa vuoden 1984 puolella, mutta molemmat olivat myyntilistoilla suosituimpia vuoden 1985 aikana molemmin puolin Atlanttia - Tässä toisena (blogissa ylempänä) esittelyyn laitan brittiläisen Tears For Fears -nimisen duon kappaleen "Shout".

Tämä duo (Roland Orzabal ja Curt Smith - Mutta itse asiassa heillä oli taustamuusikoitakin) muodostui itse asiassa yhdeksi 80-luvun suosituimmista yhtyeistä juuri ko. vuonna 1985, kun heidän toinen albuminsa "Songs From The Big Chair" sekä tämän "Shout"-singlen lisäksi "Everybody Wants To Rule The World" -single saavuttivat molemmin puolin Atlanttia suurmenestykset - Ensin menestystä tuli Britannian singlelistalla tämän "Shout"-kappaleen osalta sijoituksen 4 verran tammikuussa 1985 ja keväällä perään tuo jälkimmäinen single sijoittui kakkoseksi. Kuitenkin myöhemmin samana vuonna Yhdysvalloissa sekä nuo singlet että ko. albumi nousivat kaikki ykkösiksi ja yhdessä vaiheessa Tears For Fears saavutti siinä harvinaisen tilanteen, missä heillä oli USA:ssa sekä single että albumi yhtaikaa listojen ykköspalleilla. ...Kyllähän näitäkin kappaleita tuolloin kuultiin hyvin runsaasti myös Suomen radiossa ja musiikkivideotkin pyörivät monta kertaa eri tv-ohjelmissa.

Tears For Fears luetaankin ns. "Toisen brittiläisen invaasion" yhtyeisiin, missä etenkin vuosina 1982 - 87 monet Britannian popartistit ja -yhtyeet menestyivät erityisesti Musiikkitelevision auttamana Yhdysvalloissa parhaiten sitten 60-luvun "Ensimmäisen brittiläisen invaasion", missä The Beatles oli yksi osallinen silloin.

Tyylillisesti Tears For Fears alkoikin siirtyä juuri tuohon aikaan enemmän USA:n popmarkkinoita kosiskelevaan suuntaan - Tämä Shout-kappale oli vielä yhtyeen aiemman syntikkapopsoundin kaltaista, mutta tuo "Everybody Wants To Rule The World" -laulu oli jo enemmän jenkkiläisen "autoradiorockin" vaikutteilla höystettyä. Molemmissa kappaleissa on kuitenkin aikaisempaan verrattuna lisänä tyypillisen 80-lukulaisesti mahtipontiset kitarasoolot duon Roland Orzabalin soittamina.

Tämä Shout-kappale on erityisen suorasukainen yhteiskunnallispoliittinen mielenosoituslaulu! Se kasvaa musiikillisestikin alun voimakkaan kohenevasta pohjustuksesta lopun massiiviseen ja suurieleiseen huipennukseensa kuin mielenosoitusjoukkion viha ja hurmos - Tuon Wikipedia-artikkelin mukaan duon jäsenet ovat lausuneet kappaleesta näin:

Roland Orzabal: "A lot of people think that 'Shout' is just another song about primal scream theory, continuing the themes of the first album. It is actually more concerned with political protest. It came out in 1984 when a lot of people were still worried about the aftermath of The Cold War and it was basically an encouragement to protest.".

Curt Smith: "It concerns protesting as much as it encourages people not to do things without actually questioning them. People act without thinking because that's just the way things go in society. So it's a general song, about the way the public accepts any old grief which is thrown at them.".

Lyriikoissa kerrotaankin suora viha ja vallankumousmieliala ilmeisen osuvasti myös länsieliittiä ja imperiumiaan vastaan; silloinen Margaret Thatcherin hallintokin asiamiehineen saikin tässä kappaleessa täyslaidallisen! 

Toisaalta kappaleessa osoitetaan siis myös yhteisöä ja esim. siten politiikassa äänestäjiä kohtaan syyttävää sormea, kuinka väärät mielikuvat ja toiveet sekä ajattelematon välinpitämättömyys voivat johtaa katastrofaalisestikin harhaan...

>> Kappale alkaa kertosäkeellä, missä kohotetaan vallankumousmielialaa vaatimalla hylkäämään "Ne asiat, joita ilman voidaan olla" - Eli mitä ilmeisimmin esim. eliitin promotoimaa sisältöä ja agendoja. 

Sitten värssyissä korostetaan, kuinka huonoina ja tuhoisina eli "väkivaltaisina aikoina" ei pidä myydä sieluaan, mikä voi olla vaatimus sekä eliitille että koko yhteisölle, koska sellainen olisi häviö yhteishyvälle ja koko yhteisölle. Lisäksi eliitti ja asiamiehensä luonnehditaan "putkiaivoisiksi" toimijoiksi, jotka alistavat ja vähättelevät "työläisiä", ja mokomat onkin laitettava pois vallasta - Laulu kehottaakin eliittiä olemaan "hyppimättä ilosta" (Kuten esim. vaalivoittojen myötä)...

Laulu osoittaa myös, kuinka työläiset ja ns. tavalliset kansalaiset ovat antaneet eliitille elämän (Esim. juuri vaalien kautta), mutta sitten eliitti onkin pettänyt ja tuottanut vain "helvetin ja jääkylmän kohtalon". Laulussa uumoillaan voidaanko edes enää elää sen takia kertoakseen moisen pahuuden tarinan tuleville sukupolville...

Lopuksi esitetään toive, että eliitti jossain vaiheessa "laskisi suojamuurinsa", ja että eliitti "voisi vielä muuttaa mieltänsä" - Se kuitenkin koetaan mahdottomana, koska laulu viimeistelee loppukaneetikseen sen, että "joka tapauksessa eliitin sydän on murrettava ja tuhottava"!....

Eli melkoisen suoraa puhetta!

Musiikkivideolla tuota sisältöä korostetaan alussa siten, että duo on laitettu esiintymään erittäin avaraan ja jylhään merenrantamaisemaan - Tämä kannattelee laulun vallankumous- ja mielenosoitussisältöä siten, että se huudetaan mahdollisimman laajaan ja avaraan tilaan, missä symbolisesti tahdotaan mahdollisimman suuri ja laaja vallankumousvaikutus.

Sitten videon loppuosa on toteutettu toisella tavalla ilmentämään aivan samaa asiaa - Samaan tv-studioon on koottu duon (bändin) kera esiintymään ns. tavallisen rahvaan parista eri ikäisiä ihmisiä eri elämäntilanteista ja -vaiheista laulamaan kappaleen sanomaa yhdessä kuin mielenosoitusjoukko (Ovat Wikipedia-artikkelin mukaan ko. bändin ystäviä ja perheitä). Tunnelma on siinä iloisen hurmosmainen eli siinä vilautetaan toiveikkuutta!... 

Tämä loppukohtaus korostaa puolestaan sitä, kuinka symbolisesti tahdotaan mahdollisimman suuri ja laaja vallankumousvaikutus juuri ihmisten kautta ja ihmisille yhdessä ja yhteisönä!

Itselleni tämä biisi oli ja on ollut heti julkaisustaan lähtien yksi kaikkien aikojen suosikeistani - Vuonna 1985 kuitenkin ko. biisin sisällön mukaiset "huonojen asioiden hylkääminen ja niitä vastaan protestoiminen" koskettivat lähinnä vain oman elämäni silloisia teinipojan hankaluuksia ja huonoa oloa. 

Vaan mikä onkaan ollut tämänkään biisin sanoman vaikutus, kun elämme tänäänkin tässä länsieliitin junailemassa perikadon sinfoniassa!?....


Tears For Fears: Shout - Video ja Top of the Pops -performanssi

Lyriikat: "[Chorus: x2]
Shout, shout, let it all out
These are the things I can do without
Come on, I'm talking to you, come on

In violent times
You shouldn't have to sell your soul
In black and white
They really really ought to know
Those one track minds
That took you for a working boy
Kiss them goodbye
You shouldn't have to jump for joy
You shouldn't have to shout for joy

[Chorus]

They gave you life
And in return you gave them hell
As cold as ice
I hope we live to tell the tale
I hope we live to tell the tale

[Chorus: x3]

And when you've taken down your guard
If I could change your mind
I'd really love to break your heart
I'd really love to break your heart

[Chorus: x2]".