Viikon 26 kasvivalokuva: Tulimarja (Pyracantha coccinea)

Täydessä kukassa olevaa tulimarjaa (Pyracantha coccinea) kuvattuna perjantaina 29.6.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Tämän kertainen kasviesittelylaji tulimarja (Pyracantha coccinea) on nimensä veroisesti tunnetuin sen kirkkaan värisistä marjoistaan, mutta päätin poikkeuksellisesti ottaa lajin esille nyt sen kukinnan takia, joka ei sekään ole mitenkään vaisua. Samalla tulee hyvin esille pensaan yllättävän hyvät toipumisedellytykset talvituhoistaan, kuten tuo kuva ankaran viime talven jälkeen nyt osoittaa.

Tulimarja on piikkinen pensas - pieni puu, joka kasvaa luonnonvaraisena Etelä-Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Se on ollut runsaasti käytetty koristepensas (tai itseasiassa Suomea lämpimämmissä maissa siis myös pieni koristepuu) vuosisatojen ajan laajasti Euroopassa ja parisen sataa vuotta Pohjois-Amerikassa. Suomessa laji on arka, mutta sen viljely on suhteellisen menestyksellistä ainakin menestymisvyöhykkeellä I ja sen kokeileminen voi onnistua lumen alla talvehtivana matalana pensaana myös vähän pohjoisempana.

Laji on ainavihanta eli sen lehdet säilyvät pensaassa vähintään kaksi kasvukautta eli 2 vuotta uusien lehtien puhjetessa joka kevät edellisvuoden lehtien sekaan tai "päälle". Vanhimmat lehdet varisevat vähitellen melko huomaamattomasti eli "ruskattomasti". Lehdet ovat hieman kuin pieniä tuhkapensaan lehtiä eli ne ovat tummanvihreitä ja hyvin kiiltäviä. Ne puhkeavat vaaleanvihreinä toukokuun alusta alkaen saavuttaen täysikoon ja -vihreyden kukintaan mennessä.

Suomen olosuhteissa lajin lehdet ovat herkkiä vaurioitumaan kovissa talvipakkasissa ja monesti keväällä ennen uutta kasvua ne ovatkin vähintään osaksi kuolleita ruskeiden eri sävyissä. Sitä voi toki pitää kuin hienona "ruskana", missä ruskeat sävyt voivat olla upeasti pronssisia - kuparisia maalis-huhtikuussa. Uusi vaaleanvihreä lehdistö kuitenkin korvaa vaurioituneet lehdet kesäkuuhun mennessä yllättävän helposti ilman vakavia oksavaurioita.

Tulimarjan valkoinen kukinta on siis parin viikon ajan kesä-heinäkuun vaihteen tienoilla (Eli tällä kertaa suunnilleen tavanomaiseen aikaan kasvukauden etenemisen poikettua viime aikoina vain minimaalisesti normaalista aikataulusta) ja heimonsa Ruusukasvit (Rosaceae) edustajana ko. kukat ovat tyypillisen muotoisia eli ne muistuttavat mm. pihlajien (Sorbus sp.) kukkia. Kuten kuvasta nähdään, niin jopa ankaran talven jälkeen lajin kukinta voi mahdollistua hyvin runsaana, mutta näin etenkin lumen alla suojassa olleissa oksissa.

Samaan aikaan tulimarjan kukinnan kanssa kukkivat puisto- ja puutarhalajeista mm. varhaisimmat jasmikkeet, kuten pihajasmike (Philadelphus coronarius) ja monet pionit (Paeonia sp.). Tulimarjakukinta osuu myös lupiinien (Lupinus sp.) kukinnan hiipumisen ja maitohorsman (Epilobium angustifolium) kukinnan alkamisen - voimistumisen väliseen aikaan. Myös edellisviikon esittelylajini (Viikon 25 kasvivalokuva: Korallikeijunkukka (Heuchera sanguinea)) osuu osittain kukinnaltaan tämän kanssa päällekkäin.

Runsaasta kukinnasta syntyy myös runsas ja siten erityisen näyttävä marjasato, joka onnistuu valmistumaan joka syksy myös Etelä-Suomen olosuhteissa. Marjaraakileet pysyvät vaaleanvihreinä vielä elokuuhun ja oikeastaan vasta syyskuussa alkaa niiden varsinainen haalean oranssin kautta tulipunaiseksi-punaoranssiksi kypsyminen. Lopullisen punaisuutensa marjat saavuttavat vasta lokakuuksi kasvukauden aivan lopussa.

Tämä marjasato on tunnettu siitä, että se säilyy erittäin pitkälle talveen moitteettomana ja on siten erinomainen koriste-elementti esim. Joulun ajaksi. Myös Etelä-Suomen olosuhteissa marjasato voi säilyä yli vuodenvaihteen kirkasvärisenä ja jos alkutalvi sattuu olemaan leuto, niin silloin pääasiassa täysvihreinä yhä säilyvien lehtiensä kanssa se on hämmästyttävää estetiikkaa joulu-tammikuun aikaan lumipeitteellä tai ilman.

Tulimarjan käyttöä rajoittaa siis sen arkuus, mutta lajia voi viljellä yksittäispensaana tai mieluummin moniyksilöisenä ryhmänä itsenäisesti tai muiden pensaiden kanssa lähes kaikenlaisilla suojaisilla paikoilla eteläisimmässä Suomessa sekä yksityisen että julkisen ulkotilan puitteissa marjasadon ja kukinnan ollessa oleellinen katseenvangitsijaominaisuus. Paras menestyminen saavutetaan aurinkoisen lämpimillä paikoilla, joissa on toisaalta mahdollisuus lumipeitteen suojaan. Mm. eteläseinustat ja -muurit ovat luontevia sellaisia paikkoja. Ne paikat ovat toisaalta alkukeväällä paahteisia, jolloin tulimarjankin ainavihannat lehdet kohtaavat havukasveille tyypillistä vielä routaisen maan kevätpaahdeongelmaa, jolloin talvivauriot voivat pahentua.

Kuten jo vihjattua, niin jopa täysin lehdiltään kuolleista oksistakin versoo uutta kasvua erinomaisesti, ellei koko oksa ole kuollut, mitä ainakin lumelta suojaamattomat pensaan osat kohtaavat jonkin verran ankarien talvien takia myös etelärannikolla. Näiden talvivauriomahdollisuuksien takia tulimarja jääkin täällä yleensä alle 2m korkeaksi ja siten se sijoittuu kokonsa puolesta suunnilleen samaan kastiin kuin matalat tuhkapensaat (Cotoneaster sp.) tai pensasangervot (Spiraea sp.). Sellaisena tulimarjaa voikin täällä rakenteellisesti ja muotonsa puolesta käsitellä vihersuunnittelussa lukuun ottamatta sitä hoidollista seikkaa, että tulimarjaa ei ole syytä "nuorentaa" alasleikkaamalla eli vain kuolleita oksia poistetaan uuden kasvun ne paljastaessa alkukesään mennessä.

Tulimarjaa voidaan kuitenkin ottaa sommittelupariksi muiden pensaiden kanssa sen kasvatuksen haasteellisuudesta huolimatta >> Kirkkaat marjansa ovat hieno pari esim. lumimarjojen (Symphoricarpos sp.) kanssa. Lisäksi pensaan tummat ja kiiltävät lehdet kontrastoivat erinomaisesti varhaisten kirkkaiden ruskasävyjen kanssa. Kukintansa sopii kontrastiksi mm. edellä vihjattuun tapaan matalien samaan aikaan kukkivien perennojen kanssa tai matalakasvuisten havupensaiden kera.

Viikon 15 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Elefanttiheinän (Miscanthus sinensis) talven yli säilyneitä hedelmähuiskiloita villaisine vihneineen heikossa pohjoistuulessa kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Suomen oloissa näyttävin koristeheinälaji, jolla jo heinäkuulta lähtien erittäin näyttävät valkovihneiset huiskolot jopa yli 2m korkeissa varsissa. Myös lehdistö näyttävän tiheä, hienostuneen kapealapainen ja raikkaan vihreä. Talventörröttäjäominaisuudetkin ovat huippulaatua. Tämä kuva aloittaa viikon 15 tunnelmakuvat.




Krookus- eli sahramilajike (Crocus vernus "Flower Record"):n alkanutta kukintaa kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tutuista krookuksista eräs parhainta sinistä sävyä tekevä ja siksi suositeltava esim. erilaisiin päävärisommitelmiin ja valkoisen kanssa. Myös lähiväriharmoniat sinisten ja violettien kanssa sekä vastavärisommitelmat keltaisten kanssa ovat näyttäviä tämän kanssa.




Virvaliljan (Bulbocodium vernum) kukintaa hetimiten lumien sulettua kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Alemman kuvan lajin tapaan varhaisimpia kukkijoita heti lumien sulettua. Lehdet tulevat hedelmäkodan kanssa esille kukinnan jälkeen toukokuussa; siemenvaihe ja lehdistön kuolema kesä-heinäkuun mittaan. Myös erinomainen varhaiskevätkukkija tuttujen krookusten vaihtoehdoksi kasvukauden alussa.

.

Talventähden (Eranthis hyemalis) kukintaa hetimiten lumien sulettua kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Nopeimmin ja varhaisimmin esille tuleviin varhaiskevätkukkijoihin kuuluva. Kukinta on ohi toukokuun puolivälin tienoolle mennessä ja siemenvaiheen jälkeen koko maan päällinen varsi on jo kesän alussa kuollut.

.

.

Keltasyyläjuuren (Scrophularia chrysantha) uusia lehtiruusukkeita kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Nopea lehteentulo keväällä ja kukinta heinä-elokuussa tähkämäisissä varsissa, missä näyttävästi naamakukkaisille luonteenomaisen muotoisia keltaisia kukkia yli 2 viikkoa. Lehdistö ja varret kellastuvat ja nuutuvat vähitellen syksyllä jopa ruskeiksi; huonohko talventörröttäjä tähkämäisistä varsista huolimatta.

.

Kuolanpionin (Paeonia anomala) uusia punaisia alkuja kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuttuun viime viikon tyyliin pionit tuottavat kasvukauden alkuun erinomaista esilletulonäytöstään, jota voi sommitella muiden varhaisten perennakasvustojen (Esim. tässä esitellyt) kanssa kuin kukintaa. Tällä lajilla on kesäkuussa runsas parisen viikkoa kestävä vaaleanpunainen kukinta. Syys-lokakuussa on tyypillinen puna-oranssi-keltaisen kirjava ruska.

.

Etelänkurjenmiekan (Iris spuria subsp. halophila) uusia kasvustoja kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Nopeasti pituutta venyvät lehdet ovat heti kasvukauden alussa näyttäviä ja kesä-heinäkuun kukinta on upean sinivioletti. Lehdistö kellastuu syksyllä hitaasti. Oivallinen sinistä sävyä vaativiin sommitelmiin ja aikainen kevätlehdistö on myös hyvä etu. Kuitenkin harvinainen perenna.

.

Narsissilajike (Narcissus X incomparabilis "Carlton"):n uusien alkujen vuoropuhelua viimeisen aurauslumirippeen kanssa kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kasvun alkaminen oli mahdollista lumen alta sulaneen roudan takia; alta- ja sivuiltasulaminen. Sipulikasvien kasvu alkaa monesti jo lumen alla. Varhaisimmin lumesta paljastuneet narsissien kasvupaikat sisälsivät jo lähes puolikokoista kasvua.

.

Puhkeamaan alkanutta japaninpihlajan (Sorbus commixta) silmua kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tällä lajilla jotkut yksilöt puhkeavat lehteen jopa aikaisemmin kuin kotimaisella kotipihlajalla (S. aucuparia). Puhkeamissävy on punaruskean kellertävä ja karvainen. Kukinta ja marjasato kuten kotipihlajalla, mutta ruska paljon kirkkaampi ja punaisempi lokakuussa ja viivästyen joskus marraskuullekin.

Talviruskaksi jopa kevääseen saakka jäänyttä koreanvaahteran (Acer pseudosieboldianum) lehdistöä kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Alemman kuvan lajin tapaan hieno talviruskalaji ainakin Suomen oloissa. Tälläkin lehteenpuhkeaminen kauniin vaaleanvihreä toukokuussa pienten violettien kukkien tullessa pian perässä. Lokakuussa alkava ruska on oranssisen-punaisen-ruskean kirjava. Hieman arka ja pienehkö japanilaishenkinen puu.

.

Talviruskaksi jopa kevääseen saakka jäänyttä amerikanpyökin (Fagus grandifolia) lehdistöä kuvattuna torstaina 15.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Erikoinen isohko puu, jolla kauniin vaaleanvihreä lehteenpuhkeaminen nopeasti toukokuussa pitkiksi venyvistä silmuista tulvahtaen. Loka-marraskuussa punaruskean-keltaisen kirjava ruska, josta Suomen oloissa aina osa jää kuvan tapaan talviruskaksi yleensä alimmille oksille.

.

.

Ankaran talven kourissa pahoin paleltunutta ainavihantaa tulimarjaa (Pyracantha coccinea) kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Talvenarkuus tuli nyt esille, kun pakkasta oli alueella monta kertaa -20 ja -25 asteen välillä. Tervehtymiskyky vesomalla selviää kesäkuun alkuun mennessä. Upea pensas joka tapauksessa kokeiluun mm. kirkkaanpunaisen ja erittäin runsaan marjasadon ansiosta; säilyy pitkälle talveen.

.

Lumen alta edellisviikolla paljastunutta sinilaakakatajaa (Juniperus horizontalis "Blue Chip") kuvattuna torstaina 15.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Upean sinertäväneulasinen maanpeitehavu, joka muodostaa hyvin rikkaruohoja ehkäiseviä tiiviitä kasvustoja. Paahdepaikoilla voi tarvita paahdesuojausta maalis-huhtikuussa heti lumen sulettua, mutta tässä vaiheessa vaara on jo ohi roudan sulettua. Sinertävä sävy parhaimmillaan uusien neulasten aikaan kesä-heinäkuussa.

Viikon 2 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 2 (Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, päivä 1)

Luminen ja huurteinen tulimarja (Pyracantha coccinea) maiseman kera kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ko. pensaan talviestetiikka marjojen ja ainavihantien lehtien suhteen oli jo vähenemässä; marjat olivat jo hieman nahistuneet ja lehdet olivat muuttuneet ruskeiksi aikaisemmin olleen reilun -20 asteen pakkasen takia; pensas vesoo kuitenkin hyvin keväällä lehtivaurioituneista oksistakin.




Huurteinen kuusamalaji (Lonicera ferdinandii) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kasvihuoneen sisäosien keinovalaistu kesä kuultaa läpi taikatalveen hienosti kontrastoiden.




Huurteinen orjanlaakerilajike (Ilex X meserveae "Blue Prince") kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ainavihantia lehtiä tekevät lajit olivat tässä huurretilanteessa monin paikoin erinomaisia alustoja kunnon huurrekerrokselle. Orjanlaakereiden lehtien huurremuodostusta auttaa se, että sen lehdet eivät käpristele pakkasvaihteluissa kuuraa varistaen, kuten alppiruusuilla.




Talviruskaa, lunta ja huurretta japanintaikapähkinässä (Hamamelis japonica) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Talviestetiikkaan kuuluvat joillakin lajiella kuivuneina kevääseen asti säilyvät lehdet ja tämä pensaslaji on siitä parhaita esimerkkejä.




Huurteinen ruostehappomarja (Berberis vulgaris) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämän pensaslajin piikkiset oksat edesauttoivat huikean huurrekerroksen muodostumista.




Luminen ja huurteinen sahalininpihta (Abies sachalinensis) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Havupuiden tykkylumi oli sulanut joulukuun lopun edellisessä suojasäässä sen verran, että paikoin kuvan tapaista sulamiskuviotykkyä oli syntynyt.




Luminen ja huurteinen douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Havupuiden oksilla tykkylunta oli säilynyt jo viime vuoden puolelta paikoin hyvin runsaasti joulukuun lopun pienestä suojasäästä huolimatta; tuulensuojaisat ja tiheäpuustoiset kohdat, kuten metsät - metsiköt.




Lumiset ja huurteiset atsaleat oikealla ja alppiruusut (Rhododendron sp.) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tällä melko tuulensuojaisella kohdalla lumi oli jäänyt tykkymuodossa koristamaan myös näitä oksia. Alppiruusujen lehdet olivat tyypillisesti heikossakin pakkasessa vähän kokoon kiertyneitä ja nuokkuvia.




Huurteiset ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis) vasemmalla ja hevoskastanjaristeymä (Aesculus X hybrida) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Viikon ennätyskuuraa joutui kuvaamaan koko ajan pilvisessä säässä ja mietitytti se, kuinka huikeaa huurretilanne olisi ollut kokonaan aurinkoisessa säässä esim. kuvattaessa kasveja näin taivasta vasten; no, kaikkea ei voi saada.

Huurteiset neidonhiuspuu (Ginkgo biloba) vasemmalla ja samettisumakki (Rhus hirta) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Talvenarkoina puina nämä lajit kohtasivat aikaisemmin talvella tässä puistossa vähän reilun -20 asteen hetkellisen pakkasen --> Odotan mielenkiinnolla mm. näiden pakkasenkesto-ominaisuuksien paljastumista kevään kasvuunlähdössä.

.

Huurteinen siperianleppä (Alnus hirsuta var. sibirica) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä oli puiston yksi kuuraisimmista puista ja oksat olivatkin alkaneen suorastaan jopa nuokkumaan kuin runsaan lumen painosta. Paksuimmillaan kuuraa oli jopa n. 2 cm.

.

.

Etualalla huurteinen kaljukultasade (Laburnum alpinum) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kultasateiden riippuvat palkohedelmätertut saivat myös kuurasivelyn; palot säilyvät kevääseen saakka ja ovat siten muutenkin talviestetiikkaa täydentämässä.

.

Keskellä huurteinen katsura (Cercidiphyllum japonicum) kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämän puulajin kasvutapa korostui huurretilanteessa tuomaan esille sen luontaisen kasvualueensa tunnelmaa; Japani. Keväällä puulla on erikoisen punaruskea lehteenpuhkeaminen ja syksyllä kirkas ja kirjava ruska.

.

.

Näkymä huurteiseen puistoon kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Erilajiset puut ja pensaat saivat kuurasta erittäin pikantin habituksiensa korostajan ja näin eri lajien ominaispiirteet kasvutavoissa näkyivät hienosti toisiaan vasten.

.

Näkymä huurteiseen puistoon kuvattuna keskiviikkona 13.1.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Puiston aukea alue edesauttoi sumutilanteita ja kuuran muodostumista pukien puut ennätyskuuraan. Näemme tässäkin talventörröttäjäestetiikkaa huipussaan kuuran ansiosta.

Viikon 51 tunnelmakuvat vuonna 2009 - Osa 4

Nuorehkossa männyssä (Pinus sylvestris) olevat jouluvalot ilmenevät huikeasti myöhäisiltapäivän hämärässä kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Espoon Tapiolassa. Männyn oksille meren synnyttämistä lumikuuroista jäänyt lumi korostaa valoja paljon lisää. Tämä tunnelmakuvasarja päättää poikkeuksellisen pitkän ko. viikon kuvasarjakavalkadin, joka esittäytyy alla vuolaana pötkönä. Viikon aikana erittäin voimakkaasti ja vaihtelevasti vaikuttanut ankaran talven tulo innosti dokumentoimaan ja tutkimaan olosuhteita valokuvaamalla kiivaasti ja nautiskelu tämän estetiikan kanssa sai minut unohtamaan sen, että en niinkään pidä talvesta.
.



Kuuraa makedonianmännyssä (Pinus peuce) ja rusokirsikassa (Prunus sargentii) kuvattuna keskiviikkona 16.12.2009 Espoon Tapiolassa. Kuura tarttuu yllättäen paremmin lehtipuihin kuin havupuihin, minkä tämä parivaljakko osoittaa. Paljaat oksat ovat havuja laakeampi ja siten parempi alusta peittävälle pinnoitteelle. Lumen kanssa on täysin päinvastoin pakkaskeleissä, kuten yläkuva osoittaa.




Metsävaahteroissa (Acer platanoides) olevaa kuuraa vasemmanpuoleisen hedelmäsadon kera kuvattuna keskiviikkona 16.12.2009 Espoon Tapiolassa. Metsävaahteroiden hedelmäsato pysyi puissa varsin pitkään, mutta ko. viikon la ja su ollut voimakas kaakkoistuuli varisti ne viimein melkein kokonaan pois. Ennen varisemistaan nämä lohkohedelmät irtoavat kiinnityksistään osittain ja alkavat roikkua siivet alaspäin.

Rusotuomipihlajassa (Amelanchier lamarckii) olevaa kuuraa kuvattuna keskiviikkona 16.12.2009 Espoon Tapiolassa. Kuuran päällä oli vähän myös lumikuurolunta. Etelärannikolla kuura on talvella sisämaata harvinaisempaa, koska pakkastilanteet ovat ensinnäkin meren alkutalvea lämmittävän vaikutuksen takia heikompia ja sisämaata tuulisemmat olosuhteet vaikuttavat myös. Tällä kertaa kuura kesti vain to asti, koska kaakkois - itätuuli virisi sen verran sitä varistamaan. Sisämaassa paljon voimakkaampi kuura säilyi paikoin jopa la asti.

.

Tulimarjan (Pyracantha coccinea) viikon merilumikuuroista tullutta lumikuorrutetta ja marjasatoa kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä aikaisemminkin esittelyssä ollut uusi tuttavuus tarjoaa myös lumisena aikana upeaa estetiikkaa; ainavihannan pensaan kirkkaanpunaiset marjat kontrastoivat lumen kanssa voimakkaasti kuin veri nenäliinassa. Nyt pakkasten jatkuessa "pakastemarjat" säilyvät puhtaan värisinä pitkälle ensi vuoteen.

.

Reunushappomarjan (Berberis buxifolia) viikon merilumikuuroista tullutta lumikuorrutetta kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ainavihanta pienehkö pensas, jonka kukinta kesäkuun alussa keltaisena. Piikkiset lehdet ja oksat tarjoavat lumikuorrutteelle harvinaisen pitsikkäät ilmenemismuodot. Suositeltava siis myös talvikoristeeksi.

.

Suikerotuhkapensaan (Cotoneaster dammeri var. radicans) viikon merilumikuuroista tullutta lumikuorrutetta kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Edellisellä viikolla lähikuvassa ollut ja tässä alalajina runsaamman lumen kera; lähes 5 sentin kerros. Kun lunta on alle 30 senttiä, niin pensas näkyy vielä lumen päälle. Ainavihannista pensaista tämä maanpeitelaji jää siis helposti runsaaseen lumeen, mutta se on tietenkin etu kylmyyttä vastaan. Su tullut lumipyry on jo käytännössä peittänyt tämän lajin.

Viikon 49 tunnelmakuvat vuonna 2009 - Osa 2

Jouluvaloja Espoon Tapiolassa nuorehkossa männyssä (Pinus sylvestris) kuvattuna keskiviikkona illalla 2.12.2009. Edellisen ja tämän viikon aikana taajamien puihin ilmestyivät nämä tutut ajankohdan valopilkut. Suomessa on vasta viime vuosina herätty jouluvalojen estetiikan tärkeyteen, mutta maailman tilanteen luoma lamatilanne on havaintoni mukaan vähentämässä jouluvalojen käyttöä sähkönsäästön takia esim. Espoon Tapiolan keskustassa.




Rautatienomenapuun (Malus "Hyvingiensis") hedelmäsatoa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa keskiviikkona 2.12.2009. Aavistuksen ennen tarhaomenapuita valkoisena kukkiva voimakkaasti riippaoksainen pikkupuu. Omenasato jo selvästi mädäntynyt, mutta keltaoranssin ruskan jälkeen varsin pitkään värikäs koristeluonteeltaan.




Siperianomenapuun (Malus prunifolia) hedelmäsatoa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa keskiviikkona 2.12.2009. Tarhaomenapuiden kanssa valkoisena kukkiva isohko puu, jolla runsas ja alkutalveen saakka värikäs sato on tässä vain vähän mädäntynyt. Hieno pimeänkin ajan koristepuu oli lunta tai ei!




Marjaomenapuulajike (Malus baccata "Gracilis"):n marjasatoa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa keskiviikkona 2.12.2009. Tarhaomenapuiden aikaan valkoisena kukkiva keskikokoinen puu, jolla jopa Jouluun asti värikkäänä säilyvä runsas marjasatoa. Esittelin aikaisemmin taivasta vasten tätä ruskan jälkeistä pimeän ajan kaunistajasatoa; nyt vasta vähän mädäntynyt.




Laavapihlajan (Sorbus alnifolia) marjasatoa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa keskiviikkona 2.12.2009. Joulun yli säilyvä marjasato on tälläkin pikkupuulla tärkeä pimeän ajan koriste. Aikaisemmin esittelemäni laji myöhäisen ruskansa kohdalla. Valkoinen kukinta kesäkuussa ja vaaleanvihreä lehteenpuhkeaminen toukokuussa.




Osittain ruskaantunutta lehdistöjäännettä jasmikelajike (Philadelphus "Bouquet Blanc"):ssa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa keskiviikkona 2.12.2009. Jasmikkeista pisimpään lehtensä säilyttävä ja sopivissa oloissa (pitkään leutoa ilman kovia pakkasia) jopa alkutalveen saakka; joskus kirkkaampaa kelta-oranssia ruskaa. Valkoinen tuoksuva kukinta heinäkuussa jasmikkeista keskimyöhäisenä. Hidas lehteenpuhkeaminen toukokuussa.




Ruskatonta lehdistön jäännettä aitalikusterissa (Ligustrum vulgare) kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa keskiviikkona 2.12.2009. Iso pensas, jolla sopivissa oloissa alkutalveen saakka viipyilevä lähes puoliainavihanta lehdistö. Lievää kellertävää ruskaa varisemisen aikana, riittävät pakkaset aiheuttavat ruskeita pakkasvauriosävyjä. Heinäkuussa valkoinen syreenimäinen kukinta. Mustat marjat elokuusta alkutalveen. Vaaleanvihreä lehteenpuhkeaminen toukokuun alusta.




Ruskan viimeisiä jäänteitä japaninatsaleassa (Rhododendron japonica) kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa keskiviikkona 2.12.2009. Atsaleatkin ovat tunnettuja sopivissa oloissa jopa alkutalveen saakka viipyilevästä ruskasta, joka on tällä lajilla hyvin punaista. Kesäkuun alussa hyvin runsaasti vaaleanpunaisia kukkia. Kuvassa kukkasilmut isoja ja vielä vihreitä; ruskeentuvat talven mittaan. Kukkasilmuvaihe toukokuussa hitaasti paisuva, kuten muillakin atsaleoilla.




Kuivunutta talviruskaa amerikanpyökissä (Fagus grandifolia) kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa keskiviikkona 2.12.2009. Aikaisemmin syksyn mittaan esittelemäni pohjois-amerikkalainen isohko puu, jolla säilyy kuvan tapaan sävykkään ruskeaa lehdistöä jopa kevääseen saakka; suositeltava myös talviestetiikkaa silmällä pitäen.




Ruskan viimeisiä jäänteitä suosypressissä (Taxodium disthicum) kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa keskiviikkona 2.12.2009. Kesävihannista havupuista viimeisenä ruskansa päättävä pohjois-amerikkalainen melko arka puu. Tämä ruska varisee pian kokonaan eikä jää ylemmän kuvan tapaan talviruskaksi.

Runsasta tulimarjan (Pyracantha coccinea) marjasatoa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa keskiviikkona 2.12.2009. Pitkälle talveen marjansa värikkäinä säilyttävän ainavihannan pensaan loisto on edukseen myös lumettomissa oloissa. Kuvan tilanteessa tosin lievä kuuratilanne viikon heikon pakkasjakson ansiosta. Vuodenaikaan nähden näyttävä laji runsaaseen kokeiluun arkuudesta huolimatta.

Viikon 35 tunnelmakuvat vuonna 2009

Kesäbegonian (Begonia "Semperflorens" -ryhmä) yhä jatkuvaa runsasta kukintaa kuvattuna sunnuntaina 30.8.2009 Hämeenlinnassa. Kuten tästäkin nähdään, niin kausikasvien sesonki jatkuu edelleen huipussaan ja jo vähäisinä esiintymään alkaneet ensimmäiset ruskasävyt jäävät kukkaloistolle vielä kakkoseksi. Termisenkin määritelmän mukaan kesä jatkuu vielä vähän aikaa.

Mongolianvaahteran (Acer tataricum ssp. ginnala) alkavaa ruskaa ja punertuneita lohkohedelmiä kuvattuna sunnuntaina 30.8.2009 Hämeenlinnassa. Monet eri vaahterat ovat tyypillisiä ensimmäisten ruskasävyjen kantajia. Tässä yleisen lajin esimerkkiä. Osa tämän pienen puun yksilöistä tekee punertavia siementen lenninsiipiä ja osa taas ei.

Mantsurianonnenpensaan (Forsythia mandshurica) alkavaa ruskaa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 29.8.2009. Ensimmäisten ruskasävyjen joukossa tämä violetti on hyvin harvinaista. Huhtikuun viimeisen viikon tunnelmakuvissa näytin tämän lajin keltaista kukintaa. Myös ruska tapahtuu tällä lajilla ensimmäisenä muihin onnenpensaisiin verrattuna; violetti punertuu syyskuussa lisää ja mukaan tulee myös keltainen. On lehdetön jo lokakuun alkuun mennessä.

Kultaherukan (Ribes aureum) alkavaa ruskaa kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 29.8.2009. Tämä keskikokoinen pensas on myös tyypillinen ensimmäinen ruskaantuja. Sävyjä ilmenee välillä jo elokuun alkupuolelta lähtien ja huipennus jatkuu pitkään syyskuussa - lokakuun alussa. Toukokuun lopulla on runsas keltainen kukinta ja pensas tulee lehteen jo huhtikuun lopulta alkaen.

Lähes kypsiä tulimarjan (Pyracantha coccinea) marjoja kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 29.8.2009. Tämä keskikokoinen ja talvenarka pensas on Euroopassa tunnettu pitkälle talveen asti säilyvistä kirkkaista marjoistaan. Laji on ainavihanta ja Suomen oloissa siten arka kevättalven paahdevaiheelle. Valkoinen kukinta on kesäkuun alussa. On alkanut viihtymään viime aikoina etelärannikolla.

Parisen viikkoa kypsinä olleita sulohelmipihlajan (Sorbus prattii) marjoja kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 29.8.2009. Valkomarjaisista pihlajista upeimpia. Tämä keskikokoinen - suurehko pensas ruskaantuu syys - lokakuussa kirkkaan oranssinpunaiseksi ja kontrastoi siten lumoavasti marjojen kanssa. Kukinta on valkoinen kesäkuussa ja lehdet puhkeavat lievästi punaruskeina.

Japaninruusukvittenin (Chaenomeles japonica) kypsyviä hedelmiä kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 29.8.2009. Nämä hajuvesimäisesti eteeriset hedelmät ovat tämän matalan lamoavan pensaan toinen erityispiirre; hedelmät säilyvät loppusyksyyn keltaisina. Ensimmäinen erityispiirre ovat runsaat punaoranssit kukat toukokuun lopulla. Vihertyy aikaisin huhtikuun lopulta lähtien.

Kurpitsan (Cucurbita maxima) kypsyvä hedelmä kuvattuna Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa lauantaina 29.8.2009. Yksivuotinen jopa 10 m pitkä köynnös, jonka hedelmät juuri ja juuri kypsyvät Suomessa esikasvatuksen ansiosta. Kypsyvien hedelmien määrää rajoittaa kasvin tuhoutuminen ensimmäiseen hallaan; suojaisa kasvupaikka lisää satoa.

Lähikuva valkoposkihanhesta (Branta leucopsis) kuvattuna Espoon Tapiolassa torstaina 27.8.2009. Näiden hanhien massalaidunnus jatkuu etelärannikolla edelleen kiivaasti ja lintuja nähdään nurmikoilla ja ilmassa suurina parvina.

Liikkuvasta bussista kuvattua näkymää kuumailmapallolentojen valmisteluista Helsingin Lauttasaaressa perjantaina 28.8.2009. Ko. illan sää suosi kuumailmapallolentoja leppeän lämpimän ja heikon lounaistuulen sekä poutasään asiosta. Päivä oli ma ja ti lisäksi viikon ainoa laajasti sateeton päivä Etelä-Suomessa.

Espoon Tapiolassa reilu puoli tuntia keskiyön jälkeen torstaina 27.8.2009 kuvattua maisemaa heti keskivoimakkaan ukkosen ja sen kaatosateen jälkeen. Kuvaussuunta on luoteeseen ja lännestä saapunut ukkosrintama oli juuri hetki sitten mennyt kuvassa takaoikealle. Salamointia näkyi yhä. Heijastuvat valot etualalla tulivat ukkossateen aiheuttamasta nurmikon notkon tulvajärvestä. Tämä ukkonen oli kesäkuun 13. päivän illan ukkostilanteen ohella kesän voimakkaimpia Etelä-Suomessa ja yllätti minut positiivisesti muutoin vaisun ukkoskesän (Viides peräkkäinen) keskellä.