Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 5 (Hellejakso 18. - 29.7.2019)

Päivitän ajallisesti puolisen vuotta jälkikäteen kesän 2019 loput helletilanteet tähän seurantaan, missä tämän osan 5 julkaisen tänään 8.2.2020 klo. 12:00 - julkaisukohdaksi tälle osalle takautuvana aikana valitsen tämän kertaisen helteen viimeisen päivän, eli 29.7. ja kellonajaksi vapaan muodollisesti 23:55. 

Tämä hellejakso muodostui koko kesän pisimmäksi ja myös kuumimmaksi: hellettä kesti etenkin tarkastelualueen länsiosissa lähes yhtä mittaa 18. - 29.7. välisen ajan (itäkolkassa selvästi lyhyemmän ajan), mutta kuuminta vaihetta reilusti ja laajasti yli +30 asteen maksimilämpötiloineen oli siitä "vain" hellejakson kaksi lähes viimeistä päivää, eli 27. ja 28.7. Tosin joitakin +30 asteen ylityksiä sen lisäksi oli myös jo 24.7. alkaen päivittäin. 

Lämpötilalistausten viimeiseksi osaksi valitsin poikkeuksellisesti myös kaksi seuraavaa helteetöntä päivää (30. ja 31.7.) osaksi tarkasteluita, koska siinä kohtaa tapahtui ennätyksellisen raju kylmeneminen edeltäneestä ankarasta helteestä jopa osaksi ennätyskylmäänkin säähän!

Pikantein ilmiö koko hellejaksossa oli etelärannikolle äitynyt ennätyskuumuus 28.7., jolloin mm. Helsingin Kaisaniemen sääaseman koko yli 150 vuotisen historian edellinen helle-ennätys rikottiin jopa yli asteella (lisää aiheesta lämpötilalistausten yhteydessä alla)!

Toiseksi pikantein ilmiö tässä helteessä oli ukkosten vähäisyys ja vaisuus ilmamassojen kuivuuden ja epävakaisuuden puutteen takia, ja itse asiassa monet alueet jäivät sen takia koko hellejakson ajan tykkänään ilman sateita, ja myös viilenneen sään tapahduttuakin kuun lopussa; erityisen sateetonta oli mm. etelärannikolla ja paikoin lännen sisämaassakin. Tämä aiheutti heinäkuun loppuun mennessä monin paikoin erityisen pahaa kuivuutta ja kasvillisuudelle isoa haittaa!

Suursäätilan tarkastelussa tämä hellejakso alkoi melko rauhallisesti ja kuumeten vähitellen laajasti Euroopassa ja Suomessa, kun 18. - 21.7. välillä korkeapaineen selännettä pysyi etelä-pohjoissuunnassa Itämeren-Skandinavian paikkeilla ja Keski-Euroopassa, ja kun se sitten pohjoisosiltaan siirtyi idemmäksi Suomen päälle syrjäyttäen viimein itäkolkassa viipyneet matalapaineen sateet ja viileämmän sään pois.

Sitten 22.7. paikkeilla Etelä-Suomen hellettä häiritsi lievästi Etelä-Skandinaviasta saapunut matalapaine, joka kuitenkin heikkeni pois Etelä-Suomen ja Baltian yllä antaen tilaa jo seuraavana päivänä uudestaan muodostuneelle korkeapaineen selänteelle; tämä selänne asettui 23. ja 24.7. ajaksi suunnilleen Novaja Zemljan tienoolta Suomen yli Keski-Eurooppaan ulottuneelle vyöhykkeelle, jolloin helle voimistui manner-Euroopassa ennätyskuumaksi länsiosiltaan, kun Afrikasta selänteen länsipuolitse pääsi virtaamaan kuumuutta Espanjan ja Ranskan kautta kohti Saksaa ja Skandinaviaa: Ranskassa ja Saksassa saakka ylitettiin monin paikoin +40 astetta!

Helle voimistui entisestään jo tässä vaiheessa Suomessakin; itäkolkkaan selänteen itäreunalla pääsi silti annos viileää ilmaa Vienanmereltä keskeyttäen helteen siellä hetkeksi.

Korkeapaineen selänteestä muodostui 25. ja 26.7. aikana laajempi korkeapaineen alue Länsi-Venäjän ja Fennoskandian ylle, jolloin hellealue sekä laajeni entisestään Suomen ulkopuolellakin että voimistui yhä enemmän +30 asteen ylityksiin tarkastelualueellakin ilmamassojen kuumennuttua heikkotuulisessa säässä sijoillaan ja saatuaan tuolta Länsi-Euroopan ennätyskuumuudesta annoksen Skandinavian kautta. Samaan aikaan Länsi-Euroopan kuumuus jo väistyi rajuja ukkosia sisältäneen matalapaineen vallattua sen alueen lännestä.

Tähän Fennoskandian hellekorkeapaineeseen alkoi sitten yhdistyä 27.7. Jäämerelle voimistuneen toisen korkeapaineen vaikutus, jolloin ne alkoivat sulautua yhteen ja niiden itäpuolelle Venäjälle alkoi muodostua koillisesta ilmavirtausta kohti Suomea: tämä mahdollisti 27. ja 28.7. kuumimman helteen pakkautumista eteläisimpään Suomeen niin, että ennen koillisesta saapuneiden viileämpien tuulien vaikutusta sijoillaan tyyninä päivinä sisämaassa kuumentunut ilmamassa huipensi kuumuutensa etelärannikkoa vasten 28.7. koillistuulia edeltäneenä esivyöhykkeenä.

Sitten tuon Jäämeren korkeapaineen työntyminen kunnolla Lappiin päästi paljon viileämmät koillistuulet vaikuttamaan Etelä-Suomeen 29.7. alkaen, jolloin helteen kaikkoaminen tapahtui jyrkkärajaisesti edeltäneen päivän kuumuuteen nähden: ko. päivänä lounaiskolkan ja itäkolkan välinen maksimilämpötilojen ero oli siksi ennätyssuuri, jolloin Turussa oli vielä +30 astetta ja Ilomantsissa vain vähän päälle +10 astetta!

Näin hellejakso tuli päätökseen sateettomasti kuivan kuumuuden vaihduttua yhtäkkiä sanan mukaisesti yhdessä yössä kuivaan koleuteen laajalla alueella. Samalla hellealue pienentyi manner-Euroopassa kattamaan ensin enää Itä-Eurooppaa. Sitten 31.7. mennessä hellettä oli taas vain Välimerellä ja Mustanmeren ympäristössä, ja muualla manner-Euroopassa esiintyi kesäisen rajuja ukkosia monin paikoin.

Heinäkuun kaksi viimeistä päivää Suomen osalta olivatkin sitten ajankohtaan nähden erityisen koleita varsinkin idässä, kun Jäämeren korkeapaine jäi ulottumaan selänteenä Skandinaviaan ja Suomen itäpuolelle voimistui raju matalapaine: näiden välistä pääsi virtaamaan voimakkaasti Jäämeren koleutta Vienanmeren kautta tarkastelualueelle.

Seuraavaksi tämän erittäin vaiherikkaan ja historiallisen hellejakson lämpötilalistaukset tilanneselostuksineen >>

Lämpötilat on poimittu Ilmatieteen laitoksen säähavaintoarkistosta, ja lukemat pyöristän aina puolivälistä asteita ylöspäin lähimpään kokonaislukuun. 

Hämeenlinnan tietoja edustaa Hattulan Lepaan sääasemalta saadut lukemat ja Sopenkorven sääasemalta saadaan Lahden lukemat näissä seurannoissa. Tarvittaessa myös muiden asemien kohdalla tietojen silloin tällöin puuttuessa (valitettava ongelma nykyään!) valitsen kulloinkin korvaaviksi tiedoiksi seuraavaksi lähimmän aseman lukemat.

Tässä on viime kesän uudistuksesta tuttu selitys lukemamerkinnöistä: Ylipäätään hellelukemiin (tasan +25 astetta ja sen yli +29 asteeseen saakka) päätyvät maksimilämpötilojen arvot merkitsen punaisella. Sitten +30 asteen ja sitä korkeammat helteet +34 asteeseen saakka merkitsen paksufonttisella punaisella. Lopulta +35 asteen helteet ja sitä kuumemmat lukemat laitan puolestaan paksufonttisella ruskehtavan punaisella.


Torstain 18.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +22 astetta, Turku +24 astetta, Salo +24 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +24 astetta, Tampere; Härmälä +22 astetta, Tampere; Siilinkari +20 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +25 astetta, Vantaa +25 astetta, Hyvinkää +23 astetta, Lahti +23 astetta, Kouvola +24 astetta, Porvoo +25 astetta, Lappeenranta; Lepola +21 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +21 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +25 astetta, Mikkeli +23 astetta, Jyväskylä +22 astetta, Savonlinna +19 astetta, Joensuu +19 astetta ja Ilomantsi +18 astetta.

Korkeapaineen selänne pysyi lähes sijoillaan Keski-Euroopasta Skandinavian kautta pohjoiseen, ja samalla tarkastelualueen itäosissa pysyi vielä epävakainen sateiden alue ulottuen kaakkoispuolella olleesta matalapaineesta. 

Tässä vaiheessa tarkastelualueella vallitsi heikko-kohtalainen idän ja pohjoisen välinen virtaus, missä lämpö pakkaantui eniten eteläisimpiin osiin kumoten myös Suomenlahden merituulen vaikutuksen etelärannikolla. Näin ollen hellerajan tuntumaan päästiin nimen omaan etelärannikon tuntumassa, ja jopa niinkin merellisessä paikassa kuin Kotka Rankki. Muutoin jäätiin +20 ja +24 asteen välille, ja itäosissa oli sateissa viileintä jopa vajaan +20 asteen päivälämpötiloineen.

Pilvisyys oli siis runsainta idässä tyypilliseen kuurosadetilanteen tapaan, jossa iltapäivällä kumpupilvet kasvoivat kuuroiksi ja paikoin heikoiksi ukkosiksi; itäkolkassa oli tosin yhtenäistäkin sadetta. Muualla tarkastelualueella oli muutoin selkeää, mutta osassa aluetta näkyi itätaivaalla ko. idän epävakaisen vyöhykkeen etureunapilvinä untuva- ja harsopilvivallia. Lisäksi iltapäiväksi syntyi sisämaahan poutaisia kumpupilviä, ja illalla ne hälvenivät tyypillisesti pois.

Perjantain 19.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +24 astetta, Turku +25 astetta, Salo +24 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +25 astetta, Tampere; Härmälä +23 astetta, Tampere; Siilinkari +21 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +25 astetta, Vantaa +25 astetta, Hyvinkää +24 astetta, Lahti +24 astetta, Kouvola +20 astetta, Porvoo +24 astetta, Lappeenranta; Lepola +18 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +17 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +20 astetta, Jyväskylä +23 astetta, Savonlinna +17 astetta, Joensuu +17 astetta ja Ilomantsi +16 astetta.

Edellisen päivän kaltainen tilanne toistui lähes yksi yhteen, kun korkeapaineen selänne pysyi Skandinaviasta Keski-Eurooppaan ulottuneella vyöhykkeellä, ja tarkastelualueen itäosissa pysyi edelleen epävakainen vyöhyke ja kaakossa sama matalapaine.

Itäkolkassa jatkuivat yhtenäisetkin sateet jopa edellispäivääkin viileämmässä säässä, ja muutoin itäosissa oli iltapäivällä kuurosateita. Muualla tarkastelualueella jatkui itäosien untuva- ja harsopilvivallin näkyminen selkeässä säässä itätaivaalla, ja iltapäivällä-alkuillalla oli poutaista kumpupilvisyyttä tyypillisesti. 

Tällä kerralla koillisvirtaus mantereelta toi edellispäivään nähden runsaammin noita kumpupilviä etelärannikolle ja merellekin, joten päivälämpötiloissa oli sen aiheuttamaa muutosta; helteisin alue siirtyi vähän lännemmäksi aurinkoisimmalle alueelle, jolloin hellerajalle päästiin lounaiskolkassakin etelärannikon lisäksi. Samalla mm. Kotka Rankissa viilentyi selvästi edellispäivään nähden. Lounaan tyynissä tuulissa Maarianhamina lämpeni lähes helteeseen.

Lauantain 20.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +25 astetta, Turku +27 astetta, Salo +26 astetta, Pori +24 astetta, Hämeenlinna +26 astetta, Tampere; Härmälä +25 astetta, Tampere; Siilinkari +26 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +25 astetta, Vantaa +27 astetta, Hyvinkää +25 astetta, Lahti +25 astetta, Kouvola +24 astetta, Porvoo +26 astetta, Lappeenranta; Lepola +21 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +21 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +24 astetta, Mikkeli +24 astetta, Jyväskylä +25 astetta, Savonlinna +21 astetta, Joensuu +21 astetta ja Ilomantsi +22 astetta.

Korkeapaineen selänne tuli hieman paremmin Suomen päälle lännestä ja samalla kaakon matalapaine heikkeni: näin ollen itäosien epävakainen alue surkastui lähes jo pois ja niinpä siellä syntyi enää hyvin pienellä alueella kuuropilviä iltapäivällä, ja siksi siellä oli edellispäivää jo paljon lämpimämpää.

Muualla tarkastelualueella oli muutoin selkeää, mutta taas iltapäiväksi ja alkuillaksi syntyi poutaista kumpupilvisyyttä. Koillistuulet kääntyivät puhaltamaan luoteesta, ja ne olivat edellispäivää heikompia. Näin ollen iltapäivän kumpupilviä ei ajautunut etelärannikolle ja merelle enää edellispäivän tapaan niin paljoa.

Näissä asetelmissa helteisin alue oli edelleen eteläisin osa Uudeltamaalta Varsinais-Suomeen, missä tällä kertaa ylitettiin helleraja aikaisempaa vähän reilummin +27 asteen paikkeille saakka. Myös lounaissaaristossa päästiin hellerajan tuntumaan tyynissä säissä, ja kun merivedetkin olivat jo ulappaa myöten lämpenemässä hyvin.

Sunnuntain 21.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +24 astetta, Turku +27 astetta, Salo +28 astetta, Pori +28 astetta, Hämeenlinna +28 astetta, Tampere; Härmälä +27 astetta, Tampere; Siilinkari +26 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +25 astetta, Vantaa +27 astetta, Hyvinkää +27 astetta, Lahti +28 astetta, Kouvola +27 astetta, Porvoo +27 astetta, Lappeenranta; Lepola +24 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +25 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +23 astetta, Mikkeli +27 astetta, Jyväskylä +27 astetta, Savonlinna +24 astetta, Joensuu +24 astetta ja Ilomantsi +24 astetta.

Etelä-Skandinaviaan saapui Britteinsaarilta pieni matalapaine sateineen ja ukkosineen, ja samalla korkeapaineen selänne siirtyi kokonaan Suomen ylle. Tällöin sää oli tarkastelualueella erittäin heikkotuulista ja ajoittain oli aivan tyyntä. Sää oli kauttaaltaan poutaista ja muutoin oli selkeää koko alueella, mutta taas iltapäiväksi ja alkuillaksi syntyi poutaista kumpupilvisyyttä, jota oli tosin edellispäivää hieman vähemmän.

Päivälämpötilat kohosivat sijoillaan lämpenevässä ilmamassassa parilla asteella edellispäivään nähden, jolloin hellettä oli jo lähes kaikkialla muualla paitsi ei aivan vielä itäkolkassa; kuumin alue laajeni Uudeltamaalta ja Varsinais-Suomesta myös Satakuntaan sekä Kanta- ja Päijät-Hämeeseen monin paikoin +28 asteen tienoon lukemineen. 

Toisaalta lounaissaaristoon vaikutti tuon Skandinavian matalapaine etelätuulen kera niin, että Maarianhaminassa jäätiin hieman hellerajan alapuolelle. Samalla tyynituulisessa tilanteessa etelärannikolla korostui aikaisempaan nähden merituulen viilentävä vaikutus; länsirannikolla tuuli kävi puolestaan sopivasti mantereelta, jolloin mm. Pori oli selvästi helteessä.

Maanantain 22.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +21 astetta, Turku +23 astetta, Salo +25 astetta, Pori +28 astetta, Hämeenlinna +27 astetta, Tampere; Härmälä +28 astetta, Tampere; Siilinkari +25 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +23 astetta, Vantaa +25 astetta, Hyvinkää +26 astetta, Lahti +27 astetta, Kouvola +27 astetta, Porvoo +25 astetta, Lappeenranta; Lepola +25 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +25 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +24 astetta, Mikkeli +26 astetta, Jyväskylä +27 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +25 astetta ja Ilomantsi +24 astetta.

Matalapaine siirtyi vähitellen Etelä-Skandinaviasta Etelä-Suomen ja Baltian päälle, mutta heikkeni koko ajan siirtyessään; illalla se jo surkastui pois alueen yllä. Samalla korkeapaineen selänne vetäytyi hieman Suomen päältä pois ja vahvistui koilliseen Novaja Zemljan suuntaan. Tuulet olivat enimmäkseen idästä-kaakosta, mutta hyvin heikkoja ja ajoittain oli aivan tyyntä.

Matalapaine toi aamu- ja iltapäiväksi Uudeltamaalta Varsinais-Suomeen ulottuvalle vyöhykkeelle runsasta pilvisyyttä, missä se pysyi myöhään iltaan saakka lähes hajoamatta; iltapäivän aikana vyöhykkeellä esiintyi kuurosateita, mutta sademäärät jäivät vähiin, ja illalla kuuroja siirtyi myös Satakunnan puolelle. Tällä eteläisimmällä alueella jäi täten helleraja saavuttamatta, kuten yllä nähdään.

Tuon pilvialueen ulkopuolella sisämaassa jäi vallitsemaan poutainen ja vähäpilvinen sää, missä muutoin oli selkeääkin, mutta iltapäivällä esiintyi tuttuun tapaan kumpupilvisyyttä. Tällä alueella helle laajeni kattamaan paremmin myös itäkolkkaa, mutta kuumin alue oli vyöhyke Päijät-Hämeestä Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan kautta Satakuntaan paikoin n. +28 asteen maksimilämpötiloineen; mantereelta puhaltaneen tuulen ansiosta Porikin oli taas varsin kuumissa säissä.

Tiistain 23.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +23 astetta, Turku +26 astetta, Salo +26 astetta, Pori +25 astetta, Hämeenlinna +27 astetta, Tampere; Härmälä +25 astetta, Tampere; Siilinkari +24 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +26 astetta, Vantaa +27 astetta, Hyvinkää +26 astetta, Lahti +27 astetta, Kouvola +28 astetta, Porvoo +28 astetta, Lappeenranta; Lepola +25 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +25 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +25 astetta, Mikkeli +26 astetta, Jyväskylä +27 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +25 astetta ja Ilomantsi +25 astetta.

Korkeapaineen selänne alkoi muotoutumaan uudestaan Suomen ylle, missä Novaja Zemljan tienoon korkeapaineesta kuroutui selännettä lounaaseen Suomen yli kohti Keski-Eurooppaa. Tuulet olivat edelleen hyvin heikkoja ja ajoittain oli aivan tyyntä; selänteen itäreunalla tuuli koillisesta ja länsireunalla lounaasta.

Tässä yhteydessä tarkastelualueen länsiosiin jäi kuitenkin vielä edellispäivän matalapaineesta sen verran epävakaista aluetta jäänteeksi, että yöllä ja aamulla oli vielä vaihtelevasti keskipilvilauttailua ja hieman kuurosateita syntyi Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Uudenmaan länsiosien sisämaassa iltapäivällä ja alkuillalla.

Pilvisyys oli muutoin vähäistä, ja muualla iltapäivän kumpupilvisyys ei jaksanut nousta kuuropilviasteelle; illalla sää alkoi selkenemään vain osittain lounaan epävakaisena vielä pysyneellä alueella.

Maksimilämpötilat jäivät tuolla epävakaisella alueella hellerajan tuntumaan, ja siten kuuminta oli kaakkoisosissa, koska hyvin heikoilla vallinneilla koillistuulilla lämpöä pakkaantui sinne. Itäkolkassa päästiin vain hellerajan tuntumaan, kun samat vallinneet heikot tuulet puhalsivat sen verran viileältä Vienanmereltä päin.

Keskiviikon 24.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +27 astetta, Turku +28 astetta, Salo +28 astetta, Pori +24 astetta, Hämeenlinna +29 astetta, Tampere; Härmälä +27 astetta, Tampere; Siilinkari +28 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +29 astetta, Vantaa +30 astetta, Hyvinkää +28 astetta, Lahti +28 astetta, Kouvola +29 astetta, Porvoo +30 astetta, Lappeenranta; Lepola +23 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +22 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +25 astetta, Mikkeli +28 astetta, Jyväskylä +29 astetta, Savonlinna +22 astetta, Joensuu +20 astetta ja Ilomantsi +21 astetta.

Korkeapaineen selännettä vahvistui Suomen yllä lounais-koillissuuntaisesti niin, että loppupäivällä selänne oli vahvin Skandinavian ja Länsi-Suomen yllä; samalla Vienanmeren eteläpuolelta kiertyi pieni ja hetkellinen matalapaine lähemmäksi itärajaa.

Näin ollen itäkolkassa tuon pienen matalapaineen kierrättämän pilvisyyden ja pohjois-koillistuulen takia maksimilämpötilat jäivät siellä vain +20 asteen vaiheille. 

Muualla tarkastelualueella helle sen sijaan voimistui hieman edellispäivästä monin paikoin, kun heikoissa ja ajoittain tyynissä tuulissa ilmamassa lämpeni sijoillaan poutasäässä; kuumimmaksi alueeksi muodostui vallinneissa heikoissa pohjoisen ja idän välisissä tuulissa eteläisin osa ja jopa etelärannikko, missä päästiin paikoin +30 asteen paikkeille (mm. Vantaa). Tätä edesauttoi sekin kun merivesien pintalämpötilojen nousu yhä enemmän +20 asteen paikkeille alkoi pitämään merituulen vaikutusta heikkona.

Yön-aamun aikana itäkolkan pilvistyneitä alueita lukuun ottamatta muualla sää selkeni aamuksi, ja taas vallitsi sitten loppupäivän ajan tyypillinen iltapäivän ja alkuillan poutaisten kumpupilvien aika, ja vallinneissa mantereelta tulleissa tuulissa kumpupilviä ajautui osaksi meren päällekin etelärannikolla. Illalla sää selkeni kokonaan.

Torstain 25.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +29 astetta, Turku +30 astetta, Salo +29 astetta, Pori +27 astetta, Hämeenlinna +29 astetta, Tampere; Härmälä +28 astetta, Tampere; Siilinkari +26 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +25 astetta, Vantaa +27 astetta, Hyvinkää +28 astetta, Lahti +28 astetta, Kouvola +28 astetta, Porvoo +27 astetta, Lappeenranta; Lepola +25 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +24 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +25 astetta, Mikkeli +26 astetta, Jyväskylä +27 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +25 astetta ja Ilomantsi +25 astetta.

Korkeapaineen selänne jakautui kahtia, missä toinen osa jäi Etelä-Skandinavian - Keski-Euroopan ylle, ja toinen osa jäi voimistumaan uudeksi korkeapaineeksi Vienanmeren tienoon ylle. Tässä tilanteessa kaakosta lähestyi Suomea sen verran matalapainetta, että sen myötä kaakkois-itätuulet voimistuivat hieman etenkin eteläisimmissä osissa.

Tilanteessa oli muutoin selkeää, mutta jälleen sisämaassa esiintyi iltapäivän ja alkuillan poutaista kumpupilvisyyttä; tosin tällä kertaa kaakkois-itätuuli ajoi pilvet iltapäivällä pois kauaksi sisämaahan etelässä, joten etelärannikon tienoo oli laajasti selkeä lukuun ottamatta aamupäivää, jolloin kumpupilvet syntyivät myös lähellä meren rannikkoa.

Helle palasi uudestaan itäkolkkaankin hellerajalle päässeiden lämpötilojen myötä matalapaineen sieltä poistuttua, mutta kuumin alue sijoittui virinneiden kaakkois-itätuulien ansiosta lounaiskolkkaan, missä päästiin +30 asteen tienoille. Jopa Maarianhaminassa oli mantereelta tulleiden itätuulten ansiosta varsin kuumaa. Etelärannikolla sen sijaan mereltä tuli vallinneissa tuulissa viilentävää vaikutusta.

Perjantain 26.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +27 astetta, Turku +30 astetta, Salo +28 astetta, Pori +29 astetta, Hämeenlinna +29 astetta, Tampere; Härmälä +28 astetta, Tampere; Siilinkari +27 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +26 astetta, Vantaa +28 astetta, Hyvinkää +28 astetta, Lahti +30 astetta, Kouvola +31 astetta, Porvoo +28 astetta, Lappeenranta; Lepola +28 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +28 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +28 astetta, Mikkeli +29 astetta, Jyväskylä +28 astetta, Savonlinna +28 astetta, Joensuu +28 astetta ja Ilomantsi +28 astetta.

Korkeapaine siirtyi keskukseltaan Vienanmeren tienoolta Fennoskandian ylle laajentuen ja voimistuen niin, että siihen sulautui myös tuo em. Etelä-Skandinavian korkeapaine: tilanteessa etenkin eteläisimmissä osissa vallitsi itätuulta, mutta keskemmällä Suomea vallitsi korkeapaineen tyynituulinen alue.

Pilvitilanne oli taas edellispäivän kaltainen, missä muutoin oli laajalti selkeää, mutta aamupäivällä alkoi poutaisten kumpupilvien kehitys. Siinä pilviä oli aluksi etelärannikollakin lähellä meren rantaa, mutta iltapäiväksi kumpupilvien esiintymisraja kaikkosi taas kauaksi sisämaahan tuulten takia. Illalla sää selkeni muutoin, mutta pientä hajanaista untuvapilvilauttailua kiertyi eteläisestä matalapaineesta alueelle.

Helle kuumeni korkeapaineen alueella laajasti sijoillaan, ja osaksi sen länsikautta Skandinaviasta kiertyi kuumuutta alueelle vähitellen: näin ollen maksimilämpötilat olivat laajasti parisen astetta edellispäivää korkeampia, mutta tällä kertaa kuumin alue sijoittui kaakon sisämaahan (Päijät-Häme ja Kymenlaakso), jossa ylitettiin paikoin +30 astetta. Itäkolkkakin kuumeni tässä vaiheessa jo selvästi hellelukemiin. 

Etelärannikolla puolestaan vaikutti vielä hieman viilentävästi itä-kaakkoistuuli mereltä. Maarianhaminassa jäätiin edellispäivän hellelukemista ilmeisesti jommalta kummalta meren ulapan puolelta tulleen viileämmän ilman takia, kun itävirtaus mantereelta tyrehtyi edellispäivään nähden.

Lauantain 27.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +29 astetta, Turku +32 astetta, Salo +32 astetta, Pori +29 astetta, Hämeenlinna +32 astetta, Tampere; Härmälä +30 astetta, Tampere; Siilinkari +29 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +29 astetta, Vantaa +32 astetta, Hyvinkää +31 astetta, Lahti +31 astetta, Kouvola +32 astetta, Porvoo +33 astetta, Lappeenranta; Lepola +30 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +29 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +29 astetta, Mikkeli +31 astetta, Jyväskylä +32 astetta, Savonlinna +31 astetta, Joensuu +30 astetta ja Ilomantsi +29 astetta.

Korkeapaine Fennoskandian yllä surkastui vähitellen, ja siihen alkoi sulautua Jäämereltä toista voimistuvaa korkeapainetta ensin Lappiin: tarkastelualueella jatkui silti vielä hyvin heikkotuulinen ja ilmamassan sijoillaan yhä enemmän kuumenemisen vaihe, jossa +30 asteen ylitykset maksimilämpötiloissa yleistyivät huomattavasti jopa +33 asteen paikkeille saakka. Itäkolkassa tosin esiintyi epävakaisuutta kuuroineen, jolloin Ilomantsissa ei ylitetty +30 astetta. 

Kuumin alue oli yhä etenkin kaakkoisosan sisämaa ja toisaalta lounaiskolkkakin, mutta nyt tuulet alkoivat virrata sen verran sisämaasta kohti etelärannikkoa, että myös aivan meren äärellä etelärannikolla meren viilentävä vaikutus kumoutui ja mm. Helsingissä oli jo lähes yhtä kuumaa kuin sisämaassa. Myös Maarianhaminan suuntaan pääsi taas mantereelta idästä ilmaa sen verran, että sielläkin kuumuus voimistui.

Muutoin oli selkeää, mutta taas sisämaassa esiintyi vähän kumpupilvisyyttä iltapäivällä ja alkuillalla. Ilmamassa oli muuttunut heikkotuulisessa säässä hieman autereiseksi, jolloin illalla auringon laskiessa oli näyttävää iltaruskoa auringonlaskun suunnassa taivaanrannassa.

Sunnuntain 28.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +32 astetta, Turku +33 astetta, Salo +33 astetta, Pori +33 astetta, Hämeenlinna +32 astetta, Tampere; Härmälä +31 astetta, Tampere; Siilinkari +28 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +33 astetta, Vantaa +33 astetta, Hyvinkää +31 astetta, Lahti +30 astetta, Kouvola +31 astetta, Porvoo +33 astetta, Lappeenranta; Lepola +28 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +26 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +31 astetta, Mikkeli +27 astetta, Jyväskylä +29 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +25 astetta ja Ilomantsi +24 astetta.

Jäämereltä työntyi Lappiin yhä enemmän korkeapaineen selännettä, ja tarkastelualueelta vanha korkeapaine alkoi olla sulautunut siihen; niinpä tarkastelualueella alkoi vallita koillisvirtausta, mutta aluksi edellispäivien aikana huippuunsa kuumentunut ilmamassa vallitsi lähes kaikkialla lukuun ottamatta itäkolkkaa, minne koillistuulet alkoivat jo tuoda viileämpää ilmaa.

Näin ollen itäkolkassa jäätiin jo "vain" hellerajalle lämpötiloissa. Muualla sen sijaan jatkui vielä +30 asteen ylitse reilustikin nousseet ankarat helteet, missä koillistuulella kuumin ilmamassa pakkaantui etelärannikon tuntumaan, ja monin paikoin aivan meren äärelläkin mitattiin n. +33 asteen lukemia! - tässä yhteydessä Helsingin Kaisaniemen sääasemalla mitattiin uusi koko historiansa lämpöennätys +33,2 astetta! Edellinen ennätys oli +31,6 astetta heinäkuulta 1945: ylen juttu.

Huomattavaa oli myös se, miten mantereelta pääsi Ahvenanmaallekin yli +30 asteen kuumuutta koillistuulten taivuttua sopivasti itätuuliksi siellä. Sama koski myös länsirannikkoa ja Poria. Sellainen kuumuus oli ennätyksellistä myös lounaissaaristossa!

Tilanteessa pilvisyys oli edelleen hyvin vähäistä; eli muutoin oli selkeää ja iltapäivällä esiintyi pientä kumpupilvisyyttä. Tällä kertaa koillistuulella kumpupilviä ajautui mantereelta etelärannikolla myös meren äärelle. Illalla viileämmän koillistuulen alettua vallata alaa vaiheittain oli taivaalla ajoittain keski- ja yläpilvilauttoja vaihtelevasti, mutta sateita ei tullut.

Maanantain 29.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +26 astetta, Turku +30 astetta, Salo +29 astetta, Pori +27 astetta, Hämeenlinna +24 astetta, Tampere; Härmälä +24 astetta, Tampere; Siilinkari +24 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +22 astetta, Vantaa +22 astetta, Hyvinkää +23 astetta, Lahti +23 astetta, Kouvola +20 astetta, Porvoo +21 astetta, Lappeenranta; Lepola +18 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +18 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +18 astetta, Jyväskylä +20 astetta, Savonlinna +16 astetta, Joensuu +14 astetta ja Ilomantsi +12 astetta.

Jäämeren korkeapaine piti selännettä työntyneenä Suomeen vaihtelevasti ja itäpuolella voimistui matalapainetta, jolloin koillisvirtaus korkean selänteen eteläpuolella syötti viileämpää ilmaa vaiheittain tarkastelualueelle ja jakoi tässä vaiheessa lämpötilaerot alueiden kesken ennätyksellisen suureksi kylmän ja helteisen eroina: yhtäältä helleilmamassa jäi vielä iltapäivään saakka vallitsemaan lounaiskolkkaan, mutta itäkolkassa koillisvirtaus voimistui ja kylmeni todella dramaattisesti.

Näin ollen hellettä mitattiin vielä Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa jopa +30 asteen paikkeille saakka vielä heikkotuulisena pysyneessä tilanteessa, mutta samaan aikaan idässä maksimilämpötilat jäivät jopa alle +15 asteen, ja äärimmillään Ilomantsissa vain reiluun +10 asteeseen; siellä sää oli lisäksi täysipilvistä ja sateista saaden aikaan erikoisen etusyksyisen tunnelman aikaisempaan nähden.

Muualla tarkastelualueella pilvisyys oli vaihtelevaa siten, että yöllä ja aamulla jatkui vain vähäinen ylä- ja keskipilvilauttailu, kunnes iltapäiväksi muodostui aikaisempaa runsaammin kumpupilviä, jotka lauttaantuivat ajoittain kumpukerrospilviksi ja sitä pilvilauttailua hahtuvapilvien kera jatkui myös illalla koko alueella voimistuneessa koillistuulessa; merkittäviä sateita ei tullut edelleenkään.

Seuraavaksi ylimääräisenä tarkasteluna otan esille kahden seuranneen päivän säät, koska mielenkiintoisesti edeltäneeseen helteeseen nähden ne olivat puolestaan erityisen viileitä etenkin idässä >>


Tiistain 30.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +17 astetta, Turku +22 astetta, Salo +19 astetta, Pori +20 astetta, Hämeenlinna +17 astetta, Tampere; Härmälä +18 astetta, Tampere; Siilinkari +18 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +19 astetta, Vantaa +18 astetta, Hyvinkää +18 astetta, Lahti +18 astetta, Kouvola +16 astetta, Porvoo +18 astetta, Lappeenranta; Lepola +14 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +14 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +18 astetta, Mikkeli +14 astetta, Jyväskylä +14 astetta, Savonlinna +12 astetta, Joensuu +11 astetta ja Ilomantsi +9 astetta.

Matalapaine Suomen itäpuolella voimistui lisää ja siirtyi vähän lähemmäksi Suomen itärajaa. Samalla Jäämeren korkeapaineen selännettä sijoittui Suomen sijaan Skandinaviaan: tällöin koko tarkastelualueella voimistui erittäin viileä koillisvirtaus, jossa täysipilvinen, sateisin ja kylmin sää pysyi kuitenkin pääasiassa Päijänteen tasan itäpuolella. Siellä päivän maksimilämpötilat jäivät alle +15 asteen, ja itäkolkassa jopa vain +10 asteen vaiheille ennätyksellisesti ajankohtaan nähden. 

Länsiosissa tuulet eivät olleet niin kylmiä eivätkä niin voimakkaita ja pilvisyys oli vaihtelevampaa päästäen välillä aurinkoakin esille; vallitsevimpia olivat lauttaantuneet kumpukerrospilvet ja hahtuvapilvet koko päivän ajan. Lounaiskolkkaan säästyi pieni kesäisen lämmön alue, missä päästiin edelleen sentään reiluun +20 asteeseen; siellä sitä taisi edesauttaa myös vähäpilvisimmäksi ja tuuleltaan heikoimmaksi jäänyt sää.

Keskiviikon 31.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +17 astetta, Turku +22 astetta, Salo +22 astetta, Pori +20 astetta, Hämeenlinna +21 astetta, Tampere; Härmälä +19 astetta, Tampere; Siilinkari +18 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +21 astetta, Vantaa +21 astetta, Hyvinkää +21 astetta, Lahti +19 astetta, Kouvola +18 astetta, Porvoo +22 astetta, Lappeenranta; Lepola +14 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +13 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +16 astetta, Mikkeli +15 astetta, Jyväskylä +17 astetta, Savonlinna +13 astetta, Joensuu +12 astetta ja Ilomantsi +12 astetta.

Matalapaine heikkeni jonkin verran tässä vaiheessa Suomen itäpuolella, mutta korkeapaineen selännettä jäi Skandinaviaan ulottuen Jäämeren korkeapaineesta: näin ollen viileä koillisvirtaus tasaantui tarkastelualueella siten, että itäosissa ei ollut enää niin sateista ja pilvistä ja tuulet olivat tasaisemmin kohtalaisia koko alueella; illalla länsiosissa tuulet jopa selvästi heikkenivät. 

Pilvisyys pysyi itse asiassa länsiosissa jopa lähinnä vain vaihtelevana yläpilvilauttailuna, koska ilmamassa oli niin kuivaa, ettei kumpupilviä syntynytkään. Siksi edellispäivää vähän laajemmin lännessä mitattiin sentään +20 asteen paikkeille päässeitä iltapäivän lämpötiloja.

Idän ja lounaiskolkan lämpötilaerot silti kaventuivat, missä idässä lämpeni muutamalla asteella edellispäivään nähden. Kuitenkin jopa alle +15 asteen päivälämpötilat olivat edelleen mm. Joensuun ja Ilomantsin seudulla ajankohtaan nähden erittäin kylmiä.

Seuraavaksi takautuvana päivityksenä kertaan seuranneeseen helletilanteeseen saakka vallinnutta säätä tarkastelualueella: Elokuussa helteet jäivät lähes olemattomiin melkein kuun loppuun saakka, ja siihen mennessä vain 10.8. ja 17.8. esiintyi lievää ja paikallista hellettä. Sitten elokuun viimeisellä viikolla tulikin yllättäen loppukesän tilanteeksi hyvin voimakas helleaalto. Sitä ennen nuo kaksi melkein / täpärää helletilannetta poimin kuitenkin esille seuraavassa helleseurantaosassa 6, ja tässä sitäkin ennen teen hieman kertausta elokuun säästä tarkastelualueella 1. - 9.8.:

Tuo heinäkuun kahden viimeisen päivän kaltainen hyvin viileä säätyyppi jatkui vielä elokuun 1. - 5. päivien aikanakin, missä Suomen itäpuolelle jäi pyörimään matalapainetta ja länsipuolelle asettui pysyvää korkeapainetta: näin ollen Suomeen ja tarkastelualueelle jäi vallitsemaan viileä koillisvirtaus, jossa itäosat olivat jatkuvasti viileimpiä ja siellä esiintyi sateitakin. Vain länsiosissa päästiin joinakin päivinä +20 asteen vaiheille poutasäässä, mutta idässä oli jopa joka päivä alle +15 asteen päivälämpötiloja. Lapissa koettiin öisin hallaa.

Kaikkein kylmintä ja suorastaan erittäin etusyksyistä oli kuitenkin Venäjän puolella Suomen ja Uralin välissä. Samaan aikaan helteet yrittivät tehdä paluuta manner-Eurooppaan, mutta pysyivät silti enimmäkseen lähinnä Välimeren ja Mustanmeren ympäristössä edelleen; yksittäisiä +25 asteen ylityksiä oli silti Etelä-Ruotsia myöten ajoittain.

Sitten 6. - 9.8. Britteinsaarten ja Etelä-Skandinavian suunnalta Suomeen alkoi vaikuttaa matalapainetta, jossa muutamat osakeskukset toivat sekä kuurottaisia sateita että lämpimämpää ilmamassaa Suomeen (ja Venäjällekin): poutahetkillä päivälämpötilat nousivat taas +20 asteen ylitse yleisesti ja Lapissa loppuivat yöhallat. Samalla manner-Euroopassa helteitä rajuine ukkosineen ulottui taas pohjoisemmaksi ajoittain noiden matalapaineiden liikkeiden mukaan.

Sitten 10.8. Suomen ylle saapui lännestä korkeapaineen selänne, jossa mahdollistui lähes / täpärästi helletilanne ennen Britteinsaarilta saapunutta seuraavaa entistä voimakkaampaa matalapainetta: palaan tähänkin tilanteeseen seuraavassa helleseurantaosassa 6.

Viimeisenä kertaan tässä vaiheessa ilmenneitä luonnon kasvillisuuden kehityksen ja vesistöjen lämpötilojen vaiheita: Tämä ennätysmäinen heinäkuun lopun hellejakso aiheutti kahdenlaista erityistä tilannetta kasvillisuuden parissa; kasvukauden kehityksen huomattavaa etuaikaisuutta uudestaan ja poikkeuksellisen pahaa kuivuushaittaa.

Tällä kertaa siis jo edeltäneen vähäsateisuuden takia ja nyt erityisesti tämän hellejakson vähäsateisuuden myötä kuivuus alkoi etenemään hyvin nopeasti ja pahasti varsin yleisesti ja monilla aikaisemmin sateitakin saaneilla kasvupaikoilla itäkolkan sateisimpia alueita lukuun ottamatta. Erityisen nopeasti kuivuus eteni tuon hellejakson viimeisten viiden päivän aikana, kun oli eniten +30 asteen ylityksiä päivälämpötiloissa.

Aluksi kuivuus alkoi näkyä maisemissa hellejakson alkupuoliskolla nurmikoiden yleisinä kellastumisina ja kallioisten paikkojen pienten lehtipuiden ja taimien lehtien kellastumisina. Helteen kuumimman loppupuoliskon aikana kuivuusongelmien näkyminen eskaloitui nopeasti kallioisilla mäkialueilla myös isojen lehtipuiden lehtien kellastumiseen, ja monin paikoin kallioisilla mäillä oli sitten kuin syysruska menossa, ja etenkin koivuissa (Betula sp.) se näkyi erityisesti. 

Samalla helteen loppuvaiheessa useiden nurmikoiden kasvu lakkasi käytännössä kokonaan moneksi päiväksi ja niiden kellastuminen laajeni edelleen; tähän kohtaan sattui myös valkoapilan (Trifolium repens) kukinnan loppuminen kokonaan ja syysmaitiaisen (Leontodon autumnalis) vasta alkaneen kukinnan taantuminen jo alkuunsa. 

Tavanomaista paljon korkeammat lämpötilat pitkän aikaa varsinkin lännessä kiihdyttivät kasvukauden etenemistahtia taas paljon etuaikaan tavanomaiseen aikatauluun verrattuna, jolloin mm. kukintavaiheet ja hedelmien kypsymiset kehittyivät yhä etuaikaisemmin heinäkuun loppuun mennessä: taas syntyi lopulta n. 2 - 3 viikkoa etuaikaa normaaliin verrattuna etenkin lännessä.

Näin esim. puistolehmuksen (Tilia X vulgaris) kukintahuipentuma juuri hellejakson alkuun mennessä tapahtuneena kääntyi sitten nopeasti kukinnan päättymiseen seuranneen helleviikon aikana. Puistolehmus kuului myös niihin puihin, mikä alkoi reagoimaan helteen kuumimmassa loppuvaiheessa kaduilla ja puistoissa kuivuuteen lehtiänsä kellastuttamalla ja varistamalla.

Kuivuutta parhaiten sietävät lehtipuulajit näyttivät olevan ainakin tammi (Quercus robur), lehtosaarni (Fraxinus excelsior) ja monet metsävaahterat (Acer platanoides) isoista lehdistään huolimatta; näillä ei siis esiintynyt lähes ollenkaan visuaalisia kuivuushaittoja, kuten lehtien kellastumista / nuutumista. Poikkeuksena olivat tosin näiden lajien kallioisille paikoille eksyneet taimet ja pienet puut, joiden lehdet nuutuivat pahastikin - tosin jo edelliskesän erittäin ankaran kuivuuden takia näitäkään taimia ei enää ollut paljoa elossa näillä kasvupaikoilla tälle vuodelle.

Monien havupuiden kuivuudensietokyky tuli tämänkin kuivuuden aikana hyvin ilmi, ja varsinkin metsämänty (Pinus sylvestris) on kuivuudelle erittäin karaistunut jopa kallioisilla kasvupaikoilla joitakin taimiaan lukuun ottamatta. Metsäkuusi (Picea abies) sen sijaan alkoi paikoin kärsiä selvästi kuivimmilla kasvupaikoilla mm. neulasiaan ruskistuttamalla.

Viljelykasveissa heinäkuun lopulla alkoi jo syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukkaterttujen kehittyminen kukintaan, ja jasmikkeista (Philadelphus sp.) viimeisten kukkijoiden kukinnat hurahtivat nopeasti muutamassa päivässä läpi heti helteen alettua. Aikaisemmin kukkineet jasmikkeet lopettivat kukintansa jo pääasiassa ennen helteen alkua ja sama tapahtui monilla japaninangervon lajikkeilla (Spiraea japonica cv.). 

Hedelmien kypsymisessä oli ajankohtaista mm. varhaisten omenoiden (Malus domestica) sadot; toisaalta raakilevaiheisia omenoita alkoi haittaamaan tuo kuivuus, jolloin raakilevarisemista ja -vioittumista tapahtui paikoin. Tämän helteen myötä maaseudun pelloilla alkoi myös hyvin etuaikaisesti viljasatojen kypsäksi tuleentumiset yleisesti.

Mustikan (Vaccinium myrtillus) marjasato ehti kypsymään metsissä sen verran hyvin ennen kuivuusongelmien huipentumista, ettei kuivuushaitat ehtineet paljoakaan vaikuttamaan sen sadon määrään. Puutarhoissa sen sijaan kastelutta jääneillä marjapensailla (herukat, vadelmat jne.) raakilevarisemista esiintyi monin paikoin pahemmin, kun niiden kypsyminen oli hellejakson aikana vielä osittain kesken.

Koristekasveissa perennat jatkoivat hyvää ja etuaikaista kukintaa kosteimmilla kasvupaikoilla tai jos niitä kasteltiin tarpeeksi hellejakson aikana: etuajassa monet normaalisti vasta elokuussa kukkivat lajit aloittivat jo tämän helteen aikana kukintansa; kuten monet syysleimut (Phlox cv.) ja myöhäiset kuunliljat (Hosta cv.) sekä ns. loppukesän jättiperennat tyyliin kultapallo (Rudbeckia laciniata "Goldball"). Liljat (Lilium sp.) lopettivat helteessä nopeasti kukintansa.

Luonnossa puolestaan maitohorsmat (Chamaenerion angustifolium) lopettivat kukintansa, ja paikoin äityivät hellejakson loppuun mennessä jo purskauttamaan sakeanaan ilmaan siemenvillaansa. Monet ohdakkeetkin (Cirsium sp.) etenivät hellejaksossa siemenvillavaiheeseen. Myöhäisistä kukkijoista järviruoko (Phragmites australis), rantakukka (Lythrum salicaria) ja pujo (Artemisia vulgaris) voimistuivat helteen myötä kukintahuippuun jo ennen elokuuta. 

Pujo osoitti kuivillakin kasvupaikoilla myös erinomaisen sietokykynsä ilmennyttä kuivuutta vastaan voimakkaan juurakkonsa ansiosta. Tämänlaiset kuivuutta sietävät ruohovartiset lajit alkoivatkin erottumaan ruskeaksi kuivuvilla niityillä ja ojanvarsilla hyvin edukseen.

Päinvastaisesti kuivuuden haitoille herkkää reagointia luonnon ruohovartisista lajeista osoitti toisena kesänä peräkkäin karhunputki (Angelica sylvestris) - Esim. eräällä seurannassani olleella kostealla niityllä havaitsin kesällä 2017 (sateinen ja viileä) erittäin runsasta ja rehevää karhunputken kukintaa, mutta seuranneen kesän heinäkuussa olleet kuumat ja erityisen kuivat säät surkastuttivat sen kukintaa selvästi. Lisäksi itse asiassa sinä kesänä jo touko-kesäkuun vaihteessa tullut ennätyskuivuus varmasti vaikutti jo osaltaan sen kukinnan pahaan taantumiseen. 

Edeltäneen kesän nuo kuivuusvioitukset ja tämä kuiva hellejakso kesällä 2019 aiheuttivat siksi yhteisvaikutuksena karhunputkelle tässä vaiheessa jopa entistäkin vaisumpaa kukintaa! >> päättelinkin sitten, että karhunputken kukinta vaatii maaperältään paljon kosteutta jo alkukesälläkin, ja siksi jopa kostealla niityllä ei tarvitse olla edes kovin pahaa kuivuutta lajin kukinnan jo kärsiessä siitä paljon - Hyvin mielenkiintoista onkin tulevina kesinä se, miten ko. lajin tällainen paha taantuminen kääntyisi uudestaan runsaammiksi kukkakasvustoiksi, jos kuivuus ei enää vaivaisi ja toipuminen alkaisi...

Puistojen ja puutarhojen puu- ja pensasistutuksien kohdallakin alkoi ilmetä kuivuusongelmia helteen loppuun mennessä, kuten monilla istutusaltaisiin ja muutenkin tilavuuksiltaan liian ahtaisiin maaperiin istutetuilla koristepuilla lehtiensä kellastumisena ja varisemisena. Kesäkukkien kastelutarve oli poikkeuksellisen suurta etenkin helteen kuumimman puoliskon aikana ja se piti puistotyöntekijöitä kiireisenä.

Erikoisena ilmiönä kahden kuumimman päivän (27. ja 28.7.) tuloksena havaitsin joidenkin oksistoiltaan osaksi lähellä kuumia ja aurinkoisia asfalttipintoja olleiden koristepensaiden kohdalla sen, miten lehtensä käpristyivät sellaisessa asfalttipaahteessa aivan kuiviksi kuin niitä olisi pidetty uunissa pari tuntia. 

Hieman toisella tavalla joillakin kuumuudelle herkillä puilla esiintyi jonkin verran ylikuumuuden aiheuttamaa lehtien kuivaksi ruskistumista, kuten balkaninhevoskastanjalla (Aesculus hippocastanum), joka on luonnostaan tottunut Balkanin vuoristossa tasaisempiin kesälämpöihin ilman äärikuumia hellehuippuja.

Paradoksaalisesti etenkin kuumin helle tukahdutti myös kosteimpien maaperien kasvien kasvua ja kehitystä lajista ja paikan aurinkoisuudesta riippuen ja siis huolimatta riittävästä vedensaannista, mikä osaksi hidasti niiden kehitystä. Näin ollen eri kasvupaikoista riippuen kasvukauden etenemisen asteeseen syntyi paikallista vaihtelua.

Järvien ja merien pintavesien lämpötilat tietenkin nousivat huippulukemiin, ja kesälomalaisille se tarkoitti poikkeuksellisen lempeitä uintiolosuhteita: heti helteen ensimmäisen viikon aikana järvissä ylitettiin yleisesti +20 astetta, ja ensimmäisenä lännessä. Sitten helteen kuumimman puoliskon aikana pienissä järvissä ja suurten järvien matalissa vesistöosissa jopa paljonkin yli +25 asteen pintalämpötilat yleistyivät poikkeuksellisen paljon etenkin eniten yli +30 asteen päivälämpötiloja sisältäneillä alueilla. Merivedet lämpenivät myös hyvin, ja helteen kuumimmalla jälkipuoliskolla mm. Suomenlahden ulappaa myöten +20 asteen ylityksiä saavutettiin.

Heinäkuun aivan lopun tuo ääriraju sään kylmeneminen aiheutti vesistöihinkin varsin nopeaa pintavesien viilenemistä, kun samalla koillistuulikin sekoitti vesiä hyvin: elokuun alkaessa kaikkialla vesistöjen pintavesien lämpötilat olivat laskeneet taas vain +16 ja +20 asteen välille, ja viileimmät vesistöt muodostuivat tarkastelualueen itäosiin jopa paikoin alle +15 asteen pintavesilämpötiloineen.