Viikon 42 sää vuonna 2013: Tavanomaista kylmempää ja vaihtelevasti epävakaista tuulineen & yöpakkasineen; kylmintä viikonloppuna lumisateineen (Päivitetty!)

Yleiskuvaus viikon 42 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Jakson sää oli vaihtelevaa, mutta tavanomaista pääasiassa selvästi kylmempää ja siten jo peräti osaksi talvista sekä sisämaassa kasvukauden päättävääkin. Viikko alkoi maanantain yöpakkasilla, mutta Lappiin luoteesta tullut matalapaine leudonsi säätä lännestä käsin hetkeksi eli tiistaiksi, joka oli viikon ainoa päivä ilman yöpakkasta sekä myös pilvisin alapilvineen. Sitten ke pohjoistuuli matalapaineen jälkipuolella toi seuraavan kylmän annoksen pilvipoutaisena ja se huipentui yöpakkasiin ke-to yönä; ke päivä oli tosin viikon aurinkoisin. To aikana pieni matalapaine saapui lounaasta ja to-pe yönä se tuli voimistuvana runsaine sateineen Etelä-Suomen päälle jakaen sillä hetkellä alueen erikoisen jyrkästi eri lämpöisiin osiin; pikahetkeksi leutoon etelärannikkoon ja ensilumen monin paikoin sataneeseen lähes nollakeliseen sisämaahan. Pe matalapaineen jälkeinen entistäkin kylmempi pohjois-luoteistuuli valtasi koko alueen rajuna; pe loppupäivänä sää oli kuitenkin poutaista ja selkenevää. Tämä kylmä jakso jatkui koko loppuviikon, kun matalapaine jäi voimakkaana keskukseltaan Kuolanniemimaalle kierrättäen tarkastelualueelle puuskaista ja voimakasta luoteistuulta, missä la aikana oli runsaasti lumikuuroja ja su oli aurinkoisempaa poutasäätä. Yöpakkaset palasivat pe-la ja la-su öiksi, mutta tuulet ja kuuropilvet pitivät kovimmat pakkaset aluksi kurissa; la-su yönä lounaassa-lännessä heikenneet tuulet mahdollistivat silti jo -5 astetta kylmempiä minimilämpötiloja.

Euroopan mittakaavassa pysyvimmäksi elementiksi muodostui Britteinsaarten länsipuolella ma-ti alkaen koko viikon vellomaan jäänyt laaja matalapaine, jossa eli eri osakeskuksia; to yksi osakeskus irtosi siitä itään ja saapui em. matalapaineena to-pe Etelä-Suomeen ja siitä Kuolanniemimaalle. Toinen pysyvämmän matalapaineen paikka oli Mustanmeren tienoo to - la; itäpuolelleen kehittyi takakesä, mutta Mustanmeren pohjoispuolella oli ennen sitä leutoa ja lopussa koleaa. Tuo Britteinsaarten länsipuolinen matalapaine alkoi syöttää manner-Eurooppaan yhä leudompaa ilmaa lounaasta etenkin viikon lopussa, jolloin ajoittain oli etenkin länsiosissa kyse takakesästä. Toisaalta to - la välillä oli hetken koleampaa yöhalloineen keski- ja itäosissa ja ke Britteinsaarillakin. Sen sijaan Fennoskandia ja Länsi-Venäjän pohjoisosat olivat koko viikon jyrkästi paljon kylmempiä; Lapissa ja siitä itään talvi saapui ja jopa ankaroitui koko ajan la saakka. Etenkin Uralilla mitattiin lopulta jo kireitäkin yöpakkasia -20 asteen kylmemmällä puolella, mutta Lapissa vasta -10 ja -20 asteen välisiä lukemia eikä siellä lumipeitettäkään saatu vielä kaikkialle. Toisaalta tuo viikonlopun Kuolanniemimaan voimakas matalapaine leudonsi Uralia miedompiin pakkasiin aivan viikon lopussa ja muuta Länsi-Venäjän pohjoisosaa osin suojallekin, mutta samalla sikäläiset lumipeitteet kasvoivat monin paikoin lisää.

Ruskan eteneminen jatkui viikon mittaan yhä laajemmin ja pohjoisessa sen päättyminen kokonaan alkoi kattaa Lapin pääosan lisäksi jo Fennoskandian keskiosiakin monin paikoin sekä tietenkin Kölivuoristoa laajasti. Länsi-Venäjän pohjoisosissa ruskaton alue alkoi ulottua jo Etelä-Suomen tasan eteläpuolellekin. Ruskahuipentuma poistui Etelä-Suomesta alkuviikolla jo nopeasti ja valtasi yhä enemmän Baltiaa, Skandinavian eteläosia ja manner-Euroopan itäosia sekä Länsi-Venäjällä se jäi entistä enemmän Moskovan eteläpuolelle ja saapui Mustanmeren pohjoisrannoille monivaiheisena. Muualla manner-Euroopassa ja Britteinsaarilla ruska jatkui monivaiheisena ja laikuttaisena, mutta eteni yhä uusiin puulajeihin; läntisimmissä osissa ja etenkin Ranskassa leudot säät toisaalta hidastivat ruskan kehittymistä. Alpeilla ruska alkoi myös jo olla monin paikoin ohi. Häilyvää ruskan alkua alkoi olla Välimeren viileimmissä osissa kesävihannissa lehtipuissa.

Tämä Wikipedian ruska-artikkeli sisältää "ulkomailla"-osionsa kera lähteenä rungon sille, miten arvioin näitä ruskavaiheita Euroopan mittakaavassa.

Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).

Maanantai 14.10.2013: Heikko korkeapaine sijaitsi yöllä - aamulla Etelä-Suomen yllä, mutta se siirtyi päivän mittaan Baltiaan ja alkoi sulautua Itä-Euroopan - Mustanmeren tienoon isompaan ja osin takakesäiseen korkeapaineeseen; Mustanmeren länsipuolella lämpeni taas lähes helteeksi ja pohjoisreunalla jatkui leutous. Jäämerellä vaikuttanut matalapaine alkoi ulottua säärintamineen Lappiin ja sen lounaispuolitse alkoi tulla leudompaa ilmaa lännestä Suomeen. Englannin tienoille pysynyt pieni matalapaine ja Britteinsaarten länsipuolinen laaja matalapaine osakeskuksineen ylläpitivät manner-Eurooppaan leudontunutta länsi-lounaisvirtausta. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli laajoilla alueilla selkeää ja kylmää. Sitten päivän mittaan untuva- ja harsopilvet lisääntyivät vähitellen seassaan paikoin voimakkaita lentokonejuovia. Illalla pilvitilanne mahdollisti upeaa iltaruskoa. Aivan loppuillalla lännestä alkoi tulla alapilveksi kumpukerrospilviä. Yöllä - aamulla oli enimmäkseen tyyntä. Sitten päivän mittaan länsituulet virisivät heikoiksi - kohtalaisiksi. Yölämpötila oli sisämaassa -1 ja -4 asteen välillä ja etelärannikolla -1 ja +3 asteen välillä; lounaissaaristossa n. +5 astetta. Päivälämpötila oli +5 ja +9 asteen välillä; leudointa lounaassa.

 Tiistai 15.10.2013: Lappiin tullut matalapaine siirtyi voimistuvana vähitellen Vienanmeren itäpuolelle ja sen jälkipuolella Lapista käsin alkoi purkautua kylmää ilmaa etelään; kylmä rintama alkoi ylittää loppupäivällä tarkastelualuetta pohjoisesta. Englannin pieni matalapaine siirtyi Pohjois-Saksaan - Tanskaan, mutta Britteinsaarten länsipuolinen laaja ja voimakas matalapainetoiminta pysyi aloillaan; sen säärintamat ulottuivat silti Britteinsaarille ja Ranskaan. Manner-Euroopassa oli leutoa ja etenkin idässä osin takakesäistä. Tarkastelualueella yöstä alkaen kumpukerrospilvisyys vallitsi koko päivän tiiviinä ja yhtenäisenä em. kylmän rintaman tuloon saakka; rintaman ylitys oli illalla kuiva, missä aluksi kumpukerrospilvet katosivat nopeasti kokonaan ja sitten jäljelle jäi siirtymään vyöhykkeittäin ja profiilikkaina lauttoina rintaman verho- ja hahtuvapilviä. Länsi-luoteistuulet olivat ennen rintamaa enimmäkseen kohtalaisia; rintaman tultua kohdalle tyyntyi hetkeksi loppuillalla. Yö- ja päivälämpötilojen välillä ei tässä vaiheessa ollut juuri eroa; lämpötila pysyi enimmäkseen +6 ja +10 asteen välillä; leudointa etelärannikolla. Loppuillalla sisämaassa ehti kylmetä kylmän rintaman ylityksessä jo vajaaseen +5 asteeseen.

Keskiviikko 16.10.2013: Matalapaine etääntyi itään Suomen itäpuolella levittäen jälkipuolellaan laajemmin hyvin kylmää ilmaa myös Länsi-Venäjän pohjoisosiin. Suomeen saapui Skandinaviasta heikkoa korkeapainetta. Kylmää ilmaa rajannut rintamasysteemi jäi ulottumaan Etelä-Skandinaviasta Baltian kautta Venäjälle; länsipäässä muodostui heikkoa matalapainetta. Tanskan - Pohjois-Saksan matalapaine siirtyi Mustanmeren länsipuolelle voimistuen ja viilensi mukanaan manner-Euroopan säätä; Mustanmeren pohjoispuolella tosin lämpeni lisää. Britteinsaarten länsipuolinen voimakas matalapaine alkoi syöttää paremmin säärintamia Britteinsaarten yli idemmäksi pienen osakeskuksen kera. Tarkastelualueella alkuyöllä tapahtui vielä edellispäivän kylmän rintaman ylityksen viimeiset vaiheet ylä- ja keskipilvillauttoina, mutta sitten oli vähäpilvistä ajoittaisten untuvapilvilauttojen ominaisuudessa; eniten untuva- ja harsopilviä oli illalla ja etelärannikon tuntumassa liittyen eteläpuolelle jääneeseen rintamasysteemiin. Yöllä aluksi oli tyyni hetki, kunnes em. kylmän rintaman jälkeinen pohjoistuuli oli heikkoa - kohtalaista. Illalla tuulet tyyntyivät taas. Yölämpötila oli sisämaassa nollan tienoilla - paikoin asteen-pari pakkasella ja etelärannikolla +1 ja +4 asteen välillä. Päivälämpötila jäi etelärannikolla +5 asteen vaiheille; sisämaassa jopa vain +1 ja +4 asteen välille. Illalla etenkin sisämaassa pakastui paikoin jo edellisyötä kylmemmäksi.

Torstai 17.10.2013: Kylmä korkeapaine siirtyi Suomesta yön jälkeen nopeasti Länsi-Venäjän pohjoisosiin ja tilalle alkoi saapua matalapainetta lounaasta; Etelä-Skandinaviassa muodostunut ja Britteinsaaria ylittänyt osakeskus yhdistyivät yhdeksi voimakkaammaksi matalapaineeksi alkaen siirtyä illalla Baltian ja Etelä-Suomen päälle. Toinen matalapaine jäi vellomaan Mustanmeren tienoille ja laaja matalapaine jäi yhä Britteinsaarten länsipuolelle. Korkeapaineen selännettä syntyi Länsi-Euroopan - Britteinsaarten ylle; manner-Euroopan länsiosat saivat uuden leudon annoksen. Tarkastelualueella yöllä - aamulla eteläpuolinen säärintama alkoi jo siirtyä takaisin alueelle ja voimistua em. matalapaineen lähestyttyä; untuva- ja harsopilvisyys lisääntyivät ja aamusta alkaen seassa lipui kumpukerrospilvilauttoja. Osassa länsiosia alkoi myös jo satamaan vettä ja räntää aamupäivällä. Iltapäivän - illan aikana pilvisyys runsastui yhtenäiseksi ja sateet yleistyivät; jyrkkärajaisesti räntää ja luntakin satoi n. Hämeenlinna - Tampere -väliltä pohjoiseen ja etelämpänä vain vettä. Yöllä oli tyyntä, mutta jo aamusta ja lännestä alkaen etelätuulet voimistuivat kohtalaisiksi ja iltapäivällä tuulet olivat ajoittain navakoita. Illalla tuulet heikkenivät ja alkoivat kääntyä sisämaassa itään matalapaineen keskuksen lähestyttyä. Yölämpötila oli sisämaassa -2 ja -5 asteen välillä ja etelärannikolla +1 ja -2 asteen välillä. Iltapäivästä iltaan saakka lämpötila jäi sisämaassa 0 ja +3 asteen välille. Etelärannikolla lämpötila oli iltapäivällä aluksi +3 ja +5 asteen välillä, mutta jyrkkärajaisesti sisämaahan verrattuna se alkoi kohota illalla yli +5 asteen.

Perjantai 18.10.2013: Yöllä - aamulla matalapaine oli ylittämässä Etelä-Suomea itäkoilliseen ja siirtyi sitten vähitellen kohti Vienanmerta yhä voimistuen; jälkipuolellaan pääsi koko Suomeen hyvin kylmä pohjois-luoteistuuli, kuten koko Fennoskandiaan ja lopulta osaan Itä-Eurooppaa. Britteinsaarten länsipuolella yhä vellonut iso matalapaine alkoi syöttää Länsi-Eurooppaan yhä lämpimämpää ilmaa; korkeapaineen selänne siirtyi ulottumaan Keski-Euroopasta Etelä-Skandinavian kautta Grönlantiin. Mustallamerellä jatkoi vellomistaan matalapaine; sen itäpuolella takakesä voimistui entisestään, mutta jyrkkärajaisesti Länsi-Venäjän keskellä erottui kylmä talvisää pohjoispuolelle. Tarkastelualueella yöllä - aamulla satoi laajasti, paikoin runsaasti ja sisämaassa satoi yhä myös räntää ja lunta; aamun - aamupäivän aikana viimeiset sateet ennen poutaantumista tulivat myös etelärannikolla osin räntänä. Lumipeitettä ehti muodostua sisämaahan monin paikoin. Iltapäivästä alkaen alapilveksi jäänyt kumpukerrospilvikansi aukkoili ja väheni pikkuhiljaa pois illan mittaan päästäen komean kuutamon valaisemaan. Länsirannikolta käsin alkoi kuitenkin lumikuurottelemaan loppuillalla. Yöllä - aamulla tuulet olivat heikkoja ja suunnaltaan vaihtelevia, mutta lännessä jo aamusta alkaen ja muualla puoleenpäivään mennessä pohjois-luoteistuuli voimistui navakaksi ja puuskissa lännessä ajoittain jopa kovaksi. Illalla tuulet heikkenivät vain vähän. Lämpötila käyttäytyi yöllä - aamulla erikoisen jyrkkärajaisesti; sisämaassa se pysyi 0 ja +2 asteen välillä ja kerkesi ensimmäisenä poutaantuneessa länsiosassa laskea asteen pari pakkasellekin, mutta kerkesi kohota etelärannikolla - kaakonkulmalla paikoin jopa +9 asteen paikkeille aamuyöllä. Aamun ja aamupäivän aikana pohjoistuulen tulvahtaminen romahdutti nekin lämpötilat nopeasti 0 ja +2 asteen välille. Iltapäivällä lämpötila jäikin koko alueella +1 ja +4 asteen välille; lounaissaaristossa oli n. +5 astetta. Illalla alkoi pakastaa etenkin sisämaassa.

Lauantai 19.10.2013: Matalapaine jäi voimakkaana pyörimään keskukseltaan Kuolanniemimaalle; Fennoskandia pysyi hyvin kylmänä ja kylmyyttä pääsi Baltian kautta myös Mustanmeren pohjoisreunalle takakesän alkaessa kaventua itäpuolella. Korkeapaine siirtyi manner-Euroopassa itäosiin yön halloineen ja Britteinsaarten länsipuolinen matalapaine alkoi täten pumpata lounaasta lämmintä ilmaa myös vähitellen Keski-Eurooppaankin; Ranskan alueella oli jo takakesäistä. Britteinsaaret olivat säärintamien ylityksessä epävakaiset. Tarkastelualueella yöllä - aamulla luoteistuulet toivat Pohjanlahdelta lumikuuroja lähes koko alueelle vaihtelevan runsaassa pilvisyydessä kuutamon välillä pilkahdeltua. Aamupäivän - keskipäivän aikana oli hetken selkeämpää, mutta iltapäivällä harsoisia ja nopealiikkeisiä lumi-räntä-lumiraekuuropilviä syntyi taas yleisesti; osa kuuroista oli hetken sakeita. Illalla kuuropilvet hajaantuivat vähitellen. Säilyvää lumipeitettä syntyi paikoin lisää sisämaassa. Luoteistuulet olivat edelleen kohtalaisia - navakoita; puuskat voimakkaimpia iltapäivän kuuroissa. Illalla tuulet heikkenivät etenkin länsi-lounaiskolkassa. Yölämpötila pysyi tuulten ja kuurojen takia kurissa; sisämaassa pakkasta oli -1 ja -4 asteen välillä ja etelärannikolla lämpötila oli 0 vaiheilla. Päivälämpötila oli etelärannikolla ja lounaassa +5 asteen vaiheilla ja sisämaassa +1 ja +3 asteen välillä. Illalla pakastui etenkin länsiosissa heikenneen tuulen alueella.

Sunnuntai 20.10.2013: Matalapaine jatkoi vielä yöllä voimakkaana Kuolanniemimaan paikkeilla aiheuttaen Lappiin taas rajuja pohjoistuulia; loppupäivän aikana se etääntyi koilliseen. Britteinsaarten länsipuolella kehittyi uuttakin laajaa matalapainetta, mutta aikaisempi matalapaine venyi viimein kiilana itään niin, että okludoituva rintamasysteeminsä itä-länsisuunnassa alkoi ulottua Tanskan kautta Baltian eteläosiin sateineen. Sen myötä korkeapaine syrjäytyi Itä-Euroopasta Mustallemerelle, mutta em. rintaman pohjoispuolelle jäi kylmää korkeapaineen selännettä Baltian pohjoisosista Skandinavian kautta Grönlantiin. Rintaman eteläpuolella manner-Eurooppa lämpeni yhä laajemmin itään joten ko. rintama alkoi jakaa lämpötiloja hyvin jyrkästi kahtia. Tarkastelualueella alkuyöllä oli liikkeellä vielä yksittäisiä heikkoja lumikuuroja, mutta aamuksi selkeni laajasti. Tosin etelärannikolle alkoi ulottua aamuksi etelästä em. rintaman ulommaisinta untuvapilvivyöhykettä terävärajaisena. Se vetäytyi loppupäivällä takaisin etelämmäksi. Muutoin jatkui selkeä sää, paitsi sisämaassa syntyi iltapäivällä vähän ohutta kumpukerrospilvikokkaretta. Luoteistuulet olivat lounaisosan heikkotuulista aluetta lukuun ottamatta vielä aluksi kohtalaisia. Illalla tuulet heikkenivät selvästi muuallakin. Yölämpötila oli lännen sisämaassa paikoin -5 asteen kylmemmällä puolella mukaan lukien jopa Ahvenanmaa. Muutoin minimilämpötila oli enimmäkseen -1 ja -5 asteen välillä; leudointa etelärannikolla. Päivälämpötila oli lounaassa - etelärannikolla +5 asteen vaiheilla ja sisämaassa +1 ja +4 asteen välillä. Illalla pakastui taas nopeasti etenkin sisämaassa.

Alkaneen viikon 43 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitetty!): Toteutunutta säätä on taas jo ma - to välinen aika ja osaksi tätä julkaisuhetken perjantaita. Niinpä ennuste koskee taas vain viikonloppua sekä ensi viikon 44 alkupuolta. Tuosta toteutuneesta säästä tässä sen verran, että tarkastelualueella ma - ti olivat vielä hyvin kylmiä korkeapainesäässä, jolloin yöpakkasissa mitattiin sisämaassa jopa -5 ja -10 asteen välisiä lukemia. Sitten keskiviikkona korkeapaineen väistyttyä kaakkoon läntinen voimakas matalapainetoiminta toi leudontavat voimakkaat lounaistuulet tilalle vesisadealueen kera ja torstaihin mennessä kostean utuisessa ja osin sumuisessa säässä lämpötilat kohosivat yötä-päivää +10 asteen vaiheille ja ajoittain jopa n. +12 asteeseen saakka. 

Tänään perjantaina vähän viileämpi ja kuivempi länsituuli on vallinnut ja lämpötilat ovat jääneet pääasiassa vähän vajaaseen +10 asteeseen, mutta etelärannikolla - lounaassa +10 asteen ylityksiä on tehty tänäänkin. Torstain udut, tihkusateet ja kuurot ovat kuitenkin poistuneet ja jäljellä on ollut alapilvikantena rakoilemaan yrittävät kumpukerrospilvet. Nyt illalla on selkenemässä osaksi, kun lännestä tulee heikko korkeapaineen selänne ja näin ollen pe-la yöksi sisämaassa lämpötilat voivat laskea 0 ja +4 asteen välille ja etelärannikolla +5 asteen lähelle.

Jatkossa huomenna la läntinen matalapainetoiminta tuo taas annoksen leutoa ilmaa lounaasta runsaan vesisadealueen kera, kun rintamasysteemi ylittää alueen itäkoilliseen. Ilmamassan utuisuus lisääntyy samalla uudestaan ja lounaistuulet voimistuvat. Lämpötilat kohoavat taas +10 asteen vaiheille iltaan mennessä; leudointa lounaassa. 

Sunnuntaina Britteinsaarten luoteiskulmalla on hyvin laajan ja voimakkaan matalapaineen keskus, joka kierrättää lounaasta hyvin leutoa ja kosteaa ilmaa Suomeen ja tarkastelualueella jatkuu pilvinen, utuinen ja ajoittain tihkusateinen sää. Lämpötilat ovat +10 asteen vaiheilla yötä-päivää ja ajoittain taaskin jopa reilut +10 astetta sisämaatakin myöten.

Ensi viikon alussa jännitetään rajun myrskyn tuloa!! >> Näillä näkymin jo su aikana tuon em. laajan matalapaineen lounais-eteläreunalla syntyy nopeasti hyvin raju osakeskus, jonka liikerata ma-ti aikana olisi Englanti - Benelux-maat - Tanska / Etelä-Ruotsi - Baltia; osakeskus saapuisi ma-ti yönä - ti aamuna suoraan Etelä-Suomen päälle, mutta sen eteläpuoliset voimakkaimmat tuulet jäisivät siten täpärästi Baltian puolelle... Tätä myrskyä on seurattava ja tarkennusta sen reittiin ja luonteeseen tulee sunnuntaina!...

Joka tapauksessa ma - ti aikana jatkuu edelleen hyvin leuto ja kostea voimakkaiden etelän ja lännen välisten tuulten sää, missä lämpötilat ovat vähän +10 asteen molemmin puolin. Sateita voi tulla ajoittain jo ma aikana, mutta joka tapauksessa ti tuo raju osakeskus tuo runsaita sateita, joista voi olla tulvien aiheuttajaksikin... 

Tuon osakeskuksen tulon jälkeen keskiviikkona jälkipuolella ainakin Lappiin tulee pohjoisesta lisää kylmää talvi-ilmaa, mutta tarkastelualueelle se ei ulottune; kuitenkin lännestä-luoteesta käsin viilenee ja ilmamassa kuivuu; utu hälvenee ja pilvipeite alkaa rakoilla. Torstaina olisi vuorossa korkeapaineen selänne lännestä ja mahdollisesti hetken yöpakkasta sisämaassa, mutta lännessä muhiva uusi voimakas matalapainetoiminta toisi kuitenkin pian taas perään hyvin leutoja ja voimakkaita länsi-lounaistuulia sateiden kera...

Euroopan mittakaavassa talvinen sää on siis ahtaalla lähipäivinä ja se keskittyy vain Lappiin ja Länsi-Venäjällä pohjoisimpiin Jäämeren läheisiin osiin sekä Uralille; näillä seuduilla lämpötila pysyy pakkasella koko ajan, mutta lännestä-lounaasta Fennoskandian ylittävät em. sadealueet tuovat monin paikoin runsaasti lisää lunta. Viikonvaiheessa tilapäistä suojasäätä voi olla vähän laajemmin siellä. Etelämpänä on siis länsi-lounaisvirtauksessa pääasiassa hyvin leutoa, kuten on ollut koko viikon manner-Euroopassa ja sitten ke alkaen Fennoskandian eteläosissakin; manner-Euroopassa etenkin tänä viikonloppuna on yhä jopa takakesäisen lämmintä, missä ajoittaisiin rintamasateisiin voi liittyä yhä paikoin ukkostakin. Myös Länsi-Venäjän eteläosissa alkaa leudontua lisää / uudestaan. Ensi viikolla 44 manner-Euroopassa voi jonkin verran viiletä lännestä käsin alueelle tulevan korkeapaineen takia, jolloin pouta-alueilla hallan mahdollisuus voi kasvaa. Erittäin leuto sää siirtyy silloin Itä-Eurooppaan ja Länsi-Venäjän eteläosiin surkastuen siellä pois ja siis to alkaen uusi annos leutoa säätä ohjautuu silloin Atlantilta ja osin Britteinsaarilta Fennoskandiaan. 

Näin ollen syksy etenee jatkossa vain hitaasti laajalla alueella, mutta kontrastina sille Lapin - Uralin -välisellä kaistaleella talvi jatkuu ja ilmenee etenkin lumipeitteiden huomattavan reippaana karttumisena ajankohtaan nähden.

Päivitys sunnuntaina 27.10.2013 klo. 23:00: Sääennustepäivityksessä päähuomio kohdistuu jo nyt Britteinsaarten eteläisimmissä osissa alkaneeseen suorastaan hirmumyrskyyn!! >> Tällä hetkellä arvioituna ko. matalapaineen keskuksen reitti ei ole kovinkaan paljoa muuttunut tuosta em. vanhemmasta arviosta. Sen eteläreunalla ovat rajuimmat myrskypuuskat lounais-länsituulina ja niiden ennustettu reitti suht kapeana vyöhykkeenä näyttää seuraavanlaiselta aikataulutettuna:

Myrskytuhoja runsaasti kokevat alueet maanantain ja tiistain aikana! >> Tästä hetkestä alkaen maanantain puolelle alkuyöhön Englannin eteläosat > Alkuyöstä aamuun Hollanti > Aamu ja aamupäivä Tanska > Aamupäivästä iltapäivään Etelä-Ruotsi > Iltapäivällä ja alkuillalla pahin myrsky alkaa sitten ylittämään Itämerta ja rantautuminen Baltiaan alkaa: Tässä vaiheessa menee Etelä-Suomen kannalta hyvin mielenkiintoiseksi, kun joissakin sääennustemalleissa hyvin rajuja puuskia voisi sittenkin ulottua jo maanantain illasta alkaen myös Varsinais-Suomeen, Uudellemaalle ja Kymenlaaksoon... Pahimman myrskyn kouriin joutunee silti varmimmin juurikin Viro. Myrsky pitää lähes täyden voimansa vielä tiistaina yöllä - aamulla ja ko. matalapaineen keskuksen tarkasta reitistä Etelä-Suomen yli sinä aikana riippuu sitten se, kuinka rajut puuskat mahdollistuvat edelleen tarkastelualueella ja etenkin etelärannikolla. Sitten myrskymatalapaine alkaa vihdoin selvemmin heiketä, mutta länsi-luoteistuulet pysyvät kuitenkin pitkään tiistaina senkin jälkeen vielä hyvin voimakkaina tarkastelualueella. 

Myrskytuhoihin ja sähkökatkoihin kannattaa siis joka tapauksessa varautua ma illasta alkaen. Aloitan huomenna maanantaina tarkemman myrskyseurannan viimeistään alkuillalla!... Viimeistään siinä on sitten ns. lopullisesti selvillä rajuimpien tuulien osumistarkkuus Etelä-Suomeen!...

Muilta osiltaan tuo em. ennuste pitää edelleen hyvin kutinsa alkavalle viikolle 44, joten siihen ei ole oikeastaan paljoakaan lisättävää / muutettavaa näillä näkymin. Voidaan todeta kuitenkin vielä, että ensi yönä lounaasta ulottuu erityisen leutoa annosta tarkastelualueelle, joten yölämpötila voi jäädä jopa +10 asteen yläpuolelle monin paikoin. Tänäänhän on ollut manner-Euroopan keski- ja itäosissa sekä Etelä-Skandinaviassa ja Baltiassa huippulämpötiloja; mm. Varsovassa yli +20 astetta, Kööpenhaminassa +17 astetta, Tukholmassa +15 astetta ja Baltian eteläosissakin yli +15 astetta!

Leutous pysyy huomattavana tuon myrskymatalapaineen tuloon saakka, mutta sen mukana kiertyy sitten lännestä - luoteesta viileämpää ja kuivempaa ilmamassaa, jolloin lämpötiloissa aletaan jäämään tiistaina vajaaseen +10 asteeseen. Ajoittaisia vesisateita esiintyy jo maanantaina alkupäivälläkin, mutta tuo myrskymatalapaine tuo runsaita sateita ma-illasta tiistaille alkupäivään; ti iltapäivällä viimeistään alkaa poutaantumaan ja pilvipeite voi rakoilla.

Keskiviikkona heikkenevä luoteistuuli tuo edelleen vähän viileämpää ilmaa ja pilvipoutaisessa säässä lämpötilat pysyvät +5 ja +9 asteen välillä. Torstain yönä voi olla alle +5 astetta etenkin sisämaassa, mutta näillä näkymin jo to päivällä länsi-lounaisvirtaus voimistuu uudelleen ja leuto sää jatkunee koko loppuviikon voimakkaiden matalapaineiden sarjan asettuessa pohjoiselle reitille Atlantilta Lappiin / Jäämerelle; seassa voi olla osakeskuksia, joista joku voi osua myös Etelä-Suomeen muuttaen länsivirtausrakennetta... Tästä tarkennusta seuraavassa viikkosääraportissa, mutta ensi viikon loppu ollee joka tapauksessa leuto, epävakainen ja ehkä taas ajoittain hyvin voimakastuulinenkin...

Tässä on lopuksi linkit tuota myrskyä koskeviin uutisjuttuihin >> Travel warnings as UK braced for severe storm and rain ja Voimakas syysmyrsky saapuu Britanniaan – Suomeen odotettua aiemmin.

Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.

Luontohavaintoja viikolta 42 - 2013: Ruskan huipentuminen ohittui nopeasti etelärannikoltakin tällä jaksolla, mihin olivat suurena syynä su-ma yön pakkanen ja sitten lähes jatkuva yöpakkaskylmyys loppuviikolla: Tämä varisutti ruskaantuneita lehtiä tehokkaasti pois ja niinpä sisämaassa lehtien varistumisen aste alastomaksi jo maanantaista alkaen oli maisemissa reippaasti yli puolet. Etelärannikolla varistumisen aste viipyi vielä monin paikoin vajaassa puolessa tuonne viikon loppupuolen kylmään jaksoon saakka, mutta sitten silläkin alueella varistuminen kiritti yli puoleen vaiheeseen. Sisämaassa alkoi olla alueita silloin jo kokonaankin alastomana. Kylmä sää toisaalta hidastutti vielä vihreiden lehtien ruskaantumista paljon; viikon lopussa se oli jopa jumissa. 

Seuraavassa kasvilajikohtaista pitkää analyysiä viikon ruskavaiheista perustuen pääasiassa edellisviikonkin lajivalikoimaan >>

Jo alkuviikosta lähtien varistuneita - lähes varistuneita olivat mm. lehtosaarni (Fraxinus excelsior), virpiangervo (Spiraea chamaedryfolia), viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia), mantsurianonnenpensas (Forsythia mandshurica), kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes), ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis) sekä osa amurinkorkkipuista (Phellodendron amurense). Edellisviikolta saakka jo loppuunvaristumista vielä enemmän ilmensivät viimeisetkin tuomet (Prunus padus) sekä kaikki ensimmäisen ruskavaiheen metsävaahterat (Acer platanoides). Kaikki nämä olivatkin sitten käytännössä kokonaan alastomia viikon loppuun mennessä.

Nopeasti lähes - täysin varistuneiksi kirittivät myös suurin osa mongolianvaahteroista (Acer tataricum ssp. ginnala), katsura (Cercidiphyllum japonicum) ja kotipihlaja (Sorbus aucuparia) monilta osin. Ulkomaisista pihlajista ruskassaan säilyivät vielä näyttävästi monet japaninpihlajat (Sorbus commixta) sekä haaleammin saksanpihlaja (Sorbus aria) ja pyreneittenpihlaja (Sorbus mougeotii) jopa osaksi kesäasussakin. Ruosteviini (Vitis coignetiae) ja villiviinit (Parthenocissus sp.) säilyivät vielä varsin lehtevinä pakkasilta eniten suojaisilla paikoilla; muutoin ne joko varistuivat / monien muidenkin viiniköynnösten kohdalla kärsivät lehdiltään pakkasvaurioita lisää.

Etelä-Suomen ruskahuipennuksen kanssa samaan aikaan parhaiten omaa ruskahuipennustaan edellisviikolla tehneiden lajien joukossa loppuunvariseminen ilmeni eriaikaisesti: Ensimmäisinä niistä lähes alastomiksi ehtivät tulla viikon mittaan jo; rusokirsikka (Prunus sargentii), monet aronialajit (Aronia sp.), korallikanukka (Cornus alba "Sibirica"). Muut kanukkalajit säilyivät paljon lehtevämpinä ja osaksi vielä kesäasussakin.

Selvästi lehtevämpinä niistä säilyivät vielä mustamarjaorapihlaja (Crataegus douglasii), monet omenapuut, humalapyökki (Ostrya virginiana), vuorijalava (Ulmus glabra), kynäjalava (Ulmus laevis), koivuangervo (Spiraea betulifolia), seppelvarpu (Stephanandra incisa), monet tuhkapensaslajit (Cotoneaster sp.) ja amerikantaikapähkinä (Hamamelis virginiana). Pikkuherukka (Ribes glandulosum) alkoi varistua hitaasti alastomaksi, mutta sen pitkittynyt ruska jatkui vielä vajaalehtisenä viikon loppuun.

Myöhäisemmät onnenpensaslajit (Forsythia sp.) sekä norjanangervo (Spiraea "Grefsheim") alkoivat olla osittain ruskahuipennuksessa etenkin niillä alueilla, missä pakkasista oli vähiten varistumis- ja onnenpensaiden tapauksessa pakkasvauriohaittaa. Jotkut näistä varistuivat viikonlopun aikana jo osittain tyhjiksi; etenkin koreanonnenpensas (Forsythia ovata).

Osa omenapuista (Malus sp.) pysyi vielä jopa osittain kesäasussakin, mutta toinen osa varhaisimmista (Malus sp.) varistui jo lähes tyhjiksi. Kesäasuissaan olivat vielä osaksi myös hapankirsikka (Prunus cerasus) ja imeläkirsikka (Prunus avium). Niillä ruska eteni parhaiten jälkimmäisellä jopa poikkeuksellisenkin kirkkaaksi ja punaiseksi; se alkoi viikon lopussa kuitenkin varistua suureksi osaksi jo alastomaksikin ja oli herkkä ottamaan myös pakkasvaurioruskaa lehtiinsä viikon lopussa.

Tuomipihlajat (Amelanchier sp.) varistuivat kaikkien lajien osalta ennenaikaisesti jo lähes - kokonaan alastomaksi viikon aikana, missä siis vaikutti kesällä pitkään vaivanneet härmäsienet etenkin rusotuomipihlajassa (Amelanchier lamarckii).

Metsävaahteran (Acer platanoides) monivaiheisessa ruskassa ensimmäisen ruskavaiheen jo alastomien puiden joukkoon alastomaksi varistuivat nopeasti myös suurin osa toisen ruskavaiheensa puista; pieni osa jäi vielä vähän lehteväksi su mennessä. Sen sijaan kolmannen eli viimeisen ruskavaiheen puilleen oli vasta alkamassa ruskahuipennus ja osa niistä pysyi viikon lopussakin vielä lähes täysin kesäasussa. Näitä puita on lähinnä vain etelärannikolla.

Luonnossa haavan (Populus tremula) kasvustoista pääosa alkoi olla kokonaan varistunut jo viikon alussa, mutta pieni osa myöhäisimmistä haavoista säilyi vielä jopa osittain kesäasussakin. Toisaalta jotkut niistä alkoivat varistaa lehtiään vajaaruskaisenakin. Pylväshaapa (Populus tremula "Erecta") pysyi pääosin kesäasussa edelleen, mutta ruskaantuminen eteni osassa niitä jo runsaisiin kirkkaisiin väreihin.

Koivujen (Betula sp.) ruska eteni haapoja selvästi myöhemmässä; kokonaan varistuneita olivat jo edellisviikon puolelta ruostesienistä pahiten kärsineet puut etenkin sisämaassa, mutta etelärannikolla puolestaan ruskahuipennuksessa säilyi viikon mittaan vielä suurin osa puista ja jotkut olivat jopa osittain kesäasussakin vielä koko viikon. Toisaalta viikon loppuun mennessä etelärannikonkin ruostesienikärsimättömistäkin koivuista moni alkoi olla lähes varistuneita. Sisämaassa kokonaan varistuneiden koivujen määrä alkoi ylittää puolet. Lepillä (Alnus sp.) lehtivarisemisen aikataulu noudatti yhä lähes samaa tahtia kuin koivuilla; lehtevimpinä säilyivät jotkut tervalepät (Alnus glutinosa).

Raita (Salix caprea) ja monet pajut olivat pääosaltaan vasta saavuttamassa ruskahuipennustaan; raita värjääntyi vaihtelevasti keltaisen ja ruskean huipennukseen viikon mittaan yöpakkasten vaikutettua. Jotkut myöhäisimmät raidat säilyivät etenkin etelärannikolla osaksi kesäasussa viikon lopussakin. Toisaalta eniten kesän aikana ruostesienistä tai härmästä kärsineet raidat alkoivat varistua tyhjiksi.

Hopeasalava (Salix alba "Sibirica") noudatti yhä normaalia aikaisempaa varistumista; puunsa olivat viikon mittaan puoliksi - lähes tyhjiksi varistuneita. Syynä ruostesienet. Harvinainen toisusupaju (Salix urbaniana) / (Toisusu urbaniana) pysyi kesäasussa edelleen, muttei kärsinyt pakkasvaurioita.

Metsätammella (Quercus robur) ruskaantuminen eteni yhä kaksijakoisesti; monet puunsa olivat viikon mittaan pitkän aikaa kelta-ruskeassa ruskahuipennuksessa ja osittain alkoivat varistua kunnolla viikon lopussa. Toisaalta joitakin muita puitansa säilyi yhä osittain kesäasussa koko viikon. 

Myös pähkinäpensas (Corylus avellana) eteni ruskassa kaksijakoisesti lähes samaan tapaan, mutta varhaisimmat yksilönsä alkoivat olla jo kokonaankin varistuneita viikon lopussa. Yksittäisiä rehevimpiä pähkinäpensaita säilyi lähes täysin kesäasussa, mutta sisämaassa lehtiensä pakkasvaurioitakin ilmeni sellaisilla yksilöillä.

Mongoliantammi (Quercus mongolica), amerikanpyökki (Fagus grandifolia) ja euroopanvalkopyökki (Carpinus betulus) etenivät osittain ruskahuipennukseen, mutta näistä mongoliantammi alkoi varistua alastomaksi muita paljon nopeammin viikon lopussa. Euroopanpyökki (Fagus sylvatica) alkoi viimein ruskaantua osaksi, mutta paljon kesävihreää säilyi viikon loppuun saakka; sillä ilmeni hieman myös pakkasvarioruskistumista.

Pohjoisamerikkalaisista tammilajeista keltatammi (Quercus muehlenbergii) ja mustatammi (Quercus velutina) alkoivat viimein tulla ruskan alkuun, mutta jo lähes ruskahuipennuksessa etenivät otatammi (Quercus palustris) ja keskilännentammi (Quercus ellipsoidalis). Näitä yleisempi punatammi (Quercus rubra) oli lähes samassa tahdissa ruskahuipennuksessa kuin em. metsätammi.

Poppeleilla ruskan eriaikaisuus ilmeni yhä jyrkän kontrastisesti: Kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata") jatkoi koko viikon kesäasussa, mutta osittain ruskaantumaan alkanut wilsoninpoppeli (Populus  wilsonii) alkoi varisuttaa lehtiään jopa kerralla osittain vihreinä viikonlopun yöpakkasissa. Ruskan huipentumassa olivat viikon mittaan isopoppeli (Populus X generosa), jättipoppeli (Populus trichocarpa) ja harmaapoppeli (Populus canescens), joista runsaiten varistuneeksi su mennessä tuli isopoppeli. Koreanpoppeli (Populus koreana) tuli jo kokonaan alastomaksi viikon mittaan. Balsamipoppeli (Populus balsamifera) oli yhtäältä jo alaston sekä vielä osaksi lehtevä / ruskan huipennuksessa.

Puistolehmuksien (Tilia X vulgaris) ruska saavutti viikon mittaan viimeisiltä osiltaankin huipennuksen ja monet puunsa alkoivat varistua alastomiksi; viikon lopussa lähes alastomia olivatkin jo suurin osa. Etenkin sisämaassa monet lehtevänä sinnitelleen puunsa saivat myös pakkasvaurioruskeutta yhä lisää ennen alastomuutta. Ensimmäisinä täysin alastomia olivat ruostesienistä loppukesällä kärsineet puut.

Kuusamat (Lonicera sp.) ja jasmikkeet (Philadelphus sp.) etenivät ruskansa alussa, mutta pysyivät vielä paljon kesäasussakin; etenkin sisämaassa jasmikkeiden lehdille tuli lisäksi pakkasvaurioita ja niillä lehdet varisivat osaksi vihreinäkin sen takia varsin paljon. Höyhenpensasta (Fothergilla major), neilliaa (Neillia sinensis) ja kerriaa (Kerria japonica) koski edelleen lähes sama, mutta näillä sisämaassa olisi tullut paljon enemmänkin pakkasvaurioita lehtiinsä; niistä ei ole havaintomateriaalia sisämaassa. Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) pysyi edelleen lähes - kokonaan kesäasussa ja villaheisillä (Viburnum lantana) jatkui vasta häilyvä ruskan alkuvaihe.

Magnoliat (Magnolia sp.) alkoivat saamaan viikon yöpakkasista yhä enemmän ruskeaa pakkasvaurioväriä lehtiinsä sekä varistumaan siksi yhä enemmän, mutta etelärannikon suojaisimmilla paikoilla säilyi joitakin pensaitaan vauriotta varsinaisen ruskansa alkuvaiheissa - lähes huipennuksessa; näin mm. Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Atsaleoilla (Rhododendron sp.) oli lähes vastaava tilanne, mutta varsinaisessa ruskassaan pisimmällä olleet lajit / lajikkeet alkoivat varistua osin jo tyhjiksi ja myöhäisimmät olivat yhä lähes kesäasussa.

Syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") ruska lakkasi myös varsin nopeasti viikon mittaan ja sen kukintotertut ruskeentuivat entisestään lisää ja yleisemmin viikon yöpakkasissa. Toisaalta etelärannikon suojaisimmilla paikoilla su saakka säilyi vielä yksittäisiä pensaita vaaleanpunaisessa kukkaterttuvaiheessa lähes lehdettömänäkin.

Pihasyreenin (Syringa vulgaris) varhaisin ruskaosa alkoi varistua jo tyhjäksi lehdistä, mutta myöhäisin ruskaosa sinnitteli edelleen lähes kesäasussa; sisämaassa niiden lehdilleen tuli paikoin vähäistä pakkasvioitusta / varistuivat osaksi vihreinäkin.

Jalopähkinöillä (Juglans sp.) ja siipipähkinöillä (Pterocarya sp.) osa puistaan oli jo viikon alkuun mennessä alastomia ja su-ma yön pakkaset varisuttivat lisääkin yksilöitään alastomaksi; osa kuitenkin säilyi etelärannikolla viikon lopulle lehtevänä etenemässä ruskahuipennuksessa - ruskan alussa. Viikonlopun - viikonvaihteen pakkaset alkoivat varistaa sitten niitäkin alastomaksi kerralla.

Balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) varhaisimmat yksilöt ohittivat ruskahuipennuksen ja alkoivat varistua tyhjiksi. Sama varistuminen koski jo aikaisemmin pahiten lehdiltään pakkasvioittuneita puita. Sen sijaan pakkasvioittumattomia myöhäisiä yksilöitään sinnitteli edelleen osittain - lähes kokonaankin kesäasussa.

Ulkomaisista harvinaisuuksista seuraavat ruskatilanteet ovat peräisin Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä tehdyistä havainnoista >> Ruskassaan aivan viikon loppuun liiemmittä pakkasvaurioitta selvisivät jumaltenpuu (Ailanthus altissima), lakkipuu (Cladrastis kentuckea) ja maakkia (Maackia amurensis). Samalla tavalla häiriintymättä ruskahuipennustaan saavuttivat nenäliinapuu (Davidia involucrata), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera) ja samettisumakki (Rhus hirta), josta havaintoesimerkki on myös Espoon Tapiolasta ja vain siellä sen yksilö oli saavuttamassa ruskahuipennustaan punaisena lajityypillisesti. La-su välisen ja viimeistään su-ma välisen yön pakkanen oli ko. paikalla jo sillä tavalla kohtalokas, että jommalla kummalla kerralla lehtensä varistivat kokonaan kertaiskusta nenäliinapuu ja jumaltenpuu. Muilla lehdet säilyivät ainakin osittain ja eniten lähes kokonaan tulppaanipuulla ja samettisumakilla.

Lähes täysin kesäasussa - ruskansa alussa olivat Kaisaniemessä vieläkin neidonhiuspuu (Ginkgo biloba) sekä hernekasvipuista valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos) ja kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica); näillä nuo samat viikonlopun - viikonvaihteen 42 / 43 yöpakkaset vaikuttivat siten, että neidonhiuspuu varistui kerralla kokonaan, valeakaasian lehdet kuivuivat pakkasvarioissaan kurttuun suureksi osaksi, kentuckynpapupuun lehdet saivat laikuttaisesti ruskeaa vaurioväriä ja kolmioka säilyi vain vähäisillä ruskehtavilla vauriosävyillä - varistui osittain lisää.

Jalokastanja (Castanea sativa) säilyi pakkasvaurioitta, mutta alkoi viimein tulla ruskaantumisen alkuun. Keltatrumpettipuu (Catalpa ovata) varistui jo kokonaan tyhjäksi, mutta eteläntrumpettipuulla (Catalpa bignonioides) jo aikaisemmin osittain pakkasvaurioituneet lehtensä vaurioiutuivat lisää etenkin tuon viikonvaihteen 42 / 43 pakkasissa, mutta säilyi vielä lähes varistumatta.

Siperianlehtikuusi (Larix sibirica) eteni koko viikon ruskahuipennuksessaan ja alkoi varistua osaksi jo yli puolityhjäksi viikon lopussa. Muut lehtikuuset olivat vasta ruskaantumisen alussa / osittain täysin kesäasussakin. Tuolla Kaisaniemessä suosypressi (Taxodium distichum) alkoi saavuttaa ruskahuipennustaan normaalia paljon aikaisemmin, mutta kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides) eteni hitaasti vasta ruskaantumisen alussa; jälkimmäiselle tuli myös vähän pakkasvaurioruskeutta lehtiinsä.

Sitten vielä muita kasvi- ja luontohavaintoja >> kukintaa ilmeni vielä hiipuvasti tuoksuasterilla (Aster novae-angliae), myöhäisillä ryhmäruusuilla (Rosa cv.) sekä monilla pensashanhikeilla (Dashipora sp.). Luonnossa saunakukan (Tripleurospermum inodorum) kukintaa riitti yhä monin paikoin. Ruskansa huipentumaa alkoivat saavuttaa perennoista parsa (Asparagus officinalis) ja rantatyräkki (Euphorbia palustris).

Nurmikoiden kasvu oli lähes täysin pysähtynyttä kylmyyden takia ja sisämaassa näin oli erityisesti, mutta niiden vihreys säilyi yhä varsin hyvin. Yöpakkaset alkoivat lopettaa sienten valtakautta, mutta sammalilla jatkuivat hyvät olosuhteet haihdunnan vähennyttyä jo lähes minimiin. Maaperän kosteus säilyikin jo varsin hyvin ja to-pe sateista märkyyttä tulikin laajasti paljon lisää; paikoin jopa lieviksi tulviksi asti. 

Lisäksi siis to-pe sadealueesta sisämaahan saatiin monin paikoin ensimmäinen parin - kolmen sentin lumipeite, jossa lumisimmat alueet olivat Pirkanmaa, osa Kanta-Hämeen eteläosista, Uusimaa sisämaaosaltaan, Päijät-Häme sekä osa Kymenlaakson sisämaata sekä näiltä alueilta kohti Keski- ja Itä-Suomea. Viikonloppu oli niin kylmä, että lumi pysyi maassa varjopaikoilla lähes sulamatta, vaikka päivälämpötila oli asteen pari plussalla. Lisäksi la lumikuuroista saatiin lisääkin lunta n. sentin verran monin paikoin sisämaassa. 

Yöpakkaset puolestaan jäädyttivät etenkin sisämaassa maata jo parin - kolmen sentin verran jäähän ja la - su iltapäivien auringonpaisteessakaan se ja jäätyneet lätäköt eivät jaksaneet sulaa kuin vain pieneksi osaksi. Myös etelärannikolla lätäköt pysyivät osittain jäässä aamusta iltaan.

Jokien virtaamat pysyivät ajankohdalle normaaleissa korkeuksissa. Vesistöjen pintavesilämpötilat laskivat etenkin viikon loppupuolen kylmässä säässä ja järvissä tyypillisesti eniten; kylmeneminen oli erilaista eri kokoisissa - syvyisissä järvissä, joten lämpötilaeroja ilmeni joidenkin vesien kylmettyä sunnuntaihin mennessä selvästi alle +5 asteen ja joissakin isoissa järvissä ulapoilla pysyi vielä reilun +5 asteen lämpötiloja. Viikonlopun yöpakkaset myös jäädyttivät seisovavetisiä poukamia ja lampia ensimmäisiin ohuisiin jääkansiin. Suomenlahden vedet sen sijaan kylmenivät paljon järviä hitaammin; viikon loppuun mennessä sisälahdissa pintavedet kylmenivät toki jo selvemmin alle +10 asteen, mutta ulapalla säilyi yhä myös reilun +10 asteen pintavesilämpötiloja.

Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.

Viikon 41 sää vuonna 2013: Alussa leutoa ja kosteaa länsi-lounaisvirtausta epävakaisena, lopussa poutaisempaa ja vähän viileämpää; su raju kylmeneminen (Päivitetty!)

Yleiskuvaus viikon 41 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Jakson säätä sävytti aluksi leuto ja kostea länsi-lounaisvirtaus torstaihin saakka, missä pilvisyys pysyi pääasiassa runsaana alapilvien takia. Myös utuja ja sumuja oli tyypillisesti. Rintamasateita saatiin etenkin ke aikana ja tihkusateitakin esiintyi. Niinpä lämpötilat olivat ko. aikana yötä-päivää lähes samat +10 asteen vähän molemmin puolin; eniten yli +10 asteen päästiin alueellisesti etelärannikolla ja lounaassa sekä ajallisesti ma ja to, jolloin lähes +15 astetta saavuttui iltapäivisin. Pe - la aikana säässä alkoi tapahtua muutosta, kun Jäämeren voimakas matalapaine kierrätti länsi-luoteesta jo kuivempaa, mutta vielä melko leutoa ilmaa; sateet loppuivat, udut hälvenivät ja pilvisyys vaihteli. Tällöin etenkin sisämaassa yölämpötilat laskivat jo vajaaseen +5 asteeseen, mutta päivälämpötiloissa +10 asteen ylikin vielä päästiin. Sunnuntai oli rajun muutoksen hetki, kun idässä-koillisessa olleen voimakkaan matalapaineen länsireunalla raju osakeskus käänsi tuulet pohjoiseen Lapin - Itä-Suomen osalta tuhoisan myrskyisästi: Pohjoisen kovat tuulet yllättivät meteorologitkin. Tällöin annos kylmää säätä valtasi Suomen Jäämereltä; tarkastelualueella tosin heikkotuulisemmin ja pilvipoutaisena.

Euroopan mittakaavassa manner-Eurooppaa alkoi aluksi helliä laajasti takakesäisehkö lämpö korkeapainesäässä, mutta Britteinsaarten ja Länsi-Euroopan osalta siihen tuli pohjoisesta kolea muutos ke aikana; lähes koko loppuviikon sillä alueella Keski-Eurooppakin mukaan lukien vallitsi kolea ja epävakainen sää ja pouta-alueilla oli paikoin hallaa. Sen sijaan manner-Euroopan itäosissa sekä Länsi-Venäjän eteläosissa poutainen leutous pääsi vallitsemaan viikonloppuun saakka ja yöpakkasia ei edellisviikon tapaan enää esiintynyt; Mustanmeren pohjoispuolella tosin oli sekä aluksi että viimeiseksi su viileämpää. Venäjällä syntyi jyrkkä jako eteläosan lähes takakesäiseen leutouteen ja Vienanmereltä Uralille vallinneeseen kylmään säähän; etenkin Uralilla talvi kiristi viikon mittaan otettaan, missä ke - to yöpakkasta oli jo paikoin n. -20 asteen verran. Pe-su puolestaan Jäämereltä kohti Uralia asettunut voimakas matalapaine yhtäältä leudonsi säätä siellä osin suojaksi, mutta laajasti alkoi esiintyä runsaitakin lumipyryjä; lumensyvyydet alkoivat olla siellä paikoin jo paljon yli 10 cm. Kontrastina Välimerellä esiintyi vieläkin paikoin hellettä joka päivä; loppuviikolla enää itäosissa.

Ruskan kokonaan päättymisen pohjoisraja pysyi Fennoskandiassa lähes ennallaan noin Etelä-Lapin tasalla, mutta ruskan huipentuminen tapahtui Etelä-Suomen tasalla ja siirtyi myös Baltiaan su mennessä. Länsi-Venäjällä ruskan kokonaan päättymisen pohjoisraja alkoi kattaa yhä laajemmin myös Etelä-Suomen tasaa. Etelä-Venäjän leudontuneessa säässä ruskahuipennus puolestaan alkoi nopeasti kattamaan alueita laajasti Moskovan pohjoispuolelta lähes Mustanmeren rannalle saakka edellisviikon yöpakkasten virittämänä. Ruska eteni laikuttaisena - monivaiheisen osittaisena manner-Euroopassa ja Britteinsaarilla siten, että lähelle huipennusta alettiin tod. näk. päästä paikoin Skotlannissa sekä Itä-Euroopassa Puolan - Ukrainan tasalla.

Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).

Maanantai 7.10.2013: Norjan ja Grönlannin puoliväliin jäi vellomaan matalapaine, joka syötti lännestä Fennoskandian yli leudossa länsivirtauksessa rintamasysteemeitä; yksi ylitti yöllä - aamulla Etelä-Suomen ja jälkeensä Keski-Suomeen jäi itä-länsisuuntainen rintamavyöhyke. Skotlannin pohjoispuolelle tuli lounaasta uusi matalapaine ja Uralille siirtyneen matalapaineen jälkipuolella kylmää talvi-ilmaa pääsi Länsi-Venäjän pohjoisosiin. Manner-Euroopassa lämpeni edelleen lännestä alkaen korkeapaineen vallattua alueen laajasti Mustanmeren pohjoispuolelta Ranskan yli länteen. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli runsaspilvistä ja vähäisiä sadekuuroja. Aamusta alkaen oli poutaa ja rakoilevana pilvipeitteenä vallitsivat vaihtelevasti hahtuva-, verho- ja palleropilvet ajoittain erittäin kauniisti aaltokuvioisina; illalla tämä mahdollisti upeaa iltaruskoa. Länsituulet olivat aluksi kohtalaisia - ajoittain navakoita, mutta iltapäivällä - illalla enimmäkseen heikkoja. Yölämpötila oli +10 asteen vaiheilla; sisämaassa vähän vajaa. Päivälämpötila kohosi +12 ja +15 asteen välille.

Tiistai 8.10.2013: Matalapaine velloi laajana Suomen länsipuolella, missä Skotlannin pohjoispuolinen osakeskus siirtyi hitaasti Keski-Skandinaviaan, Islannista siirtyi toinen osakeskus kaakkoon ja Norjan - Grönlannin välinen matalapaine heikkeni sijoillaan; tämän myötä rintamasysteemi vallitsi Britteinsaarilta Lappiin ja sen eteläpuolella leuto länsi-lounaisvirtaus kosteutui. Manner-Euroopassa vallitsi lämmin korkeapaine; se asettui vähitellen enemmän Mustallemerelle. Uralilla kylmä matalapaine jäi kierrättämään Länsi-Venäjän pohjoisosiin talvista ilmaa. Tarkastelualueella kosteutuva virtaus lännestä tuotti jo yöllä utuista ja paikoin sumuista säätä ja sen jälkeen koko loppupäivän vallitsi tiiviinä alapilvikantena sumupilvet ja utu jatkui. Illalla sumuja oli yleisemmin ja paikoin tihkusateita. Yöllä oli enimmäkseen tyyntä, mutta sitten länsi-lounaistuulet olivat heikkoja - kohtalaisia. Lämpötilan vuorokausivaihtelu lähes lakkasi; lämpötilat olivat yöllä +10 asteen vaiheilla ja päivällä asteen pari korkeampia; leudointa lounaassa.

Keskiviikko 9.10.2013: Keski-Skandinaviaan tullut matalapaine siirtyi vähän voimistuen kohti Lappia ja sen kylmä rintama saapui vähitellen Suomen länsiosiin. Islannista kaakkoon matkannut matalapaine siirtyi Norjan ja Britteinsaarten välistä kohti Tanskaa tuoden kylmän rintaman jälkeen pohjoisesta voimakkaasti koleaa Britteinsaarille korkeapaineen muodostuttua samalla saarten länsipuolelle. Näiden matalapaineiden itä-kaakkoispuolella manner-Euroopan lämpimältä alueelta vallitsi vielä leuto ja kostea lounaisvirtaus Baltiaan, Etelä-Suomeen ja Länsi-Venäjän eteläosiin. Uralilla oli yhä talvista. Tarkastelualueella jatkui koko päivän sumupilvinen, utuinen ja ajoittain sumuinen sää. Lisäksi yöllä - aamulla tuli lounaasta annos kuurottaisia sateita ja senkin jälkeen etenkin länsiosissa esiintyi kuurosateita lähestyneen kylmän rintaman takia. Tihkusateita oli myös koko päivän ajoittain. Lounaistuulet olivat kohtalaisia - ajoittain navakoita; illalla tuulet vähitellen heikkenivät. Lämpötila oli ympäri vuorokauden lähes sama; sisämaassa +10 asteen vaiheilla ja etelärannikolla - lounaiskolkassa +12 asteen vaiheilla.

Torstai 10.10.2013: Matalapaine tuli Tanskaan ja siirtyi siitä hitaasti Saksan tienoille; sen itäpuolella Baltiaan ja Etelä-Suomeen syöttyi vielä etelästä leutoa ilmaa vähän vähemmän kosteana. Sen länsipuolella Britteinsaarilta Ranskaan virtasi pohjoisesta koleaa ilmaa. Toinen matalapaine siirtyi voimistuen Lapin yli Jäämerelle tuoden lännestä viileämpää säätä Skandinaviaan ja Lappiin; kylmä rintama alkoi ylittää Etelä-Suomea etelään illalla, kun Britteinsaarilta alkoi kiertyä korkeapainetta kiilana Etelä-Skandinaviaan. Toinen korkeapaine etääntyi Mustaltamereltä vähän itään, mutta leuto sää vallitsi vielä laajasti Itä-Euroopassa ja Länsi-Venäjän eteläosissa; Uralilla pysyi talvi ankaroituneena. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli vielä runsas sumupilvikansi ja paikoin sadekuuroja, mutta sitten pilvikansi muuttui kumpukerrospilveksi alkaen rakoilla ajoittain hahtuvapilvilauttojen kera aamupäivällä - iltapäivällä. Illalla saapui kylmän rintaman paksumpi verhopilvikansi, mutta sadekuuroja oli vain heikkoina jonoina. Utua vallitsi aluksi ja illalla usvaa, mutta loppuillalla ne alkoivat hälvetä pois. Lounaistuulet olivat heikkoja ja iltapäivällä - illalla oli ajoittain tyyntä. Loppuillalla pohjoistuulet alkoivat viritä lännestä alkaen. Lämpötila oli yöllä +10 asteen vaiheilla; leudointa lounaassa. Lämpötila kohosi iltapäivällä eteläisimmissä osissa +11 ja +14 asteen välille, mutta oli muutoin yhä sama kuin yöllä ja illalla etenkin lännessä se laski +5 ja +8 asteen välille.

Perjantai 11.10.2013: Korkeapaine asettui Suomen länsipuolelle kattaen Skotlannin - Etelä-Skandinavian. Matalapaine puolestaan jäi voimakkaana Jäämerelle ja siten aikaisempaa kuivempi ja vähän viileämpi länsi-luoteisvirtaus vallitsi Suomessa. Matalapainetta jäi heikkona Saksan - Ranskan alueelle osakeskuksineen; siellä oli epävakaisen koleaa, mutta itäpuolella Itä-Euroopasta Länsi-Venäjän eteläosiin yhä hyvin leutoa. Jäämeren matalapaine työnsi Uralille leudompaa säätä, mutta lumipyryjäkin. Tarkastelualueella yöllä etelään kaikonneen kylmän rintaman verho- ja hahtuvapilviä oli aluksi runsaasti ja seassaan aamuun saakka kumpukerrospilvikokkareita, mutta sitten alkuiltapäivään saakka oli vain vähän untuva- ja harsopilvivyöhykkeitä. Iltapäivällä oli hetken laajasti selkeää, mutta illalla esiintyi uudestaan hajanaista untuvapilvilauttailua. Yöllä pohjois- ja sitten länsi-luoteistuulet olivat heikkoja - kohtalaisia. Yölämpötila oli sisämaassa +2 ja +5 asteen välillä; paikoin hallaa. Etelärannikolla +5 ja +8 asteen välillä. Päivälämpötila oli +10 asteen vaiheilla - etelärannikolla ja lounaassa vähän yli.

Lauantai 12.10.2013: Korkeapaine muotoutui Suomen länsipuolella siten, että sen painopiste siirtyi vähän Skotlanti - Etelä-Skandinavia -alueelta pohjoisemmaksi ja samalla siitä venyi selännettä Baltian kautta Itä-Eurooppaan. Voimakas matalapaine siirtyi vähitellen Jäämereltä Uralille ja sen lounaisreunalla pieni matalapaineen osakeskus ylitti rintamineen Pohjois-Suomea itä-kaakkoon tuoden eteläpuolellaan mukanaan leudompaa säätä lännestä. Länsi- ja Keski-Euroopassa pysyi heikkoa ja koleaa matalapainetta, mutta idempänä manner-Euroopassa - Etelä-Venäjällä oli yhä leutoa; Mustanmeren länsipuolella oli jopa paikoin hellettä. Länsi-Venäjän pohjoisosissa oli aikaisempaa leudompaa, mutta runsaita lumi-räntäpyryjäkin; Uralilla pakkastalven tilalla oli osaksi suojaa. Tarkastelualueella pohjoispuolisten rintamien untuva- ja harsopilvilauttaa levisi koko päivän mittaan luoteesta kaakkoon vaihtelevasti; aamulla ja illalla ne tarjosivat upeita ruskoja. Samalla seassa lipui ajoittain kumpukerrospilvilauttoja pilvistäen säätä hetkittäin kokonaankin. Länsi-luoteistuulet olivat aluksi heikkoja, mutta illalla luoteistuulet alkoivat voimistua. Yölämpötila oli sisämaassa +2 ja +5 asteen välillä paikoin hallan kera; etelärannikolla ja lännessä +5 ja +8 asteen välillä. Päivälämpötila oli lännessä +11 ja +14 asteen välillä ja idässä +10 asteen vaiheilla.

Sunnuntai 13.10.2013: Korkeapainetta vahvistui enemmän Norjanmeren ja Skandinavian ylle ja samalla Uralin tienoon voimakas ja yhä paikoin runsaslumipyryinen matalapaine sai länsireunalleen rajun osakeskuksen, joka muodostui Lapin itäpuolella ja siirtyi kaakkoon. Sen takia Pohjoisnavalta kylmää säätä tuonut pohjoistuuli äityi tuhoisaksi myrskyksi Lappiin - Itä-Suomeen; kylmä rintama alkoi ylittää rauhallisemmin Etelä-Suomea etelään tuoden kylmää säätä Lapista. Illalla korkeapaine työntyi lännestä Etelä-Suomeen. Manner-Euroopan länsiosissa alkoi vähän leudontua, kun pieni ja runsassateinen matalapaine muodostui Englantiin. Venäjällä em. myrskymatalapaine toi viileämpää pohjoisesta lähemmäksi Mustaamerta ja lumipyryjä laajemmin pohjoisosissa. Tarkastelualueella jatkui alkupäivän ajan untuva- ja harsopilvien hajanainen lauttailu pohjoisluoteesta ja seassa oli vaihtelevasti kumpukerrospilviä kokkareina ja lauttoina. Iltapäivästä lähtien kaikki pilvilajit vähenivät ja loppuillalla oli laajasti selkeää. Kohtalaiset - ajoittain navakat tuulet kääntyivät yöllä pohjoisen kautta osittain koilliseen aamuksi; itäkolkassa tuuli oli puuskissa aamulla kovaa. Iltapäivällä tuulet heikkenivät ja illalla tyyntyi nopeasti lännestä alkaen. Yölämpötila oli +5 ja +9 asteen välillä; leudointa etelärannikolla. Päivälämpötila oli etelärannikolla - lounaassa vielä +10 asteen tienoilla - vähän yli, mutta etenkin idän sisämaassa se jäi yhä +5 ja +9 asteen välille. Illalla kylmeni huomattavasti; etelärannikolla - lounaassa +2 ja +5 asteen välille ja sisämaassa 0 asteen tienoille; idässä eniten jo heikkoa pakkasta.

Alkaneen viikon 42 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitetty!): Sääennustetta voidaan laatia taaskin vain viikonlopun osalta - ensi viikolle 43, kun ko. viikon ma - pe osuus on jo toteutunutta säätä; toteutunut sää oli lyhyesti mainittuna kylmää ja epävakaista, missä ma alkoi yöpakkasella ja sen perään oli vähän leudompaa ti - ke länsi-luoteisvirtauksessa runsaiden pilvien kera. Ke-to yönä Lapin kaakkoon ylittäneen matalapaineen jälkipuolella tuli pohjoisesta taas annos kylmää säätä, mikä huipentui ke-to yönä pakkasiin etelärannikkoa myöten. Sen jälkeen tuli lännestä matalapaine, joka siirtyi to-pe aikana Etelä- ja Keski-Suomen itäreunalle tuoden jälkipuolellaan tänään pe entistäkin kylmempää ilmaa pohjoisesta; matalapaineen sadealue tuotti jo myös ensilumen tarkastelualueen sisämaassa monin paikoin. Tarkemmat selitykset seuraavassa viikkosääraportissa.

Sitten ennustetta aluksi lähes suorana lainauksena itseltäni alemmasta blogikirjoituksesta >> La ja su matalapaine sijoittuu voimakkaana keskukseltaan Kuolanniemimaan paikkeille ja jää vellomaan sijoilleen; niinpä se jää myös kierrättämään kylmää ilmaa Lapin kautta Etelä-Suomeenkin (Lapissa ja Koillismaalla taas vaarallisen voimakasta myrskytuulta!); sää on tarkastelualueellakin melko tuulista aluksi la, mutta vähitellen tuulet heikkenevät su ja enimmäkseen poutaisessa säässä pilvisyys vaihtelee selkeästä runsaahkopilviseen. Länsirannikolla lumi-räntäkuurot ovat meren takia mahdollisia, mutta ajoittain myös muualla la aikana. Su on selkeämpää. Päivälämpötilat jäävät sisämaassa vain asteen pari plussalle ja etelärannikollakin vain +5 asteen vaiheille. Öisin on pakkasta koko alueella; sisämaassa paikoin -5 asteen paikkeille saakka.

Ensi viikolla 43 kylmä yöpakkassää jatkunee aluksi huipentuen tyyntyvässä ja vähäpilvisessä säässä su-ma ja ma-ti öinä sisämaassa -5 ja -10 asteen välisiin pakkasiin ja etelärannikollakin -2 ja -5 asteen välille. Tässä vaiheessa Baltian ylittää itään matalapaine, mutta Etelä-Suomi jää noin itä-länsisuuntaisen kylmän korkeapaineen selänteen alueelle. Lapissa jatkuu edelleen talvipakkanen.

Tämän kuluvan viikon 42 lopussa Atlantilla muhiva laaja ja voimakas matalapainetoiminta kierrättää jo Länsi- ja Keski-Eurooppaan lounaasta hyvin leutoa ja kosteaa ilmaa ja se jatkuu myös tulevan viikon 43 alussa. Tuon em. kylmyyshuipentuman jälkeen ti-ke aikana korkeapaine näyttää sijoittuvan vahvistuvana Suomen kaakkoispuolelle, jonka ansiosta Atlantin voimakas matalapainetoiminta pääsee Jäämerelle suuntautuen työntämään hyvin leudon lounaisvirtauksen jopa lähes koko Fennoskandiaan; virtaus alkaa rintamasateilla (Ainakin Lapissa aluksi lumisadetta, mutta pian vesisadetta sielläkin) keskiviikkona ja sen jälkeen hyvin leuto sää jatkuisi ainakin koko loppuviikon Lappia myöten ja tarkastelualueella päästään lämpötiloissa +10 asteen tienoille. 

Loppuviikolla korkeapaine asettuisi manner-Eurooppaan - Mustanmeren pohjoispuolelle ja hyvin voimakkaiden matalapaineiden sarja pohjoisella reitillä ylläpitäisi voimakasta länsi-lounaisvirtausta yhä niin, että runsaspilvisessä, ajoittain sateisessa ja utuisen kosteassa säässä lämpötilat olisivat yötä päivää +10 asteen tienoilla ja ajoittain vuodenaikaan nähden jo hyvin poikkeuksellisesti reilustikin yli +10 astetta sisämaata myöten... Tarkennusta seuraa päivityksessä vielä sunnuntaina.

Euroopan mittakaavassa totean vielä syksyn ja talven etenemisistä, että manner-Euroopassa etenkin länsi- ja keskiosissa sekä Itä-Euroopassa ainakin Mustanmeren länsipuolella on siis odotettavissa lähipäivinä ja ensi viikolla syksyn etenemisen hidastumista hyvin leudoissa, vaikkakin lännessä ajoittain epävakaisissa ja etenkin Britteinsaarilla myös tuulisissa olosuhteissa. Sen sijaan jyrkkärajaisesti eteläiseen leutouteen nähden Fennoskandiassa syksyn sekaan tulee ensi viikon alkuun saakka vielä hyvinkin talvista luonnetta yöpakkasineen ja Lapissa jatkuvat talvipakkaset ympärivuorokautisesti jäädyttäen jo järviä jäähän ja maata routaan ahkerasti. Sama talvipakkastilanne koskee myös Länsi-Venäjän pohjoisosia ja etenkin Uralia. Venäjällä etelämpänä on leudompaa syksyä, mutta lämpöolot vaihtelevat kylmästä leutoon edestakaisin pitkälle ensi viikkoon. 

Fennoskandia siis saa ensi viikon 43 puolivälistä alkaen hyvin leutoa säätä lounaasta, mutta tämä leutous ei enää pysty syrjäyttämään Uralin tienoon talvea, vaikka siihen liittyen matalapaineita on sinnekin tulossa Lapin kautta; sen sijaan ne tuovat sinne lumipyryjä yhä lisää ja lumipeitteet sen kuin paksunevat jo huipputalvisiksi sillä seudulla. Lapissa lumipeitteet ja routa sen sijaan sulavat pois ainakin eteläosiltaan ensi viikon leutoudessa...

Päivitys sunnuntaina 20.10.2013 klo. 23:55: Uusimpienkin tietojen mukaan em. ennuste toteutuu alkavalla viikolla to saakka lähes täysin, kuten olen arvioinut, joten siitä ei sen enempää. Sen sijaan torstaista lähtien on tullut muutoksia >> Perjantaina voimakkaiden matalapaineiden sarja vallitsee Britteinsaarilta Norjan ja Lapin kautta Uralille; tämän myötä pohjoisin Lappi jää niukasti talvisen sään ja lumipyryjen piiriin, mutta Uralille pukkaa aikaisempaa ennustetta enemmän leudompaa suojasäätä länsilounaasta. Toisaalta yhä lisää luntakin. Tarkastelualue jää vielä manner-Euroopasta käsin vaikuttavan erittäin leudon ja kostean lounaisvirtauksen piiriin n. +10 asteen lämpötiloineen.

Lauantaina näyttää sitten siltä, että Lapista siirtyy voimakas matalapaine itään ja sen jälkeen pohjoisesta pääsee virtaamaan sen verran kylmää ilmaa, että se pakottaa lännestä tulevaa matalapainejonoa eteläisemmälle reiltille. Samalla Norjanmerelle ja siitä su mennessä Lappiin muodostunee korkeapaine. Näin ollen la - su tarkastelualuetta lähestyy pohjoisesta taas kylmempää ilmaa ja samalla matalapaine siirtyy lännestä melko suoraan Etelä-Suomeen tai vähän etelämmäksi; tämä tietäisi lämpötilojen laskua lähemmäksi nollaa ja tuon matalapaineen sateet saattaisivat tulla ainakin sisämaassa lumena. Tuuletkin saattavat olla varsin voimakkaita, joten pahimmillaan tästä voisi tulla jopa talvikauden 2013 - 2014 ensimmäisen lumimyrskyn mahdollisuus... Tästä tulee tarkennusta vielä alkavalla viikolla uudessa viikkosääraportissa.

Näillä näkymin seuraavaksi maanantaiksi tulisi sitten kylmä korkeapaineen selänne lännestä pian tilalle pakkasineen, mutta heti sen perään Atlantilla muhiva uusi voimakas matalapainetoiminta toisi uusia leutoja länsi-lounaistuulia ja epävakaista säätä vesisateineen. Eli seuraavan reilun viikon aikana sää vaihtelee laidasta toiseen edestakaisin kuin jojo!

Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.

Luontohavaintoja viikolta 41 - 2013: Ruska siis huipentui Etelä-Suomessa tämän jakson aikana; ensin sisämaassa etenkin ma - to aikana ja etelärannikolla myös koko loppuviikon aikana. Ruskan huipennus tapahtui normaalia paljon nopeammin, koska edeltäneen viikon 40 kylmyys ja yöpakkaset virittivät kesän mittaan paljon etuaikaistuneen kasvukauden erittäin hyvin valmistamia puita ja pensaita hyvin herkkään ruskaantumisvauhtiin leudontuneessa säässä. Niinpä tuloksena oli ko. viikolle hyvin yhtaikainen ja siksikin hyvin värikäs ruska. Lisäksi ruskavärit olivat kuin olivatkin monin paikoin erittäin kirkkaita, vaikka oli alkuun pelättävissä niiden valjuuntumista erittäin lämpimän syyskuun takia; osasyynä em. kylmä ja leuto -vaihtelun lisäksi oli siinä myös kolmen viime viikon vähäsateisuus lounaiskolkkaa lukuun ottamatta. 

Tässä ruskahuipennuksessa ilmeni kasvilajeittain mm. seuraavanlaista varsin perinpohjaisena havainnollistuksena >>

Jo edellisviikolla kaikilta yksilöiltään alastomana olleen punasaarnen (Fraxinus pennsylvanica) seuraan kokonaan varistuneeksi alkoivat tulla suurin osa tuomista (Prunus padus) sekä kaikki ensimmäisen ruskavaiheen metsävaahterat (Acer platanoides) ja varhaisimmat haavat (Populus tremula). Huomattavaa alastomaksi varistumista viikon loppuun mennessä ilmensivät myös lehtosaarni (Fraxinus excelsior), virpiangervo (Spiraea chamaedryfolia), mantsurianonnenpensas (Forsythia mandshurica), kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes) sekä osa amurinkorkkipuista (Phellodendron amurense) ja ussurinpäärynöistä (Pyrus ussuriensis). 

Näistä em. lajeista ko. pääruskahuipennuksen kanssa omaa ruskahuipennustaan oli joissakin muissa yksilöissään eniten vielä virpiangervolla, amurinkorkkipuulla, pilvikirsikalla ja isotuomipihlajalla.

Etelä-Suomen ko. ruskahuipennukseen omalla ruskahuipennuksellaan osallistuivat parhaiten, mutta varhaisemmassa joukossa mm. toisen ruskavaiheen metsävaahterat sekä monet mongolianvaahterat (Acer tataricum ssp. ginnala) ja muutamat muut ulkomaiset vaahteralajit. Myös kotipihlaja (Sorbus aucuparia) monilta osin sekä monet muut ulkomaiset pihlajalajit leiskuivat huipussaan; osa kotipihlajista oli tosin jo lähes alastomia. Tässä joukossa loistivat parhaimmassa väriloistossaan etenkin alkuviikolla etelärannikon katsannossa myös katsura (Cercidiphyllum japonicum), ruosteviini (Vitis coignetiae) ja villiviinit (Parthenocissus sp.).

Vähän myöhäisempänä ryhmänä myös Etelä-Suomen ruskahuipennuksen kanssa parhaiten samassa huipennusvaiheessa olivat mm. lajit: rusokirsikka (Prunus sargentii), mustamarjaorapihlaja (Crataegus douglasii), monet omenapuut (Malus sp.), humalapyökki (Ostrya virginiana), vuorijalava (Ulmus glabra), kynäjalava (Ulmus laevis), koivuangervo (Spiraea betulifolia), seppelvarpu (Stephanandra incisa), monet aronialajit (Aronia sp.), monet tuhkapensaslajit (Cotoneaster sp.), korallikanukka (Cornus alba "Sibirica") ja amerikantaikapähkinä (Hamamelis virginiana). Myöhäisimmät kotipihlajat ja toisen ruskavaiheen metsävaahteroista myöhäisemmät kuuluivat myös tähän ja näillä ruskan huipennus oli enemmän viikon loppupuolen asiaa etelärannikolla.

Tästä ruskahuipennuksesta poikkesivat hieman pensaiden osalta vaihtelevasti mm. pikkuherukka (Ribes glandulosum), jolla ruska oli pitkittynyt laajaksi semihuipennukseksi jatkuen vielä ko. viikolla. Sen sijaan tuomipihlajissa (Amelanchier sp.) em. laji mukaan lukien ruskahuipennus oli erikoinen tänä syksynä, koska normaalisti myöhään ruskaantuva rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii) oli laajasti ruskahuipennuksessa samaan aikaan tuon varhaisemman ruskahuipennusryhmän kanssa ja täten myös muiden tuomipihlajalajien kanssa suunnilleen yhtäaikaa; syynä siis oli todennäköisimmin etenkin tätä lajia pitkin kesää pahasti vaivannut ja siten ruskaa varhaistanut härmäsieni lehdissään. Tästä syystä ruska oli monilla tuomipihlajilla myös tavanomaista keltaisempi punaisten värien sijaan.

Muista pensaista ruskan osittaisessa alussa jo melko pitkällä alkoivat olemaan mm. em. lajia myöhäisemmät onnenpensaslajit (Forsythia sp.) sekä yllättävän varhaisessa jo norjanangervo (Spiraea "Grefsheim"). Syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") ruska oli huipentumassa lähes samaan tahtiin kuin pääruskahuipentuma ja sillä edellisviikon pakkasista selvinneitä vaaleanpunaisia kukkaterttuja loisti yhä ruskansa kanssa kilpaa. Norjanangervoa lukuun ottamatta näillä oli edellisviikolta myös pakkasvaurioita etenkin sisämaassa.

Luonnossa haavan (P. tremula) kasvustoista pääosa oli ruskan huipennuksessa vielä alkuviikolla, mutta loppuviikolle tultaessa tämäkin osa alkoi olla jo pitkälle varistunut. Toisaalta joitakin kasvustojaan oli vielä viikon lopussakin ruskahuipennuksessa ja yksittäisiä kasvustojaan oli vasta ruskaantumisen alussa.

Koivujen (Betula sp.) ruskahuipennus pääosaltaan oli sisämaassa alkuviikkopainotteista, mutta osittain myös koko viikon jatkunutta. Etelärannikolla ruskansa huipennus oli enemmän viikon lopulla ja sillä alueella joitakin puita säilyi osittain jopa vielä vihreänä viikon loppuunkin saakka. Etenkin sisämaassa kokonaan varistuneiksi alkoivat toisaalta tulla syyskesällä pahiten ruostesienistä kärsineet jotkut koivikot. Varistumisen edetessä alkoi sisämaasta alkaen ilmenemään myös nuorten puidensa ja taimiensa latvatupsuisuus, missä pääversojensa lehdet niiden latvoissa säilyvät muuta oksistoa selvästi pidempään kiinni ja ruskaantuvat myöhemmin.

Lepillä (Alnus sp.) lehtivarisemisen aikataulu noudatti lähes samaa tahtia kuin koivuilla, mutta vähän tasaisemmin; toisaalta ruostesienistä pahiten kärsineet kasvustot olivat jo edellisviikolta alkaen kokonaan alastomia.

Raita (Salix caprea) ja monet pajut olivat ruskassaan myöhemmässä ja vielä viikon lopussakin niiden ruskahuipennus oli vasta tulossa; raita oli kuitenkin jo monin paikoin vaihtelevasti keltainen ja ruskehtava viikon mittaan. Hopeasalava (Salix alba "Sibirica") noudatti normaalia nopeampaa varistumista; osa puista alkoi olla jo puolityhjiä lehdistään viikon lopussa. Syynä ruostesienet.

Metsätammella (Quercus robur) ruskaantuminen eteni kaksijakoisesti; osa puista pysyi vielä lähes kesäasussa tai oli vasta ruskaantumisen alussa, mutta toinen osa saavutti viikon loppuun mennessä ruskansa huipennuksen ainakin melkein. Myös pähkinäpensas (Corylus avellana) eteni ruskassa kaksijakoisesti lähes samaan tapaan.

Metsätammen kanssa suunnilleen yhtä myöhään ruskaansa edistivät myös mongoliantammi (Quercus mongolica), amerikanpyökki (Fagus grandifolia) ja euroopanvalkopyökki (Carpinus betulus). Euroopanpyökki (Fagus sylvatica) pysyi yhä pääosin täysin kesäasussa. Pohjoisamerikkalaisista tammilajeista kesäasussa pysyivät vielä keltatammi (Quercus muehlenbergii) ja mustatammi (Quercus velutina). Sen sijaan ruskansa alkuun normaalia aikaisemmin näyttivät virittyvän jo otatammi (Quercus palustris) ja keskilännentammi (Quercus ellipsoidalis). Näillä viimeksi mainituilla kasvukauden hurjan etukaikaisuuden aiheuttama talveenvalmistamisetu näkyi ilmeisesti ruskaan virittymisen herkkyytenä.

Poppeleiden (Populus sp.) suvussa ruskan eriaikaisuus ja kahtiajaot kärjistyivät viikon mittaan entisestään >> Lajikohtaisesti täysin kesäasussa pysyivät edelleen mm. kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata") ja wilsoninpoppeli (Populus  wilsonii). Sen sijaan ruskansa huipennuksen saavuttivat jo koreanpoppeli (Populus koreana) ja ainakin osittain balsamipoppeli (Populus balsamifera). Jotkin yksilöt balsamipoppeleista olivat ruostesienien takia jo kokonaankin varistuneita. Ruskan alussa melko pitkällä olivat isopoppeli (Populus X generosa), jättipoppeli (Populus trichocarpa) ja harmaapoppeli (Populus canescens).

Puistolehmuksien (Tilia X vulgaris) ruska eteni viikon loppuun mennessä monin osin jo huipennukseen; pieni osa säilyi vielä osittain vihreinä, mutta edellisviikon pakkasissa pahiten kuritetut puistolehmukset sisämaassa varistuivat paikoin jo lähes tyhjiksi. Loppukesän ruostesienien takia alastomaksi varistuminen oli joillakin puillaan sitäkin pidemmällä.

Metsävaahteran kolmannen eli viimeisen ruskavaiheen puut aloittivat osittain ruskansa ja toisilta osin säilyivät vieläkin kesäasussa; tämän ruskavaiheensa syysväri on kokonaan keltainen. 

Yleisistä lajeista ruskan alkuun pääsivät vasta mm. monet kuusamat (Lonicera sp.), jasmikkeet (Philadelphus sp.) sekä jotkut atsaleat (Rhododendron sp.); osa atsaleoista oli jo pitkällä ruskassa. Sama koski suunnilleen myös höyhenpensasta (Fothergilla major), neilliaa (Neillia sinensis) ja kerriaa (Kerria japonica). Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) oli yhä pääosin kesäasussa. Villaheisillä (Viburnum lantana) puolestaan ilmeni edellisviikon tapaan häilyvää ruskan alkua.

Osa tarhaomenapuista (Malus X domestica) oli siis jo ruskahuipennuksessa, mutta jotkut lajikkeet säilyivät edelleen lähes kesäasussa. Kesäasuissaan olivat pääosin myös hapankirsikka (Prunus cerasus) ja imeläkirsikka (Prunus avium), mutta niillä oli jo osittain kirkastakin ruskaa. 

Magnoliat (Magnolia sp.) pysyivät vaihtelevasti hyvässä ruskan alussa - melkein kesäasussa - osittain edellisviikon pakkasten vaurioruskaannuttamina. Pihasyreenin (Syringa vulgaris) varhaisin ruskaosa alkoi saavuttaa ruskahuipennustaan, mutta myöhäisempi osa sinnitteli edelleen lähes kauttaaltaan kesäasussa. Muut syreenilajit saavuttivat tasaisemmin ruskahuipennustaan ja varistuivat osittain jo varsin alastomaksikin.

Jalopähkinöillä (Juglans sp.) ja siipipähkinöillä (Pterocarya sp.) osa puista varistui jo kokonaan alastomaksi, mutta toisaalta kaksijakoisesti muut olivat saavuttamassa ruskahuipennustaan / olivat tulossa ruskansa alkuun. Sisämaan pakkasissa jotkut puunsa olivat varistuneet alastomaksi jo edellisviikolla. Balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) jotkut yksilöt saavuttivat ruskahuipennuksen, mutta pääosa oli vasta aloittanut ruskaansa / oli siinä häilyvästi; toisaalta ruskeaksi edellisviikolla pakkasvaurioituneet lehtensä alkoivat varistua.

Ulkomaisista harvinaisuuksista ruskansa huipennusta lähestyivät jumaltenpuu (Ailanthus altissima), lakkipuu (Cladrastis kentuckea) ja maakkia (Maackia amurensis). Osittaisessa / häilyvässä ruskassa etenivät nenäliinapuu (Davidia involucrata), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera) ja samettisumakki (Rhus hirta). Osittaista ruskaa teki jo myös poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica). Helsingin Kaisaniemen tarkkailupaikalla näillä ei juuri ollut edellisviikosta pakkasvaurioita.

Lähes täysin kesäasussa olivat siellä vielä neidonhiuspuu (Ginkgo biloba) sekä hernekasvipuista valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos) ja kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica). Näillä edellisviikon yöpakkasvauriot jäivät Kaisaniemen tarkkailupaikalla vähäisiksi; mutta kolmiokalla esiintyi lehtien osittaista varisemista sen takia. Kokonaan kesäasussa sinnitteli yhä jalokastanja (Castanea sativa). Keltatrumpettipuu (Catalpa ovata) saavutti ruskahuipennustaan ja tuli pian jo lähes alastomaksi, mutta sukulaisensa eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides) oli vielä lähes kesäasussa lukuun ottamatta edellisviikolla tulleita pakkasvaurioitaan.

Siperianlehtikuusi (Larix sibirica) alkoi saavuttaa ruskahuipennustaan, mutta muut lehtikuusilajit joko pysyivät vieläkin kesäasussa tai alkoivat vasta ruskaantua. Tuolla Kaisaniemessä suosypressi (Taxodium distichum) ruskaantui edelleen normaalia hämmästyttävästi aikaisemmin, mutta lähes samannäköinen kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides) pysyi yhä lähes kesäasussa.

Näin ollen loppuyhteenvetona voidaan todeta, että edellisviikolla vielä normaalia myöhemmässä ollut ruska kiritti kehitystään ko. viikolla vähintään normaaliin aikatauluun ja osittain jo peräti siitä vähän edellekin; viime vuoden ruskatilanteeseen verrattuna ainakin jo edelle. Ruskahuipennuksen näyttävyyttä lisäsi toisaalta se, että ko. viikolla ei ollut yöpakkasia nopeuttamassa lehtien varistumista ja tuulten heikkous oli siinä myös syynä.

Sitten vielä muita luontohavaintoja loppuun >> Nurmikoiden kasvu jatkui leudossa säässä normaalia nopeampana, mutta nurmikoiden leikkuut alkoivat olla pääosin jo loppu tältä kasvukaudelta. Perennojen parissa kukintaansa sinnitteli vihonviimeisenä runsaana tuoksuasteri (Aster novae-angliae). Muut perennat alkoivat olla enemmän tai vähemmän ränsistyneitä / ruskansa huipennuksen jo ohittaneita; pionit (Paeonia sp.) ja töyhtöangervo (Aruncus dioica). Toisaalta ruskansa alussa etenivät vasta parsa (Asparagus officinalis) ja rantatyräkki (Euphorbia palustris).

Sienten ja sammalien osalta viikko oli vielä juhla-aikaa leudon ja kostean sään ansiosta. Maaperän kosteus oli vähäsateisuuden ansiosta kuitenkin edelleen ajankohtaan nähden melko hillittyä lukuun ottamatta lounaiskolkkaa. Jokien virtaamat pysyivät normaaleina - vähän sen alle.

Vesistöjen pintavesilämpötilat pysyivät leudon sään ansiosta lähes samoina koko viikon; järvissä lämpötilat olivat pääasiassa +5 ja +9 asteen välillä ja Suomenlahdella sekä sisälahtien että ulapan osalta pääasiassa +10 ja +14 asteen välillä. Tällä meneillään olleella viikolla 42 kylmä sää on aloittanut nopeahkon vesien kylmenemisen etenkin järvissä.

Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.