Päätin nyt tehdä astetta henkilökohtaisemman kirjoituksen liittyen siihen, kun elämässäni on ollut hankalaa muutosprosessia asunnonvaihdon takia jo monen kuukauden ajan. Nyttemmin käänne ns. onnelliseen loppuun on kuitenkin tullut, kun Espoon Asunnot Oy tarjosi minulle toissa päivänä viime tingassa irtisanomisajan päättyessä kivan asunnon!
Kuitenkin viime päivät ja seuraavat lähipäivät ovat olleet ja tulevat olemaan tiukkojen muuttokiireiden takia sellaisia, että vain tämän pienen hengähdystauon verran voin nyt blogata. Siksi kaikki aikaisemmin aikomani kirjoitusaiheet sun muut facebookkaamiset / some-aktiviteetit joutuvat odottamaan selvästi ensi viikolle saakka parempaa aikaa. Sääennustepäivityksen tosin ehdin äsken myös tekemään.
Koko asunnonvaihtoprojekti alkoi viime toukokuun lopussa siitä, kun vuokraisäntäni halusi laittaa kämpän myyntiin ja sen takia alkoi kuuden kuukauden irtisanomisaika vetämään, mitä on siis riittänyt tähän marraskuun loppuun saakka. Jo tuolloin toukokuun lopussa heti aavistin, että asunnonvaihtamisesta saattaa tulla yhtä helvettiä, koska täältä pääkaupunkiseudulta ei niin vain olisi saatavissa elämäntilanteeseeni sopivia huokeita yksiöitä uudeksi asunnoksi. Sellaiseksi asia pahasti osoittautuikin ja tämän takia tässä onkin nyt hyvä koostaa hieman yhteen kokemuksiani näistä vaikeuksista ja miten sitä voidaan liittää nykyisen yhteiskuntarappion olemuksiin.
Huokeiden vuokrayksiöiden erittäin huono saatavuus esim. juuri Espoossa (pääasiallinen asunnonhakualueeni käytännön arkeni syistä johtuen) osoittautui todeksi, kun ensinnäkin niitä oli vain harvakseltaan tarjolla mm. Oikotien ja Vuokraoven sivustoilla. Huokeiksi ja siten itselleni sopiviksi määrittelin ne asunnot, joiden vuokrapyyntö oli mieluimmin selvästi alle 700 euroa kuussa.
Toisekseen juuri niissä huokeimmissa tarjolla olleissa yksiöissä vuokralle hakijoita oli useimmiten erittäin paljon. Erityisesti vuokrapyynnöiltään noin tai alle 650 euroa kuussa olevissa kohteissa asuntonäytöt pullistelivat jopa n. 20 henkeä ja äärimmillään selvästi ylikin! - Eipä sellaisesta katraasta tule helposti valituksi asumaan ja enpä koskaan tullutkaan.
Kiinnitin asuntonäytöissä jonkin verran huomiota niihin ihmisiin, jotka tiettyä kohdetta kävivät tavoittelemassa. Joissakin kohteissa ilmeni silmiin pistävästi miesten ylivoimainen osuus - Erityisesti eräässä Espoon Tapiolan keskustan kohteessa kaikki lähes 10 asuntonäytössä ollutta olivat miehiä!
En ole varma oliko se sattumaa vai osaltaan merkki yhteiskuntamme kollektiivisista ilmiöistä - Yhtäältä iso osa ko. joukosta vaikutti Otaniemen insinööriopiskelijoilta ja jostain syystä siinä olisi ollut tietynlaisen opiskelijatyypin kasautuma osaltaan Otaniemen läheisyyden takia... Toisaalta yhteiskuntarappiomme piirteissä on sanottu olevan yhtenä kriisipiirteenä juuri miesten syrjäytyminen ja siinä vasta syrjäytymisvaarassa olevien piirissä olisi korostunutta tavoittelutarvetta tällaisiin huokeisiin yksiöihin...
Joissakin asuntonäytöissä sen sijaan sukupuolijakauma vaikutti tasaiselta ja eri ikäisiäkin oli välillä varsin laajalla skaalalla. Pääpaino hakijoissa näytti olleen kuitenkin lähes aina opiskeluikäisissä ihmisissä. Myös maahanmuuttajia näkyi monissa näytöissä varsin paljon.
Asuntonäyttöjen joukossa oli myös yksittäisiä tapauksia, missä kävi hyvin vähän katsojia huolimatta asunnon huokeahkosta vuokrasta - Äärimmäinen esimerkki ilmeni Tapiolan keskustan lähellä olleessa kohteessa, missä kävin itse kahdessa eri näytössä, kun ensimmäisellä kerralla jäin epävarmaksi hakijaksi. Ensimmäisellä kerralla näytössä kanssani oli vain yksi toinen nuori nainen ja toisella kerralla vain minä yksin. Silti en tullut valituksi senkään näytön perusteella. Seurasin sen asunnon tulleen näyttöön vielä kaksi kertaa lisää, ennen kuin vuokraisäntä kelpuutti jonkun siihen asumaan. Mainittakoon, että tässä ja monissa käymissäni näytöissä välittäjänä oli Vuokraturva.
Huomasinkin tämän esimerkin perusteella sen, että asunnon saannin vaikeuteen vaikutti osaltaan myös se, kun jotkut vuokraisännät tuntuvat olevan hyvin kriittisiä ja äärivalikoivia. Jotkut ovat väittäneet, että tämä johtuu osaltaan siitä, kun osa entisistä asukkaista voivat olla olleet vuokraisännilleen hyvin huolimattomia asumisessaan ja vuokran maksuissaan, mikä ymmärrettävästi lisää kriittisyyttä uuden vuokralaisen hankinnassa.
Toisaalta oli varsin ärsyttävää kokea juuri se, kuinka yhtäällä huokeita asuntoja ei saa asuttavakseen erittäin suuren vuokralle hakijoiden määrän takia ja toisaalla taas vuokraisäntä on suorastaan ylivarovainen... Tuntui kuin asunnonsaannilla olisi ollut kahdesta suunnasta estomuuri itselleni ja muillekin, vaikka en mieltänyt itseäni sen arvoisesti lannistettavaksi ja mitätöitäväksi.
Miksi sitten esim. tässä kohteessa ei asuntonäyttöihin ollut kiinnostusta? - Oliko asunto ollut jo aikaisemmin monta kertaa näytössä ja vuokra-asunnon hakijat aistivat vuokrapalstoilla näkemistään monista näyttökerroista sen, ettei asuntoon ole saumaa kriittisen vuokraisännän takia ja siksi ei kannata tulla edes katsomaan?...
Näissä huokeissa vuokrayksiöissä oli itselleni myös se haaste, että asettamani vuokramääräehdon mukaan minun olisi ollut tyytyminen sellaisilla hinnoilla paljon nykyistä pienempään asuntoon - Tämä nyt luovuttamani asunto on 33 neliötä, mutta nuo tavoiteltavat olivat aina selvästi alle 30 neliötä ja joskus jopa vain vähän reilut 20 neliötä.
Mainittakoon, että nyt luopumassani asunnossa olin asunut jopa yli 10 vuotta ja hyvällä silloisella tuurilla sain yksityiseltä sen niin huokeaan vuokrahintaan, että seuranneiden (putkiremontti)korotustenkin jälkeen vuokrani jäi siinä ylimmillään vain 490 euroon kuussa - Ihmetelkääpä sitä! Varmaan siinä olikin yksi syy, miksi tykästyin siihen kämppään niin pitkäksi ajaksi, ehkä jopa liikaa...
Kokonaisuudessaan vaikuttaa siis siltä, että tavalla tai toisella vähävaraisten ihmisten tarpeisiin pääkaupunkiseudulla on tarjolla aivan liian vähän vuokra-asuntoja. Sen sijaan varakkaammille keskiluokan ja ylemmän keskiluokan ihmisille on rakennettu asuntoja ennätystahtiin useissa pk-seudun keskustaajamissa viimeisten 10 vuoden aikana. Monissa paikoissa jopa niin paljon, että ko. miljööt ovat muuttaneet luonnettaan aivan totaalisesti ja siksi yli 10 vuoden takaisia verrokkimaisemia niistä ei monin osin enää tunnista samoiksi - Näin on käynyt esim. Espoon Matinkylässä, Leppävaarassa ja jopa paikoin Tapiolassakin, missä on nyt ollut käynnissä monenlainen muukin rakennusbuumi ennen näkemättömästi.
Osaltaan tähän rakennusbuumiin on ollut syynä Länsimetron rakentaminen, jota varten on varauduttu myös asukkaiden haalimisella ko. reitin ympäristöön. Se haaliminen on kuitenkin ollut tämän em. perusteellakin luonteeltaan eugeniikkaista juuri siinä mielessä, että on keskitytty liikaa vain "kuluttajina olemisen" ja rahataloususkonnon näkökulmista "potentiaalisiin" ihmisiin asutettavaksi.
Siinä katsannossa muka "heikosti" menestyvät eli "liian vähän rahaa omaavat" on jätetty sivuosaan niin, että se näkyy heidän tarpeisiin asuntotarjonnan jopa äärimmäisenäkin huonoutena. Vaikka kyse olisi vain tilapäisestä "köyhästä" elämäntilanteesta monilla ihmisillä tai sitten ihan vain omavalintaisesta "downshiftaamisesta", niin yhteiskunnan polarisoitumisvääristymästähän tämäkin kielii osana aikamme taloususkonnon ja sen neofeodaalistavien seurannaisvaikutuksien piirteitä.
Samalla se havainnollistaa juuri sitä, kuinka pääkaupunkiseutu on ollut juurikin viimeiset 10 - 15 vuotta erittäin rajun keskittämisen kohteena - Ihmisiä on oltu tunkemassa samaan metropoliin ylikorostuneen pakkomielteisesti ja siinäkin on ollut taustalla myös Agenda 21 -prosessin kaltaiset länsieliitin promotoimat missiot, joissa ei olla ajateltu loppuun saakka esim. em. skenaarioita ja on siksi päädytty mm. sosiaalisten konstruktioiden väärin mitoittamiseen sekä yleensäkin hyvin nopean yhdyskuntakasvun aiheuttamiin muutospaineongelmiin; köyhät ja "normista" poikkeavat jäävät jalkoihin...
Samalla toisaalla Suomessa pienet taajamat ja maaseutu ovat olleet käänteisesti monin paikoin näivettymässä ja menettämässä niiden alueiden identiteettiä ja toimintakykyä mm. menestykselliseen maanviljelyyn. Poliitikoilla ei tässäkään ole ollut riittävästi ymmärrystä...
Tuota edellä mainittua vuokra-asunnonsaannin hankaluutta oli tietenkin erityisesti yksityisen puolen tarjonnassa, mikä onkin osaltaan myös kuvaavaa aikamme yli-individuaalisen sokeuden puitteissa, joka ilmenee ahneutena monella tavalla.
Itse koin tätä em. helvettiä lähes koko tuon kuuden kuukauden irtisanomisajan ja odottelin vielä mahdollisesti Espoon kaupungilta jo kuukausia vetämässä olleen asuntohakemuksen tulosta. Vielä muutama päivä sitten olinkin jo varautumassa asunnottomuuteen ja sen myötä tilapäismajoitukseen äitini luona ja tavaroideni varastoon laittamiseen, koska en enää uskonut saavani asuntoa ajoissa ja ehkä pitkään aikaan jatkossakaan.
Erittäin helpottava yllätys piinaani tuli siis kuitenkin toissa päivänä torstaina, kun Espoon Asunnot Oy ilmoitti minulle asuntotarjouksesta. Nyt olenkin iloinnut siitä suuresti ja keskittynyt asunnon saamisprosessin läpivientiin ja muuttovalmisteluihin. Aavistan kuitenkin vahvasti sen, etteivät varmaankaan monet ole olleet vastaavanlaisessa prosessissa yhtä onnekkaita!...
Kävin eilen perjantaina katsomassa sitä uutta kämppää, mikä on jopa reilun 41 neliön kokoinen - Se onkin jo yksi merkki siitä, miten tämä Espoon kaupungin asuntotarjonta eroaa yksityisen puolen tarjonnasta aivan radikaalisti; tuollaista n. 40 neliön kämppää ei saa yksityiseltä vuokralle alle 700 euron tai ne voivat olla jopa n. 800 euroakin, mutta nyt oma uusi vuokrani on vain 613 euroa! Lisäksi Espoon Asunnot Oy vaatii vain yhden kuukauden vertaista vuokravakuutta, kun yksityisellä puolella se on kahden kuukauden veroinen.
Olenkin jo todella onnellinen uudesta asunnostani ja odotan ensi maanantaista muuttopäivää innoissani! - Asunnossani minulla tulee olemaan ensimmäistä kertaa elämässäni jopa oma sauna ja parveke. Voin siis alkaa verestämään ensi kesänä parvekkeellani kasvinviljelymuistoja. Minulle onkin jo heti tullut mieleeni visioita siitä, kuinka loihdin parvekkeesta kasviparatiisia, ja siinähän ei tietenkään ole silloin kyseessä mikään tyypillinen petunia- tai pelargonia-valikoima. Ehkäpä voi hyvinkin olla, että parvekkeeni kasvisaloja päätyy tänne blogiini esiteltäväksi jo ensi vuonna... Tämän kokoinen "viljelyalusta" minulla onkin vielä kunnolla tutkimatta.
Tietenkin tiedätte sen, että olen jo vuosia harrastanut monenlaista ympäristö- ja luontovalokuvaamista tämän luopumani Espoon Tapiolan asumisympäristössäni. Nyt voin paljastaa sen vertaisella tarkkuudella, että tuon uuden asuntoni ympäristö sijoittuu Espoossa noin Viherlaakson ja Leppävaaran väliin. Siellä on minulle uutena seurantaelementtinä mm. ihka oikeita maaseudun viljapeltoja, mikä on jännä kontrasti aivan lähellä olevalle jo hyvin urbaaniksi muuttuneelle Leppävaaran keskustalle. Mielenkiinnolla odotan näitäkin uusia valokuvausintohimoni ja luontoseurantani kohteita...
Päivitys lauantaina 6.12.2014 klo. 16:35: Todella raskas ja osittain jopa kaoottinen muuttoprosessi on viimein ohi! - Tulipahan nimittäin huomattua, kuinka asunnon viime tipassa löytyminen aiheutti aikataulujen liian tiukaksi tukehtumista. Joka tapauksessa muuttoprosessin läpivienti onnistui kuitenkin lopulta ok:sti ja olen nyt onnellinen ja tyytyväinen uuteen asuntooni :)
Ikävä tietysti on ollut yhä ajoittain Tapiolaan, mutta toisaalta tämä nykyinen ympäristöni on sopivasti rauhallisempi ja siksikin saatan jossain vaiheessa kotiutua vähitellen tähän paikkaan ehkä jopa paremminkin kuin Tapiolaan...
Tätä uutta ympäristöä jo tutkittuani olen myös havainnut paljon mielenkiintoisia luonto- ja ympäristötyyppejä, joista saa aikaiseksi mielenkiintoisia vuodenaikojen valokuvaseurantoja yms. - Tienoo tarjoaa viljapeltojen lisäksi mm. palstaviljelyaluetta, eri tyyppisiä metsiä lehtotilkuista kangasmetsiin, soistunutta niittyä, puroja pensaikkoineen, Kilon kartanon ympäristöä todella isoine tammineen, Leppävaaran keskusta-alueen urbaaneja viheralueita jne.
Muuttoprosessini edistyttyä nyt valmiiksi riittävästi voin alkaa palaamaan vähitellen takaisin nettiaktiviteettienkin pariin, mutta saapas nähdä minkälaisilla kirjoituksilla se täällä blogissa tapahtuu...
Showing posts with label Espoon Tapiola. Show all posts
Showing posts with label Espoon Tapiola. Show all posts
Saturday, November 29, 2014
Sunday, June 22, 2014
Kasvukauden 2014 alkupuolen valokuvallinen analyysi maaliskuusta kesäkuuhun - Peltonäkymä Espoon Tapiolassa
Lupailin äskettäin valokuvabloggaamiseni runsastumista uuden Flickr-tilini myötä (Valokuvieni esittelyn uudet hyvät käänteet Flickr-palvelussa - Valokuvabloggaamiseni myös uudistumassa runsaammaksi ja monipuolisemmaksi...) >> Tässä se alkaa tapahtumaan neljään eri osaan jakamani tämän kasvukauden 2014 alkupuolen valokuvallisen analyysin kera!
Tämä teksti-intro tässä alla kokonaisuudessaan ennen alimpana olevia valokuvia on kaikissa tuon otsikon mukaisissa neljässä osassa sama.
Tässä kuva-analyysissä hyödynnän Claude Monet -nimisen impressionistitaiteilijan kehittämää metodia, jossa samasta kohteesta samojen kuvakulmien avulla on otettu valokuvia eri aikoina erilaisissa tilanteissa olosuhdetutkielmana: Kiinnostuin tästä metodista jo 90-luvulla ja tein silloin filmikameralla tällaista valokuvatutkielmaa Mäntsälässä yhden vuoden ajan. Sittemmin vuodesta 2005 alkaen digikamera-aika on tehnyt tämän metodin yhdeksi keskeiseksi piirteeksi valokuvaamisessani - Haluan tutkia perinpohjin sen antamia mahdollisuuksia tulkita, havainnollistaa ja kauniiksi pukea maisemaa - ympäristöä - kasveja - säätä.
Tässä kokeilen taas aikaisemmastakin valokuvabloggaamisesta tutusti tätä metodia kunnolla >> Olen siis valinnut eri bloggausosiin neljä erilaista maisemanäkymää, joiden puitteissa kuvaan tämän vuoden tähän mennessä tapahtunutta kasvukautta sen aikaisten erikoistenkin säiden kera; tämä maaliskuu - kesäkuu 2014 -jakso onkin ollut erikoisuudessaan hyvin esilleottokelpoinen, kuten tulette huomaamaan.
Alla olevat valokuvat on järjestetty ko. metodin mukaan kronologisesti allekkain niin, että uusin kuva on ylinnä. Näissä neljässä eri tutkielmaosassa kuvauspäivät eivät ole joka kerta samoja keskenään mm. kuvausteknisistä ja aikataulullisista syistä johtuen.
Tämä neljän eri osan tutkielma saa jatkoksi peräänsä vielä yhden erillisen kasveihin erityisesti keskittyvän valokuvabloggauksen, missä poimin esteettisessä katsannossa tältä samalta maalis-kesäkuun jaksolta joitakin kauneimpia ottamiani kasvivalokuvia maisemanäkymissä kasvukauden huippukohtina / pikantteina erikoisuuksina.
Seuraavaksi luonnehdin alustukseksi ja kertaukseksi sanallisesti tätä maalis-kesäkuun aikaista jaksoa tapahtuneiden säiden havainnollistuksena ja kiinnitän sen mukaan kasvukauden kehitysvaiheiden piirteitä lyhyesti yleisten kasvilajien kasvutapahtumilla. Liitän tapahtumien yhteyteen linkeiksi myös tekemiäni sääaiheisia kirjoituksiani.
Kasvukauden 2014 yleisluonnehdinta sään ja kasvutapahtumien suhteen maalis-kesäkuun ajalta Etelä-Suomessa >>
Aloitetaan viime talvesta, koska se oli erikoisuudessaan jo pohjana kasvukauden alulle: Tammikuun kolmen viimeisen viikon pakkasjaksoa ja sen perään tullutta helmikuun alun lumipyryä lukuun ottamatta viime talvihan oli erittäin leuto ja vähäluminen / suuren osan aikaa lumetonkin; helmikuussa leutous palasi em. pakkasten ja lumipyryn jälkeen ja jatkui lähes keskeytyksettä vallinneina runsaspilvisinä ja kosteina suojasäinä kuun loppuun saakka sulattaen vähiä lumia pois. Niinpä maaliskuu alkoi ennätyksellisen lumettomana laajoilla alueilla Etelä-Suomessa ja alkoi mahdollistaa myös hyvin varhaista kasvukauden alkamista >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Jatkuva leutous viikoilla 7 - 9 / 2014 ja sen mahdollistama erityisvarhainen kevään alku.
Leutous huipentui maaliskuun kahden ensimmäisen kokonaisen viikon aikana, jolloin sään kuvana pysyi pääasiassa syksyisen oloinen runsaspilvisyys sekä ajoittain voimakkaat tuulet. Aurinkoistakin oli silti ajoittain. Erityisen leutoa oli kuun 9. ja 14. päivien välisenä aikana ko. päivät mukaan lukien, jolloin maksimilämpötilat olivat ajankohdalle ennätyksellisesti useana päivänä laajalla alueella +10 asteen vaiheilla ja monin paikoin ylikin. Tässä vaiheessa lumettoman maan ansiosta routakin suli jo ennätysmäisesti lähes kokonaan ja kasvukauden ensioireina varhaisimpien kasvutapahtumien ilmaantuminen alkoi mm. sipulikasvien pikanttina heräämisenä ja haavan (Populus tremula) kukinnan lähes alkamisena >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Ajankohtaan nähden voimakastuulista viikon 10 lopussa 2014 ja Poikkeuksellisen - ennätyksellisen leutoa maaliskuun viikoilla 10 ja 11 vuonna 2014.
Leuto sää keskeytyi tarkalleen maaliskuun puolivälissä eli takatalvi iski kuun 15. päivänä lumisateilla ja sen myötä Etelä-Suomessa viipyi uusi usean sentin paksuinen lumipeite kuun 15. - 20. päivien aikana. Silloin päivälläkään ei ollut juuri suojaa ja yöpakkaset olivat ajoittain -10 asteen kylmemmällä puolella. Tässä vaiheessa uutta routaakin ehti muodostua joitakin senttejä. Takatalvi hellitti otteensa leudolle uudelle keväälle kuun 21. päivästä lähtien ja lumipeitteet sulivat jo kuun 23. / 24. päivään mennessä ja uusi routakin kokonaan kuun loppuun mennessä poikkeuksellisen varhain. Ennen ko. takatalvea ilmenneet varhaisimmat kasvutilanteet lähtivät samalla etenemään lisää ja kasvukauden katkonainen eteneminen yleistyi; siitä merkkinä oli haavan kukinnan alkaminen monin paikoin n. kolme viikkoa etuajassa kuun loppuun mennessä.
Huhtikuussa pääasiassa normaalia leudompi - normaalileuto sää jatkui ensimmäiset lähes kolme viikkoa Pitkäperjantaihin 18.4. saakka, jolloin oli vähäsateista ja varsin aurinkoistakin. Heikkoja yöpakkasia esiintyi edelleen muutamina selkeinä öinä, mutta leudot päivälämpötilat edistivät edelleen kasvukauden varhaisimpia tapahtumia mm. haavan ja raidan (Salix caprea) sekä sipulikasvien yhä yleisempään kukintaan 2 - 3 viikkoa etuajassa. Samalla leudon talven ja maaliskuun lämmön jäljiltä muutamissa Etelä-Suomen järvissä saavutettiin tunnetun historian varhaisimmat jäidenlähdöt kuun ensimmäisten 10 päivän aikana!
Pääsiäisenä (19. - 22. päivinä) sattui sitten ensimmäinen kesäinen lämpöaalto aurinkoisessa säässä, jolloin kasvukausi alkoi yleisesti täydellä teholla ainakin n. 2 viikon verran etuajassa kirien; täten n. +20 asteen päivälämpötilojen myötä haavan ja raidan kukinnat huipentuivat ja heti Pääsiäisen myötä koivut (Betula sp.) tulivat hiirenkorvalle ja aloittivat ennätysrunsaan kukintansa >> Pääsiäisen (Viikonvaihteen 16 / 17) lämpöaalto vuonna 2014.
Lämpöaallon jälkeen normaalia leudommat säät jatkuivat vielä lähes Vappuun, mutta juuri vappuaattona kylmeni huomattavasti ja toukokuu alkoikin suorastaan takatalvisissa merkeissä, kun jo heti Vappupäivän jälkeisenä päivänä Etelä-Suomessa saatiin monin paikoin runsaita lumikuuroja. Kylmyys jatkui monta päivää ja huipentui sitten tuulten tyynnyttyä ja sään poutaannuttua poikkeuksellisiin yöpakkasiin kuun 6. - 8. päivien öinä - aamuina. Kasvukauden eteneminen oli täten lähes pysähdyksissä yli viikon Vapusta alkaen ja varhaiset kasvuvaiheet mm. puilla ja pensailla olivat koetuksella yöpakkasissa >> Etuaikaisen kasvukauden vaiheeseen nähden ankaria yöpakkasia toukokuun 2014 viikolla 19.
Sitten kevät alkoi edetä normaalimmin seuranneella viikolla 20 ja jo sen viikon lopussa kesäinen sää palasi nopeasti huipentuen jo sunnuntaista 18.5. alkaen vuoden ensimmäiseksi helleaalloksi. Helteestä muodostui ajankohtaan nähden erittäin poikkeuksellinen sekä kuumuudeltaan että kosteudeltaan, jolloin kuun 19. päivänä mitattiin jopa n. +30 asteen päivälämpötiloja! Samalla sinä päivänä esiintyi ajankohtaan nähden rajua ukkosta sisämaapainotteisesti >> Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 1 ja Kesän 2014 ukkosseuranta; maanantai 19.5.2014 (Baltiasta ajankohtaan nähden rajua ukkostelua kostean ja erittäin helteisen ilmamassan länsireunalla).
Helteissä oli lievä tauko kuun 21. päivänä, mutta hellettä mitattiin taas 22. - 26.5. jaksolla joka päivä. Nämä vuoden kaksi ensimmäistä helleaaltoa kirittivät kasvukauden äärimmäisen nopeaan etenemisvauhtiin, jonka myötä toisen helteen päätteeksi koivujen lehdet ehtivät jo täysikokoon, tuomi (Prunus padus) saavutti kukintahuipentuman nopeasti ensimmäisessä helteessä ja lopetti kukinnan jo suureksi osaksi toisen helteen aikana. Samalla pihasyreeni (Syringa vulgaris) sekä kotipihlaja (Sorbus aucuparia) kerkesivät pitkälle kukinnan alkuun toisen helteen myötä. Kasvun etumatka normaaliin oli uudestaan vähintään 2 viikkoa ja paikoin ylikin >> Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 2.
Tuon toisen helteen miltei heti perään tapahtui yllättävän nopea käänne kolmeksi päiväksi (27. - 29.5.) täysin päin vastaisesti hyvin koleaan säähän, jolloin lämpötilat olivat koko ajan alle +10 astetta, mutta onneksi tuulinen ja runsaspilvinen sää esti siinä hallojen esiintymisen.
Sitten toukokuun kahtena viimeisenä päivänä alkoi lämpeneminen pilvisessä säässä ja kesän kolmas helleaalto pääsi vauhtiin jo kesäkuun ensimmäisellä viikolla huipentuen kuun 4. - 6. päivinä. Samalla sisämaapainotteisia ukkosiakin alkoi taas esiintyä ja niitä oli eniten 6.6., mutta etelärannikolla alettiin jo olla paikoin vähäsateisuuden takia lievien kuivuusongelmien kynnyksellä. Tämä kolmas helle huipensi pihasyreenin ja kotipihlajan kukinnat loppuvaiheisiin ja normaalisti Juhannuksena kukkivat kasvit tulivat jo täyteen kukkaan, kuten koiranputket (Anthriscus sylvestris). Samalla maisemien täysikesäinen asu vahvistui vihreyden tummuudeltaankin jo lopulliseen asteeseen >> Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 3.
Sittemmin tässä kuussa epävakainen ja viileämpi sää on ottanut vallan vaiheittain, missä tällä juhannusviikolla 25 koleus on huipentunut kahteen otteeseen poikkeukselliseksi syyskylmyyden kaltaiseksi hämmästykseksi - Ensin kuitenkin edeltäneellä viikolla 24 saatiin normaalilämpimässä kesäsäässä monin paikoin runsaita sateita, mikä mm. päätti etelärannikolla kuivuuskehityksen ja kymmenien mm:n sademäärät aiheuttivat paikoin jopa hieman liikamärkyyttäkin joillekin kasveille.
Tällä viikolla 25 kuurosateista epävakaisuutta on ollut joka päivä normaalia kylmemmässä säässä ja tiistaina sekä eilen Juhannuspäivänä - tänään sunnuntaina koleus on siis ollut lähes ennätyksellistä, kun maksimilämpötilat ovat jääneet jopa vain +10 asteen vaiheille - vähän yli ja hallanvaaraa oli sekä ti-ke että viime la-su yönä paikoin sisämaassa. Tiistaina saatiin jopa räntä-lumikuuroja osassa Etelä-Suomeakin! Täten kasvukauden eteneminen on ollut tällä viikolla hyvin hidasta ja aikaisempi n. 2 viikon kasvuetumatka on alkanut kutistumaan pois kesäkuun lopun normaaliaikatauluun verrattuna >> Juhannusviikon 2014 poikkeuksellinen koleus - Päivälämpötilojen seurantaa viikonvaihteessa 25 / 26.
Valokuvallinen analyysi kasvukauden 2014 kasvuvaiheista maisemanäkyminä maalis-kesäkuun ajalta - Näkymätutkielma maisemakukkapellolle Espoon Tapiolassa >>
Tämä kohde on ollut aikaisemminkin viime vuonna ja tämän vuoden alussa sääaiheisissa valokuvakirjoituksissani. Tällä pellolla on joka kesä viljelty kukkia sekä maiseman kaunistukseksi että maksua vastaan poimittavaksi - tällä kertaa kylvettynä ovat auringonkukat (Helianthus annuus) ja seassa on yllättävä rikkaruohoinvaasio kevään rikkaruohomyrkytyksestä huolimatta.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 19.6.2014; tämän viikon alusta saakka on ollut pääosassa hyvin koleaa säätä, jolloin nämä taimettuneet kylvökset eivät ole ehtineet kasvaa paljoa edellistilanteeseen nähden - runsaimmat itäneet lajit on kuvassa ovat yhä yllättäen uudet rikkaruohot, mutta seassa on nyt selvästi myös auringonkukan taimia; mahdollisesti myöhemmin kesällä lajeista tarkemmin... Viileästä säästä huolimatta peltomullassa havaitaan kesäpäivänseisauksen aikaisen auringonpaisteen tehokkaasti kuivattava vaikutus, vaikka kuurosateissa oli vain n. vuorokausi väliä.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa perjantaina 13.6.2014; edellisen ja tämän päivän runsaat vesisateet kastelivat viimein tämän pellonkin perinpohjin, mutta liikamärkyyttä ilmentäviä alavien paikkojen vesilammikoita ei ehtinyt syntyä tähän tilanteeseen. Normaalilämmin sää jatkui, mutta rikkaruohojen taimettuminen oli edennyt silti vain hieman edellistilanteeseen nähden, kun aikaeroa oli vain kaksi päivää.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa keskiviikkona 11.6.2014; helteet olivat ohi ja 6.6. sattuneiden kuurosateiden myötä peltomulta sai sen verran kosteutta, että yhä jatkuneissa kesälämpimissä säissä rikkaruohojen itäminen ja taimettuminen eteni reippaasti; turhan heikko vesitilanne näkyi kuitenkin kasvun epätasaisuutena. Taustapuustossa kotipihlaja (Sorbus aucuparia) ei enää kukkinut.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa keskiviikkona 4.6.2014; tässä vaiheessa kesän kolmas helleaalto oli alkanut ja kasvu eteni yhä nopeasti, mutta edelleen lievä kuivuus haittasi tämän pellon kylvösten itämistä; paikoin näkyi kuitenkin jo sirkkataimia, jotka ovat osoittautuneet yllättäen uusiksi rikkaruohoiksi. Muualla maaseudun pelloilla ruis oli jo täysin tähkällä ja monet muut viljat korkeasti taimella. Taustapuustossa kotipihlajan (Sorbus aucuparia) kukinnan huipentuma näkyi nyt selvimmin, mutta oli jo nopeasti lakkaamassa tämän kolmannen helteen myötä.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa lauantaina 31.5.2014; edellistilanteeseen nähden tätä vaihetta edeltäneet kolme hyvin koleaa päivää olivat hidastaneet kasvun kehitystä, mutta taustapuustossa kotipihlajien (Sorbus aucuparia) pistemäinen kukinta oli vähän voimistunut. Ko. koleiden päivien aikana satoi hieman, mutta se ei tuonut peltomultaan vielä kovin kummoista lisäkosteutta ja siksi kylvösten itämistä ei vielä ollut juurikaan tapahtunut.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 26.5.2014; toisen helleaallon loppu oli tässä vaiheessa käsillä ja kasvun kehitys oli edennyt taustapuustossa täysikesäiseen asuun ja kotipihlajan (Sorbus aucuparia) kukinnan alkuun, mitä havaitaan jo lievän pistemäisesti kuvan keskivaiheilla. Pellon kylvö auringonkukille (Helianthus annuus) ja hunajakukille (Phacelia tanacetifolia) oli tehty edellispäivänä, mutta maaperän kuivuus oli jo hieman liiallista tällä etelärannikon kohteella. Muualla seudun peltoviljelyssä viljojen oraantuminen oli yleisesti jo hyvin pitkällä.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 22.5.2014; helteiset säät olivat tässä vaiheessa edistäneet taustapuuston lähes täysilehteen ja keskeltä vasemmalla oleva tuomen (Prunus padus) kukinta oli huipussaan. Pellon rikkaruohoston kemiallisen torjunnan lopputulos oli nyt saavutettu tummanvihreitä ohdakkeiden (Cirsium sp.) taimia lukuun ottamatta ja maaperän kuivuminen näkyi jo mullan-saven huomattavana vaaleutena.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 19.5.2014; edeltäneenä viikonloppuna oli alkanut vuoden ensimmäinen helleaalto ja sen utuisen kostea huipennus ilmeni tässä kuvassa hyvin - kasvun kehitys oli taustapuuston osalta jo yli puolilehdessä ja keskeltä hieman vasemmalle näkyy pistemäisesti tuomen (Prunus padus) alkanutta kukintaa. Edellistilanteeseen nähden pellon rikkaruohoston kuolema kemiallisen myrkytyksen myötä oli edennyt helteen myötä hyvin nopeasti keltaiseen vaiheeseen.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 15.5.2014; kevät oli vaihtumassa kesäksi, kun sää oli lämpenemässä näiltä paikkeilta huomattavasti - kasvu oli edistynyt tässä vaiheessa jo niin, että koivuissa (Betula sp.) lehtiensä vihreys oli jo ottanut pääosaa hedenorkoiltaan. Ilmeisesti tässä vaiheessa tuolle pellon rikkaruohostolle oli jo tehty kemiallinen myrkytys, koska niiden kasvu oli lakannut.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa perjantaina 9.5.2014; Vapusta oli alkanut hyvin kylmä ja yöpakkasiakin sisältänyt säävaihe, joka oli päättymässä vasta tässä vaiheessa sumuisen tihkuisessa säässä - Silti kasvua oli edellistilanteeseen nähden tapahtunut sen verran, että sekä tuon pellon rikkaruohosto että taustan koivujen (Betula sp.) latvustot olivat nyt hieman rehevämmin kasvussa. Lokit olivat saapuneet runsaina parvina, kuten kuvasta havaitaan.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 28.4.2014; normaalia leudompi sää oli lähestymässä loppuaan, mutta sen myötä kasvukauden eteneminen näkyi nyt jo yleisesti maisemissa mm. koivujen (Betula sp.) hiirenkorvaheleytenä ja ennätysrunsaan hedenorkkomääränsä ruskehtavana keltaisuutena - Aivan kuten tässä kuvassa taustan metsikössä harmaan sään läpi hahmottuneena. Muualla näillä seuduilla peltojen kevätkylvöt olivat tähän mennessä jo suurimmaksi osaksi tehty.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 21.4.2014; edeltäneiden kolmen päivän ja tämän päivän kesäisen lämmin sää oli edesauttanut myös tällaisilla pelloilla rikkakasvien kasvua selvään vihertymiseen. Maaperän kuivuminen edistyi myös jo niin, että pellot yleensäkin alkoivat olemaan konekantavia märilläkin kohteilla ja ensimmäisiä viljojen kylvöjä tehtiin jo tässä vaiheessa osassa Etelä-Suomea poikkeuksellisen aikaisin - Siitä oli kiitos paljolti juuri erittäin vähälumiselle ja varhain maaliskuun loppuun mennessä sulaneelle roudalle.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 10.4.2014; huhtikuun alku tähän saakka oli ollut sen verran vähäsateinen ja aurinkoinen, että maaperän kuivuminen alkoi näkymään tässä vaiheessa jo selvästi alavien paikkojen vesilammikoiden poistumisena ja mullan-saven vaalenemisena. Rikkakasvien kasvua alkoi ilmenemään pellossa muutamista heikoista yöpakkasista huolimatta.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa lauantaina 29.3.2014; edellistilanteen jälkeen ehti olla lumipeitteinen takatalvi 15. - 20.3. -jaksolla, mutta tässä oli jo tavallaan palattu edeltäneeseen tilanteeseen lähes yksi yhteen. Uudestaan hieman jäätynyt maa oli nimittäin taas jo sulanut kokonaan, mutta toisaalta maaperän kosteus oli alkanut haihtumaan aikaisempaa aurinkoisemmissa kevätsäissä jo hyvin - alavien kohtien vesilammikot olivatkin jo pienentyneet.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 13.3.2014; maaliskuun alkupuoli oli ollut erittäin leuto tähän mennessä, joten lunta ei ollut enää moneen edeltäneeseen päivään ollenkaan ja maaperän routakin oli jo lähes kokonaan sulanut; edellissyksyn ja talven runsaiden vesisateiden takia maaperä oli silti yhä hyvin märkä ja vesilammikoita velloi yhä alavilla kohdilla. Vähäisestä lumesta ei kuitenkaan tullut helmikuun sulamisvaiheessa kovin paljoa lisävettä.
Tämä teksti-intro tässä alla kokonaisuudessaan ennen alimpana olevia valokuvia on kaikissa tuon otsikon mukaisissa neljässä osassa sama.
Tässä kuva-analyysissä hyödynnän Claude Monet -nimisen impressionistitaiteilijan kehittämää metodia, jossa samasta kohteesta samojen kuvakulmien avulla on otettu valokuvia eri aikoina erilaisissa tilanteissa olosuhdetutkielmana: Kiinnostuin tästä metodista jo 90-luvulla ja tein silloin filmikameralla tällaista valokuvatutkielmaa Mäntsälässä yhden vuoden ajan. Sittemmin vuodesta 2005 alkaen digikamera-aika on tehnyt tämän metodin yhdeksi keskeiseksi piirteeksi valokuvaamisessani - Haluan tutkia perinpohjin sen antamia mahdollisuuksia tulkita, havainnollistaa ja kauniiksi pukea maisemaa - ympäristöä - kasveja - säätä.
Tässä kokeilen taas aikaisemmastakin valokuvabloggaamisesta tutusti tätä metodia kunnolla >> Olen siis valinnut eri bloggausosiin neljä erilaista maisemanäkymää, joiden puitteissa kuvaan tämän vuoden tähän mennessä tapahtunutta kasvukautta sen aikaisten erikoistenkin säiden kera; tämä maaliskuu - kesäkuu 2014 -jakso onkin ollut erikoisuudessaan hyvin esilleottokelpoinen, kuten tulette huomaamaan.
Alla olevat valokuvat on järjestetty ko. metodin mukaan kronologisesti allekkain niin, että uusin kuva on ylinnä. Näissä neljässä eri tutkielmaosassa kuvauspäivät eivät ole joka kerta samoja keskenään mm. kuvausteknisistä ja aikataulullisista syistä johtuen.
Tämä neljän eri osan tutkielma saa jatkoksi peräänsä vielä yhden erillisen kasveihin erityisesti keskittyvän valokuvabloggauksen, missä poimin esteettisessä katsannossa tältä samalta maalis-kesäkuun jaksolta joitakin kauneimpia ottamiani kasvivalokuvia maisemanäkymissä kasvukauden huippukohtina / pikantteina erikoisuuksina.
Seuraavaksi luonnehdin alustukseksi ja kertaukseksi sanallisesti tätä maalis-kesäkuun aikaista jaksoa tapahtuneiden säiden havainnollistuksena ja kiinnitän sen mukaan kasvukauden kehitysvaiheiden piirteitä lyhyesti yleisten kasvilajien kasvutapahtumilla. Liitän tapahtumien yhteyteen linkeiksi myös tekemiäni sääaiheisia kirjoituksiani.
Kasvukauden 2014 yleisluonnehdinta sään ja kasvutapahtumien suhteen maalis-kesäkuun ajalta Etelä-Suomessa >>
Aloitetaan viime talvesta, koska se oli erikoisuudessaan jo pohjana kasvukauden alulle: Tammikuun kolmen viimeisen viikon pakkasjaksoa ja sen perään tullutta helmikuun alun lumipyryä lukuun ottamatta viime talvihan oli erittäin leuto ja vähäluminen / suuren osan aikaa lumetonkin; helmikuussa leutous palasi em. pakkasten ja lumipyryn jälkeen ja jatkui lähes keskeytyksettä vallinneina runsaspilvisinä ja kosteina suojasäinä kuun loppuun saakka sulattaen vähiä lumia pois. Niinpä maaliskuu alkoi ennätyksellisen lumettomana laajoilla alueilla Etelä-Suomessa ja alkoi mahdollistaa myös hyvin varhaista kasvukauden alkamista >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Jatkuva leutous viikoilla 7 - 9 / 2014 ja sen mahdollistama erityisvarhainen kevään alku.
Leutous huipentui maaliskuun kahden ensimmäisen kokonaisen viikon aikana, jolloin sään kuvana pysyi pääasiassa syksyisen oloinen runsaspilvisyys sekä ajoittain voimakkaat tuulet. Aurinkoistakin oli silti ajoittain. Erityisen leutoa oli kuun 9. ja 14. päivien välisenä aikana ko. päivät mukaan lukien, jolloin maksimilämpötilat olivat ajankohdalle ennätyksellisesti useana päivänä laajalla alueella +10 asteen vaiheilla ja monin paikoin ylikin. Tässä vaiheessa lumettoman maan ansiosta routakin suli jo ennätysmäisesti lähes kokonaan ja kasvukauden ensioireina varhaisimpien kasvutapahtumien ilmaantuminen alkoi mm. sipulikasvien pikanttina heräämisenä ja haavan (Populus tremula) kukinnan lähes alkamisena >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Ajankohtaan nähden voimakastuulista viikon 10 lopussa 2014 ja Poikkeuksellisen - ennätyksellisen leutoa maaliskuun viikoilla 10 ja 11 vuonna 2014.
Leuto sää keskeytyi tarkalleen maaliskuun puolivälissä eli takatalvi iski kuun 15. päivänä lumisateilla ja sen myötä Etelä-Suomessa viipyi uusi usean sentin paksuinen lumipeite kuun 15. - 20. päivien aikana. Silloin päivälläkään ei ollut juuri suojaa ja yöpakkaset olivat ajoittain -10 asteen kylmemmällä puolella. Tässä vaiheessa uutta routaakin ehti muodostua joitakin senttejä. Takatalvi hellitti otteensa leudolle uudelle keväälle kuun 21. päivästä lähtien ja lumipeitteet sulivat jo kuun 23. / 24. päivään mennessä ja uusi routakin kokonaan kuun loppuun mennessä poikkeuksellisen varhain. Ennen ko. takatalvea ilmenneet varhaisimmat kasvutilanteet lähtivät samalla etenemään lisää ja kasvukauden katkonainen eteneminen yleistyi; siitä merkkinä oli haavan kukinnan alkaminen monin paikoin n. kolme viikkoa etuajassa kuun loppuun mennessä.
Huhtikuussa pääasiassa normaalia leudompi - normaalileuto sää jatkui ensimmäiset lähes kolme viikkoa Pitkäperjantaihin 18.4. saakka, jolloin oli vähäsateista ja varsin aurinkoistakin. Heikkoja yöpakkasia esiintyi edelleen muutamina selkeinä öinä, mutta leudot päivälämpötilat edistivät edelleen kasvukauden varhaisimpia tapahtumia mm. haavan ja raidan (Salix caprea) sekä sipulikasvien yhä yleisempään kukintaan 2 - 3 viikkoa etuajassa. Samalla leudon talven ja maaliskuun lämmön jäljiltä muutamissa Etelä-Suomen järvissä saavutettiin tunnetun historian varhaisimmat jäidenlähdöt kuun ensimmäisten 10 päivän aikana!
Pääsiäisenä (19. - 22. päivinä) sattui sitten ensimmäinen kesäinen lämpöaalto aurinkoisessa säässä, jolloin kasvukausi alkoi yleisesti täydellä teholla ainakin n. 2 viikon verran etuajassa kirien; täten n. +20 asteen päivälämpötilojen myötä haavan ja raidan kukinnat huipentuivat ja heti Pääsiäisen myötä koivut (Betula sp.) tulivat hiirenkorvalle ja aloittivat ennätysrunsaan kukintansa >> Pääsiäisen (Viikonvaihteen 16 / 17) lämpöaalto vuonna 2014.
Lämpöaallon jälkeen normaalia leudommat säät jatkuivat vielä lähes Vappuun, mutta juuri vappuaattona kylmeni huomattavasti ja toukokuu alkoikin suorastaan takatalvisissa merkeissä, kun jo heti Vappupäivän jälkeisenä päivänä Etelä-Suomessa saatiin monin paikoin runsaita lumikuuroja. Kylmyys jatkui monta päivää ja huipentui sitten tuulten tyynnyttyä ja sään poutaannuttua poikkeuksellisiin yöpakkasiin kuun 6. - 8. päivien öinä - aamuina. Kasvukauden eteneminen oli täten lähes pysähdyksissä yli viikon Vapusta alkaen ja varhaiset kasvuvaiheet mm. puilla ja pensailla olivat koetuksella yöpakkasissa >> Etuaikaisen kasvukauden vaiheeseen nähden ankaria yöpakkasia toukokuun 2014 viikolla 19.
Sitten kevät alkoi edetä normaalimmin seuranneella viikolla 20 ja jo sen viikon lopussa kesäinen sää palasi nopeasti huipentuen jo sunnuntaista 18.5. alkaen vuoden ensimmäiseksi helleaalloksi. Helteestä muodostui ajankohtaan nähden erittäin poikkeuksellinen sekä kuumuudeltaan että kosteudeltaan, jolloin kuun 19. päivänä mitattiin jopa n. +30 asteen päivälämpötiloja! Samalla sinä päivänä esiintyi ajankohtaan nähden rajua ukkosta sisämaapainotteisesti >> Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 1 ja Kesän 2014 ukkosseuranta; maanantai 19.5.2014 (Baltiasta ajankohtaan nähden rajua ukkostelua kostean ja erittäin helteisen ilmamassan länsireunalla).
Helteissä oli lievä tauko kuun 21. päivänä, mutta hellettä mitattiin taas 22. - 26.5. jaksolla joka päivä. Nämä vuoden kaksi ensimmäistä helleaaltoa kirittivät kasvukauden äärimmäisen nopeaan etenemisvauhtiin, jonka myötä toisen helteen päätteeksi koivujen lehdet ehtivät jo täysikokoon, tuomi (Prunus padus) saavutti kukintahuipentuman nopeasti ensimmäisessä helteessä ja lopetti kukinnan jo suureksi osaksi toisen helteen aikana. Samalla pihasyreeni (Syringa vulgaris) sekä kotipihlaja (Sorbus aucuparia) kerkesivät pitkälle kukinnan alkuun toisen helteen myötä. Kasvun etumatka normaaliin oli uudestaan vähintään 2 viikkoa ja paikoin ylikin >> Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 2.
Tuon toisen helteen miltei heti perään tapahtui yllättävän nopea käänne kolmeksi päiväksi (27. - 29.5.) täysin päin vastaisesti hyvin koleaan säähän, jolloin lämpötilat olivat koko ajan alle +10 astetta, mutta onneksi tuulinen ja runsaspilvinen sää esti siinä hallojen esiintymisen.
Sitten toukokuun kahtena viimeisenä päivänä alkoi lämpeneminen pilvisessä säässä ja kesän kolmas helleaalto pääsi vauhtiin jo kesäkuun ensimmäisellä viikolla huipentuen kuun 4. - 6. päivinä. Samalla sisämaapainotteisia ukkosiakin alkoi taas esiintyä ja niitä oli eniten 6.6., mutta etelärannikolla alettiin jo olla paikoin vähäsateisuuden takia lievien kuivuusongelmien kynnyksellä. Tämä kolmas helle huipensi pihasyreenin ja kotipihlajan kukinnat loppuvaiheisiin ja normaalisti Juhannuksena kukkivat kasvit tulivat jo täyteen kukkaan, kuten koiranputket (Anthriscus sylvestris). Samalla maisemien täysikesäinen asu vahvistui vihreyden tummuudeltaankin jo lopulliseen asteeseen >> Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 3.
Sittemmin tässä kuussa epävakainen ja viileämpi sää on ottanut vallan vaiheittain, missä tällä juhannusviikolla 25 koleus on huipentunut kahteen otteeseen poikkeukselliseksi syyskylmyyden kaltaiseksi hämmästykseksi - Ensin kuitenkin edeltäneellä viikolla 24 saatiin normaalilämpimässä kesäsäässä monin paikoin runsaita sateita, mikä mm. päätti etelärannikolla kuivuuskehityksen ja kymmenien mm:n sademäärät aiheuttivat paikoin jopa hieman liikamärkyyttäkin joillekin kasveille.
Tällä viikolla 25 kuurosateista epävakaisuutta on ollut joka päivä normaalia kylmemmässä säässä ja tiistaina sekä eilen Juhannuspäivänä - tänään sunnuntaina koleus on siis ollut lähes ennätyksellistä, kun maksimilämpötilat ovat jääneet jopa vain +10 asteen vaiheille - vähän yli ja hallanvaaraa oli sekä ti-ke että viime la-su yönä paikoin sisämaassa. Tiistaina saatiin jopa räntä-lumikuuroja osassa Etelä-Suomeakin! Täten kasvukauden eteneminen on ollut tällä viikolla hyvin hidasta ja aikaisempi n. 2 viikon kasvuetumatka on alkanut kutistumaan pois kesäkuun lopun normaaliaikatauluun verrattuna >> Juhannusviikon 2014 poikkeuksellinen koleus - Päivälämpötilojen seurantaa viikonvaihteessa 25 / 26.
Valokuvallinen analyysi kasvukauden 2014 kasvuvaiheista maisemanäkyminä maalis-kesäkuun ajalta - Näkymätutkielma maisemakukkapellolle Espoon Tapiolassa >>
Tämä kohde on ollut aikaisemminkin viime vuonna ja tämän vuoden alussa sääaiheisissa valokuvakirjoituksissani. Tällä pellolla on joka kesä viljelty kukkia sekä maiseman kaunistukseksi että maksua vastaan poimittavaksi - tällä kertaa kylvettynä ovat auringonkukat (Helianthus annuus) ja seassa on yllättävä rikkaruohoinvaasio kevään rikkaruohomyrkytyksestä huolimatta.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 19.6.2014; tämän viikon alusta saakka on ollut pääosassa hyvin koleaa säätä, jolloin nämä taimettuneet kylvökset eivät ole ehtineet kasvaa paljoa edellistilanteeseen nähden - runsaimmat itäneet lajit on kuvassa ovat yhä yllättäen uudet rikkaruohot, mutta seassa on nyt selvästi myös auringonkukan taimia; mahdollisesti myöhemmin kesällä lajeista tarkemmin... Viileästä säästä huolimatta peltomullassa havaitaan kesäpäivänseisauksen aikaisen auringonpaisteen tehokkaasti kuivattava vaikutus, vaikka kuurosateissa oli vain n. vuorokausi väliä.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa perjantaina 13.6.2014; edellisen ja tämän päivän runsaat vesisateet kastelivat viimein tämän pellonkin perinpohjin, mutta liikamärkyyttä ilmentäviä alavien paikkojen vesilammikoita ei ehtinyt syntyä tähän tilanteeseen. Normaalilämmin sää jatkui, mutta rikkaruohojen taimettuminen oli edennyt silti vain hieman edellistilanteeseen nähden, kun aikaeroa oli vain kaksi päivää.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa keskiviikkona 11.6.2014; helteet olivat ohi ja 6.6. sattuneiden kuurosateiden myötä peltomulta sai sen verran kosteutta, että yhä jatkuneissa kesälämpimissä säissä rikkaruohojen itäminen ja taimettuminen eteni reippaasti; turhan heikko vesitilanne näkyi kuitenkin kasvun epätasaisuutena. Taustapuustossa kotipihlaja (Sorbus aucuparia) ei enää kukkinut.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa keskiviikkona 4.6.2014; tässä vaiheessa kesän kolmas helleaalto oli alkanut ja kasvu eteni yhä nopeasti, mutta edelleen lievä kuivuus haittasi tämän pellon kylvösten itämistä; paikoin näkyi kuitenkin jo sirkkataimia, jotka ovat osoittautuneet yllättäen uusiksi rikkaruohoiksi. Muualla maaseudun pelloilla ruis oli jo täysin tähkällä ja monet muut viljat korkeasti taimella. Taustapuustossa kotipihlajan (Sorbus aucuparia) kukinnan huipentuma näkyi nyt selvimmin, mutta oli jo nopeasti lakkaamassa tämän kolmannen helteen myötä.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa lauantaina 31.5.2014; edellistilanteeseen nähden tätä vaihetta edeltäneet kolme hyvin koleaa päivää olivat hidastaneet kasvun kehitystä, mutta taustapuustossa kotipihlajien (Sorbus aucuparia) pistemäinen kukinta oli vähän voimistunut. Ko. koleiden päivien aikana satoi hieman, mutta se ei tuonut peltomultaan vielä kovin kummoista lisäkosteutta ja siksi kylvösten itämistä ei vielä ollut juurikaan tapahtunut.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 26.5.2014; toisen helleaallon loppu oli tässä vaiheessa käsillä ja kasvun kehitys oli edennyt taustapuustossa täysikesäiseen asuun ja kotipihlajan (Sorbus aucuparia) kukinnan alkuun, mitä havaitaan jo lievän pistemäisesti kuvan keskivaiheilla. Pellon kylvö auringonkukille (Helianthus annuus) ja hunajakukille (Phacelia tanacetifolia) oli tehty edellispäivänä, mutta maaperän kuivuus oli jo hieman liiallista tällä etelärannikon kohteella. Muualla seudun peltoviljelyssä viljojen oraantuminen oli yleisesti jo hyvin pitkällä.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 22.5.2014; helteiset säät olivat tässä vaiheessa edistäneet taustapuuston lähes täysilehteen ja keskeltä vasemmalla oleva tuomen (Prunus padus) kukinta oli huipussaan. Pellon rikkaruohoston kemiallisen torjunnan lopputulos oli nyt saavutettu tummanvihreitä ohdakkeiden (Cirsium sp.) taimia lukuun ottamatta ja maaperän kuivuminen näkyi jo mullan-saven huomattavana vaaleutena.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 19.5.2014; edeltäneenä viikonloppuna oli alkanut vuoden ensimmäinen helleaalto ja sen utuisen kostea huipennus ilmeni tässä kuvassa hyvin - kasvun kehitys oli taustapuuston osalta jo yli puolilehdessä ja keskeltä hieman vasemmalle näkyy pistemäisesti tuomen (Prunus padus) alkanutta kukintaa. Edellistilanteeseen nähden pellon rikkaruohoston kuolema kemiallisen myrkytyksen myötä oli edennyt helteen myötä hyvin nopeasti keltaiseen vaiheeseen.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 15.5.2014; kevät oli vaihtumassa kesäksi, kun sää oli lämpenemässä näiltä paikkeilta huomattavasti - kasvu oli edistynyt tässä vaiheessa jo niin, että koivuissa (Betula sp.) lehtiensä vihreys oli jo ottanut pääosaa hedenorkoiltaan. Ilmeisesti tässä vaiheessa tuolle pellon rikkaruohostolle oli jo tehty kemiallinen myrkytys, koska niiden kasvu oli lakannut.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa perjantaina 9.5.2014; Vapusta oli alkanut hyvin kylmä ja yöpakkasiakin sisältänyt säävaihe, joka oli päättymässä vasta tässä vaiheessa sumuisen tihkuisessa säässä - Silti kasvua oli edellistilanteeseen nähden tapahtunut sen verran, että sekä tuon pellon rikkaruohosto että taustan koivujen (Betula sp.) latvustot olivat nyt hieman rehevämmin kasvussa. Lokit olivat saapuneet runsaina parvina, kuten kuvasta havaitaan.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 28.4.2014; normaalia leudompi sää oli lähestymässä loppuaan, mutta sen myötä kasvukauden eteneminen näkyi nyt jo yleisesti maisemissa mm. koivujen (Betula sp.) hiirenkorvaheleytenä ja ennätysrunsaan hedenorkkomääränsä ruskehtavana keltaisuutena - Aivan kuten tässä kuvassa taustan metsikössä harmaan sään läpi hahmottuneena. Muualla näillä seuduilla peltojen kevätkylvöt olivat tähän mennessä jo suurimmaksi osaksi tehty.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 21.4.2014; edeltäneiden kolmen päivän ja tämän päivän kesäisen lämmin sää oli edesauttanut myös tällaisilla pelloilla rikkakasvien kasvua selvään vihertymiseen. Maaperän kuivuminen edistyi myös jo niin, että pellot yleensäkin alkoivat olemaan konekantavia märilläkin kohteilla ja ensimmäisiä viljojen kylvöjä tehtiin jo tässä vaiheessa osassa Etelä-Suomea poikkeuksellisen aikaisin - Siitä oli kiitos paljolti juuri erittäin vähälumiselle ja varhain maaliskuun loppuun mennessä sulaneelle roudalle.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 10.4.2014; huhtikuun alku tähän saakka oli ollut sen verran vähäsateinen ja aurinkoinen, että maaperän kuivuminen alkoi näkymään tässä vaiheessa jo selvästi alavien paikkojen vesilammikoiden poistumisena ja mullan-saven vaalenemisena. Rikkakasvien kasvua alkoi ilmenemään pellossa muutamista heikoista yöpakkasista huolimatta.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa lauantaina 29.3.2014; edellistilanteen jälkeen ehti olla lumipeitteinen takatalvi 15. - 20.3. -jaksolla, mutta tässä oli jo tavallaan palattu edeltäneeseen tilanteeseen lähes yksi yhteen. Uudestaan hieman jäätynyt maa oli nimittäin taas jo sulanut kokonaan, mutta toisaalta maaperän kosteus oli alkanut haihtumaan aikaisempaa aurinkoisemmissa kevätsäissä jo hyvin - alavien kohtien vesilammikot olivatkin jo pienentyneet.
Peltonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 13.3.2014; maaliskuun alkupuoli oli ollut erittäin leuto tähän mennessä, joten lunta ei ollut enää moneen edeltäneeseen päivään ollenkaan ja maaperän routakin oli jo lähes kokonaan sulanut; edellissyksyn ja talven runsaiden vesisateiden takia maaperä oli silti yhä hyvin märkä ja vesilammikoita velloi yhä alavilla kohdilla. Vähäisestä lumesta ei kuitenkaan tullut helmikuun sulamisvaiheessa kovin paljoa lisävettä.
Kasvukauden 2014 alkupuolen valokuvallinen analyysi maaliskuusta kesäkuuhun - Niitty- ja puustonäkymä Espoon Tapiolassa
Lupailin äskettäin valokuvabloggaamiseni runsastumista uuden Flickr-tilini myötä (Valokuvieni esittelyn uudet hyvät käänteet Flickr-palvelussa - Valokuvabloggaamiseni myös uudistumassa runsaammaksi ja monipuolisemmaksi...) >> Tässä se alkaa tapahtumaan neljään eri osaan jakamani tämän kasvukauden 2014 alkupuolen valokuvallisen analyysin kera!
Tämä teksti-intro tässä alla kokonaisuudessaan ennen alimpana olevia valokuvia on kaikissa tuon otsikon mukaisissa neljässä osassa sama.
Tässä kuva-analyysissä hyödynnän Claude Monet -nimisen impressionistitaiteilijan kehittämää metodia, jossa samasta kohteesta samojen kuvakulmien avulla on otettu valokuvia eri aikoina erilaisissa tilanteissa olosuhdetutkielmana: Kiinnostuin tästä metodista jo 90-luvulla ja tein silloin filmikameralla tällaista valokuvatutkielmaa Mäntsälässä yhden vuoden ajan. Sittemmin vuodesta 2005 alkaen digikamera-aika on tehnyt tämän metodin yhdeksi keskeiseksi piirteeksi valokuvaamisessani - Haluan tutkia perinpohjin sen antamia mahdollisuuksia tulkita, havainnollistaa ja kauniiksi pukea maisemaa - ympäristöä - kasveja - säätä.
Tässä kokeilen taas aikaisemmastakin valokuvabloggaamisesta tutusti tätä metodia kunnolla >> Olen siis valinnut eri bloggausosiin neljä erilaista maisemanäkymää, joiden puitteissa kuvaan tämän vuoden tähän mennessä tapahtunutta kasvukautta sen aikaisten erikoistenkin säiden kera; tämä maaliskuu - kesäkuu 2014 -jakso onkin ollut erikoisuudessaan hyvin esilleottokelpoinen, kuten tulette huomaamaan.
Alla olevat valokuvat on järjestetty ko. metodin mukaan kronologisesti allekkain niin, että uusin kuva on ylinnä. Näissä neljässä eri tutkielmaosassa kuvauspäivät eivät ole joka kerta samoja keskenään mm. kuvausteknisistä ja aikataulullisista syistä johtuen.
Tämä neljän eri osan tutkielma saa jatkoksi peräänsä vielä yhden erillisen kasveihin erityisesti keskittyvän valokuvabloggauksen, missä poimin esteettisessä katsannossa tältä samalta maalis-kesäkuun jaksolta joitakin kauneimpia ottamiani kasvivalokuvia maisemanäkymissä kasvukauden huippukohtina / pikantteina erikoisuuksina.
Seuraavaksi luonnehdin alustukseksi ja kertaukseksi sanallisesti tätä maalis-kesäkuun aikaista jaksoa tapahtuneiden säiden havainnollistuksena ja kiinnitän sen mukaan kasvukauden kehitysvaiheiden piirteitä lyhyesti yleisten kasvilajien kasvutapahtumilla. Liitän tapahtumien yhteyteen linkeiksi myös tekemiäni sääaiheisia kirjoituksiani.
Kasvukauden 2014 yleisluonnehdinta sään ja kasvutapahtumien suhteen maalis-kesäkuun ajalta Etelä-Suomessa >>
Aloitetaan viime talvesta, koska se oli erikoisuudessaan jo pohjana kasvukauden alulle: Tammikuun kolmen viimeisen viikon pakkasjaksoa ja sen perään tullutta helmikuun alun lumipyryä lukuun ottamatta viime talvihan oli erittäin leuto ja vähäluminen / suuren osan aikaa lumetonkin; helmikuussa leutous palasi em. pakkasten ja lumipyryn jälkeen ja jatkui lähes keskeytyksettä vallinneina runsaspilvisinä ja kosteina suojasäinä kuun loppuun saakka sulattaen vähiä lumia pois. Niinpä maaliskuu alkoi ennätyksellisen lumettomana laajoilla alueilla Etelä-Suomessa ja alkoi mahdollistaa myös hyvin varhaista kasvukauden alkamista >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Jatkuva leutous viikoilla 7 - 9 / 2014 ja sen mahdollistama erityisvarhainen kevään alku.
Leutous huipentui maaliskuun kahden ensimmäisen kokonaisen viikon aikana, jolloin sään kuvana pysyi pääasiassa syksyisen oloinen runsaspilvisyys sekä ajoittain voimakkaat tuulet. Aurinkoistakin oli silti ajoittain. Erityisen leutoa oli kuun 9. ja 14. päivien välisenä aikana ko. päivät mukaan lukien, jolloin maksimilämpötilat olivat ajankohdalle ennätyksellisesti useana päivänä laajalla alueella +10 asteen vaiheilla ja monin paikoin ylikin. Tässä vaiheessa lumettoman maan ansiosta routakin suli jo ennätysmäisesti lähes kokonaan ja kasvukauden ensioireina varhaisimpien kasvutapahtumien ilmaantuminen alkoi mm. sipulikasvien pikanttina heräämisenä ja haavan (Populus tremula) kukinnan lähes alkamisena >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Ajankohtaan nähden voimakastuulista viikon 10 lopussa 2014 ja Poikkeuksellisen - ennätyksellisen leutoa maaliskuun viikoilla 10 ja 11 vuonna 2014.
Leuto sää keskeytyi tarkalleen maaliskuun puolivälissä eli takatalvi iski kuun 15. päivänä lumisateilla ja sen myötä Etelä-Suomessa viipyi uusi usean sentin paksuinen lumipeite kuun 15. - 20. päivien aikana. Silloin päivälläkään ei ollut juuri suojaa ja yöpakkaset olivat ajoittain -10 asteen kylmemmällä puolella. Tässä vaiheessa uutta routaakin ehti muodostua joitakin senttejä. Takatalvi hellitti otteensa leudolle uudelle keväälle kuun 21. päivästä lähtien ja lumipeitteet sulivat jo kuun 23. / 24. päivään mennessä ja uusi routakin kokonaan kuun loppuun mennessä poikkeuksellisen varhain. Ennen ko. takatalvea ilmenneet varhaisimmat kasvutilanteet lähtivät samalla etenemään lisää ja kasvukauden katkonainen eteneminen yleistyi; siitä merkkinä oli haavan kukinnan alkaminen monin paikoin n. kolme viikkoa etuajassa kuun loppuun mennessä.
Huhtikuussa pääasiassa normaalia leudompi - normaalileuto sää jatkui ensimmäiset lähes kolme viikkoa Pitkäperjantaihin 18.4. saakka, jolloin oli vähäsateista ja varsin aurinkoistakin. Heikkoja yöpakkasia esiintyi edelleen muutamina selkeinä öinä, mutta leudot päivälämpötilat edistivät edelleen kasvukauden varhaisimpia tapahtumia mm. haavan ja raidan (Salix caprea) sekä sipulikasvien yhä yleisempään kukintaan 2 - 3 viikkoa etuajassa. Samalla leudon talven ja maaliskuun lämmön jäljiltä muutamissa Etelä-Suomen järvissä saavutettiin tunnetun historian varhaisimmat jäidenlähdöt kuun ensimmäisten 10 päivän aikana!
Pääsiäisenä (19. - 22. päivinä) sattui sitten ensimmäinen kesäinen lämpöaalto aurinkoisessa säässä, jolloin kasvukausi alkoi yleisesti täydellä teholla ainakin n. 2 viikon verran etuajassa kirien; täten n. +20 asteen päivälämpötilojen myötä haavan ja raidan kukinnat huipentuivat ja heti Pääsiäisen myötä koivut (Betula sp.) tulivat hiirenkorvalle ja aloittivat ennätysrunsaan kukintansa >> Pääsiäisen (Viikonvaihteen 16 / 17) lämpöaalto vuonna 2014.
Lämpöaallon jälkeen normaalia leudommat säät jatkuivat vielä lähes Vappuun, mutta juuri vappuaattona kylmeni huomattavasti ja toukokuu alkoikin suorastaan takatalvisissa merkeissä, kun jo heti Vappupäivän jälkeisenä päivänä Etelä-Suomessa saatiin monin paikoin runsaita lumikuuroja. Kylmyys jatkui monta päivää ja huipentui sitten tuulten tyynnyttyä ja sään poutaannuttua poikkeuksellisiin yöpakkasiin kuun 6. - 8. päivien öinä - aamuina. Kasvukauden eteneminen oli täten lähes pysähdyksissä yli viikon Vapusta alkaen ja varhaiset kasvuvaiheet mm. puilla ja pensailla olivat koetuksella yöpakkasissa >> Etuaikaisen kasvukauden vaiheeseen nähden ankaria yöpakkasia toukokuun 2014 viikolla 19.
Sitten kevät alkoi edetä normaalimmin seuranneella viikolla 20 ja jo sen viikon lopussa kesäinen sää palasi nopeasti huipentuen jo sunnuntaista 18.5. alkaen vuoden ensimmäiseksi helleaalloksi. Helteestä muodostui ajankohtaan nähden erittäin poikkeuksellinen sekä kuumuudeltaan että kosteudeltaan, jolloin kuun 19. päivänä mitattiin jopa n. +30 asteen päivälämpötiloja! Samalla sinä päivänä esiintyi ajankohtaan nähden rajua ukkosta sisämaapainotteisesti >> Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 1 ja Kesän 2014 ukkosseuranta; maanantai 19.5.2014 (Baltiasta ajankohtaan nähden rajua ukkostelua kostean ja erittäin helteisen ilmamassan länsireunalla).
Helteissä oli lievä tauko kuun 21. päivänä, mutta hellettä mitattiin taas 22. - 26.5. jaksolla joka päivä. Nämä vuoden kaksi ensimmäistä helleaaltoa kirittivät kasvukauden äärimmäisen nopeaan etenemisvauhtiin, jonka myötä toisen helteen päätteeksi koivujen lehdet ehtivät jo täysikokoon, tuomi (Prunus padus) saavutti kukintahuipentuman nopeasti ensimmäisessä helteessä ja lopetti kukinnan jo suureksi osaksi toisen helteen aikana. Samalla pihasyreeni (Syringa vulgaris) sekä kotipihlaja (Sorbus aucuparia) kerkesivät pitkälle kukinnan alkuun toisen helteen myötä. Kasvun etumatka normaaliin oli uudestaan vähintään 2 viikkoa ja paikoin ylikin >> Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 2.
Tuon toisen helteen miltei heti perään tapahtui yllättävän nopea käänne kolmeksi päiväksi (27. - 29.5.) täysin päin vastaisesti hyvin koleaan säähän, jolloin lämpötilat olivat koko ajan alle +10 astetta, mutta onneksi tuulinen ja runsaspilvinen sää esti siinä hallojen esiintymisen.
Sitten toukokuun kahtena viimeisenä päivänä alkoi lämpeneminen pilvisessä säässä ja kesän kolmas helleaalto pääsi vauhtiin jo kesäkuun ensimmäisellä viikolla huipentuen kuun 4. - 6. päivinä. Samalla sisämaapainotteisia ukkosiakin alkoi taas esiintyä ja niitä oli eniten 6.6., mutta etelärannikolla alettiin jo olla paikoin vähäsateisuuden takia lievien kuivuusongelmien kynnyksellä. Tämä kolmas helle huipensi pihasyreenin ja kotipihlajan kukinnat loppuvaiheisiin ja normaalisti Juhannuksena kukkivat kasvit tulivat jo täyteen kukkaan, kuten koiranputket (Anthriscus sylvestris). Samalla maisemien täysikesäinen asu vahvistui vihreyden tummuudeltaankin jo lopulliseen asteeseen >> Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 3.
Sittemmin tässä kuussa epävakainen ja viileämpi sää on ottanut vallan vaiheittain, missä tällä juhannusviikolla 25 koleus on huipentunut kahteen otteeseen poikkeukselliseksi syyskylmyyden kaltaiseksi hämmästykseksi - Ensin kuitenkin edeltäneellä viikolla 24 saatiin normaalilämpimässä kesäsäässä monin paikoin runsaita sateita, mikä mm. päätti etelärannikolla kuivuuskehityksen ja kymmenien mm:n sademäärät aiheuttivat paikoin jopa hieman liikamärkyyttäkin joillekin kasveille.
Tällä viikolla 25 kuurosateista epävakaisuutta on ollut joka päivä normaalia kylmemmässä säässä ja tiistaina sekä eilen Juhannuspäivänä - tänään sunnuntaina koleus on siis ollut lähes ennätyksellistä, kun maksimilämpötilat ovat jääneet jopa vain +10 asteen vaiheille - vähän yli ja hallanvaaraa oli sekä ti-ke että viime la-su yönä paikoin sisämaassa. Tiistaina saatiin jopa räntä-lumikuuroja osassa Etelä-Suomeakin! Täten kasvukauden eteneminen on ollut tällä viikolla hyvin hidasta ja aikaisempi n. 2 viikon kasvuetumatka on alkanut kutistumaan pois kesäkuun lopun normaaliaikatauluun verrattuna >> Juhannusviikon 2014 poikkeuksellinen koleus - Päivälämpötilojen seurantaa viikonvaihteessa 25 / 26.
Valokuvallinen analyysi kasvukauden 2014 kasvuvaiheista maisemanäkyminä maalis-kesäkuun ajalta - Näkymätutkielma puustoisella niityllä Espoon Tapiolassa >>
Tämä kohde on ollut aikaisemminkin viime vuonna ja tämän vuoden alussa sääaiheisissa valokuvakirjoituksissani. Tällä niityllä on ollut joka kesä tyypillisiä rehevien kasvupaikkojen yleisten lajien niittykukintavaiheita: Voikukka >> koiraputki >> maitohorsma - pietaryrtti >> ja viimeisenä ojassa rantakukka.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 19.6.2014; edellistilanteeseen nähden ei ole havaittavissa lähes yhtään kasvun eroa tuolla niityllä, koska suurin osa välillä olleesta ajasta on ollut hyvin koleaa - koiranputki (Anthriscus sylvestris) on tosin vähän hiipunut kukinnaltaan ja oikean reunan männyssä (Pinus sylvestris) uudet neulaset ovat kasvaneet selvästi edelliseen aurinkoisen tilanteen kuvaan nähden. Kuvan keskellä havaitaan yhä pahoin lehtikadosta kärsineitä koivuja (Betula sp.) todennäköisesti toukokuun alun yöpakkasten aiheuttamana.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa perjantaina 13.6.2014; edeltäneenä ja tänä päivänä vesisateita tuli runsaasti ja osittain rankkoina kuuroina, mitkä aiheuttivat tämän niityn kaltaisten rehevien ja pitkien kasvustojen lakoontumista, kuten tässä kuvassa. Kasvussa ei ollut kuitenkaan visuaalista eroa edellistilanteeseen nähden vain kahden päivän aikaeron takia. Tässä havaitaan pikantisti pilvi- ja sadetilanteen maisemaa kellertänyt valotilanne, mikä usein ilmenee paksujen pilvimassojen aikoina.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa keskiviikkona 11.6.2014; helteet olivat jo ohi, mutta yhä melko kesäinen lämpö sai kasvun etenemään hyvin - vasemman reunan haaparyhmä (Populus tremula) oli viimein myös kesävihreydeltään täysitumma. Niityllä timotein (Phleum pratense) kukintatähkät olivat saavuttaneet täysirunsauden ja -pituuden ja koiranputken (Anthriscus sylvestris) kukinta näkyi nyt ainoana valkoisena tekstuurina voikukkien (Taraxacum officinale) hedelmävillavaiheen lakattua.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa keskiviikkona 4.6.2014; sää lämpeni edellisen tilanteen jälkeen ja saavutti tässä vaiheessa kesän kolmannen helleaallon alun - kasvukausi alkoi edetä taas hyvin nopeasti ja sen myötä tuo vasemman reunan haaparyhmä (Populus tremula) oli viimein täysilehtinen ja lähes täysikesäisen vihreä. Niityllä voikukkien (Taraxacum officinale) hedelmävaihe valkaisi jo näkymää ja niiden seassa myös valkoisena oli alkanut kukkimaan koiranputki (Anthriscus sylvestris). Timotein (Phleum pratense) kukinta lähestyi huippuaan. Kuvan oikeassa reunassa männyn (Pinus sylvestris) kukinta oli jo ohi ja uusien versojensa neulaset kasvoivat jo esillä.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa lauantaina 31.5.2014; edellisen tilanteen helteen jälkeen tätä vaihetta oli edeltänyt kolme hyvin koleaa päivää, joten kasvun nopeus oli selvästi hidastunut, mikä havaitaan tuon haaparyhmän (Populus tremula) lehtien jäämisenä edelleen vajaakasvuiseen punertavaan vaiheeseen; tästä ja muista yhtä myöhäisistä haavoista havaitsin, että helteestä koleaan tapahtunut äkkikylmeneminen saattoi tuottaa tässäkin havaittavaa noiden lehtien punertavuuden kirjavuuseroja latvuksien eri osiin - lehtivihreän muodostuminen häiriintyi jotenkin.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 26.5.2014; kesän toinen helleaalto oli päättymässä ja viimein se sai tuon kuvan vasemman reunan haaparyhmän (Populus tremula) puhkeamaan lehteen hyvin nopeasti - Tässä reilut puolilehtinen vaihe oli vielä tyypillisen punertavalehtinen, kuten tällä ko. kasvustolla aina. Niityn voikukkakukinta (Taraxacum officinale) oli hiipumassa ja timotei (Phleum pratense) oli jo alkanut työntämään esille kukintatähkiä. Kuvan oikean reunan metsämännyn (Pinus sylvestris) uudet ruskeat versot ja alkanut keltainen hedekukintansa erottuivat jo selvästi latvuksessa.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 22.5.2014; helteiset säät olivat jatkumassa tässä vaiheessa toisen helleaallon myötä ja kasvu oli edennyt tässä nopeasti mm. noiden voikukkien (Taraxacum officinale) runsaampaan kukintaan. Sen sijaan tuo haaparyhmä (Populus tremula) vitkutteli vieläkin ja syynä siis alempana arvioimani toukokuun alun kylmyyden aiheuttama lehteenpuhkeamisvirittymisen lukkiintuminen. Kuvan keskellä osa koivuista (Betula sp.) alkoi pudottaa lehtiään ja kärsiä selvästi: tässä vaiheessa havaitsin samaa paikoin muuallakin ja muutenkin koivut varistivat lehtiään yleisestikin ainakin hieman - Syynä oli ollut todennäköisesti tuo toukokuun yöpakkaskylmyys jo pitkälle edenneen kasvun altistuttua sille.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 19.5.2014; tässä vaiheessa edeltäneenä viikonloppuna alkanut helle huipentui ja kasvu oli edennyt parin päivän ajan huippunopeasti - niityllä timotein (Phleum pratense) kasvu oli edennyt paljon ja voikukkien (Taraxacum officinale) kukinta oli alkanut tuon polun varrella. Kaikki muu puusto oli myös edennyt paljon kasvussaan, mutta edelleen tuo haaparyhmä (Populus tremula) vasemmassa laidassa viivytteli ja silmunsa olivat vasta vähän turpoamassa. Monet muut haavat olivat jo hiirenkorvalla.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 15.5.2014; erittäin kesäinen sää oli alkamassa tulevana viikonloppuna, mutta jo edeltäneet ko. viikon päivän saivat niityn kasvamaan jo lähes kauttaaltaan vihreäksi nopeakasvuisen timotein (Phleum pratense) ansiosta. Koivikot (Betula sp.) olivat lähestymässä puolilehtisyyttä, mutta tässä oleva vasemman laidan haavikko (Populus tremula) jatkoi lepotilaansa - havaitsin toukokuun alun kylmän jakson takia sen, että muuallakin myöhäisimmin lehteen puhkeavat haavat pitkittivät nyt poikkeuksellisesti lepotilaansa entisestäänkin erotukseksi kaikista muista puista.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa perjantaina 9.5.2014; Vapusta alkanut hyvin kylmä sää oli jatkunut näille main, mutta siitä huolimatta kasvua oli edellistilanteeseen nähden tapahtunut jonkin verran - eniten kasvua oli tehnyt tuon niityn heinikko, missä pääasiallisena lajina oleva timotei (Phleum pratense) onkin keväällä nopeasti kasvavaa tyyppiä joka tapauksessa.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 28.4.2014; normaalia leudommat säät olivat tässä vaiheessa lopuillaan, mutta niiden myötä myös tässä näkymässä kasvun etuaikaisuus ehti ilmenemään jo koivujen (Betula sp.) huomattavana vihertymisenä ja tietenkin niiden ennätysrunsaana hedenorkkokeltaisuutena-ruskeutena. Tuo kuvan vasemman reunan haavikko (Populus tremula) sen sijaan pysyi yhä tiukasti lepotilassa. Kuvan keskellä oleva pajupensaikko (Salix sp.) oli jo lakannut kukkimasta.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 21.4.2014; edeltäneiden kolmen päivän ja tämän päivän kesäinen lämpö oli edistänyt kasvua hyvin näkyville jo tässäkin, missä niityn ensimmäisiä vihreitä elementtejä olivat heinäkasvit. Samalla kuvan keskellä nähdään tässä vaiheessa kukinnaltaan huipentuneiden pajujen (Salix sp.) vaihetta; tässä oli keltaista hedekukintaa. Normaalisti tämä vaihe olisi Vapun aikaan, joten tämä kuvasi hyvin kasvun etuaikaisuutta.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 10.4.2014; huhtikuun alkupuolen aurinkoiset ja päivälämpötiloiltaan leudot säät kuivattivat roudatonta maaperää jo hyvin, kuten tuon polun entistä vaaleammasta sävystä nähdään. Tuossa ojassa veden virtaama oli vähän laskussa ja se ilmensi tämän kevään erikoispiirrettä - äärimmäisen vähälumisen talven jälkeen Etelä-Suomessa ei ollut oikeastaan ollenkaan lumensulamistulvia, kun sulaneet lumet olivat vain korkeintaan n. 10 sentin luokkaa ensin helmikuun sulamisvaiheessa ja sitten tuon takatalvilumen sulamisessa edeltäneen kuun lopulla.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa lauantaina 29.3.2014; edellistilanteen jälkeen ehti siis olla takatalvi, jonka aikainen uusi 5 - 10 cm paksu lumipeite ehti sulaa tästäkin kohteelta jo kuun 23. päivään mennessä. Yhä kirkkaampi auringonpaiste ja leudot päivälämpötilat sulattivat viimein tuon ojan jäätäkin jo nopeasti kokonaan pois. Samalla maaperän kuivuminen oli nopeutunut uudenkin roudan jo poistuttua tässä vaiheessa; tuon polun vaaleneminen edellistilanteeseen nähden kertoo tästä.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 13.3.2014; maaliskuun alkupuoliskon erityisestä leutoudesta huolimatta tuossa ojassa oli vielä melko paljon jäätä talvijäänteenä, vaikka muutoin lunta ei ollut enää monena edeltäneenä päivänä. Tämä johtui kahdesta seikasta: ensinnäkin tammikuun kolmen viikon pakkasjakso jäädytti tällaisia ojavesiä paljon paksummin jäähän kuin mitä lumipeitettä missään vaiheessa ehti helmikuuksikaan tulemaan. Toisekseen lumi on jäätä höttöisempänä paljon nopeammin sulavaa "materiaalia" kuin kova jää, jolloin tässä kuussa talvesta jäi vielä muistuttamaan nimenomaan jäitä.
Tämä teksti-intro tässä alla kokonaisuudessaan ennen alimpana olevia valokuvia on kaikissa tuon otsikon mukaisissa neljässä osassa sama.
Tässä kuva-analyysissä hyödynnän Claude Monet -nimisen impressionistitaiteilijan kehittämää metodia, jossa samasta kohteesta samojen kuvakulmien avulla on otettu valokuvia eri aikoina erilaisissa tilanteissa olosuhdetutkielmana: Kiinnostuin tästä metodista jo 90-luvulla ja tein silloin filmikameralla tällaista valokuvatutkielmaa Mäntsälässä yhden vuoden ajan. Sittemmin vuodesta 2005 alkaen digikamera-aika on tehnyt tämän metodin yhdeksi keskeiseksi piirteeksi valokuvaamisessani - Haluan tutkia perinpohjin sen antamia mahdollisuuksia tulkita, havainnollistaa ja kauniiksi pukea maisemaa - ympäristöä - kasveja - säätä.
Tässä kokeilen taas aikaisemmastakin valokuvabloggaamisesta tutusti tätä metodia kunnolla >> Olen siis valinnut eri bloggausosiin neljä erilaista maisemanäkymää, joiden puitteissa kuvaan tämän vuoden tähän mennessä tapahtunutta kasvukautta sen aikaisten erikoistenkin säiden kera; tämä maaliskuu - kesäkuu 2014 -jakso onkin ollut erikoisuudessaan hyvin esilleottokelpoinen, kuten tulette huomaamaan.
Alla olevat valokuvat on järjestetty ko. metodin mukaan kronologisesti allekkain niin, että uusin kuva on ylinnä. Näissä neljässä eri tutkielmaosassa kuvauspäivät eivät ole joka kerta samoja keskenään mm. kuvausteknisistä ja aikataulullisista syistä johtuen.
Tämä neljän eri osan tutkielma saa jatkoksi peräänsä vielä yhden erillisen kasveihin erityisesti keskittyvän valokuvabloggauksen, missä poimin esteettisessä katsannossa tältä samalta maalis-kesäkuun jaksolta joitakin kauneimpia ottamiani kasvivalokuvia maisemanäkymissä kasvukauden huippukohtina / pikantteina erikoisuuksina.
Seuraavaksi luonnehdin alustukseksi ja kertaukseksi sanallisesti tätä maalis-kesäkuun aikaista jaksoa tapahtuneiden säiden havainnollistuksena ja kiinnitän sen mukaan kasvukauden kehitysvaiheiden piirteitä lyhyesti yleisten kasvilajien kasvutapahtumilla. Liitän tapahtumien yhteyteen linkeiksi myös tekemiäni sääaiheisia kirjoituksiani.
Kasvukauden 2014 yleisluonnehdinta sään ja kasvutapahtumien suhteen maalis-kesäkuun ajalta Etelä-Suomessa >>
Aloitetaan viime talvesta, koska se oli erikoisuudessaan jo pohjana kasvukauden alulle: Tammikuun kolmen viimeisen viikon pakkasjaksoa ja sen perään tullutta helmikuun alun lumipyryä lukuun ottamatta viime talvihan oli erittäin leuto ja vähäluminen / suuren osan aikaa lumetonkin; helmikuussa leutous palasi em. pakkasten ja lumipyryn jälkeen ja jatkui lähes keskeytyksettä vallinneina runsaspilvisinä ja kosteina suojasäinä kuun loppuun saakka sulattaen vähiä lumia pois. Niinpä maaliskuu alkoi ennätyksellisen lumettomana laajoilla alueilla Etelä-Suomessa ja alkoi mahdollistaa myös hyvin varhaista kasvukauden alkamista >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Jatkuva leutous viikoilla 7 - 9 / 2014 ja sen mahdollistama erityisvarhainen kevään alku.
Leutous huipentui maaliskuun kahden ensimmäisen kokonaisen viikon aikana, jolloin sään kuvana pysyi pääasiassa syksyisen oloinen runsaspilvisyys sekä ajoittain voimakkaat tuulet. Aurinkoistakin oli silti ajoittain. Erityisen leutoa oli kuun 9. ja 14. päivien välisenä aikana ko. päivät mukaan lukien, jolloin maksimilämpötilat olivat ajankohdalle ennätyksellisesti useana päivänä laajalla alueella +10 asteen vaiheilla ja monin paikoin ylikin. Tässä vaiheessa lumettoman maan ansiosta routakin suli jo ennätysmäisesti lähes kokonaan ja kasvukauden ensioireina varhaisimpien kasvutapahtumien ilmaantuminen alkoi mm. sipulikasvien pikanttina heräämisenä ja haavan (Populus tremula) kukinnan lähes alkamisena >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Ajankohtaan nähden voimakastuulista viikon 10 lopussa 2014 ja Poikkeuksellisen - ennätyksellisen leutoa maaliskuun viikoilla 10 ja 11 vuonna 2014.
Leuto sää keskeytyi tarkalleen maaliskuun puolivälissä eli takatalvi iski kuun 15. päivänä lumisateilla ja sen myötä Etelä-Suomessa viipyi uusi usean sentin paksuinen lumipeite kuun 15. - 20. päivien aikana. Silloin päivälläkään ei ollut juuri suojaa ja yöpakkaset olivat ajoittain -10 asteen kylmemmällä puolella. Tässä vaiheessa uutta routaakin ehti muodostua joitakin senttejä. Takatalvi hellitti otteensa leudolle uudelle keväälle kuun 21. päivästä lähtien ja lumipeitteet sulivat jo kuun 23. / 24. päivään mennessä ja uusi routakin kokonaan kuun loppuun mennessä poikkeuksellisen varhain. Ennen ko. takatalvea ilmenneet varhaisimmat kasvutilanteet lähtivät samalla etenemään lisää ja kasvukauden katkonainen eteneminen yleistyi; siitä merkkinä oli haavan kukinnan alkaminen monin paikoin n. kolme viikkoa etuajassa kuun loppuun mennessä.
Huhtikuussa pääasiassa normaalia leudompi - normaalileuto sää jatkui ensimmäiset lähes kolme viikkoa Pitkäperjantaihin 18.4. saakka, jolloin oli vähäsateista ja varsin aurinkoistakin. Heikkoja yöpakkasia esiintyi edelleen muutamina selkeinä öinä, mutta leudot päivälämpötilat edistivät edelleen kasvukauden varhaisimpia tapahtumia mm. haavan ja raidan (Salix caprea) sekä sipulikasvien yhä yleisempään kukintaan 2 - 3 viikkoa etuajassa. Samalla leudon talven ja maaliskuun lämmön jäljiltä muutamissa Etelä-Suomen järvissä saavutettiin tunnetun historian varhaisimmat jäidenlähdöt kuun ensimmäisten 10 päivän aikana!
Pääsiäisenä (19. - 22. päivinä) sattui sitten ensimmäinen kesäinen lämpöaalto aurinkoisessa säässä, jolloin kasvukausi alkoi yleisesti täydellä teholla ainakin n. 2 viikon verran etuajassa kirien; täten n. +20 asteen päivälämpötilojen myötä haavan ja raidan kukinnat huipentuivat ja heti Pääsiäisen myötä koivut (Betula sp.) tulivat hiirenkorvalle ja aloittivat ennätysrunsaan kukintansa >> Pääsiäisen (Viikonvaihteen 16 / 17) lämpöaalto vuonna 2014.
Lämpöaallon jälkeen normaalia leudommat säät jatkuivat vielä lähes Vappuun, mutta juuri vappuaattona kylmeni huomattavasti ja toukokuu alkoikin suorastaan takatalvisissa merkeissä, kun jo heti Vappupäivän jälkeisenä päivänä Etelä-Suomessa saatiin monin paikoin runsaita lumikuuroja. Kylmyys jatkui monta päivää ja huipentui sitten tuulten tyynnyttyä ja sään poutaannuttua poikkeuksellisiin yöpakkasiin kuun 6. - 8. päivien öinä - aamuina. Kasvukauden eteneminen oli täten lähes pysähdyksissä yli viikon Vapusta alkaen ja varhaiset kasvuvaiheet mm. puilla ja pensailla olivat koetuksella yöpakkasissa >> Etuaikaisen kasvukauden vaiheeseen nähden ankaria yöpakkasia toukokuun 2014 viikolla 19.
Sitten kevät alkoi edetä normaalimmin seuranneella viikolla 20 ja jo sen viikon lopussa kesäinen sää palasi nopeasti huipentuen jo sunnuntaista 18.5. alkaen vuoden ensimmäiseksi helleaalloksi. Helteestä muodostui ajankohtaan nähden erittäin poikkeuksellinen sekä kuumuudeltaan että kosteudeltaan, jolloin kuun 19. päivänä mitattiin jopa n. +30 asteen päivälämpötiloja! Samalla sinä päivänä esiintyi ajankohtaan nähden rajua ukkosta sisämaapainotteisesti >> Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 1 ja Kesän 2014 ukkosseuranta; maanantai 19.5.2014 (Baltiasta ajankohtaan nähden rajua ukkostelua kostean ja erittäin helteisen ilmamassan länsireunalla).
Helteissä oli lievä tauko kuun 21. päivänä, mutta hellettä mitattiin taas 22. - 26.5. jaksolla joka päivä. Nämä vuoden kaksi ensimmäistä helleaaltoa kirittivät kasvukauden äärimmäisen nopeaan etenemisvauhtiin, jonka myötä toisen helteen päätteeksi koivujen lehdet ehtivät jo täysikokoon, tuomi (Prunus padus) saavutti kukintahuipentuman nopeasti ensimmäisessä helteessä ja lopetti kukinnan jo suureksi osaksi toisen helteen aikana. Samalla pihasyreeni (Syringa vulgaris) sekä kotipihlaja (Sorbus aucuparia) kerkesivät pitkälle kukinnan alkuun toisen helteen myötä. Kasvun etumatka normaaliin oli uudestaan vähintään 2 viikkoa ja paikoin ylikin >> Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 2.
Tuon toisen helteen miltei heti perään tapahtui yllättävän nopea käänne kolmeksi päiväksi (27. - 29.5.) täysin päin vastaisesti hyvin koleaan säähän, jolloin lämpötilat olivat koko ajan alle +10 astetta, mutta onneksi tuulinen ja runsaspilvinen sää esti siinä hallojen esiintymisen.
Sitten toukokuun kahtena viimeisenä päivänä alkoi lämpeneminen pilvisessä säässä ja kesän kolmas helleaalto pääsi vauhtiin jo kesäkuun ensimmäisellä viikolla huipentuen kuun 4. - 6. päivinä. Samalla sisämaapainotteisia ukkosiakin alkoi taas esiintyä ja niitä oli eniten 6.6., mutta etelärannikolla alettiin jo olla paikoin vähäsateisuuden takia lievien kuivuusongelmien kynnyksellä. Tämä kolmas helle huipensi pihasyreenin ja kotipihlajan kukinnat loppuvaiheisiin ja normaalisti Juhannuksena kukkivat kasvit tulivat jo täyteen kukkaan, kuten koiranputket (Anthriscus sylvestris). Samalla maisemien täysikesäinen asu vahvistui vihreyden tummuudeltaankin jo lopulliseen asteeseen >> Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 3.
Sittemmin tässä kuussa epävakainen ja viileämpi sää on ottanut vallan vaiheittain, missä tällä juhannusviikolla 25 koleus on huipentunut kahteen otteeseen poikkeukselliseksi syyskylmyyden kaltaiseksi hämmästykseksi - Ensin kuitenkin edeltäneellä viikolla 24 saatiin normaalilämpimässä kesäsäässä monin paikoin runsaita sateita, mikä mm. päätti etelärannikolla kuivuuskehityksen ja kymmenien mm:n sademäärät aiheuttivat paikoin jopa hieman liikamärkyyttäkin joillekin kasveille.
Tällä viikolla 25 kuurosateista epävakaisuutta on ollut joka päivä normaalia kylmemmässä säässä ja tiistaina sekä eilen Juhannuspäivänä - tänään sunnuntaina koleus on siis ollut lähes ennätyksellistä, kun maksimilämpötilat ovat jääneet jopa vain +10 asteen vaiheille - vähän yli ja hallanvaaraa oli sekä ti-ke että viime la-su yönä paikoin sisämaassa. Tiistaina saatiin jopa räntä-lumikuuroja osassa Etelä-Suomeakin! Täten kasvukauden eteneminen on ollut tällä viikolla hyvin hidasta ja aikaisempi n. 2 viikon kasvuetumatka on alkanut kutistumaan pois kesäkuun lopun normaaliaikatauluun verrattuna >> Juhannusviikon 2014 poikkeuksellinen koleus - Päivälämpötilojen seurantaa viikonvaihteessa 25 / 26.
Valokuvallinen analyysi kasvukauden 2014 kasvuvaiheista maisemanäkyminä maalis-kesäkuun ajalta - Näkymätutkielma puustoisella niityllä Espoon Tapiolassa >>
Tämä kohde on ollut aikaisemminkin viime vuonna ja tämän vuoden alussa sääaiheisissa valokuvakirjoituksissani. Tällä niityllä on ollut joka kesä tyypillisiä rehevien kasvupaikkojen yleisten lajien niittykukintavaiheita: Voikukka >> koiraputki >> maitohorsma - pietaryrtti >> ja viimeisenä ojassa rantakukka.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 19.6.2014; edellistilanteeseen nähden ei ole havaittavissa lähes yhtään kasvun eroa tuolla niityllä, koska suurin osa välillä olleesta ajasta on ollut hyvin koleaa - koiranputki (Anthriscus sylvestris) on tosin vähän hiipunut kukinnaltaan ja oikean reunan männyssä (Pinus sylvestris) uudet neulaset ovat kasvaneet selvästi edelliseen aurinkoisen tilanteen kuvaan nähden. Kuvan keskellä havaitaan yhä pahoin lehtikadosta kärsineitä koivuja (Betula sp.) todennäköisesti toukokuun alun yöpakkasten aiheuttamana.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa perjantaina 13.6.2014; edeltäneenä ja tänä päivänä vesisateita tuli runsaasti ja osittain rankkoina kuuroina, mitkä aiheuttivat tämän niityn kaltaisten rehevien ja pitkien kasvustojen lakoontumista, kuten tässä kuvassa. Kasvussa ei ollut kuitenkaan visuaalista eroa edellistilanteeseen nähden vain kahden päivän aikaeron takia. Tässä havaitaan pikantisti pilvi- ja sadetilanteen maisemaa kellertänyt valotilanne, mikä usein ilmenee paksujen pilvimassojen aikoina.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa keskiviikkona 11.6.2014; helteet olivat jo ohi, mutta yhä melko kesäinen lämpö sai kasvun etenemään hyvin - vasemman reunan haaparyhmä (Populus tremula) oli viimein myös kesävihreydeltään täysitumma. Niityllä timotein (Phleum pratense) kukintatähkät olivat saavuttaneet täysirunsauden ja -pituuden ja koiranputken (Anthriscus sylvestris) kukinta näkyi nyt ainoana valkoisena tekstuurina voikukkien (Taraxacum officinale) hedelmävillavaiheen lakattua.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa keskiviikkona 4.6.2014; sää lämpeni edellisen tilanteen jälkeen ja saavutti tässä vaiheessa kesän kolmannen helleaallon alun - kasvukausi alkoi edetä taas hyvin nopeasti ja sen myötä tuo vasemman reunan haaparyhmä (Populus tremula) oli viimein täysilehtinen ja lähes täysikesäisen vihreä. Niityllä voikukkien (Taraxacum officinale) hedelmävaihe valkaisi jo näkymää ja niiden seassa myös valkoisena oli alkanut kukkimaan koiranputki (Anthriscus sylvestris). Timotein (Phleum pratense) kukinta lähestyi huippuaan. Kuvan oikeassa reunassa männyn (Pinus sylvestris) kukinta oli jo ohi ja uusien versojensa neulaset kasvoivat jo esillä.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa lauantaina 31.5.2014; edellisen tilanteen helteen jälkeen tätä vaihetta oli edeltänyt kolme hyvin koleaa päivää, joten kasvun nopeus oli selvästi hidastunut, mikä havaitaan tuon haaparyhmän (Populus tremula) lehtien jäämisenä edelleen vajaakasvuiseen punertavaan vaiheeseen; tästä ja muista yhtä myöhäisistä haavoista havaitsin, että helteestä koleaan tapahtunut äkkikylmeneminen saattoi tuottaa tässäkin havaittavaa noiden lehtien punertavuuden kirjavuuseroja latvuksien eri osiin - lehtivihreän muodostuminen häiriintyi jotenkin.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 26.5.2014; kesän toinen helleaalto oli päättymässä ja viimein se sai tuon kuvan vasemman reunan haaparyhmän (Populus tremula) puhkeamaan lehteen hyvin nopeasti - Tässä reilut puolilehtinen vaihe oli vielä tyypillisen punertavalehtinen, kuten tällä ko. kasvustolla aina. Niityn voikukkakukinta (Taraxacum officinale) oli hiipumassa ja timotei (Phleum pratense) oli jo alkanut työntämään esille kukintatähkiä. Kuvan oikean reunan metsämännyn (Pinus sylvestris) uudet ruskeat versot ja alkanut keltainen hedekukintansa erottuivat jo selvästi latvuksessa.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 22.5.2014; helteiset säät olivat jatkumassa tässä vaiheessa toisen helleaallon myötä ja kasvu oli edennyt tässä nopeasti mm. noiden voikukkien (Taraxacum officinale) runsaampaan kukintaan. Sen sijaan tuo haaparyhmä (Populus tremula) vitkutteli vieläkin ja syynä siis alempana arvioimani toukokuun alun kylmyyden aiheuttama lehteenpuhkeamisvirittymisen lukkiintuminen. Kuvan keskellä osa koivuista (Betula sp.) alkoi pudottaa lehtiään ja kärsiä selvästi: tässä vaiheessa havaitsin samaa paikoin muuallakin ja muutenkin koivut varistivat lehtiään yleisestikin ainakin hieman - Syynä oli ollut todennäköisesti tuo toukokuun yöpakkaskylmyys jo pitkälle edenneen kasvun altistuttua sille.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 19.5.2014; tässä vaiheessa edeltäneenä viikonloppuna alkanut helle huipentui ja kasvu oli edennyt parin päivän ajan huippunopeasti - niityllä timotein (Phleum pratense) kasvu oli edennyt paljon ja voikukkien (Taraxacum officinale) kukinta oli alkanut tuon polun varrella. Kaikki muu puusto oli myös edennyt paljon kasvussaan, mutta edelleen tuo haaparyhmä (Populus tremula) vasemmassa laidassa viivytteli ja silmunsa olivat vasta vähän turpoamassa. Monet muut haavat olivat jo hiirenkorvalla.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 15.5.2014; erittäin kesäinen sää oli alkamassa tulevana viikonloppuna, mutta jo edeltäneet ko. viikon päivän saivat niityn kasvamaan jo lähes kauttaaltaan vihreäksi nopeakasvuisen timotein (Phleum pratense) ansiosta. Koivikot (Betula sp.) olivat lähestymässä puolilehtisyyttä, mutta tässä oleva vasemman laidan haavikko (Populus tremula) jatkoi lepotilaansa - havaitsin toukokuun alun kylmän jakson takia sen, että muuallakin myöhäisimmin lehteen puhkeavat haavat pitkittivät nyt poikkeuksellisesti lepotilaansa entisestäänkin erotukseksi kaikista muista puista.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa perjantaina 9.5.2014; Vapusta alkanut hyvin kylmä sää oli jatkunut näille main, mutta siitä huolimatta kasvua oli edellistilanteeseen nähden tapahtunut jonkin verran - eniten kasvua oli tehnyt tuon niityn heinikko, missä pääasiallisena lajina oleva timotei (Phleum pratense) onkin keväällä nopeasti kasvavaa tyyppiä joka tapauksessa.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 28.4.2014; normaalia leudommat säät olivat tässä vaiheessa lopuillaan, mutta niiden myötä myös tässä näkymässä kasvun etuaikaisuus ehti ilmenemään jo koivujen (Betula sp.) huomattavana vihertymisenä ja tietenkin niiden ennätysrunsaana hedenorkkokeltaisuutena-ruskeutena. Tuo kuvan vasemman reunan haavikko (Populus tremula) sen sijaan pysyi yhä tiukasti lepotilassa. Kuvan keskellä oleva pajupensaikko (Salix sp.) oli jo lakannut kukkimasta.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 21.4.2014; edeltäneiden kolmen päivän ja tämän päivän kesäinen lämpö oli edistänyt kasvua hyvin näkyville jo tässäkin, missä niityn ensimmäisiä vihreitä elementtejä olivat heinäkasvit. Samalla kuvan keskellä nähdään tässä vaiheessa kukinnaltaan huipentuneiden pajujen (Salix sp.) vaihetta; tässä oli keltaista hedekukintaa. Normaalisti tämä vaihe olisi Vapun aikaan, joten tämä kuvasi hyvin kasvun etuaikaisuutta.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 10.4.2014; huhtikuun alkupuolen aurinkoiset ja päivälämpötiloiltaan leudot säät kuivattivat roudatonta maaperää jo hyvin, kuten tuon polun entistä vaaleammasta sävystä nähdään. Tuossa ojassa veden virtaama oli vähän laskussa ja se ilmensi tämän kevään erikoispiirrettä - äärimmäisen vähälumisen talven jälkeen Etelä-Suomessa ei ollut oikeastaan ollenkaan lumensulamistulvia, kun sulaneet lumet olivat vain korkeintaan n. 10 sentin luokkaa ensin helmikuun sulamisvaiheessa ja sitten tuon takatalvilumen sulamisessa edeltäneen kuun lopulla.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa lauantaina 29.3.2014; edellistilanteen jälkeen ehti siis olla takatalvi, jonka aikainen uusi 5 - 10 cm paksu lumipeite ehti sulaa tästäkin kohteelta jo kuun 23. päivään mennessä. Yhä kirkkaampi auringonpaiste ja leudot päivälämpötilat sulattivat viimein tuon ojan jäätäkin jo nopeasti kokonaan pois. Samalla maaperän kuivuminen oli nopeutunut uudenkin roudan jo poistuttua tässä vaiheessa; tuon polun vaaleneminen edellistilanteeseen nähden kertoo tästä.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 13.3.2014; maaliskuun alkupuoliskon erityisestä leutoudesta huolimatta tuossa ojassa oli vielä melko paljon jäätä talvijäänteenä, vaikka muutoin lunta ei ollut enää monena edeltäneenä päivänä. Tämä johtui kahdesta seikasta: ensinnäkin tammikuun kolmen viikon pakkasjakso jäädytti tällaisia ojavesiä paljon paksummin jäähän kuin mitä lumipeitettä missään vaiheessa ehti helmikuuksikaan tulemaan. Toisekseen lumi on jäätä höttöisempänä paljon nopeammin sulavaa "materiaalia" kuin kova jää, jolloin tässä kuussa talvesta jäi vielä muistuttamaan nimenomaan jäitä.
Subscribe to:
Posts (Atom)
