Itse luotin myrskybongarina kuitenkin siihen, että perjantaina sisämaassa olisi saatu viikonlopun paras ukkosnäytös. Niinpä siirryin Hämeenlinnaan jo perjantaina viikonlopun viettoon, mutta ensimmäiseksi pettymyksekseni ukkonen ei aivan osunutkaan siellä päälle; vain muutamia etäisiä jyrinöitä kuului ja rankat kuurosateet kiersivät seurantapaikkani; tämänlainen puute jättää ukkosnautinnon aina vajaaksi, vaikka ukkospilvien etäältäkin ihailu on sykähdyttävää. Toisena pettymyksenä oli sitten seuraavan päivän tieto pääkaupunkiseudun ukkostilanteesta, jonka missasin oltuani Hämeenlinnassa.
Viikon 26 torstain Elviira-rajuilmaan liittyen kerroin ukkossateiden aiheuttamien vesivirtojen hiekka- ja sorapinnoilla tekemästään ns. eroosio- ja kasautumaestetiikasta eli virtauskuviotaiteesta ja siitä, kuinka olen kiinnostunut sellaisistakin osana valokuvataidettani ja muutoinkin yleisesti inspiraation - kauneudentajun lähteenä >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Elviira-myrsky (Ukkossateiden tekemää virtauskuviotaidetta).
Tässä valokuvakirjoituksessa palaan nyt aiheeseen tuon lauantain ukkossateen tekemän toisenlaisen estetiikan osalta ja tarkastelupaikka siinä on Espoon Tapiola ja tarkemmin Pohjois-Tapiola. En kuitenkaan sisällyttänyt tätä tarkastelua otsikon Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin -alle, koska tämä ukkosepisodi ei ollut niinkään poikkeava tai erikoinen; aivan jokakesäistä laatua sen sijaan havaintoni mukaan. Helsingin keskustassa samaan rintamaan liittynyt rankkasade tosin aiheutti hieman tulvimista >> Ukkoset ja sadekuurot kurittivat Helsinkiä – Vesi tulvi Forumin kellarikerrokseen.
Valitsin alle viisi erilaista tilannekuvaa sateen jälkeensä jättämästä vesivirtausestetiikasta. Valokuvat otin tänään sunnuntaina 7.7.2013 illalla Pohjois-Tapiolan ympäristössä, jolloin alueen ukkossadetilanteesta oli kulunut reilu vuorokausi. Pidemmittä esipuheitta itse kuvaesittely seuraavaksi >>
Kuvassa nähdään erään nurmikon viereisen vesikanavan ja sen maan alta tulevan viemärin suuaukon kohdan tilannetta. Kohdalla kasvaa hyvin rehevästi järvikaislaa (Schoenoplectus lacustris) ja osmankäämiä (Typha latifolia). Vesikanavan suun viemäriaukko on kuvassa juuri alareunan alapuolella ja siitä purkautui suihkuavana ryöppynä vettä eteen päin ko. ukkossateella ja se kaatoi kuvassa keskellä näkyvät osmankäämikasvustot vaakasuoraksi levyksi ja vesi levisi siitä laajemmaksi tulvaksi etäämmällä vesikanavan vierellä. Tuloksena suuaukon eteen syntyi tuo hauska noin 3 metriä pitkä ja 0,5 metriä leveä onkalomainen "pesä" muun kasvuston sekaan.
Ylimmäiseen kuvaan nähden tässä on saman vesikanavan viemärin suuaukosta etäämmällä olevaa kohtaa, minkä reunoille tulvavesi levisi. Tulvasta jäi muistuttamaan kasvien lehtien pinnoille jäänyt muta- ja saviseos, joka virtasi tulvivan veden mukana sakeana massana. Seoksessa lienee ollut mukana myös asfaltti- ja hiekkapölyä. Ko. pinnoite paljastaakin hyvin tarkkaan sen, kuinka korkealla tulviva vesi ehti olla ukkossateen aikana ja siitä voidaan arvioida sateen rankkuutta / runsautta. Kasvillisuutena kuvassa on yläosiltaan vihreinä säilyneet järvikaislat (Schoenoplectus lacustris) ja kokonaan harmaan pinnoitteen kouriin joutuivat etualan mm. tervalepän (Alnus glutinosa) taimet.
Toisessa kohtaa samaa vesikanavaa tulvinneen veden tuoma harmaa muta-, savi-, hiekkapöly- ja asfalttipölypinnote tuotti näin hienoa estetiikkaa. Veden korkeuden ylin kohta ilmeni jopa millin tarkkuudella hyvin täsmällisenä harmaan ja vihreänä säilyneen rajana. Tarkka raja kertoo puolestaan siitä, että rankkasade oli lyhytkestoinen ja jyrkkärajaisesti päättyvä; tulvan laskemisen alettua ei tullut enää pinnoitetta huuhtovaa jälkisadetta. Ko. vesikanavan leveys on noin puoli metriä ja se on rakennettu puupölleistä. Vesi nousi tämän harmaan indikaattorivärin osoittamana noin 1 - 3 metriä kanavan kummallekin puolelle leveyssuunnassa; käytännössä nurmikolle. Kuvan kukkiva kasvilaji on ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) ja isompilehtiset ovat ratamosarpioita (Alisma plantago-aquatica).
Edelleen saman vesikanavan vieressä toisessa kohtaa jotkin matalat kasvit peittyivät jopa kokonaan ja paksulti tulvaveden mukanaan tuomaan muta-savi-hiekkapöly-asfalttipöly -seokseen. Niinpä siitä syntyi poikkeuksellisen tasainen ja läpäisemätön pinnoite; kuivuttuaan ko. seos kirkastui ruskeasta kuin täydelliseksi hopeapölyksi. Tässä kirkkaanharmaan pinnoitteen saivat leskenlehden (Tussilago farfara) ja rönsyleinikin (Ranunculus repens) lehdet. Lähipäivät näyttävät, kuinka etenkin nämä pahiten harmaapinnoittuneet lehdet pärjäävät elossa, jos seuraava huuhtova sade tulee vasta usean päivän kuluttua...
Hiekkakäytävillä sadeveden virtaamisen aiheuttama estetiikka ei ole pelkästään vain hiekan itsensä joko eroosiota tai kasautumista, kuten niissä viikon 26 valokuvissani havainnollistin. Lisäksi hiekkaa kevyemmät materiaalit voivat synnyttää myös hyvin hienoa vesivirtojen tekemää taidetta. Kuvassa tuollaisia seepramaisia virtauskuvioita tekivät vieressä olevista isoista puista tippuneet kasvijätökset ja niiden eriasteisesti mädäntyneet maannokset; ne ovat peräisin esim. koivujen ja muiden puiden keväisistä silmujätteistä sekä kuusten vanhoista neulasista. Hiekkaa kevyempinä ne kulkeutuvat helposti veden mukana, joten ne pystyvät asettumaan tuolla tavalla altaittain vain riittävän vähän kaltevalla pinnalla. Itse asiassa pinnan on oltava lähes tyystin vaakasuora, jotta liian kovana virtaavaa vettä ei synny. Sellainen huuhtoisi nämä kevyet materiaalit kokonaan syrjään. Tässä vesi virtasi vasemmalta oikealle. Tämä kuviollisuus tuo mieleen seepran lisäksi myös esim. Kiinassa tavattavat allasmaiset riisipellot vuoristojen rinteillä / juurella >> Osmo Tammelan valokuva; Riisipeltoja ja vuoria.
No comments:
Post a Comment