Lauantain 6.7.2013 ukkossateen aiheuttamaa vesivirtaus- ja tulvaestetiikkaa Espoon Tapiolassa

Eilen lauantaina pääkaupunkiseutu sai yllättävän ukkoskuurorintaman luoteesta käsin iltapäivällä, vaikka viikonlopun ukkostavimman päivän piti olla perjantai ja sekin lähinnä vain sisämaassa, kuten tämä Myrskyvaroitus.com -sivuston ennuste arveli: Rajuilmaennuste 5.7.2013. Kyllähän silloin pe monin paikoin oli ukkoskuuroja; eniten taas Pirkanmaalla (Pirkanmaalla tulvi taas! Myymälän lattia täyttyi vedestä) ja siitä Päijänteen seudun ylitse Pohjois-Karjalaan. Sen sijaan tuo lauantainen ukkosteluepisodi oli kuluvana kesänä itse asiassa vasta kolmas selvä ukkostelupäivä esim. juuri Espoon Tapiolassa.

Itse luotin myrskybongarina kuitenkin siihen, että perjantaina sisämaassa olisi saatu viikonlopun paras ukkosnäytös. Niinpä siirryin Hämeenlinnaan jo perjantaina viikonlopun viettoon, mutta ensimmäiseksi pettymyksekseni ukkonen ei aivan osunutkaan siellä päälle; vain muutamia etäisiä jyrinöitä kuului ja rankat kuurosateet kiersivät seurantapaikkani; tämänlainen puute jättää ukkosnautinnon aina vajaaksi, vaikka ukkospilvien etäältäkin ihailu on sykähdyttävää. Toisena pettymyksenä oli sitten seuraavan päivän tieto pääkaupunkiseudun ukkostilanteesta, jonka missasin oltuani Hämeenlinnassa.

Viikon 26 torstain Elviira-rajuilmaan liittyen kerroin ukkossateiden aiheuttamien vesivirtojen hiekka- ja sorapinnoilla tekemästään ns. eroosio- ja kasautumaestetiikasta eli virtauskuviotaiteesta ja siitä, kuinka olen kiinnostunut sellaisistakin osana valokuvataidettani ja muutoinkin yleisesti inspiraation - kauneudentajun lähteenä >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Elviira-myrsky (Ukkossateiden tekemää virtauskuviotaidetta).

Tässä valokuvakirjoituksessa palaan nyt aiheeseen tuon lauantain ukkossateen tekemän toisenlaisen estetiikan osalta ja tarkastelupaikka siinä on Espoon Tapiola ja tarkemmin Pohjois-Tapiola. En kuitenkaan sisällyttänyt tätä tarkastelua otsikon Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin -alle, koska tämä ukkosepisodi ei ollut niinkään poikkeava tai erikoinen; aivan jokakesäistä laatua sen sijaan havaintoni mukaan. Helsingin keskustassa samaan rintamaan liittynyt rankkasade tosin aiheutti hieman tulvimista >> Ukkoset ja sadekuurot kurittivat Helsinkiä – Vesi tulvi Forumin kellarikerrokseen.

Valitsin alle viisi erilaista tilannekuvaa sateen jälkeensä jättämästä vesivirtausestetiikasta. Valokuvat otin tänään sunnuntaina 7.7.2013 illalla Pohjois-Tapiolan ympäristössä, jolloin alueen ukkossadetilanteesta oli kulunut reilu vuorokausi. Pidemmittä esipuheitta itse kuvaesittely seuraavaksi >>

Kuvassa nähdään erään nurmikon viereisen vesikanavan ja sen maan alta tulevan viemärin suuaukon kohdan tilannetta. Kohdalla kasvaa hyvin rehevästi järvikaislaa (Schoenoplectus lacustris) ja osmankäämiä (Typha latifolia). Vesikanavan suun viemäriaukko on kuvassa juuri alareunan alapuolella ja siitä purkautui suihkuavana ryöppynä vettä eteen päin ko. ukkossateella ja se kaatoi kuvassa keskellä näkyvät osmankäämikasvustot vaakasuoraksi levyksi ja vesi levisi siitä laajemmaksi tulvaksi etäämmällä vesikanavan vierellä. Tuloksena suuaukon eteen syntyi tuo hauska noin 3 metriä pitkä ja 0,5 metriä leveä onkalomainen "pesä" muun kasvuston sekaan.

Ylimmäiseen kuvaan nähden tässä on saman vesikanavan viemärin suuaukosta etäämmällä olevaa kohtaa, minkä reunoille tulvavesi levisi. Tulvasta jäi muistuttamaan kasvien lehtien pinnoille jäänyt muta- ja saviseos, joka virtasi tulvivan veden mukana sakeana massana. Seoksessa lienee ollut mukana myös asfaltti- ja hiekkapölyä. Ko. pinnoite paljastaakin hyvin tarkkaan sen, kuinka korkealla tulviva vesi ehti olla ukkossateen aikana ja siitä voidaan arvioida sateen rankkuutta / runsautta. Kasvillisuutena kuvassa on yläosiltaan vihreinä säilyneet järvikaislat (Schoenoplectus lacustris) ja kokonaan harmaan pinnoitteen kouriin joutuivat etualan mm. tervalepän (Alnus glutinosa) taimet.

Toisessa kohtaa samaa vesikanavaa tulvinneen veden tuoma harmaa muta-, savi-, hiekkapöly- ja asfalttipölypinnote tuotti näin hienoa estetiikkaa. Veden korkeuden ylin kohta ilmeni jopa millin tarkkuudella hyvin täsmällisenä harmaan ja vihreänä säilyneen rajana. Tarkka raja kertoo puolestaan siitä, että rankkasade oli lyhytkestoinen ja jyrkkärajaisesti päättyvä; tulvan laskemisen alettua ei tullut enää pinnoitetta huuhtovaa jälkisadetta. Ko. vesikanavan leveys on noin puoli metriä ja se on rakennettu puupölleistä. Vesi nousi tämän harmaan indikaattorivärin osoittamana noin 1 - 3 metriä kanavan kummallekin puolelle leveyssuunnassa; käytännössä nurmikolle. Kuvan kukkiva kasvilaji on ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) ja isompilehtiset ovat ratamosarpioita (Alisma plantago-aquatica).

Edelleen saman vesikanavan vieressä toisessa kohtaa jotkin matalat kasvit peittyivät jopa kokonaan ja paksulti tulvaveden mukanaan tuomaan muta-savi-hiekkapöly-asfalttipöly -seokseen. Niinpä siitä syntyi poikkeuksellisen tasainen ja läpäisemätön pinnoite; kuivuttuaan ko. seos kirkastui ruskeasta kuin täydelliseksi hopeapölyksi. Tässä kirkkaanharmaan pinnoitteen saivat leskenlehden (Tussilago farfara) ja rönsyleinikin (Ranunculus repens) lehdet. Lähipäivät näyttävät, kuinka etenkin nämä pahiten harmaapinnoittuneet lehdet pärjäävät elossa, jos seuraava huuhtova sade tulee vasta usean päivän kuluttua...

Hiekkakäytävillä sadeveden virtaamisen aiheuttama estetiikka ei ole pelkästään vain hiekan itsensä joko eroosiota tai kasautumista, kuten niissä viikon 26 valokuvissani havainnollistin. Lisäksi hiekkaa kevyemmät materiaalit voivat synnyttää myös hyvin hienoa vesivirtojen tekemää taidetta. Kuvassa tuollaisia seepramaisia virtauskuvioita tekivät vieressä olevista isoista puista tippuneet kasvijätökset ja niiden eriasteisesti mädäntyneet maannokset; ne ovat peräisin esim. koivujen ja muiden puiden keväisistä silmujätteistä sekä kuusten vanhoista neulasista. Hiekkaa kevyempinä ne kulkeutuvat helposti veden mukana, joten ne pystyvät asettumaan tuolla tavalla altaittain vain riittävän vähän kaltevalla pinnalla. Itse asiassa pinnan on oltava lähes tyystin vaakasuora, jotta liian kovana virtaavaa vettä ei synny. Sellainen huuhtoisi nämä kevyet materiaalit kokonaan syrjään. Tässä vesi virtasi vasemmalta oikealle. Tämä kuviollisuus tuo mieleen seepran lisäksi myös esim. Kiinassa tavattavat allasmaiset riisipellot vuoristojen rinteillä / juurella >> Osmo Tammelan valokuva; Riisipeltoja ja vuoria.

Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Elviira-myrsky (Ukkossateiden tekemää virtauskuviotaidetta)

Päättynyt viikko 26 sisälsi myös poikkeuksellisen rajun ukkosmyrskyepisodin (Kesän 2013 ukkosseuranta; keskiviikko 26.6. - torstai 27.6. (Kostean helleilman lämpöukkosia ja perään kylmän rintaman ukkosia etelästä) ), joka myllersi torstaina Elviira-rajuilmaksi / -myrskyksi nimettynä suurimmassa osassa Etelä- ja Keski-Suomea. Maasalamoiden määrä oli episodin kaikkein poikkeuksellisin ominaisuus, kun niitä kertyi vuorokaudessa jopa yli 28 000 kpl.!

Silti myös syöksyvirtausten aiheuttamia tuhoja ilmeni monin paikoin ja lisäksi rankat sateet aiheuttivat mm. paikoin taajamatulvia ja viljojen lakoontumisia.

Itse en päässyt kokemaan livenä ko. ukkosten voimaa ja näyttävyyttä, kun seurantapaikallani Espoon Tapiolassa ei ukkostanut juuri nimeksikään. Sen sijaan Hämeenlinnassa ukkosepisodin viimeisiä vaiheita ulottui sinne varsin rankasti ja siihen liittyneet rankkasateet saavat olla nyt tarkasteluni kohteena, kun huomioin tämän Elviira-myrskyn tässä säävalokuvaussarjan osassa.

Ukkonen on ollut minulle erittäin kiehtova sääilmiö jo varhain lapsuudestani alkaen ja jo silloin halusin tarkkailla siihen liittyviä monia seikkoja hyvin tarkkaan ja innokkaasti aina kun oli mahdollista. Ukkosen päällä ollessa se oli kuitenkin usein hankalaa, kun ukkospelkoinen äitini ja varsinkin äidin äitini halusivat komentaa minuakin ukkoselta piiloon; mm. ikkunassa ei saanut ehdottomasti olla katselemassa, mikä tietenkin harmitti minua kovasti, kun olisi ollut kivaa seurata kaatosadetta ja salamointia.

No, ukkosten jälkeen oli kuitenkin mielenkiintoista käydä ulkona katselemassa niiden aiheuttamia jälkiä ja mahdollisia tuhojakin. Ukkossateet joka tapauksessa tekivät aina mm. hiekkakäytäville yms. hiekka- / sorapintaisiin tasoihin veden virtaamisen takia eroosio- ja kasautumiskuvioita, mitkä äkkäsin hyvin mielenkiintoisina luonnon omina taideteoksina >> Kasvi- ja puufanina minulle on tuttu aforismi: "Puut ovat kuin runoja, joita maa kirjoittaa taivaalle". Erittäin osuvasti näistä rankkasateiden vesivirtaamisten aiheuttamista virtauskuvioista voidaan vastaavasti sanoa: "Virtauskuviot ovat kuin runoja, joita vesi kirjoittaa maan poveen"...

Veden virtauskuviotaide onkin säilynyt yhtenä luontotarkkailukohteenani tänne aikuisikään; se onkin opettanut minulle muodoista, sommittelusta ja struktuureista mielenkiintoisia asioita niin taiteen kuin tekniikankin suhteen, mitä olen halunnut vaalia nyt digikamera-aikanakin valokuvaamalla usein kaikkea maassa / maan pinnalla tapahtuvaa ja nimenomaan veteen ja sateeseen liittyvää sellaista.

Nyt tämä Elviira-rajuilma tarjosi siihen taas hyvän mahdollisuuden, kun Hämeenlinnan alueelta löytyi siihen liittyneiden rankkasateiden aiheuttamaa virtauseroosiotaidetta säilyneenä vielä päättyneen viikon lopussakin, kun kävin paikalla.

Tässä alla on kolme valokuvaa esimerkkinä tällaisesta ns. maan povi -taiteesta. Sellainen on ollut minulle aina elävöittävää eikä koskaan esteettinen haitta, joksi mm. puistokäytävien vesieroosiot ja -kasautumat käytännön puistohoidoissa käsitetään >>

Näkymää Ystävyydenpuistoon kuvattuna lauantaina 29.6.2013 Hämeenlinnassa. Tässä havaitaan veden virranneet Elviira-myrskyssä hyvin vuolaasti kuvan vasemman laidan pensaikosta puistokäytävälle, jolloin on syntyneet nuo tanssillisen aaltomaiset virtauskuviot puistokäytävän pinnalle kuin abstraktina maalaustaiteena. Niinpä puistokäytävän olomuoto vaihtui sateen myötä kuin barokkiseksi ornamentiksi, jonka tyyli sointui yllättävän hienosti yhteen noiden säännöllisen suoraviivasten kukkaistutusten kanssa. Ukkossateen ko. vesivirtaus oli peräisin kuvasta vasemmalta puistoa kohti viettäviltä katualueilta.

Tätä näkymää olettekin nähneet jo aikaisemminkin tänä vuonna blogissani: Kasviestetiikkaluomisen ongelmista ja virheistä sipulikukka- ja kesäkukka-ajan välisessä vaihtumistilanteessa ja Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Viikon 20 poikkeava kesälämpö ja sen ilmeneminen kiivaana kasvien kasvunopeutena.

Tuossa päättyneen viikonlopun tilanteessa nähdäänkin jo istutettujen kesäkukkien runsastuneen oikein hienoon kukkaan; kyseessä ovat siis kesäbegoniat (Begonia sempervirens -ryhmä). Lisäksi kasvukauden tuon hetken etuaikaisuutta (Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Viikon 26 helleaalto ja kasvukauden etuaikaistuminen 2 - 3 viikon verran) havainnollistavat tässä perenna- ja kesäkukkaryhmässä jaloangervojen (Astilbe arendsii -ryhmä) jo osittain alkanut kukinta.

Vesivirtauskuvioita hiekkakentän laidalla kuvattuna sunnuntaina 30.6.2013 Hämeenlinnassa. Rankkasateet aiheuttavat hiekka- ja sorapinnoilla kahdenlaista päätyyppiä veden virtaamisen aiheuttamissa kuvioinneissaan; tässä yllä on esimerkkiä veden virtaamisen mukaan tarttuneen hiekan siirtymisestä deltamaisiksi ja dyynimäisiksi kasoiksi / levyiksi. Tässä kuvastuu veden maata täydentävä toiminta. Sitä voidaan pitää inspiraation lähteenä massoittelussa ja strukturoinnissa >> Objektin synnyttäminen lisäämällä.

Vesivirtauskuvioita hiekkakentän laidalla kuvattuna sunnuntaina 30.6.2013 Hämeenlinnassa. Rankkasateet aiheuttavat hiekka- ja sorapinnoilla kahdenlaista päätyyppiä veden virtaamisen aiheuttamissa kuvioinneissaan; tässä yllä on esimerkkiä veden virtaamisen aiheuttamasta eroosiosta ja murtumisesta. Tässä kuvastuu veden maata kuluttava toiminta. Sitä voidaan pitää inspiraation lähteenä veistoksellisessa ja kovertavassa muodonannossa >> Objektin synnyttäminen vähentämällä.

Viikonvaihteen tilapäisviileyden jälkeistä kostean helteen ja ukkosten jatkumista; viikonlopusta poutaa & tilapäisesti vähän viileämpää (Päivitys!)

Edellinen sääennusteeni on tehty jo melko kauan sitten heinäkuun puolivälissä Norjan verilöylyn saatettua bloggaamiseni hetkeksi poikkeustilaan viime viikonloppuna. Nyt palaan tähän sääasiaan ja viivästyksen takia edellisen ennusteen jälkeisen tilanteen osio on tavanomaista paljon pidempi ulottuen 17. heinäkuuta aina 27. päivään saakka; aika hyvin osasin kuitenkin arvioida jo ko. ennusteen päivityksessä, että tällä viikolla helle palaa viime viikonvaihteen tilapäisen viilenemisen jälkeen, joten ennustemenetys ei ole ollut suurta.

Tiivistetysti Euroopan mittakaavan säästä: Viime viikolla tilannetta luonnehti se, että Itä-Eurooppaan ja Länsi-Venäjälle muodostui ankaran ja kostean helteen laaja alue. Samalla kuitenkin Länsi-Eurooppaa ja Skandinaviaa vaivasi aluksi voimakaskin matalapaine viileine ja sateisine säineen. Toinen melko voimakas matalapaine vähän myöhemmin oli Puolan - Etelä-Skandinavian tienoon asiana paikoin rajuinekin ukkosineen ja sateineen tuottaen Länsi-Eurooppaan viileitä pohjoistuulia ja siirtäen helteen pois Itä-Euroopasta. Suomen osaksi tästä kehkeytyi etenkin loppuviikoksi kaakosta kostea helleannos (Kesän 2011 kuumin päivä - Osa 6) runsaine ja paikoin rajuine ukkosineen. Skandinaviassa ja Lapissa oli viileämpää, mutta ajoittain kesäisen runsasta ukkoskuurottelua. Välimerellä oli aikaisempaa lievempää hellettä tuon em. matalapainetoiminnan ulotettua pohjoisesta viileämpiä ilmamassoja sinne.

Tällä viikolla Länsi-Venäjällä kostea ja hyvin kuuma helle (Laajasti yli +30 asteen lukemia) on jatkanut yhä muhimistaan ulottuen su - ma tienoon tilapäisen viilenemisen jälkeen siis uudestaan Suomeen ja osin Skandinaviaan kaakosta kohtalaisena, muttei aivan Jäämeren rannalle Venäjän puolella. Samalla Länsi-, Keski- ja Itä-Euroopan sekä Skandinavian matalapainetoiminta on vähentynyt heikoiksi osakeskuksiksi ja sen myötä sää on lämmennyt ajankohdan tavanomaisempiin keskikesälämpötiloihin keskikesäisten sade- ja ukkoskuurojen kuitenkin jatkuttua ajoittain myös Lappia myöten. Britteinsaaretkin ovat saaneet olla parisen päivää rauhassa suuremmilta Atlantin matalapaineilta. Välimerellä helle on ollut kohtalaista - paikoin kovaa yksittäisten ukkosten kera enimmäkseen aurinkoisessa säässä.

Jatkossa matalapaineen alue muodostuu Etelä-Skandinaviasta Baltian yli ulottuen Länsi-Venäjälle, jolloin runsaiden ja rajujenkin ukkosten kera kuumin helle vetäytyy etelämmäksi Venäjällä. Samalla korkeapaineen painopiste muodostuu Jäämerelle ja sen myötä Pohjois-Venäjältä Suomeen ja Skandinaviaan muodostuu muutamaksi päiväksi itä-koillisvirtaus, joka heikentää helteen tilapäisesti lähes pois Etelä-Suomesta ja kuivattaa ilmamassan niin, että ukkoskuurottelu poistuu viikonlopun aikana. Länsi-Eurooppa lämpenee vähän Britannian tienolle aluksi tulevan korkeapaineen myötä, mutta myöhemmin ensi viikolla Atlantilta tulisi viilentävää matalapainetta annoksittain ja loppuviikolla ehkä voimakkaanakin...

Keski- ja Itä-Eurooppa saattavat aluksi viilentyä tuon Baltian yli vaikuttavan matalapaineen länsireunan pohjoistuulissa, mutta myöhemmin ensi viikolla matalapaineen väistyessä itään - kaakkoon lämpeneminen helteelle alkaisi laajasti ulottuen aluksi Ranskaankin ennen tuota Atlantin matalapainetoimintaa ja uuden korkeapaineen myötä myöhemmin ensi viikolla myös Skandinaviaan ja Suomeen Lappia myöten. Ensi viikolla Länsi-Venäjällä vallitsee aikaisempaa paljon laajemmin viileähkö sää em. laajan matalapaineen vallitessa ja tuottaessa jäljessään myös pohjoistuulia; kovat helteet pysyvät Mustanmeren - Kaspianmeren lähellä. Lisäksi pohjoisessa on enimmäkseen poutaa ja etelämpänä epävakaista runsainekin ukkosineen helteen rajan ja ko. matalan liikkeiden mukaisesti. Myöhemmin Suomesta käsin taas lämpenevää. Välimerellä helteet jatkuvat vaihtelevina, mutta eivät poikkeuksellisen kuumina.

Päivityksessä ilmennyttä suuressa mittakaavassa: Länsi-Venäjällä vallitsevat alkavalla viikolla laajasti viileät pohjois-koillisvirtaukset matalapaineen painopisteen sijoittuessa suunnilleen Kaspianmeren pohjoispuolelle (Ko. alueella paljon ukkosia); viileys on huomattavan rajua aikaisempiin helteisiin verrattuna helteen kaikotessa osittain jopa Mustameren pohjoisosista ja Jäämeren läheisillä paikoilla voi alkaa esiintymään jopa ankaraakin hallaa. Suomen - Etelä-Skandinavian ylle muotoutuva korkeapaine alkaa tuoda Länsi-, Keski- ja myöhemmin Itä-Eurooppaan hellettä etelästä, kunnes Atlantin matalapainetoiminta alkaa viilentää ukkosineen ilmaa Länsi-Euroopasta alkaen. Skandinavia ja Suomi saavat osansa tuosta korkeapaineen lämpimyydestä, mutta Grönlannin - Jäämeren suunnalta puskeva toinen korkeapaine kierrättää ko. alueen pohjoisosiin Jäämereltä koleaa ilmaa. Loppuviikolla hellettä on sijoittuneena Itä-Eurooppaan, josta se pyrkinee ainakin hetkeksi kohti Suomea ennen lännestä tulevaa voimakasta matalapainetoimintaa... Välimerellä jatkuu helle ajankohtaan nähden tyypillisenä ja ukkoskuurottelun riskiä on siellä täällä ajoittain.

Edellisen ennusteen jälkeistä toteutumista Etelä-Suomessa (Voitte itse lukea näistä sääkartta-arkistoista suursäätilan luonteet ja muun Euroopan säät; Wetter3 sääarkisto - Wetter3 weather archive ja Wetter3 sääarkisto 2 - Wetter3 weather archive 2) -->

Su 17.7. - Britteinsaarten tienoon voimakas ja laaja matalapaine pysyi lähes paikallaan ja samalla Suomen etelä - kaakkoispuolelle alkoi muodostua korkeapainetta. Pieni matalapaine kaikkosi Suomen yltä vähitellen itään. Yöllä oli tyyntä - heikkotuulista ja vaihtelevapilvistä; kuurosateita tuli paikoin etelärannikolla - kaakossa. Loppupäivällä etelätuulet alkoivat viritä lännestä alkaen ja vaihteleva pilvisyys jatkui seassaan joitakin pienialaisia kuurosateita. Illalla etelästä saapuvan lämpimän rintaman yläpilviharsoa oli hajanaisesti. Yölämpötila oli sisämaan +10 ja +15 asteen väliltä etelärannikon paikoin reiluun +15 asteen. Päivälämpötila oli n. +20 astetta - vähän yli.

Ma 18.7. - Korkeapaine muotoutui Suomen itäpuolelle ja Britteinsaarilla - Länsi-Euroopassa oli edelleen laaja ja voimakas matalapaine; sen reunalla Etelä-Skandinaviassa kehittyi pohjoiseen liikkuva osakeskus, jossa etelä-pohjoissuuntainen rintamasysteemi lähestyi Suomea lännestä ja saapui illalla. Yläpilviharsoisen vaihteleva pilvisyys vallitsi iltapäivän sisämaan kumpupilvien kera. Etelä-kaakkoistuuli voimistui iltapäivään mennessä ajoittain navakaksikin. Illalla lounaassa alkoi tulla sadekuuroja ko. rintaman myötä. Yölämpötila oli +15 asteen vaiheilla; viileintä sisämaassa reilussa +10 asteessa heikkotuulisimmilla alueilla. Päivälämpötila kohosi +25 asteen vaiheille - vähän yli..

Ti 19.7. - Korkeapaine piti pintansa idässä ja lännessä matalapainetoiminta muotoutui siten, että Etelä-Skandinaviasta lähtenyt osakeskus sijoittui Norjanmerelle ja koko matalapaineen alue venyi etelä-pohjoissuunnassa ulottuen Norjanmereltä heikkenevänä Länsi-Eurooppaan ja lopulta voimakkain osakeskus oli juuri Norjanmerellä. Tähän liittyen lännestä saapunut kylmä rintama ylitti Suomen hitaasti itään; tarkastelualueella yöstä alkaen oli runsasta pilvisyyttä, utua ja rintaman kohdalla ajoittain heikkoa - kohtalaista kuurottaista sadetta. Iltapäivällä itäosiin tultuaan rintaman kuurottainen sade voimistui ja ukkostakin alkoi esiintymään paikoin; mm. Mikkelissä tuli tulvatilanne (YLE:n juttu ja Iltalehden video). Lännessä sää selkeni illalla jyrkkäreunaisesti ja eteläpuolelle alkoi kehittyä korkeapaineen selännettä. Ennen rintamaa oli heikkeneviä etelätuulia, rintaman kohdalla oli ajoittain tyyntä ja rintaman jälkeen länsituulet virisivät heikkoina. Yölämpötila oli +15 ja +20 asteen välillä ja päivälämpötila +20 asteen molemmin puolin; sateisilla alueilla viileintä ja itäosassa paikoin hellettä +25 asteen tienoilla ennen sateita.

Ke 20.7. - Matalapaine jäi pyörimään Norjanmerelle ja uutta matalapainetoimintaa muodostui Länsi-Euroopasta kohti Itä-Eurooppaa. Etelä-Suomen päällä vaikutti heikko korkeapaineen selänne ja itään kuumenemaan jäänyttä ilmamassaa rajaava etelä-pohjoissuuntainen rintamasysteemi jäi lähelle Suomen itäreunalle. Illalla se alkoi tulla takaisin kaakosta lämpimänä rintamana tuon Itä-Euroopan uuden matalapaineen alettua syöttää kaakosta kosteaa helleilmamassaa. Yö ja aamu olivat lähes selkeitä lukuun ottamatta itäosien ko. rintamaan liittyneitä yläpilvilauttoja. Iltapäivästä alkaen ko. lämpimän rintaman tulo näkyi lisääntyvänä ylä- ja keskipilvilauttailuna ja loppuillalla Virossa alkoi jo ukkostaa. Tuulet olivat tyyniä - lähes tyyniä, mutta loppupäivällä itä-kaakkoistuulet alkoivat viritä. Yölämpötila oli +10 ja +15 asteen välillä; leudointa etelärannikolla. Päivälämpötila oli +25 asteen vaiheilla.

To 21.7. - Itä-Euroopan matalapaine voimistui Puolan - Itämeren eteläosien tienoilla ja korkeapaine pysyi Länsi-Venäjällä; kaakosta syöttyi vähitellen erittäin helteistä ja kosteaa ilmamassaa Etelä-Suomeen lämpimän rintaman siirryttyä paikoin runsaiden ja voimakkaiden ukkosten kera lännemmäksi; Kesän 2011 ukkosseuranta; torstai 21.7.2011 (Kaakosta syöttymään alkavan kostean ja ankaran helteen mukana tulevia erityyppisiä ukkosia). Pilvisyys ja ukkostelu olivat vähäisimpiä kaakkoisosissa, jossa oli kuuminta. Lännessä ukkostelua oli yöstä alkaen pitkin päivää, mutta illalla poutaantui ja pilvisyys väheni. Ilma muuttui yöstä alkaen utuiseksi. Idän ja etelän väliset tuulet olivat enimmäkseen heikkoja ukkospuuskia lukuun ottamatta. Yölämpötila oli +15 ja +20 asteen välillä; lämpimintä etelärannikolla ja kaakossa. Päivälämpötila oli kaakon +30 asteen vaiheilta lännen ukkostavimpien alueiden +20 ja +25 asteen välille.

Pe 22.7. - Matalapaine jäi pyörimään melko voimakkaana Puolan - Itämeren - Etelä-Skandinavian tienoille syöttäen kaakosta - idästä Keski-Suomea myöten erittäin helteistä ja kosteaa ilmamassaa; tuulet olivat enimmäkseen heikkoja. Kuuma korkeapaine pysyi edelleen Länsi-Venäjällä. Tarkastelualueella myös länsiosat päätyivät tässä vaiheessa kosteaan kuumuuteen; yöllä ja aamulla pilvisyys oli vähäistä, mutta ilma oli hyvin utuista. Iltapäivällä kehittyi monin paikoin ukkoskuuroja, mutta osa alueesta säilyi myös poutaisena; Kesän 2011 ukkosseuranta; perjantai 22.7.2011 (Kaakosta virtaavan kostean helteen mukana tulevia lämpöukkosia). Illalla selkeni lähes kokonaan utuisuuden jatkuttua, mutta Virosta alkoi uhata uusi ukkoskuurottelu etelärannikkoa - lounaiskolkkaa. Yölämpötila oli +20 asteen vaiheilla; lämpimintä etelärannikolla. Päivälämpötila oli laajasti +30 asteen vaiheilla; lämpimintä lännessä - lounaiskulmalla.

La 23.7. - Matalapaineen painopiste siirtyi Etelä-Skandinaviaan ja yhä melko voimakkaana se alkoi kierrättää eteläkauttaan viileämpää ilmamassaa kohti Etelä-Suomea alkaen kaventaa alueella ollutta helleilman sektoria pois itään; päivän mittaan kylmä rintama lähestyi täten etelästä hitaasti ja saapui vasta loppuiltaan tullessa. Tämän myötä laajoja ja paikoin voimakkaita ukkosalueita liikkui yöstä alkaen kaakosta alueen yli pitkin päivää ja lähes kaikkialla ukkosti; eniten erittäin huomattavalla runsaudella lounaiskolkassa; Kesän 2011 ukkosseuranta; lauantai 23.7.2011 (Etelästä saapuvan kylmän rintaman edellä sarja rajujakin kohokonvektio- ja rintamaukkosia). Etelän ja idän väliset tuulet voimistuivat kohtalaisiksi - ajoittain navakoiksi ja illalla etelätuulet olivat heikkoja ukkosten alkaessa viimein vähetä. Yölämpötila oli yhä +20 asteen vaiheilla ja päivälämpötila oli +25 ja +30 asteen välillä; ukkostavimmilla alueilla lämpötilat jäivät melko pian vain +20 asteen vaiheille.

Su 24.7. - Matalapaineen alue pysyi Etelä-Skandinavian tienoilla alkaen heiketä pohjoiseen venyvänä ja sen syöttämänä aikaisempaa paljon viileämpää ilmamassaa työntyi Etelä-Suomeen; sitä rajaava kylmä rintama oli hidasliikkeisenä edelleen etenemässä itäosissa koilliseen alkupäivän aikana. Loppupäivänä idän korkeapaineesta alkoi pullistumaan selännettä Suomen eteläpuolelle ja lopulta päälle. Yöllä ja aamulla ko. rintaman sade- ja ukkoskuurottelu oli heikkoa, mutta iltapäiväksi itäosissa ennen rintaman kaikkoamista tuli vielä runsasta ukkoskuurottelua. Lännessä oli runsaahkon vaihtelevaa pilvisyyttä ja vain heikkoja - kohtalaisia sadekuuroja sisämaapainotteisesti puolen päivän molemmin puolin. Illalla sää poutaantui ja selkeni lounaasta alkaen pääkaupunkiseudun yksittäistä pientä kuurosoluryhmää lukuun ottamatta ja viimein myös idässä. Rintaman jälkeiset lounaistuulet olivat kohtalaisia, mutta illalla alkoi tyyntyä etenkin idässä tuulten kääntyessä etelään - kaakkoon. Yölämpötila oli +15 ja +20 asteen välillä; lämpimintä itäosissa. Päivälämpötila jäi rintaman jälkeisessä uduttomassa ilmamassassa +20 ja +23 asteen välille, joten eroa yölämpötilaan ei juuri ollut. Illalla lämpötilat laskivat päivän minimilukemiin +15 asteen vaiheille; viileintä lännen sisämaassa.

Ma 25.7. - Korkeapaine idässä alkoi jälleen voimistua kohti Suomea ja edellispäivän illasta alkaen Etelä-Suomeen ulottunut sen selänne muotoutui itäreunalle. Samalla matalapaine heikkeni lännessä pieniksi osakeskuksiksi alueella Länsi- ja Keski-Euroopasta Norjanmerelle; tarkastelualueella etelä-kaakosta tulevan uuden helleannoksen myötä vaihteleva yläpilvisyys tuli vallitsemaan koko päiväksi. Lisäksi iltapäivällä oli sisämaassa kumpupilviä, joista kehittyi paikoin pieniä iltapäiväkuuroja. Yölämpötila oli +10 ja +15 asteen välillä; viileintä sisämaassa. Päivälämpötila oli +22 ja +25 asteen välillä.

Ti 26.7. - Korkeapaine vetäytyi itäreunalta vähän idemmäksi, mutta jatkoi Länsi-Venäjällä laajana ja kuumana. Samalla lännessä heikko matalapainetoiminta pysyi Skandinaviassa ja toisaalta Puolaan - Baltiaan syntyi pieni matalapaine etelästä. Kaakosta pyrki kosteaa ja helteistä ilmamassaa hitaasti kohti Suomea; tarkastelualueella vaihteleva yläpilvisyys vallitsi edelleen ja iltapäiväksi syntyi sisämaan kumpupilvisyyttä sekä itäpainotteisesti paikallisia yksittäisiä pienialaisia iltapäiväkuuroja, joista ukkostavin tuotti tällä kertaa Lappeenrantaan tulvatilanteen (Etelä-Saimaan juttu). Illalla poutaantui, vaikka Virossa oli edelleen kuuroherkkyyttä. Utuisuus lisääntyi vähän. Tuulet olivat koko päivän heikkoja - tyyniä enimmäkseen etelän ja idän väliltä. Yölämpötila oli sisämaan +10 ja +15 asteen väliltä etelärannikon +15 asteen vaiheille. Päivälämpötila kohosi +24 ja +28 asteen välille.

Ke 27.7. - Hyvin heikko matalapaineen alue jäi vellomaan Baltiaan ulottuen Mustallemerelle. Toinen hyvin heikko matalapaine siirtyi Skandinaviasta Pohjois-Lapin päälle; näiden välissä muodostui tyyni korkeapaineen selänteen alue, joka ulottui Venäjän tässä vaiheessa heikkenevästä korkeapaineesta. Toinen korkeapaine muotoutui Jäämeren tienoilla. Tarkastelualue jäi kosteahkon ja helteisen ilmamassan alueelle, jossa tuulet olivat tyyniä - heikkoina suunnaltaan vaihtelevia; noin idän suunnalta. Pilvisyys oli vähäisen vaihtelevaa; lähinnä ylä- ja keskipilvilauttoja sekä iltapäivän sisämaan kumpupilvisyyttä sisältäen itäpainotteisesti taas yksittäisiä pienialaisia iltapäiväkuuroja heikkoine ukkosineen. Illalla etelästä lähestyi heikko rintamasysteemi em. matalapaineen tuomana ja sen myötä Virossa ukkosti voimakkaasti; etelärannikon pilvisyys alkoi vähän lisääntymään. Yölämpötila oli +15 ja +20 asteen välillä ja päivälämpötila oli +25 ja +29 asteen välillä.

Tuo kuva on otettu viime viikolla torstaina 21.7.2011 Hämeenlinnassa ja siinä nähdään viime viikolta alkaneiden lähes päivittäisten ukkoskuurottelujen aiheuttama tyypillinen tilanne hiekkaisella pinnalla: Ukkossateen (Ko. iltapäivän ukkostilanne aiheutti Hämeenlinnassa kesän suurimman ukkossadetulvan tähän mennessä; Iltalehden juttu) myötä loivasti kaltevalla pinnalla vuolaasti virranneen veden tekemää virtaamiskuviota deltamaisena. Loivalla pinnalla nämä deltakuviot ovat tyypillisempiä kuin jyrkemmillä hiekka - sorapinnoilla muodostuvat uramaiset ja kanjonimaiset virtaamiseroosiot. Tämä kuva on täten hieno ilmentämään sekä viime että tämän viikon ukkosten runsautta.

Ennuste tuleville päiville (Päivitys vihreällä sunnuntaina 31.7.2011 klo. 15:15) Etelä-Suomessa (Voitte itse lukea esim. näistä sääkartoista ennusteen luonnetta suursäätilan ja muun Euroopan sään suhteen; Weatheronline Expert Charts) -->

To 28.7. - Tänään (Otan tämän poikkeuksellisesti tänne puolelle osioita) vähäinen matalapaine on yhä pysynyt Baltiassa ja Länsi-Venäjän hellealueellekin on alkanut muodostumaan pientä uutta matalapainetta ukkosineen. Samalla Lapin pieni matalapaine on heikentynyt pois ja Jäämerellä on alkanut vallita laajemmin korkeapainetta. Sen ja Baltian matalapaineen välissä on alkanut voimistua vähän itä-koillisvirtaus ja etelästä on tullut samalla Etelä-Suomen päälle em. heikko rintamasysteemi päästäen idästä vielä kosteaa helleilmaa kapeassa sektorissa; ilmamassa on kosteutunut ja sen myötä jo yöllä alkoi Suomenlahdella ukkoskuurotella; aamupäivällä ukkoskuuroja oli laajalti etelärannikolla ja nyt myöhemmin iltapäivällä ja illalla ukkoskuurottelu on keskittynyt lounaissaaristoon, paikoin sisämaahan ja hyvin voimakkaasti Viroon - Pietarin lähelle; ukkosta voi tulla vielä päivän loppuun mennessä etenkin etelärannikolle. Pilvisyys on rakoillut ajoittain vähäiseksi ukkosten välillä, mutta ilmassa on hieman utua. Yölämpötila oli taas jopa lähellä +20 astetta ja päivälämpötila on kohonnut pouta-alueilla +25 ja +29 asteen välille. Ukkostavimmilla alueilla on ollut ajoittain vain n. +20 astetta.

Pe 29.7. - Heikkoa matalapainetta jää vaikuttamaan Baltiaan - Etelä-Skandinaviaan ulottuen myös laajana kehittyvänä alueena Venäjälle. Korkeapaine velloo edelleen Jäämerellä ja siihen alkaa liittyä Britannian tienoille vahvistunut korkeapaine Norjanmeren kautta. Tarkastelualueella itä-koillisvirtaus voimistuu vielä vähän ja tuulet ovat enimmäkseen kohtalaisia. Pilvisyys on runsaan vaihtelevaa ja koko päivän yölläkin edellispäivän puolelta ja iltaan saakka jatkuen tulee ajoittain ukkoskuuroja. Välillä voi olla vähäpilvisen poutaa. Ilmamassa pysyy vielä lievän helteisenä, mutta illalla kosteus alkaa väistyä koillisesta alkaen ja sää poutaantuu. Yölämpötila on +15 ja +20 asteen välillä; lämpimintä etelärannikolla. Päivälämpötila on poutahetkillä reilussa +25 asteessa ja ukkostavimmilla hetkillä voi olla vajaat +20 astetta.

La 30.7. - Matalapaineen painopiste näyttää pysyvän edelleen Suomen etelä - kaakkoispuolella ulottuen Etelä-Skandinaviasta Baltian kautta Venäjälle. Jäämereltä Britteinsaarille ulottuva korkeapaine alkaa muotoutua painopisteeltään Jäämerelle jääväksi. Heikko - kohtalainen itä-koillisvirtaus vallitsee edellispäivää vähän kuivempana, joka tietää iltapäivän kuuroriskiä enää vähäisesti lounaassa - lännessä sekä ehkä etelärannikolla ja utuisuuden vähenemistä. Pilvisyys on vaihtelevaa ja kumpupilviä on iltäpäivällä. Yölämpötila laskee vähän aikaisemmasta ollen +15 asteen vaiheilla ja päivälämpötila on +23 ja +26 välillä; lämpimintä lounaiskolkassa.

Su 31.7. - Edellispäivän kaltainen tilanne jatkuu, missä Jäämerellä velloo korkeapaine ja matalapainetta on laajana Suomen eteläpuolelta Venäjälle. Näiden välissä heikko - kohtalainen itä-koillisvirtaus jatkuu, missä ilmamassa ollee edelleen kuivempaa; sää on enimmäkseen vähäpilvistä ja poutaista. Runsaampia pilvilauttoja voi olla ajoittain. Yölämpötila on +15 asteen vaiheilla; viileintä sisämaassa. Päivälämpötila on +22 ja +25 asteen välillä; lievän helteen mahdollisuus edelleen lounaiskolkassa. Ennuste on pitämässä varsin hyvin kutinsa.

Ma 1.8. - Matalapaine näyttäisi etääntyvän vähän Suomen eteläpuolella ja korkeapaineen selännettä yrittäisi venyä Jäämeren korkeapaineesta Suomen itäreunalle. Samalla Skandinaviaan näyttäisi muodostuvan jonoksi pientä matalapainetta ulottuen Lappiin. Tarkastelualueella itä-koillisvirtaus heikkenisi vähän ja vähäisesti vaihtelevapilvinen poutasää jatkuisi kuivahkossa ilmamassassa. Yölämpötila olisi +12 ja +15 asteen välillä; leudointa etelärannikolla. Päivälämpötila olisi edelleen enimmäkseen +22 ja +25 asteen välillä. Korkeapaineen selännettä pyrkii muodostumaan koillisesta Keski-Suomen kautta Etelä-Skandinaviaan; vielä vähän viilenevä koillisvirtaus jatkuu heikkona ja vähäpilvinen poutasää (iltapäivällä matalia kumpupilviä) jatkuu. Yölämpötila voi laskea sisämaassa paikoin +10 asteen vaiheille ja päivälämpötila jäänee koko alueella vain +20 asteen vaiheille.

Ti 2.8. - Näyttäisi siltä, että tuo korkeapaineen selänteen venyminen Vienanmeren kautta Etelä-Suomen päälle toteutuisi, jonka myötä idän ja pohjoisen väliset tuulet suorastaan tyyntyisivät ja vaihtelevan vähäpilvinen poutasää jatkuisi. Vähäinen matalapaine Skandinaviassa - Lapissa ei laajenisi. Yölämpötila voisi laskea tyyntyvän tuulen myötä sisämaassa vain +10 asteen vaiheille etenkin idässä, mutta etelärannikolla n. +15 asteen lukematkin voisivat olla yhä paikoin mahdollisia hyvin lämpimän meren takia. Päivälämpötila nousisi taas lievälle helteelle +25 asteen vaiheille. Lounais-koillissuuntainen korkeapaine vallitsee Etelä- ja Keski-Suomen yllä; koillistuulet tyyntyvät lähes kokonaan ja sää on enimmäkseen selkeä ja kuivailmamassainen. Yölämpötilat laskevat sisämaassa monin paikoin vajaaseen +10 asteeseen, mutta pysyvät etelärannikolla lämpimän meren takia yhä +15 asteen vaiheilla. Päivälämpötila kohoaa +20 ja +24 asteen välille; lämpimintä lännessä.

Ke 3.8. - Korkeapaine näyttäisi ottavan laajemmin valtaa Etelä-Suomen päällä ulottuen pitkulaisena myös Etelä-Skandinaviaan. Pieni matalapaine jäisi Lappiin ja matalapainetoimintaa olisi isommin vain Britannian - Länsi-Euroopan tienoilla / siitä vähän lännempänä sekä Mustallemerelle painuneena ukkosineen. Heikkotuulinen - ajoittain tyyni ja vähäpilvinen helteytyvä sää vallitsisi alueella yölämpötilan ollessa +12 ja +17 asteen välillä (leudointa edelleen etelärannikolla) ja päivälämpötilan noustessa taas laajemmin +25 ja +29 asteen välille. Tuo korkeapaine siirtynee vähän etelämmäksi Suomen yltä ja Pohjois-Skandinavian - Lapin alueella matalapaine voimistuu vähän; Keski-Suomen tasalle muodostuu rintamasysteemi erottamaan Lappiin pohjoisesta virtaavaa koleaa Jäämeren ilmaa; tyynen yön jälkeen länsituulet viriävät ja vähäpilvisen poutainen sää jatkuu. Yölämpötila on sisämaassa +10 asteen vaiheilla ja etelärannikolla +15 asteen vaiheilla. Päivälämpötila kohoaa paikoin jo +25 asteen vaiheille.

To 4.8. - Asetelma olisi edellispäivän kaltainen, missä korkeapaine pysyisi Etelä-Suomen tienoilla ja Länsi-Euroopassa / siitä vähän lännempänä olisi matalapainetta osakeskuksineen. Helteinen sää voimistuisi sekä Suomessa että laajemmin Skandinaviassa sekä Keski- ja Itä-Euroopassa; tarkastelualueella edelleen heikkotuulista ja vähäpilvistä yölämpötilojen ollessa +15 ja +20 asteen välillä ja päivälämpötilan ollessa +25 ja +30 asteen välillä; paikoin ehkä n. +30 astetta... Näyttää siltä, että pieni matalapaine siirtyy Pohjois-Suomesta itään, mutta jäljelle jää Keski-Suomen tienoille matalapaineen sola, joka erottaa pohjoisen kolean ilmamassan etelän helteeksi voimistuvasta ilmamassasta. Grönlannin - Jäämeren suunnasta Lappiin pyrkivänä selänteenä puskeva toinen korkeapaine yrittää työntää ko. ilmamassojen rajaa etelämmäksi päivän mittaan; tarkastelualueelle voi tulla pohjoisesta ko. solan ja sen rintamavyöhykkeen kuurosateita ehkä ukkosten kera ja lämmin ilmamassa jäänee hyvin kapeasti eteläisimpään Suomeen. Tuulet ovat heikkoja. Yölämpötila ollee koko alueella +15 asteen vaiheilla; lämpimintä etelärannikolla. Päivälämpötila voi kohota pouta-alueilla reiluun +25 asteeseen. Sateessa on selvästi viileämpää...

Tästä eteen päin ennustettavuus on heikkoa, mutta vaikuttaa siltä, että tämä uusi helleaalto jatkuisi jopa viikon loppuun saakka. Sen jälkeen viilenemisen mahdollisuuttakin on taas olemassa, mutta siitäkin lisää vielä päivityksessä...

Pe 5.8. - Grönlannin - Jäämeren korkeapaineesta ulottunee selänne Lappiin (Siellä pohjoiskolkassa voi olla tässä vaiheessa jopa hallavaaraa yöllä) ja em. matalapaineen sola ilmamassoja erottavan rintamasysteeminsä kera jää Etelä-Suomen ylle sallien täpärästi eteläisimpään Suomeen lämmintä ilmamassaa. Tuulet ovat heikkoja ja suunnaltaan vaihtelevia, pilvisyys on runsaan vaihtelevaa ja kuurosateita tulee paikoin ukkosen kera. Yölämpötila olisi etenkin etelärannikolla reilussa +15 asteessa ja päivälämpötila vaihtelisi poudan ja sateen mukaan vajaasta +20 asteesta +25 asteen tienoille. Viileämpikin versio on mahdollista, jos tuo ilmamassojen raja sijoittuu etelämmäksi. Toisaalta lännessä muhinut matalapainetoiminta alkaisi nostamaan etelästä lämmintä pohjoisemmaksi itäreunallaan...

Tuo em. lännen matalapainetoiminta voimistuisi sen verran, että se jaksaisi nostaa itäreunallaan pe jälkeen kosteampaa helleilmamassaa Baltiasta kunnolla Etelä-Suomeen ainakin la ajaksi: Tässä vaiheessa epävakaisuus kuitenkin jatkuisi ja ukkosriski kasvaisi. Sunnuntaina lännen matalapaine tulisi kuitenkin niin lähelle, että se toisi runsaita rintamasateita ukkosineen länsilounaasta, mikä veisi helteen pois ja seuraavalla viikolla Suomea alkaisikin vaivaamaan ehkä hyvinkin voimakas ja viileä matalapainetilanne... Tästä ja muusta tarkemmin seuraavassa varsinaisessa ennusteessani.

Kasvillisuuden kehitys on ollut edelleen erittäin nopeaa vallinneiden ajoittain paljonkin tavanomaista lämpimämpien säiden ansiosta. Tälle viikolle tultaessa kasvukauden etumatka tavanomaiseen nähden onkin peräti jo 3 - 4 viikkoa ja etelärannikon hyvin lämpimät yöt ovat kirittämässä kasvua - kehitystä jo sisämaata edelle. Tämä on jo ennätyksiä hipovaa ja ilmenee mm. seuraavasti: Syyshortensia (Hydrangea paniculata "Grandiflora") on saavuttanut jo monin paikoin kukinnan täysvalkoisen vaiheen, kotipihlajassa (Sorbus aucuparia) marjat ovat kypsyneet jo paikoin lähes täyspunaiseen vaiheeseen. Lumimarjoilla (Symphoricarpos rivularis) ensimmäiset marjat ovat kypsyneet valkoisiksi. Pujon (Artemisia vulgaris), pietaryrtin (Tanacetum vulgare), rantakukan (Lythrum salicaria) ja luontaisen kultapiiskun (Solidago virgaurea) kukinnat ovat saavuttaneet huipennuksen ja lämpimillä paikoilla alkaneet jopa jo taantua loppuun. Maitohorsman (Epilobium angustifolium) ja monien ohdakkeiden (Cirsium sp.) siemenvillavaiheet ovat runsastuneet yleiseksi.

Elo - syyskuun perennakukintahuipentumana tunnettu kukinta on jo nyt runsasta, kuten lajeilla kompassikukka (Silphium perfoliatum), kultapallo (Rudbeckia laciniata "Goldball") ja tarhapiisku (Solidago cv.). Heinä-elokuun kukintana tunnettu kukinta on jo päättynyt, kuten lajeilla väriminttu (Monarda didyma) ja monet kuunliljat (Hosta sp.). Hedelmäviljelyssä omenapuissa (Malus sp.) kypsyy sato ällistyttävässä etuajassa ja jo nyt kesälajikkeilla on kypsää satoa! Myös päärynöiden (Pyrus sp.) ja luumujen (Prunus sp.) sadot ovat kypsymässä huikeassa etuajassa. Normaalisti tähän aikaan alkava tuomipihlajien (Amelanchier sp.) sato on jo varissut pois ylikypsänä. Mikäli ensi viikon uusi helle toteutuu pienen viilenemisen jälkeen, niin odotettavissa on yhä selvemmin jopa kuukauden verran etuaikaista kasvukauden kehitysastetta, joka merkitsee tulevalla elokuun ensimmäisellä viikolla vaihetta, joka normaalisti saavutetaan vasta elokuun päätteeksi / syyskuun aluksi!! Huikeaa!...

Kasvien kannalta viime ja tämän viikon runsaat ukkossateet ovat olleet enimmäkseen hyvin tervetulleita, mutta paikoin on satanut tulviksi asti eli hetkellisiä liikamärkyystilanteita on tullut ja paikoin maaseudulla viljat ovat lakoontuneet pahasti. Etelärannikolla vaivasi vielä viime viikolla lievä kuivuus, mutta näilläkin alueilla on jo saatu kuivuuden poistaneita ukkossateita, kuten esim. tänään torstaina. Silti katveeseen on jäänyt yhä yksittäisiä vähäsateisia kohtia (Näillä alueilla kallioisilla - kivikkoisilla rinteillä vähän koivujen kellastumista) kesälle tyypilliseen tapaan. Ukkossateet saattavat aiheuttaa vielä lisää tulviakin etenkin etelärannikolla huomenna, mutta sen jälkeen useita päiviä kestävä poutasää alkaa kuivattaa. Silti mikään merkittävä kuivuus ei vielä kuitenkaan ehdi muodostua koko ensi viikkonakaan.

Tavanomaista paljon suurempi lämpimyys ja paikoin hyvinkin runsaat ukkossateet (Näiden parin viikon aikana paikoin jopa 100 mm:n tienoille saakka) ovat aiheuttaneet etenkin märimmillä alueilla puuvartiskasvillisuuden parissa paljon etuajassa puutuneiden tämän kesän versojen hieman lisää uudestaan kasvuun puhkeamista etenkin monilla pensailla ja yksittäisillä puillakin. Myös monien puiden taimien ja vanhempien puiden latvojen pääversot sekä hieman vielä myös vetreimpien sivuhaarojen kärkiversot ovat jatkaneet edelleen voimakasta kasvuaan (Tyypillisimmin koivuilla, lepillä ja haavoilla) ja näin tavanomaista pidempää vuosikasvua on muodostumassa monin paikoin tämän kostean hellekesän ansiosta.

Tämän kesän versot ovat kuitenkin siis erittäin paljon puutuneet valmiiksi tavanomaiseen nähden ja tämä näkyy jo hyvin myös myöhäiskasvuisilla talvenaroilla lajeilla, kuten jumaltenpuulla (Ailanthus altissima), trumpettipuilla (Catalpa sp.), valeakaasialla (Robinia pseudoacacia), samettisumakilla (Rhus hirta) ja tutummilla sekä kestävämmillä jalopähkinöillä (Juglans sp.). Pajuilla (Salix sp.) on jo alkanut ilmenemään ruostesienien viotuksia ruskeentuvina lehtinä, mutta viime kesän kaltaista ennätysvioitusta ei ole ilmaantunut. Koivujen (Betula sp.) ruostesieni ei ole vielä kellastuttanut kasvustoja lukuun ottamatta joidenkin kosteimpien maaseutualueiden yksittäisiä paikkoja.

Peltoviljelyssä on siis ollut haittana paikoin ukkossateiden aiheuttama voimakas lakoontuminen. Viljat ovat kuitenkin nekin erittäin varhaisessa kypsymisvaiheessa tavanomaiseen nähden. Jo nyt heinäkuun viimeisen viikon laajasti ruskeaksi tuleentuneet ohra-, ruis-, vehnä- ja jopa yleensä hyvin myöhäiset kaurapellotkin ovat harvinaista näkymää tässä vaiheessa. Myös luontaisilla niityillä paljon heiniä sisältävät kasvustot ovat tulleet monin paikoin poikkeuksellisen varhain ruskeaan kasvun loppuvaiheeseensa myös ukkossateita paljon saaneilla alueilla. Näin kasvukauden loppua ilmentävä pysähtynyt valmis kehitysvaihe on tullut ns. väärään vuodenaikaan keskelle keskikesän huipennusta. Sen verran olemme toki jo siirtymässä loppukesän puolelle, että hieman pimenneiden öiden ja vähän heikenneen auringonsäteilyn takia veden haihtuminen maasta ja kasvien käytöstä on jo hidastunut. Näissä ukkossateisissa ja kosteissa merkeissä se on myös luonut homeille ja joillekin sienille hyviä olosuhteita.

Vesistöjen pintavedet ovat olleet näinä parina viikkona myös erittäin lämpimiä ja niinpä edellisen ennusteen jälkeen oikeastaan koko ajan on mitattu järvissä ja Suomenlahden sisälahdissa yli +20 asteen lukemia. Ajoittain on ollut laajasti n. +25 asteen lämpöisiäkin vesiä (Kuten on ollut viime viikonloppuna ja parina viime päivänä) ja huomattavaa on myös se, että vesipatjat ovat lämmenneet huomattavan syväänkin, mikä hidastaa jatkossa vesien viilenemistä selvästi. Myös Suomenlahden ulapalla yli +20 asteen lämpötilat ovat olleet ajoittain yleisiä ja sielläkin syvään lämpeneminen on huomattavaa. Tämä vesien tavanomaista selvästi lämpimämpi tilanne on tietenkin suosinut mm. sinileviä, joita on ollut mm. järvissä paikoin runsaasti (Hesarin juttu). Viikonvaihteen lievä viileneminen laskee vesien lämpötiloja parilla asteella, mutta ensi viikon mahdollinen uusi helle nostaa niitä taas huomattavan korkealle. Aikaisempaa viileämpi ennuste ei nosta vesien lämpötiloja kovin korkealle.