Viime kertaisesta blogikirjoituksestani on jo tasan kuukausi aikaa, joten ajattelin nyt kirjata tähän ylös joitakin viimeisimpiä kuulumisiani ja elämäntilanteeni asioita, sekä hieman muutakin pohdintaa mm. someroolejani varten.
Sometaukoni siis päättyy ainakin tämän kertaiseen kirjoitukseeni tässä, mutten voi vielä luvata mitään säännöllistä aktiviteettia julkisessa kirjoittamisessani jatkossa.
Ensimmäisenä asiana ilmoitan nyt heti alkuun ja paremmalla mielellä aikaisempaan nähden, että omassa elämässäni on tapahtunut hieman tilanteiden kohentumista paremmiksi.
Vaikeaahan minulla on ollut monessakin katsannossa, ja tässä menneen talven aikanahan kerroin siitä, miten mm. oman vanhan äitini huonontuneen voinnin takia olosuhteet ovat olleet vaikeita, haasteellisia ja ongelmia täynnään.
Nyt viimeisen kuukauden aikana on ollut onneksi äitini voinnissa parempaa vaihetta, ja lisäksi hänelle on nyt voitu luoda hoivaamistaan varten hoitosysteemi, jossa minä olen osallisena.
Minusta on näet nyt tullut hänen omaishoitaja ihan virallisestikin tämän maaliskuun alusta alkaen, jossa olen tavallaan työsuhteessa "Oma Häme" -hyvinvointialueeseen tätä hoitoa tehdessäni.
Valitettava asia äitini jatkon suhteen on edelleen kuitenkin siis se, että hän ei enää pärjää muistiongelmaisena ja muutenkin vanhuuden raihnaisena yksin kodissaan, joten minun on nyt ollut hyvä astua tällaiseen sitovaan "työhön" hänen hoivaamisen turvaamiseksi.
Hänelle se on hyvä ratkaisu mm. juuri siksi, että hän pääsee asumaan edelleen omassa kodissaan eikä häntä tarvitse järjestää ainakaan toistaiseksi asumaan minnekään hoitokotiin tms. paikkaan.
Omalla kohdallani muutos käytännössä ei ole nyt kuitenkaan kovin suuri, koska jo viime vuodenkin aikana äitini tarvitsi minun huolenpitoa ja auttamista jo sen verran paljon, että melko samanlainen tilanne on nyt edelleen käynnissä kuin jo on ollut melko pitkään aikaisemminkin.
Muutos parempaan on nyt omalla kohdallani kuitenkin siinä tässä roolissani, kun tästä virallisesta omaishoitajan työstä saan tosiaan ihan kohtuullista palkkiota "Oma Häme" -taholta, jonka ansiosta voin nyt monen vuoden vaiheen jälkeen luopua toimeentulotuen varassa elämisestä -- minulla on siis tavallaan viimeinkin "työpaikka".
Lisäksi tässä omaishoitajan roolissani edelleen auttaa myös "Oma Häme" -tahon kotihoitosysteemi, jossa keskimäärin 2-3 päivänä viikossa minua voivat tuurata ulkopuoliset kotihoidon sairaanhoitajat ja lähihoitajat äitini hoivaamisessa.
Sellainen "vapaapäiväsysteemi" luo puolestaan minulle edelleen mahdollisuuden harjoittaa ainakin sitä valokuvauksen projektiani (vuodenkierron seuranta valokuvaamalla), jossa minulla siis on säännöllisiä kuvauslenkkejä sekä Hämeenlinnassa että Espoossa tämänkin vuoden aikana.
En siis ole täysin sidottu olemaan edelleenkään koko ajan vain oman äitini luona Hämeenlinnassa, ja voin siksi pistäytyä oman aikatauluni mukaisesti myös Espoossa tarpeen mukaan tuon projektini takia.
Tästä aspektista täytyykin olla tosi paljon kiitollinen!
Itse tuosta valokuvausprojektista kerron nyt myös viimeisimpien vaiheiden kuulumisia:
Espoossahan Leppävaarasta länteen olevilla alueilla kuvauslenkkejäni on tullut ns. haittaamaan tammikuun alusta alkaen Kaupunkiratahankkeen työmaat, missä siis Leppävaarasta länteen kulkevan junaradan parannustyö vuoteen 2028 saakka sisältää kahden uuden raiteen rakentamisen vanhojen viereen, uudet juna-asemat mm. Kiloon ja muille paikoille sekä uusia muita liikennejärjestelyjä, siltoja, tunneleita ja viheralueita ko. alueen yhteyteen.
Jo viime vuoden lopulla aloitin valokuvausprojektissani varautumisen tämän ratahankkeen rakentamisvaiheeseen, koska ko. hankkeen suunnitelmia ja tiedottamista tarkistettuani havaitsin sen työmaiden jättävän useita valokuvanottopaikkojani alleen poistettaviksi -- tässä julkaisussani tästä muutostarpeesta omassa projektissani jo kerroinkin viime marraskuussa.
Tällä hetkellä voinkin onneksi todeta, että tuo varautumiseni noita ko. työmaan alle jääneitä valokuvanottopaikkojani poistamalla ja valokuvauslenkkien reittejäni sen mukaan muuttamalla jo tuolloin marraskuussa ja vuoden vaihteeseen mennessä olen onnistunut täksi vuodeksi 2024 muuttamaan käytännössä valokuvausreittini lähes kokonaan oikealla tavalla ratahankkeen työmaiden tultua paikoilleen.
Ratahankkeen työmaiden alettua ensinnäkin kaikki ne poistettavat valokuvanottopaikkani ovat olleet juuri niitä, mitä oli odotettavissa jo ennakkoon, joten yllätyksiä ei ole ilmennyt siinä nyt tämän alkuvuoden aikana.
Toisaalta ainoa lievä epäonnistuminen oli kuitenkin siinä, etten osannut parissa kohdassa kuvauslenkkejäni varautua kunnolla ratahankkeen työmaiden tuomaan kiertotiepakotteeseen; eli parissa kohdassa jouduin vielä tammi- ja helmikuussa jälkeen päin muuttamaan odotettua enemmän valokuvauslenkkieni reittejä kiertoteille.
Onneksi sen suhteen kiertotielle odotettua enemmän joutuminen ei tuonut 5 - 10 minuuttia enempää aikataulullista muutosta kuvausreiteilleni ko. kohdista lähtien, ja ne ylimääräiset muutokset sain tehtyä kahden peräkkäisen kuvanottokerran väleillä täyspilvisessä säässä, jolloin ko. odottamaton reitti- ja nimenomaan aikataulumuutos ei näy vuodenajallisesti pahalla tavalla Auringon aseman haittamuutoksena niissä vaiheissa.
Projektissanihan tuo Auringon aseman säännöllisyys siis on tarkoittanut aina sitä, että kaikki kuvausreittini kierrän aina samassa järjestyksessä samassa aikataulussa, jolloin jokaisella kuvanottopaikallani jokaista kuvauskertaa varten vallitsee aina sama kellonaika (n. viiden minuutin tarkkuudella ja kesäajassa kauttaaltaan tuntia myöhempänä) ympäri vuoden, jolloin vuodenaikojen erilaiset auringonvalotilanteet tulevat saatavissa kuvasarjoissa vuodenkierron muutoksina hyvin havainnollisesti ja säännöllisesti esille.
Tuossa kaupunkiratahankkeessa ko. työmaiden omat tilanteensa ovat olleet tässä alkuvaiheessa ensin tammikuussa olemassa olevan junaradan pohjoispuoliselta viereltään (jonne ne uudet raiteet rakennetaan) puiden ja metsien kaatoa valtavina määrinä, ja sittemmin helmikuusta lähtien näillä alueilla on alkanut vanhojen maamassojen poisto- ja siirtovaihe, johon kuuluu myös vielä tämän vuoden aikana ilmeisesti kallioiden alueilla uusien kallioleikkausten tekemistä räjäyttämällä yms. menetelmillä...
Hämeenlinnassa onneksi tällaista työmaiden tuomaa haittaa ei ole ollut valokuvausreiteilläni viime aikoina eikä ole tulossa tämän vuoden aikanakaan, mutta yhdellä kuvanottopaikallani siellä on ollut tietty erikoistilanne viime lokakuusta lähtien.
Nimittäin ehkä muistatte, kuinka Hämeenlinnan keskustassa erään kerrostalon katolla lähellä Sibeliuksen syntymäkotia alkoi tuolloin lokakuussa iso tulipalo, jonka takia siitä talosta tuli osittain asumiskelvoton.
Sittemmin tämä kerrostalo on ollut koko ajan tuhojen jälkeen remontoitavana, ja sen viereen on aidattu siksi työmaa -- ikävänä sattumana juuri tuon työmaan sisälle joutui yksi kuvanottopaikkani, mutta onneksi sain ko. taloremonttia tekevän tahon kanssa sovittua järjestelyjä niin, että sain säilytettyä ko. remontin ajaksi sen kuvanottopaikkani ennallaan; näillä tiedoin taloremontti valmistuu jossakin vaiheessa tulevana kesänä...
Omassa kuvausprojektissani olen nyt pyrkimässä siihen, että ainakin vielä tämän kuluvan vuoden loppuun saakka kierrän noita kaikkia kuvausreittejäni säännöllisesti n. viikon välein kerryttääkseni valokuvaamalla kuvasarjoja edelleen myös tämän vuoden vuodenaikavaiheiden osalta.
Sitten olisi viimein tarkoitus alkaa sen jälkeen työstämään saatuja kuvasarjamateriaaleja jonkinlaiseen julkaisukelpoiseen muotoon (alkaa ns. kuvankäsittelyvaihe), mutta en voi vielä luvata pitkään aikaan mitään aikatauluja tai tarkkoja tavoitteita lopullisia julkaisuja / julkaisumuotoja varten...
Lisäksi epävarmuutta tuo se em. äitini tilanne ja mahdolliset muutokset siinä, mikä saattaisi vaikuttaa vielä tähän tämän vuoden valokuvaamislenkkieni suorittamiseenkin -- oletan kuitenkin nyt toistaiseksi niin, että pystyisin vielä viemään tämän itse valokuvaamista sisältävän vaiheen loppuun ilman liikoja ylimääräisiä häiriöitä...
Vielä lopuksi omasta elämästäni totean näitä muutamia seuraavia asioita, joista niistäkin osa liittyy myös haluuni / aikeisiini olla ehkä vielä jotenkin someaktiivi / somekirjoittaja:
Olen jo aikaisemmin maininnut ongelmistani ja käytännön vaikeuksistani mm. sitä, miten olen ollut hylkäämässä jo monen vuoden ajaksi kesken jääneitä maisema-arkkitehdin opintojani -- tässä omaishoitajan roolia ja työtä sisältävässä uudessa vaiheessani näyttää tietenkin siltä, etteivät ne opinnot edelleenkään osoita elpymisen merkkejä, ja päin vastoin etääntyminen niistä yhä enemmän vain jatkuu...
Sosiaalinen elämäni on ollut etenkin tässä alkuvuonna osaksi äitini tilanteen tuottamien muutosprosessien tuloksena kärjekkäästi mielessäni, missä sen ongelmat ja huono menneisyys niiden suhteen on ollut pohdittavanani ja syinä viimeaikaisiin masentuneisiinkin tuntemuksiini ylipäätään elämästä ja yhteiskuntatilanteestakin.
Tämä elämäni osio tuntuu edelleen ylimääräisen ongelmalliselta ja muuttamisen mahdollisuudet paremman sosiaalisen elämän luomiseksi näyttävät yhä liian heikoilta, tehottomilta sekä tarpeisiini ja olosuhteisiini nähden liian sovittamattomilta, joten joudun potemaan tämän tuomia huonoja fiiliksiä ja synkkiä ajatuksia varmaan edelleenkin tämän vuoden mittaan...
Silti itse asiassa tämä sosiaalinen elämäni historioineen voisi olla tavallaan terapeuttisesti ja edelleen myös yhteiskunnalliselta kannalta katsottuna myös sosiologian ja psykologian analyysinä tarpeellinen tapa ja aihepiiri tuottaa tänne blogiinkin kirjoituksia -- mietin vielä vain sitä, että miten suora ja avoin voisin olla siinä, koska sellainen voisi sisältää hyvinkin intiimejä ja henkilökohtaisesti arkaluontoisiakin asioita ruodittaviksi ja paljastettavaksi...
Toisaalta henkilöhistoriani ollessa ns. tavanomaiseen verrattuna tosi erikoinen voisi olla silti tarpeen korottaa rohkeutta kirjoittaa siihen kuuluvista aiheista suoraan ja peittelemättä julkiseen lukemiseen, ja siihen voisi yhdistää oppimaani ja tietämystäni yhteiskunnallispoliittisista asioista, jota puolestaan olen siis näinä menneinä aktivistivuosinani (2008 - 2023) kerryttänyt hienosti -- Eli omaisin em. syyvyyhdin takia jotain sellaista omakohtaista erikoista ja sitenkin oleellista tietoa, jota olisi hyvä julkisesti tuoda ilmi muille arkaluontoisuudestaan huolimatta...
Esimerkiksi seksi ja seksuaalisuus voisivat olla hyvinkin suorasukainen aihepiiri tässä katsannossa, ja sitä varten mm. tämä tuore Teal Swanin video (The Hidden Truth About Your Sexuality) juurikin seksuaalisuudesta onkin eräs mielenkiintoinen pohdittava sisältö, jonka olen viimeaikoina kohdannut...
En vielä lupaa kuitenkaan mitään tuonkaan kirjoitusaihepiirin suhteen, mutta onhan ollut minulle selvää kuitenkin jo pitkään ylipäätään se, miten yhteiskunnallispoliittisia aiheita oman näkemykseni ja kokemukseni läpi esille tuotuina olisi hyvä tuoda edelleenkin muidenkin luettaviksi.
Kuten olen siinä katsannossa tuonut esille, niin sekä virallisessa / populaarissa ajattelussa että niitä haastavissa erilaisissa vaihtoehtoajattelun sisällöissä on molemmissa näkemykseni mukaan vakavia ongelmia ja harhaisia ajattelumalleja, joista minä voisin jatkaa analyysien ja havainnollistuksien tekemistä edelleenkin -- tietenkin asiaan kuuluisi myös parempien näkemysten / tervehdyttävien sisältöjen esille tuomista...
Sellainen kirjoittaminen on kuitenkin sekin sen verran raskasta mielen ja psyyken päälle, ettei näissä elämäni uusissa jatkon vaiheissa välttämättä ole tarpeellista tilaa, aikaa ja jaksamista tehdä sitä kunnolla toistaiseksi...
Eikä ole varmuutta siitä, miten pahasti länsirappion eri aspektit etenevät tänä vuonna Suomessakin, joten sekin on tässäkin mahdollisesti vakavasti ja oleellisesti vaikuttava asiakokonaisuus!...
Miettikääpä vain tuossa katsannossa, miten esim. Suomessa lakkosuman radikaali paheneminen ensi maanantaista alkaen on yksi aspekti tai oire siitä, miten Orpon hallitus jatkaa pakkomielteisellä WEF-sidonnaisella linjalla ilman kykyä empatiaan työntekijöitä kohtaan ja ilman mitään ideoita vaihtoehdoista... Tai miten "Länsimaat (Nato) vs. Venäjä" -vastakkainasettelu ei osoita mitään helpottumisen / ratkaisun merkkejä, vaan pahenee kuin mitä vääjäämättä seinää päin syöksyvä juna tulee aiheuttamaan... Tai miten ideologiset harhat pysyvät edelleen mm. valtamediassa ennallaan ilman mitään kyseenalaistavaa sisältöä ilmastonmuutosfobiasta moniin muihin kulttiajattelun muotoihin... Tai miten Covid-petoksen "tutkitut ja turvalliset" pidetään aina vain äärimmäisenä tabuna pohdittaessa saati havainnoitaessa "yllättäen" ja "äkillisesti" kuolemaan joutuneiden ihmisten tilanteita, ja missä ihan havaittukin ylikuolleisuus parina viime vuonna ei edelleenkään herätä yhtään mitään värettäkään virallisissa tahoissa...
Koska kunnolla haluaisin kirjoittamistakin silti tehdä, mikäli näin tulee tapahtumaan, niin joudun vielä miettimään tätä someaktiivin / somekirjoittajan roolia ennen päätöstä jatkaa sitä jotenkin; jätänkö vielä koko toiminnan jopa kuukausien tauolle, lopetanko sen kokonaan tai lähes kokonaan, vai löytyisikö esim. n. kuukauden välein toimitettavasta kirjoitusten julkaisutahdista sopivaa sisällöntuotantotapaa minulle jo tästä keväästä lähtien??...
Tässä kaikki tarpeellinen sisältö minusta, elämästäni ja muusta tällä kertaa. Näissä merkeissä toivotan nyt viimeiseksi hyvää alkavaa / alkanutta kevättä!
No comments:
Post a Comment