Viikon 14 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Edellisvuoden lohkohedelmiä talven yli säilyneenä mongolianvaahterassa (Acer tataricum ssp. ginnala) kuvattuna keskiviikona 7.4.2010 Espoon Tapiolassa. Puistolehmuksen tapaan tämä tuttu iso pensas / pieni puu on jopa hanakampi säilyttämään hedelmiään kevääseen saakka ja ne ovatkin erinomaisia talvikoristeita, koska ne mm. sihisevät jännästi tuulisella säällä. Lehtien puhkeamissävy on vaaleanvihreä, kellertävä kukinta on täyslehdessä kesäkuussa ja ruska on tyypillisen näyttävä punaisen, oranssin ja keltaisen kirjavana syys-lokakuussa. Tämä kuva aloittaa viikon 14 tunnelmakuvat. Huom.! Tasan vuosi sitten aloitin tämän kuvasarjaohjelman (Viikon 14 tunnelmakuvat vuonna 2009).

Täyteen kukintaan venyneitä tervalepän (Alnus glutinosa) hedenorkkoja kuvattuna lauantaina 10.4.2010 Hämeenlinnassa. Tuttu rantojen iso puu on tullut täyteen kukintavaiheeseen etuajassa ja kukinta on tavanomaista runsaampaa. Kuvassa nähdään myös emikukinnot noiden etummaisten hedenorkkojen yläpuolella ja edelliskesän hedelmäjäänteetkin ovat näkyvillä. Myös harmaaleppä (Alnus incana) on tullut nopeasti kukinnan huippuun samalla kertaa.

Silmujaan avaamaan alkanutta sinikuusamaa (Lonicera caerulea) kuvattuna sunnuntaina 11.4.2010 Hämeenlinnassa. Varhaisimpiin vihertyjiin kuuluva yleinen keskikokoinen pensas, jolla pian lehtien vaaleanvihreästi puhjettua on keltainen tuoksuva kukinta toukokuun alkupuolella. Silmut olivat jo nyt selvästi aloittaneet kasvunsa etuajassa. Sinihärmeiset marjat kypsyvät jo heinäkuussa. Ruska on myöhäinen lokakuussa ja haalean keltainen. Voi pitkittyä marraskuulle.

Pahasti talven kourissa tuhoutunut setsuaninalppiruusu (Rhododendron sutchuenense var. giraldii) kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Viime toukokuussa esittelin tämän ison pensaan näyttävän valkoista kukintaa; alppiruusuista varhaisimpia kukkijoita. Nyt valitettavasti sekä kukkasilmut että lehdet ovat pahasti vaurioituneet; tervehtymiskyky selviää kesäkuun alussa. Tämä ja alla olevat pakkastuhot eivät ilmenneet 2008-2009 talvena (Kovin pakkanen tällä paikalla n. -16 astetta), mutta päättyneen talven -20 ja -25 pakkasasteen väliset lukemat monta kertaa olivat selvästi liikaa.

Pahasti talven kourissa tuhoutunut köynnösruusulajike (Rosa "Blaze") kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Lähes koko oksisto oli tälläkin lajikkeella paleltunut, mutta alemman kuvan lajikkeen tapaan nämä olivat suojassa kattolumien romahtelulta. Tällä lajikkeella on voimakkaan punaiset kukat ja uudet vesat tuottavat kesä-heinäkuusta lähtien niitä runsaasti joka tapauksessa. Alemman lajikkeen tapaan pahinta uusvesomisessa olisi silti koko jalo-osan paleltuminen ja uusi vesominen olisi vain villityyppiä.

Pahasti talven kourissa tuhoutunut köynnösruusulajike (Rosa "Coral Dawn") kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ylempään ruusulajikkeeseen verrattuna tuhoutuneiden lehtien sävy on vaalea. Tässäkin kasvusto vaikutti paleltuneen lähes tyveen saakka ja kesäkuun alkuun mennessä vesomiskyky selviää; uudet vesat tekevät joka tapauksessa kukkia, joten tämänkin lajikkeen hurmaavan vaaleanpunainen kukinta ei ole menetetty, jos vesominen tapahtuu jalo-osasta.

Pahasti talven kourissa tuhoutunut kastanjaköynnös eli akebia (Akebia quinata) kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä arkana pidetty puoliainavihanta köynnös on myös kohdannut tiensä pään ainakin suurelta osaltaan; vesomistervehtyminen ainakin tyvestä selviää kesäkuun alkuun mennessä. Touko-kesäkuussa olisi uusien lehtien perään erikoisia violetteja kukkia, mutta tällä kertaa se ei ehkä toteudu... Tässä köynnös oli lisäksi lumitaakan liiskaama; otettava kattolumet huomioon istutuspaikkaa valittaessa.

Pahasti talven kourissa tuhoutunut reunushappomarja (Berberis buxifolia) kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Valitettavan pahasti talven pakkasista kärsinyt ainavihanta pensas; kesäkuun alussa nähdään tervehtymiskyky vesomalla... Touko-kesäkuussa olisi keltainen näyttävä kukinta, mutta tällä kertaa se on tuhoutunut. Kovat pakkaset ehtivät tämän matalan pensaan kohtaloksi jo Joulukuussa ennen kuin päättyneen talven kuuluisa paksu lumihanki ehti kunnolla hätiin suojaamaan.

Paksun lumen alta paljastunutta orjanlaakeriristeymää (Ilex X meservae "Blue Prince") kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä ainavihanta isohko pensas on osoittanut olevansa kuluneen talven kourista erinomaisesti selvinnyt; lehtivaurioita ei ole havaittavissa ja lumitaakkakaan ei ole tehnyt merkittäviä vaurioita. Valkoinen kukinta on touko-kesäkuun lisäkoriste tällä hedeyksilölajikkeella ja samalla uudet lehdet puhkeavat vaaleanvihreinä.

Koiranpensaan eli puksipuun (Buxus sempervirens) ainavihantaa lehdistöä talvesta ja kevätpaahteesta todella hyvin selvinneenä kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Maaliskuun paahdevaiheen suojaus tällä eteläseinustalla on auttanut ja nyt roudan sulettua suojaus on poistettu ja kasvusto on valmiina uuteen kasvuun; uusien lehtien sävy eroaa vähän vanhoista ja kukinta sekä hedelmät eivät ole näyttäviä. Hieno lehtiensä ansiosta ja pensas on sopiva myös puolivarjoon ylispuuston suojaan lämpimillä alueilla. Kestää lumitaakkoja. Tunnettu muotoonleikattava laji.

Talvehtinut hapsijukan (Yucca filamentosa) ainavihanta lehdistö kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Arkana perennana pidetty, mutta tämän talven tapaan hyvä lumipeite suojaa hienosti ja kuvan tapaan lähinnä vain lumen painosta on syntynyt lievää liiskaantumista. Aurinkoisilla eteläseinustoilla tekee varmimmin erittäin näyttävät kukkavanat, jotka jopa lähes 2m:n korkuisina sisältävät heinäkuussa isoja ja erittäin voimakastuoksuisia valkoisia kukkia.

Keisaripikarililjan (Fritillaria imperialis) tuoreita alkuja kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Etenkin lämpimillä eteläseinustoilla (Kuten tässä) tämä sipulikasvilaji on hämmästyttävän terhakkana ensimmäisten kasvajien joukossa. Tässäkin nuo alut olivat jo 5 - 10cm pitkiä! Kukintavaiheessa ne kasvavat jopa n. 1m korkeuteen asti ja ne kehittyvätkin siihen vaiheeseen jo toukokuun alkuun tultaessa. Kukintaa kestää parisen viikkoa sen jälkeen.

Kaukasianpionin (Paeonia mlokosewitschii) tuoreita alkuja kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kevään ensimmäisiin näyttäviin perennakasvutapahtumiin kuuluvat monien pionilajien kasvualut, jotka ovat jo noin silmuvaiheessa todella huomiotaherättäviä. Tämä laji on kaikkein varhaisin työntämään punaiset alkunsa esille. Jalopionit / kiinanpionit (Paeonia lactiflora -ryhmä) tulevat viimeisenä esille vasta toukokuussa, mutta uudet alut ovat niilläkin vaihtelevasti punaisia-punaruskeita.

Tulppaanien (Tulipa sp.) ja särkyneensydämen (Dicentra spectabilis) tuoreita alkuja kuvattuna lauantaina 10.4.2010 Hämeenlinnassa. Montaa päivää ei tämä perennapenkki ollut lumesta vapaa (Ko. viikon alusta), kun nämä ensimmäiset kasvutapahtumat jo ilmenivät; Tässä on fiksusti hyödynnetty sipulikasveja ja perennoja samaan ryhmään. Tulppaanien kukkiessa töyhtöangervo tosin ottaa jo myös näyttävää osaa itselleen punertavanruskean nuoren lehdistönsä ansiosta toukokuun puolella.

Japaninjättililjan (Cardiocrinum cordatum var. glehnii) hedelmävarsia talventörröttäjinä kuvattuna torstaina 8.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa viimeisissä lumijäänteissä. Tämä itä-aasialainen sipulikasvi on näyttävä heinäkuun kukkija; isoja vihertävänvalkoisia kukkia rykelmänä pitkässä varressa ja ko. kukkavanat saavat syksyksi isot hedelmäkodat, jotka säilyvät jopa kevääseen saakka kuvan osoittamaan tapaan ja ovat siten parhaimpiin talventörröttäjiin kuuluvia. Lehdistö on pinaattimainen / kaalimainen iso ruusuke, joka ilmestyy toukokuun alussa. Kannattaa istuttaa monta ryhmään, niin noita varsia syntyy joukkona.

Viikon 13 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 3

Japanintattaren (Fallopia japonica) talven yli erinomaisesti säilyneitä varsia kukintorankoineen (!!) huipputalventörröttäjinä kuvattuna tiistaina 30.3.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Yksi parhaimmista talventörröttäjäperennoista, kun kasvusto on lisäksi erittäin korkea; paljonkin yli 2 m. Varret leikataan lumien sulettua ennen uutta kasvua; uusi kasvu rynnistää sopivan lämmön tultua erittäin nopeasti, joten viivyttellä ei toisaalta kannata. Tämä kuva aloittaa viikon 13 tunnelmakuvat.




Talven yli jääneitä runsaita hedelmäterttuja puistolehmuksessa (Tilia X vulgaris) lähes vastavalossa kuvattuna torstaina 1.4.2010 Espoon Tapiolassa. Tällä tutulla puulla on välillä tapana paikoin jättää näitä hedelmiään talven estetiikaksi; ne varisevat viimeistään kasvun alkaessa huhti-toukokuussa ennen uusia lehtiä. Tämä talvihedelmäilmiö näyttää olevan havaintoni mukaan yleisintä etelärannikolla.

Pajuristeymän (Salix pentandra X fragilis) maaliskuun aikana ilmestyneitä hedekukintojen kissavaiheisia esiaiheita kuvattuna tiistaina 30.3.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Oman havaintoni mukaan tämä puu on olemuksensa mukaan pikemminkin risteymä pentandra X caprea; ensin mainituilla kantaisillä ei nimittäin ole kissavaihetta kukinnassaan, joten sitä ei voi tulla tyhjästä. Hieno puu joka tapauksessa: Erittäin näyttävä keltainen kukintavaihe raidan (S. caprea) tapaan ja aikaan sekä tumman kiiltävä lehdistö marraskuulle saakka.

.

Euroopanpähkinäpensaan (Corylus avellana) talven pakkasissa mahdollisesti kuolleita hedenorkkoja kuvattuna tiistaina 30.3.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Joillakin kasvupaikoilla tällä tutulla pensaalla on se hankaluus, että nuo norkot saattavat paleltua yli -20 asteen pakkasissa etenkin, jos talven mittaan on ollut norkkoja vähänkin herättävää poikkeuksellista leutoutta kovien pakkasten seuratessa sitä; viimeksi talvi 2005-2006 oli juuri sellainen ja pilasi paikoin kokonaan tämä lajin kevätkukinnan.

.

Kukkimaan alkanutta tervaleppää (Alnus glutinosa) Vanajaveden rannalla kuvattuna perjantaina 2.4.2010 Hämeenlinnassa. Tämä tuttu järvien, jokien ja meren rantojen iso puu oli ilmentämässä etuaikaan kehittyvää kasvukauden alkua. Noiden hedenorkkojen tämä kukinnan alkuvaihe on punertava, kun norkot eivät ole vielä pidenneet lopullisen notkeaan kokoonsa. Paikalliset kasvupaikkaerot ovat huomattavia kukinnan etenemisessä.

Talven yli säilyneitä marjoja mädäntyneinä kesäorjanlaakerissa (Ilex verticillata) kuvattuna tiistaina 30.3.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Tämä keskikokoinen pensas on tunnettu erikoisen näyttävästä punaisesta marjasadostaan, joka säilyy värikkäänä jopa alkutalveen. Lehteenpuhkeaminen tapahtuu erittäin myöhään touko-kesäkuussa - kesäkuun alussa vaaleanvihreänä. Valkoinen kukinta on kesä-heinäkuussa.

Kukintoterttujaan hyvin kuivina talventörröttäjinä säilyttänyttä syyshortensiaa (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kuvattuna perjantaina 2.4.2010 Espoon Tapiolassa. Tuulensuojapaikoilla (Tässä mm. tuo rakennus ja ylispuustoa) tämä pensaslaji säilyttää ko. talviestetiikkaansa jopa näin myöhään; tässä vaiheessa ja viimeistään huhtikuussa voidaankin sitten suorittaa oksien typistys.

Paksun lumipakkopaidan alta vähitellen vapautuvaa japaninmarjakuusikasvustoa (Taxus cuspidata) kuvattuna perjantaina 2.4.2010 Espoon Tapiolassa. Talven tuulensuojapaikkojen vaikeat lumitaakkaongelmat alkoivat viimein hellittää havupensaiden kohdalla, mutta oksat olivat edelleen jopa vapauduttuaankin taipuneissa asennoissa korjaantuen hitaasti.

.

Ojakanavan sulamisvesitulvassa vähän kasvun alkuun päässeitä korpikaislan (Scirpus sylvaticus) lehtiruusukkeita kuvattuna torstaina 1.4.2010 Espoon Tapiolassa. Tämä näyttävä vesikasvilaji sai hyvää kasvunlähdön varmistusta veden virrattua ko. kohdalla jopa koko talven aikana ajoittain sulana pakkasista huolimatta virtaavuutensa takia ja toisaalta paksuna suojanneen lumihangen ansiosta.

Viikon 2 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4 (Meilahden arboretum)

Huurteista ja lumista amurinkorkkipuuta (Phellodendron amurense) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Talven yli kevääseen säilyvien hedelmien sarjassa tällä puulla on oma hieno paikkansa; mustat marjat erottuvat oksilta hyvin näin kuuratilanteessakin.




Huurteista ja lumista japaninsiipipähkinää (Pterocarya rhoifolia) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Vanhat hedelmävarsien riippuvat jäänteet tuovat oksistoon erikoisen lisäpiirteen, jota muilla puilla ei ole ja huurre korosti tätäkin lisää.




Huurteinen wilsoninpoppeli (Populus wilsonii) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Suomessa viljeltävistä poppeleista ylivoimaisesti isolehtisin ja oksatkin hyvin paksuja. Tässä runsas huurre korosti oksien paksuutta entisestään.




Huurteinen turkinpähkinä (Corylus colurna) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Tuntematon jopa keskikokoiseksi puuksi kasvava pähkinäpensaslaji, joka menestyy hyvin ainakin etelärannikolla. Pähkinäsatoa ei kuitenkaan helposti tule. Kukinta lähes, kuten euroopanpähkinäpensaalla (C. avellana), mutta lehdet isompia.




Lumiset ja huurteiset valkokuusi (Picea pungens) ja kuriilienlehtikuusi (Larix gmelinii var. japonica) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Kuusien ja lehtikuusien erilaiset talviasut korostuivat tässä huurretilanteessa; kuuset ovat rujon könttimäisiä ja lehtikuuset siron hienostuneita.




Huurteiset ja lumiset käärmekuuset (Picea abies f. virgata) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Metsiemme yleisimmästä puulajista metsäkuusesta on olemassa tämä erikoinen lajike, jonka kasvutapa on korostetun harsua ja pitkäversoista. Huurreasussakin hauskan näyttävää.




Huurteiset ja lumiset hortensiat kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa; vasemmalta lukien mustilanhortensia (Hydrangea paniculata "Mustila"), kuutamohortensia (H. paniculata "Praecox") ja kiinanhortensia (H. heteromalla "Xanthoneura"). Hortensiat ovat kaikki tunnettuja siitä, että ainakin alkutalveen saakka edellisen kesän kukintoterttujen jäänteet ovat eräänlaisia hyviä talventörröttäjiä.




Luminen ja huurteinen keltaoksakanukka-aidanne (Cornus alba subsp. stolonifera "Flaviramea") kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Huurretta oli jopa niin paljon, että tämän pensaan oksien voimakkaan keltavihreä värikin jäi lähes kokonaan piiloon. Muutoin sävy on huomiotaherättävää lumisessa maisemassa.




Huurteista kuningasatsaleaa (Rhododendron schlippenbachii) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Toukokuun lopulla pensaassa on hyvin runsaasti isoja vaaleanpunaisia kukkia ja loka - marraskuussa violetista punaisen kautta oranssiin leiskuva ruska on etu. Huurrealustaksikin oksat soveltuvat erinomaisesti, kuten näkyy.




Talviruskassa ja huurteessa olevaa amerikanpyökkiä (Fagus grandifolia) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Huurteen ja kevääseen saakka säilyvien lehtien yhdistelmä on aina hyvin huomiotaherättävän kaunista ja erikoista.




Huurteisten japanintattaren kuivuneita varsia kukintojäänteineen kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Lämpimän syyskuun ansiosta kukinnot pääsivät kasvamaan pitkiksi ja nyt nämä "lonkerot" olivat alustana huippuhuurteelle.




Huurteiset japanintattaren (Fallopia japonica) talventörröttäjävarret kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Kauempaakin nähtynä tämä talventörröttäjien kuningas ilmentää huurreasussaan erinomaista estetiikkaa, jonka takia tässäkin on tähdennettävä varsien talvisäilyttämisen tärkeyttä.




Luminen ja huurteinen kesäorjanlaakeri (Ilex verticillata) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Oksistossa on säilynyt vielä runsaasti punaisena säilyneitä marjoja, mutta huurteen runsaus peitti ne lähes kokonaan alleen.




Keskellä huurteinen salavalajike (Salix "Belgish Rood") kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Vasemmalla on raita (Salix caprea). Tämä vielä tuntematon salavalajike pitää tumman kiiltävät lehtensä kesäasuisina jopa loka - marraskuulle. Toukokuussa vaaleanvihreä lehteenpuhkeaminen. Lajikkeesta on olemassa vain emiyksilöitä; kasvullinen lisäys.




Lumiset ja huurteiset marjaomenapuu (Malus baccata) vasemmalla ja siperianomenapuu (Malus prunifolia) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Tykkylumijäänteet loivat molempiin puihin pikanttia graafisuutta.

Viikon 2 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 2 (Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, päivä 1)

Luminen ja huurteinen tulimarja (Pyracantha coccinea) maiseman kera kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ko. pensaan talviestetiikka marjojen ja ainavihantien lehtien suhteen oli jo vähenemässä; marjat olivat jo hieman nahistuneet ja lehdet olivat muuttuneet ruskeiksi aikaisemmin olleen reilun -20 asteen pakkasen takia; pensas vesoo kuitenkin hyvin keväällä lehtivaurioituneista oksistakin.




Huurteinen kuusamalaji (Lonicera ferdinandii) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kasvihuoneen sisäosien keinovalaistu kesä kuultaa läpi taikatalveen hienosti kontrastoiden.




Huurteinen orjanlaakerilajike (Ilex X meserveae "Blue Prince") kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ainavihantia lehtiä tekevät lajit olivat tässä huurretilanteessa monin paikoin erinomaisia alustoja kunnon huurrekerrokselle. Orjanlaakereiden lehtien huurremuodostusta auttaa se, että sen lehdet eivät käpristele pakkasvaihteluissa kuuraa varistaen, kuten alppiruusuilla.




Talviruskaa, lunta ja huurretta japanintaikapähkinässä (Hamamelis japonica) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Talviestetiikkaan kuuluvat joillakin lajiella kuivuneina kevääseen asti säilyvät lehdet ja tämä pensaslaji on siitä parhaita esimerkkejä.




Huurteinen ruostehappomarja (Berberis vulgaris) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämän pensaslajin piikkiset oksat edesauttoivat huikean huurrekerroksen muodostumista.




Luminen ja huurteinen sahalininpihta (Abies sachalinensis) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Havupuiden tykkylumi oli sulanut joulukuun lopun edellisessä suojasäässä sen verran, että paikoin kuvan tapaista sulamiskuviotykkyä oli syntynyt.




Luminen ja huurteinen douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Havupuiden oksilla tykkylunta oli säilynyt jo viime vuoden puolelta paikoin hyvin runsaasti joulukuun lopun pienestä suojasäästä huolimatta; tuulensuojaisat ja tiheäpuustoiset kohdat, kuten metsät - metsiköt.




Lumiset ja huurteiset atsaleat oikealla ja alppiruusut (Rhododendron sp.) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tällä melko tuulensuojaisella kohdalla lumi oli jäänyt tykkymuodossa koristamaan myös näitä oksia. Alppiruusujen lehdet olivat tyypillisesti heikossakin pakkasessa vähän kokoon kiertyneitä ja nuokkuvia.




Huurteiset ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis) vasemmalla ja hevoskastanjaristeymä (Aesculus X hybrida) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Viikon ennätyskuuraa joutui kuvaamaan koko ajan pilvisessä säässä ja mietitytti se, kuinka huikeaa huurretilanne olisi ollut kokonaan aurinkoisessa säässä esim. kuvattaessa kasveja näin taivasta vasten; no, kaikkea ei voi saada.

Huurteiset neidonhiuspuu (Ginkgo biloba) vasemmalla ja samettisumakki (Rhus hirta) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Talvenarkoina puina nämä lajit kohtasivat aikaisemmin talvella tässä puistossa vähän reilun -20 asteen hetkellisen pakkasen --> Odotan mielenkiinnolla mm. näiden pakkasenkesto-ominaisuuksien paljastumista kevään kasvuunlähdössä.

.

Huurteinen siperianleppä (Alnus hirsuta var. sibirica) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä oli puiston yksi kuuraisimmista puista ja oksat olivatkin alkaneen suorastaan jopa nuokkumaan kuin runsaan lumen painosta. Paksuimmillaan kuuraa oli jopa n. 2 cm.

.

.

Etualalla huurteinen kaljukultasade (Laburnum alpinum) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kultasateiden riippuvat palkohedelmätertut saivat myös kuurasivelyn; palot säilyvät kevääseen saakka ja ovat siten muutenkin talviestetiikkaa täydentämässä.

.

Keskellä huurteinen katsura (Cercidiphyllum japonicum) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämän puulajin kasvutapa korostui huurretilanteessa tuomaan esille sen luontaisen kasvualueensa tunnelmaa; Japani. Keväällä puulla on erikoisen punaruskea lehteenpuhkeaminen ja syksyllä kirkas ja kirjava ruska.

.

.

Näkymä huurteiseen puistoon kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Erilajiset puut ja pensaat saivat kuurasta erittäin pikantin habituksiensa korostajan ja näin eri lajien ominaispiirteet kasvutavoissa näkyivät hienosti toisiaan vasten.

.

Näkymä huurteiseen puistoon kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Puiston aukea alue edesauttoi sumutilanteita ja kuuran muodostumista pukien puut ennätyskuuraan. Näemme tässäkin talventörröttäjäestetiikkaa huipussaan kuuran ansiosta.