Viikon 16 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 5

Tarhasinivuokon (Hepatica X media) kukintaa kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kotimaisen sinivuokon ja transsylvanianvuokon (Hepatica transsylvanica) risteymä, jolla on näyttävän sininen kukinta huhti-toukokuussa. Sininen sävy on vaaleampi ja kirkkaampi kuin sinivuokolla (H. nobilis). Ainavihanta lehdistö; uusi vuosikerta tulee nopeasti heti kukinnan perään toukokuussa. Hyvin suositeltava koristekasviksi. Tämä kuva aloittaa viikon 16 tunnelmakuvat.




Valkoruttojuuren (Petasites albus) kukintaa kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Alemman kuvan lajia paljon pienikokoisempi lehdiltäänkin, mutta muutoin käyttäytyy samankaltaisesti. Kukinta on valkoisena hyvin näyttävää paljasta multaa - muutenkin tummaa maata / taustaa vasten, koska laji muodostaa tiheitä kukintamattoja. Lehdet tulevat heti kukinnan perään toukokuussa; muistuttavat kokonsakin puolesta leskenlehden lehtiä.




Japaninruttojuuren (Petasites japonicus var. giganteus) kukintaa kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpien kevätkukkijoiden joukossa tämäkin ko. suvun laji on näyttävä jo ennen jättiläismäisten lehtien esiintuloa; kuvassa itse yksittäiset kukat olivat vielä nupussa. Lehdet muistuttavat yhtä jättikasvuisen, mutta tutumman etelänruttojuuren (P. hybridus) lehtiä. Sillä kukinnot ovat vaaleanpunaisia. Molempien jättilehdet nahistuvat syksyllä ilman ruskaa vähitellen.




Korsikalaisen jouluruusulajin (Helleborus argutifolius) kukkimaan alkaneita versoja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jouluruusut ovat kevään varhaisimmin kukintaan muodostuvia matalia perennoja; kuvassa vielä vajaakasvuinen kukinta. Toukokuussa kukinnan vihertävän lopun aikana lehdistökin alkaa muodostua täyteen kokoon ja loppukesällä lehdet ovatkin pääosassa. Merkittävää ruskaa ei ole syksyllä, vaan lehdistö nahistuu vähitellen pakkasten tultua. Joskus lauhimpina talvina uutta kasvua saattaa esiintyä joulu-helmikuussakin.




Pionivertailu; ruusupionin (Paeonia veitchii) uusia versoja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Lajin lehdistö on huomattavan liuskainen ja ruska on tyypilliseen suvun tapaan näyttävän kirjava; punaoranssikeltainen. Vaaleanpunaiset kukat yksinkertaisella teriöllä varustettuna muodostuvat kesäkuun lopulla. Kaikilla esitellyilläkin suvun lajeilla tämä voimakkaan punertava lehtien kevätväri haalistuu toukokuun aikana vähitellen, joten upeutta kestää melko pitkään. Pioneilla on siis 3 huippusesonkia; kevätväri, kukinta ja ruska.




Pionivertailu; munkinpionin (Paeonia mascula) uusia versoja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Lajin vaaleanpunainen kukinta on kesäkuun lopulla ja kukat ovat varustetut yksinkertaisella teriöllä. Lehdistö on ehyempi kuin ruusupionilla. Ruska syys-lokakuussa on kuitenkin suvulleen tyypillisesti näyttävän punaoranssinkeltakirjava.




Pionivertailu; kaukasianpionin (Paeonia mlokosewitschii) uusia versoja kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tällä lajilla on varhaisin kukinta kaikista suvun lajeista jo touko-kesäkuussa; valkoisia kukkia yksinkertaisella teriöllä (Erivärisiä lajikkeita on olemassa). Kasvusto on myös melko matala (N. 50 cm), kuten ym. kahdella muullakin lajilla. Ruska on tälläkin lajilla tyypillisen näyttävä; keltapunaoranssin kirjava.

Kultapäivänliljan (Hemerocallis middendorffii) uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Nämä varhaisimpien joukossa tulevat lehdet saattavat olla aluksi näinkin keltaisia. Ne vihertyvät pian ja pitenevät täyteen mittaan nopeasti kesäkuuhun mennessä. Näyttävä kullankeltainen kukinta on kesä-heinäkuussa muutaman viikon ajan keskikorkeassa kasvustossa. Lehdistö säilyy vihreänä syys-lokakuulle. Hedelmä on kota.

Idänhierakan (Rumex confertus) uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Rikkaruohona pidetty, mutta näyttävien ja talventörröttäjäksi erinomaisesti sopivien kukinto- sekä myöhemmin hedelmävarsien takia suositeltava koristekäyttöönkin. Nämä varhain tulevat nuoret lehdetkin ovat esteettisiä ja ne saavat punaoranssin keltaista ruskaa syys-lokakuussa. Vihertävä kukinta on kesäkuussa ja ruskea hedelmävaihe tulee heinäkuussa säilyen pitkälle talveen.

.

Jättipoimulehden (Alchemilla mollis) uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Näyttävät lehdet ovat pian huomiotaherättävät huhti-toukokuusta lähtien ja keltainen pienikukkainen, mutta runsas kukinta kestää touko-kesäkuusta jopa heinäkuulle matalassa kasvustossa. Vähitellen kukinnan jälkeen lehdistö on pääosassa ja se säilyy vihreänä pitkälle loppusyksyyn ensimmäisten pakkasten mukaan.

.

Kevätvuohenjuuren (Doronicum orientale "Magnificum") uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpien versojien joukkoon kuuluva matala perenna ja uusi lehdistö onkin pian näyttävä muihin perennoihin verrattuna. Kukinta on touko-kesäkuussa jatkuen runsaan keltaisena n. kuukauden. Loppukesän ajan esteettisin anti on lehdistön varassa syyskuulle asti ja heinä-elokuussa on valkovillaisten siementen aika. Lokakuussa lehdet kellastuvat vähitellen.

.

Lehtoimikän (Pulmonaria officinalis) uusia lehtiä kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Varhaisimpia versojia ja kukintakin on pian perään toukokuussa venyen hieman kesäkuunkin puolelle. Lilanpunaisia kukkia on kirjavana massana runsaasti. Loppukesän ajan vihreä matala kasvusto valmistaa pienet kotahedelmänsä ja varret tuleentuvat syksyllä vähitellen keltaisiksi ja ruskeiksi.

.

Versomaan alkanutta japanintatarta (Fallopia japonica) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Lämpimillä seinustoilla tämä jättiperenna on jo alkanut tulla esille ko. viikolla: Kasvu on nopeaa kunnon lämmön tultua toukokuussa ja yli 2 m kasvustot saavuttavat jo kesäkuussa. Elo-syyskuussa lehtihangoista ilmestyy pieniä valkoisia kukkia runsaissa tähkämäisissä tertuissa. Ensimmäinen yöpakkanen tuhoaa varret, jotka säilyvät erinomaisina talventörröttäjinä kevääseen.

Talvesta selvinnyt sinijukka (Yucca glauca) edessä ja takana nopeasti jo lähes kukinta-asteelle kasvanutta keisaripikarililjaa (Fritillaria imperialis) kuvattuna sunnuntaina 25.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Sinijukan ainavihannat lehdet ovat jäykkiä ja kovia. Heinäkuussa niiden keskeltä kohoaa lähes 2m pitkä kapea kukkavana, jossa on tiiviisti isoja kermanvalkeita ja voimakastuoksuisia kukkia. Hedelmävarsi jää talventörröttäjäksi hedelmäkotineen. Hieno katseenvangitsijaperenna! Keisarinpikarililjan kukintaa kestää lähes koko toukokuun.

Viikon 13 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 3

Japanintattaren (Fallopia japonica) talven yli erinomaisesti säilyneitä varsia kukintorankoineen (!!) huipputalventörröttäjinä kuvattuna tiistaina 30.3.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Yksi parhaimmista talventörröttäjäperennoista, kun kasvusto on lisäksi erittäin korkea; paljonkin yli 2 m. Varret leikataan lumien sulettua ennen uutta kasvua; uusi kasvu rynnistää sopivan lämmön tultua erittäin nopeasti, joten viivyttellä ei toisaalta kannata. Tämä kuva aloittaa viikon 13 tunnelmakuvat.




Talven yli jääneitä runsaita hedelmäterttuja puistolehmuksessa (Tilia X vulgaris) lähes vastavalossa kuvattuna torstaina 1.4.2010 Espoon Tapiolassa. Tällä tutulla puulla on välillä tapana paikoin jättää näitä hedelmiään talven estetiikaksi; ne varisevat viimeistään kasvun alkaessa huhti-toukokuussa ennen uusia lehtiä. Tämä talvihedelmäilmiö näyttää olevan havaintoni mukaan yleisintä etelärannikolla.

Pajuristeymän (Salix pentandra X fragilis) maaliskuun aikana ilmestyneitä hedekukintojen kissavaiheisia esiaiheita kuvattuna tiistaina 30.3.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Oman havaintoni mukaan tämä puu on olemuksensa mukaan pikemminkin risteymä pentandra X caprea; ensin mainituilla kantaisillä ei nimittäin ole kissavaihetta kukinnassaan, joten sitä ei voi tulla tyhjästä. Hieno puu joka tapauksessa: Erittäin näyttävä keltainen kukintavaihe raidan (S. caprea) tapaan ja aikaan sekä tumman kiiltävä lehdistö marraskuulle saakka.

.

Euroopanpähkinäpensaan (Corylus avellana) talven pakkasissa mahdollisesti kuolleita hedenorkkoja kuvattuna tiistaina 30.3.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Joillakin kasvupaikoilla tällä tutulla pensaalla on se hankaluus, että nuo norkot saattavat paleltua yli -20 asteen pakkasissa etenkin, jos talven mittaan on ollut norkkoja vähänkin herättävää poikkeuksellista leutoutta kovien pakkasten seuratessa sitä; viimeksi talvi 2005-2006 oli juuri sellainen ja pilasi paikoin kokonaan tämä lajin kevätkukinnan.

.

Kukkimaan alkanutta tervaleppää (Alnus glutinosa) Vanajaveden rannalla kuvattuna perjantaina 2.4.2010 Hämeenlinnassa. Tämä tuttu järvien, jokien ja meren rantojen iso puu oli ilmentämässä etuaikaan kehittyvää kasvukauden alkua. Noiden hedenorkkojen tämä kukinnan alkuvaihe on punertava, kun norkot eivät ole vielä pidenneet lopullisen notkeaan kokoonsa. Paikalliset kasvupaikkaerot ovat huomattavia kukinnan etenemisessä.

Talven yli säilyneitä marjoja mädäntyneinä kesäorjanlaakerissa (Ilex verticillata) kuvattuna tiistaina 30.3.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Tämä keskikokoinen pensas on tunnettu erikoisen näyttävästä punaisesta marjasadostaan, joka säilyy värikkäänä jopa alkutalveen. Lehteenpuhkeaminen tapahtuu erittäin myöhään touko-kesäkuussa - kesäkuun alussa vaaleanvihreänä. Valkoinen kukinta on kesä-heinäkuussa.

Kukintoterttujaan hyvin kuivina talventörröttäjinä säilyttänyttä syyshortensiaa (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kuvattuna perjantaina 2.4.2010 Espoon Tapiolassa. Tuulensuojapaikoilla (Tässä mm. tuo rakennus ja ylispuustoa) tämä pensaslaji säilyttää ko. talviestetiikkaansa jopa näin myöhään; tässä vaiheessa ja viimeistään huhtikuussa voidaankin sitten suorittaa oksien typistys.

Paksun lumipakkopaidan alta vähitellen vapautuvaa japaninmarjakuusikasvustoa (Taxus cuspidata) kuvattuna perjantaina 2.4.2010 Espoon Tapiolassa. Talven tuulensuojapaikkojen vaikeat lumitaakkaongelmat alkoivat viimein hellittää havupensaiden kohdalla, mutta oksat olivat edelleen jopa vapauduttuaankin taipuneissa asennoissa korjaantuen hitaasti.

.

Ojakanavan sulamisvesitulvassa vähän kasvun alkuun päässeitä korpikaislan (Scirpus sylvaticus) lehtiruusukkeita kuvattuna torstaina 1.4.2010 Espoon Tapiolassa. Tämä näyttävä vesikasvilaji sai hyvää kasvunlähdön varmistusta veden virrattua ko. kohdalla jopa koko talven aikana ajoittain sulana pakkasista huolimatta virtaavuutensa takia ja toisaalta paksuna suojanneen lumihangen ansiosta.

Viikon 2 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4 (Meilahden arboretum)

Huurteista ja lumista amurinkorkkipuuta (Phellodendron amurense) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Talven yli kevääseen säilyvien hedelmien sarjassa tällä puulla on oma hieno paikkansa; mustat marjat erottuvat oksilta hyvin näin kuuratilanteessakin.




Huurteista ja lumista japaninsiipipähkinää (Pterocarya rhoifolia) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Vanhat hedelmävarsien riippuvat jäänteet tuovat oksistoon erikoisen lisäpiirteen, jota muilla puilla ei ole ja huurre korosti tätäkin lisää.




Huurteinen wilsoninpoppeli (Populus wilsonii) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Suomessa viljeltävistä poppeleista ylivoimaisesti isolehtisin ja oksatkin hyvin paksuja. Tässä runsas huurre korosti oksien paksuutta entisestään.




Huurteinen turkinpähkinä (Corylus colurna) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Tuntematon jopa keskikokoiseksi puuksi kasvava pähkinäpensaslaji, joka menestyy hyvin ainakin etelärannikolla. Pähkinäsatoa ei kuitenkaan helposti tule. Kukinta lähes, kuten euroopanpähkinäpensaalla (C. avellana), mutta lehdet isompia.




Lumiset ja huurteiset valkokuusi (Picea pungens) ja kuriilienlehtikuusi (Larix gmelinii var. japonica) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Kuusien ja lehtikuusien erilaiset talviasut korostuivat tässä huurretilanteessa; kuuset ovat rujon könttimäisiä ja lehtikuuset siron hienostuneita.




Huurteiset ja lumiset käärmekuuset (Picea abies f. virgata) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Metsiemme yleisimmästä puulajista metsäkuusesta on olemassa tämä erikoinen lajike, jonka kasvutapa on korostetun harsua ja pitkäversoista. Huurreasussakin hauskan näyttävää.




Huurteiset ja lumiset hortensiat kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa; vasemmalta lukien mustilanhortensia (Hydrangea paniculata "Mustila"), kuutamohortensia (H. paniculata "Praecox") ja kiinanhortensia (H. heteromalla "Xanthoneura"). Hortensiat ovat kaikki tunnettuja siitä, että ainakin alkutalveen saakka edellisen kesän kukintoterttujen jäänteet ovat eräänlaisia hyviä talventörröttäjiä.




Luminen ja huurteinen keltaoksakanukka-aidanne (Cornus alba subsp. stolonifera "Flaviramea") kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Huurretta oli jopa niin paljon, että tämän pensaan oksien voimakkaan keltavihreä värikin jäi lähes kokonaan piiloon. Muutoin sävy on huomiotaherättävää lumisessa maisemassa.




Huurteista kuningasatsaleaa (Rhododendron schlippenbachii) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Toukokuun lopulla pensaassa on hyvin runsaasti isoja vaaleanpunaisia kukkia ja loka - marraskuussa violetista punaisen kautta oranssiin leiskuva ruska on etu. Huurrealustaksikin oksat soveltuvat erinomaisesti, kuten näkyy.




Talviruskassa ja huurteessa olevaa amerikanpyökkiä (Fagus grandifolia) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Huurteen ja kevääseen saakka säilyvien lehtien yhdistelmä on aina hyvin huomiotaherättävän kaunista ja erikoista.




Huurteisten japanintattaren kuivuneita varsia kukintojäänteineen kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Lämpimän syyskuun ansiosta kukinnot pääsivät kasvamaan pitkiksi ja nyt nämä "lonkerot" olivat alustana huippuhuurteelle.




Huurteiset japanintattaren (Fallopia japonica) talventörröttäjävarret kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Kauempaakin nähtynä tämä talventörröttäjien kuningas ilmentää huurreasussaan erinomaista estetiikkaa, jonka takia tässäkin on tähdennettävä varsien talvisäilyttämisen tärkeyttä.




Luminen ja huurteinen kesäorjanlaakeri (Ilex verticillata) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Oksistossa on säilynyt vielä runsaasti punaisena säilyneitä marjoja, mutta huurteen runsaus peitti ne lähes kokonaan alleen.




Keskellä huurteinen salavalajike (Salix "Belgish Rood") kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Vasemmalla on raita (Salix caprea). Tämä vielä tuntematon salavalajike pitää tumman kiiltävät lehtensä kesäasuisina jopa loka - marraskuulle. Toukokuussa vaaleanvihreä lehteenpuhkeaminen. Lajikkeesta on olemassa vain emiyksilöitä; kasvullinen lisäys.




Lumiset ja huurteiset marjaomenapuu (Malus baccata) vasemmalla ja siperianomenapuu (Malus prunifolia) kuvattuna perjantaina 15.1.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Tykkylumijäänteet loivat molempiin puihin pikanttia graafisuutta.

Viikon 2 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 1

Likaiseksi muuttunutta lunta liikenneympäristössä vielä lievästi huurteisen unkarinsyreeniaidanteen (Syringa josikaea) kera kuvattuna kuvattuna sunnuntaina 17.1.2010 Hämeenlinnassa. Liikennealuelumien likaantuminen asfaltti-, hiekka- ja muuhun pölyyn eteni viikon mittaan voimakkaasti uusien lumisateiden jäätyä olemattomiksi jo edellisen viikon puolelta.




Suureksi osaksi huurteestaan varissutta järvimaisemaa kuvattuna sunnuntaina 17.1.2010 Vanajaveden rannassa Hämeenlinnassa. Kuurasta olivat varisseet jo kokonaan rantapuusto, mutta taustalla kaukana olevalla Hattelmalan harjulla kuuraista puustoa oli edelleen tuulensuojassa. Järvijäät olivat edelleen paksulti lumipeitteisiä ja liikkumisen jäljistä yhä enemmän kuvioituja.




Puistomaisemaa jo suureksi osaksi varisseessa huurteessa kuvattuna lauantaina 16.1.2010 Espoon Tapiolassa. Ko. päivänä etelä-kaakkoistuuli oli jo voimistunut varistamaan huurretta pois. Sumupilvikerros oli myös muuttumassa tilanteessa kumpukerrospilvien suuntaan. Edelliset pari päivää olivat viikon leudoimmat (Aste pari pakkasta), mutta tässä uusi kylmeneminen oli alkanut.




Hesperiankatujen välissä olevia balkaninhevoskastanjoita (Aesculus hippocastanum) huurteessa kuvattuna torstaina 14.1.2010 Helsingissä. Paksuoksaisetkin puut saivat ja säilyttivät huurretta erinomaisesti. Jopa rungotkin huurtuivat selvästi.




Töölönlahden rantaa ja lehmuskujannetta huurteessa Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan vieressä kuvattuna torstaina 14.1.2010 Helsingissä. Rantamuurin vieressä nähdään tyypillinen jään railoutumisesta aiheutunut veden tulo jään päälle. Merijäillä tätä tapahtuu järvijäitä helpommin, kun merivedenkorkeus vaihtelee talvella paljon edestakaisin.




Piha-alueen istutuksia ja iso rauduskoivu (Betula pendula) huurteessa kuvattuna maanantaina 11.1.2010 Espoon Tapiolassa. Etualan japanintattaren (Fallopia japonica) talventörröttäjiksi jätetyt varret ilmentävät hyvin huurrekuorrutuksessaan sen, että monilla perennoilla varsia ei kannata leikata talveksi pois. Ne ovat tärkeitä talviestetiikan rikastuttajia!

Puistomaisemaa huurteessa kuvattuna maanantaina 11.1.2010 Espoon Tapiolassa. Huurre oli muodostunut edellisenä päivänä ja kertyi aukeilla alueilla etenkin etelä-itäreunojen puustoon eli puiden pohjois- ja länsipuolille tällä alueella. Huurteen muodostumisen aikana pieni tuulenvire tuli siis lännen ja pohjoisen väliltä.

.

Puistomaisemaa huurteessa kuvattuna maanantaina 11.1.2010 Espoon Tapiolassa. Ma - pe vallinneessa heikkotuulisessa sumupilvisessä ja ajoittain sumuisessa vaiheessa ainoastaan tänä päivänä aurinko kuulsi hieman sumujen ja sumupilvien läpi Etelä-Suomessa; kajo kuvassa. Sää oli lauhtumassa -10 asteen leudommalle puolelle.

Viikon 37 tunnelmakuvat vuonna 2009

Isomaksaruoholajikkeen (Hylotelephium telephium "Herbstfreude") kukintaa kuvattuna sunnuntaina 13.9.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Lämpimät säät ovat edesauttaneet tämän näyttävän maksaruohon kukintaan jo syyskuun alussa. Normaalimmin kukinta tapahtuu syys - lokakuussa usean viikon ajan. Versot kannattaa jättää hienoiksi talventörröttäjiksi.




Ruskan alkuvaiheessa olevaa rusovuohenkuusaman (Diervilla sessilifolia) lehdistöä kuvattuna sunnuntaina 13.9.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Lämpimät säät ja maaperän kosteus ovat viivyttäneet edelleen ruskan etenemistä. Tämä ensimmäisinä ruskaantuviin kuuluva pienehkö pensas on vasta punaoranssin värishownsa alussa. Tulee aikaisin lehteen huhti - toukokuussa punertavalehtisenä ja kesä - elokuussa on kermankellertävää kukintaa.




Suurimmaksi osaksi kypsyneitä mustaseljan (Sambucus nigra) marjoja kuvattuna sunnuntaina 13.9.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Viimeaikaiset lämpimät säät ovat edesauttaneet tämän ison pensaan - pikkupuun marjasadon kypsymistä 1 - 2 viikkoa etuajassa. Valkoinen tuoksuva kukinta on kesäkuun lopusta heinäkuun puoliväliin. Ruska on kellertävä lokakuussa. Puhkeaa lehteen toukokuun alussa.




Täysilehvästöiseksi viimein kasvanutta aitoviikunan (Ficus carica) vesakkoa kuvattuna sunnuntaina 13.9.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Talvenarka hedelmäpuu, jota voi kasvattaa Etelä-Suomessa perennamaisesti vesovana pensaana. Ensimmäinen halla tuhoaa lehdet ja talven pakkasten ankaruuden mukaan versoja kuolee osittain - tyveen asti. Suosittelen lehtien takia perennamaiseksi koristekasviksi eteläseinustoille yms. lämpimille paikoille.




Japanintattaren (Fallopia japonica) kukintaa kuvattuna sunnuntaina 13.9.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä jättiperenna ehtii kukkia lämpiminä loppukesinä - syksyinä näin upeasti ennen kuin halla tuhoaa kasvin versot, jotka eivät kestä hallaa yhtään. Kasvaa nopeasti punertavapilkullisen sormimaisista verson aluista täyteen yli 2 metrin kokoon touko - kesäkuun aikana.




Tuoksuasterin (Aster novae-angliae) alkuvaiheen kukintaa kuvattuna sunnuntaina 13.9.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Maailmalla tunnettu kasvukauden loppuosan koristekasvi, joka lämpiminä syksyinä (Kuten nyt) ehtii kukkia Etelä-Suomessa erinomaisesti. Tässä paras huipennus on vasta tulossa. Kestää hallaa jonkin verran. Kukintaa voi riittää marraskuulle, jos kasvi ei tuhoudu ennen sitä pakkasissa.




Kiinalaisen harvinaisen asterilajin (Aster tataricus) sinistä kukintaa taustallaan kompassikukan (Silphium perfoliatum) kukintaa kuvattuna kuvattuna sunnuntaina 13.9.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuo yrttikasvina tunnettu asterilaji toimii hienosti loppukesän - syksyn koristekasvinakin kukintansa ansiosta ja esim. tuo taustan keltainen kukinta on hieno kontrasti sille. Suosittelen kasvattamaan yleisemmin.




Daalioiden (Dahlia sp.) yhä jatkuvaa runsasta kukintaa kuvattuna sunnuntaina 13.9.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Torstain ja perjantain välinen yö oli viikon kylmin ja arimmilla paikoilla oli lievää hallaa sisämaassa. Kuvan kaltaiset arat kesäkukat ovat kuitenkin yhä säilyneet poikkeuksellisen laajasti sisämaassakin hallalta olosuhteiden lämpimyyden takia. Ruskan myöhästyminen ilmenee taustan puista; mm. metsävaahteraa (Acer platanoides).




Kukkivia pensasangervoja (Dasiphora fruticosa) ja syyshortensioita (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kuvattuna keskiviikkona 9.9.2009 Espoon Tapiolassa Leimuniityllä. Nämä tutut ja erinomaiset loppukesän - syksyn kukkivat pensaat ovat olleet kesän kosteuden ja parin viime viikon lämpimyyden ansiosta poikkeuksellisen näyttäviä. Ruskan myöhästymisen näkee tässäkin taustan koivuista.




Hedelmävaiheisia töyhtöangervoja (Aruncus dioica) kuvattuna torstaina 10.9.2009 Hämeenlinnassa vanajaveden rannalla. Tämä kesäkuun lopussa kukkiva perenna alkaa valmistua ruskanäytökseensä myöhässä. Lämpimässä ja edellistä päivää heikompituulisessa tilanteessa veneilykin oli edelleen kesän veroisesti ihanteellista. Taivaanrannalla näkyy kaakkoon - etelään siirtyneen kylmän rintaman takareunan untuvapilvivyöhykettä.

Koristealtaan veden pintaa kuvattuna keskiviikkona 9.9.2009 Espoon Tapiolan keskustassa. Viikon aikana oli ajankohtaan nähden hyvin lämmintä ja lämpimyys huipentui selvästi yli +20 asteen lämpötiloihin voimakkaassa lounaistuulessa tuona aurinkoisena päivänä. Kuvassa ko. tuulen puuskat pyyhkivät altaan veteen karekohtia ja laineita.