Tilannekatsausta kevään alkuun oman elämäni vaiheista, äitini voinnista ja muuta pohdintaa jatkolle mm. sometuotantoani ajatellen...

Viime kertaisesta blogikirjoituksestani on jo tasan kuukausi aikaa, joten ajattelin nyt kirjata tähän ylös joitakin viimeisimpiä kuulumisiani ja elämäntilanteeni asioita, sekä hieman muutakin pohdintaa mm. someroolejani varten.

Sometaukoni siis päättyy ainakin tämän kertaiseen kirjoitukseeni tässä, mutten voi vielä luvata mitään säännöllistä aktiviteettia julkisessa kirjoittamisessani jatkossa.

Ensimmäisenä asiana ilmoitan nyt heti alkuun ja paremmalla mielellä aikaisempaan nähden, että omassa elämässäni on tapahtunut hieman tilanteiden kohentumista paremmiksi.

Vaikeaahan minulla on ollut monessakin katsannossa, ja tässä menneen talven aikanahan kerroin siitä, miten mm. oman vanhan äitini huonontuneen voinnin takia olosuhteet ovat olleet vaikeita, haasteellisia ja ongelmia täynnään.

Nyt viimeisen kuukauden aikana on ollut onneksi äitini voinnissa parempaa vaihetta, ja lisäksi hänelle on nyt voitu luoda hoivaamistaan varten hoitosysteemi, jossa minä olen osallisena. 

Minusta on näet nyt tullut hänen omaishoitaja ihan virallisestikin tämän maaliskuun alusta alkaen, jossa olen tavallaan työsuhteessa "Oma Häme" -hyvinvointialueeseen tätä hoitoa tehdessäni.

Valitettava asia äitini jatkon suhteen on edelleen kuitenkin siis se, että hän ei enää pärjää muistiongelmaisena ja muutenkin vanhuuden raihnaisena yksin kodissaan, joten minun on nyt ollut hyvä astua tällaiseen sitovaan "työhön" hänen hoivaamisen turvaamiseksi.

Hänelle se on hyvä ratkaisu mm. juuri siksi, että hän pääsee asumaan edelleen omassa kodissaan eikä häntä tarvitse järjestää ainakaan toistaiseksi asumaan minnekään hoitokotiin tms. paikkaan.

Omalla kohdallani muutos käytännössä ei ole nyt kuitenkaan kovin suuri, koska jo viime vuodenkin aikana äitini tarvitsi minun huolenpitoa ja auttamista jo sen verran paljon, että melko samanlainen tilanne on nyt edelleen käynnissä kuin jo on ollut melko pitkään aikaisemminkin.

Muutos parempaan on nyt omalla kohdallani kuitenkin siinä tässä roolissani, kun tästä virallisesta omaishoitajan työstä saan tosiaan ihan kohtuullista palkkiota "Oma Häme" -taholta, jonka ansiosta voin nyt monen vuoden vaiheen jälkeen luopua toimeentulotuen varassa elämisestä -- minulla on siis tavallaan viimeinkin "työpaikka".

Lisäksi tässä omaishoitajan roolissani edelleen auttaa myös "Oma Häme" -tahon kotihoitosysteemi, jossa keskimäärin 2-3 päivänä viikossa minua voivat tuurata ulkopuoliset kotihoidon sairaanhoitajat ja lähihoitajat äitini hoivaamisessa.

Sellainen "vapaapäiväsysteemi" luo puolestaan minulle edelleen mahdollisuuden harjoittaa ainakin sitä valokuvauksen projektiani (vuodenkierron seuranta valokuvaamalla), jossa minulla siis on säännöllisiä kuvauslenkkejä sekä Hämeenlinnassa että Espoossa tämänkin vuoden aikana.

En siis ole täysin sidottu olemaan edelleenkään koko ajan vain oman äitini luona Hämeenlinnassa, ja voin siksi pistäytyä oman aikatauluni mukaisesti myös Espoossa tarpeen mukaan tuon projektini takia.

Tästä aspektista täytyykin olla tosi paljon kiitollinen!

Itse tuosta valokuvausprojektista kerron nyt myös viimeisimpien vaiheiden kuulumisia:

Espoossahan Leppävaarasta länteen olevilla alueilla kuvauslenkkejäni on tullut ns. haittaamaan tammikuun alusta alkaen Kaupunkiratahankkeen työmaat, missä siis Leppävaarasta länteen kulkevan junaradan parannustyö vuoteen 2028 saakka sisältää kahden uuden raiteen rakentamisen vanhojen viereen, uudet juna-asemat mm. Kiloon ja muille paikoille sekä uusia muita liikennejärjestelyjä, siltoja, tunneleita ja viheralueita ko. alueen yhteyteen.

Jo viime vuoden lopulla aloitin valokuvausprojektissani varautumisen tämän ratahankkeen rakentamisvaiheeseen, koska ko. hankkeen suunnitelmia ja tiedottamista tarkistettuani havaitsin sen työmaiden jättävän useita valokuvanottopaikkojani alleen poistettaviksi -- tässä julkaisussani tästä muutostarpeesta omassa projektissani jo kerroinkin viime marraskuussa.

Tällä hetkellä voinkin onneksi todeta, että tuo varautumiseni noita ko. työmaan alle jääneitä valokuvanottopaikkojani poistamalla ja valokuvauslenkkien reittejäni sen mukaan muuttamalla jo tuolloin marraskuussa ja vuoden vaihteeseen mennessä olen onnistunut täksi vuodeksi 2024 muuttamaan käytännössä valokuvausreittini lähes kokonaan oikealla tavalla ratahankkeen työmaiden tultua paikoilleen.

Ratahankkeen työmaiden alettua ensinnäkin kaikki ne poistettavat valokuvanottopaikkani ovat olleet juuri niitä, mitä oli odotettavissa jo ennakkoon, joten yllätyksiä ei ole ilmennyt siinä nyt tämän alkuvuoden aikana. 

Toisaalta ainoa lievä epäonnistuminen oli kuitenkin siinä, etten osannut parissa kohdassa kuvauslenkkejäni varautua kunnolla ratahankkeen työmaiden tuomaan kiertotiepakotteeseen; eli parissa kohdassa jouduin vielä tammi- ja helmikuussa jälkeen päin muuttamaan odotettua enemmän valokuvauslenkkieni reittejä kiertoteille.

Onneksi sen suhteen kiertotielle odotettua enemmän joutuminen ei tuonut 5 - 10 minuuttia enempää aikataulullista muutosta kuvausreiteilleni ko. kohdista lähtien, ja ne ylimääräiset muutokset sain tehtyä kahden peräkkäisen kuvanottokerran väleillä täyspilvisessä säässä, jolloin ko. odottamaton reitti- ja nimenomaan aikataulumuutos ei näy vuodenajallisesti pahalla tavalla Auringon aseman haittamuutoksena niissä vaiheissa.

Projektissanihan tuo Auringon aseman säännöllisyys siis on tarkoittanut aina sitä, että kaikki kuvausreittini kierrän aina samassa järjestyksessä samassa aikataulussa, jolloin jokaisella kuvanottopaikallani jokaista kuvauskertaa varten vallitsee aina sama kellonaika (n. viiden minuutin tarkkuudella ja kesäajassa kauttaaltaan tuntia myöhempänä) ympäri vuoden, jolloin vuodenaikojen erilaiset auringonvalotilanteet tulevat saatavissa kuvasarjoissa vuodenkierron muutoksina hyvin havainnollisesti ja säännöllisesti esille.

Tuossa kaupunkiratahankkeessa ko. työmaiden omat tilanteensa ovat olleet tässä alkuvaiheessa ensin tammikuussa olemassa olevan junaradan pohjoispuoliselta viereltään (jonne ne uudet raiteet rakennetaan) puiden ja metsien kaatoa valtavina määrinä, ja sittemmin helmikuusta lähtien näillä alueilla on alkanut vanhojen maamassojen poisto- ja siirtovaihe, johon kuuluu myös vielä tämän vuoden aikana ilmeisesti kallioiden alueilla uusien kallioleikkausten tekemistä räjäyttämällä yms. menetelmillä...

Hämeenlinnassa onneksi tällaista työmaiden tuomaa haittaa ei ole ollut valokuvausreiteilläni viime aikoina eikä ole tulossa tämän vuoden aikanakaan, mutta yhdellä kuvanottopaikallani siellä on ollut tietty erikoistilanne viime lokakuusta lähtien.

Nimittäin ehkä muistatte, kuinka Hämeenlinnan keskustassa erään kerrostalon katolla lähellä Sibeliuksen syntymäkotia alkoi tuolloin lokakuussa iso tulipalo, jonka takia siitä talosta tuli osittain asumiskelvoton.

Sittemmin tämä kerrostalo on ollut koko ajan tuhojen jälkeen remontoitavana, ja sen viereen on aidattu siksi työmaa -- ikävänä sattumana juuri tuon työmaan sisälle joutui yksi kuvanottopaikkani, mutta onneksi sain ko. taloremonttia tekevän tahon kanssa sovittua järjestelyjä niin, että sain säilytettyä ko. remontin ajaksi sen kuvanottopaikkani ennallaan; näillä tiedoin taloremontti valmistuu jossakin vaiheessa tulevana kesänä...

Omassa kuvausprojektissani olen nyt pyrkimässä siihen, että ainakin vielä tämän kuluvan vuoden loppuun saakka kierrän noita kaikkia kuvausreittejäni säännöllisesti n. viikon välein kerryttääkseni valokuvaamalla kuvasarjoja edelleen myös tämän vuoden vuodenaikavaiheiden osalta.

Sitten olisi viimein tarkoitus alkaa sen jälkeen työstämään saatuja kuvasarjamateriaaleja jonkinlaiseen julkaisukelpoiseen muotoon (alkaa ns. kuvankäsittelyvaihe), mutta en voi vielä luvata pitkään aikaan mitään aikatauluja tai tarkkoja tavoitteita lopullisia julkaisuja / julkaisumuotoja varten...

Lisäksi epävarmuutta tuo se em. äitini tilanne ja mahdolliset muutokset siinä, mikä saattaisi vaikuttaa vielä tähän tämän vuoden valokuvaamislenkkieni suorittamiseenkin -- oletan kuitenkin nyt toistaiseksi niin, että pystyisin vielä viemään tämän itse valokuvaamista sisältävän vaiheen loppuun ilman liikoja ylimääräisiä häiriöitä...

Vielä lopuksi omasta elämästäni totean näitä muutamia seuraavia asioita, joista niistäkin osa liittyy myös haluuni / aikeisiini olla ehkä vielä jotenkin someaktiivi / somekirjoittaja:

Olen jo aikaisemmin maininnut ongelmistani ja käytännön vaikeuksistani mm. sitä, miten olen ollut hylkäämässä jo monen vuoden ajaksi kesken jääneitä maisema-arkkitehdin opintojani -- tässä omaishoitajan roolia ja työtä sisältävässä uudessa vaiheessani näyttää tietenkin siltä, etteivät ne opinnot edelleenkään osoita elpymisen merkkejä, ja päin vastoin etääntyminen niistä yhä enemmän vain jatkuu...

Sosiaalinen elämäni on ollut etenkin tässä alkuvuonna osaksi äitini tilanteen tuottamien muutosprosessien tuloksena kärjekkäästi mielessäni, missä sen ongelmat ja huono menneisyys niiden suhteen on ollut pohdittavanani ja syinä viimeaikaisiin masentuneisiinkin tuntemuksiini ylipäätään elämästä ja yhteiskuntatilanteestakin.

Tämä elämäni osio tuntuu edelleen ylimääräisen ongelmalliselta ja muuttamisen mahdollisuudet paremman sosiaalisen elämän luomiseksi näyttävät yhä liian heikoilta, tehottomilta sekä tarpeisiini ja olosuhteisiini nähden liian sovittamattomilta, joten joudun potemaan tämän tuomia huonoja fiiliksiä ja synkkiä ajatuksia varmaan edelleenkin tämän vuoden mittaan...

Silti itse asiassa tämä sosiaalinen elämäni historioineen voisi olla tavallaan terapeuttisesti ja edelleen myös yhteiskunnalliselta kannalta katsottuna myös sosiologian ja psykologian analyysinä tarpeellinen tapa ja aihepiiri tuottaa tänne blogiinkin kirjoituksia -- mietin vielä vain sitä, että miten suora ja avoin voisin olla siinä, koska sellainen voisi sisältää hyvinkin intiimejä ja henkilökohtaisesti arkaluontoisiakin asioita ruodittaviksi ja paljastettavaksi...

Toisaalta henkilöhistoriani ollessa ns. tavanomaiseen verrattuna tosi erikoinen voisi olla silti tarpeen korottaa rohkeutta kirjoittaa siihen kuuluvista aiheista suoraan ja peittelemättä julkiseen lukemiseen, ja siihen voisi yhdistää oppimaani ja tietämystäni yhteiskunnallispoliittisista asioista, jota puolestaan olen siis näinä menneinä aktivistivuosinani (2008 - 2023) kerryttänyt hienosti -- Eli omaisin em. syyvyyhdin takia jotain sellaista omakohtaista erikoista ja sitenkin oleellista tietoa, jota olisi hyvä julkisesti tuoda ilmi muille arkaluontoisuudestaan huolimatta...

Esimerkiksi seksi ja seksuaalisuus voisivat olla hyvinkin suorasukainen aihepiiri tässä katsannossa, ja sitä varten mm. tämä tuore Teal Swanin video (The Hidden Truth About Your Sexuality) juurikin seksuaalisuudesta onkin eräs mielenkiintoinen pohdittava sisältö, jonka olen viimeaikoina kohdannut...

En vielä lupaa kuitenkaan mitään tuonkaan kirjoitusaihepiirin suhteen, mutta onhan ollut minulle selvää kuitenkin jo pitkään ylipäätään se, miten yhteiskunnallispoliittisia aiheita oman näkemykseni ja kokemukseni läpi esille tuotuina olisi hyvä tuoda edelleenkin muidenkin luettaviksi.

Kuten olen siinä katsannossa tuonut esille, niin sekä virallisessa / populaarissa ajattelussa että niitä haastavissa erilaisissa vaihtoehtoajattelun sisällöissä on molemmissa näkemykseni mukaan vakavia ongelmia ja harhaisia ajattelumalleja, joista minä voisin jatkaa analyysien ja havainnollistuksien tekemistä edelleenkin -- tietenkin asiaan kuuluisi myös parempien näkemysten / tervehdyttävien sisältöjen esille tuomista...

Sellainen kirjoittaminen on kuitenkin sekin sen verran raskasta mielen ja psyyken päälle, ettei näissä elämäni uusissa jatkon vaiheissa välttämättä ole tarpeellista tilaa, aikaa ja jaksamista tehdä sitä kunnolla toistaiseksi...

Eikä ole varmuutta siitä, miten pahasti länsirappion eri aspektit etenevät tänä vuonna Suomessakin, joten sekin on tässäkin mahdollisesti vakavasti ja oleellisesti vaikuttava asiakokonaisuus!...

Miettikääpä vain tuossa katsannossa, miten esim. Suomessa lakkosuman radikaali paheneminen ensi maanantaista alkaen on yksi aspekti tai oire siitä, miten Orpon hallitus jatkaa pakkomielteisellä WEF-sidonnaisella linjalla ilman kykyä empatiaan työntekijöitä kohtaan ja ilman mitään ideoita vaihtoehdoista... Tai miten "Länsimaat (Nato) vs. Venäjä" -vastakkainasettelu ei osoita mitään helpottumisen / ratkaisun merkkejä, vaan pahenee kuin mitä vääjäämättä seinää päin syöksyvä juna tulee aiheuttamaan... Tai miten ideologiset harhat pysyvät edelleen mm. valtamediassa ennallaan ilman mitään kyseenalaistavaa sisältöä ilmastonmuutosfobiasta moniin muihin kulttiajattelun muotoihin... Tai miten Covid-petoksen "tutkitut ja turvalliset" pidetään aina vain äärimmäisenä tabuna pohdittaessa saati havainnoitaessa "yllättäen" ja "äkillisesti" kuolemaan joutuneiden ihmisten tilanteita, ja missä ihan havaittukin ylikuolleisuus parina viime vuonna ei edelleenkään herätä yhtään mitään värettäkään virallisissa tahoissa...

Koska kunnolla haluaisin kirjoittamistakin silti tehdä, mikäli näin tulee tapahtumaan, niin joudun vielä miettimään tätä someaktiivin / somekirjoittajan roolia ennen päätöstä jatkaa sitä jotenkin; jätänkö vielä koko toiminnan jopa kuukausien tauolle, lopetanko sen kokonaan tai lähes kokonaan, vai löytyisikö esim. n. kuukauden välein toimitettavasta kirjoitusten julkaisutahdista sopivaa sisällöntuotantotapaa minulle jo tästä keväästä lähtien??...

Tässä kaikki tarpeellinen sisältö minusta, elämästäni ja muusta tällä kertaa. Näissä merkeissä toivotan nyt viimeiseksi hyvää alkavaa / alkanutta kevättä!

Uskonnot ja yhteiskunta Suomen sisäpolitiikassa: Arhi Kuittisen yhteiskunnallis-sosiologista analyysiä Päivi Räsäsen uskontoideologiasta osana valtapolitiikkaa

Sisäministeri Päivi Räsäseen ja hänen fundamentalistis-uskonnollisiin lausuntoihinsa liittyvä kohu ja kritiikki on mitä ilmeisimmin jatkuvaa ja todennäköisesti yhä eskaloituvaa sorttia ulottuen sisällöiltään yhteiskuntamme sisäpolitiikan kaikkiin puoliin ja ilmeten ajassa kaukaa historiasta nykypäivään osana jatkumoa jo Ruotsin vallan aikaisista uskonnollisista eliitti vs. alammaiset -käytännöistä.

Uskontotieteilijä ja yhteiskunnallispoliittinen aktivisti Arhi Kuittinen on ymmärrykseni ja tarkan lukemiseni mukaan tehnyt näistä kohun seikoista parhaimmat analyysit moniin muihin nähden, joten päätin tehdä niistä vielä yhden linkkisikermän teidän "kiusaksi".

Arhi on tehnyt lyhyessä ajassa jopa neljä hyvin analyyttistä ja laajakatseisesti havainnollistavaa kirjoitusta Päivi Räsänen -gaten em. sisällöistä. Arhilla on aiheeseen erittäin tarkka havainnollistuskyky ja hyvin laaja tietämys uskonto vs. politiikka -asetelman asiantuntijana, joten nämä tarjoamansa seikat on syytä poimia siksikin näin talteen jatkoa varten.

Olen poiminut alle laajan otoksen Arhin kaikista näistä neljästä kirjoituksesta keskeisimmiltä kiteytyksiltään ja syvimmiltä oivalluksiltaan. Poimintametodinani oli myös se, että allekirjoitan ko. lainaukset minäkin saavutetun ymmärrykseni puitteissa ja / tai koen ne vähintään hyvin mielenkiintoisina ja tarpeellisina jatkopohdintoja varten.

Nämä lainaukset saavat nyt toimia omillaan ilman kommenttejani ja palaan omaan aiheeseen liittyvään analyysiini jossakin vaiheessa ensi viikolla / viimeistään jonkin aiheeseen mahdollisesti liittyvän eskalaation myötä...

Nämäkin ovat hyvin tärkeitä asioita nykyisessä yhteiskuntarappiossamme ja siitä pois päästäksemme parempaan hyvinvointivaltiomalliin, joten on syytä olla tarkka ja perinpohjainen elitismin ja imperialismin vastaisessa tutkimuksessaan - aktivismissaan.

Tässä on aikaisemmin tänään tekemäni ensimmäinen pohjustus aiheen pariin >> Uskonnot ja yhteiskunta ajatushistoriassa: Seppo Oikkosen ajatuksia ja omia pohdintojani vuoropuhelumuodossa pohjustuksena uskontokritiikkiin.

Pidemmittä alustuksitta tämän kertaiseen lainaussikermäasiaan >>


Arhi Kuittisen neljä analyysiä Päivi Räsänen -gatesta: Räsänen on kalvinisti ja kirkko on valtionkirkko, Piispat ovat vastuussa Räsäsen puheista, Kristillis-siveetön uskonnon käyttö poliittisessa retoriikassa ja Kokoomusjohto vaatii kirkkoministeri Räsäsen eroa. 

Lainauksia: "Kokoomusjohto vaatii kirkkoministeri Räsäsen eroa
 
Tilanteen eskalaatio ja käymispiste on nyt liikahtanut liian lähelle kokoomuksen perinteisen hierarkia-ideologian, uskonnollisen kansan passivoimistaktiikan ja sokerikuorrutetun kirkkovaltio-opin paljastumista.

Median herääminen valtion ja valtionkirkon epäpyhän liiton, monitahoisen kansaa passivoivan poliittisen kontrolliuskonnollisuuden sekä  turvallisuudentunnetta generoivan Jumala-kortin analysointiin yhteiskunnassamme on käynnistymässä - oikeistoa epämiellyttävällä tavalla."

"Kokoomushan on käsittämättömällä tavalla onnistunut pitämään kulisseina  konservatiivisuuden kolmiyhteyden (koti-isänmaa-kirkko) vaikka on ideologisesti ja käytännöllisesti täysin siirtynyt pörssiaatelisten uusliberalismiin, neokonservatismiin, rahan ainoaan statukseen.

Keskusta aikoo nyt ilman mitään moraalia uusiokäyttää kolmiyhteyttä, vaikka on täysin antautunut pörssikapitalismin vaatimaan kansallisvaltion alasajoon eli euroon ja pörssin sanelemaan globalisaatioon.

KD:kin on sujuvasti vasemmistoliiton kanssa mukana eliitin euroterrorissa vaikka väittävät muuta äänestäjilleen - demareista puhumattakaan. 

Tekopyhyyden markkinat."

"Valtionkirkko operoi aktiivisesti armeijassa sotilaspappeineen ja kouluissa kirkon tunnustuksellisena uskonnonopetuksena omaa hämärää nimetöntä hierarkiaoppiaan nöyrille opettamassa.

Tämä on hierarkiaa korostavan uskonnon ideologista sotaa valtion verovaroilla eliitin jumalallista valtaa julistamassa."

"Demokratiassa kansan tulisi itse määritellä humaani arvopohjansa ja päämääränsä mutta valtionkirkko  on tehokas oikeistolainen propagandakoneisto tukkimassa ja ehkäisemässä keskustelua."

"Fasistinen ultra-kirkko-nationalismi hierarkisesti hallinnoituun moralismiin käärittynä korruptoi aidon kansallisvaltion ja itsenäisen kansanvalta-demokratian ideaa euro-kokoomuksen mieliksi."

"Seksuaalisuuden hetero-uniformiteetti-hegemonia on ollut Ruotsin kuninkaan yhtenäiskulttuurin eli kontrolloidun statuskulttuurin rakentamisen yksi brutaali vallankäyttötktiikka  kirkon eli mielenmuokkausviraston kautta."

"Räsäsen mukaan ihmisten (seksuaalinen) vapaus on epäaitoa ja ideologinen salaliitto kristinuskon tuhoamiseksi. Räsänen toivoo selvästi kirkkovaltiota, joka on Raamatun/uskovaisten moralistisessa valvonnassa ilman demokratiaa.

Miksi heterojen tulisi pelätä ihmisten erilaisia liittoja?

Tämä on kuitenkin fundamentalistien laaja fobiaoppi: homoseksuaalit viettelevät heteroja ja ihmisten "puhtautta", kumoavat "maailmanjärjestyksen".

 Käykää kuuntelemassa viidesläisten saarnaajien puheita."
 
"Kirkkoministeri Räsänen on osa isoa kirkollista valtapeliä konservtiivisen valtionkirkkomallin ylläpitämiseksi. 

Poliitikot lypsävät uskonnollisuudella äänestäjiltä ja jopa omalta lahkoltaan huomiota,

tyhjää nostalgista sympatiaa ja eliitille vastuutonta elitismiä ja koskemattomuutta ilman vastuuta ja demokraattisia seuraamuksia tyhjän nostalgisen retoriikan suojissa."

"Räsäsen seksuaalihysteria erilaisia kohtaan on vihapuhetta, rasismia  

ja oman seksuaalisen suuntautuneisuuden ylemmyydenhakuista porvarillista ilmaisua, jonka hän kätkee julmaan voivotteluun, demonisointiin ja kauhisteluun."

"Tätä politiikan uskonnollistamisella ylpeilevää "yhtenäiskulttuirn" korruptiota ei voi kutsua "oikeutetuksi kapinaksi", moraaliseksi heräämiseksi tai enemmistön oikeutetuksi ihmisoikeustaisteluksi vähemmistöeliitin valtaa vastaan  vaan hyväksikäytöksi ja poliittiseksi lypsyksi (kuten Jari Tervo avaavasti kirjoittaa blogissaan Kristillis-siveellinen kirjoitus).

Tervo tosin unohtaa kuinka laajaa ja politisoitua uskonnollisen hegemonian käyttö on muissakin puolueissa ja kouluissa jatkettun "yhtenäiskulttuurina" ja "uskonnonopetuksena".

Tervo ei myöskään kiinnitä kristillisdemokraatteja paljon vahvemman kirkon perusfunktioon kansalaisten tyytymättömyyden paineen ohjaamiseen pois politiikasta ja eliitin puuhailusta."

"Kokoomus toimii tiiviisti uskontokonservatismin suojana - Räsänen valittiin jatkamaan eliitin uskontopolitiikkaa, kansan lannistamista kirkon tuomiovallalla ja kokoomus pitää kätevästi kädet puhtaana."

"Politiikan pitäisi kehittyä avoimeksi ja perusteltujen päämäärien motivoimaksi toiminnaksi, vastuuksi päämäärien tavoittamisesta

- eikä siihen ole sivistynyttä sekoittaa täysin perusteetonta Jumala-fantasian veto-oikeutta ja härskiä seksuaalista tuomiovaltaa erilaisten ihmisten perättömästä tuomitsemisesta 3000 vuotta vanhan heimouskonnon moralismilla."

"Jumala-sanan käyttö ei tee moraalisemmaksi 

ja humaanimmaksi vaikka Räsäsen ja Sipilän kaltaiset fariseukset luulevat saavansa poliittista gloriaa ja ylilyöntiä esittämällä "nöyrää Jumalan edessä" ja niin ristiriitaista Raamattua heilutellen.  

Uskonnolliset vaatimukset eivät perustu ymmärryksen lisäämiseen vaan uskonnolliseen taantumiseen."

"Voi olla, että Räsänen ei fanaattisuudessaan ja viidesläisten sivistymättömyydessään tiedosta kannattelevansa eliitin uskonnollista kulttuurihegemoniaa 

mutta kokoomus osaa paljon ovelammin soveltaa uskontovaltaa, tukea hiljaisesti kirkon ja eliittiä suojelevan yhtenäiskulttuurin turruttavaa valtaa ja arvokorruptiota poliittisen "muutoksen tarpeettomuuden eetoksella", konservatiivisen hierarkian ja rikkaisiin kohdistetun kateuden ja ihailun eetoksella - jotta kansalaisten keskinäinen solidaarisuus ja tilannetietoisuus mm. rikkaiden veronkierron moraalittomuudesta ei tulisi poliittinen voimatekijä.

Elitismin kärkevin lipunkantaja kokoomus kieltää oikeistolaisesti ja porvarillisen perinteisesti yhteiskunnan kansalaisten itsesäätelynä ja demokratiana - ja siksi olemme matkalla liittovaltion diktatuuria."

"Räsänen ei puhunut moraalisesta kapinasta ja eettisestä pohdinnasta epäinhimillistä lakia vastaan vaan kalvinistisesti tarjosi toista epäinhmillistä/yli-inhimillistä lakia tilalle.

Viidesläisten ja Räsäsen palvoma "Sharia"-"Raamattu" ei ole inhimillisesti pohdittavaa ihmisen  moraalia hyvän tavoittelusta ja ihmisen oikeuksista vaan kalvinistien Tosi Laki ihmisten yläpuolella - viidesläisten uskonnollisten johtajien ja "konsensuksen" määriteltävissä amerikkalaisilta omaksutussa teologiassa. 

Räsäsen ja piispojen "raamattukeskeisiä" puheita ei voi mitenkään verrata mm. ranskalaisten filosofien ihmisoikeuksien filosofiaan."

"Räsänen on viidesläisyydessään teologisesti kalvinisti ja ajaa unelmissaan kirkkovaltiota.

Eli uskonnollista "kristittyjen" "sharialakia" Raamatun tulkintaan vedoten. 

Kalvinistinen moralismi kieltää moraalin määrittelyn järjen, tieteen, demokratian ja sopimusten avulla:

vain kalvinistinen "teologia" voi määritellä viidesläisten mukaan oikeat lait ja mm. torjuttavat saastaiset, "väärän seksuaalisuuden" omaavat ihmiset."

"Kuinka psykoanalyyttisesti määritellään institutionaalinen uskonnollisuus,

joka luo uskonnosta todellisuutta määrittelevän funktion ohi järjen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen?
  
Uskonnollinen ihminen tarvitsee ulkoisia tabuja ja arationaalisia, perustelemattomia puhtaussäännöksiä - kun ei pysty muuten käsittelemään sisäisiä konflikteja ja traumoja."

"Puhtausoppi on heimouskontoa puhtaimmillaan."

"Kalvinismiin kuuuluu vallan tavoittelun poliittinen teologia. Bushin presidenttisuku on evankelikaalinen. Suomessa viidesläiset ovat kuitenkin vallanneet teologis-ideologisesti ennen niin maltillisen ja järkevän evankelisen liikkeenkin 30-vuoden kuluessa."

"Tänään Arhinmän oikea käsi Saramo ilmaisi sympatiaa kirkkoa ja Räsästä kohtaan

  "... Itse harkitsen kirkkoon liittymistä. Olisi pelottavaa, jos se jäisi koko valtavan koneistonsa kanssa fundamentalistien käsiin..."

Mikä on tämä porvarillisten vihervasemmistolaisten ihmiskuva ja maailmankuva, kun he näkevät valtionkirkon perussuomalaisten ja kokoomuslaisten kaltaisesti kiistämättömänä osana yhteiskuntaa?

Miten he eivät näe valtionkirkkoa poliittisen päämäärätietoisesti passivoivana ja alistavana, perinteisen oikeistolaisena instituutiona, jonka opin on säätänyt aatelisvallan yhdeksi perustaksi keisari 1650 vuotta sitten - samalla nimittäen itsensä keisarina valtionkirkon johtajaksi ja muuntaen samalla jumalakuvan keisariopin mukaiseksi? Kirkon perustamistahan seurasi muiden Jeesus-lahkojen teurastus. Siinä kirkon opillinen perusta ja originaali toimintamalli. Onko kirkkohistorian tiedoissa puutteita kirkon päämääristä ja välinearvosta eliitille? Näyttää siltä."

"Nostalgisesti krikko ihannoivat väittävät, että kirkko on kansankirkko. Kaukana siitä. Kirkon likainen menneisyys on myös raskas ja kovin epäilyttävä: ev.lut. kirkko ei ole julkisesti myöntänyt ja katunut sopimustaan Saksan natsikirkon kanssa. Kirkko on toiminut historiassamme monta kertaa oikeiston joukkomurhien siunaajana ja kirkoissa on pidetty satoja oikeiston juhlatilaisuuksia, joissa on juhlittu sotarikollisia, SS-miehiä ja joukkomurhaajia. Toistaako historia vielä itseään - sillä kirkko ei tunnusta lainkaan syntejään eikä kadu tekojaan eikä pohdi elitististä historiaansa.".

Länsirappion sosiaalis-psykologinen tutkiminen ja Wilhelm Reich: Aineistoa Käymälä -blogista

Olen päättyneenä syksynä tarkkaillut hyvin suurella mielenkiinnolla Käymälä -blogin kirjoittelua etenkin liittyen siellä viime aikoina pinnalla olleeseen Wilhelm Reichiin. Niinpä otan nyt siihen liittyviä kirjoituksiaan esille tässä koosteena muistiin jatkopohdintoja ja -tutkimusta varten. 

Lisäksi ajattelin ottaa tämän koosteen esille teidän lukijoidenkin ns. avuksi jo ennen aivan tässä parin päivän sisällä julkaistavakseni aikomiini kahteen esilleottoon liittyen, joissa kiteytyy radikaalillakin tavalla tämän nykyisen länsirappion juuri sosiaalis-psykologisia piirteitä, mitä nämä Käymälä -koosteen sisällötkin osaltaan sivuavat - keskeisestikin käsittelevät... 

Joka tapauksessa Käymälän kirjoituksethan ovat minulle tuttuja jo monen vuoden takaa, mutta nämä viimeaikaiset havaintonsa ovat hyvin hedelmällisiä omiin yhteiskunnallispoliittisiin tutkimuksiinikin liittyen. 

Länsimaiden rappiota on kuvattu blogissani monesta näkökulmasta, mutta usein kiinnostaa pohjimmaisena oikeastaan juuri se, että minkälaisista psykologis-sosiologisista ja sosiaalikonstruktiollisista lähtökohdista käsin nämä monet transatlanttisen rappion ominaisuudet ja agendat oikein nousevat haittaamaan ja perikatovaaraa aiheuttamaan. Käymälän kirjoitukset ovat monesti aikaisemminkin pureutuneet onnistuneesti tähän ongelmavyyhtiin ja näissä Wilhelm Reich -aiheisissa jutuissaan se kiteytyy varsin hienosti lisää ja uudella tavalla; tulihan Reich aikoinaan nimenomaan tunnetuksi psykopolitiikan edelläkävijänä. 

Käymälän ansiokasta pohdintaa ovat myös näiden yhteiskuntaongelmien havainnollistaminen ihmisen seksuaalisuuden ja seksuaalienergioiden kautta. Omankin henkilökohtaisen kokemukseni perusteella voin todeta, että monet seksuaalisen käyttäytymisen muodot ilmentävät länsimaissa nykyään hyvin usein aikamme kulttuurillisen ja sosiologisen sisällön sairastumista / vääristymistä, missä on hyvin paljon kyse näiden inhimillisten ominaisuuksien ja sisältöjen väärä ja haitallinen vuorovaikutusongelma aikamme ajattelua ja kulttuuria saastuttavien rahataloususkonnon ja yli-individuaalin sokeuden kanssa.

Tämä Wilhelm Reich -tematiikka palautti mieleeni taas sen, kuinka toisen omalla tavallaan myös psykopoliittisen ajattelijan Francesco Alberonin teesit ja havainnot ovat nekin tähdellistä pohdittavaa näissä yhteiskunnallisissa olosuhteissa tilanteemme ymmärtämiseksi ja vaaran tunnistamiseksi. Jotkut teistä varmasti muistavat, kuinka muutama vuosi sitten aloin tuomaan hänen ajatteluaan esille, mutta sittemmin jätin sen homman kesken odottamaan ilmeisesti hedelmällisempää aikaa... 

Alberonin ansiokas oivallus liittyy joka tapauksessa siihen, miten yksilöiden inhimillisiä tunne- ja tahtotoimintoja eli myös seksuaalisuuttakin voidaan kuvailla, määritellä ja todistaa totunnaisesta poikkeavilla sosiologis-psykologisilla työkaluilla / metodeilla ottamalla ko. havainnollistamiskäyttöön yhteiskunnan kollektiivisia ja poliittisia termejä ja määritelmiä; "joukkoliikkeet" ja "instituutiot" määrittäjinä ja ominaisuuksina >> Rakastuminen on joukkoliikkeen yksi erityismuoto ja rakastaminen yksi sen institutionaalinen prosessin tulos monista... Ja prosessihan voi mennä monella tavalla ns. pieleen ja / tai tuottaa jotain toisenlaista "instituution" sijaan...

Niinpä myös toiseen suuntaan >> Yksilön inhimillisiä tunne- ja tahtotoimintoja tutkimalla voidaan myös oppia näitä kollektiivisia yhteiskunnan ja kulttuurin - sivilisaation ilmenemismuotoja, joista ja joiden tilasta on vakavasti kyse myös näissä nykytilanteemme rappioilmentymissä.

Itse asiassa havahdun tässä siihen, kuinka minulle on kertynyt jo aimo liuta edelläkävijöitä ja edistyksellisiä ajattelijoita ns. esikuvikseni ja oppimis - valveutumisprosessini "mentoreiksi" / "tukijoiksi". Käymälän intensiivisen ja runollisen sisällön lisäksi parasta suomenkielistä materiaaliahan olen mainostanut löytyvän mm. ainakin Seppo Oikkosen blogista Kuinka Karl Marx tavataan. Hänen kykynsä pukea ajatushistoriallista ja tiedonfilosofillista sisältöä sanoiksi on erityislaatuista, joka antaa ko. länsirappion kuvaamiseen hedelmällistä kieltä ymmärryksen syventämiseksi.

Ulkomaisista ajattelijoista Alberonin lisäksi on tietysti tunnettua Lyndon LaRouchen ns. fanitukseni; hänen kauttaan olenkin oppinut paljon uutta historiasta, maailman geopolitiikasta ja ymmärtänyt innovatiivista konkretiaa siitä, kuinka rahatalous ja fyysinen ekonomia ovat talouden erillisiä entiteettejä ja joiden parhaillaan eskaloituva keskinäinen epäjatkuvuushaitta monenlaisina vuorovaikutusongelmina on nimenomaan tämän nykyisen länsirappiokierteen keskeisiä käytännön ilmenemismuotoja yhteiskuntarakenteessamme. LaRouche -liike kykenee opettamaan sitä, mitä tällaisen ongelmavuorovaikutuksen muuttamiseksi neorenessanssiseksi on tehtävä.

Käymälä on tuonut Wilhelm Reichin lisäksi myös Rupert Sheldrakea paljon esille mielenkiintoisella tavalla. Sheldraken epäortodoksiset teesinsä elämästä, biologiasta ja yleensä tieteestäkin ovat myös kiinnittäneet huomiotani; hän kykenee laajentamaan fyysisen todellisuutemme ilmiömaailman taustaksi elämän ja maailmankaikkeuden metafyysisiä syitä ja prosesseja tavalla, joka nivoo tärkeästi ja mielenkiintoisesti yhteen empiiristä tiedettä ja ns. henkimaailman ilmiöitä. Hänen teoriansa keskeiset elementit ovat morfinen resonanssi ja morfogeneettinen kenttä. Tässä jutussa niitä on avattu...

Näiden edelläkävijöiden erilaisuudesta huolimatta oma havaintoni on se, että kaikkien heidän(kin) ajattelunsa ja havaintojensa avulla voidaan tutkia näitä samoja yhteiskunnallis-poliittisia ongelmia ja hahmottaa uuden ajan renessanssia niiden tilalle. Kyseessä on tietenkin erittäin megalomaanisen kokoinen ymmärryksen kehittämisprojekti, joka ei voikaan olla nopeaa ja vaikutuksiltaan välitöntä. Paljon on siis minullakin vielä tutkittavaa ja kirjoitettavaa jäljellä näistä aiheista, jos luoja ja maailmantilanne suo :) ...

Tässä tarjoan siis Käymälä- ja Wilhelm Reich -aiheisen koosteen pääasiana. Alla olevassa koosteessa käytetään mm. termejä; "sopimusirrationaalisuus", "massaihminen", "seksuaaliekonomia" ja "pikkuporvari"... Avaan vielä hieman niitä omasta näkökulmastani ennen ko. listausta: 

Sopimusirrationaalisuus kuvaa sitä keinojen ja sisältöjen ristiriitaisuutta, joka syntyy rahataloususkonnollisen sisällön irrationaalisen tunnustuksellisesta puuttumisesta reaalitodellisuuteen aiheuttaen antihumaania poliittista toimintaa humaanien intressien ja rahatalousintressien välille.

Massaihminen tarkoittaa ilmeisesti Käymälän esille ottamassa katsannossa sitä kollektiivista ryhmän tilaa, jossa yhteiskunnallis-sosiaalinen ymmärrys ja tajunta hämärtyy / on hämärtynyt uneen yhdeltä kantilta katsottuna yli-individuaalin sokeuden taholta ja toisaalta sen takia korrespondenttisena vastinkappaleena ryhmäpsykologisten ominaisuuksien ja toimintojen ymmärrysvamman edesauttamana.

Seksuaaliekonomia eli seksuaalisuuden ihanteelliseen yhteiskuntatoteutumiseen tähtäävä konstruktio kuvaa ihmisen seksuaalisuuden tasapainoista ilmenemistä tunne- ja tahtotoimintojen suhteen niin, että sekä fyysiset että henkiset tarpeet ja niiden toteuttamiskäyttäytyminen asettuvat jonkinlaiseen harmoniaan yksilöiden ja yhteiskuntaolosuhteiden kesken...

Pikkuporvari on ilmeisesti Käymälän tarkoittamana juuri se henkilötyyppi (tyypillisimmin poliitikko, ekonomisti tms. fasistisen korporatiivisesti - pankkiirioligarkkisesti ajatteleva), joka palvelee globaalia - transatlanttista rahataloususkonnollista eliitti-pankkiiri-oligarkkikartellia joko kätyrinä tai hyväuskoisena hölmönä. 

Vielä ennen koostetta on hyvä tuoda esille jo 1980 -luvulta Pertti "Veltto" Virtasen artikkeli Wilhelm Reichista, mikä avaa aiheitta varsin hienosti >> "Panssaroitunut ihminen".

Enempää lisäämättä tässä on ko. Käymälä -kooste n. viimeisen kuukauden ajalta -->

MUSTASUKKAISUUSKOURISTUSTEN...

Reich And Gurdjieff...

TOHTORI REICH, PLANEETASTAEREHTYNYT?

INTERSUBJEKTIIVISUUS JA SOPIMUSIRRATIONAALISUUS

MASSAIHMINEN: SOSIAALINEN PAINE JA MORFINEN KENTTÄ

SOPIMUSIRRATIONAALISUUS SALALIITTOISUUDEN ENSIMMÄISENÄ INDIKAATIONA

REICHIN KÄSITYS MYSTIIKASTA

SYÖPÄOSASTO NÄYTEIKKUNASSA

PUSSY RIOT JA HITLERILÄISYYDEN VOITTO

NYT-IMPOTENSSI, LÄVISTYSMANIA JA PREUSSILAISET LIHAKOUKUT

"Seksuaaliekonomia on siis pyrkimystä seksuaalisen kokonaisturhauman minimointiin yhteiskuntaolosuhteissa. Vastakohtana on fasismin psykokratia, jossa seksuaalinen kokonaisturhauma pyritään maksimoimaan ja kanavoimaan irrationaaliseksi sotahulluudeksi."

PÄÄPSYKOPAATTI JA SOPIMUSIRRATIONAALINEN LAVASTUSSUUNNITELMA

Reich todella on 1800-luvun tiedemies...

Massaihminen on aina poikkeusyksilö...

RUUMIILLISTUNUT JUMALANINHO

LAUMAELÄIMEN PLANEETTATURHAUMA

SANA IHMINEN

REICHLÄINEN PESSIMISMI

PELKO JA LOGIIKKA

Mystikko ilman metamystistä itseanalyysiä...

IRRATIONAALISEN MAAILMANKUVAN KRITIIKKI

SUURI MUISTINMENETYS

HYBRIS

SIELU JA SEKSUAALISUUS

TOTUUDENETSIJÄ, MAAILMANHISTORIAN KIUSALLISIN PASKAKÄRPÄNEN

BESTIARIOIDEN IHMEITÄ

Fasismi on pohjimmiltaan äärimmäisen taantumuksen väkivaltaista toimeenpanoa...

SEKSUAALIEKONOMIA

NÄENNÄISVALLANKUMOUKSELLISET KEINOT SEKSUAALITUKAHDUTTAMISEN VÄLINEINÄ

Eivät fasistikaan Wilhelm Reichin todistelujen takia muuttaneet mieltään...

SEKSUAALIEKONOMIAN YDINONNETTOMUUS

PROSTITUUTION TÄYSKIELTO LAKIESITYS

Wilhelm Reichin mukaan sosiaalidemokratian löysä hirsi kätilöi lopulta fasismin...

POLIITTISTEN VOIMASUHTEIDEN REALISMI

"nykyajan liberalismi ja individualismi on saman pikkuporvarillisen ideologian pukemista moniin asuihin. angry birds-logo sopii vaikka jauhelihaan."

FASISMIN MUODONMUUTOS, KAIKKIEN MUODONMUUTOSTEN ÄITI

LAJI, GETTO JA LAJIEN LAJI.

Analyysiä transatlanttisen rappion poliittisista ja psykososiaalisista piirteistä: Neorenessanssisten pyrkimysten valmistelua

Seuraavana laitan ison litanian analyyttistä ajatustenvirtaani, mikä oli ensin purettuna luonnoksenomaisesti päättyneellä viikolla Facebook -seinälläni ja tässä paljon täydennettynä ja ajankohtaisin linkein ja lähtein lisättynä. Olin viime viikolla jälleen kerran hyvin turhautunut maailmaamme, sen taloususkonnollisen hegemonian riivaamaan rappioon sekä toistaiseksi ilmenneisiin liian vähäisiin mahdollisuuksiin parantaa sitä kunnolla. Tämä näkyy osaltaan alla olevassa vuodatuksessani, mikä olkoon tähän väliin tarpeellinen huomautus maailmantilanteemme vakavuudesta ja tarpeesta loihtia sille esiin vastavoimaisia ja parantavia lääkkeitä. Näiden ongelmien kartoittamisen taustalla on kuitenkin aina se, kuinka neorenessanssista sisältöä tulee hahmotella niiden sijalle!

Transatlanttisen rappion synnyttämää pahaa mieltäni ja ajatustenvirtaani analyyttisesti purettuna --->

Orivedellä on havaittu länsimaisesta rappiosta voimakkaita tautimerkkejä (Kouluampumiset - Hesarin seurantasivusto; Oriveden kouluampuminen). Viranomaiset alkavat pohtimaan, kuinka tehokkaasti esille tulleet taudin oireet voidaan ottaa käsittelyyn ja hyötykäyttöön, jotta taudin syitä ei tarvitsisi liikaa pohtia tai ottaa edes esille...

Tämänhän jo tiedämme aikaisemmasta: Sen minkä yli-individuaali länsimainen mieli havaitsee tärkeänä - uhkaavana itselleen, sen hän ottaa käsittelyynsä ja analyysiinsä yliobjektiivisen korrespondenttisesti asettamalla tavoitteet tekemiseen ja muuttamiseen ylikorostuneesti aisti- ja empiriahavaintoihin pitäytyvästä rajallisuudesta käsin ihmismielen kokonaispotentiaalien antamien mahdollisuuksien kustannuksella. Sellaista mielentilaa kiinnostaa seuraukset enemmän kuin niiden taustoilla olevat syyt, koska syyt ovat monesti vain mielikuvituksen avulla hahmotettavia aistimaailman ulkopuolisia dynamiikkoja ja struktuureita.

Tehokkuus tämänlaisen mielentilan lisäämisessä kuuluu länsimaisen rappion kuvaan, koska empirian ja aistihavaintojen korostaminen ylitärkeiksi palvelee taloususkonnollisen rahatalouden mitattavaa ja numeerista todellisuutta; rahan numerollistuminen uskonnolliseksi dogmien täytäntöönpanoksi onkin tapahtunut transatlanttisessa piirissä ja vaatii sitä haittaavan "mielen epäsymmetrian" karsimista eli yksilön muuttamista mekaanisemmin ja siten muka tehokkaammin rahataloudellisia yhteiskuntavaatimuksia palvelemaan.

Lasten kasvatuksessakin ilmenee tehokkuuden korostamista tuossa mielessä. Tietooni on tullut tähän liittyen tällainen tapaus täällä Suomessa: Paljon alle kouluikäiselle tenavalle opetetaan porraskäytävässä ylösaskellettaessa askelten mukaan numeroita suomeksi ja englanniksi - Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi... (Raus Raus!!). Eli hänestä leivotaan kunnon "menestyjää" ja suorittajaa globaalin taloususkonnon diktatuuriin ---> Lapsia porrassulkeisiin palvelemaan talousjumalan pyhää Saatanan sanaa. Lapsien kasvatusmetoditkin nousevat varsin suoraan ja varsin kattavasti siitä hegemonian tyypistä, mikä kulloinkin vallitsee yhteiskunnan taustalla; nyt länsimaissa vallitsee taloususkonnollinen hegemonia.

Tämä "pyhä Saatana" haluaa rahatalouden ikeellään alistaa yhteiskuntia kiristyvään tahtiin neofeodalismiin ja sen parissa kuuliaiseen maailmankatsomukseen; siinä ihmiselämä on omistautumista sellaiselle työlle, joka palvelee eniten eliitin rahataloudellista toimintaa. Sen sijaan oikeasti elämän pitää olla omistautumista sellaiselle työlle, joka edistää universaalien humaanien periaatteiden löytämistä ja hyväksikäyttöä, elämisen alustamme järkevää ja edistyksellistä organisointia fyysisen ekonomian avulla ja noosfäärin eli kollektiivisen ihmistietoisuuden evolutiivista parantamista osana Universumin antientrooppista luonnetta.

Neofeodalismin tunnusmerkkejähän on mm. se, kuinka säntillisesti sen määräämänä osataan olla taloususkonnollisen yhteiskunnan tavarallistettu orja kuin rahan jumalan uhrilahjaksi. Tätä on nimitetty länsimaissa kiihtyvään tahtiin elämässään menestymiseksi. Elämässään tästä kaavasta poikkeava on "vääräuskoinen", jota nimitetään ko. kulttuurihegemonisen rappion keksimin termein myös "nörtiksi" tai "luuseriksi". Ihmissuhteisiin samassa katsannossa liittyen termi "runkkari" on myös hyvin yleinen. Tämä ei ole vitsi, vaan analysoin sille perusteita alla -->

Aikaisemmin "nörtti" assosioitui yksinomaan koskemaan vain perinpohjaisesti IT -alan asioista kiinnostunutta nuorta miestä. Nyttemmin ko. termi on laajennettavissa kuvaamaan kaikkia niitä, joilla on kutsumuksellisen voimakas kiinnostus tiedettä, taidetta tai mitä tahansa muuta sellaista alaa - asiaa kohtaan, millä on yhteiskuntaa hyvällä tavalla humaanistava ja kehittävä vaikutus.

Toisin sanoen "nörtti" siis leimaa yleistävänä halventamisterminä koko kulttuurin vahvasti humaanin omistautumisen ja edistyksellisyyden vastaiseksi eli toimii yhteenvetävästi juuri neofeodaalisen yhteiskuntakehityksen symbolina alistamalla ja mustamaalaamalla humaanit periaatteet halventamisosaltaan kyseenalaiseksi ja jopa haitalliseksikin yhteiskuntasisällöksi. Kuten tiedetään --> Eliitin lahkolaismaiselle rahataloudelle on suurena uhkana ihmisten sellainen omistautuminen ja edistyksellisyys, mikä oppineisuudessaan ja valveutuneisuudessaan haastaa ko. monetarististen dogmien falskiudet, rikollisuudet ja epähumaaniudet kertakaikkisesti epäkelpoina yhteiskuntamuokkaajina nykyisissä taloususkonnollisissa sisällöissään.

Moinen epäkelpoisuustyrannia on kuitenkin haittanamme hyvin vakavasti ja tässä kehityksessä "nörtillä" leimaaminen havaitaankin juuri sellaisten ihmisten arvon ja potentiaalin kyseenalaistamisena, jotka ovat heikoiten hyväksikäytettävissä rahatalouden materialististen ja finanssidogmaattisten pyrkimysten vuossa. Kyse on länsikulttuuriin pesiytyneestä tietoisesta(kin) rappion tuottamisesta, jossa aikaisemmin mitä suurimmassa arvossa pidetty tiedemies-taiteilija -tyyppi on alennettu "kummalliseksi" ja "epäilyttäväksi" - "Nörtiksi"! Nykyään esim. Albert Einsteiniä, Vladimir Vernadskya ja Bernhard Riemannia pidettäisiin "tosinörtteinä".

Renessanssin ja Valistuksen aikoina (Valistuksen aika etenkin oli myös silloisen oligarkkieliitin eli Brittiläisen imperiumin manipuloimaa mm. Paulo Sarpin salajuonien avulla) muodostunut ja niiden puitteista juontunut länsimaisen sivistyksen ja edistyksellisyyden kaari onkin saatu nyt jo lähes kokonaan katkeamaan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, mutta uhkaavasti sivilisaation tuhoa enteillen tulevaisuudessa yhä radikaalimmin!... Taloususkonnollinen rahatalous kaipaa vain riittävän uskontunnustuksellisia ekonomeja - pankkiireita sekä tukipartnereinaan riittävän korruptoituneita lakimiehiä ja poliitikkoja eikä humaanin edistyksellisiä ja omistautuneita tiedemiehiä - taiteilijoita, valveutuneita kansalaisia. Rahatalouden pseudotodellisuus joutuu kuitenkin jatkossa yhä pahempaan ristiriitaan varsinaisen todellisuuden kanssa, jonka takia se fanatisoituu säilyttääkseen itsensä ja siksi se luo yhä totalitarisoituvamman lännen rappion.

Vielä 1900 -luvun alkupuolella ennen mm. juuri populaarikulttuurin tarkoituksellista rappioittavaa aivopesua oli hyvin arvostettua olla "nörtti" eli hyvin vahvasti edistysuskoinen ja hyvin kiinteästi sille ja sen mahdollisuuksille omistautunut tiedemies - taiteilija ja nämä olivat myös silloin nykyistä enemmän käsikädessä kulkevia toinen toisiaan tukevia orientaatioita. Nykyään massoille sallitaan kuitenkin yhteiskuntaosallistumisen optimaalina korostuneesti vain pirstaloituneina kokonaisuuksien koherenttiuksia ymmärtämättöminä orientaatioina keskinkertaisuus ja välinpitämättömyys suorastaan kaikessa toimimisessa, asenteissa ja sisällöissä; vaatimuksena on olla harmittoman kuuliainen suorittaja ottamaan yksityisiltä liikepankeilta velkaa korolla sekä kuluttamaan sen turvin heikkokestoisia kertakäyttötavaroita ja siihen kiinteästi liitettävää keinotekoista muotia monetaristisen taloususkontoekonomian pyörittämiseksi orjamaisesti.

Yhteiskuntaosallistumisen oikeana optimaalina ja "normaalina" periaatteena sen sijaan tulisi olla humaanien ja edistyksellisten arvojen - sisältöjen parissa nimenomaan poikkeuksellisen ja ainutlaatuisen viljely - hoivaaminen ihmiskunnan kehittämiseksi eteen päin evolutiivisella tavalla. Nykyään sitä vastoin "poikkeuksellisiksi" ja "ainutlaatuisiksi" korotetaan sairaan vääristyneesti lähinnä vain ne henkilöt, jotka kykenevät nousemaan keskinkertaisuudesta parhaiten taloususkonnollisen rahatalouden intressien edistäjiksi; investointipankkiirit, rappioituneen sisältökuolleet ja tahallisen mielenkontrolloivat pop- ja rockmuusikot (-tähdet), korruptoitavissa olevat poliitikot ja tiedemiehet, oligarkkiseen periaatteeseen likaantuneen maailmankuvan vankilassa olevat sokeat suorittajamenestyjät jne.

Humaanit edistyksellisyyteen perustuvat arvot - taloususkonnon vastainen mentaliteetti jopa missä muodossa tahansa - ovatkin rahan jumalalle "Saatanan viettelyksiä", minkä pauloihin neofeodaalisen "seurakuntalaisen" ei tule enää vajota. Sitä varten taloususkonnon oligarkkiset pääpapit ovatkin suuressa "viisaudessaan" organisoimassa uljaan tyrannista Uutta maailman järjestystään, New World Order (NWO). George H. W. Bush sanoi jo vuonna 1991, että "meillä on siihen nyt todellinen mahdollisuus" (George Bush New World Order).

Seurakuntamme tätä rappion tapaa näivettää yhteiskuntatoimintoja näkee vuosittain pahenevasti valtamedian tarjoamissa viihteen sisällöissä --> Esim. Suomen TV:n peliohjelmista yhdessä (Faces) on nyt kova juttu tunnistella julkkisten naamoja oikein kymppitonnien tasoista rahapalkintoa vastaan. Kuinka ajan hengettömyydellistä rappiota kuvaavaa! --> Kilpaillaan mielenmanipuloidullisen massaviihteen tyhmentäviin pauloihin taantumisen tasossa. Eniten siinä degeneroitunut palkitaan ja täten kannustetaan rappiota entisestään. Huoh :/

Ei ole siksikään ihme, miksi joitakin leimataan "nörteiksi" / "luusereiksi" ja muut ovat sen sijaan muka normaaleita eli tavanomaisesti lännen yli-individuaaliseen rappioon koulutettuja "menestyjiä" ja "suorittajia" ja siinä ikeessä keskinkertaisuuteen pakotettuja orjia, mistä vain harvoilla valituilla on mahdollisuus nousta taloususkonnollisen hegemonian "poikkeuksellisiksi" ja "ainutlaatuisiksi" palvelijoiksi eli keskinkertaisesta alennetuiksi olennoiksi. Ylikorostunut minäkuva ei ole samaa kuin poikkeuksellinen - ainutlaatuinen yksilö; ylikorostunut minäkuva on pahimmillaan psykopatiaa ja narsismia eli joka tapauksessa nykyään tavallisen yleistä ja siten rahvaanomaista ja "junttimaista" eikä mitenkään poikkeuksellista tai ainutlaatuista.

Kaukana ovat ne ajat, jolloin TV:n tietokilpailuissa / peliohjelmissa piti vielä tietää oikeastikin jotain yhteiskunnallisesti - tieteellisesti merkittävää. Nyt pitää tietää oikea tapa olla ym. rappioperiaatteen mukaan degeneroitunut ollakseen suosittu - Ollakseen yhä enemmän neofeodaalistuvan yhteiskunnan "tarpeisiin" muokattava keskinkertainen suorittaja-tuottaja -robotti ja kuuliainen rahatalouden dogmivaatimuksille sekä ylikorostuneen minän luonnehtimille sosiaalisille leikeille.

Tällaisen ulkoa hegemoniasta käsin ohjatun sosiaalisen suosionhaun merkit ovatkin seurannaisvaikutuksiltaan näkyneet mm. taajamien kesänurmikoilla vuosittain lisääntyvinä nuorisojoukkojen kaljotteluroskina - tuhoina --> Yhteisöstä, yhteishyvästä ja humaanista ainutlaatuisuudesta huolta pitäminen vähentyy suorastaan symmetrisesti yli-individuaalisen yksilöpsykologian alistaessa ryhmäpsykologiaa yhä pahempaan rappioon; nämä psykososiaaliset parametrit ovat hegemonisen länsiajattelun taustalla nyt vääristävinä hirviöinä, mikä tulee ymmärtää myös noosfäärin sairastumisena - Kollektiivisen tietoisuuden ajautumisena irrationaalisuuteen ja harhaanjohtaviin tunnustuksellisiin dogmeihin. Taloususkonnollinen dogmivyyhti on niistä se pahin ja totaalisin. Sen pikantteina ilmentyminä viime vuosisadalla olivat vastakkainasetelmallisesti fasismi ja kommunismi. Nykyään sen ilmentymänä on neofeodaalistava yhteiskuntarappio vaihtoehdottomaksi pakoksi muokattuna.

Siksi kauhistuttaa todella ajatella, kuinka nykynuorisossa piilee aikaisempiin sukupolviin verrattuna yhtäältä yhä koulutetumpi näihin rappiodogmeihin ja niiden tukiteeseihin aivopesu sekä toisaalta yhä tiukemmat sosiaaliset koodit olla hyperindividuaalisesti, keskinkertaisesti ja anti-nörtillisesti suosittu... Eli onko niin, että 20 - 40 vuoden kuluttua kansoja johtavat olennot ovat vieläkin kelvottomampia kuin mitä esim. Jyrki Katainen, Barack Obama tai Kuningatar Elisabeth II ovat nykyään?...

Iltalehdestä löytyi tähän koko transatlanttiseen rappioon liittyvää vakavaa propagandaa: Siellä väitetään, että tutkimuksen mukaan jopa 55% suomalaisista suhtautuu "avoimen myönteisesti EU:hun" (Tutkimus: EU-jäsenyyden suosio huippulukemissa). Keitä nämä aivopestyt voisivat olla näin ihmeen suurena joukkona euro-kriisin osoitettua jo niin selvästi EU:nkin totaalisystemaattisen katalan pahuuden ja hyysäämänsä taloususkonnollisen lahkolaisuuden hyperhaitallisena dogmaattisuutena?! Vai onko tutkimus tekaistu?... Lisäksi EU:n vastustajat leimataan jutussa persuiksi, joka on propaganda-ase mustamaalata ja mitätöidä ko. vastustus persujen huonon maineen avulla. Siitäkös EU-fiiliset aivopestyt tykkää kovasti.

Eli kyseessä ei ole mikään puolueeton tutkimus, vaan tilattu poliittinen operaatio!

EU:n taustavoimissahan on ollut jo heti toisen maailmansodan jälkeen natsejakin, mutta alistettuna transatlanttisen oligarkkieliitin intresseille --> EU on järjestelmänä muokkaantumassa yhdeksi pahimmaksi koskaan keksityksi globalistien rahatalouden ja imperiaalisten intressien promotointikoneistoksi! Se on kuin Neuvostoliiton keskitetyn vallan mallista oppia ottava fasismikartelli. Toisin sanoen kansallisvaltiot mitätöidään siinä rahatalouden intressejä palveleviksi hyperkorporaatioiksi liittovaltioistumisen kautta eli muodostetaan unionillista korporatismia - Globaalia fasismia.

Mitä siis voidaan todeta tuosta 55% joukosta?... Jos noin on, niin Suomen kansa on vieläkin pahasti opetetun illuusion kourissa. EU-fiilit eivät oikeastaan eroa siinä mitenkään esim. helluntailaisista tai jehovantodistajista, missä ulkoa ohjattu totalitaristinen dogmivyyhti on saatu istutettua joukkoon institutionalisoituneena ja tunnustuksellisena uskontona; oligarkkisen periaatteen likaamana maailmankuvana valmiina ohjaamaan siinä yli-individuaalit yksilöt omistautumaan sellaiselle työlle, joka palvelee eniten eliitin rahataloudellista ja numeerisen diktatuurillista toimintaa.

Tuollainen joukkoregressoituminen on vaikeasti eskaloituva ongelma, koska hyperindividualisoitunut länsikulttuuri on siis ajattelun hegemonia, missä sen kanssa yliobjektiivisesti korrespondenttisen maailman hahmottamisen myötä käytännössä konkretisoitunut taloususkonto määrittelee kaiken ja kaikki määritellään taloususkonnon kautta - Tämä on minkä tahansa uskonnon pyrkimys aina.

Regressioon ko. sokean hyperindividualismin takia taantunut ryhmäpsykologia on siksi kuin muovailuvahaa irrationaalisille joukkoilmiöille, koska ryhmäpsykologia ei osaa enää käsitellä taantuneesta tajunnastaan käsin joukkoilmiöitä ja yli-individuaali yksilö ei osaa hahmottaa itseään myöskään kollektiivin / kollektiivien mukana. Siinä yksilöiden utilitaristiset ja behavioristiset mielihyvän impulssit - tarpeet ovat ylikorostuneita käytännön toiminnassa, koska yli-individuaali vaatii huomiota osakseen korostetun itsekeskeisesti julistaen muka riippumattomuutta joukkoilmiöistä. Paradoksaalisesti tällä tavoin itseään muka rajoittavista joukkoilmiöistä eroon irroittava minä joutuukin helposti juuri nimenomaan irrationaalisten joukkoilmiöiden pauloihin epähuomiossaan ja ymmärtämättömyydessään.

Siksi tuollaisen kokonaisrappion ikeeseen on ollut helppoa myydä harhaanjohtavia joukkoauktoriteetteja (EU ja euro) ja yli-individualisoitunut persoona impulsseineen - tarpeineen on siinä helppo pelinappula - Helposti manipuloitavissa mielihyvä vs. kipu -ärsykkeillä (mainonta, viihde, uutisointi ja jopa koulutus) sellaiseen mielentilaan, mikä ohjaa yksilöä mukautumaan tehokkaasti osaksi taloususkonnollisia dogmeja ja siinä oligarkkisen periaatteen tyrannisoivaa toimintaa.

Se on kuin nurinkäännettyä amerikkalaista unelmaa - Tätä yli-individuaalin minän ja taantuneen joukkosubjektin muodostamaa kokonaisrappiota kuvataan valtamediassa termillä "uusliberalismi" tai vain "liberalismi". Siinä yksilöille annetaan vapaus vajota regressioon, missä irrationaaliset joukkoilmiöt (Taloususkontomekanismit) saavat vapaasti käyttää sitä hyväkseen ilman ohjaavaa, opettavaa, valveuttavaa ja rajoittavaa huolenpitoa.

Ja päämanipuloijana siinä on monetaristinen raha oligarkkisen periaatteen työkaluna ja taloususkonnon jumalaksi korotettuna. Siinä kaikki pitää voida olla laskettavissa ko. rahan mukaan, koska rahan korottuminen (heh) autonomiseksi toimijaksi irti reaalitaloudesta (Fyysisen ekonomian toiminnoista ja lopulta kansantalouksista fasismi- eli korporatismikehityksen myötä) on mahdollistunut yksilön minän hyperindividuaalin luonteen ja sen hyperobjektivoituvan maailmanhahmottamistoiminnan yhteistyönä ryhmäpsykologiarappion sallittua moisen irrationaalisuuden kasvaa vapaasti. Jos tällaisen rahan jumalana palvomiseen eli sen sisältämien dogmivyyhtien todellistamiseen ei käytössä olevin monetaristisin menetelmin kyetä jossain kohtaa, niin se asia määritellään vähintään epäoleelliseksi; kuvaan astuu mukaan se "nörtiksi" / "luuseriksi" / "runkkariksi" leimaaminen.

Jos se lisäksi uhkaa koko taloususkonnollista dogmikaanonia, niin se julistetaan "viholliseksi"; toisinajattelijaksi, salaliittoteoriahörhöksi, persuksi, Iraniksi, Syyriaksi, Putiniksi, vääräuskoiseksi... Sillä asialla ei ole siinä lopulta ollenkaan väliä, että viholliseksi leimatulla kohteella olisi jotain oikeitakin haittoja - uhkia kontollaan. Pääasia globalistieliitille on aina taloususkonnollisten dogmien käytäntöön toteutumisen säilyttäminen hinnalla millä hyvänsä, mitä on nähty viime vuosikymmeninä aina militaristiseen interventioon eskaloituvana lännen sotarikollisena imperialismina. Siinä mm. Al-Qaida on USA - UK - Israel -piirille vuoroin vihollinen ja vuoroin yhteistyökumppani transatlanttisen taloususkonnon tarpeista riippuen.

Ja koko show kärjistää lisää yli-individualismia ja ryhmäregressiota, mistä seuraa monen moista sosiaalista ongelmaa --> Yksilö tunnistaa ylikorostuneesti vain omia tarpeitaan muiden yksilöiden ja ryhmäintressien rapauttavalla kustannuksella. Samalla humaanien ryhmäintressien (Kansallisvaltioperiaate, julkisen talouden periaate kansantalouden hyväksi, fyysinen ekonomia väestöjen elinalustan organisoijana) sijalle onkin helppo istuttaa valekaapuisasti juuri noita humaaneja ryhmäintressejä tuhoavia oligarkkisia ja imperialistisia ryhmäintressejä, joita yli-individualisoituneen persoonan on vaikeaa - mahdotonta tunnistaa oikein juuri pahoina antihumaaneina vihollisuuksina ilman määrätietoista ko. aivopesu- ja regressiokierteistä pois murtautumista. Ylikorostunut minä ei siis osaa hahmottaa helposti humaaneja ryhmäintressejä ja niitä uhkaavia vihollisryhmäintressejä.

Valitettavaa onkin se, kuinka tämä länsimainen ryhmäregressio vaikeuttaa poismurtautumista ko. kokonaisrappiosta eli heräämistä sekä yksilöinä että kollektiivina ydinongelmaan ja sen ratkaisuun pakottamalla yksilöitä pitäytymään "totunnaisessa" eli ryhmän sosiaalisen sisällön mukaisessa ikeessä - Yksilöä rajoittaa ja tyrannisoi ryhmän intressipaine ja ryhmää rajoittaa ja tyrannisoi sen oma sokeus regressiostaan ja sen osallisuudesta sivilisaation kokonaisuudessa taloususkonnolliseen rappiokehitykseen.

Tällainen vääristyneeseen kulttuurihegemoniaan perustuva ryhmärappio toteutuu monella osatasolla kunkin omine piirteineen; valtiorappio, kuntarappio, vertaisryhmärappio, kouluyhteisörappio, työpaikkarappio, harrastuspiirirappio, nuorisokulttuurirappio, kansalaisjärjestörappio, joukkoliikerappio (Kuten Haavisto-huuma hiljattaisissa presidentivaaleissamme) jne. --> Varmasti monipolvinen tutkimuksen aihe tämäkin...

Sekä yksilö- että ryhmärappio ovat täten humaaneihin periaatteisiin nähden vääristyneesti aikalaishegemonian heittopusseina eli nykyään taloususkonnollisten dogmien ja niistä vaarallisimmin oligarkkisen periaatteen sekä sen tukiteesien (viherfasismi, malthusilaisuus, reduktionismi yms. alistamiseen ja tuhoamiseen perustuva antihumaanisuus sekä sen myötä rapautuva kykymme vastata itsemme ja ympäristömme ongelmiin...) kautta. Lopulta juuri siksi koko länsimainen sivilisaatio on ollut ja ON uhattuna!

Lisäksi yli-individuaalisuutta kärjistää yksilöiden nautinnon saamisessa ylikorostunut "omien" halujen täyttämisen intressi osin jopa pakkomielteeksi nousseena trendinä. Tuo "omat halut" on myös kyseenalainen, koska em. tapaan aikalaishegemonia toimii vääristyneenäkin tehokkaana yksilöiden aivopesijänä arvo- ja toimintapirtaansa yksilö- ja ryhmäpsykologiaa pakottaen. Varsinkin tällaiseen aivopesuun erikoistuneiden äärikapitalistien eli ko. rahatalouden kätyritoimijoiden taholta sellainen operaatio täydellistyy entisestään -->

"Omat halut" ovatkin pikemmin toisten (globalisti-oligarkkieliitin) ilkeiden intressien välikappaletta; taloususkonnollisten dogmien käytännön täyttämiseen muunnettuja mielentiloja vastaanottaa siksi ehdollistavaa mainontaa ja massaviihteen (reality-showt) - koulutussisältöjen (sustainable - kestävä kehitys) ulkoaohjaavia käyttäytymismalleja eli keinotekoisesti kulttuuriin istutettuja pseudosisältöjä ihmisyyden muokkaamiseksi haluttuun suuntaan - Neofeodalismiin koulutettavia keskinkertaisuuksia anti-nörtillisiksi suorittajiksi, missä aikaisempi hypermaterialistinen kulutusorjuus on nyt muokattavana keskiluokan poistavaksi niukkuustyranniaksi.

Ei olekaan yhtään ihme (mutta on erittäin valitettavaa), kuinka myös seksuaalisessa käyttäytymisessä on nykyään havaittavissa promiskuiteetin (ns. irtosuhteet) ja polyamorian (moniavioisuus) kasvaneet suosiot ja jopa "arvostukset". Tarpeet toimia sosiaalisissa suhteissa aikaisempaan nähden korostetun antiparisuhteellisesti ja antiperhekeskeisesti - Sanalla sanoen humaaneja sivistysmuotoja päältään karsien ja eläintä sen alta esille tuoden.

Taloususkonnollisella hegemoniallahan on taipumusta tavarallistaa mm. juuri pakottavan ja tyrannisoivan velkaviljelymenetelmänsä (Oligarkkinen periaate) kautta kaikkea eli myös ihmissuhteita; ihmisyys siis kapenee siinäkin yli-empirismiksi, yli-utilitarismiksi ja niiden vaatimuksesta yhä enemmän yli-hedonismiksi, koska kulttuurimme kuvatussa rappiossa vain yhä vaativammaksi käyvä yliobjektivoituva korrespondenttinen tarve eli havaintojen ylivastaavuus (Muiden yli - muiden kustannuksella) minänsä ylitarpeen suhteen pystyy vastaamaan yhä sokeammaksi kasvavaan yli-individualismiin ja sitä palvelevaan nautinnon kaipuun kasvuun. Tämän pauloihin estoitta ja välinpitämättömästi antautuvan mielessä lopulta Kaiken pitäisi olla itselle vain hauskaa ja viihdettä ilman epäjatkuvuutta.

Yli-individualismi siis vaatii materiaalia nautinnonkaipuuseensa eli yhä helpommin "laskettavaa" suorittamista ja haalimista myös ihmissuhteisiinsa. Kulttuurin sosiaalinen sisältö kriisiytyy, kun tämä yhdistyy ko. yli-individuaaliin rappion yliobjektivoituvaan tapaan kokea maailma; hakea intensiivistä ja lännen nykyhegemonian tapaan jopa uskonnollislaatuista vastetta "omien halujen" täyttämiseen. Tällä on potentiaalia aiheuttaa paljon ristiriitoja ja selkkauksia moniin sosiaalisiin tilanteisiin leimaamalla myös ihmissuhteita tavarallistumisen ja numerollistumisen taloususkonnollisilla periaatteilla; jotkut ovat siinä ylikorostetusti "menestyjiä" (Paljon ihmissuhde- ja seksikokemuksia omaavat) ja toiset puolestaan "nörttejä", "luusereita" ja "runkkareita" (Vähän - ei ollenkaan ihmissuhde- ja seksikokemuksia omaavat).

Tämä eriarvoistumisen eskaloituva muoto saa toteutuneina käyttäytymisen ja sosiaalisen sisällön arvostuksina aikaan vahvoja epäempaattisia, itsekkäitä, epärealistisen unelmoivia / laskelmoivia ja seksuaalista suorittamista korostavia piirteitä; tavarallistumisen vaatimukset alistavat siis humaanit tunne- ja tahtotoiminnot ahtaaseen konformismiin julistamalla seksuaalisen käyttäytymisen tärkeyttä länsimaisen rappion mukaisena menestys- ja suorittamisprojektina; eläimellisen behaviorismin ja utilitarismin totalitarisoitumisena psykososiaalisissakin sisällöissä, missä kokonaisuutta täydentävät myös muut menestyksen hamuamisen tunnusmerkit, kuten nousu rahatalouden palvelijuuden portaikossa "poikkeukselliseksi" ja "ainutlaatuiseksi" yksilöksi.

Rappiokierre on siis selvä tässäkin, kun samalla tämä "nautiskelun" - "menestymisen" vaatimus ja pakko regressoi ryhmäpsykologiaa individuaalin komponentin "kehittämisen" hyväksi - Pyrkii alistamaan yhteiskuntasisältöä entistäkin rajumpaan yli-individualismin sokeuteen ja sitä kautta ryhmäintressien entistäkin vääristyneempään rappiokierteeseen. Yksilöt kadottavat siinä itsensä yhä pahemmin irrationaalisuuteen ja sosiaaliset ongelmat eivät suinkaan ratkea, vaan ne pahenevat!.......

Tällaista tämä nykymenosta vieraantunut sielu ihmettelee, vaikka yrittää samalla vielä uskoa valveutumisen etenemiseen näiden synkkyyksien parantamiseksi... Pohdintani jatkuvat edelleen myöhemmin --> ....

Taustoittavina lähteinä em. Renessanssin ja Valistuksen ajan oligarkkisille historian vehkeilyille tarjoan LaRouche -liikkeen historia-analyysejä heidän Readings from the American Almanac -sivustoltaan:

The Role of the Venetian Oligarchy in the Reformation, Counter-Reformation, Enlightenment and the Thirty Years' War

--> Part 1

--> Part 2

--> Part 3.

Nykymaailmankuvan antiedistyksellisyyden ja antihumanismin historiallisia juuria kartoittavat lisäksi mm. nämä:

--> How The Dead Souls of Venice Corrupted Science

--> The Enlightenment's Crusade Against Reason.

Seppo Oikkosen (Kuinka Karl Marx tavataan) tekstejäkin olen lukenut tiiviisti taustoittamaan mm. tätäkin analyysiäni: Tässä muutama poiminta hänen uusimpia kirjoituksiaan

--> Vahva, vahvempi, vahvin -- tunnustuksellisen totuuden kierre

--> Moraalihistorian alkeet

--> Uskomattomia juttuja.

Oligarkkisen periaatteen tuhovaikutukset vertailuun alustavasti yhteiskuntailmiöissä: Perhesurmat ja muut sosiaaliset ongelmat

Tarjoan heti vertailtavaksi ja pohdittavaksi tälle eiliselle rahan syntymekanismia ja oligarkkista periaatetta kritisoivalle tekstilleni (Rahan väärä syntymekanismi ja oligarkkinen periaate fyysisen ekonomian tuhoajina: Petri Ronkaisen ja minun yhteenvedot) tämän viikon erään merkittävimmän tapahtuman täältä Suomesta eli Helsingin Laajasalossa sattuneen kokonaisuudessaan jo 6. perhesurman (MTV:n juttu; Laajasalon perhesurma järkyttää: Kuinka ihminen voi tehdä näin?) vain reilussa puolessa vuodessa sekä tähän liittyen muidenkin sosiaalisten ongelmien vyyhtiä länsimaiden rappiokierteessä.

Tuon perhetragedian takia innostuin kritisoimaan tätä yhteiskuntatilannettamme Facebookissa, missä jo pohdin osaltaan tuohon em. kritiikkitekstiinikin liittyneitä seikkoja. Lainaan tarkasteltavaksenne (Joillakin lisäyksillä tosin) sen pohdintani tuonne alle, mutta sitä ennen erinomainen aiheeseen liittyvä kiteytys löydettynä toisaalta Facebookista ja omilla kommenteillani --->

"People are made to be loved
& things are made to be used
The confusion in this world
is that people are used
& things are loved"

~ Lähteenä Facebook -sivusto The Idealist.

Omat kommenttini tuohon olivat ---> Oligarkkisen periaatteen edesauttama taloususkonto on saastuttanut myös käyttöesineiden maailman juuri näin vääristyneeksi... Ja sitten vielä ihmetellään, miksi ihmiset voivat pahoin ja miksi ihmissuhteissa ei niin yleisesti onnistuta... Ja ajatushistoriallisesti lähtökohtasyynä tälle kaikelle ongelma- ja pahuusvyyhdille on siis meidän kulttuurimme hyperindividualisoituminen ja sen myötä suhtautuminen asioihin ja tekoihin yhä yliobjektivoituvammin.

Seuraavaksi Laajasalon surman ja koko perhesurmien suman sekä muiden aikamme sosiaalisten ongelmiemme innoittamaa pohdintaani ja ihmettelyäni -->

Uusin Laajasalon perhesurma on mietityttänyt: Onko yhteiskuntamme siinäkin taas kykenevä katsomaan vain oireita ja jättää (ydin)syyt idioottimaisesti huomiotta?... Tämähän kävi ilmi jo äskettäisessä rattijuopon lapsisurmassa (11-vuotias kuoli suojatielle - rattijuoppo vangittiin); esim. ministerit Merja Kyllönen ja Maria Guzenina-Richardson vaativat sen johdosta pakkokeinoja lähinnä vain oireiden (esim. rattijuoppous) ehkäisyyn (Ministerit kannattavat rattijuopoille pakollista alkolukkoa), mutta eivät puutu niinkään syihin (yhteiskunnan viat, jotka edesauttavat sekä rattijuoppoutta että perhesurmia)!

Tosiasia on, että yhteiskuntia parannetaan kunnollisen ymmärryskyvyn puitteissa loppuviimeksi ainoastaan puuttumalla syihin(kin) pelkkien oireiden sijaan ja nykyisessä rapautumiskierteessä se tapahtuu valitsemalla juuri oikeat periaatteet suorastaan kaikkeen yhteiskuntatoimintaan liittyen sekä hylkäämällä väärät periaatteet ko. toimintoja likaamasta ja tuhoamasta! Toki oireitakin hoitamalla saadaan paikoitellen aikaan ainakin tuhoa - sairauden etenemistä viivyttävää vaikutusta, mutta se ei ole kuitenkaan periaatteellista ja kunnollista ydinsyiden ottamista huomioon; on muistettava --> Paranna tauti, niin oireetkin katoavat.

Periaatteista puheenollen --> Nykyajan ylivoimaisesti virheellisin periaate on juuri oligarkia ja kaikki siihen liittyvä; rahan väärä syntymekanismi (korollinen yksityis- ja liikepankkiiriraha velkapyramidihuijaukseen), luonnottomat unionit sen tueksi (Mm. EU ja kuntauudistukset), häikäilemätön pluto- ja kleptokratia (rahatalouden taloususkonto fyysisen ekonomian kustannuksella), yhteisöjen vääristymiset ylikorostuneen individualismin behaviorismiin ja utilitarismiin, jossa mm. juuri oligarkkinen periaate viihtyy yhä enemmän totalitarisoituen jne.

Yhteiskuntamme korjaaminen eli vikojen SYIHIN puuttuminen on juuri sitä NYT, että toimet on kohdistettava etenkin oligarkian ja kaiken siihen liittyvän em. haittaavan ja tuhoavan poistamiseen! Sen jälkeen oikeat parantavat yhteiskuntatoiminnat voivat mahdollistua paremmin, missä mm. raha toimii fyysisen ekonomian hyväksi ja humaanit periaatteet ohjaavat yhteisöjä tasapainoisempaan individualismin ja kollektiivisen yhteishyvän väliseen toteutumiseen.

Tämä on toki prosessi, joka voi ottaa paljonkin aikaa kokonaisuutena, koska yhteiskunnan rapauduttua pitkälle on parantumisprosessi sen mukaisesti vaikea, haasteellinen ja hyvin työläs... Ei siten kannata odottaa ihmettä vuoden sisällä, vaan pikemminkin useiden vuosikymmenten mittaan venyvät odotusajat "työn hedelmien korjaamisessa" ovat realistisempia.

Yhteisöt tajuavat kuitenkin parantumisprosessin periaatteista silloin mm. tulevaisuus- ja antientropia-orientaatioiden tärkeyden ja nimenomaan ilman oligarkkista periaatetta ja sen seurannaisvaikutuksia. On tajuttava kulttuurin nykyinen yli-individualisoituminen ja sen aiheuttamat ongelmat kollektiivisten olemisen ja toiminnan muotojen ymmärtämisessä ja toteuttamisessa.

Balanssi on löydettävä sellaisten individualististen ja kollektiivisten olemisien väleillä, missä ensin mainittu muoto (Yksilö) voisi elää vapaudessa, mutta vastuullisena olemaan haittaamatta jälkimmäistä ylilyönneillä ja missä jälkimmäinen (Yhteisö) voisi synnyttää kaikille yhteishyvää sortumatta siinä kuitenkaan kollektiiviseen totalitarismiin... Emme siis kaipaa nykyistä hyperindividualistista oligarkiaa emmekä muka sen vastavoimaksi (Todella raju virhepäätelmä!) neuvostoliittolaista tai pohjoiskorealaista kollektiivista diktatuuriakaan!

On kuitenkin optimaalia, että tiede, taide, politiikka ja ekonomia ovat vapautetut haitallisista ja kahlitsevista dogmeista --> Ei siis mm. fasismia eikä kommunismia, kuten ei muitakaan reaalitodellisuudesta irtaantuneita tunnustuksellisia liikkeitä uskonnollisista poliittisiin. Ei viherfasismia ja malthusilaisuutta haittaamassa oikeaa ympäristön hoitoa, jonka tarkoitus on elää vuorovaikutuksessa ja optimaalia hakien antientrooppisesti elävän ihmisyyden kanssa.

Ei ole myöskään syytä kahlita tiedettä ja taidetta ideamaailman sekä metafysiikan kieltävällä empirismillä, eikä sosiaalisia konstruktioita ole syytä saastuttaa yli-individualistisen ja rahatalouden haittojen kautta tavarallistaman seksuaalisuuden kautta, jossa humaania erotiikkaa ja romantiikkaa tukahdutetaan sairaisiin käyttäytymisen raameihin, kuten niin paljon nykyään. Kaikki nämä negatiivisena em. tapaan toteutuessaan ovat omiaan synnyttämään paljon haittavaikutuksia, jotka ilmenevät mm. juuri monenlaisina sosiaalisina ongelmina yhteisöjen sisällä ja yksilöiden sairasoireiluina.

Jos poliitikot ja "asiantuntijat" sekä nyt esim. presidenttiehdokkaamme eivät tajua tätä vyyhteä edes nimeksi ja toimi oikeasti parantavalla asenteella, niin heidän "hienot" puheensa ovat vain lähinnä paskan lätinää! Jos ei ole tilanteeseemme sopivaa em. kaltaista periaatearsenaalia ja kykyä hylätä em. huonot periaatteet, niin mm. Haaviston "idealismi", Niinistön "yhteishyvällisyys", Soinin "isänmaallisuus", Arhinmäen "työväkiorientoivuus", Väyrysen "kokemus", Lipposen "valtiomiesmäisyys", Essayahin "kristilliset arvot" ja Biaudetin "tasa-arvo" ovat suorastaan yhtä tyhjän kanssa! Valitettavasti siltä vaikuttaakin...

Väärät periaatteet ilman oikeita periaatteita tai oikeat periaatteet ilman väärien periaatteiden eliminointia tai häilyvä periaatteettomuus EIVÄT PARANNA yhteiskuntaa! Nykyisessä rapautumiskierteessä sellainen JATKAA TUHOA!