Sääennustetta ja luontoseurantaraporttia kesäkuun 2024 viimeiselle viikolle: kesän toinen ja toistaiseksi kuumin helleaalto saapumassa etenkin Etelä-Suomeen (Päivitetty 1.7.2024!)

Seuraavaksi teen uuden sää- ja luontoaiheisen kirjoituksen, eli sääennusteen ja luontoseurantaraportin etenkin Etelä-Suomea koskien -- kaksi edellistä (linkki A ja linkki B) tein toukokuun lopulla, jolloin oli käynnissä tämän kesän ensimmäinen voimakas helleaalto.

Tuosta toukokuun ja kesänkuun ensimmäiselle viikolle saakka yltäneestä helleaallosta odotettiin jopa ennätyksellistä, ja osittain se toteutuikin; yhä voimassa olevaa ja vuodelta 1995 peräisin olevaa toukokuun helle-ennätystä +31,0 astetta ei ylitetty täpärästi, mutta toukokuun hellepäivien lukumäärässä saavutettiin uusi mittaushistorian ennätys, mikä on nyt 16 kpl.

Tänään sunnuntaina 23.6.2024 näin hetimiten Juhannuksen jälkeen on ennustemalleissa nähtävissä tämän kesän toisen helleaallon saapuminen lähes koko Suomeen alkavalla viikolla 26 (24. - 30.6.), ja etenkin Etelä-Suomessa siitä näyttää taas tulevan erityisen ankarakin! Toisaalta helteen kesto ei olisi kovin pitkä, sillä malleissa on merkkejä sen päättymisestä jo ensi viikon lopussa...

Viime ja tuon tulevan helleaallon välissä Suomen säässä vaikutti lähes koko ajan sateisilta kesiltä tuttu suursäätila, jossa lännestä ja lounaasta käsin vaikuttivat lähes keskeytyksettä Fennoskandiaan saapuneet matalapaineet.

Niiden kera ilmamassa pysyi Etelä-Suomessakin pääasiassa viileänä ja vain ajoittain normaalilämpimänä. Samalla lähes joka päivä saatiin vähintään iltapäivien ravakoita sadekuuroja ja välillä myös yhtenäistäkin sadetta; myös ukkosia esiintyi melko paljon ja siellä täällä rakeineenkin -- melko tavanomaista alkukesän säätä tämä vaihe toisaalta oli näin ollen.

Erityisen voimakas ukkosvaihe jopa koko Suomessa oli kuitenkin tuon ensimmäisen hellejakson loppuvaiheissa kesäkuun ensimmäisellä viikolla, jolloin etenkin kesäkuun 1. ja 2. päivien aikana kertyi Suomessa maasalamoita poikkeuksellisen paljon ajankohtaan nähden, ja jo niiden kera ylitettiin koko kesäkuun tarkastelussa kuun keskimääräinen salamamäärä! -- tein tästä upeasta ukkosvaiheesta seurannan tässä Fb-julkaisussani, kun seurailin tilanteita silloin Hämeenlinnassa.

Tämä uusi helleaalto näyttää alkavan melko samalla tavalla kuin tuo toukokuinenkin hellejakso: Fennoskandian päälle on voimistumassa lounaasta käsin korkeapaine parhaillaan ja se näyttää olevan eniten maamme päällä alkavalla viikolla ti-pe välisenä aikana; helteisin ilma keskittyy silloin Etelä- ja Keski-Suomeen, mutta Lapissa pääsevät ajoittain vaikuttamaan Jäämereltä käsin viileämmät ilmamassat tai toisaalta helteisin ilma ei pääse kunnolla perille ainakaan pohjoisimpaan Lappiin saakka...

Tällä hetkellä ja huomisen maanantain aikana lännestä itään ylittää maatamme rintamavyöhyke ennen helteen saapumista, jossa esiintyy kuurottaisia sateita paikoin ukkosen kera, ja tässä vaiheessa jää nähtäväksi saako vielä jotkut paikat rankkojakin sateita ennen hellejaksoa -- lämpötilat tosin jo huomenna maanantaina voivat kohota selvästi hellelukemiin myöhään iltapäivällä heti sään seljetessä Etelä- ja Länsi-Suomessa.

Sitten helle voimistuu ja laajenee, ja helteisimmässä vaiheessa enimmäkseen vähäpilvisessä ja aurinkoisessa säässä päivälämpötilat voivat olla etenkin ke-pe aikana sisämaassa +30 asteen vaiheilla etelässä, ja ilmamassan kostuessa ja vesistöjen lämmetessä yölämpötiloissa voidaan päästä lopulta viikon puolivälin jälkeen trooppisten öiden lukemiin, eli minimilämpötilat voivat jäädä paikoin +20 asteen yläpuolelle.

Näin ollen helteestä on tulossa etenkin etelässä hyvinkin tukala pariksi-kolmeksi päiväksi, kun tuuletkin ovat samalla enimmäkseen hyvin heikkoja ja ajoittain tyyniäkin! -- kesän toistaiseksi kuumimmat säät ovat siis käsillä ainakin Etelä-Suomessa, vaikka toukokuun lopullakin jo oli niin kovin kuumaa.

Sitten jää vielä nähtäväksi se, että miten helle jatkuisi vielä alkavan viikon lopussa: näillä näkymin lännestä tai lounaasta olisi lähestymässä voimakaskin matalapaine ko. viikon lopulla, jossa kylmä rintama voisi siirtyä la-su aikana maamme yli itään-koilliseen, ja siinä yhteydessä voisi olla mahdollista jopa tuota kesäkuun 1. ja 2. päivien ukkosvaihettakin rajumpien ukkosten aika!...

Saatan tehdä tästä viikonlopun tilanteesta ainakin yhden päivityksen tämän kirjoituksen loppuun myöhemmin alkavan viikon mittaan, ja ainakin viimeistään n. perjantain aikana, ja siinä voidaan katsoa sitten säätä myös seuraavan viikon puolellekin, jolloin tarkentuu helteiden mahdollinen jatkuminen heinäkuun alussa tai jos helteet saavat toisaalta tylyn lopun...

Tarkastellaan sitten kasvillisuuden kehitysvaiheita, ja sitä miten kasvukausi ylipäätään on edennyt ja etenee tässä kesäkuun mittaan sitten noiden viime kertaisten luontoseurantaraporttieni:

Touko-kesäkuun vaihteessa silloisen helteen loppuvaiheissa kasvillisuuden kehitysaste oli jo saavuttanut huippuetuaikaisen asteen Etelä-Suomessa, jota kuvasti hyvin mm. lupiinien (Lupinus polyphyllus) täyden kukinnan saavuttuminen jo kesäkuun ensimmäiselle viikolle!

Sittemmin lupiinien kukinta on jo selvästi hiipunut loppuun, ja tänä Juhannuksena tosiaankin kaikki sen ajankohdan normaalit kukkijat ja kasvuvaiheet olivat jo ohitse ennen h-hetkeä, kuten kukintansa olivat jo kokonaankin lopettaneet mm. kultasade (Laburnum alpinum), monet myöhäiset syreenilajit (Syringa sp.), ja suuri osa atsaleoista ja alppiruusuistakin (Rhododendron sp.).

Niinpä pikemminkin tätä Juhannusta sävyttivät jo monet heinäkuussa normaalisti kukkivat tilanteet; esim. maitohorsma (Chamaenerion angustifolium) on jo ollut monin paikoin yli viikon ajan kukassa, kun se normaalisti tunnetaan selvästi vain heinäkuussa kukkivana lajina. Samoin puistoissa ja puutarhoissa heinäkuun kukkijoina tunnetut pionit (Paeonia sp.) ovat olleet jo monin paikoin kukintahuipussakin.

Näin ollen tuo kesäkuun viileä sääjakso ei ole ehtinyt vaikuttaa kovin paljon hidastavasti kasvukauden etenemisen asteeseen, ja siksi tällä hetkellä ennen tätä uutta helleaaltoa kasvukauden eteneminen on yhä ainakin n. 2 viikkoa edellä ajankohdan normaalitilanteesta.

Tuo alkava helleaalto tietenkin kiihdyttää taas kasvukauden etenemistä huomattavan paljon, mutta toisaalta toisin paikoin kuumimmissa säätilanteissa ja varsinkin kuivuuden alkaessa vaivata tapahtuu päin vastoin myös kasvun ja kehityksen tukahtumista liikakuumuden ja paahteen takia.

Kuitenkin keskimäärin yhä etuaikaisempana alkaa uuden helteen myötä tuolla kesäkuun viimeisellä viikolla esiintymään heinäkuisia kukinta- ja kehitysvaiheita: 

Näitä ovat mm. ensimmäisten lehmusten (Tilia sp.) kukintaan puhkeamiset, tuon em. maitohorsman kukintahuipun saavuttuminen, mesiangervon (Filipendula ulmaria) kukinnan runsastuminen, jasmikkeiden (Philadelphus sp.) kukinnan eteneminen yhä myöhäisempiin lajeihin ja lajikkeisiin, ja hedelmien kypsymisessä tulee jo ajankohtaiseksi esim. terttuseljan (Sambucus racemosa) marjojen punertumiset.

Tuossa kesäkuun viileässä ja epävakaisen sateisessa vaiheessa Etelä-Suomessakin saatiin laajasti runsaasti sateita, ja paikoin sademäärät ovatkin ylittäneet jo kesäkuun koko keskimääräisen sademäärän -- kuivuus on siis pysynyt loitolla edelleen, vaikka tuossa toukokuun lopun helleaallossa vähävetisyyttä ja paikoin lieviä kuivuusongelmia ehtikin jo ilmetä.

Uusi helleaalto voi taas tuoda lieviä kuivuusongelmia esille, mutta toisaalta jos tuo ensi viikonlopun rajujen ukkosten kera tapahtuva helteiden loppu toteutuu, niin eipä kuivuus silloin ehtisi pahaksi vielä päästä missään -- voi olla, että ainakin paahteisimpien paikkojen nurmikoita voi alkaa kellastumaan alkavan viikon loppuun mennessä, ja paahdepaikoilla pienet taimet ja pensaat voivat alkaa kärsimään jonkin verran, ja kallioisilla mäillä ainakin pieni lehtipuusto saattaa alkaa reagoimaan lehtiään vähän kellastuttamalla, ja tämä ilmiö tapahtuu tyypillisesti koivuilla (Betula sp.)...

Maaseudun peltoviljelyssähän ehti tulla sellaisia kuivuusongelmia tuossa toukokuun loppupuolen helleaallossa, että myöhäisimmin kylvetyillä peltoalueilla viljojen itäminen oli paikoin epätasaista ja siten osittain epäonnistunutta, kun yhtäkkisen kuuma ja aurinkoinen sää kuivatti pintamaata sen verran nopeasti, missä vielä itämättä olleet jyvät / siemenet eivät päässeet helteessä itämään kunnolla.

Nyttemmin hyvin kasvamaan päässeet toiset viljakasvustot eivät enää niin helposti joudu kärsimään kuivuudesta päästyään rehevään ja syväjuuriseen kasvuvaiheeseensa, joten tämä uusi helleaalto lienee enimmäkseen hyvällä tavalla lähinnä kasvua hyvin kiihdyttävää niiden osalta -- nähtäväksi jää sitten se, josko tuossa ensi viikonlopun mahdollisessa rajujen ukkosten tilanteessa esiintyisi viljakasvustoja murskaavaa ja lakoonnuttavaa tilannetta paikoin rae- ja kaatosateissa...

Sitten vielä lopuksi vesistöjen pintavesilämpötiloista asiaa:

Vesistöt olivat kesäkuun alussa toukokuun poikkeuksellisen helteen ansiosta ennätyslämpimiä monin paikoin siihen ajankohtaan nähden; eli esim. kaikki Etelä-Suomen järvet olivat silloin pintavesiltään yli +20 asteisia ja paikoin esiintyi jopa yli +25 asteen pintavesilämpötiloja!

Sittemmin tuo kesäkuun viileä sääjakso viilensi järvienkin pintavedet niin, että lämpötiloina niissä ovat pysyneet viime viikot pääasiassa +15 ja +19 asteen väliset lukemat.

Tämä uusi alkavan viikon hellesää lämmittää kaikkien vesistöjen pintavesiä vuoden tehokkaimmalla tavalla, kun Kesäpäivänseisauksen jälkeen elämme edelleen auringonsäteilyn voimakkainta vuodenaikaa.

Tämän takia järvissä pintavedet lämpenevät jo ma-ti aikana nopeasti +20 asteen yläpuolelle, ja sitten viikon loppupuolella alkaa taas esiintymään jopa yli +25 asteen pintavesilämpötiloja pienistä ja matalavetisistä järvistä alkaen.

Myös merivedet lämpenevät alkavalla viikolla tehokkaasti, missä esim. Suomenlahdella sisälahdissa ja rantaviivan läheisillä vesialueilla +20 asteen ylityksiin on pian hyvät mahdollisuudet, ja ulapallakin voidaan alkaa lähestymään +20 astetta paikoin viikon lopulle mennessä, jos tuuliolosuhteet sen sallivat, eli on esim. sopivan heikkotuulista.

Näissä merkeissä ei nyt enempää sää- ja luontoasiaa, mutta tosiaan saatan tehdä tähän loppuun yhden tai pari päivitystä viimeistään ensi perjantaihin mennessä, jo(i)ssa selviää tarkemmin ensi viikon lopun ja mahdollisesti seuraavan eli heinäkuun ensimmäisen viikon sääennusteita ja muita tilanteita luonnossa...

Päivitys maanantaina 1.7.2024 klo. 13:10:

Heinäkuun ensimmäiseen päivään saakka tämä päivitykseni sitten viivästyikin, kun varasin päättyneelle viikonlopulle muuta hommaa ja en siksi viitsinyt somettaa -- joka tapauksessa tässä on nyt päivitys päättyneen kesäkuun viimeisen viikon säävaiheista, ja siitä kuinka tämä heinäkuun ensimmäinen viikko etenee seuraavallekin viikolle saakka Etelä-Suomen säässä.

Päättynyt viikko siis sisälsi tämän kesän tähän mennessä kuumimmat helteet, ja parina päivänä useilla sääasemilla mitattiinkin sen takia +30 asteen ylityksiä: korkein lämpötila mitattiin perjantaina 28.6.2024 sekä Kuopion Savilahdessa ja Heinolan Asemantauksen havaintoasemalla, joilla saatiin maksimilämpötilaksi +31,4 astetta -- Forecan juttu. Paikoin esiintyi myös trooppisiä öitä, eli yön alin lämpötila pysyi yli +20 asteessa.

Helteet päättyivät lauantaina 29.6.2024 maamme lännestä itään ylittäneen kylmän rintaman myötä, jossa Päijänteen tasan länsipuolella rintaman eteneminen ja sateensa sattuivat yöllä ja varhain aamulla, jonka takia siinä vaiheessa rintamassa esiintyneet ukkoset jäivät vaisuiksi.

Kuitenkin rintaman siirryttyä iltapäivän aikana Päijänteen tasan itäpuolella itään, aiheutti se kesän tähän mennessä rajuimpia ja tuhoisimpia ukkosia siellä monin paikoin! -- vakavin tilanne syntyi Oulusta itään Pudasjärvellä olleilla lestadiolaisten Suviseuroilla, missä raju syöksyvirtaus kaatoi alueella telemaston ja sen alle jääneistä yksi ihminen jopa kuoli tilanteessa: iltasanomien juttu. 

Myös muualla Itä-Suomessa sattui paikoin mm. puustotuhoja tämän rintamaukkosten vyöryn takia (iltasanomien juttu), joten tälle tilanteelle on annettu jo nimi Pekka-rajuilma / Pekka-myrsky.

Eilen sunnuntaina olikin sitten poutaisempi ja vaihtelevapilvinen vaihe aikaisempaa viileämmissä lämpötiloissa, mutta edelleen päivällä yli +20 asteen lämmöissä, kunnes viime yönä lounaasta on nyt ollut ylittämässä Etelä-Suomea koilliseen pieni matalapaine; sen sateet ovat olleet paikoin melko reippaita tänään, mutta ukkoset ovat olleet lähes olemattomia maassamme.

Tänään iltapäivällä ja illalla saattaa olla mahdollista kuitenkin vielä se, että Baltiassa kehittyvä ukkostilanne saattaisi täpärästi ulottua etelärannikon itäosiin-kaakonkulmalle ja siitä itärajaa pitkin koilliseen loppupäivän aikana. Muutoin päivä on runsaspilvinen ja kostean lämmin.

Tästä alkaakin sitten koko tämän alkaneen viikon kestävä epävakainen ja ajoittain jopa tuulisen sateinenkin vaihe Etelä-Suomen säässä, koska laaja matalapaine ulottuu Pohjois-Atlantilta Fennoskandiaan jatkuvasti, ja tilanteessa vaikuttavat lähes jatkuvasti etelän ja lännen väliset virtaukset. 

Tämä epävakainen vaihe siis muistuttaa kesäkuun alkupuolella ja puolivälissä sattunutta vastaavaa, mutta tällä kertaa näin heinäkuussa kesän ollessa keskimäärinkin lämpimimmillään tämä käynnistyvä epävakainen vaihe on tuota kesäkuun vastaavaa selvästi lämpimämpi; sen mukaan yölämpötilat pysyvät tällä viikolla pääasiassa reilustikin yli +10 asteessa ja päivisin maksimilämpötilat voivat olla helposti yli +20 astetta pienienkin poutahetkien myötä.

Eli heinäkuu alkaa ihan normaalilämpimänä keskikesän säänä, joten mm. kasvien kasvulle on luvassa hyvää jatkoa, kun kuivuuskin on taas loitolla viime viikkoa paremmin.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että sitten tämän viikon aivan lopussa lähtisi kehittymään seuraavaa helleaaltoa ennakoiva vaihe, missä korkeapainetta vahvistuisi Suomen kaakkois-itäpuolella, jonka myötä sitten seuraavan viikon puolella saattaisi olla mahdollista tämän kesän kolmannen ja ilmeisesti taas hyvinkin ankaran helleaallon saapuminen etelästä-kaakosta Suomeen, jos tuo korkeapainetilanne voimistuu tuolta mainitulta suunnalta edelleen kohti Fennoskandiaa ensi viikolla...

Näin ollen tämän kesän sääteemana näyttäisi jatkuvan epävakaisten viileiden vaiheiden ja tavanomaista paljonkin voimakkaampien hellejaksojen vuorottelut hyvinkin tasaisesti ja syklisesti...

Päätin nyt myös sen, että taidan kertoa erillisessä blogipostauksessa ottamieni valokuvien avulla havainnollistusta tämän kasvukauden poikkeuksellisen etuaikaisesta etenemisen asteesta tässä kuunvaihteen tilanteessa täällä Etelä-Suomessa.

Nimittäin tuossa kesäkuun viimeisen viikon aikana nuo viime helteet kirittivät kasvien kehitys- ja kukintavaiheita jopa suorastaan ennätykselliselle tasolle etuaikaan, koska keväästä saakka mm. näiden ankarien helteiden takia kasvikehittymiseen tarvittavaa lämpömäärää on ollut niin hurjan paljon tähän mennessä!...

Tässä päivityksessä ja koko blogipostauksessa ei siis nyt enää muuta asiaa.

Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 8 (Hellepäivä 10.9.2019)

Päivitän ajallisesti puolisen vuotta jälkikäteen kesän 2019 loput helletilanteet tähän seurantaan, missä tämän osan 8 julkaisen tänään 15.2.2020 klo. 23:50 - julkaisukohdaksi tälle osalle takautuvana aikana valitsen tämän kertaisen helteen ainoan ja samalla koko kesän 2019 viimeisen sellaisen päivän, eli 10.9., ja kellonajaksi vapaan muodollisesti 23:55.

Syyskuu siis jatkui vielä tavanomaista lämpimämpänä tähän 10.9. olleeseen helletilanteeseen saakka koko ajan. Tälle oli syynä se, kun Länsi-Venäjälle jäi moneksi päiväksi korkeapainetta, joka piti Atlantilta kohti Fennoskandiaa tulleet useat matalapaineet sen verran kurissa, että niiden osakeskukset joutuivat kaartamaan Skandinaviaa pitkin ja Lapin yli koilliseen. 

Siksi tarkastelualue jäi koko ajan kostean ja lämpimän ilmamassan piiriin, mutta myös ajoittain sekä rintamasateita ja kuuroja tuli oikeastaan päivittäin lyhyiden poutahetkien kera ja paikoin satoi yhä kesäisen rankastikin ukkosen kera - ajoittain päivälämpötilat olivat n. +20 astetta poutahetkillä ja yöt olivat hyvin leutoja etenkin meren äärellä.

Manner-Euroopassa ja Länsi-Venäjällä tämä tarkoitti kesälämmön jatkumista ajankohtaan nähden normaalia laajemmin ja voimakkaammin useiden päivien ajan, mutta varsinaiset helteet yli +25 asteen lukemineen alkoivat jäämään jo syyskesälle tyypilliseen tapaan enimmäkseen Välimerelle ja Mustanmeren seudulle tässä vaiheessa.

Kuitenkin tuo Länsi-Venäjän korkeapaine vahvistui ja laajeni sitten 7. - 9.9. niin, että yhtäältä Atlantin matalapaineet joutuivat kaartamaan jo ennen Fennoskandiaa Jäämerelle, ja toisaalta Skandinaviaan jäänyt vanha matalapaineen etelä-pohjoissuuntainen vyöhyke jäi surkastumaan sijoilleen ja jätti epävakaisen vyöhykkeen Etelä-Suomeen. Samalla tuon idän korkeapaineen länsireunalla alkoi voimistumaan Mustanmeren hellealueelta virtausta kohti Suomea.

Kesäinen hellelämpö jäi kuitenkin vasta täpärästi tyrkylle 8. ja 9.9. Baltiaan, koska Etelä-Suomeen jäi vellomaan aluksi helleilmamassan etureunalla hajanainen sadealue, mikä piti päivälämpötiloja tarkastelualueella +15 asteen vaiheilla, kun Baltiassa oli samalla yli +25 astetta. Länsi-Eurooppa oli tässä vaiheessa itää selvästi viileämpi.

Sitten 10.9. edellispäivänä Saksan ja Puolan ukkosmyrskyjen mukana ja helleilmamassan rajalla muodostunut pieni matalapaine voimistui ja liikkui kohti Ruotsia pohjoiseen: tämä voimisti itäpuolellaan etelävirtausta sen verran hyvin Suomeen, että helleilmamassa pääsi Baltiasta perille Etelä-Suomeen ja näin etenkin tarkastelualueen kaakkoisosissa mitattiin hellelukemia ko. päivänä.

Tämä hyvinkin erikoisen myöhäinen helletilanne jäi kuitenkin vain tähän yhteen päivään, koska tuo etelästä Ruotsiin noussut matalapaine siirtyi sitten jo 11.9. rintamasateineen kohti Etelä-Suomea sulautuen samalla Pohjois-Atlantilta Fennoskandiaan saapuneeseen voimakkaaseen ja laajaan matalapaineeseen: tämän takia lounaasta ja lännestä alkoi viileämmän ilman virtaus ja lämpötilat jäivät siitä lähtien jo pysyvästi alle +20 asteen päivälläkin.

Noiden kahden päivän 10. ja 11.9. aikoina esiintyi tähän helleilmamassaan liittyen myös kaksi kertaa ajankohtaan nähden voimakasta ukkos- ja kaatosadetilannetta: Ensimmäinen tilanne syntyi 10.9. yöllä ja varhain aamulla, kun tuon etelästä saapuneen kostean helleilman etureunalla Hankoniemen tienoilta Hämeenlinnan seudun kautta Päijänteen itäpuolelle kaarsi voimakas ukkos- ja kaatosadealue ajankohtaan nähden hyvin runsaan salamoinnin kera. 

Toinen tilanne oli sitten 11.9. tuon em. viileämmän ilman saapumisessa Etelä-Suomeen helleilman perään rintamasysteemin yhteydessä, missä Uudellemaalle tuli iltapäivällä-alkuillalla hyvin rankkoja kuurosateita ukkosen kera, ja siitä aiheutui mm. taas pääkaupunkiseudulla (erityisesti Espoossa ja Vantaalla) merkittäviä taajamatulvia - iltasanomien juttu.

Sitten jatko alkoi olemaan jo syksyn saapumisen esivaihetta, missä aluksi 12. - 15.9. Fennoskandia pysyi yhä runsaitakin rintama- ja kuurosateita vyöryttäneessä länsivirtauksen vyöhykkeessä. Siinä lämpötilat asettuivat ajankohdalle tyypillisiin lukemiin, eli tarkastelualueella öiden +10 asteen vaiheilta päivien +15 asteen tienoille; viileintä oli jakson lopussa. Etelämpänä manner-Euroopassa ja Länsi-Venäjän eteläosissa jatkui tässä vaiheessa silti vielä kesäinen lämpö ajoittain jopa yli +25 asteen päivälämpötiloineen.

Varsinaisesti syksy alkoi tarkastelualueella(kin) todenteolla heti 15.9. jälkeen, kun lännestä Fennoskandian yli itään liikkunut voimakas matalapaine sijoittui Suomen itäpuolelle päästäen sitten usean päivän ajaksi pohjoisesta hyvin kylmän virtauksen koko Fennoskandiaan ja myös Itä-Eurooppaan ja Länsi-Venäjällekin - palaan kertaamaan näitä syksyn tulon ja etenemisen säävaiheita syksyn 2019 ruskavaiheita Etelä-Suomen osalta havainnollistavassa ja analysoivassa kirjoituksessa, minkä tulen sijoittamaan blogissa jälkikäteen lokakuun 2019 loppuun...

Seuraavaksi tämän kesän 2019 viimeisen helletilanteen lämpötilalistaukset tilanneselostuksen kera >>

Lämpötilat on poimittu Ilmatieteen laitoksen säähavaintoarkistosta, ja lukemat pyöristän aina puolivälistä asteita ylöspäin lähimpään kokonaislukuun. 

Hämeenlinnan tietoja edustaa Hattulan Lepaan sääasemalta saadut lukemat ja Sopenkorven sääasemalta saadaan Lahden lukemat näissä seurannoissa. Tarvittaessa myös muiden asemien kohdalla tietojen silloin tällöin puuttuessa (valitettava ongelma nykyään!) valitsen kulloinkin korvaaviksi tiedoiksi seuraavaksi lähimmän aseman lukemat.

Tässä on viime kesän uudistuksesta tuttu selitys lukemamerkinnöistä: Ylipäätään hellelukemiin (tasan +25 astetta ja sen yli +29 asteeseen saakka) päätyvät maksimilämpötilojen arvot merkitsen punaisella. Sitten +30 asteen ja sitä korkeammat helteet +34 asteeseen saakka merkitsen paksufonttisella punaisella. Lopulta +35 asteen helteet ja sitä kuumemmat lukemat laitan puolestaan paksufonttisella ruskehtavan punaisella.


Tiistain 10.9.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +21 astetta, Turku +24 astetta, Salo +24 astetta, Pori +25 astetta, Hämeenlinna +23 astetta, Tampere; Härmälä +22 astetta, Tampere; Siilinkari +22 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +22 astetta, Vantaa +23 astetta, Hyvinkää +24 astetta, Lahti +24 astetta, Kouvola +24 astetta, Porvoo +23 astetta, Lappeenranta; Lepola +25 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +26 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +20 astetta, Mikkeli +21 astetta, Jyväskylä +20 astetta, Savonlinna +19 astetta, Joensuu +19 astetta ja Ilomantsi +18 astetta.

Saksan ja Puolan rajalta saapui päivän aikana Etelä-Ruotsiin matalapaine, jonka myötä etelätuulet voimistuivat vähitellen päivän mittaan tuoden ajankohtaan nähden erittäin kuuman helleilman annoksen Baltiasta perille tarkastelualueelle. Aluksi tähän tilanteeseen liittyi yöllä ja aamulla em. voimakkaan ukkosalueen liikkuminen Hankoniemen tienoilta Hämeenlinnan seudun kautta Päijänteen itäpuolelle - muualla tarkastelualueella pilvisyys oli vaihtelevaa, ilma hyvin utuista ja paikoin esiintyi myös sumuja ja sumupilviä.

Aamupäivään mennessä sumut ja sumupilvet haihtuivat ja sää muutenkin selkeni, joten iltapäivällä oli vielä laajalla alueella jopa täysin selkeääkin lukuun ottamatta kostean helleilmamassan utuista sameutta. Illalla puolestaan tuon Ruotsin matalapaineen kierrättämänä ja siihen liittyneen kylmän rintaman lähestyttyä etelästä ja lounaasta alkoi tulla alueelle aluksi untuvapilvilauttoja jo iltapäivällä, ja myöhemmin yhä paksumpaa pilveä; sateiden tulo jäi kuitenkin vielä seuranneen päivän puolelle.

Yllä olevasta lämpötilalistauksesta havaitaan, miten yksittäiset hellelukemat sijoittuivat lähinnä vain kaakkoisosan sisämaahan eikä helleilman nousu pohjoiseen jaksanut enää saavuttaa Keski-Suomen puolella olleita alueita ja itä-koilliskolkkaa merkkinä syksyn tulon väistämättömyydestä. Tämän vuorokauden yö ja vielä seurannut yökin olivat erittäin lämpimiä minimilämpötilojen oltua melko laajasti jopa +15 asteen yläpuolella.

---- Tähän päättyy koko kesän 2019 helleseuranta!

Viimeisenä kertaan tässä vaiheessa ilmenneitä luonnon kasvillisuuden kehityksen ja vesistöjen lämpötilojen vaiheita: Tämä syyskuun alkupuolen kesäinen lämpö 11.9. saakka piti ruskan alkamista vielä hyvin kurissa, mutta tuohon viimeiseen helletilanteeseen mennessä Etelä-Suomen maisemissa oli jo paikoin ruskan alkua nähtävissä, missä aikaisemmassa osassa mainittu punasaarni (Fraxinus pennsylvanica) oli edelleen selvästi etuaikainen ruskansa kehittämisessä. Osa sen lajin puista nimittäin kehittyi syyskuun alkupuolella jo peräti ruskahuipentumaansakin saakka. 

Muutoin mm. metsävaahteran (Acer platanoides) ensimmäisenä ruskaantuvissa puissa, tuomissa (Prunus padus) ja kotipihlajissa (Sorbus aucuparia) ilmaantui vasta vähän laikuttain kirkasta ruskaa syyskuun kahden ensimmäisen viikon aikana - ruskavaiheista sitten lisää aikanaan siinä em. syksyn 2019 ruska-analyysissä...

Etelä-Suomen maisemat pysyivät siis vieläkin melko kesäisen näköisinä myös sen takia, kun ruostesienien aiheuttamaa valeruskaa ilmeni edelleen vain vähän mm. koivikoissa (Betula sp.). Puistoissa ja puutarhoissa jatkui myös edelleen kuun puoliväliin saakka nurmikoiden rehevä ja vehreä kasvu varsin nopeasti ajankohtaan nähden näiden myöhäisten kesälämpöjen ja runsaiden sateiden ansiosta. 

Sieniä alkoi esiintyä nurmikoilla ja metsissä yhä enemmän, kun maaperän kosteus oli ollut elokuun puolivälistä saakka jo hyvää. Samalla sammalien vihreys palasi kirkkaammaksi yhä enemmän.

Toisaalta kasvukauden koko tehtävänsä jo paljon etuajassa tehneillä ruohovartisilla lajeilla eteni myös loppunuutumiset ja -ruskat etuajassa, jolloin mm. maitohorsman (Chamaenerion angustifolium) ja monien heinien kasvustot alkoivat olla lähes kokonaan täysin ruskeaksi kuolleita syyskuun alkupuolen mittaan. 

Vesistöissä kesäisen uimakauden loppu alkoi olla vääjäämättä käsillä, vaikka normaalia lämpimämpää säätä olikin vielä 11.9. saakka - Auringon säteilytehon nopea heikkeneminen ja epävakaisen sään runsaspilvisyys pitivät pintavesien lämpötiloja jo koko ajan vajaassa +20 asteessa kaikkialla. Kuitenkin vasta siitä em. syyskuun puolivälissä tapahtuneesta voimakkaasta syyskylmenemisestä lähtien alkoi vesistöissä selvempi pintalämpötilojen lasku.

Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 7 (Hellejakso 26.8. - 2.9.2019)

Päivitän ajallisesti puolisen vuotta jälkikäteen kesän 2019 loput helletilanteet tähän seurantaan, missä tämän osan 7 julkaisen tänään 15.2.2020 klo. 23:05 - julkaisukohdaksi tälle osalle takautuvana aikana valitsen tämän kertaisen helteen viimeisen päivän, eli 2.9. ja kellonajaksi vapaan muodollisesti 23:55.

Matalapaineiden reitti pysyi 17. - 23.8. jaksolla edelleen linjalla Britteinsaarilta Fennoskandiaan siten, että tarkastelualue pysyi lähes koko ajan matalapaineiden vyöhykkeen kostealla ja lämpimällä sivulla - muutoksena aikaisempaan oli kuitenkin se, että helle voimistui korkeapainesäässä manner-Euroopassa vähitellen, ja 23.8. mennessä siellä oli jo laajasti yli +25 asteen päivälämpötiloja. Tarkastelualueella jatkuivat mukavan loppukesäiset lämmöt poutahetkien reilun +20 asteen päivälämpötiloineen.

Tuossa jaksossa Suomi ja tarkastelualue saivat edelleen lähes päivittäin sekä rintamasateita että kuurosateita, missä osa kuuroista oli edelleen hyvin rankkoja ukkosten kera: merkittävin rankkasade-episodi niistä sattui laajasti pääkaupunkiseudulle 23.8. aamulla-aamupäivällä, jolloin kaikkein runsaimmat yhtäkkiset sademäärät (jopa yli 50 mm parissa tunnissa!) romahtivat keskelle Helsinkiä aiheuttaen isoja taajamatulvia ja mm. Helsingin metrolle vakavia tulvatuhoja! - ylen juttu.

Sitten 24. ja 25.8. alkoi muodostumaan suursäätilassa esivaihe seuraavalle tarkastelualueen hellejaksolle, missä Itä-Euroopassa voimistui korkeapainetta ja samalla siitä pohjoiseen ulottunut ensimmäinen korkeapaineen selänne siirtyi Suomen yli itään pakottaen matalapaineiden reittiä Fennoskandiasta hieman pohjoisemmaksi: sää poutaantui ja päivälämpötilat alkoivat kohota yhä enemmän yli +20 asteen yleisesti.

Ensimmäisen kerran hellelukemia alkoi esiintyä kuitenkin vasta 26.8. alkaen, kun Lapin yli itään liikkuneen matalapaineen myötä länsilounaasta alkoi tulla manner-Euroopan helleilmamassasta (siellä yhä laajemmin taas yli +30 asteen kuumuutta) ensimmäinen kunnon annos lämpöä Suomeen. 

Sitten 27. - 29.8. helle voimistui tämän jakson huippuunsa tarkastelualueella, kun tuosta Itä-Euroopan korkeapaineesta vahvistui ensin Suomen yli pohjoiseen toista selännettä, joka sitten siirtyi Suomen itäreunalle: tämä mahdollisti manner-Euroopan helteestä ajankohtaan nähden erittäin kuuman annoksen ilmaa etelätuulilla Suomeen.

Helteeseen tuli sitten 30. ja 31.8. pieni notkahdus alle hellerajan, mutta silti lämpö oli ajankohtaan nähden tavanomaista voimakkaampaa, ja yöt pysyivät myös hyvin lämpiminä. Tämä notkahdus johtui siitä, kun Britteinsaarten ja Islannin välissä vellonut matalapaine tuotti Skandinavian keskivaiheille ja siitä Lappiin matalapaineen osakeskuksen, joka pyöräytti tilapäisesti länsilounaasta hieman viileämpää ilmaa Suomeen.

Itä-Euroopan hellekorkeapaine piti silti yhä pintansa ja laajasti manner-Euroopassa jatkuivat yli +30 asteenkin kuumuudet; ne keskittyivät sitten viimeiseksi kuitenkin lähinnä Itä-Eurooppaan länsiosien epävakaistuttua ukkosten kera. 

Syyskuun 1. ja 2. päivinä tuon kaakon korkeapaineen tuotettua kolmannen selänteen Suomen itäreunalle pääsi etelästä taas ajankohtaan nähden erittäin lämmin annos ilmaa Suomeen, missä vielä 1.9. mitattiin paikoin hellelukemia tarkastelualueella. Seuraavana päivänä Norjanmeren matalapaineen syöttämänä Skandinaviasta oli kuitenkin jo lähestymässä Suomeen kylmä rintama, joka päätti tämän erittäin lämpimän jakson rintamasateisiin 2.9. iltapäivän-illan mittaan.

Sitten syyskuu jatkui kuitenkin edelleen tavanomaista lämpimämpänä ja kesäisenä sisältäen vielä jopa yhden helletilanteen tarkastelualueelle 10.9.! - Palaan kertomaan näistä käänteistä tarkemmin vielä tämän kesän 2019 viimeisessä helleseurantaosassa 8, ja nyt seuraa tämän osan lämpötilalistaukset tilanneselostuksineen >>

Lämpötilat on poimittu Ilmatieteen laitoksen säähavaintoarkistosta, ja lukemat pyöristän aina puolivälistä asteita ylöspäin lähimpään kokonaislukuun. 

Hämeenlinnan tietoja edustaa Hattulan Lepaan sääasemalta saadut lukemat ja Sopenkorven sääasemalta saadaan Lahden lukemat näissä seurannoissa. Tarvittaessa myös muiden asemien kohdalla tietojen silloin tällöin puuttuessa (valitettava ongelma nykyään!) valitsen kulloinkin korvaaviksi tiedoiksi seuraavaksi lähimmän aseman lukemat.

Tässä on viime kesän uudistuksesta tuttu selitys lukemamerkinnöistä: Ylipäätään hellelukemiin (tasan +25 astetta ja sen yli +29 asteeseen saakka) päätyvät maksimilämpötilojen arvot merkitsen punaisella. Sitten +30 asteen ja sitä korkeammat helteet +34 asteeseen saakka merkitsen paksufonttisella punaisella. Lopulta +35 asteen helteet ja sitä kuumemmat lukemat laitan puolestaan paksufonttisella ruskehtavan punaisella.


Maanantain 26.8.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +25 astetta, Turku +24 astetta, Salo +24 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +24 astetta, Tampere; Härmälä +23 astetta, Tampere; Siilinkari +22 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +23 astetta, Vantaa +24 astetta, Hyvinkää +23 astetta, Lahti +23 astetta, Kouvola +22 astetta, Porvoo +23 astetta, Lappeenranta; Lepola +20 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +21 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +18 astetta, Mikkeli +20 astetta, Jyväskylä +20 astetta, Savonlinna +19 astetta, Joensuu +20 astetta ja Ilomantsi +19 astetta.

Yöllä Lapin yli itäkaakkoon liikkui matalapaine, joka toi ensimmäisen annoksen hyvin lämmintä ilmamassaa Etelä-Suomeen lännestä mukanaan korkeapaineen pysyttyä Suomen etelä-kaakkoispuolella. Kuitenkin iltapäivällä matalapaineen jälkipuolella pääsi tarkastelualueen etenkin itäosiin luoteesta uudestaan viileämpää ilmaa. Tämä näkyi lämpötilajakaumassa selvästi, jolloin itäkolkassa maksimilämpötilat jäivät "vain" +20 asteen vaiheille ja lounaiskolkka säilyi kuumimpana hellerajalle päässeiden päivälämpötilojen kera.

Pilvisyys pysyi päivän mittaan melko runsaana tuon matalapaineen jälkipuolen rintamasysteemin jäätyä em. tapaan jakamaan tarkastelualueen ylle ilmamassoja; näin ollen rintaman lämpimän kostealla puolella etelä-lounaisosissa oli yöllä-aamulla sumupilviä vaihtelevasti sekä utuista, ja niiden hälvettyä koko alueella jäi vallitsemaan rintaman vaihtelevia yläpilvilauttoja untuva-, harso- ja palleropilvineen. Itäkolkassa esiintyi aluksi hieman sateitakin. Illalla sää selkeni lähes kokonaan, kun etelän korkeapaineesta alkoi työntyä uutta korkeapaineen selännettä Suomeen.

Tiistain 27.8.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +24 astetta, Turku +25 astetta, Salo +25 astetta, Pori +26 astetta, Hämeenlinna +26 astetta, Tampere; Härmälä +26 astetta, Tampere; Siilinkari +25 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +21 astetta, Vantaa +24 astetta, Hyvinkää +26 astetta, Lahti +25 astetta, Kouvola +24 astetta, Porvoo +23 astetta, Lappeenranta; Lepola +22 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +22 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +24 astetta, Jyväskylä +24 astetta, Savonlinna +22 astetta, Joensuu +22 astetta ja Ilomantsi +21 astetta.

Korkeapaineen selänne vahvistui yön ja aamun aikana etelästä Suomeen, ja loppupäivän aikana se siirtyi Suomen itärajalle. Näin etelästä alkoi Baltian kautta virtaamaan tarkastelualueelle entistä helteisempää ilmaa heikoilla tuulilla - ensimmäisenä helle vaikutti lounais- ja eteläosissa, jolloin lievästi hellerajan yläpuolella olleita päivälämpötiloja mitattiin etenkin Varsinais-Suomessa, Satakunnassa, Kanta- ja Päijät-Hämeessä sekä Uudellamaalla. Itä-koilliskolkassa jäi vielä vaikuttamaan muuta aluetta enemmän viileämpi ilmamassa.

Hellelukemia edesauttoi myös se, että koko päivän ajan sää oli lähes selkeää ja aurinkoista; päivän mittaan taivaalla oli vaihtelevasti vain vähäistä untuva- ja harsopilvilauttailua. Syyskesälle jo tyypillisesti kuivahkossa ilmamassassa kumpupilviä ei jaksanut muodostua sisämaassa auringonsäteilyn oltua jo niin paljon heikentynyttä. Illalla alueelle tuli hieman runsaampaa yläpilvilauttailua, kun etelästä alkoi entistä lämpimämmän ja kosteamman ilman virtaaminen.

Keskiviikon 28.8.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +25 astetta, Turku +27 astetta, Salo +26 astetta, Pori +27 astetta, Hämeenlinna +26 astetta, Tampere; Härmälä +27 astetta, Tampere; Siilinkari +25 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +23 astetta, Vantaa +25 astetta, Hyvinkää +26 astetta, Lahti +26 astetta, Kouvola +25 astetta, Porvoo +24 astetta, Lappeenranta; Lepola +24 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +25 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +26 astetta, Jyväskylä +26 astetta, Savonlinna +24 astetta, Joensuu +23 astetta ja Ilomantsi +23 astetta.

Korkeapaineen keskus asettui Suomen kaakkoispuolelle melko lähelle ja sen selänne siirtyi maamme itärajalta hieman idemmäksi. Näin ollen Baltian kautta etelästä jatkui helleilman virtaaminen tarkastelualueelle heikoilla tuulilla siten, että kuumin vyöhyke pysyi edelleen etelä- ja lounaisosissa ja itä-koilliskolkkaan jäi viileämpää ilmaa - hellealue kuitenkin hieman laajeni ja maksimilämpötilat hieman kohosivat edellispäivään verrattuna, jolloin päästiin ylimmillään ajankohdalle varsin huikeasti +27 asteen paikkeille. Etelärannikolla korostui etelätuulilla meren vilentävää vaikutusta iltapäivällä.

Yöllä ja aamulla etelästä alkaneen kosteamman ilman virtaaminen alueelle manifestoitui heikoissa tuulissa monin paikoin yö- ja aamusumuina, jotka kuitenkin jo klo. 9:00 maissa hälvenivät ja siitä lähtien päivä oli lievästä utuisuudesta huolimatta lähes täysin selkeä; vain yksittäisiä untuvapilvilauttoja esiintyi ajoittain ja sisämaassa ei syntynyt kumpupilviä iltapäivällä.

Torstain 29.8.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +23 astetta, Turku +26 astetta, Salo +25 astetta, Pori +27 astetta, Hämeenlinna +25 astetta, Tampere; Härmälä +26 astetta, Tampere; Siilinkari +25 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +22 astetta, Vantaa +24 astetta, Hyvinkää +25 astetta, Lahti +25 astetta, Kouvola +24 astetta, Porvoo +24 astetta, Lappeenranta; Lepola +23 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +25 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +25 astetta, Jyväskylä +25 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +24 astetta ja Ilomantsi +24 astetta.

Korkeapaineen selänne siirtyi yhä hieman idemmäksi Suomen itäpuolella, jolloin eteläinen ilmavirtaus hieman voimistui. Samalla lännestä alkoi lähestymään kylmä rintama: ennen rintamaa vallitsi kuitenkin täysin selkeä sää ja ilmamassa oli lisäksi kuivahtanut sen verran edellispäivästä, ettei yöllä ja aamulla ollut niin paljoa sumuja tai sumupilviä.

Näin ollen iltapäivällä helle jatkui edelleen edellispäivän kaltaisesti yhtä kuumana laajalla alueella ja paikoin +27 asteen paikkeille päässeiden maksimilämpötilojen kera, ja tässä vaiheessa helleilmaa levisi paremmin myös itä-koilliskolkkaankin etelätuulilla. Etelärannikolla korostui etelätuulilla meren vilentävää vaikutusta tänäkin päivänä. Maarianhaminan alle hellerajan jääneessä lukemassa korostui puolestaan lännestä saapuneiden pilvien vaikutus.

Kylmän rintaman lähestymisen merkkinä nimittäin iltapäivän ja illan aikana ukkosti melko voimakkaasti Baltiassa ja Ruotsin puolella, josta lounaissaaristo sai nuo em. pilvensä. Silti vasta illalla tarkastelualueen länsiosissa mantereelle alkoi tulla rintamaan ja noihin ukkostelualueisiin jäänteinä liittyneitä pilviä etelästä-lounaasta.

Perjantain 30.8.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +22 astetta, Turku +23 astetta, Salo +23 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +23 astetta, Tampere; Härmälä +22 astetta, Tampere; Siilinkari +22 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +21 astetta, Vantaa +23 astetta, Hyvinkää +23 astetta, Lahti +22 astetta, Kouvola +20 astetta, Porvoo +22 astetta, Lappeenranta; Lepola +21 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +23 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +19 astetta, Mikkeli +20 astetta, Jyväskylä +19 astetta, Savonlinna +22 astetta, Joensuu +22 astetta ja Ilomantsi +23 astetta.

Päivän mittaan kylmä rintama ylitti tarkastelualueen vähitellen itään, jolloin ennen puoltapäivää rintamasateita tuli lähinnä Päijänteen tasan länsipuolella. Sitten iltapäivällä rintamasateet siirtyivät Päijänteen tasan itäpuolelle ja länsiosissa alkoi vaiheittainen sään selkeneminen rintamapilvien ja jälkipuolelleen tulleiden kumpukerrospilvien kaikkoamisena; viimeisenä illalla jäljelle jäi rintaman takaosassa vallitsemaan vielä yläpilvivyöhykkeitä rintaman suuntaisina valleina. Ennen rintamaa ja rintaman kohdalla oli utuista ja sen jälkeen utu hälveni.

Rintamasateet heikkenivät jo yöllä tultuaan Suomen ylle, joten rankkoja kuuroja ehti olla paikoin vain läntisimmissä osissa; muutoin sade jäi tasaisehkoksi ja kuurot kohtalaisiksi. Tuulet olivat myös heikkoja ja kääntyivät vähitellen etelästä länsilounaaseen rintaman ylityksen mukaan; rintaman kohdalla oli myös tyyniä hetkiä.

Päivän ylimmät lämpötilat jakautuivat melko tasaisesti +20 ja +24 asteen välille koko tarkastelualueella, koska ensinnäkin runsaspilvisessä idässä ilmamassa oli länttä lämpimämpää, ja toisaalta lännen ensimmäisenä lähes kokonaan seljenneessä iltapäivässä ilmamassa ehti viilentyä sen verran auringonpaisteen palautumisesta huolimatta.

Lauantain 31.8.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +21 astetta, Turku +23 astetta, Salo +22 astetta, Pori +21 astetta, Hämeenlinna +23 astetta, Tampere; Härmälä +22 astetta, Tampere; Siilinkari +21 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +21 astetta, Vantaa +23 astetta, Hyvinkää +22 astetta, Lahti +23 astetta, Kouvola +23 astetta, Porvoo +22 astetta, Lappeenranta; Lepola +22 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +23 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +20 astetta, Mikkeli +23 astetta, Jyväskylä +22 astetta, Savonlinna +22 astetta, Joensuu +22 astetta ja Ilomantsi +21 astetta.

Baltiassa vahvistui uudestaan korkeapainetta, minkä ansiosta etelän ja lännen välistä alkoi päivän mittaan kiertymään manner-Euroopasta uudestaan lämpimämpää ilmamassaa; tuulet pysyivät kuitenkin melko heikkoina.

Lämpimämmän ilman virtaamisen myötä taivaalla lipui lännestä käsin hajanaisesti koko päivän ajan yläpilviharsoja, mutta aurinko pääsi paistamaan niistä huolimatta varsin hyvin lähes koko ajan. Iltapäivällä syntyi myös hieman ohuita ja pieniä kumpupilviä siellä täällä.

Päivän ylimmät lämpötilat jakautuivat taas melko tasaisesti +20 ja +24 asteen välille, mutta vielä ei päästy hellerajalle aurinkoisehkosta säästä huolimatta syyskesän edettyä koko ajan kiihtyvästi lyhyempään päivänpaisteaikaan ja heikompiin Auringon säteilytehoihin.

Etelärannikolla ja lounaissaaristossa oli taas lievää meren viilentävää vaikutusta; tässä vaiheessa tosin näinä kaikkina vuorokausina tässä hellejaksossa kesän jäljiltä lämpimänä säilyneellä merellä oli nimen omaan yölämpötiloihin selvää lämmittävää vaikutusta, joten sisämaassa yöt alkoivat olla etenkin selkeinä öinä rannikkoalueita selvästi viileämpiä.

Sunnuntain 1.9.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +24 astetta, Turku +25 astetta, Salo +24 astetta, Pori +26 astetta, Hämeenlinna +24 astetta, Tampere; Härmälä +24 astetta, Tampere; Siilinkari +23 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +22 astetta, Vantaa +23 astetta, Hyvinkää +24 astetta, Lahti +24 astetta, Kouvola +24 astetta, Porvoo +22 astetta, Lappeenranta; Lepola +23 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +24 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +24 astetta, Jyväskylä +22 astetta, Savonlinna +22 astetta, Joensuu +22 astetta ja Ilomantsi +22 astetta.

Baltian korkeapaine muotoutui taas selänteeksi Suomen ylle etelästä käsin, ja päivän aikana se siirtyi jo idemmäksi antaen vähitellen voimistuneille etelätuulille tilaa tuoda helleilman annoksen tarkastelualueelle. Ruotsin puolelta alkoi samalla lähestymään eteläpohjoissuunnassa pitkä kylmä rintama Norjanmerellä olleen matalapaineen syöttämänä.

Parhaiten helleilma pääsi perille lounaiskolkkaan, missä ainoastaan päästiin paikoin hellerajalle ja sen yli päivälämpötiloissa. Muutoin päivälämpötilat olivat muualla edellispäivän luokkaa tai vain n. asteen korkeampia.

Aluksi sää oli muutoin selkeää, mutta etenkin sisämaassa oli yöllä ja aamulla monin paikoin sumuja tai sumupilveä. Iltapäivään saakka olikin muutoin aurinkoista vain pienien kumpupilvien synnyttyä hajanaisesti. Illalla lännestä lähestyneen kylmän rintaman pilvisyys saavutti tarkastelualueen läntisimmät osat, mutta rintamasateet jäivät vielä merelle.

Maanantain 2.9.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +20 astetta, Turku +21 astetta, Salo +23 astetta, Pori +21 astetta, Hämeenlinna +24 astetta, Tampere; Härmälä +24 astetta, Tampere; Siilinkari +23 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +23 astetta, Vantaa +23 astetta, Hyvinkää +24 astetta, Lahti +23 astetta, Kouvola +22 astetta, Porvoo +23 astetta, Lappeenranta; Lepola +22 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +23 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +20 astetta, Mikkeli +23 astetta, Jyväskylä +23 astetta, Savonlinna +24 astetta, Joensuu +22 astetta ja Ilomantsi +23 astetta.

Etelä-pohjoissuuntainen kylmä rintama ylitti tarkastelualuetta hyvin hitaasti lännestä itään päivän aikana, mihin liittyi kapealla alueella kohtalaisia ja paikoin rankkojakin rintamasateita; vasta alkuillalla rintamasateet saavuttivat Päijänteen tasan, ja myöhään illalla ne eivät olleet ehtineet vielä itäkolkkaan. Illalla samaan aikaan länsiosissa sää selkeni vähitellen. 

Ennen rintamaa oli utuista ja esiintyi vaihtelevasti hahtuva- ja kumpukerrospilviä sekä selkeääkin säätä. Rintamasateiden tulo näkyi melko teräväreunaisesti tummuneena läntisenä taivaana. Rintaman ylityksen jälkeen utu hälveni ja taivas selkeni vähitellen vaiheittain kumpukerrospilvistä ylä- ja keskipilvilauttailuksi. Heikot-kohtalaiset etelätuulet kääntyivät yhtäkkisesti länteen rintaman ylityksen kohdalla.

Näissä vaiheissa päivän ylimmät lämpötilat jakautuivat taas melko tasaisesti koko alueella, mutta kuitenkin sen verran itäosapainotteisesti lämpimällä tavalla, missä lounaiskolkka erottui hieman muuta aluetta viileämpänä.

Tämän päivän jälkeen oli tulossa muutama epävakaisempi ja siten päivälämpötiloiltaan viileämpi päivä pääosin hieman vajaine +20 asteen maksimilämpötiloineen (silloin tällöin yhä jopa n. +20 astetta), mutta matalapaineen lämpimällä sivulla pysyttäessä ja lounaasta syöttyneissä paikoin runsaissakin sateissa korostui hyvin lämpimät yöt etenkin meren rannikoilla - kesän 2019 viimeinen helletilanne tuli sitten vielä 10.9., johon palaan seurantaosassa 8.

Viimeisenä kertaan tässä vaiheessa ilmenneitä luonnon kasvillisuuden kehityksen ja vesistöjen lämpötilojen vaiheita: tämä elokuun loppupuolisko helteineenkin oli jo koko ajan niin kostea 10. - 23.8. välillä sattuneiden runsaiden sateiden turvin, että kuivuusongelmia kasvillisuudelle ei enää ollut missään. Niinpä kasvukauden loppuvaiheet pääsivät etenemään erinomaisesti tavanomaista lämpimämpien säiden turvin parannellen kasvien heinäkuun kuivuuden tuhoja / vioituksia sekä valmistellen niitä tulevaan talveen ja ruskan alkamiseen.

Mainittavia kuivuusongelmia ei enää edes tuon elokuun viimeisen viikon helteessäkään pystynyt uusiutumaan, koska Auringon säteilyteho oli siinä jo heikentynyt niin paljon ja öiden pimeys lisääntynyt vastaavasti, jolloin veden haihtuminen oli jo paljon heinäkuuta vähäisempää.

Kasvukauden kehitysasteen etuaikaisuus kasvoi syyskuun alkuun mennessä vielä lisää huippulämmöissä, jolloin hedelmäkypsymisiä tapahtui edelleen hyvin etuaikaisesti: esim. aronioilla (Aronia sp.) ja lumimarjoilla (Symphoricarpos sp.) sadot kypsyivät kokonaan poikkeuksellisesti jo ennen syyskuuta. Samoin puutarhojen omenalajikkeiden sadot olivat kiivaassa kypsymisvaiheessa edelleen, ja nyt myös myöhäisempienkin lajikkeiden osalta. Lisäksi arkojen ja eteläisten hedelmien kypsyminen myöhemmin syyskuun aikana mahdollistui myös erinomaisesti tämän hellejakson turvin, kuten esim. viiniköynnösten (Vitis sp) kohdalla.

Syyshortensioiden (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukinta oli jo koko elokuun loppupuoliskon ajan vaaleanpunaisen loppuvaiheensa koristelemaa, ja paikoin punaisuus äityi erityisen näyttäväksi syyskuun alkuun mennessä tuon elokuun lopun hellejakson osaltaan edesauttamana. 

Luonnossa viimeisenä kukkivat monivuotiset ruohovartiset lajit lopettelivat kukintaansa etuajassa ja valmistivat siemeniään pian perään: näin mm. pujolla (Artemisia vulgaris), joka selvisi heinäkuun kuivuudesta monia muita luonnonkasveja rehevämpänä syyskuun alkuun. Toisaalta yksittäisiä uudelleen elokuun sateiden myötä kukkimaan alkaneita ruohovartisia lajeja jatkoi edelleen kukintaansa, kuten monin paikoin saunakukka (Tripleurospermum inodorum).

Aikaisemmin kukkineet ja siementäneet ruohovartiset lajit alkoivat tulla jo etuajassa syksyn ruskaan ja näivettymiseen uudesta kosteudesta ja normaalia lämpimämmistä säistä huolimatta, kun ne olivat jo koko kasvukauden tehtävänsä saaneet loppuun kaikki siemenensäkin levitettyään ja myös ne aikaisemmat kuivuushaitat kärsittyään: siksi esim. maitohorsmalla (Chamaenerion angustifolium) esiintyi punaista ruskaansa ja loppunäivettymistä jo elokuun lopulla tavanomaista runsaammin.

Puuvartisten kasvien parissa ainoa etuaikaisesti ruskaansa jo elokuun viimeisellä viikolla aloittanut laji oli pohjoisamerikkalainen punasaarni (Fraxinus pennsylvanica) puistoissa ja puutarhoissa yksittäisissä yksilöissään: siinä näytti siltä, että ne reagoivat osaksi viiveellä noihin edeltäneisiin kuivuushaittoihin, sekä myös hyvin etuaikaisen kasvukauden etenemisen asteen tultua sen kohdalla niin hyvin täysivalmiiksi ruskan virittymiselle.

Muutoin maisemissa ruskan alkamisesta ei ollut vielä selvää merkkiä syyskuun alettuakaan, koska tuo uusi maaperän kosteus ja erittäin kesäisenä jatkunut lämpö toimivat viivyttävinä syinä. Toki esim. metsävaahteroiden (Acer platanoides) ensimmäisenä ruskaantuvien yksilöiden lehdissä näkyi jo häilyvää ruskan esiastetta osassa oksistojaan, kuten niillä on aina joka vuosi jo elokuussa tapana tehdä sääolosuhteista riippumatta.

Puutarhojen ja puistojen nurmikot kasvoivat elokuun lopussa ja syyskuun alettuakin ajankohtaan nähden jopa selvästi kiivaammin ja rehevämmin, kun ne olivat nyt riittävän kosteat maaperät saatuaan hyvin uusiutuneessa kasvuvoimassa.

Maisemat olivat täten edelleen erittäin kesäisen näköisiä, kun myös edeltäneen kuivuuden heinäkuussa kellastuttamat lehtipuiden lehdet olivat varisseet jo elokuun puoliväliin mennessä kaikkialta pois, ja tyypillistä syyskesäistä ruostesienien aiheuttamaa valeruskaa esim. koivuissa (Betula sp.) ei ollut syntynyt lähes ollenkaan tai vain paikoin hyvin vähän syyskuun alkuun mennessä.

Maaseudulla viljojen puintia saatiin tehtyä loppuun erinomaisesti tämän elo-syyskuun hellevaiheen aikana, joten ns. sänkipeltoja oli jo ennen syyskuun alkua hyvin paljon tavanomaiseen verrattuna, ja ensimmäisinä jo heinä-elokuussa puiduilla pelloilla oli ehtinyt kasvaa rikkaruohokasvustoja runsaastikin syyskuun alkuun mennessä.

Vesistöissä pintavesien lämpötilat nousivat monin paikoin ainakin järvissä vielä viimeisiä kertoja yli +20 asteen tässä elokuun viimeisen viikon hellevaiheessa, ja muutenkin syyskuun alettua pintavesilämpötilat olivat yhä selvästi ajankohdan normaaleita korkeampia yleisesti +16 ja +20 asteen välisine lukemineen. Niinpä uintikausi pitkittyi normaalia pidemmälle syyskesään.

Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 6 (Hellepäivät 10. ja 17.8.2019)

Päivitän ajallisesti puolisen vuotta jälkikäteen kesän 2019 loput helletilanteet tähän seurantaan, missä tämän osan 6 julkaisen tänään 10.2.2020 klo. 23:30 - julkaisukohdaksi tälle osalle takautuvana aikana valitsen tämän kertaisen helteen viimeisen päivän, eli 17.8. ja kellonajaksi vapaan muodollisesti 23:55. 

Tällä kertaa hellettä esiintyi täpärästi / melkein kahdessa yhden päivän annoksessa: ensin 10.8. ja sitten viikkoa myöhemmin 17.8., kun edellisessä seurantaosassa mainittu ja 6.8. alkanut lämpimämpi sääjakso pysyi vallitsevana koko ajan matalapaineiden pysyttyä siitä alkaen Britteinsaarilta Fennoskandiaan ulottuneella reitillä, ja tarkastelualue pysyi siinä enimmäkseen matalapaineiden lämpimällä sivulla. Päivälämpötilat olivat tässä vaiheessa päivittäinkin poutahetkillä helposti yli +20 astetta ja öisin oli leutoa.

Ensimmäinen helletilanne mahdollistui, kun lännestä saapui Suomen ylle etelä-pohjoissuuntainen korkeapaineen selänne, ja samalla Britteinsaarten suunnalta lähestyneen voimakkaan matalapaineen edellä manner-Euroopasta Skandinavian kautta alkoi yrittää helleilmamassaa kohti Suomea. Se tilanne päättyi kuitenkin jo seuraavana päivänä tuon matalapaineen tuomiin rintamasateisiin, jolloin helteet jäivät etenemään itään Suomen eteläpuolella; siinä kunnon helteet (+30 astetta tai enemmän) jäivät tosin Baltiankin eteläpuolelle rajuine ukkosineen.

Sitten tämän tilanteen ja seuraavan 17.8. olleen melkein helteen välillä jatkui tuo em. Britteinsaarilta Fennoskandiaan jatkuneiden matalapaineiden vaihe niin, että Suomi jäi siinä lämpimän ja yhä kosteamman ilmamassan alueelle lähes koko ajan. Näin ollen lähes päivittäisissä sateissa oli aikaisempaa enemmän voimaa ja siten sadekuuroissa rankempia kaatosateita ja voimakkaampia ukkosia. 

Suomen alueella näistä kaatosateista alettiinkin saamaan osoituksia, kun mm. 14.8. päivän aamuna osassa pääkaupunkiseutua (Espoosta Vantaalle) koettiin huomattavia taajamatulvia aiheuttanut ukkossadetilanne 30 - 50 mm:n sadekertymineen parin tunnin sisällä! Vastaavanlaista taajamatulvimista aiheuttanutta ukkostelua sattui myös mm. jo 8.8. Porissa sekä 12.8. Jyväskylässä >> iltasanomien juttu, ylen juttu ja iltalehden juttu.

Seuraavaksi tuo 17.8. melkein helle alkoi kehittymään siten, että 16.8. tuo em. matalapaineen vyöhyke alkoi ensin heikentyä hieman pois Fennoskandian yltä, ja Baltiasta Venäjälle alkoi muodostua korkeapainetta. Samalla Islannin ja Britteinsaarten välistä alkoi lähestyä Fennoskandiaa uusi voimakas matalapaine: tämän myötä manner-Euroopasta ulottui lämpöä sen verran Suomeen, että hellerajan lähelle päästiin eteläosissa. 

Tuo uusi matalapaine kuitenkin vaikutti sen verran lähellä jo ko. päivänä, että kuurosateita oli lännessä ja rintamasateet tulivat seuraavana päivänä kunnollisemminkin Suomeen pitäen kunnon helleilmamassat taas täpärästi Suomen eteläpuolella etenemässä itään; Itä-Euroopassa oli taas +30 asteen ylityksiä.

Sitten seuraavaa hellettä jouduttiin odottelemaan tarkastelualueelle 26.8. saakka, josta alkoi ajankohtaan nähden erittäin lämmin elo-syyskuun vaihde reilun viikon ajaksi useine hellepäivineen - siihen palaan helleseurantaosassa 7, ja seuraavaksi tulee tämän osan lämpötilalistaukset tilanneselostuksineen >>

Lämpötilat on poimittu Ilmatieteen laitoksen säähavaintoarkistosta, ja lukemat pyöristän aina puolivälistä asteita ylöspäin lähimpään kokonaislukuun. 

Hämeenlinnan tietoja edustaa Hattulan Lepaan sääasemalta saadut lukemat ja Sopenkorven sääasemalta saadaan Lahden lukemat näissä seurannoissa. Tarvittaessa myös muiden asemien kohdalla tietojen silloin tällöin puuttuessa (valitettava ongelma nykyään!) valitsen kulloinkin korvaaviksi tiedoiksi seuraavaksi lähimmän aseman lukemat.

Tässä on viime kesän uudistuksesta tuttu selitys lukemamerkinnöistä: Ylipäätään hellelukemiin (tasan +25 astetta ja sen yli +29 asteeseen saakka) päätyvät maksimilämpötilojen arvot merkitsen punaisella. Sitten +30 asteen ja sitä korkeammat helteet +34 asteeseen saakka merkitsen paksufonttisella punaisella. Lopulta +35 asteen helteet ja sitä kuumemmat lukemat laitan puolestaan paksufonttisella ruskehtavan punaisella.


Lauantain 10.8.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +21 astetta, Turku +24 astetta, Salo +24 astetta, Pori +24 astetta, Hämeenlinna +26 astetta, Tampere; Härmälä +24 astetta, Tampere; Siilinkari +23 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +22 astetta, Vantaa +23 astetta, Hyvinkää +25 astetta, Lahti +25 astetta, Kouvola +25 astetta, Porvoo +23 astetta, Lappeenranta; Lepola +23 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +23 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +25 astetta, Jyväskylä +24 astetta, Savonlinna +20 astetta, Joensuu +19 astetta ja Ilomantsi +18 astetta.

Päivä alkoi tyynessä korkeapaineen selänteessä, missä yön aikana edellispäivän kuurosateiden pilvijäänteet hälvenivät, ja aamu oli laajasti selkeä tarkastelualueella. Sitten länsilounaasta lähestyneen matalapaineen säärintama lähestyi aluetta, minkä edellä alkoi virtaamaan etelästä heikosti lämmintä ilmaa; tässä yhteydessä lännestä alkaen taivaalle levittäytyi vaihtelevaa yläpilviharsoa untuva- ja harsopilvineen, ja myöhemmin illalla seassa oli myös keskipilvilauttoja eli mm. hahtuvapilviä. Hitaasti edenneet rintamasateet ehtivät illalla kuitenkin vasta lounaiskolkkaan.

Iltapäivän lämpötilat kohosivat virinneessä etelätuulessa monin paikoin +25 asteen vaiheille etenkin Uudenmaan sisämaassa sekä Kanta- ja Päijät-Hämeessä. Lounaiskolkassa pilvisyyden runsaus hillitsi jo lämpötilan nousua hieman, ja toisaalta itäkolkkaan lämpimän ilman vaikutus ei ehtinyt, jolloin maksimilämpötilat jäivät siellä jopa osittain vajaaseen +20 asteeseen; sitä viileyttä tehosti siellä myös Venäjän puolelta ulottunut pilvisyys.

Lauantain 17.8.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +21 astetta, Turku +21 astetta, Salo +22 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +24 astetta, Tampere; Härmälä +23 astetta, Tampere; Siilinkari +21 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +22 astetta, Vantaa +22 astetta, Hyvinkää +23 astetta, Lahti +23 astetta, Kouvola +23 astetta, Porvoo +22 astetta, Lappeenranta; Lepola +22 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +23 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +24 astetta, Jyväskylä +23 astetta, Savonlinna +23 astetta, Joensuu +21 astetta ja Ilomantsi +21 astetta.

Baltiasta koilliseen oli hieman vahvistuvaa korkeapaineen selännettä, jolloin tarkastelualue jäi vähitellen lämpenevän ja kostean lounaisvirtauksen alueelle. Siinä edellispäivän vähäisistä kuurosateista oli jäänyt yöksi ja aamuksi vaihtelevasti sekä keskipilvilauttoja että sumupilviä. Ilmamassa oli kostean utuista. 

Muutoin aamusta iltapäivälle vallitsivat länsilounaasta lipuneet ylä- ja keskipilvilautat, missä etenkin idässä aurinko pääsi paikoin paistamaan hyvin. Länsiosan sisämaassa nousi iltapäiväksi selvimmin kumpupilvisyyttä, ja osa niistä kasvoi paikoin kuurosateiksi saakka. Illalla Ruotsista alkoi lähestymään läntisen matalapaineen rintamasateet, jolloin pilvisyys runsastui vaiheittain, ja seuranneesta yöstä alkaen sateet valtasivat länsiosia.

Näissä merkeissä selvimmin lähelle hellerajaa päästiin paikoin sisämaan aurinkoisimmilla paikoilla, kuten mm. Hämeenlinnassa ja Mikkelissä. Vaikka hellerajaa ei aivan ylitetty, niin silti nämä tarkastelualueen lämpötilat olivat tässä vaiheessa loppukesää jo selvästi tavanomaisia päivälämpötiloja korkeampia ja ilmamassan kosteus voimisti lämmön tuntua yönkin oltua lämmin n. +15 asteen minimilämpötiloineen - seuraava yökin oli hyvin lämmin ja itäosissa lähenneltiin 18.8. päivälämpötiloissa vielä hellerajaa paikoin.

Viimeisenä kertaan tässä vaiheessa ilmenneitä luonnon kasvillisuuden kehityksen ja vesistöjen lämpötilojen vaiheita: Edelliskerroista poiketen en teekään tässä lopussa kertausta seuraavaan helteeseen saakka ilmenneistä sääoloista, vaan teen sen vasta siinä 7. helleseurantaosassa alkuun. Niinpä tässä tulee vain tämän elokuun alkupuoliskon kasvillisuuden ja vesistöjen vaiheita esittelyyn >>

Aluksi elokuun 5 ensimmäisen päivän aikana varsin vähän tapahtui kasvillisuuden parissa, koska ensinnäkin oli niin viileää, jolloin kasvukauden eteneminen oli hidasta etenkin itäosissa. 

Toisekseen kunnollisia sateita ei vielä silloin esiintynyt, jolloin heinäkuun kuivuudesta toipuminen ei päässyt vielä alkamaan. Tosin isoimpia visuaalisia muutoksia maisemissa oli tässä vaiheessa se, miten kallioisten mäkien alueilla edeltäneen helteen lopussa kuivuuden takia kellastuneita puiden lehtiä alkoi varista pois, jolloin mm. koivikot (Betula sp.) sellaisilla paikoilla muuttuivat "ruskaisista" paljolti jo alastomiksikin. 

Osassa lehtipuita kellastuneita lehtiä ehti silti vielä ilmestymään lisääkin ennen kuivuuden lopulta kunnolla päättäneitä em. rankkasateita; mm. puistoissa pienet vuorijalavien (Ulmus glabra) yksilöt jatkoivat paikoin kellastumistaan, ja kaupunkien kaduilla vielä jotkin puistolehmukset (Tilia X vulgaris).

Seuranneet vuorokaudet alkoivat sisältää paremman lämmön lisäksi enemmän niitä sateitakin, jolloin kuivuustoipuminen pääsi alkamaan: aluksi kaikki paikat eivät vielä saaneet tarpeeksi sateita, mutta toisin paikoin mm. nurmikot alkoivat jo muuttumaan vihreämmiksi ja kasvamaan uudestaan. 

Varsinainen kuivuuden kokonaan päättymisen vaihe käynnistyi tuosta 10. ja 17.8. välisestä kostean lämpimästä ja monin paikoin rankkasateisesta matalapainevaiheesta: tällöin nurmikot alkoivat muuttumaan elokuun loppupuolelle tultaessa jo ajankohtaan nähden normaalisti kasvaviksi lähes kauttaaltaan.

Puustot ja muut puuvartiset kasvit alkoivat siitä lähtien toipumaan sen verran kuin se näin loppukesän myöhäisessä kasvukauden vaiheessa oli mahdollista: eli mm. kuivuudesta elävinä selvinneet oksat pääasiassa tekivät kuluneen kesän uusia oksiaan ja talvisilmujaan valmiiksi talvea varten, ja enää vain pieneltä osaltaan alkoi uusien korvaavien versojen kasvua kuivuudessa kärsineiden / kuolleiden oksistojen tilalle mm. joissakin koristepensaissa.

Kasvukauden etenemisen aste pysyi edelleen varsin hyvin etuajassa tavanomaiseen aikatauluun verrattuna elokuun alun viileästä vaiheesta huolimatta, jolloin hedelmien etuaikaista kypsymistä tapahtui: mm. omena- ja marjasatoja kypsyi hyvin niillä paikoilla, missä kuivuus ei ollut varistanut / vioittanut raakilevaiheisia hedelmiään / marjojaan liikaa. Maaseudulla viljojen puintikausi pääsi vauhtiin, mutta toisin paikoin nuo em. rankkasateet alkoivat hieman haittaamaan niitä töitä. 

Monissa pihlajalajeissa (Sorbus sp.) saavutettiin elokuun alkupuoliskolla täysin kypsät marjasadot, ja ne olivatkin tänä vuonna äärimmäisen runsaat yleisesti, joten tässä vaiheessa ne puut tulivat maisemissa erityisen näyttävästi näkyviin! - Näytti myös siltä, että pihlajien marjasadot eivät kärsineet tuosta edeltäneestä kuivuudesta juurikaan, vaan onnistuivat säilymään varistumatta melkein kaikkialla joitakin kallioisia ja muita vastaavan kuivia kasvupaikkoja lukuun ottamatta. 

Puutarhoissa ja puistoissa aronioissa (Aronia sp.), lumimarjoissa (Symphoricarpos sp.) ja muissa myöhään marjojaan kypsyttävissä pensaslajeissa tapahtui jo ennenaikaista kypsymisen alkua, ja niissäkään ei ollut havaittavissa kuivuuden takia raakilevaristumista. Syyshortensioissa (Hydrangea paniculata "Grandiflora") puolestaan sattui kukinnan täysi vaihe jo elokuun alkupuoliskolle, ja kuun puolivälissä alkoi jo näkymään monin paikoin niiden kukintojen tyypillistä vaaleanpunaista loppuvaihettakin. 

Luonnossa maitohorsmilla (Chamaenerion angustifolium) jatkui elokuun alkupuoliskon mittaan hedelmävillojensa siemennysvaihe ilmaan vaihtelevasti mm. kasvupaikkojen kuivuuserojen mukaan. Monet maitohorsmakasvustot olivat myös kärsineet edeltäneestä heinäkuun lopun kuivasta helteestä sen verran, että niissä lehtiään oli ruskistunut kuiviksi paikoin paljonkin varsiensa alaosista alkaen.

Pujon (Artemisia vulgaris), rantakukan (Lythrum salicaria) ja järviruo'on (Phragmites australis) kukinnat pitkittyivät elokuun viileän alun takia, ja kääntyivät hitaasti lopuilleen. Runsaiden sateiden tultua alkoi joillakin ruohovartisilla lajeilla tapahtumaan uusintakasvua ja jopa uusintakukintaakin, kuten esim. saunakukalla (Tripleurospermum inodorum) ja nurmikkojen syysmaitiaisella (Leontodon autumnalis).

Vesistöissä (järvet ja merien ranta-alueet) pintavesien lämpötilat pysyivät melkein koko ajan lähes samoina ollen pääasiassa +16 ja +20 asteen välillä; siitä edellisessä seurantaosassa jo mainitusta ja 6.8. alkaneesta lämpimämmästä sääjaksosta johtuen pintavesilämpötilat nousivat kuitenkin parisen astetta lähemmäksi +20 astetta ja joillakin paikoilla sen lukeman tienoillekin, ja pysyivät sitten siinä 17.8. saakka ja siitä ylikin - kesäinen uintikausi ei siis ihan vielä loppunut.

Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 5 (Hellejakso 18. - 29.7.2019)

Päivitän ajallisesti puolisen vuotta jälkikäteen kesän 2019 loput helletilanteet tähän seurantaan, missä tämän osan 5 julkaisen tänään 8.2.2020 klo. 12:00 - julkaisukohdaksi tälle osalle takautuvana aikana valitsen tämän kertaisen helteen viimeisen päivän, eli 29.7. ja kellonajaksi vapaan muodollisesti 23:55. 

Tämä hellejakso muodostui koko kesän pisimmäksi ja myös kuumimmaksi: hellettä kesti etenkin tarkastelualueen länsiosissa lähes yhtä mittaa 18. - 29.7. välisen ajan (itäkolkassa selvästi lyhyemmän ajan), mutta kuuminta vaihetta reilusti ja laajasti yli +30 asteen maksimilämpötiloineen oli siitä "vain" hellejakson kaksi lähes viimeistä päivää, eli 27. ja 28.7. Tosin joitakin +30 asteen ylityksiä sen lisäksi oli myös jo 24.7. alkaen päivittäin. 

Lämpötilalistausten viimeiseksi osaksi valitsin poikkeuksellisesti myös kaksi seuraavaa helteetöntä päivää (30. ja 31.7.) osaksi tarkasteluita, koska siinä kohtaa tapahtui ennätyksellisen raju kylmeneminen edeltäneestä ankarasta helteestä jopa osaksi ennätyskylmäänkin säähän!

Pikantein ilmiö koko hellejaksossa oli etelärannikolle äitynyt ennätyskuumuus 28.7., jolloin mm. Helsingin Kaisaniemen sääaseman koko yli 150 vuotisen historian edellinen helle-ennätys rikottiin jopa yli asteella (lisää aiheesta lämpötilalistausten yhteydessä alla)!

Toiseksi pikantein ilmiö tässä helteessä oli ukkosten vähäisyys ja vaisuus ilmamassojen kuivuuden ja epävakaisuuden puutteen takia, ja itse asiassa monet alueet jäivät sen takia koko hellejakson ajan tykkänään ilman sateita, ja myös viilenneen sään tapahduttuakin kuun lopussa; erityisen sateetonta oli mm. etelärannikolla ja paikoin lännen sisämaassakin. Tämä aiheutti heinäkuun loppuun mennessä monin paikoin erityisen pahaa kuivuutta ja kasvillisuudelle isoa haittaa!

Suursäätilan tarkastelussa tämä hellejakso alkoi melko rauhallisesti ja kuumeten vähitellen laajasti Euroopassa ja Suomessa, kun 18. - 21.7. välillä korkeapaineen selännettä pysyi etelä-pohjoissuunnassa Itämeren-Skandinavian paikkeilla ja Keski-Euroopassa, ja kun se sitten pohjoisosiltaan siirtyi idemmäksi Suomen päälle syrjäyttäen viimein itäkolkassa viipyneet matalapaineen sateet ja viileämmän sään pois.

Sitten 22.7. paikkeilla Etelä-Suomen hellettä häiritsi lievästi Etelä-Skandinaviasta saapunut matalapaine, joka kuitenkin heikkeni pois Etelä-Suomen ja Baltian yllä antaen tilaa jo seuraavana päivänä uudestaan muodostuneelle korkeapaineen selänteelle; tämä selänne asettui 23. ja 24.7. ajaksi suunnilleen Novaja Zemljan tienoolta Suomen yli Keski-Eurooppaan ulottuneelle vyöhykkeelle, jolloin helle voimistui manner-Euroopassa ennätyskuumaksi länsiosiltaan, kun Afrikasta selänteen länsipuolitse pääsi virtaamaan kuumuutta Espanjan ja Ranskan kautta kohti Saksaa ja Skandinaviaa: Ranskassa ja Saksassa saakka ylitettiin monin paikoin +40 astetta!

Helle voimistui entisestään jo tässä vaiheessa Suomessakin; itäkolkkaan selänteen itäreunalla pääsi silti annos viileää ilmaa Vienanmereltä keskeyttäen helteen siellä hetkeksi.

Korkeapaineen selänteestä muodostui 25. ja 26.7. aikana laajempi korkeapaineen alue Länsi-Venäjän ja Fennoskandian ylle, jolloin hellealue sekä laajeni entisestään Suomen ulkopuolellakin että voimistui yhä enemmän +30 asteen ylityksiin tarkastelualueellakin ilmamassojen kuumennuttua heikkotuulisessa säässä sijoillaan ja saatuaan tuolta Länsi-Euroopan ennätyskuumuudesta annoksen Skandinavian kautta. Samaan aikaan Länsi-Euroopan kuumuus jo väistyi rajuja ukkosia sisältäneen matalapaineen vallattua sen alueen lännestä.

Tähän Fennoskandian hellekorkeapaineeseen alkoi sitten yhdistyä 27.7. Jäämerelle voimistuneen toisen korkeapaineen vaikutus, jolloin ne alkoivat sulautua yhteen ja niiden itäpuolelle Venäjälle alkoi muodostua koillisesta ilmavirtausta kohti Suomea: tämä mahdollisti 27. ja 28.7. kuumimman helteen pakkautumista eteläisimpään Suomeen niin, että ennen koillisesta saapuneiden viileämpien tuulien vaikutusta sijoillaan tyyninä päivinä sisämaassa kuumentunut ilmamassa huipensi kuumuutensa etelärannikkoa vasten 28.7. koillistuulia edeltäneenä esivyöhykkeenä.

Sitten tuon Jäämeren korkeapaineen työntyminen kunnolla Lappiin päästi paljon viileämmät koillistuulet vaikuttamaan Etelä-Suomeen 29.7. alkaen, jolloin helteen kaikkoaminen tapahtui jyrkkärajaisesti edeltäneen päivän kuumuuteen nähden: ko. päivänä lounaiskolkan ja itäkolkan välinen maksimilämpötilojen ero oli siksi ennätyssuuri, jolloin Turussa oli vielä +30 astetta ja Ilomantsissa vain vähän päälle +10 astetta!

Näin hellejakso tuli päätökseen sateettomasti kuivan kuumuuden vaihduttua yhtäkkiä sanan mukaisesti yhdessä yössä kuivaan koleuteen laajalla alueella. Samalla hellealue pienentyi manner-Euroopassa kattamaan ensin enää Itä-Eurooppaa. Sitten 31.7. mennessä hellettä oli taas vain Välimerellä ja Mustanmeren ympäristössä, ja muualla manner-Euroopassa esiintyi kesäisen rajuja ukkosia monin paikoin.

Heinäkuun kaksi viimeistä päivää Suomen osalta olivatkin sitten ajankohtaan nähden erityisen koleita varsinkin idässä, kun Jäämeren korkeapaine jäi ulottumaan selänteenä Skandinaviaan ja Suomen itäpuolelle voimistui raju matalapaine: näiden välistä pääsi virtaamaan voimakkaasti Jäämeren koleutta Vienanmeren kautta tarkastelualueelle.

Seuraavaksi tämän erittäin vaiherikkaan ja historiallisen hellejakson lämpötilalistaukset tilanneselostuksineen >>

Lämpötilat on poimittu Ilmatieteen laitoksen säähavaintoarkistosta, ja lukemat pyöristän aina puolivälistä asteita ylöspäin lähimpään kokonaislukuun. 

Hämeenlinnan tietoja edustaa Hattulan Lepaan sääasemalta saadut lukemat ja Sopenkorven sääasemalta saadaan Lahden lukemat näissä seurannoissa. Tarvittaessa myös muiden asemien kohdalla tietojen silloin tällöin puuttuessa (valitettava ongelma nykyään!) valitsen kulloinkin korvaaviksi tiedoiksi seuraavaksi lähimmän aseman lukemat.

Tässä on viime kesän uudistuksesta tuttu selitys lukemamerkinnöistä: Ylipäätään hellelukemiin (tasan +25 astetta ja sen yli +29 asteeseen saakka) päätyvät maksimilämpötilojen arvot merkitsen punaisella. Sitten +30 asteen ja sitä korkeammat helteet +34 asteeseen saakka merkitsen paksufonttisella punaisella. Lopulta +35 asteen helteet ja sitä kuumemmat lukemat laitan puolestaan paksufonttisella ruskehtavan punaisella.


Torstain 18.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +22 astetta, Turku +24 astetta, Salo +24 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +24 astetta, Tampere; Härmälä +22 astetta, Tampere; Siilinkari +20 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +25 astetta, Vantaa +25 astetta, Hyvinkää +23 astetta, Lahti +23 astetta, Kouvola +24 astetta, Porvoo +25 astetta, Lappeenranta; Lepola +21 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +21 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +25 astetta, Mikkeli +23 astetta, Jyväskylä +22 astetta, Savonlinna +19 astetta, Joensuu +19 astetta ja Ilomantsi +18 astetta.

Korkeapaineen selänne pysyi lähes sijoillaan Keski-Euroopasta Skandinavian kautta pohjoiseen, ja samalla tarkastelualueen itäosissa pysyi vielä epävakainen sateiden alue ulottuen kaakkoispuolella olleesta matalapaineesta. 

Tässä vaiheessa tarkastelualueella vallitsi heikko-kohtalainen idän ja pohjoisen välinen virtaus, missä lämpö pakkaantui eniten eteläisimpiin osiin kumoten myös Suomenlahden merituulen vaikutuksen etelärannikolla. Näin ollen hellerajan tuntumaan päästiin nimen omaan etelärannikon tuntumassa, ja jopa niinkin merellisessä paikassa kuin Kotka Rankki. Muutoin jäätiin +20 ja +24 asteen välille, ja itäosissa oli sateissa viileintä jopa vajaan +20 asteen päivälämpötiloineen.

Pilvisyys oli siis runsainta idässä tyypilliseen kuurosadetilanteen tapaan, jossa iltapäivällä kumpupilvet kasvoivat kuuroiksi ja paikoin heikoiksi ukkosiksi; itäkolkassa oli tosin yhtenäistäkin sadetta. Muualla tarkastelualueella oli muutoin selkeää, mutta osassa aluetta näkyi itätaivaalla ko. idän epävakaisen vyöhykkeen etureunapilvinä untuva- ja harsopilvivallia. Lisäksi iltapäiväksi syntyi sisämaahan poutaisia kumpupilviä, ja illalla ne hälvenivät tyypillisesti pois.

Perjantain 19.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +24 astetta, Turku +25 astetta, Salo +24 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +25 astetta, Tampere; Härmälä +23 astetta, Tampere; Siilinkari +21 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +25 astetta, Vantaa +25 astetta, Hyvinkää +24 astetta, Lahti +24 astetta, Kouvola +20 astetta, Porvoo +24 astetta, Lappeenranta; Lepola +18 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +17 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +20 astetta, Jyväskylä +23 astetta, Savonlinna +17 astetta, Joensuu +17 astetta ja Ilomantsi +16 astetta.

Edellisen päivän kaltainen tilanne toistui lähes yksi yhteen, kun korkeapaineen selänne pysyi Skandinaviasta Keski-Eurooppaan ulottuneella vyöhykkeellä, ja tarkastelualueen itäosissa pysyi edelleen epävakainen vyöhyke ja kaakossa sama matalapaine.

Itäkolkassa jatkuivat yhtenäisetkin sateet jopa edellispäivääkin viileämmässä säässä, ja muutoin itäosissa oli iltapäivällä kuurosateita. Muualla tarkastelualueella jatkui itäosien untuva- ja harsopilvivallin näkyminen selkeässä säässä itätaivaalla, ja iltapäivällä-alkuillalla oli poutaista kumpupilvisyyttä tyypillisesti. 

Tällä kerralla koillisvirtaus mantereelta toi edellispäivään nähden runsaammin noita kumpupilviä etelärannikolle ja merellekin, joten päivälämpötiloissa oli sen aiheuttamaa muutosta; helteisin alue siirtyi vähän lännemmäksi aurinkoisimmalle alueelle, jolloin hellerajalle päästiin lounaiskolkassakin etelärannikon lisäksi. Samalla mm. Kotka Rankissa viilentyi selvästi edellispäivään nähden. Lounaan tyynissä tuulissa Maarianhamina lämpeni lähes helteeseen.

Lauantain 20.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +25 astetta, Turku +27 astetta, Salo +26 astetta, Pori +24 astetta, Hämeenlinna +26 astetta, Tampere; Härmälä +25 astetta, Tampere; Siilinkari +26 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +25 astetta, Vantaa +27 astetta, Hyvinkää +25 astetta, Lahti +25 astetta, Kouvola +24 astetta, Porvoo +26 astetta, Lappeenranta; Lepola +21 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +21 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +24 astetta, Mikkeli +24 astetta, Jyväskylä +25 astetta, Savonlinna +21 astetta, Joensuu +21 astetta ja Ilomantsi +22 astetta.

Korkeapaineen selänne tuli hieman paremmin Suomen päälle lännestä ja samalla kaakon matalapaine heikkeni: näin ollen itäosien epävakainen alue surkastui lähes jo pois ja niinpä siellä syntyi enää hyvin pienellä alueella kuuropilviä iltapäivällä, ja siksi siellä oli edellispäivää jo paljon lämpimämpää.

Muualla tarkastelualueella oli muutoin selkeää, mutta taas iltapäiväksi ja alkuillaksi syntyi poutaista kumpupilvisyyttä. Koillistuulet kääntyivät puhaltamaan luoteesta, ja ne olivat edellispäivää heikompia. Näin ollen iltapäivän kumpupilviä ei ajautunut etelärannikolle ja merelle enää edellispäivän tapaan niin paljoa.

Näissä asetelmissa helteisin alue oli edelleen eteläisin osa Uudeltamaalta Varsinais-Suomeen, missä tällä kertaa ylitettiin helleraja aikaisempaa vähän reilummin +27 asteen paikkeille saakka. Myös lounaissaaristossa päästiin hellerajan tuntumaan tyynissä säissä, ja kun merivedetkin olivat jo ulappaa myöten lämpenemässä hyvin.

Sunnuntain 21.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +24 astetta, Turku +27 astetta, Salo +28 astetta, Pori +28 astetta, Hämeenlinna +28 astetta, Tampere; Härmälä +27 astetta, Tampere; Siilinkari +26 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +25 astetta, Vantaa +27 astetta, Hyvinkää +27 astetta, Lahti +28 astetta, Kouvola +27 astetta, Porvoo +27 astetta, Lappeenranta; Lepola +24 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +25 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +23 astetta, Mikkeli +27 astetta, Jyväskylä +27 astetta, Savonlinna +24 astetta, Joensuu +24 astetta ja Ilomantsi +24 astetta.

Etelä-Skandinaviaan saapui Britteinsaarilta pieni matalapaine sateineen ja ukkosineen, ja samalla korkeapaineen selänne siirtyi kokonaan Suomen ylle. Tällöin sää oli tarkastelualueella erittäin heikkotuulista ja ajoittain oli aivan tyyntä. Sää oli kauttaaltaan poutaista ja muutoin oli selkeää koko alueella, mutta taas iltapäiväksi ja alkuillaksi syntyi poutaista kumpupilvisyyttä, jota oli tosin edellispäivää hieman vähemmän.

Päivälämpötilat kohosivat sijoillaan lämpenevässä ilmamassassa parilla asteella edellispäivään nähden, jolloin hellettä oli jo lähes kaikkialla muualla paitsi ei aivan vielä itäkolkassa; kuumin alue laajeni Uudeltamaalta ja Varsinais-Suomesta myös Satakuntaan sekä Kanta- ja Päijät-Hämeeseen monin paikoin +28 asteen tienoon lukemineen. 

Toisaalta lounaissaaristoon vaikutti tuon Skandinavian matalapaine etelätuulen kera niin, että Maarianhaminassa jäätiin hieman hellerajan alapuolelle. Samalla tyynituulisessa tilanteessa etelärannikolla korostui aikaisempaan nähden merituulen viilentävä vaikutus; länsirannikolla tuuli kävi puolestaan sopivasti mantereelta, jolloin mm. Pori oli selvästi helteessä.

Maanantain 22.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +21 astetta, Turku +23 astetta, Salo +25 astetta, Pori +28 astetta, Hämeenlinna +27 astetta, Tampere; Härmälä +28 astetta, Tampere; Siilinkari +25 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +23 astetta, Vantaa +25 astetta, Hyvinkää +26 astetta, Lahti +27 astetta, Kouvola +27 astetta, Porvoo +25 astetta, Lappeenranta; Lepola +25 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +25 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +24 astetta, Mikkeli +26 astetta, Jyväskylä +27 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +25 astetta ja Ilomantsi +24 astetta.

Matalapaine siirtyi vähitellen Etelä-Skandinaviasta Etelä-Suomen ja Baltian päälle, mutta heikkeni koko ajan siirtyessään; illalla se jo surkastui pois alueen yllä. Samalla korkeapaineen selänne vetäytyi hieman Suomen päältä pois ja vahvistui koilliseen Novaja Zemljan suuntaan. Tuulet olivat enimmäkseen idästä-kaakosta, mutta hyvin heikkoja ja ajoittain oli aivan tyyntä.

Matalapaine toi aamu- ja iltapäiväksi Uudeltamaalta Varsinais-Suomeen ulottuvalle vyöhykkeelle runsasta pilvisyyttä, missä se pysyi myöhään iltaan saakka lähes hajoamatta; iltapäivän aikana vyöhykkeellä esiintyi kuurosateita, mutta sademäärät jäivät vähiin, ja illalla kuuroja siirtyi myös Satakunnan puolelle. Tällä eteläisimmällä alueella jäi täten helleraja saavuttamatta, kuten yllä nähdään.

Tuon pilvialueen ulkopuolella sisämaassa jäi vallitsemaan poutainen ja vähäpilvinen sää, missä muutoin oli selkeääkin, mutta iltapäivällä esiintyi tuttuun tapaan kumpupilvisyyttä. Tällä alueella helle laajeni kattamaan paremmin myös itäkolkkaa, mutta kuumin alue oli vyöhyke Päijät-Hämeestä Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan kautta Satakuntaan paikoin n. +28 asteen maksimilämpötiloineen; mantereelta puhaltaneen tuulen ansiosta Porikin oli taas varsin kuumissa säissä.

Tiistain 23.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +23 astetta, Turku +26 astetta, Salo +26 astetta, Pori +25 astetta, Hämeenlinna +27 astetta, Tampere; Härmälä +25 astetta, Tampere; Siilinkari +24 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +26 astetta, Vantaa +27 astetta, Hyvinkää +26 astetta, Lahti +27 astetta, Kouvola +28 astetta, Porvoo +28 astetta, Lappeenranta; Lepola +25 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +25 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +25 astetta, Mikkeli +26 astetta, Jyväskylä +27 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +25 astetta ja Ilomantsi +25 astetta.

Korkeapaineen selänne alkoi muotoutumaan uudestaan Suomen ylle, missä Novaja Zemljan tienoon korkeapaineesta kuroutui selännettä lounaaseen Suomen yli kohti Keski-Eurooppaa. Tuulet olivat edelleen hyvin heikkoja ja ajoittain oli aivan tyyntä; selänteen itäreunalla tuuli koillisesta ja länsireunalla lounaasta.

Tässä yhteydessä tarkastelualueen länsiosiin jäi kuitenkin vielä edellispäivän matalapaineesta sen verran epävakaista aluetta jäänteeksi, että yöllä ja aamulla oli vielä vaihtelevasti keskipilvilauttailua ja hieman kuurosateita syntyi Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Uudenmaan länsiosien sisämaassa iltapäivällä ja alkuillalla.

Pilvisyys oli muutoin vähäistä, ja muualla iltapäivän kumpupilvisyys ei jaksanut nousta kuuropilviasteelle; illalla sää alkoi selkenemään vain osittain lounaan epävakaisena vielä pysyneellä alueella.

Maksimilämpötilat jäivät tuolla epävakaisella alueella hellerajan tuntumaan, ja siten kuuminta oli kaakkoisosissa, koska hyvin heikoilla vallinneilla koillistuulilla lämpöä pakkaantui sinne. Itäkolkassa päästiin vain hellerajan tuntumaan, kun samat vallinneet heikot tuulet puhalsivat sen verran viileältä Vienanmereltä päin.

Keskiviikon 24.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +27 astetta, Turku +28 astetta, Salo +28 astetta, Pori +24 astetta, Hämeenlinna +29 astetta, Tampere; Härmälä +27 astetta, Tampere; Siilinkari +28 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +29 astetta, Vantaa +30 astetta, Hyvinkää +28 astetta, Lahti +28 astetta, Kouvola +29 astetta, Porvoo +30 astetta, Lappeenranta; Lepola +23 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +22 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +25 astetta, Mikkeli +28 astetta, Jyväskylä +29 astetta, Savonlinna +22 astetta, Joensuu +20 astetta ja Ilomantsi +21 astetta.

Korkeapaineen selännettä vahvistui Suomen yllä lounais-koillissuuntaisesti niin, että loppupäivällä selänne oli vahvin Skandinavian ja Länsi-Suomen yllä; samalla Vienanmeren eteläpuolelta kiertyi pieni ja hetkellinen matalapaine lähemmäksi itärajaa.

Näin ollen itäkolkassa tuon pienen matalapaineen kierrättämän pilvisyyden ja pohjois-koillistuulen takia maksimilämpötilat jäivät siellä vain +20 asteen vaiheille. 

Muualla tarkastelualueella helle sen sijaan voimistui hieman edellispäivästä monin paikoin, kun heikoissa ja ajoittain tyynissä tuulissa ilmamassa lämpeni sijoillaan poutasäässä; kuumimmaksi alueeksi muodostui vallinneissa heikoissa pohjoisen ja idän välisissä tuulissa eteläisin osa ja jopa etelärannikko, missä päästiin paikoin +30 asteen paikkeille (mm. Vantaa). Tätä edesauttoi sekin kun merivesien pintalämpötilojen nousu yhä enemmän +20 asteen paikkeille alkoi pitämään merituulen vaikutusta heikkona.

Yön-aamun aikana itäkolkan pilvistyneitä alueita lukuun ottamatta muualla sää selkeni aamuksi, ja taas vallitsi sitten loppupäivän ajan tyypillinen iltapäivän ja alkuillan poutaisten kumpupilvien aika, ja vallinneissa mantereelta tulleissa tuulissa kumpupilviä ajautui osaksi meren päällekin etelärannikolla. Illalla sää selkeni kokonaan.

Torstain 25.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +29 astetta, Turku +30 astetta, Salo +29 astetta, Pori +27 astetta, Hämeenlinna +29 astetta, Tampere; Härmälä +28 astetta, Tampere; Siilinkari +26 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +25 astetta, Vantaa +27 astetta, Hyvinkää +28 astetta, Lahti +28 astetta, Kouvola +28 astetta, Porvoo +27 astetta, Lappeenranta; Lepola +25 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +24 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +25 astetta, Mikkeli +26 astetta, Jyväskylä +27 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +25 astetta ja Ilomantsi +25 astetta.

Korkeapaineen selänne jakautui kahtia, missä toinen osa jäi Etelä-Skandinavian - Keski-Euroopan ylle, ja toinen osa jäi voimistumaan uudeksi korkeapaineeksi Vienanmeren tienoon ylle. Tässä tilanteessa kaakosta lähestyi Suomea sen verran matalapainetta, että sen myötä kaakkois-itätuulet voimistuivat hieman etenkin eteläisimmissä osissa.

Tilanteessa oli muutoin selkeää, mutta jälleen sisämaassa esiintyi iltapäivän ja alkuillan poutaista kumpupilvisyyttä; tosin tällä kertaa kaakkois-itätuuli ajoi pilvet iltapäivällä pois kauaksi sisämaahan etelässä, joten etelärannikon tienoo oli laajasti selkeä lukuun ottamatta aamupäivää, jolloin kumpupilvet syntyivät myös lähellä meren rannikkoa.

Helle palasi uudestaan itäkolkkaankin hellerajalle päässeiden lämpötilojen myötä matalapaineen sieltä poistuttua, mutta kuumin alue sijoittui virinneiden kaakkois-itätuulien ansiosta lounaiskolkkaan, missä päästiin +30 asteen tienoille. Jopa Maarianhaminassa oli mantereelta tulleiden itätuulten ansiosta varsin kuumaa. Etelärannikolla sen sijaan mereltä tuli vallinneissa tuulissa viilentävää vaikutusta.

Perjantain 26.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +27 astetta, Turku +30 astetta, Salo +28 astetta, Pori +29 astetta, Hämeenlinna +29 astetta, Tampere; Härmälä +28 astetta, Tampere; Siilinkari +27 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +26 astetta, Vantaa +28 astetta, Hyvinkää +28 astetta, Lahti +30 astetta, Kouvola +31 astetta, Porvoo +28 astetta, Lappeenranta; Lepola +28 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +28 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +28 astetta, Mikkeli +29 astetta, Jyväskylä +28 astetta, Savonlinna +28 astetta, Joensuu +28 astetta ja Ilomantsi +28 astetta.

Korkeapaine siirtyi keskukseltaan Vienanmeren tienoolta Fennoskandian ylle laajentuen ja voimistuen niin, että siihen sulautui myös tuo em. Etelä-Skandinavian korkeapaine: tilanteessa etenkin eteläisimmissä osissa vallitsi itätuulta, mutta keskemmällä Suomea vallitsi korkeapaineen tyynituulinen alue.

Pilvitilanne oli taas edellispäivän kaltainen, missä muutoin oli laajalti selkeää, mutta aamupäivällä alkoi poutaisten kumpupilvien kehitys. Siinä pilviä oli aluksi etelärannikollakin lähellä meren rantaa, mutta iltapäiväksi kumpupilvien esiintymisraja kaikkosi taas kauaksi sisämaahan tuulten takia. Illalla sää selkeni muutoin, mutta pientä hajanaista untuvapilvilauttailua kiertyi eteläisestä matalapaineesta alueelle.

Helle kuumeni korkeapaineen alueella laajasti sijoillaan, ja osaksi sen länsikautta Skandinaviasta kiertyi kuumuutta alueelle vähitellen: näin ollen maksimilämpötilat olivat laajasti parisen astetta edellispäivää korkeampia, mutta tällä kertaa kuumin alue sijoittui kaakon sisämaahan (Päijät-Häme ja Kymenlaakso), jossa ylitettiin paikoin +30 astetta. Itäkolkkakin kuumeni tässä vaiheessa jo selvästi hellelukemiin. 

Etelärannikolla puolestaan vaikutti vielä hieman viilentävästi itä-kaakkoistuuli mereltä. Maarianhaminassa jäätiin edellispäivän hellelukemista ilmeisesti jommalta kummalta meren ulapan puolelta tulleen viileämmän ilman takia, kun itävirtaus mantereelta tyrehtyi edellispäivään nähden.

Lauantain 27.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +29 astetta, Turku +32 astetta, Salo +32 astetta, Pori +29 astetta, Hämeenlinna +32 astetta, Tampere; Härmälä +30 astetta, Tampere; Siilinkari +29 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +29 astetta, Vantaa +32 astetta, Hyvinkää +31 astetta, Lahti +31 astetta, Kouvola +32 astetta, Porvoo +33 astetta, Lappeenranta; Lepola +30 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +29 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +29 astetta, Mikkeli +31 astetta, Jyväskylä +32 astetta, Savonlinna +31 astetta, Joensuu +30 astetta ja Ilomantsi +29 astetta.

Korkeapaine Fennoskandian yllä surkastui vähitellen, ja siihen alkoi sulautua Jäämereltä toista voimistuvaa korkeapainetta ensin Lappiin: tarkastelualueella jatkui silti vielä hyvin heikkotuulinen ja ilmamassan sijoillaan yhä enemmän kuumenemisen vaihe, jossa +30 asteen ylitykset maksimilämpötiloissa yleistyivät huomattavasti jopa +33 asteen paikkeille saakka. Itäkolkassa tosin esiintyi epävakaisuutta kuuroineen, jolloin Ilomantsissa ei ylitetty +30 astetta. 

Kuumin alue oli yhä etenkin kaakkoisosan sisämaa ja toisaalta lounaiskolkkakin, mutta nyt tuulet alkoivat virrata sen verran sisämaasta kohti etelärannikkoa, että myös aivan meren äärellä etelärannikolla meren viilentävä vaikutus kumoutui ja mm. Helsingissä oli jo lähes yhtä kuumaa kuin sisämaassa. Myös Maarianhaminan suuntaan pääsi taas mantereelta idästä ilmaa sen verran, että sielläkin kuumuus voimistui.

Muutoin oli selkeää, mutta taas sisämaassa esiintyi vähän kumpupilvisyyttä iltapäivällä ja alkuillalla. Ilmamassa oli muuttunut heikkotuulisessa säässä hieman autereiseksi, jolloin illalla auringon laskiessa oli näyttävää iltaruskoa auringonlaskun suunnassa taivaanrannassa.

Sunnuntain 28.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +32 astetta, Turku +33 astetta, Salo +33 astetta, Pori +33 astetta, Hämeenlinna +32 astetta, Tampere; Härmälä +31 astetta, Tampere; Siilinkari +28 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +33 astetta, Vantaa +33 astetta, Hyvinkää +31 astetta, Lahti +30 astetta, Kouvola +31 astetta, Porvoo +33 astetta, Lappeenranta; Lepola +28 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +26 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +31 astetta, Mikkeli +27 astetta, Jyväskylä +29 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +25 astetta ja Ilomantsi +24 astetta.

Jäämereltä työntyi Lappiin yhä enemmän korkeapaineen selännettä, ja tarkastelualueelta vanha korkeapaine alkoi olla sulautunut siihen; niinpä tarkastelualueella alkoi vallita koillisvirtausta, mutta aluksi edellispäivien aikana huippuunsa kuumentunut ilmamassa vallitsi lähes kaikkialla lukuun ottamatta itäkolkkaa, minne koillistuulet alkoivat jo tuoda viileämpää ilmaa.

Näin ollen itäkolkassa jäätiin jo "vain" hellerajalle lämpötiloissa. Muualla sen sijaan jatkui vielä +30 asteen ylitse reilustikin nousseet ankarat helteet, missä koillistuulella kuumin ilmamassa pakkaantui etelärannikon tuntumaan, ja monin paikoin aivan meren äärelläkin mitattiin n. +33 asteen lukemia! - tässä yhteydessä Helsingin Kaisaniemen sääasemalla mitattiin uusi koko historiansa lämpöennätys +33,2 astetta! Edellinen ennätys oli +31,6 astetta heinäkuulta 1945: ylen juttu.

Huomattavaa oli myös se, miten mantereelta pääsi Ahvenanmaallekin yli +30 asteen kuumuutta koillistuulten taivuttua sopivasti itätuuliksi siellä. Sama koski myös länsirannikkoa ja Poria. Sellainen kuumuus oli ennätyksellistä myös lounaissaaristossa!

Tilanteessa pilvisyys oli edelleen hyvin vähäistä; eli muutoin oli selkeää ja iltapäivällä esiintyi pientä kumpupilvisyyttä. Tällä kertaa koillistuulella kumpupilviä ajautui mantereelta etelärannikolla myös meren äärelle. Illalla viileämmän koillistuulen alettua vallata alaa vaiheittain oli taivaalla ajoittain keski- ja yläpilvilauttoja vaihtelevasti, mutta sateita ei tullut.

Maanantain 29.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +26 astetta, Turku +30 astetta, Salo +29 astetta, Pori +27 astetta, Hämeenlinna +24 astetta, Tampere; Härmälä +24 astetta, Tampere; Siilinkari +24 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +22 astetta, Vantaa +22 astetta, Hyvinkää +23 astetta, Lahti +23 astetta, Kouvola +20 astetta, Porvoo +21 astetta, Lappeenranta; Lepola +18 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +18 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +18 astetta, Jyväskylä +20 astetta, Savonlinna +16 astetta, Joensuu +14 astetta ja Ilomantsi +12 astetta.

Jäämeren korkeapaine piti selännettä työntyneenä Suomeen vaihtelevasti ja itäpuolella voimistui matalapainetta, jolloin koillisvirtaus korkean selänteen eteläpuolella syötti viileämpää ilmaa vaiheittain tarkastelualueelle ja jakoi tässä vaiheessa lämpötilaerot alueiden kesken ennätyksellisen suureksi kylmän ja helteisen eroina: yhtäältä helleilmamassa jäi vielä iltapäivään saakka vallitsemaan lounaiskolkkaan, mutta itäkolkassa koillisvirtaus voimistui ja kylmeni todella dramaattisesti.

Näin ollen hellettä mitattiin vielä Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa jopa +30 asteen paikkeille saakka vielä heikkotuulisena pysyneessä tilanteessa, mutta samaan aikaan idässä maksimilämpötilat jäivät jopa alle +15 asteen, ja äärimmillään Ilomantsissa vain reiluun +10 asteeseen; siellä sää oli lisäksi täysipilvistä ja sateista saaden aikaan erikoisen etusyksyisen tunnelman aikaisempaan nähden.

Muualla tarkastelualueella pilvisyys oli vaihtelevaa siten, että yöllä ja aamulla jatkui vain vähäinen ylä- ja keskipilvilauttailu, kunnes iltapäiväksi muodostui aikaisempaa runsaammin kumpupilviä, jotka lauttaantuivat ajoittain kumpukerrospilviksi ja sitä pilvilauttailua hahtuvapilvien kera jatkui myös illalla koko alueella voimistuneessa koillistuulessa; merkittäviä sateita ei tullut edelleenkään.

Seuraavaksi ylimääräisenä tarkasteluna otan esille kahden seuranneen päivän säät, koska mielenkiintoisesti edeltäneeseen helteeseen nähden ne olivat puolestaan erityisen viileitä etenkin idässä >>


Tiistain 30.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +17 astetta, Turku +22 astetta, Salo +19 astetta, Pori +20 astetta, Hämeenlinna +17 astetta, Tampere; Härmälä +18 astetta, Tampere; Siilinkari +18 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +19 astetta, Vantaa +18 astetta, Hyvinkää +18 astetta, Lahti +18 astetta, Kouvola +16 astetta, Porvoo +18 astetta, Lappeenranta; Lepola +14 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +14 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +18 astetta, Mikkeli +14 astetta, Jyväskylä +14 astetta, Savonlinna +12 astetta, Joensuu +11 astetta ja Ilomantsi +9 astetta.

Matalapaine Suomen itäpuolella voimistui lisää ja siirtyi vähän lähemmäksi Suomen itärajaa. Samalla Jäämeren korkeapaineen selännettä sijoittui Suomen sijaan Skandinaviaan: tällöin koko tarkastelualueella voimistui erittäin viileä koillisvirtaus, jossa täysipilvinen, sateisin ja kylmin sää pysyi kuitenkin pääasiassa Päijänteen tasan itäpuolella. Siellä päivän maksimilämpötilat jäivät alle +15 asteen, ja itäkolkassa jopa vain +10 asteen vaiheille ennätyksellisesti ajankohtaan nähden. 

Länsiosissa tuulet eivät olleet niin kylmiä eivätkä niin voimakkaita ja pilvisyys oli vaihtelevampaa päästäen välillä aurinkoakin esille; vallitsevimpia olivat lauttaantuneet kumpukerrospilvet ja hahtuvapilvet koko päivän ajan. Lounaiskolkkaan säästyi pieni kesäisen lämmön alue, missä päästiin edelleen sentään reiluun +20 asteeseen; siellä sitä taisi edesauttaa myös vähäpilvisimmäksi ja tuuleltaan heikoimmaksi jäänyt sää.

Keskiviikon 31.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +17 astetta, Turku +22 astetta, Salo +22 astetta, Pori +20 astetta, Hämeenlinna +21 astetta, Tampere; Härmälä +19 astetta, Tampere; Siilinkari +18 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +21 astetta, Vantaa +21 astetta, Hyvinkää +21 astetta, Lahti +19 astetta, Kouvola +18 astetta, Porvoo +22 astetta, Lappeenranta; Lepola +14 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +13 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +16 astetta, Mikkeli +15 astetta, Jyväskylä +17 astetta, Savonlinna +13 astetta, Joensuu +12 astetta ja Ilomantsi +12 astetta.

Matalapaine heikkeni jonkin verran tässä vaiheessa Suomen itäpuolella, mutta korkeapaineen selännettä jäi Skandinaviaan ulottuen Jäämeren korkeapaineesta: näin ollen viileä koillisvirtaus tasaantui tarkastelualueella siten, että itäosissa ei ollut enää niin sateista ja pilvistä ja tuulet olivat tasaisemmin kohtalaisia koko alueella; illalla länsiosissa tuulet jopa selvästi heikkenivät. 

Pilvisyys pysyi itse asiassa länsiosissa jopa lähinnä vain vaihtelevana yläpilvilauttailuna, koska ilmamassa oli niin kuivaa, ettei kumpupilviä syntynytkään. Siksi edellispäivää vähän laajemmin lännessä mitattiin sentään +20 asteen paikkeille päässeitä iltapäivän lämpötiloja.

Idän ja lounaiskolkan lämpötilaerot silti kaventuivat, missä idässä lämpeni muutamalla asteella edellispäivään nähden. Kuitenkin jopa alle +15 asteen päivälämpötilat olivat edelleen mm. Joensuun ja Ilomantsin seudulla ajankohtaan nähden erittäin kylmiä.

Seuraavaksi takautuvana päivityksenä kertaan seuranneeseen helletilanteeseen saakka vallinnutta säätä tarkastelualueella: Elokuussa helteet jäivät lähes olemattomiin melkein kuun loppuun saakka, ja siihen mennessä vain 10.8. ja 17.8. esiintyi lievää ja paikallista hellettä. Sitten elokuun viimeisellä viikolla tulikin yllättäen loppukesän tilanteeksi hyvin voimakas helleaalto. Sitä ennen nuo kaksi melkein / täpärää helletilannetta poimin kuitenkin esille seuraavassa helleseurantaosassa 6, ja tässä sitäkin ennen teen hieman kertausta elokuun säästä tarkastelualueella 1. - 9.8.:

Tuo heinäkuun kahden viimeisen päivän kaltainen hyvin viileä säätyyppi jatkui vielä elokuun 1. - 5. päivien aikanakin, missä Suomen itäpuolelle jäi pyörimään matalapainetta ja länsipuolelle asettui pysyvää korkeapainetta: näin ollen Suomeen ja tarkastelualueelle jäi vallitsemaan viileä koillisvirtaus, jossa itäosat olivat jatkuvasti viileimpiä ja siellä esiintyi sateitakin. Vain länsiosissa päästiin joinakin päivinä +20 asteen vaiheille poutasäässä, mutta idässä oli jopa joka päivä alle +15 asteen päivälämpötiloja. Lapissa koettiin öisin hallaa.

Kaikkein kylmintä ja suorastaan erittäin etusyksyistä oli kuitenkin Venäjän puolella Suomen ja Uralin välissä. Samaan aikaan helteet yrittivät tehdä paluuta manner-Eurooppaan, mutta pysyivät silti enimmäkseen lähinnä Välimeren ja Mustanmeren ympäristössä edelleen; yksittäisiä +25 asteen ylityksiä oli silti Etelä-Ruotsia myöten ajoittain.

Sitten 6. - 9.8. Britteinsaarten ja Etelä-Skandinavian suunnalta Suomeen alkoi vaikuttaa matalapainetta, jossa muutamat osakeskukset toivat sekä kuurottaisia sateita että lämpimämpää ilmamassaa Suomeen (ja Venäjällekin): poutahetkillä päivälämpötilat nousivat taas +20 asteen ylitse yleisesti ja Lapissa loppuivat yöhallat. Samalla manner-Euroopassa helteitä rajuine ukkosineen ulottui taas pohjoisemmaksi ajoittain noiden matalapaineiden liikkeiden mukaan.

Sitten 10.8. Suomen ylle saapui lännestä korkeapaineen selänne, jossa mahdollistui lähes / täpärästi helletilanne ennen Britteinsaarilta saapunutta seuraavaa entistä voimakkaampaa matalapainetta: palaan tähänkin tilanteeseen seuraavassa helleseurantaosassa 6.

Viimeisenä kertaan tässä vaiheessa ilmenneitä luonnon kasvillisuuden kehityksen ja vesistöjen lämpötilojen vaiheita: Tämä ennätysmäinen heinäkuun lopun hellejakso aiheutti kahdenlaista erityistä tilannetta kasvillisuuden parissa; kasvukauden kehityksen huomattavaa etuaikaisuutta uudestaan ja poikkeuksellisen pahaa kuivuushaittaa.

Tällä kertaa siis jo edeltäneen vähäsateisuuden takia ja nyt erityisesti tämän hellejakson vähäsateisuuden myötä kuivuus alkoi etenemään hyvin nopeasti ja pahasti varsin yleisesti ja monilla aikaisemmin sateitakin saaneilla kasvupaikoilla itäkolkan sateisimpia alueita lukuun ottamatta. Erityisen nopeasti kuivuus eteni tuon hellejakson viimeisten viiden päivän aikana, kun oli eniten +30 asteen ylityksiä päivälämpötiloissa.

Aluksi kuivuus alkoi näkyä maisemissa hellejakson alkupuoliskolla nurmikoiden yleisinä kellastumisina ja kallioisten paikkojen pienten lehtipuiden ja taimien lehtien kellastumisina. Helteen kuumimman loppupuoliskon aikana kuivuusongelmien näkyminen eskaloitui nopeasti kallioisilla mäkialueilla myös isojen lehtipuiden lehtien kellastumiseen, ja monin paikoin kallioisilla mäillä oli sitten kuin syysruska menossa, ja etenkin koivuissa (Betula sp.) se näkyi erityisesti. 

Samalla helteen loppuvaiheessa useiden nurmikoiden kasvu lakkasi käytännössä kokonaan moneksi päiväksi ja niiden kellastuminen laajeni edelleen; tähän kohtaan sattui myös valkoapilan (Trifolium repens) kukinnan loppuminen kokonaan ja syysmaitiaisen (Leontodon autumnalis) vasta alkaneen kukinnan taantuminen jo alkuunsa. 

Tavanomaista paljon korkeammat lämpötilat pitkän aikaa varsinkin lännessä kiihdyttivät kasvukauden etenemistahtia taas paljon etuaikaan tavanomaiseen aikatauluun verrattuna, jolloin mm. kukintavaiheet ja hedelmien kypsymiset kehittyivät yhä etuaikaisemmin heinäkuun loppuun mennessä: taas syntyi lopulta n. 2 - 3 viikkoa etuaikaa normaaliin verrattuna etenkin lännessä.

Näin esim. puistolehmuksen (Tilia X vulgaris) kukintahuipentuma juuri hellejakson alkuun mennessä tapahtuneena kääntyi sitten nopeasti kukinnan päättymiseen seuranneen helleviikon aikana. Puistolehmus kuului myös niihin puihin, mikä alkoi reagoimaan helteen kuumimmassa loppuvaiheessa kaduilla ja puistoissa kuivuuteen lehtiänsä kellastuttamalla ja varistamalla.

Kuivuutta parhaiten sietävät lehtipuulajit näyttivät olevan ainakin tammi (Quercus robur), lehtosaarni (Fraxinus excelsior) ja monet metsävaahterat (Acer platanoides) isoista lehdistään huolimatta; näillä ei siis esiintynyt lähes ollenkaan visuaalisia kuivuushaittoja, kuten lehtien kellastumista / nuutumista. Poikkeuksena olivat tosin näiden lajien kallioisille paikoille eksyneet taimet ja pienet puut, joiden lehdet nuutuivat pahastikin - tosin jo edelliskesän erittäin ankaran kuivuuden takia näitäkään taimia ei enää ollut paljoa elossa näillä kasvupaikoilla tälle vuodelle.

Monien havupuiden kuivuudensietokyky tuli tämänkin kuivuuden aikana hyvin ilmi, ja varsinkin metsämänty (Pinus sylvestris) on kuivuudelle erittäin karaistunut jopa kallioisilla kasvupaikoilla joitakin taimiaan lukuun ottamatta. Metsäkuusi (Picea abies) sen sijaan alkoi paikoin kärsiä selvästi kuivimmilla kasvupaikoilla mm. neulasiaan ruskistuttamalla.

Viljelykasveissa heinäkuun lopulla alkoi jo syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukkaterttujen kehittyminen kukintaan, ja jasmikkeista (Philadelphus sp.) viimeisten kukkijoiden kukinnat hurahtivat nopeasti muutamassa päivässä läpi heti helteen alettua. Aikaisemmin kukkineet jasmikkeet lopettivat kukintansa jo pääasiassa ennen helteen alkua ja sama tapahtui monilla japaninangervon lajikkeilla (Spiraea japonica cv.). 

Hedelmien kypsymisessä oli ajankohtaista mm. varhaisten omenoiden (Malus domestica) sadot; toisaalta raakilevaiheisia omenoita alkoi haittaamaan tuo kuivuus, jolloin raakilevarisemista ja -vioittumista tapahtui paikoin. Tämän helteen myötä maaseudun pelloilla alkoi myös hyvin etuaikaisesti viljasatojen kypsäksi tuleentumiset yleisesti.

Mustikan (Vaccinium myrtillus) marjasato ehti kypsymään metsissä sen verran hyvin ennen kuivuusongelmien huipentumista, ettei kuivuushaitat ehtineet paljoakaan vaikuttamaan sen sadon määrään. Puutarhoissa sen sijaan kastelutta jääneillä marjapensailla (herukat, vadelmat jne.) raakilevarisemista esiintyi monin paikoin pahemmin, kun niiden kypsyminen oli hellejakson aikana vielä osittain kesken.

Koristekasveissa perennat jatkoivat hyvää ja etuaikaista kukintaa kosteimmilla kasvupaikoilla tai jos niitä kasteltiin tarpeeksi hellejakson aikana: etuajassa monet normaalisti vasta elokuussa kukkivat lajit aloittivat jo tämän helteen aikana kukintansa; kuten monet syysleimut (Phlox cv.) ja myöhäiset kuunliljat (Hosta cv.) sekä ns. loppukesän jättiperennat tyyliin kultapallo (Rudbeckia laciniata "Goldball"). Liljat (Lilium sp.) lopettivat helteessä nopeasti kukintansa.

Luonnossa puolestaan maitohorsmat (Chamaenerion angustifolium) lopettivat kukintansa, ja paikoin äityivät hellejakson loppuun mennessä jo purskauttamaan sakeanaan ilmaan siemenvillaansa. Monet ohdakkeetkin (Cirsium sp.) etenivät hellejaksossa siemenvillavaiheeseen. Myöhäisistä kukkijoista järviruoko (Phragmites australis), rantakukka (Lythrum salicaria) ja pujo (Artemisia vulgaris) voimistuivat helteen myötä kukintahuippuun jo ennen elokuuta. 

Pujo osoitti kuivillakin kasvupaikoilla myös erinomaisen sietokykynsä ilmennyttä kuivuutta vastaan voimakkaan juurakkonsa ansiosta. Tämänlaiset kuivuutta sietävät ruohovartiset lajit alkoivatkin erottumaan ruskeaksi kuivuvilla niityillä ja ojanvarsilla hyvin edukseen.

Päinvastaisesti kuivuuden haitoille herkkää reagointia luonnon ruohovartisista lajeista osoitti toisena kesänä peräkkäin karhunputki (Angelica sylvestris) - Esim. eräällä seurannassani olleella kostealla niityllä havaitsin kesällä 2017 (sateinen ja viileä) erittäin runsasta ja rehevää karhunputken kukintaa, mutta seuranneen kesän heinäkuussa olleet kuumat ja erityisen kuivat säät surkastuttivat sen kukintaa selvästi. Lisäksi itse asiassa sinä kesänä jo touko-kesäkuun vaihteessa tullut ennätyskuivuus varmasti vaikutti jo osaltaan sen kukinnan pahaan taantumiseen. 

Edeltäneen kesän nuo kuivuusvioitukset ja tämä kuiva hellejakso kesällä 2019 aiheuttivat siksi yhteisvaikutuksena karhunputkelle tässä vaiheessa jopa entistäkin vaisumpaa kukintaa! >> päättelinkin sitten, että karhunputken kukinta vaatii maaperältään paljon kosteutta jo alkukesälläkin, ja siksi jopa kostealla niityllä ei tarvitse olla edes kovin pahaa kuivuutta lajin kukinnan jo kärsiessä siitä paljon - Hyvin mielenkiintoista onkin tulevina kesinä se, miten ko. lajin tällainen paha taantuminen kääntyisi uudestaan runsaammiksi kukkakasvustoiksi, jos kuivuus ei enää vaivaisi ja toipuminen alkaisi...

Puistojen ja puutarhojen puu- ja pensasistutuksien kohdallakin alkoi ilmetä kuivuusongelmia helteen loppuun mennessä, kuten monilla istutusaltaisiin ja muutenkin tilavuuksiltaan liian ahtaisiin maaperiin istutetuilla koristepuilla lehtiensä kellastumisena ja varisemisena. Kesäkukkien kastelutarve oli poikkeuksellisen suurta etenkin helteen kuumimman puoliskon aikana ja se piti puistotyöntekijöitä kiireisenä.

Erikoisena ilmiönä kahden kuumimman päivän (27. ja 28.7.) tuloksena havaitsin joidenkin oksistoiltaan osaksi lähellä kuumia ja aurinkoisia asfalttipintoja olleiden koristepensaiden kohdalla sen, miten lehtensä käpristyivät sellaisessa asfalttipaahteessa aivan kuiviksi kuin niitä olisi pidetty uunissa pari tuntia. 

Hieman toisella tavalla joillakin kuumuudelle herkillä puilla esiintyi jonkin verran ylikuumuuden aiheuttamaa lehtien kuivaksi ruskistumista, kuten balkaninhevoskastanjalla (Aesculus hippocastanum), joka on luonnostaan tottunut Balkanin vuoristossa tasaisempiin kesälämpöihin ilman äärikuumia hellehuippuja.

Paradoksaalisesti etenkin kuumin helle tukahdutti myös kosteimpien maaperien kasvien kasvua ja kehitystä lajista ja paikan aurinkoisuudesta riippuen ja siis huolimatta riittävästä vedensaannista, mikä osaksi hidasti niiden kehitystä. Näin ollen eri kasvupaikoista riippuen kasvukauden etenemisen asteeseen syntyi paikallista vaihtelua.

Järvien ja merien pintavesien lämpötilat tietenkin nousivat huippulukemiin, ja kesälomalaisille se tarkoitti poikkeuksellisen lempeitä uintiolosuhteita: heti helteen ensimmäisen viikon aikana järvissä ylitettiin yleisesti +20 astetta, ja ensimmäisenä lännessä. Sitten helteen kuumimman puoliskon aikana pienissä järvissä ja suurten järvien matalissa vesistöosissa jopa paljonkin yli +25 asteen pintalämpötilat yleistyivät poikkeuksellisen paljon etenkin eniten yli +30 asteen päivälämpötiloja sisältäneillä alueilla. Merivedet lämpenivät myös hyvin, ja helteen kuumimmalla jälkipuoliskolla mm. Suomenlahden ulappaa myöten +20 asteen ylityksiä saavutettiin.

Heinäkuun aivan lopun tuo ääriraju sään kylmeneminen aiheutti vesistöihinkin varsin nopeaa pintavesien viilenemistä, kun samalla koillistuulikin sekoitti vesiä hyvin: elokuun alkaessa kaikkialla vesistöjen pintavesien lämpötilat olivat laskeneet taas vain +16 ja +20 asteen välille, ja viileimmät vesistöt muodostuivat tarkastelualueen itäosiin jopa paikoin alle +15 asteen pintavesilämpötiloineen.