Tämän viikon maanantaina 5.9.2011 alkoi viimein Hämeenlinnan moottoritien kattamisprojekti, missä näinä ensimmäisinä päivinä on kaadettu ko. työmaa-alueelta kaikki puut. Viime hetkellä ennen puiden kaatoa tein kahtena päivänä lauantaina 3.9. ja sunnuntaina 4.9. ko. alueella vanhojen näkymien valokuvaamista muistoksi ja historialliseksi aineistoksi vaikkapa museoita varten. Tuosta yllä olevasta linkistä pääsette katsomaan myös työmaa-alueen kuvia, joista kaksi uunituoretta on otettu eilen tiistaina 6.9. puiden kaatamisen jälkeen ja näin näette tuoreeltaan maisemien muuttuneen tilanteen tässä vaiheessa. Google maps -palvelusta pääsette myös katsomaan vanhan tilanteen näkymiä erinomaisesti.
Omasta valokuvasaldostani olen laittanut ylle kolme esimerkkiä vanhasta tilanteesta, joista alin on otettu lauantaina. Siinä on moottoritienäkymä Turuntien sillalta etelään Paasikiventien sillalle, missä siis nuo molemmin puolin nähtävät lehtipuustot on nyt kaadettu kokonaan pois ja missä tulevaisuudessa näkymä on kattauskannen päällä olevaa laajaa liikerakennuksen sisätilaa. Keskimmäisessä kuvassa on näkymä moottoritien ja Kaivokadun välisellä pysäköintialueella sen eteläreunalta pohjoiskoilliseen, missä on tulevaisuudessa asuinkerrostaloja. Ylimmässä kuvassa on puolestaan epävirallisen kulttuurihistoriallisesti merkittävä ns. "Pumppubaari", joka tuli vuosien mittaan tunnetuksi spurgujen ryyppäilypaikkana sekä laajemminkin ns. yleisenä käymälänä. Se sijaisee tai jo pikemminkin sijaitsi Kaivokadun ja Paasikiventien risteyksen kulmauksessa puuston ja pensaikon suojassa. Tulevaisuudessa paikalla tulee olemaan toriaukio. Ylimmät kaksi kuvaa ovat sunnuntailta.
Monet blogini vanhoista lukijoista varmaankin tietävät jo sen, kuinka Hämeenlinna on minulle tärkeä kaupunki monessakin mielessä. Siellä asui edesmennyt isoäitini (Äitini äiti), jonka parista minulla on paljon hyviä lapsuusmuistoja mm. joulunajoista hyvin monelta vuodelta 1970 -luvun alkupuolelta saakka. Nykyään äitini asuu Hämeenlinnassa hänen muutettuaan sinne Mäntsälästä isäni kuoltua. Niinpä edelleenkin olen vieraillut Hämeenlinnassa usein ja siellä on ollut mukava mm. harrastaa valokuvausta. Tällaisten henkilökohtaisesti merkittävien seikkojen takia tämä moottoritien katetyömaa tulee myös olemaan hyvin mielenkiintoinen seurattava eri vaiheineen, mistä varmaankin tulen tekemään silloin tällöin valokuvallista dokumentointia.
Valmiina katteen päälle tulee monenlaisia kaupallisia palveluja, jotka sijoittuvat laajaan liikerakennuskompleksiin moottoritien päälle. Myös asuinkerrostaloja rakennetaan runsaasti, jotka sijoittuvat siis Kaivokadun varteen. Projektin pitäisi olla kokonaan valmis vuoden 2014 loppuun mennessä. En voi olla ottamatta maailman tilannetta silti tässäkin esille hyvästä yhdyskuntasuunnittelun ja -rakentamisen aikeesta huolimatta, sillä on tavallaan varsin rohkeaa ellei jopa uhkarohkeaa käynnistää näin mittava projekti, kun globaalia talousjärjestelmää uhkaa samalla sekä fyysinen totaalirappio että moraalinen ja henkinen tuhokin, koska ns. pääorganisoitumisvyyhti tilanteessa on ollut pankkiirioligarkian kaikkein haitallisimmat ja pahuudellisimmat menetelmät ja vaikutukset. En tiedä tämän hankkeen rahoitussysteemeistä tarkkaan, mutta voisi kuvitella tulevan hyvinkin hankalia mutkia matkaan, jos esim. parin vuoden sisällä länsimaat ajautuvat kriisistä kriisiin hyvin vakavasti myös rakennusalaa rajusti tukahduttaen...
Tästä mieleeni tulee kuvia esim. Tallinnan Lasnamäestä, jossa olen käynyt pari kertaa noin 5 - 10 vuotta sitten. Lasnamäkihän on ollut tunnettu siitä, että se oli Neuvostoliiton ajan lopulla käynnistetty hypervaltava asuinalueprojekti, jonka rakentaminen jäi kesken Neuvostoliiton romahdettua. Alueella vierailtuani näinkin mm. kesken jätettyjä rakennustyömaiden raunioita ja alueen keskeltä läpi kulkeva moottoritiekin oli jätetty työmaaltaan kesken toisessa päässään... Miten Hämeenlinnan moottoritien kattamisen ja muiden vastaavien (Länsimetro pääkaupunkiseudulla) jättiprojektien kävisi, jos länsimaat tilttaisivat todenteolla parin vuoden sisällä?!...
Nythän niin paljon merkkejä viittaa juuri siihen suuntaan, valitettavasti. Meidän nimittäin täytyy muistaa, että nykyisessä monetaristisessa vararikkoon tukehtuvassa talousjärjestelmässä edes jättimäiset infrastruktuurihankkeet eivät välttämättä kanna elvyttävinä elementteinä, jos koko järjestelmä on lähtökohtaisesti täysi susi ja rahan syntymekanismi on siinä totaalisen väärä omaan mahdottomuuteensa luhistuvaa velkapyramidiponzia ylläpitävänä virtuaalikasinona. Infra- ja muut jättimäisen isot rakennushankkeet toimisivat kunnolla yhdyskuntien hyväksi vain, jos rahoitus olisi tällaisissa projekteissa velatonta julkista luottoa ja tätä esim. juuri LaRouche -liikkeen promotoima NAWAPA -missio tähdentää.
