skip to main |
skip to sidebar
Nyt alkaa taas blogini päivittymään monen kuukauden tauon jälkeen, kun teen tässä jo pitkälti yli 10 vuoden perinteeksi muodostuneeseen jouluvaloihin / -tunnelmiin liittyvän joulutervehdykseni teille lukijoille! - Vanhaan tuttuun tapaan olen ottanut jouluaattoa edeltävänä päivänä ja iltana 23.12.2019 tähän julkaisuun valokuvia, joista alla on valikoituna 10 kpl. kuvasarja.
Kuvissa on aikaisemmasta myös hyvin tutusti Hämeenlinnassa taltioituja tunnelmia, mutta nyt ensimmäistä kertaa kävin valokuvaamassa keskustan lisäksi paikkoja itse Hämeen linnan ympäristössäkin, koska siellä on ollut nyt perinteeksi muodostumassa oleva ko. linnan juhlavalaistus joulun tienoon ajaksi.
Kuvasarjassa onkin ensin ylimpänä sommiteltu linnan alueen tunnelmia 4 kuvan verran ja loput alemmat kuvat ovat kaupungin keskustan alueelta; niistä kaksi on päätorin alueelta ja loput sen ulkopuolelta. Kaksi alinta kuvaa on otettu valoisalla ajalla ko. päivänä, missä selviää hyvin myös tämän jouluaaton lumeton säätilanne.
Tällä kertaa voidaan sanoa joulun tienoon säästä seuraavaa: ensin lähimenneisyydestä alustuksena on ollut taas hyvin vallitsevana lähes koko tämän kuukauden ajan erittäin leudot etelän ja lännen väliset virtaukset, joiden mukana on tullut myös hyvin runsaasti sateita koko Suomeen. Lisäksi marraskuussakin oli samanlaista tilannetta varsin paljon.
Tämä viime vuoden vähäsateisesta tilanteesta poikkeava runsassateisuus on nyt aiheuttanut maahamme poikkeuksellisen erikoisen lumipeitteiden jakauman, kun etelään nähden kontrastina Lapissa on ollut vallitsevana jo lokakuusta alkaen huomattavan talvitsetkin säät; itse asiassa Lapissa alkoi talvi poikkeuksellisen ankarana ja lumisena jo lokakuun alussa, vaikka sittemmin siellä on kylmyys hellittänyt tavanomaiseen nähden.
Etelä-Suomen pääasiassa plussakeleissä tulleet sateet ovat pitäneet tähän jouluaattoon saakka lumirajan suunnilleen linjalla Saimaalta Tampereen seudun kautta selvästi Vaasan pohjoispuolelle: tämän eteläpuolella lumipeitteitä on ollut vain hetkellisesti silloin tällöin, kuten esim. pääkaupunkiseudulla viimeksi selvemmin nelisen päivän ajan joulukuun alussa. Täällä Hämeenlinnassa oli viime viikolla hetkellinen 5 - 10 sentin lumipeite, mutta sittemmin hyvin leuto etelävirtaus vesisateineen sulatti kaikki lumet pois eiliseen mennessä joitakin aurattuja lumikasoja lukuun ottamatta.
Lappiin tämä runsassateinen suursäätilan moodi on tuonut erikoisena tilanteena puolestaan jopa ennätyspaksuja lumipeitteitä ajankohtaan nähden, kun lumipeitettä alkoi kertymään siellä jo lokakuun alusta saakka ilman merkittäviä sulamisjaksoja: nyt osassa Lappia on jopa yli 80 cm:n paksuisia hankia! - Tässä on ylen juttu moisesta ennätyksestä.
Jatkossa tuleva sää tuo mielenkiintoisen poikkeuksen tuolle Etelä-Suomen vielä parhaillaan lumettomana pysyneelle alueelle: nimittäin ensi yönä etelästä pohjoiseen siirtyvän sadealueen sateista osa voi tulla sisämaassa sen verran lumisena, että tuolle lumettomalle alueelle voidaan saada osittain Joulupäiväksi lumipeitettä, kuten mm. Hämeenlinnaan.
Satava lumi on lisäksi suojasäisen märkääkin, joten siinä tilanteessa on odotettavissa kauniisti puustoon kuorruttuvaa lunta, kun tuuletkin pysyvät heikkoina - viime tipan joulukorttimaisemat ovat siis mahdollisia tuolla alueella, mutta etelärannikolla mm. pääkaupunkiseutu taitaa saada lähinnä vain vesisateita...
Mainittakoon myös, että heti Joulun jälkeen talvinen sää näyttää tulevan Etelä-Suomeen ainakin muutamaksi päiväksi, kun aikaisempi suursäätilanne leutojen etelä-lounaisvirtausten kaavasta muuttuu seuraavasti: alkuvaiheena parin viime päivän ajan muutoksesta on ollut merkkinä se, miten edeltänyt leuto etelä-lounaisvirtaus tyrehtyi tyyneksi sääksi ilmamassojen suorastaan pysähdyttyä paikoilleen Fennoskandian ylle viilenemään hyvin hitaasti, ja tämä siis mahdollistaa jo ensi yönä sisämaassa lumisempaa sadetta ja nollakeliä Joulupäiväksi.
Sitten Tapaninpäivästä alkaen Skandinaviaan muodostuu kapea etelä-pohjoissuuntainen korkeapaine ja Suomen itäpuolelle matalapainetta, joka tietenkin mahdollistaa Suomeen pakkassäätä tuovat pohjoistuulet, muttei ilmeisesti merkittävästi uutta lunta siltikään - ankaraa pakkasta ainakaan Etelä-Suomeen ei näillä näkymin ole tulossa: kylmin vaihe näyttäisi olevan tuon Skandinavian korkeapaineen siirtyessä Suomen ylle la 28.12. tienoilla, jolloin selkeän sään sattuessa voitaisiin talven ensimmäisiä kertoja päätyä -10 astetta kylmempiinkin lukemiin niillä sisämaa-alueilla, joilla sellaista ei ole vieläkään sattunut...
Näillä näkymin juuri ennen vuodenvaihdetta palattaisiin taas läntisten voimakkaiden matalapaineiden tuomiin leutoihin länsi-lounaisvirtauksiin ja sateisiin vaihtelevissa olomuodoissa, ja Lapissa ennätyksellinen lumipeitteiden paksuuntuminen jatkuisi...
Tämän myötä on aika toivottaa kaikille rauhallista ja kaunista Joulua 2019!
Joulun 2019 tunnelmakuvia >>
Valonheittäjän valaisema lipputanko Hämeen linnan pihassa vallihautarinteen takana kuvattuna maanantaina 23.12.2019; lipputangossa ollut lippu jäi luonteeltaan epäselväksi, koska koko ajan oli niin totaalityyntä, ettei lippu liikkunut eikä edes värähtänytkään milliäkään.
Linnan koillispuolelta näkymää Vanajaveden yli Sairionranta-nimiselle kaupunginosalle kuvattuna maanantaina 23.12.2019; äärimmäisen tyynen sään sekä aikaisempien hyvin leutojen plussakelien ansioista mahdollistui kokonaan sulan järviveden peilityyni pinta heijastamaan valoja täydellisesti.
Itse Hämeen linnaa juhlavalaistuksessa nähtynä koillispuoleltaan ja kuvattuna maanantaina 23.12.2019; lumettoman maiseman pimeydessä linnan valaistus tuli oikeastaan parhaimmalla tavalla oikeuksiinsa.
Itse Hämeen linnan itäpuoleista muuria juhlavalaistuksessaan kuvattuna maanantaina 23.12.2019; muistaakseni ainakin viime vuoden joulusta saakka on alettu tekemään tällaista ko. linnan jouluvalaistusta. Aloituspäivänä on ollut ns. Tuomaanmarkkinat.
Sibeliuksenpuiston Jean Sibeliuksen patsasta joulutonttulakissaan kuvattuna maanantaina 23.12.2019; tämä tonttulakitus myös muillekin keskustan patsaille on tietääkseni ihan kaupungin virallinen idea eikä siis mitään "joidenkin keppostelua".
Hämeenlinnan kirkkoa juhlavalaistuksessaan kuvattuna maanantaina 23.12.2019; kirkon etualalla olevan puiston patsaat näkyvät tähän tapaan hienosti kuvajaisina tässä valossa, kuten tuo vasemman laidan Larin-Kyöstiä kuvaava patsas.
Hämeenlinnan keskustan torille perustettua tekojäärataa ja torin joulukuusi kuvattuna maanantaina 23.12.2019; myös Tuomaanmarkkinoista alkaneena on nyt ensimmäistä kertaa laitettu torin itäpäätyyn luistelurata, ja se onkin ollut heti hyvin suosittu varsinkin näin leutona aikana, jolloin muita säästä riippuvaisia ulkojäitä ei ole voitu vielä perustaa.
Saaristenkadun, kävelykatu "Reskan" ja Turuntien eteläisen haaran välisessä puistossa viime kesäkuussa paljastettua ja Lotta-järjestölle omistettua muistomerkkiä sekä taustan tuttua valopuuta kuvattuna maanantaina 23.12.2019; viime vuoden joulukuvasarjassa tämä puisto näkyi vielä vanhassa asussaan ennen viime kesän alussa tehtyä kokonaisremonttia ja ko. patsaan laittamista. Kuvauskohta tässä on melkein sama kuin edellisvuonnakin.
Sibeliuksenpuiston tilannetta ko. päivän valoisana aikana kuvattuna maanantaina 23.12.2019; Hämeenlinnassakin oli jo kokonaan lumetonta, vaikka vain muutama päivä aikaisemmin alue sai tilapäisen 5 - 10 cm paksun lumihangen; +5 astetta hiponeet lämpötilat ja vesisateet tekivät sulamisesta taas helppoa ja nopeaa. Nurmikkokin vihersi vielä hieman, koska kovia pakkasia ei ole vielä ollut.
Lukiokadun ja Arvi Kariston kadun kulman läheltä nähtyä Vanajaveden näkymää Hämeen linnalle kuvattuna maanantaina 23.12.2019; marras- ja joulukuussa säät ovat olleet lyhyitä pikkupakkasjaksoja lukuun ottamatta vallitsevasti niin vesisateisia ja plussakelisiä, ettei Etelä-Suomen järviin ole vieläkään pystynyt muodostumaan kunnon jäitä. Esim. tässäkin on ollut vain ajoittain ohuita jäitä, jotka ovat pystyneet sulamaan kokonaankin pois yhä uudelleen. Kuvassa nähdään myös ko. päivänä vallinnutta totaalisen tuuletonta säätä kokonaan sulan veden peilityyneydessä.
PS.: tästä siis alkaa blogini päivittyminen taas jollakin tavalla, ja katsotaan miten jatkan muilla aiheilla jo tässä vuoden 2019 viimeisinä päivinä...
Blogini uusaktivoituminen jatkuu nyt eilisen illan Sibelius-fantasian valokuvallisella esittelyllä - Esitys oli siis Hämeenlinnan torilla, missä tapahtuma oli nyt jo yhdeksättä vuotta peräkkäin. Itse osallistuin nyt tapahtumaan kamerani kanssa toista kertaa: blogissani esittelin toissa vuotista tapahtumaa samaan tapaan kuin teen nyt.
Alinna on ottamieni valokuvien sarja, jotka olen sommitellut kahteen teemaan siten, että ylinnä on tapahtumassa ensimmäistä kertaa pystytetyn videotaulun tapahtumista kuviani tavallaan lähiotoksina, ja sen alla on kronologisena sarjana torilta kirkolle päin kuvaamiani yleisnäkymäotoksia esityksestä.
Tällä kertaa tapahtumaa oli siis uudistettu muutamilla tavoilla, joista ainakin omalle kohdalleni sattuneena huomattavin oli tuo em. videotaulu, josta saattoi nähdä yksityiskohtaisempia esityksen vaiheita. Toinen merkittävä muutos oli tähän videotauluunkin liittyen myös se, että esityksen takana olevan kirkon sisälle oli laitettu klassisen musiikin orkesteri ja jazz-muusikko Iiro Rantala; heidänkin esitykset taltioitiin siis livenä tuohon videotauluun mm. lähikuvia varten - Iiro tosin esiintyi yhdessä vaiheessa myös ulkona kirkon edustan puistossa, joka oli siis tuttuun tapaan esityksen pääpaikkana ja lavasteena torille ja yleisöön päin.
Tapahtumaa oli myös havaintoni mukaan rukattu dramaturgisesti aikaisempaa dynaamisemmaksi, missä eri osioiden vaihtelua toisiinsa nähden oli selvästi mietitty nyt enemmän. Näin ollen kokonaisesitys tuntui sisällöllisesti mielenkiintoisemmalta ja rikkaammalta odotuksiin nähden eikä niin "mössökkäältä" tai "vanhan toistolta", kuten kenties hieman oli ollut aikaisempina vuosina tilanne.
Tämän esityksen huonona puolena oli kuitenkin ulkopuolisena vaikuttimena tuuli; nimittäin esityksen valo- ja lasersädetaide kärsi siitä, kun sen hienoa näkymistä edesauttavat savukoneiden tuottamat utuharsot kaikkosivat tuulisessa säässä jatkuvasti liian paljon ja liian nopeasti pois esitysalueelta. Näin ollen esityksen valotaide jäi odotettua vaisummaksi, joten siihen olisi pitänyt varautua ehkä jopa tuplaamalla savukoneiden kapasiteettia normaaliin nähden.
Tuulisuushan oli perua sen vuorokauden alkupuolelta, missä Suomea kuritti ensimmäinen kunnon syysmyrsky (tässä eilinen blogipostaukseni osaltaan siihenkin liittyen); tosin länsituuli oli jo esitykseen mennessä heikentynyt selvästi, mutta ajoittain vielä navakkapuuskaisena se toki vaikutti esitykseen huomattavasti.
Muutoin sää oli esityksen aikana jo varsin viileän tuntuista, koska oli tapahtunut edellisiltaan nähden se radikaali kylmentyminen; esityksen aikaiset vajaan +10 asteen lämpötilat olivat edellisiltaan nähden jopa reilut 10 astetta alempia. Niinpä tilanteessa omia käsiäni alkoikin jopa paleltamaan, kun ne olivat paljaana.
Mainitsen vielä keskeisesti ennen kuvasarjoja niistä syistä, miksi pidän tätä tapahtumaa niin mielenkiintoisena ja tärkeänäkin nykyisessä Suomen kulttuurissa ja tilanteessa! >> Esitys on siis monitaiteellinen, jossa yhdistyy luovasti ja rikkaasti ainakin valo- ja lavastustaide sekä tanssitaide monipuolisesti musiikkiin, missä on puolestaan kuoro- ja yksinlauluesityksiä, yhtye-musisointia, klassisen orkesterin tulkintoja, pienten ryhmien lauluesityksiä sekä pop- ja rockmusiikin keinoja.
Toki on myös niin, että esityksen ympäristökin on osa taiteellista kokonaisuutta, eli esityksen taustana oleva kirkko ja lavasteena osaltaan oleva puisto ilmentävät esityksen arkkitehtoonista ja puutarhataiteellista roolia.
Tämän takia pidän kokonaistapahtumaa oleellisena havainnollistuksena siitä, miten nykyisessä tietoisuuden hyvässä kehittymisessä oleellista on monipuolinen ja kokonaisvaltainen kokemus ja ymmärryksen kasvattaminen - Kyseinen poikkitaiteellisuus on siinä avain myös poikkitieteellisyyden kokemukseen luovan mielen soveltamiskapasiteetissa, jolla on kollektiivisesti hyvällä tavalla eheyttävää ja yhdistävää vaikutusta.
Kollektiivisen eheytymisen tärkeys on siinä osa kansallista psykoterapiaa, joka etenkin suomalaisessa kulttuurissa on erittäin oleellista vaikean ja tuhatvuotisen traumahistoriamme takia!
Se tarkoittaa myös sitä, että tuollaisen kokonaisvaltaisen tietoisuuden parantumisen saavuttamiseksi on myös hylättävä jotain vanhaa, mitä ovat mielestäni mm. liiallinen empirismi eli ns. vulgaaripositivismi (mm. Seppo Oikkosen tähdentämä seikka) sekä ismilliseen ajatteluun liittyvät haitallisen lukkiutuneet karsina-ajattelun piirteet liiallisine vastakkainasetteluineen, kokonaisuutta sumentavine yksityiskohtiin tuijottamisineen ja yhden aiheen kaventavine-vääristävine erikoistumisineen.
Näillä sosiologisilla, psykologisilla ja tiedonfilosofisilla seikoilla on roolinsa myös nykyaikaisten kriisiemme ja yhteiskunnallispoliittisten ongelmiemme korjaamisessa sekä lopulta yhteisön ja jopa koko ihmisyyden uusrenessanssisoitumisessa - Tämänlainen Sibelius-fantasia sinänsäkin on siis yksi kuvaus ja tahto lääkkeeksi siihen, miten ihmistietoisuus voisi mennä parempaan suuntaan tulevaisuudessa em. mielen uudistusten ja mielen luopumisten katsannoissa!...
Toivotan siis hyvin tervetulleena edelleen tämän tapahtuman, vaikka itse Sibeliuksesta voisikin olla montaa mieltä.
Esityksen videotaululta poimittuja otoksia >>
Balettitanssija Linda Haakanan herkkää eläytymistä.
Jazz-pianisti Iiro Rantalan soittamisen hurmiota; menossa oli jazzahtava versio Sibeliuksen Finlandia-hymnistä.
Lähikuvaa videotaululla torin laidalla olevan kirkon sisältä klassisen orkesterin soittajista.
Laajempaa kuvaa ko. kirkon sisältä, jossa klassinen orkesteri sekä loppuvaiheessa Iiro Rantalakin soittivat.
Yleisnäkymäotoksia esityksestä >>
Savukoneiden tuottaman utuharson ja valotaiteen leikkiä; tämä oli tuulisessa säässä yksi näyttävimmistä hetkistä.
Elina Arlinin luotsaaman The 3ees -yhtyeen esitystä ensimmäisen kerran.
Tanssiryhmän viehkeää liikkumista Sibeliuksen musiikin tahtiin.
Rockyhtye The Holy soittamassa modernia versiointia Sibeliuksen musiikista; mukana oli jopa kaksi rumpalia sekä viulun soittaja.
Elina Arlinin luotsaaman The 3ees -yhtyeen esitystä toisen kerran; mukana kuvassa myös em. torin videotaululle materiaalia kuvannut kameramies.
Modernin balettitanssin taikaa ryhmässä.
Kuorolaulun ja yksinlaulun harmoniaa.
Tapahtuman päätteeksi kuorolaulua ja balettitanssija Linda Haakanan esitystä Finlandia-hymnin tahtiin; Lindan tästä esityksestä oli siis myös lähiotos kuvasarjassa ylimpänä.
Tänään illalla päätin piristää itseäni hyvällä annoksella monitaiteellista estetiikkaa, ja haluan nyt jakaa kokemaani tunnelmaa ko. tilaisuudesta ottamieni valokuvien kera - Kyseessä oli jo seitsemäs Sibelius-fantasia, joka on Hämeenlinnassa viime vuosina järjestetty.
Hämeenlinnahan on mestarisäveltäjämme Jean Sibeliuksen syntymäkaupunki, ja tämä jo perinteinen tapahtuma on hänen musiikkiinsa pohjautuva multimediateos, jossa yhdistyvät kuoro- ja solistilaulantaan sekä pianonsoittoon lavastus valoshowna sekä tanssiteatteriesitykset.
Tapahtuman esityspaikkana oli tuttuun tapaan Hämeenlinnan keskustorin kirkon puoleinen puisto, jonka keski-ikäinen lehtipuusto raamitti "esiintymislavaa" erinomaisesti - Itselleni tämä oli yllättäen vasta ensimmäinen kerta, kun kävin katsomassa tapahtuman. Silti varsin paljon tarpeeseen se tulikin, jotta saatoin hetkeksi unohtaa maailman tilanteen synkkyyden ja uhkaavuuden sekä imeä voimauttavaa energiaa käyttööni.
Tosin teemana tässä esityksessä oli "Tuonela", kuten Hämeen Sanomien jutussakin kerrotaan - Silti otin esityksen oikeastaan vain puhtaana estetiikkana, jolloin saatoin soveltaa sitä omaksi nautinnokseni ja hyödykseni täysipainoisesti - Otin esitykseen tärkeimmäksi näkökulmakseni maisema-arkkitehtooniset elementit ja ominaisuudet, jolloin tarkkailu- ja valokuvauspaikakseni valitsin esityspaikasta sopivan etäällä olleen pisteen; siitä saattoi yhtäältä havainnoida ja valokuvata panoraamaisesti koko esitysaluetta, mutta toisaalta zoomata sen verran lähelle, että esiintyjiäkin ja muita yksityiskohtia tuli jonkin verran osaksi kuvasommitelmia.
Esitys kiinnosti paljon hämeenlinnalaisia ja monin osin kauempaakin tulleita, sillä torialue oli aivan täynnä ihmisiä heti esityksen alussa, ja paikalla oli kaiken ikäisiä katsojia - yleisömäärä oli varmaankin helposti useissa tuhansissa!
Illan sää oli muutoin lähes täydellinen esitykselle, mutta täydelliseksi lisäelementiksi showhun odotettua täysikuuta ei kuitenkaan näkynyt, koska taivasta peitti tasainen keskipilvikansi (sekoitus verho- ja hahtuvapilviä). Lähes tyyni tuuli toisaalta edesauttoi sitä, että esityksen avuksi tuotettu savu velloi sopivan aavemaisesti esityspaikan piirissä. Ilman lämpötila oli ehkä hiukan vilakka, kun se pyöri +10 asteen vaiheilla.
Seuraavaksi alla esittelen 11 kpl. itse esityksestä ottamaani valokuvaa, joissa käy hienosti ilmi mm. lavastuksen valoelementit ja niiden harmoniat / kontrastit paikan puistoelementteihin ja taustalla olevan kirkon arkkitehtuuriin. Esitys laitettiin alkamaan sopivasti n. klo. 20:30, jolloin ilta oli jo lähes täysin pimentynyt ja päästi näin ollen esityksen valoshown oikeuksiinsa.
Valokuvat itse esityksestä ovat alla kronologisessa järjestyksessä siten, että ylinnä on vanhin valokuva.
Huomautan, että noin 45 minuuttia ennen esityksen alkua eli klo. 19:45 maissa Hämeenlinnassa koettiin em. verho-hahtuvapilvikannessa auringon laskusuunnassa erinomaisen näyttävä iltarusko, kun laskun taivaanrannassa pilvipeite aukkoili juuri silloin sopivasti > Valokuvasin senkin, ja päätin oheistaa siitä saamani parhaan valokuvan osaksi tätä illan tunnelmakuvausta ja vertailuksi Sibelius-fantasialle siitä, kuinka luonto hoitaa vertaansa vailla olevia näyttäviä "valoshow"-nautintoja meille kaikille; tämän "luontoshown" kuvan laitoin koko kuvasarjan ylimmäksi, ja se on tarkalleen otettu klo. 19:42.
Sibelius-fantasian esityksestä mainitsen vielä lopuksi ennen valokuvakavalkadiani, että shown loppuhuipentumaksi oli tietenkin valittu "Finlandia-hymni", joka ison kuoron laulamana ja valoshown "säestämänä" sykähdytti erityisesti (alla olevissa valokuvissa kahdessa alimmassa oli tämä osa esityksestä), ja se oli siinä muodossa tervetullut ja jopa vaativa muistutus aikamme kansallisvaltiokriisissämme uhattuna olevista yhteisöarvoista ja -tarpeista!
Sibelius-fantasiaa valokuvieni mukaan Hämeenlinnassa illalla perjantaina 16.9.2016, ja ylimmäisenä kuvana vertailuksi saman illan hetkeä aikaisemmin ollutta luonnon omaa showta iltaruskon muodossa >>
