Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: The Human League - Seconds

Nyt seuraa jatko-osa aikaisemmin tänään tekemälleni musiikkiaiheiselle yhteiskunnallis-poliittiselle kirjoitukselleni. Edellinen osa >> Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: The Human League - Circus Of Death.

Kyseessä näissä kahdessa osassa on siis brittiläisen The Human League -yhtyeen kaksi laulua, joista tässä esittelen yhtyeen kaupallisesti menestyneen inkarnaation tekemän laulun "Seconds". Se on raita heidän kansainvälisen suurmenestyksen tuoneelta vuoden 1981 albumilta "Dare".

Tässä Dare-albumin vaiheessa yhtyeestä olivat eronneet edellisvuoden lopussa alkuperäiset kosketinsoittajat Martyn Ware ja Ian Craig Marsh, jotka perustivat heti sen jälkeen toisen syntikkapopyhtyeen laulaja Glenn Gregoryn kanssa, ja sen nimeksi tuli Heaven 17. Jäljelle jääneet Philip Oakey ja Philip Adrian Wright saivat koottua puolestaan The Human League nimellä uuden version yhtyeestä, johon he saivat showtytöiksi ja taustalaulajiksi Susan Ann Sulleyn ja Joanne Catherallin. Lisäksi he palkkasivat muusikoiksi ensin Ian Burdenin ja myöhemmin samana vuonna 1981 kitaristi-kosketinsoittajan nimeltä Jo Callis, jonka The Rezillos-niminen uuden aallon punkbändi oli jo saavuttanut vuonna 1978 kohtalaista menestystä mm. kappaleellaan "Top Of The Pops". Samalla laulunkirjoitusvastuu siirtyi enemmän Phil Oakeylle ja toisaalta yhtyeen kaikille miesjäsenillekin. Samalla kosketinsoitinvastuuta sai myös Philip Adrian Wright, joka jätti aikaisempaa rooliansa yhtyeen livekeikkojen "visualistina" hieman vähemmälle.

Tällä uudella kokoonpanolla bändi hakeutui aikanaan popmusiikin saralla edistyksellisenä ja uraa uurtavana tuottajana tunnetun Martin Rushentin hoiviin, jonka avulla bändi loihti tuolle Dare-albumilleen silloisen ajan mittapuussa terävimpään huippuun hiotun ja uutta luovan tuotannon - Ko. albumia onkin sanottu syntesoijapopin edelläkävijäksi mm. siinä mielessä, että se sisälsi ensimmäisen kerran brittiläisessä popmusiikissa laajamittaista uunituoreiden elektronisten musiikkilaitteiden käyttöä, kuten rumpukonetta Linn LM-1, josta tuli sittemmin 80-luvun popmusiikin eräs keskeinen kulmakivi useiksi vuosiksi sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa.

Tämä uusi tuotantotyyli loistavien laulujen lisäksi osaltaan takasikin bändille erittäin nousujohteisen menestyksen vuoden 1981 aikana, joka huipentui bändin tunnetuimman hitin Don't You Want Me (video) listaykköseksi nousuun Britanniassa joulukuuksi 1981 ja seuraavana kesänä laulu toisti saman menestyksen Yhdysvalloissa Billboard Hot 100 -listalla.

Kuitenkin tuon kappaleen lisäksi Dare-albumi sisälsi monta muutakin menestyshittiä, kuten The Sound Of The Crowd (Top Of The Pops -performanssi), Love Action (Yhdysvaltain markkinoille vuonna 1982 suunnattu video) ja Open Your Heart (video). Lisäksi tällä kokoonpanolla bändi jatkoi 80-luvun puoliväliin saakka lähes yhtä menestyksekkäästi ja aikakautta 81-85 sanotaankin The Human Leaguen kulta-ajaksi.

Toisen inkarnaationsa poporientoituneesta kaupallisuudesta huolimatta bändin tämä kokoonpano ei kuitenkaan hylännyt yhteiskunnallis-poliittisesti ja sosiaalisesti kantaaottavia sanomiaan, vaan itse asiassa ujutti niitä tavallaan erittäin onnistuneesti valtavirtapopin ihmeteltäväksi - Selkein esimerkki siitä tällä Dare-albumilla olikin juuri esiteltävä "Seconds" -laulu, joka kertoo itse asiassa John F. Kennedyn murhasta ja sen vaikutuksista kollektiiviseen psykologiaan!

Aihe on ollut nyt taas ajankohtainen, koska eilen lauantaina 22.11. oli tämän murhan vuosipäivä!

Ko. laulun lyriikat alkavat kuvailuilla siitä, kuinka yhtäältä JFK saattoi ajatella rooliaan murhaa edeltäneen Dallasin paraatin tiimoilta ja kuinka toisaalta kansalaiset niin Yhdysvalloissa kuin laajemminkin jopa koko maailmassa suhtautuivat JFK:n presidenttiyteen. Laulun sanat maalaavatkin murhaa edeltäneen kollektiivisen psykologian niin, että yhtäältä JFK saattoi odottaa lähitulevaisuudessa suosionsa entisestään huipentumista, mutta oli sen takia myös kritiikin ja uhkan piirissä piilottelemassa "varjossa" varovaisena. Toisaalta olosuhteet Yhdysvalloissa ja muutenkin länsimaissa olivat demokratian ja yhteishyvän kannalta kohenemassa JFK:n parhaimpien puolien nostattaman esimerkin mukaisesti, jolloin "kaikilla oli hymy huulilla". 

Itse esim. tiedän, kuinka jo yli 15 vuotta sitten kuollut äidin äitini oli tuolloin 60-luvun alussa suuri JFK:n ihailija. Aika moni taisi muutenkin olla myös täällä Suomessa.

Sitten se murha pilasi kaiken tämän edistyskehityksen ja positiivisen ilmapiirin leviämisen ja sen tämä laulu tuo kärkevästi esille Phil Oakeyn laulaessa, kuinka "vain sekunneissa" tuli sellainen kauhistuttava muutos suorastaan päin vastaiseen apatiaan ja rappioon. Laulun aivan lopussa tätä muutosta korostetaan kaaokseen vajoamisena musiikin muuttuessa tarkoituksellisen sekamelskaiseksi karnevaali-sirkussössöksi verrattuna muun laulun selkeän minimalistiseen elektroniseen tyyliin.

Sittemmin aina tähän päivään saakka osaltaan ko. murhan jatkovaikutukset ovatkin ihan todellisuudessa eskaloituneet kaaoksen ja rappion lisääntymisenä, kun länsimaiden (geo)politiikka on etääntynyt entisestään JFK:n yhteishyvä- ja edistysuskosisällöistä. Sen sijalle on korostuneesti tullut pankkiiri-oligarkian imperiaalisten ja neofeodaalistavien intressien hyysääminen ja sitä varten manipuloidut aivopesu- ja sotajunttaamiset - Nykyaikakautemme on siis jo täysin erilainen kuin mitä se oli vielä JFK:n eläessä!... Toisaalta toivoa on alkanut ilmenemään paremmasta ns. BRICS-maiden piirissä, kuten olen jo tuonut esille blogikirjoittelussani!... 

Itse laulussa JFK:n nimeä ei kertaakaan mainita, mutta em. wikipedia-artikkeli kertoo laulun taustoissa olevan ko. murhan ja ilmeisesti tuolloin 80-luvulla laulun livekeikkaesityksissä Philip Adrian Wright höysti lavavisuaaleja JFK:n kuvilla. The Human League on itse asiassa jatkanut toimintaansa nykypäivään saakka, mutta nykyisillä livekeikoillaan ko. laulua ei ole kuvitettu em. tapaan, kuten tässä viime vuoden keikkatallenteessa havaitaan. 

Tähän liittyen lopuksi laitan LaRouche-liikkeen vanhalta nettisivustolta laajan ja syvällisen tietopaketin JFK:n roolista ja murhansa jälkeisistä em. seikoista tutustuttavaksenne >> 50 Years After JFK.


The Human League: Seconds - Ääniraitavideo

Lyriikat: "All day
Hiding from the sun
Waiting for the golden one
Waiting for your fame
After the parade has gone

Outside was a happy place
Every face had a smile like the golden face
For a second
Your knuckles white as your fingers curl
The shot that was heard around the world
For a second

It took seconds of your time to take his life
It took seconds

It took seconds of your time to take his life
It took seconds

It took seconds of your time to take his life
Seconds of your time to take his life
Seconds
Seconds

It took seconds of your time to take his life
It took seconds
It took seconds of your time to take his life
It took seconds

For a second

It took seconds of your time to take his life
It took seconds
It took seconds of your time to take his life
It took seconds

For a second

It took seconds of your time to take his life
Seconds of your time to take his life
For a second
For a second
For a second".