Ajankohtainen tapahtuma puistoissa ja puutarhoissa kesäkuun alussa on aina ollut Etelä-Suomen olosuhteissa ns. hallanarkojen kausikasvien eli tuttavallisemmin kesäkukkien istutus ulos kukkaryhmiin, amppeleihin ja laatikoihin. Tässä kirjoituksessa tuon esille siihen liittyviä seikkoja etenkin liittyen juuri hallariskiin ja ko. lajien istutusajankohdan säätöön aikaisemmaksi ko. riskistä huolimatta tai paremminkin tuntien sen sallimat porsaanreiät istutuksen ko. aikaistamista varten.
Tässä samalla yllä olevien kuvien myötä esittelen teille uudistettua ns. Ystävyydenpuistoa Hämeenlinnasta. Sen avajaisjuhlallisuudet olivat viime kuussa. Ylhäältä lukien järjestyksessä kuvat 2, 3, 4 ja 5 ovat tästä puistosta; niistä kaksi ylintä on otettu 3.6.2011 ja kaksi alinta 28.5.2011. Ylin orvokki-istutusta havainnollistava kuva on Hämeenlinnan kirkon pihamaalta otettuna 3.6.2011.
Suomen puisto- ja puutarhakulttuurin suorastaan perimätietona ja siten sääntönä on käytetty tiettyä aikarajaa hallanarkojen kausikasvien istuttamisessa ulos, jotta on voitu olla varmoja viimeisten näitä arkoja kasveja uhkaavien hallojen päättymisestä. Tänä aikarajana on pidetty noin kesäkuun 10. päivää tai vaihtoehtoisesti istutuksen aikarajana on ollut kesäkuun toinen viikko. Ko. kausikasveille tarkoitetut alueet ovat olleet täten yleensä tyhjiä toukokuussa, vaikka kasvukausi on jo käynnistynyt.
Viime vuosina on kuitenkin onneksi yleistynyt muiden hallankestävämpien lajien käyttö jo huhtikuulta alkaen ko. paikoilla ennen hallanarkojen lajien kauden alkua. Suosittuja lajeja tähän tarkoitukseen ovat olleet monet sipulikasvit, kuten narsissit (Narcissus sp.) ja tulppaanit (Tulipa sp.) sekä hurjan määrän kukinnaltaan erivärisiä lajikkeita sisältävät orvokit (Viola sp.). Yllä olevista kuvista näemmekin, että juuri tulppaaneja ja orvokkeja on Hämeenlinnassa käytetty ahkerasti ko. tyyppisillä paikoilla kausikasveja edeltävinä lajeina, jotka kaivetaan maasta ylös niiden sesongin päätyttyä. Orvokit ovat tosin poikkeus tässä, sillä niiden voidaan antaa kasvaa myös kesällä koko ajan kukkivina, jolloin niitä ei välttämättä tarvitse vaihtaa toisiin arempiin lajeihin.
Tässä kirjoituksessa haluan tähdentää mahdollisuuksia poiketa aikaisempaan hallanarkojen lajien istuttamiseen tuosta vanhasta halla-aikarajasta, jossa pelivaraa tuottavat pienilmastollisten seikkojen tunteminen juurikin hallan käyttäytymisessä sekä uusimpien meteorologisten aineistojen käyttömahdollisuus mm. internetiä hyödynnettäessä, missä voidaan aikaisempaa paremmin arvioida joka vuosi erikseen tapauskohtaisesti hallanvaaran poistumisen aikataulua sääennusteita tarkkailemalla ja itse niitä hyvin tuntemalla ja tulkitsemalla.
Nykyään monissa suursäätilan tapauksissa voidaan nimittäin tehdä varsin luotettavia ennusteita jo reilun viikonkin päähän varsinkin, jos kyse on suursäätilaltaan hallanvaaraisten sääennustemallien helppo arviointi. Esim. jos useissa ennustevaihtoehdoissa hallan mahdollisuus on nolla - minimaalinen ja itse arvioimalla tämä on lisäksi hyvin todennettavissa, niin pelivara nousee paljonkin esim. jo kesäkuun alkaessa. Pienilmastollisten ja meteorologisten seikkojen tunteminen istutusta aikaistavissa tapauksissa luovat täten mahdollisuuden olla sitoutumatta lukittuun perimätietoiseen aikatauluun, jolloin voidaan vapaammin optimoida kasviestetiikan toteutumista.
Lukituista aikatauluista vapaammin poikkeaminen on siinä mielessä tärkeää, että silloin voidaan paremmin reagoida poikkeaviin sääolosuhteisiin ja niistä johtuviin kasviestetiikan vähenemisen kohtiin kasvukauden aikajanalla. Tyypillinen esimerkki tästä on juuri se, kun kevät ja alkukesä on ollut tavanomaista lämpimämpi, jolloin esim. nuo kausikasveja edeltävät sipulikasvit ovatkin tavanomaista aikaisemmassa kasvussa ja siksi ne ovat helposti kukinnaltaan ohitse jopa jo kesäkuun alkaessa.
Jos silloin arkojen lajien istuttamisessa noudatettaisiin jääräpäisesti vain tuota perimätietoaikataulua (Kesäkuun 10. päivä), niin ko. kukkapenkkialueet olisivat kukinnatta jopa kaksikin viikkoa. Siksi on hyvä mahdollisuuksien mukaan tilannekohtaisesti hyödyntää noita tietoja aikaistaa hallanarkojen lajien ulosistuttamista varsinkin, jos ei ole edes noita edeltäviä lajeja kaunistamassa kukkapenkkejä. Yllä olevissa kuvissa näemmekin juuri tämän vuoden kasvukauden tavanomaista varhaisemman alkukehittymisen, kun tulppaanien kukinta oli jo ohi 3.6. mennessä. Eli jo viime viikolla oli selvää tarvetta uusille kausikasveille.
Hallanarkojen lajien ulosistuttaminen ei ole tietenkään hallanarimmilla paikoilla helposti aikaistettavissa, mutta mm. seuraavat pienilmastolliset olosuhteet helposti mahdollistavat istutuksen aikaistamista jopa 2 - 3 viikkoakin ko. "perimätietoaikarajasta" --> Halla ei yleensä iske enää toukokuun loppupuolellakaan esim. ylispuuston alle, etelärinteille ja siinä varsinkin aukean alueen yläpäässä, rakennusten eteläseinustoille, atriumpihoille, järven tai meren välittömässä vaikutuspiirissä ja urbaaneilla alueilla, joissa on vähän laajoja aukeita alueita; yleensä sellaisia puistoja ja pihoja sisältäviä kaupunkeja, joissa on paljon isoja puita. Noissa kuvissa nähtävä tilanne on tässä mielessä varsin edullinen hallanarkojen lajien istutuksen aikaistamiselle; Ystävyydenpuisto on Vanajaveden välittömässä läheisyydessä, puistossa on muutamia isoja puita ja alue on myös melko urbaani.
Meteorologiaan kannattaa perehtyä hallanarkojen lajien istuttamisen aikaistamista suunnitellessa, sillä sen luoma pelivara voi joinakin vuosina koitua hyvinkin reippaaksi hyödyksi. Juuri tämän vuoden tilanne on tästä erinomainen esimerkki. Nimittäin jo kesäkuun aivan alussa oli nähtävissä tämä huomisesta tiistaista alkavan helleaallon pitkäkestoinen luonne ja sen myötä on ollut selvää se, että melkoisen hallanaroillakaan paikoilla ei Etelä-Suomen olosuhteissa ole ollut enää tässä kuussa ja ei tule enää olemaankaan minkäänlaista hallanvaaraa. Siksipä on ollut varsin helposti nähtävissä täysin vaaraton arkojen kausikasvien istuttamissesongin alku yleisesti jo tämän kuun alusta ja noilla hallansuojaisilla paikoilla ko. lajeja olisi voinut laittaa maihin jo vaikkapa toukokuun puolivälin jälkeen.
Seuraavaksi laitan aivan viime hetken havaintojani näiden arkojen kausikasvien istuttamissesongin alkamisesta; Espoon Tapiolassa on tänään aloitettu arkojen kausikasvien istuttaminen eli on suht hyvin hyödynnetty sääennusteiden helleaaltoista tilannetta. Tapiolan keskustaan on istutettu jo esim. begonioita (Begonia sp.) ja kannoja (Canna indica). Sen sijaan tänään havaitsin Kaisaniemen kasvitieteellisessä arkojen kausikasvien penkkien viruneen vielä kokonaan tyhjinä eli aktivoitumista ei ole havaittavissa istuttamiselle, vaikka ko. alueelle olisi ollut jo viime viikollakin mahdollisuus laittaa ko. lajeja. Sama koskee asuinpaikkani kerrostalon pihaa, jossa isojen ylispuiden alle olisi voinut laittaa arat kesäkukat jo toukokuun puolella, mutta ko. istutuslaatikot ammottavat edelleen typerän tyhjinä. Hämeenlinnan tämän hetken tilanteesta en nyt tiedä, mutta saatan tarvittaessa laittaa tähän siitä päivityksen viikon lopussa (Varsinkin, jos siellä noudatetaan helteestä huolimatta tuota halla-aikarajaa orjallisesti, heh)...
Arkojen kausikasvien istuttamisen aikaistaminen on logistiikan perusteella helpointa tietenkin yksityisissä puutarhoissa, joissa ei olla niin sidottuja hierarkkisiin / lukittuihin aikatauluihin istutustöiden suhteen. Toisaalta siinäkin rajoituksia voi luoda ko. lajien saatavuusongelmat vielä vaikkapa toukokuun lopussa. Julkisiin puistoihin liittyen tällaiset kiinteän aikataulun logistiikkaongelmat ovat suurempia, koska esim. kaupunkien puisto-osastojen joustavuus ei näytä olevan suurta tässäkään katsannossa.
Se on nähty Hämeenlinnassakin esim. kausikasvien kasvukauden loppupuolella, jolloin vielä halloilta kokonaan säästyneet täydessä kukassa olevat lajit riivitään maasta pois jo lokakuun alkaessa, kun niin muka pitää lukitun aikataulun mukaan tehdä eikä siis siinäkään siksi huomioida tavanomaista leudomman syksyn mahdollistamaa kausikasvien kukinnan pitkittymistä ilman hallavaurioita jopa lokakuun lopulle!
Tähänkin kasviestetiikkaa vähentävään puutteeseen tuleekin kiinnittää huomiota eli vanhoista "perimätietoaikatauluista" pitää voida joustaa, jotta kasviestetiikan maksimaalinen optimointi on mahdollista sekä kasvukauden alku- että loppupäässä arkojen kausikasvien suhteen. Olemme nähneet viime vuosina juurikin poikkeavien säiden paljastaneen näiden puutteiden olemassaolon.
