Viikon 51 tunnelmakuvat vuonna 2009 - Osa 3

Kastanjaköynnöksen eli akebian (Akebia quinata) lehtiä pakkasten kourissa kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä köynnös on ollut esittelyssä edellisellä viikolla. Nyt nämä leutoina talvina osittain kevääseen säilyvät lehdet ovat tiensä päässä ja ovatkin kuvassa jo tummuneet pakkasvaurioiden merkiksi. Kun pakkanen on -15 astetta kireämpää, on seurauksena lehtien varma kuolema; ne joko kuivuvat ja vähitellen varisevat pakkasten jatkuessa tai seuraavan selvän suojasään aikana varisevat nopeasti.




Vähän vajaan -15 asteen pakkasen käpristämiä marjatanalppiruusun (Rhododendron "St. Michel") ainavihantia lehtiä kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Alppiruusut ovat tunnettuja (Verrattuna orjanlaakereiden ainavihantiin lehtiin) siitä, että niiden lehdet reagoivat voimakkaasti pakkasissa kiertymällä rullalle ja taipumalla alaspäin. Näin ne hidastavat veden haihtumistaan ja suojautuvat kylmyydeltä. Niinpä lumet varisevat lehdiltä helposti pakkasten vaihteluiden mukaan, mutta lehtien muodonmuutokset ovat jänniä.




Orjanlaakerilajike (Ilex X meservae "Blue Prince"):n ainavihantiin lehtiin jäänyttä pakkaslunta sulan meren aiheuttamista lumikuuroista kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ainavihannat pensaat ovat myös erinomaisia talvella kerätessään lehdilleen lunta ja kuuraa, kuten tämä pensas. Tällä lajikkeella on vain valkoisia hedekukkia heinäkuussa; ei marjoja. Orjanlaakereiden ainavihannat lehdet eivät reagoi pakkasiin käpristymällä; lumi säilyy lehdillä melko hyvin.




Lännenheisiangervon (Physocarpus opulifolius) kuivuneisiin hedelmäterttuihin jäänyttä pakkaslunta sulan meren aiheuttamista lumikuuroista kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Yksi esimerkki monista, joissa talveksi jäävät hedelmät - hedelmystöt keräävät hienosti lunta päälleen ja ovat alustoina kuurallekin. Tämä pensas tekee lisäetuna myöhäistä loka - marraskuun keltaista ruskaa ja kukkii valkoisena kesä - heinäkuussa.




Syrikän (Buddleia davidii) kuivuneisiin hedelmätähkiin jäänyttä pakkaslunta sulan meren aiheuttamista lumikuuroista kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Myös tämän loppukesällä violettina ja vaaleanpunaisena (Eri lajikkeet) kukkivan pensaan hedelmätähkien säilyttäminen antaa mahdollisuuden hienolle talven kuura- ja lumiestetiikalle. Pensasta ei itse asiassa tarvitse leikata ollenkaan, jos versot vain säilyvät terveinä uuteen kasvuun; kovat pakkaset saattavat palelluttaa tyveen / lumihangen pintaan saakka.




Syyshortensioiden (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kuivuneisiin kukintoihin jäänyttä pakkaslunta sulan meren aiheuttamista lumikuuroista kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Espoon Tapiolassa. Tässä tulee esille näiden kukintotähkien talvisäilyttämisen yksi erinomainen ominaisuus; lumi- ja kuura-alusta talviestetiikan korostamiseksi ja maiseman elävöittäjäksi!




Tuulensuojaisalla kohdalla sulan meren aiheuttamista lumikuuroista ruusupensaiden (Rosa sp.) oksiin jäänyttä pakkaslunta kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Espoon Tapiolassa. Tämäkin pensaslaji oli saanut lumikuorrutteen, vaikka sen oksat ovat alempaa pensaslajia harvemmat. Ti - ke aikana syntynyt kuura auttoikin lumen tarttumista, vaikka ko. pakkaslumi on tarttumisominaisuuksiltaan muutoin huonoa. Tällä pensaalla on heinä - elokuussa näyttävän runsas vaaleanpunainen kukinta.




Tuulensuojaisalla kohdalla sulan meren aiheuttamista lumikuuroista hurmehappomarjan (Berberis X ottawensis) oksiin jäänyttä pakkaslunta kuvattuna perjantaina 18.12.2009 Espoon Tapiolassa. Pensaan piikkisyys ja oksien mutkainen tiheys edesauttoi lumen kertymistä. Lumipeite oli kasvanut tässä vaiheessa lähes 5 sentin mittaan.

Voimakasta kuuraa ja lumikuurolunta tummahorsman (Epilobium obscurum) talventörröttäjävarsissa kuvattuna keskiviikkona 16.12.2009 Espoon Tapiolassa. Tässä on hyvä esimerkki luonnonkasvien parista hyvän talventörröttäjyyden merkityksestä maiseman elävöittäjänä ja katsojan muotojen - tekstuurien ymmärryskykyä stimuloivana estetiikkana. Lajilla on heinäkuussa vaaleanpunainen kukinta ja elo - syyskuussa valkohaivenellinen siemenvaihe.

Viikon 47 tunnelmakuvat vuonna 2009 - Osa 2

Kyynelkoivun (Betula pendula "Youngii") ruskahuipentumaa kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Hämeenlinnassa. Rauduskoivun peikkomaisesti riippaoksainen ja pensasmainen puulajike, jolla erittäin myöhäinen marraskuuruska keltaisena. Yöpakkaset sävyttävät sitä ruskeaan suuntaan ja saattavat keskeyttää / eliminoida sen harmaanruskeaksi. Muutoin käyttäytyminen kuten kantalajillaan; huhti-toukokuussa hiirenkorvat jne. Tämä ja moni alla oleva laji merkittäviä ruskalajeja varsinaisen (luonnon) ruskakauden jäätyä jo kauas taakse.




Viitaheisin (Viburnum cassinoides) ruskan loppuvaihetta kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Heinä- ja lokakuussa esittelemäni iso pensas, jolla loka-marraskuun ruska voi viivästyä ja selviytyä yöpakkasista näinkin kirkkaan punaisena näin myöhään. Tämäkin laji on siten suositeltava loppuvuoden pimeän ajan väriläikkä.




Revontuliatsalealajike (Rhododendron "Northern Hi-lites"):n ruskan lähes huippua kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Atsaleat tunnetaan kesäkuun alun supernäyttävinä kukkijoina, mutta myöhäinen marraskuuruska on myös huomattava etu ja väreinä ovat usein punaisen ja oranssin eri sävyt kirkkaina. Riittävän kovat pakkaset saattavat keskeyttää värishown ruskeisiin sävyihin. Eri lajikkeet tarjoavat eri sävyjä; joissakin kellertävämpiä ja erikoisimmillaan tummaa violettiakin alkuvaiheessa.




Kiinalaisen tuhkapensaslajin (Cotoneaster gracilis) ruskaa kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Vielä tuntematon keskikokoinen pensas, joka muistuttaa yleistä kiiltotuhkapensasta (C. lucidus). Erona ja etuna on erittäin myöhäinen marraskuuruska, joka on ajankohtaan nähden erikoisen kirkkaan punavoittoinen. Lehteenpuhkeaminen toukokuun alussa harmahtavan suppualkuvaiheen kera suvulle tyypillisesti.




Koreanvaahteran (Acer pseudosieboldianum) talviruskaksi jääviä lehtiä kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pensasmainen pieni puu Aasiasta, jolla kirkas punaoranssin kirjava ruska myöhään lokakuussa. Lehdet taipuvaisia jäämään talveksi ruskeina. Toukokuun alusta heleän vaaleanvihreä lehteenpuhkeaminen punaisista silmuista ja pian perään pieniä violetteja kukkia. Lohkohedelmät pieniä. Lehtimuoto siron kauniisti viuhkamainen.




Keijunkukkalajikkeet ainavihannissa lehdissään kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Keijunkukkia on lehdiltään monenvärisiä lajikkeita, jotka ovat myös pimeän ajan erinomaisia väriläikkiä, jos ei ole lunta. Heinäkuun punainen - vaaleanpunainen kukinta myös hieno. Suositeltava maanpeiteperenna myös talviestetiikkaan; hedelmävarret talventörröttäjiä. Kuvan lajikkeet vasemmalta lukien: (Heuchera "Palace Purple") ja (H. "Lime Rickey"). Hyvä lajikkeineen ornamentillisten ja värikkäiden ryhmien tekoon.




Kiinalaisen kuusamalajin (Lonicera deflexicalyx) erittäin pitkään säilynyttä marjasatoa kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Elokuussa esittelemäni isohko pensas, jolla jo silloin punainen marjasato; säilyy ilmeisesti peräti seuraavankin vuoden puolelle värikkäänä. Siksikin erittäin suositeltava uusi tuttavuus yleiseen viljelyyn! Pimeän ajan väriläikkä kesäorjanlaakerin (Ilex verticillata) tapaan ja siksi poikkeava muista kuusamista.




Syrikän (Buddleia davidii) hedelmätähkiä ja yhä säilyneitä kesäasuisia lehtiä kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Elo - syyskuun näyttävä kukkija, jolla puoliainavihanta lehdistö erittäin leutoina talvina. Hedelmätähkät muuttuvat talveksi ruskeiksi ja ovat erinomaisia talventörröttäjiä. Puhkeaa toukokuussa hitaasti uuteen lehteen. Kylmän talven jälkeen vesominen tyvestä.




Osittain varisseen hopeapensaslajin (Elaeagnus umbellata) kesäasuisia lehtiä kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Isohko pensas, jolla erittäin myöhään säilyvä lehdistö; marraskuussa haalean kellertävää ruskaa ja lehtien vaiheittainen variseminen. Toukokuun alun lehteenpuhkeaminen harmahtavampi kuin kesälehdistö. Tuoksuvia, pieniä ja kermanvalkoisia kukkia runsaasti kesäkuun lopulla. Marja kypsyy elo-syyskuussa ruskehtavan punaiseksi.




Kentuckynkahvipuun l. kentuckynpapupuun (Gymnocladus dioica) lehtiruotijäänteet lehdyköiden varistua kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pohjois-amerikkalainen melko arka puu, jolla erikoisen paksut harmaat oksat ja osittain jopa kevääseen säilyvät lehtiruodit. Lehdet erittäin isoja ja kahteen kertaan parilehdykkäisiä; keltaruskehtava ruska lokakuussa ja pakkasvaurioruska tumman-harmahtavan ruskea. Myöhäisin lehteenpuhkeaminen punertavana kesäkuun alusta; täydessä koossa vasta heinäkuussa. Kukinta ja hedelmänmuodostus Suomen oloissa epävarmaa. Hieno laji kokeiltavaksi lehtiensä ja talviprofiilinsa takia!

Piippuköynnöksen (Aristolochia macrophylla) pakkasvaurioruskaisia lehtiä kuvattuna lauantaina 21.11.2009 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä yleisehkö iso köynnös puhkeaa lehteen hitaasti toukokuussa ja erittäin myöhäinen keltaruskea ruska keskeytyy usein yöpakkasissa kuvan hyvin tummiin sävyihin loka - marraskuussa. Kukat piippumaisia ja piilossa lehtien seassa heinäkuussa. Hedelmää ei juurikaan muodostu Suomen oloissa.

Espoon Tapiolan lasten oman kukkapenkin kasvutilanne kesäkukkakauden lopulla

Lasten oma kukkapenkki Espoon Tapiolassa 1

Lasten oma kukkapenkki Espoon Tapiolassa 2


Kesäkuussa raportoin tämän kukkapenkin hienosta ideasta ja ko. merkinnän kuvat näyttivät sen hetken kasvutilanteen. Nyt kesäkukkakauden lähestyessä loppuaan (Tosin lämmin syksy saattaa pitkittää sitä hyvinkin paljon...) päätin näyttää tämänkin paikan tämän hetken kasvutilannetta kuvattuna viime keskiviikkona 9.9.2009. Kuten nähdään, niin kukinta on edelleen melko runsasta. Huonoiten kukintaa näyttää ylläpitäneen isosamettikukka (Tagetes erecta) ja parhaiten tulisalvia (Salvia splendens). Erona edellisiin kuviini nähdään keskellä kasvaneen syrikän (Buddleia davidii) esille tullutta kukintaa. Tällä kertaa idea ei ole toiminut kunnolla, koska sen versot ovat lamoontuneet piiloon noiden muiden kukkien sekaan, kuten ylemmästä kuvasta havaitaan. Mielenkiintoinen, mutta outo valinta kuitenkin ilmeisesti tilapäiseksi tarkoitettuun kukkaryhmään, koska syrikkä on monivuotinen pensas. Noiden reunustavien turveharkkojen läpi on myös alkanut kasvamaan hieman rikkaruohoja. Se onkin kosteina kesinä (Kuten nyt on ollut) näiden rakennuselementtien lievä haittapuoli.

Viikon 31 tunnelmakuvat vuonna 2009

Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 2.8.2009 kuvattua lännenkonnanmarjaa (Actaea rubra) kypsine marjoineen. Tämäkin konnanmarjalaji sopii pitkään marjoja säilyttävänä (Heinä - syyskuu) näyttäväksi koristekasviksi. Myrkyllisyys on kuitenkin haittana. Konnanmarjoilla on myös punaoranssia ja keltaista ruskaa syys - lokakuussa.

Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 2.8.2009 kuvattua syrikän eli syyssyreenin (Buddleia davidii) kukintaa. Tämä ns. perhoskasvilaji on kylmien talvien jälkeen perennoiva (Kasvu alkaa tyvestä), mutta on muutoin iso pensas (Versoja ei pidä typistää keväällä ennen kuolleisuuden varmistusta). Kukinta on heinäkuun lopulta elokuun loppuun. Talvella hedelmätähkät ovat erityisen näyttäviä ja leutoina syksyinä vihreitä lehtiä säilyy joulukuulle.

Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 2.8.2009 kuvattua hopeakuunliljan (Hosta Fortunei -ryhmä) kukintaa. Kuunliljat ovat tunnettuja koristeellisista lehdistään, mutta eri lajien mukaisesti heinä- ja elokuussa n. kahden kuukauden ajan myös kukinta on merkittävä esteettinen tapahtuma. Kukinta kestää per laji n. 2 - 3 viikkoa.

Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa sunnuntaina 2.8.2009 kuvattua maissia (Zea mays) emikukintojen luottikarvoineen. Etelärannikon olosuhteissa maissi on vasta nyt kukintavaiheessa ja esikasvatuksesta huolimatta tähkien kypsyminen on normaalivuosina siinä ja siinä ehtivä tapahtuma ennen ensimmäistä tuhoavaa syyshallaa. Sopii kuitenkin koristekasviksikin, kuten kuvasta nähdään.

Espoon Tapiolassa perjantaina 31.7.2009 kuvattua pallohortensian (Hydrangea arborescens "Grandiflora") kukintaa. Ko. päivän juuri päättyneen ukkossateen takia kukinnot keräsivät paljon vettä ja alkoivat nuokkua maata myöten. Laji on erinomaisen näyttävä kukkija loppukesän kynnykseltä syyskuulle. Lajia voi käsitellä puoliperennana; versot voi typistää keväällä ennen kasvua ja on huomioitava niiden talventörröttäjyyden upeus.

Hämeenlinnassa keskiviikkona 29.7.2009 kuvattu pulu eli kesykyyhky (Columba livia). Tämä lintu on Hämeenlinnan ydinkeskustan yleisimpiä varisten, lokkien ja sinisorsien ohella. Tämä yksinäinen yksilö kärkkyi minulta makupaloja ja siksi se oli helppo kuvauskohde.

Espoon Tapiolassa sunnuntaina 2.8.2009 kuvattu puoliksi syöty orava. Joku eläin on saanut maittavan välipalan "hänestä", mutta jostain syystä syöminen on jäänyt kesken. Kuvassa nähdään myös tyypillistä tähän aikaan ilmenevää koivujen (Betula sp.) lehtien etuaikaista kellastumista. Ko. puilla tämä on aina jokavuotista jo kauan ennen syksyä.

Hämeenlinnassa keskiviikkona 29.7.2009 kuvattua Vanajaveden pintaa. Tilanteessa nähdään moottoriveneen aiheuttamaa aaltoilua ja tumma valo-varjokontrasti syntyi kuvauspaikan oltua sillan alla; veteen heijastunut sillan tumma alapuoli. Kesällä Vanajavesi on erittäin runsaan veneliikenteen piirissä.

.

Espoon Tapiolassa perjantaina 31.7.2009 kuvattuja ukkossateen vaikutuksia; Tässä on lähikuva hiekkakäytävän pinnasta, jossa ylempi osa on virtaavan veden vallassa eroosiokäsittelyssä. Ko. sade oli jälleen vaikea hiekkakäytävien kunnossapidon suhteen; urautumat ja siirtyneet hiekat olivat merkittävä ongelma.

.

Espoon Tapiolassa perjantaina 31.7.2009 kuvattuja ukkossateen vaikutuksia; tässä hiekkakäytävä tulvii nilkkoihin asti nousseesta virtaavasta vedestä, jossa on koivujen siemeniä ja sateen pisaraloisketta. Vierellä on yli 3 viikkoa leikkaamatta ollutta nurmikkoa hiipuvan valkoapilakukinnan (Trifolium repens) kera.

.

.

Espoon Tapiolassa perjantaina 31.7.2009 kuvattua ylitse tulvivaa vesikanavaa, jossa kukintaansa on päättämässä ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) korpikaislojen (Scirpus sylvatica) kera. Tulvan aiheutti okluusiorintamasateen seassa jyllännyt ukkonen ja kuvan ottohetkellä ukkosen jälkeistä sadetta tuli vielä rankahkosti.

Hämeenlinnaan sunnuntaina 2.8.2009 illalla idästä saapuneen ukkoskuurorykelmän ensimmäinen kuurosolu kuvattuna Vanajaveden yli kaakkoon. Muutama sekunti kuvan ottamisen jälkeen maasalama löi noiden kerrostalojen ja tehtaanpiipun välillä takana. Järven vedessä nähdään puolestaan kasvukauden laajimmilleen kasvaneet ulpukoiden (Nuphar lutea) lehdet.