Päivitän ajallisesti puolisen vuotta jälkikäteen kesän 2019 loput helletilanteet tähän seurantaan, missä tämän osan 6 julkaisen tänään 10.2.2020 klo. 23:30 - julkaisukohdaksi tälle osalle takautuvana aikana valitsen tämän kertaisen helteen viimeisen päivän, eli 17.8. ja kellonajaksi vapaan muodollisesti 23:55.
Tällä kertaa hellettä esiintyi täpärästi / melkein kahdessa yhden päivän annoksessa: ensin 10.8. ja sitten viikkoa myöhemmin 17.8., kun edellisessä seurantaosassa mainittu ja 6.8. alkanut lämpimämpi sääjakso pysyi vallitsevana koko ajan matalapaineiden pysyttyä siitä alkaen Britteinsaarilta Fennoskandiaan ulottuneella reitillä, ja tarkastelualue pysyi siinä enimmäkseen matalapaineiden lämpimällä sivulla. Päivälämpötilat olivat tässä vaiheessa päivittäinkin poutahetkillä helposti yli +20 astetta ja öisin oli leutoa.
Ensimmäinen helletilanne mahdollistui, kun lännestä saapui Suomen ylle etelä-pohjoissuuntainen korkeapaineen selänne, ja samalla Britteinsaarten suunnalta lähestyneen voimakkaan matalapaineen edellä manner-Euroopasta Skandinavian kautta alkoi yrittää helleilmamassaa kohti Suomea. Se tilanne päättyi kuitenkin jo seuraavana päivänä tuon matalapaineen tuomiin rintamasateisiin, jolloin helteet jäivät etenemään itään Suomen eteläpuolella; siinä kunnon helteet (+30 astetta tai enemmän) jäivät tosin Baltiankin eteläpuolelle rajuine ukkosineen.
Sitten tämän tilanteen ja seuraavan 17.8. olleen melkein helteen välillä jatkui tuo em. Britteinsaarilta Fennoskandiaan jatkuneiden matalapaineiden vaihe niin, että Suomi jäi siinä lämpimän ja yhä kosteamman ilmamassan alueelle lähes koko ajan. Näin ollen lähes päivittäisissä sateissa oli aikaisempaa enemmän voimaa ja siten sadekuuroissa rankempia kaatosateita ja voimakkaampia ukkosia.
Suomen alueella näistä kaatosateista alettiinkin saamaan osoituksia, kun mm. 14.8. päivän aamuna osassa pääkaupunkiseutua (Espoosta Vantaalle) koettiin huomattavia taajamatulvia aiheuttanut ukkossadetilanne 30 - 50 mm:n sadekertymineen parin tunnin sisällä! Vastaavanlaista taajamatulvimista aiheuttanutta ukkostelua sattui myös mm. jo 8.8. Porissa sekä 12.8. Jyväskylässä >> iltasanomien juttu, ylen juttu ja iltalehden juttu.
Seuraavaksi tuo 17.8. melkein helle alkoi kehittymään siten, että 16.8. tuo em. matalapaineen vyöhyke alkoi ensin heikentyä hieman pois Fennoskandian yltä, ja Baltiasta Venäjälle alkoi muodostua korkeapainetta. Samalla Islannin ja Britteinsaarten välistä alkoi lähestyä Fennoskandiaa uusi voimakas matalapaine: tämän myötä manner-Euroopasta ulottui lämpöä sen verran Suomeen, että hellerajan lähelle päästiin eteläosissa.
Tuo uusi matalapaine kuitenkin vaikutti sen verran lähellä jo ko. päivänä, että kuurosateita oli lännessä ja rintamasateet tulivat seuraavana päivänä kunnollisemminkin Suomeen pitäen kunnon helleilmamassat taas täpärästi Suomen eteläpuolella etenemässä itään; Itä-Euroopassa oli taas +30 asteen ylityksiä.
Sitten seuraavaa hellettä jouduttiin odottelemaan tarkastelualueelle 26.8. saakka, josta alkoi ajankohtaan nähden erittäin lämmin elo-syyskuun vaihde reilun viikon ajaksi useine hellepäivineen - siihen palaan helleseurantaosassa 7, ja seuraavaksi tulee tämän osan lämpötilalistaukset tilanneselostuksineen >>
Lämpötilat on poimittu Ilmatieteen laitoksen säähavaintoarkistosta, ja lukemat pyöristän aina puolivälistä asteita ylöspäin lähimpään kokonaislukuun.
Hämeenlinnan tietoja edustaa Hattulan Lepaan sääasemalta saadut lukemat ja Sopenkorven sääasemalta saadaan Lahden lukemat näissä seurannoissa. Tarvittaessa myös muiden asemien kohdalla tietojen silloin tällöin puuttuessa (valitettava ongelma nykyään!) valitsen kulloinkin korvaaviksi tiedoiksi seuraavaksi lähimmän aseman lukemat.
Tässä on viime kesän uudistuksesta tuttu selitys lukemamerkinnöistä: Ylipäätään hellelukemiin (tasan +25 astetta ja sen yli +29 asteeseen saakka) päätyvät maksimilämpötilojen arvot merkitsen punaisella. Sitten +30 asteen ja sitä korkeammat helteet +34 asteeseen saakka merkitsen paksufonttisella punaisella. Lopulta +35 asteen helteet ja sitä kuumemmat lukemat laitan puolestaan paksufonttisella ruskehtavan punaisella.
Lauantain 10.8.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +21 astetta, Turku +24 astetta, Salo +24 astetta, Pori +24 astetta, Hämeenlinna +26 astetta, Tampere; Härmälä +24 astetta, Tampere; Siilinkari +23 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +22 astetta, Vantaa +23 astetta, Hyvinkää +25 astetta, Lahti +25 astetta, Kouvola +25 astetta, Porvoo +23 astetta, Lappeenranta; Lepola +23 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +23 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +25 astetta, Jyväskylä +24 astetta, Savonlinna +20 astetta, Joensuu +19 astetta ja Ilomantsi +18 astetta.
Päivä alkoi tyynessä korkeapaineen selänteessä, missä yön aikana edellispäivän kuurosateiden pilvijäänteet hälvenivät, ja aamu oli laajasti selkeä tarkastelualueella. Sitten länsilounaasta lähestyneen matalapaineen säärintama lähestyi aluetta, minkä edellä alkoi virtaamaan etelästä heikosti lämmintä ilmaa; tässä yhteydessä lännestä alkaen taivaalle levittäytyi vaihtelevaa yläpilviharsoa untuva- ja harsopilvineen, ja myöhemmin illalla seassa oli myös keskipilvilauttoja eli mm. hahtuvapilviä. Hitaasti edenneet rintamasateet ehtivät illalla kuitenkin vasta lounaiskolkkaan.
Iltapäivän lämpötilat kohosivat virinneessä etelätuulessa monin paikoin +25 asteen vaiheille etenkin Uudenmaan sisämaassa sekä Kanta- ja Päijät-Hämeessä. Lounaiskolkassa pilvisyyden runsaus hillitsi jo lämpötilan nousua hieman, ja toisaalta itäkolkkaan lämpimän ilman vaikutus ei ehtinyt, jolloin maksimilämpötilat jäivät siellä jopa osittain vajaaseen +20 asteeseen; sitä viileyttä tehosti siellä myös Venäjän puolelta ulottunut pilvisyys.
Lauantain 17.8.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +21 astetta, Turku +21 astetta, Salo +22 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +24 astetta, Tampere; Härmälä +23 astetta, Tampere; Siilinkari +21 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +22 astetta, Vantaa +22 astetta, Hyvinkää +23 astetta, Lahti +23 astetta, Kouvola +23 astetta, Porvoo +22 astetta, Lappeenranta; Lepola +22 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +23 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +24 astetta, Jyväskylä +23 astetta, Savonlinna +23 astetta, Joensuu +21 astetta ja Ilomantsi +21 astetta.
Baltiasta koilliseen oli hieman vahvistuvaa korkeapaineen selännettä, jolloin tarkastelualue jäi vähitellen lämpenevän ja kostean lounaisvirtauksen alueelle. Siinä edellispäivän vähäisistä kuurosateista oli jäänyt yöksi ja aamuksi vaihtelevasti sekä keskipilvilauttoja että sumupilviä. Ilmamassa oli kostean utuista.
Muutoin aamusta iltapäivälle vallitsivat länsilounaasta lipuneet ylä- ja keskipilvilautat, missä etenkin idässä aurinko pääsi paikoin paistamaan hyvin. Länsiosan sisämaassa nousi iltapäiväksi selvimmin kumpupilvisyyttä, ja osa niistä kasvoi paikoin kuurosateiksi saakka. Illalla Ruotsista alkoi lähestymään läntisen matalapaineen rintamasateet, jolloin pilvisyys runsastui vaiheittain, ja seuranneesta yöstä alkaen sateet valtasivat länsiosia.
Näissä merkeissä selvimmin lähelle hellerajaa päästiin paikoin sisämaan aurinkoisimmilla paikoilla, kuten mm. Hämeenlinnassa ja Mikkelissä. Vaikka hellerajaa ei aivan ylitetty, niin silti nämä tarkastelualueen lämpötilat olivat tässä vaiheessa loppukesää jo selvästi tavanomaisia päivälämpötiloja korkeampia ja ilmamassan kosteus voimisti lämmön tuntua yönkin oltua lämmin n. +15 asteen minimilämpötiloineen - seuraava yökin oli hyvin lämmin ja itäosissa lähenneltiin 18.8. päivälämpötiloissa vielä hellerajaa paikoin.
Viimeisenä kertaan tässä vaiheessa ilmenneitä luonnon kasvillisuuden kehityksen ja vesistöjen lämpötilojen vaiheita: Edelliskerroista poiketen en teekään tässä lopussa kertausta seuraavaan helteeseen saakka ilmenneistä sääoloista, vaan teen sen vasta siinä 7. helleseurantaosassa alkuun. Niinpä tässä tulee vain tämän elokuun alkupuoliskon kasvillisuuden ja vesistöjen vaiheita esittelyyn >>
Aluksi elokuun 5 ensimmäisen päivän aikana varsin vähän tapahtui kasvillisuuden parissa, koska ensinnäkin oli niin viileää, jolloin kasvukauden eteneminen oli hidasta etenkin itäosissa.
Toisekseen kunnollisia sateita ei vielä silloin esiintynyt, jolloin heinäkuun kuivuudesta toipuminen ei päässyt vielä alkamaan. Tosin isoimpia visuaalisia muutoksia maisemissa oli tässä vaiheessa se, miten kallioisten mäkien alueilla edeltäneen helteen lopussa kuivuuden takia kellastuneita puiden lehtiä alkoi varista pois, jolloin mm. koivikot (Betula sp.) sellaisilla paikoilla muuttuivat "ruskaisista" paljolti jo alastomiksikin.
Osassa lehtipuita kellastuneita lehtiä ehti silti vielä ilmestymään lisääkin ennen kuivuuden lopulta kunnolla päättäneitä em. rankkasateita; mm. puistoissa pienet vuorijalavien (Ulmus glabra) yksilöt jatkoivat paikoin kellastumistaan, ja kaupunkien kaduilla vielä jotkin puistolehmukset (Tilia X vulgaris).
Seuranneet vuorokaudet alkoivat sisältää paremman lämmön lisäksi enemmän niitä sateitakin, jolloin kuivuustoipuminen pääsi alkamaan: aluksi kaikki paikat eivät vielä saaneet tarpeeksi sateita, mutta toisin paikoin mm. nurmikot alkoivat jo muuttumaan vihreämmiksi ja kasvamaan uudestaan.
Varsinainen kuivuuden kokonaan päättymisen vaihe käynnistyi tuosta 10. ja 17.8. välisestä kostean lämpimästä ja monin paikoin rankkasateisesta matalapainevaiheesta: tällöin nurmikot alkoivat muuttumaan elokuun loppupuolelle tultaessa jo ajankohtaan nähden normaalisti kasvaviksi lähes kauttaaltaan.
Puustot ja muut puuvartiset kasvit alkoivat siitä lähtien toipumaan sen verran kuin se näin loppukesän myöhäisessä kasvukauden vaiheessa oli mahdollista: eli mm. kuivuudesta elävinä selvinneet oksat pääasiassa tekivät kuluneen kesän uusia oksiaan ja talvisilmujaan valmiiksi talvea varten, ja enää vain pieneltä osaltaan alkoi uusien korvaavien versojen kasvua kuivuudessa kärsineiden / kuolleiden oksistojen tilalle mm. joissakin koristepensaissa.
Kasvukauden etenemisen aste pysyi edelleen varsin hyvin etuajassa tavanomaiseen aikatauluun verrattuna elokuun alun viileästä vaiheesta huolimatta, jolloin hedelmien etuaikaista kypsymistä tapahtui: mm. omena- ja marjasatoja kypsyi hyvin niillä paikoilla, missä kuivuus ei ollut varistanut / vioittanut raakilevaiheisia hedelmiään / marjojaan liikaa. Maaseudulla viljojen puintikausi pääsi vauhtiin, mutta toisin paikoin nuo em. rankkasateet alkoivat hieman haittaamaan niitä töitä.
Monissa pihlajalajeissa (Sorbus sp.) saavutettiin elokuun alkupuoliskolla täysin kypsät marjasadot, ja ne olivatkin tänä vuonna äärimmäisen runsaat yleisesti, joten tässä vaiheessa ne puut tulivat maisemissa erityisen näyttävästi näkyviin! - Näytti myös siltä, että pihlajien marjasadot eivät kärsineet tuosta edeltäneestä kuivuudesta juurikaan, vaan onnistuivat säilymään varistumatta melkein kaikkialla joitakin kallioisia ja muita vastaavan kuivia kasvupaikkoja lukuun ottamatta.
Puutarhoissa ja puistoissa aronioissa (Aronia sp.), lumimarjoissa (Symphoricarpos sp.) ja muissa myöhään marjojaan kypsyttävissä pensaslajeissa tapahtui jo ennenaikaista kypsymisen alkua, ja niissäkään ei ollut havaittavissa kuivuuden takia raakilevaristumista. Syyshortensioissa (Hydrangea paniculata "Grandiflora") puolestaan sattui kukinnan täysi vaihe jo elokuun alkupuoliskolle, ja kuun puolivälissä alkoi jo näkymään monin paikoin niiden kukintojen tyypillistä vaaleanpunaista loppuvaihettakin.
Luonnossa maitohorsmilla (Chamaenerion angustifolium) jatkui elokuun alkupuoliskon mittaan hedelmävillojensa siemennysvaihe ilmaan vaihtelevasti mm. kasvupaikkojen kuivuuserojen mukaan. Monet maitohorsmakasvustot olivat myös kärsineet edeltäneestä heinäkuun lopun kuivasta helteestä sen verran, että niissä lehtiään oli ruskistunut kuiviksi paikoin paljonkin varsiensa alaosista alkaen.
Pujon (Artemisia vulgaris), rantakukan (Lythrum salicaria) ja järviruo'on (Phragmites australis) kukinnat pitkittyivät elokuun viileän alun takia, ja kääntyivät hitaasti lopuilleen. Runsaiden sateiden tultua alkoi joillakin ruohovartisilla lajeilla tapahtumaan uusintakasvua ja jopa uusintakukintaakin, kuten esim. saunakukalla (Tripleurospermum inodorum) ja nurmikkojen syysmaitiaisella (Leontodon autumnalis).
Vesistöissä (järvet ja merien ranta-alueet) pintavesien lämpötilat pysyivät melkein koko ajan lähes samoina ollen pääasiassa +16 ja +20 asteen välillä; siitä edellisessä seurantaosassa jo mainitusta ja 6.8. alkaneesta lämpimämmästä sääjaksosta johtuen pintavesilämpötilat nousivat kuitenkin parisen astetta lähemmäksi +20 astetta ja joillakin paikoilla sen lukeman tienoillekin, ja pysyivät sitten siinä 17.8. saakka ja siitä ylikin - kesäinen uintikausi ei siis ihan vielä loppunut.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment