Vaurioiden aiheuttaminen nurmikolle virheellisen talviauraamisen takia: Espoon Pohjois-Tapiolan esimerkin jatkoseuranta

Nurmikon päälle viime talvena auratun väylän aiheuttamaa vauriovanaa kuvattuna maanantaina 13.5.2013 Pohjois-Tapiolassa Espoossa.

Nurmikon päälle viime talvena auratun väylän aiheuttamaa vauriovanaa kuvattuna tiistaina 30.4.2013 Pohjois-Tapiolassa Espoossa.

Näkymää Kalevalantien pohjoispuoleisella nurmikentällä Pohjois-Tapiolassa kuvattuna keskiviikkona 27.2.2013; vasemmanpuoleinen aurattu väylä on virheellisesti nurmikolla.


Nyt on aika palata siihen asiaan, jonka otin esille Espoon Pohjois-Tapiolasta viime talvena. Nimittäin aurauskepittömyyden takia virheellisesti nurmikolle aurattu kevyenliikenteen väylä ja siitä aiheutuneet vauriot nurmikolle. Tässä viime maaliskuun alun valokuvallisessa kirjoituksessani toin asian ilmi >> Talven 2012 - 2013 runsaslumisuus taas lumenaurausongelmien edesauttajana reaalitalousrappiovaikutuksen lisäksi.

Otin tähän yllä olevaan kolmen valokuvani sarjaan ko. virhekohdasta alimmaksi tilannetta esille tuoneen näkymän uudestaan tuosta linkitetystä alkuperäisestä jutustani. Kaksi ylempää valokuvaa näyttävät, kuinka näin kasvukauden alussa moisesta koko talven jatkuneesta aurauksesta on tosiaan syntynyt esteettisesti haittaava vauriovana juuri tuolle ko. virhekohdalle.

Tämä on ns. puutarhakaupunginosana tunnetulle Tapiolalle hyvin noloa ja mainetta tahraavaa!

Ylimmässä kuvassa haitta näkyy edelleen hyvin selvästi, vaikka nurmikon kasvu muutoin oli tämän viikon alussa edennyt jo suorastaan leikkuukorkeuteen. Keskimmäisessä kuvassa se näkyy myös selvästi jo heti nurmikon kasvun vasta hentoisesti alettua. Lisäksi siinä kuvassa nähdään sulamistulvista jäänyttä lammikkoa, jonka jatkovellomista tuolla kohdalla on hyvinkin saattanut pahentaa myös tästä auraamisesta aiheutettu maan painuminen ja tiivistyminen. Siitä nähdään syntyneen lisävaurioita ko. kohdalle liikamärkyyden ja kevätahavan tukahduttavuuden takia.

Auraamisesta aiheutuneet kasvuvauriot ovat syntyneet siis maatiivistymisen lisäksi myös siksi, kun auratulla väylällä oli talven mittaan kova jääkerros edesauttaen lisää tukahtumista. Merkittävä vaikutus ko. kohdalla auraamisen takia oli myös viime talven ankarilla pakkasilla; ne pääsivät ilman lumisuojaa tekemään sekä suoria pakkasvaurioita kylmyysvaikutuksellaan että epäsuorasti ko. kohdalle ilman lumisuojaa muodostuneen hyvin paksun ja vaikean roudan muodostamalla mekaanisella vioituksella.

Tämä virhe on nyt tällaisenaan jo hyvin pikantisti sekä selitetty että havainnollistettu ja siten tuotu ko. alueita hoitavan tahon huolimattomuus ja välinpitämättömyys tietoon!

Tuo vauriokohta on vielä esillä laikkuisena ainakin tämän toukokuun ajan, kunnes uusi kasvu on pystynyt jotenkin korvaamaan kuolleita kohtia. Siltikin vauriokohta voi jäädä näkyviin jopa koko kasvukaudeksi, koska korvaavat kasvilajit voivat olla aivan erilaisia kuin alkuperäinen ruoho heinälajeineen. Mukana voi olla myös muita kuin heinäkasveja, kuten "rikkaruohoja". Tämänlaisen kasvumuutoksen takia kohta voi ilmetä esille vielä ensi vuonnakin...

Sulamistulvien ehkäisy lumenauraamishoidolla; jatkoseuranta ko. hoitoa kyseenalaistaen tulvaisella ongelma-alueella Espoon Tapiolassa

Aikaisemmin kevättalvella tänä vuonna otin tarkasteluun lumen auraamisessa ilmenneitä piirteitä ja ongelmia täällä Espoon Tapiolassa näissä kahdessa valokuvallisessa kirjoituksessani: Talven 2012 - 2013 runsaslumisuus taas lumenaurausongelmien edesauttajana reaalitalousrappiovaikutuksen lisäksi ja Kasviestetiikan tuhontaa Pohjois-Tapiolassa epäonnistuneen lumenauraamisen takia jälleen kerran.

Lupailin silloin palaavani asiaan jatkokartoittamaan mm. lumien pääsulamisen aikana ilmeneviä ominaisuuksia sulamisveden käyttäytymisessä ja sen liittymisessä ko. lumenauraamisen periaatteisiin ko. tarkastelualueella. 

Tässä alla olenkin seuraavaksi kolmen ottamani valokuvan avulla osoittamassa tätä kevättalven kritiikkiäni oikeaksi. Jatkotarkastelun kohteeksi otan siinä ennen lumien pääsulamista kevyenliikenteen väyliltä syrjemmäksi auratut koko talven lumenaurausvallit alueen alavimman ja tulvaisimman kohdan suhteen, missä sellaisen tulvimista ehkäisevän hoitotoimen hyödyn asetin silloin kyseenalaiseksi ja jopa niin turhaksi, että osoitin siitä olleen ylimääräistä haittaa mm. ko. aurausväylien viereisille istutuksille.

Viime viikolla lumien pääsulaminen sitten viimein tapahtui varsin näyttävästi (Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Lumien nopea pääsulaminen ja ennätysmäiset sulamistulvat viikolla 16 / 2013). Sitä tässäkin havainnollistaen alla olevista kuvista voimme nähdä, kuinka sulamisvesi kerääntyi monessa kohtaa lumien ko. hoitosiirtelyistä huolimatta tulviksi mm. kevyenliikenteen väylille. 

Hyöty tuosta hoitoauraamisesta oli siis pyöreä nolla ainakin alavimmalla osalla aluetta, mutta viettävillä maaperän osilla siitä toisaalta oli hyötyäkin. Tarkastelualueena on siis Pohjois-Tapiolassa nurmikenttä, jonka eteläreunaa rajaa Kalevalantie ja länsireunaa Louhentie; kentän ko. tulviva osa on itäinen puolisko.

Alla olevat kolme havainnollistuskuvaa ovat kaikki otettu viime viikon keskiviikkona 17.4., missä ylimmässä illan suussa sään osittain seljettyä nähdään ko. nurmikentän perinteisesti pahimmin kevyenliikenteen väylälle tulvivan kohdan tilannetta; kuvan vasemmassa reunassa nähtävät syrjään auratut lumikasat ilmentävät tulvan keskellä ko. hoitotoimen turhuutta.

Keskimmäisessä kuvassa on se sama näkymä, joka yllä ensimmäisenä linkatussa kevättalvitilanteessa näkyy ennen lumien pääsulamista. Tässä pääsulamisen tilanteessa havaitaan etualan virtaavien tulvavesien tulevan ongelmakohtaan etuvasemmalta käsin joka tapauksessa syrjäänauraamisesta huolimatta. Sen sijaan etäämmällä kuvassa ko. hoitotoimi onkin auttanut osaltaan väylän noustua nurmikon tasasta roudan takia kuin korokkeelle. 

Alimmassa kuvassa nähdään myös hyvin, kuinka oikeaan reunaan syrjään auratuista lumikasoista huolimatta toimenpide on ollut täysin hyödytön tulvan ehkäisemisessä tällaisella alavalla maalla >>

Lumen pääsulamistulvaa kuvattuna keskiviikkona 17.4.2013 Espoon Tapiolassa; kuva 1.

Lumen pääsulamistulvaa kuvattuna keskiviikkona 17.4.2013 Espoon Tapiolassa; kuva 2.

Lumen pääsulamistulvaa kuvattuna keskiviikkona 17.4.2013 Espoon Tapiolassa; kuva 3.


Nyttemmin sulamistulvat ovat tämän kuluvan viikon 17 mittaan jo poistuneet Tapiolassakin imeytymällä ja haihtumalla. Siitä laitan vielä viimeiseksi tilannehavainnollistukseksi toissapäivältä valokuvan, jossa nähdään sitä samaa nurmikentän osaa kuin missä tässä kuvasarjassa (Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Lumien nopea pääsulaminen ja ennätysmäiset sulamistulvat viikolla 16 / 2013) nähtävä ko. alueen sulamistulva vellosi viime viikolla laajana järvenä peittäen jopa 80 - 90 % tuosta kuvasta nähtävästä maa-alasta. Tosin tässä tulvasta päässeen kuvan tilanteessa maaperä oli vieläkin tirskuvan märkä. 

Tulevan toukokuun mittaan tämäkin nurmikko vihertynee silti varsin hyvin normaaliin tapaan tulvimisesta ja sen aiheuttamasta jatkomärkyydestä huolimatta; tuossa kohdassa vihertymisen alku oli kuitenkin tällä viikolla selvästi jäljessä muihin nurmikon osiin verrattuna >>

Nurmikolta jo poistuneen sulamistulvan jälkeistä tilannetta kuvattuna torstaina 25.4.2013 Espoon Tapiolassa.


Mainittakoon vielä kirjoituksen päätteeksi, että noissa kevättalven kritiikeissäni esiintyneet muut tarkastelut pääsevät jatkohavainnollistuksiini vasta myöhemmin toukokuussa; tarkoitan ensisijassa nimenomaan sitä, miten aurauskepittömyyden takia virheellisesti aikaisemmin havainnollistamalleni nurmikon osalle talveksi auratun väylän vaikutus nurmikkoa pilaavasti käy seuranneen kasvukauden alettua ilmi. Siitä oli siis puhe tässä (Talven 2012 - 2013 runsaslumisuus taas lumenaurausongelmien edesauttajana reaalitalousrappiovaikutuksen lisäksi) jutussani. Siihen asiaan palaan siis vasta nurmikon uuden kasvun ollessa jo pitkällä...

Kasviestetiikan tuhontaa Pohjois-Tapiolassa epäonnistuneen lumenauraamisen takia jälleen kerran

Kuva 1; lumien syrjään auraamista.

Kuva 2; lumien syrjään auraamista.

Kuva 3; lumien syrjään auraamista.


Espoon Pohjois-Tapiolassa on jälleen tehty kevyenliikenteen väylien reunoilla lumien sivuun auraamista oletettuna kevätsulamistulvien ehkäisynä. Siihen liittyy jälleen merkittäviä ongelmia ja tuhon aiheuttamisia, jotka tuon tässä taas esille painokkaana kritiikkinä. Viimeksi kritisoin osaltaan samoista aiheista vain noin kuukausi sitten ottaen valokuvia silloin tasan kuukausi sitten; Talven 2012 - 2013 runsaslumisuus taas lumenaurausongelmien edesauttajana reaalitalousrappiovaikutuksen lisäksi.

Tälläkin kertaa tarkastelen samaa Pohjois-Tapiolasta löytyvää nurmikenttäaluetta puistokäytävineen, jota rajaa eteläreunalla Kalevalantie ja länsireunalla Louhentie. Pohjoisreunalla on asukas- ja leikkipuisto. Ylle olen merkinnyt yksinkertaisesti numeroina tänään keskiviikkona 27.3.2013 ottamani valokuvat, joista ylimmässä näkyy tuon viimekertaisen kuvallisen kritiikin yksi sama kohta, jossa siis aurauskepittömyyden takia on koko kuluneen talven aikana aurattu väärin nurmikolle tuo vasemmanpuoleinen väylä.

Kaksi alempaa kuvaa tähdellisemmin ovat tällä kertaa esimerkkinä uusille alueille laajennetusta ko. kevättalvilumien syrjään auraamisesta, mutta sitä on tehty ylimmässäkin kuvassa jonkin verran. Alimmassa kuvassa nähdään lumen syrjään auraamisesta sentään onnistunut esimerkki, koska se on tehty paikalla, jossa kuvatilassa vasemmalta oikealle on lievää maaston laskua ja samoin myös eteenpäin. Näin ollen tuolla väylällä sulamisvedet tulevat virtaamaan suht siististi väylän oikealla reunalla ja lumien syrjään auraaminen auttaa jonkin verran lisää sulamisvesien pysymistä poissa käytävältä.

Sen sijaan kahden ylimmän kuvan tapauksissa ko. syrjäänauraamista on tehty alavan alueen tavallaan altaan pohjalla (Sijaitsee ko. nurmikentän itäpäässä), jossa ei ole mitään merkitystä sillä onko lunta aurattu syrjään vai ei. Nimittäin moisen altaan pohjalla vesi tulee pääsulamistulvan aikana joka tapauksessa vellomaan laajana lampena sekä nurmikolla että käytävillä. Lumen syrjään auraamisen vaikutuksen kumoaa tällä nurmikentän alueella viereisiltä usean hehtaarin valuma-aloilta ko. altaaseen tulevat vesimassat. Niitä eivät pidättele / ehkäise minkäänlaiset lumien syrjään auraamiset ja ko. altaalla olevien lumienkin sulamisvedet ovat vähemmistössä siihen verrattuna.

Niinpä kriitiikin tärkein kohde onkin otsikon mukaisesti nyt se, että keskimmäisessä kuvassa tällaisen aivan tarpeettoman syrjään auraamisen takia on rusikoitu tuossa puistokäytävän vasemmassa laidassa oleva norjanangervoistutus (Spiraea "Grefsheim") pahasti työkoneella lunta syrjään aurattaessa - Aivan turhaan ja välinpitämättömästi! Tämä on jälleen yksi idioottimainen osoitus siitä, että nykyään hyvin vähän ajatellaan puistojen huoltotöissä (maalais)järjellä ja alueen tuntemuksella toimenpiteiden sisältöjä ja seurauksia. Tuloksena siitä on mm. tällaista turhaa kasviestetiikan tuhontaa. Eikä tämä ollut edes ainoa esimerkki tämänkertaisesta tuhonnasta tällä alueella.

Kuten mainitsin jo tuossa edelliskritiikissäni, niin palaan näihin asioihin tämän alueen puitteissa, kun lumien pääsulaminen on käynnissä ja kun lumien loppuunsulaminen on paljastanut tuon nurmikolle väyläauraamisen seuraukset... Kylmät säät ovat kuitenkin edelleen viivyttämässä kevään kunnollista tuloa ja pääsulamisen alkamista (Mikä noiden kuvien ajankohtaan nähden poikkeuksellisesta lumisuudesta havaitaankin) eikä vieläkään ole selvää muutosta siihen suuntaan edes näkyvissä sääennusteissa. Saatamme joutua odottelemaan sitä ehkä yllättävän pitkälle huhtikuulle...

Talven 2012 - 2013 runsaslumisuus taas lumenaurausongelmien edesauttajana reaalitalousrappiovaikutuksen lisäksi

Näkymää Pohjantien itäpuoleisella nurmikentällä Pohjois-Tapiolassa kohti Sepon koulua kuvattuna keskiviikkona 27.2.2013; oikeanpuoleiselta kevyenliikenteen väylän reunalta syrjemmäksi aurattua lumivallia.

Näkymää Kalevalantien pohjoispuoleisella nurmikentällä Pohjois-Tapiolassa kuvattuna keskiviikkona 27.2.2013; vasemmanpuoleinen aurattu väylä on virheellisesti nurmikolle.

Pitkästä aikaa tarjoan tässä valokuvallisen kirjoituksen. Sen aiheeksi otan viime talviltakin tutun lumenauraamisen ongelmat -teeman. Tämä kulunut talvihan on ollut pääkaupunkiseudulla jo peräti neljäs peräkkäinen tavanomaista selvästi runsaslumisempi talvi ja se on taaskin aiheuttanut mm. tällä Pohjois-Tapiolan alueella lumenauraamisessa piirteitä, joita haluan kritisoida nyt talven ollessa tulossa lopuilleen.

Edellisiltä vuosilta lumen auraamiseen liittyviä kritiikkejäni on tässä: Lumen aurauksesta aiheutuvat istutustuhot taas ilmenevinä runsaslumisen talven vitsauksina, Kattolumiauraamisen haitoista kasvillisuudelle: Esimerkki Espoon Tapiolasta "puutarhakaupunginosasta", Taas esimerkki Espoon Tapiolasta osaamattoman ja välinpitämättömän lumenaurauspolitiikan aiheuttamista koristeistutus- ym. tuhoista ja Lisää tarpeettoman ja välinpitämättömän lumenaurauksen tekemistä kasvituhoista: Erityisen törkeä esimerkki Pohjois-Tapiolasta!.

Tällä kertaa kritiikkini ei niinkään koske kasvillisuudelle aiheutettuja aurausvahinkoja, joskin niitäkin on taas tullut ilmi; jotain parannusta siinä kuitenkin on tapahtunut tällä alueella... Sen sijaan tuon nyt esille kaksi muuta asiaa >> Ilmeisten Espoon kaupungin säästötoimien takia tämän talven alkua ennen paikoilleen laittamatta jätettyjen aurauskeppien tuomia ongelmia lumenauraamiseen sekä hydrologian ilmiöiden ymmärtämättömyydestä johtuvia väylien kunnossapidon hyödyttömään lumehoitoon johtaneita tilanteita.

Ylimmässä kuvassa on kyse tuosta lumehoidosta, jossa sulan veden käyttäytymisen ymmärryspuute on tuottanut turhan kunnossapidon hoitotoimen eli tuon oikeanpuoleisen väylän vasemmasta reunasta syrjemmäksi ajetun lumivallin. Tarkoituksena sillä olisi muka ollut ehkäistä sulamisvesien vyörymistä ko. väylälle keväämmällä lumen pääsulamisen aikana. Tavallaan sillä on ollut teoreettisesti oikeutettu perä, koska juuri tämä kohta on tunnettu rankkasateiden ja kevään lumensulamisen aikaan herkästi tulvivana paikkana; tuossa ko. väylän vasemalla reunalla on pitkulainen nurmikon notko, jossa vesi velloo muutenkin herkästi ja tulvii välillä väylälle.

Tässä on kuitenkin ongelma, joka havaitaan kuvasta suoraankin. Tuollainen syrjäänauraaminen toimisi, jos käytävän reuna olisi ns. vedenjakaja eli vesi valuisi siitä käytävään nähden pois luiskaa pitkin niin, että veden takaisintulemista ei olisi odotettavissa. 

Tässä kuvan tilanteessa sellaista ei ole käytännössä ollenkaan kahdesta syystä: Ensinnäkin ko. väylä on alueen alavimmalla ja vettä helposti seisottavalla vyöhykkeellä. Toisekseen näemme siis kuvastakin, kuinka nurmikenttä viettää koko alaltaan sekä kuvan taustalta päin että vasemmalta päin kohti ko. käytävän reunaa ja ko. nurmikon notkoa. Siltä alalta valuvat vesimassat kumoavat siksi aina ylivoimaisesti kaiken tuollaisen sulamista ja tulvimista muka helpottavan aikeen, joka on siis lumehoitoa ilman mitään hyötyä; vettä tulvii väylälle joka tapauksessa. 

Moisesta lumehoidosta saattaa jopa olla lisähaittaa, koska syrjään auratut kasat sulavat nyt muuta lunta pidempään tuossa reunan vetisessä nurmikon notkossa tuottaen pidempään sulamisvettä; ilman sivummaksi auraamista lumi olisi ollut helposti kevätauringossa lämpenevää käytävää lähempänä nopeaa reunasulamista kokevaa. Silläkään ei toisaalta olisi ollut vaikutusta tuolta nurmikentän koko alalta leviävään sulamisveteen nähden. Lisäksi tuollainen syrjäänauraaminen lisää käytävien reunalla nurmikoiden rikkirepeytymisen ja paksun lumen piilottamana istutusten ruhjoutumisen riskiä tarpeettomasti. 

Tähän ei ole kuitenkaan olemassa mitään takuuvarmaa kuivattamisratkaisua paikan äärimmäisen tulvimisongelmallisuuden takia; kohdalla on vain totuttava luonnonvoimien ilmenemiseen ajoittaisena tulvimisena. Käytävien radikaali korottaminenkaan ei ilmeisesti juuri auta etenkään oikeanpuoleisella väylällä eikä alavalla vetisellä maaperällä salaojittaminenkaan juuri toimi. 

Paikan hydrologiaa hyvin tuntevana voin vielä sanoa, että tuon vasemmanpuoleisen väylän vasemmalla puolella olevalta oikealle ja eteen myös viettävältä nurmikentän osalta valuu pintavesien lisäksi lähteistä pinnanalaista vettä sille väylälle ja sitä pitkin kohti kuvaajan aluetta maan ollessa märkänä. Tähän liittyen nyttemmin on aurattu lunta syrjään myös ko. vasemman väylän reunoilta, joka on ollut tuo koko valuma-alueen luonne ja lähteisyys huomioiden lähes yhtä turhaa lumehoitoa; sulamisvettä tulee joka tapauksessa myös vasemmalle väylälle virtana runsaasti. 

Palaan asiaan havainnollistamaan myöhemmän kevään pääsulamistulvaa ko. kohdalla...

Alemmassa kuvassa nähdään aurauskeppien paikalleen laittamatta jättämisen aiheuttama ongelma >> Lunta aurattaessa ei ole tiedetty väylien oikeita sijainteja ja siksi on epähuomiossa aurattu auki vasemmanpuoleinen väylä kohtaan, jossa ei ole oikeasti puistokäytävää, vaan vain nurmikkoa. Varsinainen puistokäytävä kulkee kuvan oikeassa laidassa suht oikein aurattuna. Tätä aluetta yli 10 vuotta tunteneena tämä aurauskepittömyys on sinä aikana ensimmäistä kertaa havaitsemani puute. 

Tämän talven alkaminen marras-joulukuun vaihteessa voimakkaan lumimyrskyn (Talven 2012 - 2013 lumimyrskyseuranta (Osa 1): Eteläpuolisen matalapaineen syöttämää lumipyryä ja itätuulipuhureita; huipennus perjantaina) kera tuotti tällaisille aurauskepittömille väylille heti äärimmäisen auraushankaluuden lumen levittyä totaalisesti maisemaan ja peittäen täydellisesti kaiken väylästön näkyvistä; paikoin havaitsinkin silloin myös muualla tässä kaupunginosassa aurausväylien epätoivoista kiemurtelua valaisintolpalta toiselle välillä nurmikkoa höyläten ja väylää siten kuten muistellen apunaan jalankulkijoiden epämääräisesti mutkitelleet kinttupolut umpihangessa.

Tämä väärän aurausväylän tilanne aiheuttaa ko. nurmikon kohdalle vahinkoa, koska väylän kohta on tamppautunut kovaksi ja jäiseksi, mikä tukahduttaa ilmanvaihtoa nurmikkoon ja aiheuttaa kevätahavaa ja maaperän lisätiivistymistä sulamisen aikana. Haittoja edistävät myös auratulle väylän kohdalle muodostunut paksu routa ja sen myötä kelirikko myöhemmin keväällä. Lisäksi alkutalvella ennen kunnon routaantumista ja väylän lumen tamppaantumista aurauskalusto on todennäköisesti riipinyt nurmikkoa rikki. Sitä on edesauttanut paikan alavan märkä luonne.

Tämän takia lumien sulettua ilmeneekin esteettistä haittaa, jota joudutaan sitten todennäköisesti korjaamaan lisäkustannuseränäkin nurmikon uusimisena monesta kohtaa... Palaan asiaan tässäkin.

Psykologisena jujuna tällä kohtaa on kuitenkin mainittava lieventävänä seikkana se, että ihmisten jalankulku ohjautuu sulana aikana oikopolkuna juuri tuota ns. väärää väylää pitkin, jos he haluavat kulkea kuvaussuunnassa tuonne taustan alueelle tai sieltä kuvaajaa kohti. Tämä näkyykin ko. väylän kohdalla nurmikkoon tamppaantuneena polkuviiruna. Oikeanpuoleinen varsinainen puistokäytävä on ihmisille tässä siten psykologisesti liian koukkaava "kiertotie"; se väylä kohtaa tuossa etummaisen puuston reunassa vasemmalta oikealle menevän väylän risteyksen.

Joka tapauksessa aurauskepittömyys heikosti tuoreen lumen alta erottuvilla puisto- ja kevyenliikenteen väylillä ei ole mikään pikkujuttu >> Ongelmat vääristä aurausreiteistä voivat sisältää mm. infrastruktuuriakin vaurioittavia haittoja esim. maan painumisen takia; putkistot yms. rakenteet nurmikoiden alla. Lisäksi istutukset ja käytävien reunakiveykset yms. rakenteet väylien vieressä / lähellä voivat saada kyytiä eksyneiden aurausväylien alla.

Tällainen aurauskeppien laittamattomuudessa säästäminen ilmentää hyvin myös transatlanttista ekonomian tilaa, jossa reaalitalous rappioituu rahataloustotalitarismin ikeessä mm. niukkuusdiktatuurin eri muotoina; "säästäminen". Tämän ko. säästämisen haitallisuus ilmenee täten juuri infrastruktuuria kohtaan välinpitämättömyytenä, jonka reaalitalousrappio tuo yhtenä esimerkkinä esille monista eri ilmenemismuodoistaan. 

Maailmalla yksi hätkähdyttävimmistä äskettäisistä tällaisista reaalitalouden tuhoprosesseista on esimerkkinä USA:n Detroitin ajautuminen vakavaan konkurssivaaraan >> Detroitiin julistettiin poikkeustila - suurkaupunki konkurssin partaalla.