Päätin nyt tehdä astetta henkilökohtaisemman kirjoituksen liittyen siihen, kun elämässäni on ollut hankalaa muutosprosessia asunnonvaihdon takia jo monen kuukauden ajan. Nyttemmin käänne ns. onnelliseen loppuun on kuitenkin tullut, kun Espoon Asunnot Oy tarjosi minulle toissa päivänä viime tingassa irtisanomisajan päättyessä kivan asunnon!
Kuitenkin viime päivät ja seuraavat lähipäivät ovat olleet ja tulevat olemaan tiukkojen muuttokiireiden takia sellaisia, että vain tämän pienen hengähdystauon verran voin nyt blogata. Siksi kaikki aikaisemmin aikomani kirjoitusaiheet sun muut facebookkaamiset / some-aktiviteetit joutuvat odottamaan selvästi ensi viikolle saakka parempaa aikaa. Sääennustepäivityksen tosin ehdin äsken myös tekemään.
Koko asunnonvaihtoprojekti alkoi viime toukokuun lopussa siitä, kun vuokraisäntäni halusi laittaa kämpän myyntiin ja sen takia alkoi kuuden kuukauden irtisanomisaika vetämään, mitä on siis riittänyt tähän marraskuun loppuun saakka. Jo tuolloin toukokuun lopussa heti aavistin, että asunnonvaihtamisesta saattaa tulla yhtä helvettiä, koska täältä pääkaupunkiseudulta ei niin vain olisi saatavissa elämäntilanteeseeni sopivia huokeita yksiöitä uudeksi asunnoksi. Sellaiseksi asia pahasti osoittautuikin ja tämän takia tässä onkin nyt hyvä koostaa hieman yhteen kokemuksiani näistä vaikeuksista ja miten sitä voidaan liittää nykyisen yhteiskuntarappion olemuksiin.
Huokeiden vuokrayksiöiden erittäin huono saatavuus esim. juuri Espoossa (pääasiallinen asunnonhakualueeni käytännön arkeni syistä johtuen) osoittautui todeksi, kun ensinnäkin niitä oli vain harvakseltaan tarjolla mm. Oikotien ja Vuokraoven sivustoilla. Huokeiksi ja siten itselleni sopiviksi määrittelin ne asunnot, joiden vuokrapyyntö oli mieluimmin selvästi alle 700 euroa kuussa.
Toisekseen juuri niissä huokeimmissa tarjolla olleissa yksiöissä vuokralle hakijoita oli useimmiten erittäin paljon. Erityisesti vuokrapyynnöiltään noin tai alle 650 euroa kuussa olevissa kohteissa asuntonäytöt pullistelivat jopa n. 20 henkeä ja äärimmillään selvästi ylikin! - Eipä sellaisesta katraasta tule helposti valituksi asumaan ja enpä koskaan tullutkaan.
Kiinnitin asuntonäytöissä jonkin verran huomiota niihin ihmisiin, jotka tiettyä kohdetta kävivät tavoittelemassa. Joissakin kohteissa ilmeni silmiin pistävästi miesten ylivoimainen osuus - Erityisesti eräässä Espoon Tapiolan keskustan kohteessa kaikki lähes 10 asuntonäytössä ollutta olivat miehiä!
En ole varma oliko se sattumaa vai osaltaan merkki yhteiskuntamme kollektiivisista ilmiöistä - Yhtäältä iso osa ko. joukosta vaikutti Otaniemen insinööriopiskelijoilta ja jostain syystä siinä olisi ollut tietynlaisen opiskelijatyypin kasautuma osaltaan Otaniemen läheisyyden takia... Toisaalta yhteiskuntarappiomme piirteissä on sanottu olevan yhtenä kriisipiirteenä juuri miesten syrjäytyminen ja siinä vasta syrjäytymisvaarassa olevien piirissä olisi korostunutta tavoittelutarvetta tällaisiin huokeisiin yksiöihin...
Joissakin asuntonäytöissä sen sijaan sukupuolijakauma vaikutti tasaiselta ja eri ikäisiäkin oli välillä varsin laajalla skaalalla. Pääpaino hakijoissa näytti olleen kuitenkin lähes aina opiskeluikäisissä ihmisissä. Myös maahanmuuttajia näkyi monissa näytöissä varsin paljon.
Asuntonäyttöjen joukossa oli myös yksittäisiä tapauksia, missä kävi hyvin vähän katsojia huolimatta asunnon huokeahkosta vuokrasta - Äärimmäinen esimerkki ilmeni Tapiolan keskustan lähellä olleessa kohteessa, missä kävin itse kahdessa eri näytössä, kun ensimmäisellä kerralla jäin epävarmaksi hakijaksi. Ensimmäisellä kerralla näytössä kanssani oli vain yksi toinen nuori nainen ja toisella kerralla vain minä yksin. Silti en tullut valituksi senkään näytön perusteella. Seurasin sen asunnon tulleen näyttöön vielä kaksi kertaa lisää, ennen kuin vuokraisäntä kelpuutti jonkun siihen asumaan. Mainittakoon, että tässä ja monissa käymissäni näytöissä välittäjänä oli Vuokraturva.
Huomasinkin tämän esimerkin perusteella sen, että asunnon saannin vaikeuteen vaikutti osaltaan myös se, kun jotkut vuokraisännät tuntuvat olevan hyvin kriittisiä ja äärivalikoivia. Jotkut ovat väittäneet, että tämä johtuu osaltaan siitä, kun osa entisistä asukkaista voivat olla olleet vuokraisännilleen hyvin huolimattomia asumisessaan ja vuokran maksuissaan, mikä ymmärrettävästi lisää kriittisyyttä uuden vuokralaisen hankinnassa.
Toisaalta oli varsin ärsyttävää kokea juuri se, kuinka yhtäällä huokeita asuntoja ei saa asuttavakseen erittäin suuren vuokralle hakijoiden määrän takia ja toisaalla taas vuokraisäntä on suorastaan ylivarovainen... Tuntui kuin asunnonsaannilla olisi ollut kahdesta suunnasta estomuuri itselleni ja muillekin, vaikka en mieltänyt itseäni sen arvoisesti lannistettavaksi ja mitätöitäväksi.
Miksi sitten esim. tässä kohteessa ei asuntonäyttöihin ollut kiinnostusta? - Oliko asunto ollut jo aikaisemmin monta kertaa näytössä ja vuokra-asunnon hakijat aistivat vuokrapalstoilla näkemistään monista näyttökerroista sen, ettei asuntoon ole saumaa kriittisen vuokraisännän takia ja siksi ei kannata tulla edes katsomaan?...
Näissä huokeissa vuokrayksiöissä oli itselleni myös se haaste, että asettamani vuokramääräehdon mukaan minun olisi ollut tyytyminen sellaisilla hinnoilla paljon nykyistä pienempään asuntoon - Tämä nyt luovuttamani asunto on 33 neliötä, mutta nuo tavoiteltavat olivat aina selvästi alle 30 neliötä ja joskus jopa vain vähän reilut 20 neliötä.
Mainittakoon, että nyt luopumassani asunnossa olin asunut jopa yli 10 vuotta ja hyvällä silloisella tuurilla sain yksityiseltä sen niin huokeaan vuokrahintaan, että seuranneiden (putkiremontti)korotustenkin jälkeen vuokrani jäi siinä ylimmillään vain 490 euroon kuussa - Ihmetelkääpä sitä! Varmaan siinä olikin yksi syy, miksi tykästyin siihen kämppään niin pitkäksi ajaksi, ehkä jopa liikaa...
Kokonaisuudessaan vaikuttaa siis siltä, että tavalla tai toisella vähävaraisten ihmisten tarpeisiin pääkaupunkiseudulla on tarjolla aivan liian vähän vuokra-asuntoja. Sen sijaan varakkaammille keskiluokan ja ylemmän keskiluokan ihmisille on rakennettu asuntoja ennätystahtiin useissa pk-seudun keskustaajamissa viimeisten 10 vuoden aikana. Monissa paikoissa jopa niin paljon, että ko. miljööt ovat muuttaneet luonnettaan aivan totaalisesti ja siksi yli 10 vuoden takaisia verrokkimaisemia niistä ei monin osin enää tunnista samoiksi - Näin on käynyt esim. Espoon Matinkylässä, Leppävaarassa ja jopa paikoin Tapiolassakin, missä on nyt ollut käynnissä monenlainen muukin rakennusbuumi ennen näkemättömästi.
Osaltaan tähän rakennusbuumiin on ollut syynä Länsimetron rakentaminen, jota varten on varauduttu myös asukkaiden haalimisella ko. reitin ympäristöön. Se haaliminen on kuitenkin ollut tämän em. perusteellakin luonteeltaan eugeniikkaista juuri siinä mielessä, että on keskitytty liikaa vain "kuluttajina olemisen" ja rahataloususkonnon näkökulmista "potentiaalisiin" ihmisiin asutettavaksi.
Siinä katsannossa muka "heikosti" menestyvät eli "liian vähän rahaa omaavat" on jätetty sivuosaan niin, että se näkyy heidän tarpeisiin asuntotarjonnan jopa äärimmäisenäkin huonoutena. Vaikka kyse olisi vain tilapäisestä "köyhästä" elämäntilanteesta monilla ihmisillä tai sitten ihan vain omavalintaisesta "downshiftaamisesta", niin yhteiskunnan polarisoitumisvääristymästähän tämäkin kielii osana aikamme taloususkonnon ja sen neofeodaalistavien seurannaisvaikutuksien piirteitä.
Samalla se havainnollistaa juuri sitä, kuinka pääkaupunkiseutu on ollut juurikin viimeiset 10 - 15 vuotta erittäin rajun keskittämisen kohteena - Ihmisiä on oltu tunkemassa samaan metropoliin ylikorostuneen pakkomielteisesti ja siinäkin on ollut taustalla myös Agenda 21 -prosessin kaltaiset länsieliitin promotoimat missiot, joissa ei olla ajateltu loppuun saakka esim. em. skenaarioita ja on siksi päädytty mm. sosiaalisten konstruktioiden väärin mitoittamiseen sekä yleensäkin hyvin nopean yhdyskuntakasvun aiheuttamiin muutospaineongelmiin; köyhät ja "normista" poikkeavat jäävät jalkoihin...
Samalla toisaalla Suomessa pienet taajamat ja maaseutu ovat olleet käänteisesti monin paikoin näivettymässä ja menettämässä niiden alueiden identiteettiä ja toimintakykyä mm. menestykselliseen maanviljelyyn. Poliitikoilla ei tässäkään ole ollut riittävästi ymmärrystä...
Tuota edellä mainittua vuokra-asunnonsaannin hankaluutta oli tietenkin erityisesti yksityisen puolen tarjonnassa, mikä onkin osaltaan myös kuvaavaa aikamme yli-individuaalisen sokeuden puitteissa, joka ilmenee ahneutena monella tavalla.
Itse koin tätä em. helvettiä lähes koko tuon kuuden kuukauden irtisanomisajan ja odottelin vielä mahdollisesti Espoon kaupungilta jo kuukausia vetämässä olleen asuntohakemuksen tulosta. Vielä muutama päivä sitten olinkin jo varautumassa asunnottomuuteen ja sen myötä tilapäismajoitukseen äitini luona ja tavaroideni varastoon laittamiseen, koska en enää uskonut saavani asuntoa ajoissa ja ehkä pitkään aikaan jatkossakaan.
Erittäin helpottava yllätys piinaani tuli siis kuitenkin toissa päivänä torstaina, kun Espoon Asunnot Oy ilmoitti minulle asuntotarjouksesta. Nyt olenkin iloinnut siitä suuresti ja keskittynyt asunnon saamisprosessin läpivientiin ja muuttovalmisteluihin. Aavistan kuitenkin vahvasti sen, etteivät varmaankaan monet ole olleet vastaavanlaisessa prosessissa yhtä onnekkaita!...
Kävin eilen perjantaina katsomassa sitä uutta kämppää, mikä on jopa reilun 41 neliön kokoinen - Se onkin jo yksi merkki siitä, miten tämä Espoon kaupungin asuntotarjonta eroaa yksityisen puolen tarjonnasta aivan radikaalisti; tuollaista n. 40 neliön kämppää ei saa yksityiseltä vuokralle alle 700 euron tai ne voivat olla jopa n. 800 euroakin, mutta nyt oma uusi vuokrani on vain 613 euroa! Lisäksi Espoon Asunnot Oy vaatii vain yhden kuukauden vertaista vuokravakuutta, kun yksityisellä puolella se on kahden kuukauden veroinen.
Olenkin jo todella onnellinen uudesta asunnostani ja odotan ensi maanantaista muuttopäivää innoissani! - Asunnossani minulla tulee olemaan ensimmäistä kertaa elämässäni jopa oma sauna ja parveke. Voin siis alkaa verestämään ensi kesänä parvekkeellani kasvinviljelymuistoja. Minulle onkin jo heti tullut mieleeni visioita siitä, kuinka loihdin parvekkeesta kasviparatiisia, ja siinähän ei tietenkään ole silloin kyseessä mikään tyypillinen petunia- tai pelargonia-valikoima. Ehkäpä voi hyvinkin olla, että parvekkeeni kasvisaloja päätyy tänne blogiini esiteltäväksi jo ensi vuonna... Tämän kokoinen "viljelyalusta" minulla onkin vielä kunnolla tutkimatta.
Tietenkin tiedätte sen, että olen jo vuosia harrastanut monenlaista ympäristö- ja luontovalokuvaamista tämän luopumani Espoon Tapiolan asumisympäristössäni. Nyt voin paljastaa sen vertaisella tarkkuudella, että tuon uuden asuntoni ympäristö sijoittuu Espoossa noin Viherlaakson ja Leppävaaran väliin. Siellä on minulle uutena seurantaelementtinä mm. ihka oikeita maaseudun viljapeltoja, mikä on jännä kontrasti aivan lähellä olevalle jo hyvin urbaaniksi muuttuneelle Leppävaaran keskustalle. Mielenkiinnolla odotan näitäkin uusia valokuvausintohimoni ja luontoseurantani kohteita...
Päivitys lauantaina 6.12.2014 klo. 16:35: Todella raskas ja osittain jopa kaoottinen muuttoprosessi on viimein ohi! - Tulipahan nimittäin huomattua, kuinka asunnon viime tipassa löytyminen aiheutti aikataulujen liian tiukaksi tukehtumista. Joka tapauksessa muuttoprosessin läpivienti onnistui kuitenkin lopulta ok:sti ja olen nyt onnellinen ja tyytyväinen uuteen asuntooni :)
Ikävä tietysti on ollut yhä ajoittain Tapiolaan, mutta toisaalta tämä nykyinen ympäristöni on sopivasti rauhallisempi ja siksikin saatan jossain vaiheessa kotiutua vähitellen tähän paikkaan ehkä jopa paremminkin kuin Tapiolaan...
Tätä uutta ympäristöä jo tutkittuani olen myös havainnut paljon mielenkiintoisia luonto- ja ympäristötyyppejä, joista saa aikaiseksi mielenkiintoisia vuodenaikojen valokuvaseurantoja yms. - Tienoo tarjoaa viljapeltojen lisäksi mm. palstaviljelyaluetta, eri tyyppisiä metsiä lehtotilkuista kangasmetsiin, soistunutta niittyä, puroja pensaikkoineen, Kilon kartanon ympäristöä todella isoine tammineen, Leppävaaran keskusta-alueen urbaaneja viheralueita jne.
Muuttoprosessini edistyttyä nyt valmiiksi riittävästi voin alkaa palaamaan vähitellen takaisin nettiaktiviteettienkin pariin, mutta saapas nähdä minkälaisilla kirjoituksilla se täällä blogissa tapahtuu...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment