skip to main |
skip to sidebar
Kukkivaa keltatrumpettipuuta (Catalpa ovata) kuvattuna torstaina 16.8.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Yleisesti ajatellaan, että Suomessa ei ole enää elokuussa käytettävissä kukkivia puita koristeviljelykäyttöön. Tämän viikon esittelylajini keltatrumpettipuu (Catalpa ovata) todistaa sen luulon vääräksi hienolla tavalla. Kyseessä on Kiinasta kotoisin oleva puu, joka on suvussaan kestävin Suomen oloissa. Muut Euroopassa tunnetummat - yleisemmät ko. suvun koristelajit eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides) ja lännentrumpettipuu (Catalpa speciosa) ovat kotoisin Yhdysvaltain itäosista.
Trumpettipuut keltatrumpettipuu mukaan lukien ovat erittäin myöhään lehteen puhkeavia; itse asiassa se kaikkein myöhäisimmin vihertyvä puuryhmä kaikista. Siinä mielessä sitä voidaan käyttää myös hyvin erikoisena kontrastina istutusryhmissä, joissa kevätkesällä muut lajit ovat jo vaihtelevasti pitkällä lehdessä. Toisaalta trumpettipuut ovat myös nopeakasvuisia nuorina; parin - kolmen ensimmäisen vuoden aikana 1 - 2 m pitkät vuosiversot voivat olla tyypillisiä, mutta kasvu hidastuu vanhemmiten selvästi.
Tässä suvussa talvisilmut ovat erittäin mitättömän pieniä ruusukkeita isojen pyöreiden lehtiarpien yläpuolella muutoin hyvin vankoissa harmaan ruskehtavissa oksissa. Etelä-Suomen oloissa ko. lajin lehtien puhkeaminen alkaa näkymään toukokuun lopulla aluksi silmujen kasvamisena violetinruskehtavina teräväkärkisinä "huppuina". Pari - kolme viikkoa n. sormenpään kokoisiksi kasvettuaan ne viimein aukeavat kesäkuun alkupuolella paljastaen hiirenkorvavaiheessa aluksi violetinpunertavat ja myöhemmin vaaleanvihreän kautta himmeän tummahkon vihreäksi muuttuvat lehdet, jotka heinäkuun alkupuolella täyteen kokoon tultuaan ovat hyvin isoja (reilun kahden kämmenen kokoisia) ja muista trumpettipuulajeista poiketen ovat usein matalasti kolmiliuskaisia ehyiden sijaan.
Keltatrumpettipuun kukinta on pitkäkestoista, koska sen kukinnoissa on paljon erivaiheisia kukkia, kuten tuosta kuvastakin voidaan havaita. Esim. tämä ko. yksilö on nyt kukkinut jo kahtena edellisenäkin viikkona, mutta näytti olevan tällä viikolla kukintansa huipussa. Ainakin siis kolmisen viikkoa kukintaa riittää Etelä-Suomen oloissa n. heinä-elokuun vaihteen tienoilta alkaen. Noin 2 - 3 cm kokoiset kukat ovat kellertävämpiä kuin muilla valkokukkaisemmilla trumpettipuilla, mutta ovat samaan tapaan erittäin koristeellisen muotoisia ja kuvioisia. Itse asiassa ne muistuttavat jonkin verran hevoskastanjoiden (Aesculus sp.) kukintaa ja se osaltaan tekee keltatrumpettipuun kukinnasta juuri loppukesälle hyvin pikantin hienon. Tänä vuonna ko. kukinta on sattunut suunnilleen normaaliin aikaan kasvukauden poikettua vain vähän ajankohdan tavanomaisesta aikataulusta.
Pian kukinnan jälkeen elokuun lopulta alkaen kehittyvät ko. suvulle tyypilliset erikoisen näköiset riippuvat kotahedelmät, jotka ovat muodoltaan kuin papujen palkoja; ne kasvavat jopa 30 - 40 cm pitkiksi ja säilyvät koko talven oksilla ruskeina, mikä on erinomainen suvun puiden talvituntomerkki ja myös talvikoristeena oleellinen. Näissä "paloissa" on sisällä paljon pieniä karvaisen siivellisiä siemeniä, jotka vapautuvat ilmaan keväällä. Tämä Kaisaniemen istutus on tuottanut jo parina - kolmena vuonna näitä kotia varsin runsaasti ja jopa kypsiksi saakka valmistuneina; kypsyvät syys-lokakuussa.
Trumpettipuiden ruska on haalean keltainen, jonka kehitys Suomen oloissa saattaa helposti jäädä kesken yöpakkasten takia lehtien ollessa pakkasenarkoja. Keltatrumpettipuulla ruska alkaa kuitenkin kehittymään muita suvun lajeja aikaisemmin jo syyskuun mittaan ja huipennus voi olla jo lokakuun alkupuolella - puolivälissä, mutta useimmiten vasta lokakuun lopulla. Yöpakkasissa lehdet paleltuvat vaihtelevan ruskeiksi ja varisevat pian sen myötä pois.
Trumpettipuut ovat olleet Suomessa hyvin tuntemattomia niiden arkuuden takia, mutta ainakin tämä keltatrumpettipuu on osoittautumassa erittäin lupaavaksi uudeksi tuttavuudeksi yleiseen viljelyyn ainakin menestymisvyöhykkeille I ja II. Tosin parhaiten puuta voidaan niilläkin kasvattaa juuri lämpimillä ja suojaisilla paikoilla, kuten eteläseinustoilla, atriumpihoilla, etelärinteillä ja suojaavan, mutta riittävän valoisan ylispuuston alla. Trumpettipuut eivät siedä hyvin kuivuutta hyvin rehevinä kasveina, joten ne tulee sijoittaa multavaan ja kosteaan - rehevään paikkaan.
Kooltaan keltatrumpettipuu kasvaa Etelä-Suomen oloissakin ainakin isohkon omenapuun kokoiseksi ja se on myös leveähkökasvuinen, joten istutuspaikkaa valittaessa on otettava kasvutilaa sen verran huomioon. Tuo kuvan yksilökin on jo n. 5 m korkea, vaikkei se ole vielä montaa vuotta vanha. Yli 10 m korkeaakin hyvällä paikalla voidaan lajista odottaa, mutta se jää kuitenkin esim. juuri hevoskastanjoita selvästi pienemmäksi.
Esteettisessä mielessä keltatrumpettipuu on hyvin näyttävä jo pelkiltä lehdiltäänkin, joten se on oivallinen juuri katseenvangitsijana ja yksittäispuuna näkyvällä (paraati)paikalla. Toki useamman yksilön ryhmänäkin sitä voidaan kasvattaa ja osana muitakin suunnilleen saman kokoisia puita - isoja pensaita yhdistelmäryhmänä. Muiden isolehtisten puiden kanssa käytettynä se luo näyttävää trooppista tunnelmaa. Sen kukinta pääsee oikeuksiinsa parhaiten omillaan, mutta eipä sille enää toisaalta siis löydykään muuta puukukintaa seuraksi niin myöhään kesällä. Alkukesällä lajin myöhäinen lehteentulo kontrastoi hyvin jo täysikesäisten muiden lajien lehvästöjen kanssa tai lähes yhtä myöhään lehteen puhkeavan jo esitellyn jumaltenpuun (Ailanthus altissima) kanssa. Syksyllä kirkkaat ruskasävyt muodostavat keltatrumpettipuun haaleamman ruskan kanssa sävykästä vuorovaikutusta.
Suosittelen keltatrumpettipuuta rohkeasti ja runsaasti kokeiltavaksi ja siksi myös taimistoviljelyyn - taimimyyntiin otettavaksi, jotta siitä saataisiin uusi suosikkilaji ainakin eteläisimpään Suomeen rikastuttamaan etenkin juuri loppukesän ja toisaalta hedelmineen talvenkin kasviestetiikkaa.
Eilen kävin arboretumalueellani tutustumassa paikan tilanteeseen kuukauden tauon jälkeen ja tein syyslannoitusta muutamille talvenaroille lajeille. Ne olivat; karvashikkori (Carya cordiformis), valeakaasia (Robinia pseudoacacia), pagodipuu (Sophora japonica) ja eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides). Annoin lannoitetta myös melko kestävillekin lajeille; vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus), rusokirsikka (Prunus sargentii) ja sirovaahtera (Acer sieboldianum). Ajanpuutteen vuoksi työ jäi kesken, joten jatkan lannoitusta vielä seuraavalla käyntikerralla ja istutustöiden aloitus siirtynee aiotusta aikataulusta. Havainnot paikalla kertoivat mm. sen, että kuivuus ei ollut ehtinyt vaivaamaan viime aikaisissa helteissä ja ukkoset olivat tuoneet mukavasti lisää kosteutta maahan. Hirvetkään (Alces alces) eivät olleet syöneet enää kasvejani. Pyrin tämän kuun aikana valokuvaamaan taas tunnelmia alueelta ja kerron sitten lisää alueen tilanteesta kuvien julkaisun yhteydessä.Tänään erittäin mielenkiintoinen asia sään suhteen on lännestä saapuvaan rintamasysteemiin mahdollisesti liittyvät rajut ukkoset ja vaaraa aiheuttavat tuulet. Näissä blogeissa / kotisivuilla tätä herkullista ukkosriskiä on jo pohdittu; 1, 2 (katso ennuste). Myös Estofex kertoo tästä säätilanteesta ennusteessaan. Näyttäisi siltä, että täksi illaksi ja ensi yöksi olisi tiedossa taas erinomaista ukkosnäytelmää, jopa huippuluokan meininki voi olla mahdollista. Se tietäisi vähäisiä yöunia jälleen kerran... Tämä säätilanne on tuon Paulin blogin mukaan erikoinen, joten epävarmuutta tapahtuvan suhteen on; ukkonen voi jäädä pettymykseksi. Joka tapauksessa kasveille voi paikoin olla tiedossa jopa liikaa sadetta...Yesterday i visited my arboretum area to observe the situation over there after a month's break and i made autumn fertilizing to some not so hardy species. They were Bitternut Hickory (Carya cordiformis), Black Locust (Robinia pseudoacacia), Japanese Pagoda tree (Sophora japonica) and Indian Beantree / Southern Catalpa (Catalpa bignonioides). I gave fertilizer to rather hardy species as well; Sycamore Maple (Acer pseudoplatanus), Sargent Cherry (Prunus sargentii) and Siebold's Maple (Acer sieboldianum). Due to a lack of time the work remained unfinished, so i will continue fertilizing during the next visit and the start of the planting tasks will propably happen later than scheduled. Observations made in the area told for example as follows; a drought didn't had time to appear during the recent heatwave and the thunderstorms had been given finely more moisture to the ground. Even mooses (Alces alces) hadn't been eaten my plants anymore. I will aim to photograph more atmospheres again at the area during this month and i will tell then more about the situations at the area at the time of the photo publish.Today a very interesting matter concerning the weather are possible severe thunderstorms and dangerous wind conditions associating with a frontal system approaching from the west. In couple of blogs / pages this delicious risk of thunder have been considered allready (found only in finnish). Also Estofex tells about this weather situation in its forecast. I would seem, that during this evening and the following night there would be appearing again an excellent thunder show, even a first class action may be possible. That would mean too little sleep once again... This weather situation is said to be peculiar (according to the first link's blogger Pauli), so there is uncertainty associating with the things to happen; thunder may become as a disappointment. In any case there might be locally even too much rain for the plants...
Kentuckynkahvipuu - Kentucky Coffeetree (Gymnocladus dioica).Yllä on kuvasarja siemenistä, jotka kylvin eilen. Osa niistä tosin odottaa vielä tämän päivän kylvämistä. Aikaisemmin mainitsemistani kylvettävistä lajeista päätin jättää kylvämättä tänä vuonna keisaripuun (Paulownia tomentosa) ja molemmat trumpettipuut (Catalpa ovata) ja (Catalpa bignonioides). Syynä siihen on se, että halusin siirtää työtaakkaa ensi vuodelle yhä enemmän ja nuo lajit ovat nopeakasvuisia, jolloin niiden kylvön voi hyvin siirtää. Yllä olevien lisäksi eilen kylvin isolehtikatsuran (Cercidiphyllum magnificum), mutta unohdin ottaa kuvan sen siemenistä. Tässä on kuitenkin kuva vuodelta 2005 toisen katsuralajin (Cercidiphyllum japonicum) siemenistä, jotka ovat käytännössä aivan saman näköisiä kuin ko. lajin. Nämä kuvat on otettu n. 50 cm:n etäisyydeltä. Tieto auttaa mittakaavan hahmottamisessa; alimmat siemenet ovat n. 2 sentin paksuisia.Yllä olevien lajien siemenet olivat liotuksessa, koska siemenkuorten täytyy pehmetä ennen itämistä. Liotuksen myötä siemenet turpoavat huomattavasti veden päästessä siementen sisään. Tämä turpoaminen ei tosin koske jumaltenpuiden siemeniä. Osa siemenistä vaati eilen vielä siemenkuorten vioittamista, koska vesi ei muuten päässyt vaikuttamaan. Vioittamisen tein viilaamalla pienellä sahalaitaisella veitsellä ja pienten siementen kohdalla lohkaisemalla siemenestä palan mattoveitsellä. Ensin mainitussa tapauksessa siemen otetaan sormien väliin ja viilataan pieni viilto siemenkuoreen niin, että kuoren alta paljastuu siemenen sisus. Jälkimmäisessä tapauksessa siementä pidetään paikallaan kovaa alustaa vasten ja painetaan mattoveitsen kärjellä siemenen sivusta alas, jolloin pieni pala lohkeaa. Nämä ovat hieman kärsivällisyyttä vaativia ja hitaita toimenpiteitä, mutta varmempia ja turvallisempia verrattuna esim. rikkihappokäsittelyyn. Huomenna laitan näkyviin kuvat niistä siemenistä, jotka turposivat eniten liotuksessa. Näin pääsette vertaamaan, kuinka paljon siemenet voivat muuttua veden vaikutuksen myötä.Tänä viikonloppuna Etelä-Suomeen on siis tiedossa lämmintä säätä ja kasvukausi etenee jo melko pitkin askelin kohti kesää; jo parin viime päivän aikana lämpösummaa on kertynyt lisää. Viimeistään sunnuntaina tai maanantaina käyn taimikasvatuspaikallani aloittamassa taimistotyöt. Kyseessä on silloin taimien vaihtoa isompiin purkkeihin, paikan siistimistä yms. toimintaa. Palaan ensi viikolla kuvien kanssa siihen asiaan. Ensi viikolla viimeistelen myös arboretumalueeni lannoituksen ja pyrin ottamaan alueelta samalla lisää kuvia. Muuten, edellisessä merkinnässä mainittu sade jäi niin vähäiseksi, että lannoiterakeet eivät ole vieläkään alkaneet liueta. Ko. sade tuli keskisessä ja pohjoisessa Suomessa lumena ja lunta tuli paikoin jopa yli 10 cm. Etelä-Suomi ja kaikki blogeissani esiintyvät paikat kuitenkin säästyivät tältä takatalvelta. Mutta nyt kevät ottaa suuren vallan koko Suomessa.Above there is a photoseries of the seeds i sowed yesterday. A part of them are yet waiting for today's sowing though. From the to be sowed species i mentioned earlier i decided not to sow this year seeds of Foxglove Tree / Empress Tree (Paulownia tomentosa) and both Catalpas (Catalpa ovata) and (Catalpa bignonioides). The reason for this is the fact, that i wanted to move workload to the next year further more and those species are fast growing, so the sowing of them can be postponed finely. In addition to the species above i sowed yesterday Broad-leafed Katsuratree (Cercidiphyllum magnificum), but i forgot to take a picture of its seeds. However here is a picture from the year 2005 of the seeds of an other Katsuratree species (Cercidiphyllum japonicum), which are just the same looking in practise as the seeds of the species in question. These photos are taken from the distance of about 50 centimetres. The information helps with the picturing of the scale; the lowest seeds are about 2 centimetres thick.The seeds of the species above were in soaking, because the seed coats of them must be softened before germination. Due to the soaking the seeds swell significantly as the water enters the seeds. This swelling doesn't aply to seeds of Tree-of-heaven though. A part of the seeds required yet yesterday a damaging of the seed coats, because otherwise the water didn't have a change to affect. I made the damaging as filing with a small serrate knife and in the case of small seeds as breaking a piece off the seed with a carpet knife. In the firstly mentioned case one takes the seed within one's fingers and one files a small cut onto the seed coat in such a way, that the seed's inner matter is exposed under the coat. In the latter case one holds the seed in place against a hard platform and one presses down the side of the seed with the tip of the carpet knife, where a small fracture will split. These are measures requiring a bit of patience and they are a bit slow, but more secure and certain as compared for example to a sulphuric / an acid treatment. Tomorrow i will put pictures on display of those seeds, which were swollen the most in the soaking. In this way you'll have a chance to compare, how much seeds can alter due to an influence of the water.So during this weekend there will be warm weather in southern Finland and the growing season takes rather big steps towards the summer allready; during last couple of days allready the effective temperature sum has been added more. At the latest in sunday or in monday i will visit my nursery to start tasks there. The tasks in question will be then changing plants into bigger containers, tiding up the place and tasks as such. I will return to that matter with pictures during the next week. During the next week i will also finish the fertilizing in my arboretum area and i'll aim to take more pictures from the area at the same time.By the way, the precipitation mentioned in the previous post remained so small, that the fertilizer grains haven't been started to dissolve even now. The precipitation in question came in the form of snow in central and northern Finland and there came snow locally even more than 10 centimetres. However southern Finland and all places appearing in my blogs were escaped from this late wintry weather. But now the spring takes over in a big way in whole Finland.
