Kukkivaa keltatrumpettipuuta (Catalpa ovata) kuvattuna torstaina 16.8.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Yleisesti ajatellaan, että Suomessa ei ole enää elokuussa käytettävissä kukkivia puita koristeviljelykäyttöön. Tämän viikon esittelylajini keltatrumpettipuu (Catalpa ovata) todistaa sen luulon vääräksi hienolla tavalla. Kyseessä on Kiinasta kotoisin oleva puu, joka on suvussaan kestävin Suomen oloissa. Muut Euroopassa tunnetummat - yleisemmät ko. suvun koristelajit eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides) ja lännentrumpettipuu (Catalpa speciosa) ovat kotoisin Yhdysvaltain itäosista.
Trumpettipuut keltatrumpettipuu mukaan lukien ovat erittäin myöhään lehteen puhkeavia; itse asiassa se kaikkein myöhäisimmin vihertyvä puuryhmä kaikista. Siinä mielessä sitä voidaan käyttää myös hyvin erikoisena kontrastina istutusryhmissä, joissa kevätkesällä muut lajit ovat jo vaihtelevasti pitkällä lehdessä. Toisaalta trumpettipuut ovat myös nopeakasvuisia nuorina; parin - kolmen ensimmäisen vuoden aikana 1 - 2 m pitkät vuosiversot voivat olla tyypillisiä, mutta kasvu hidastuu vanhemmiten selvästi.
Tässä suvussa talvisilmut ovat erittäin mitättömän pieniä ruusukkeita isojen pyöreiden lehtiarpien yläpuolella muutoin hyvin vankoissa harmaan ruskehtavissa oksissa. Etelä-Suomen oloissa ko. lajin lehtien puhkeaminen alkaa näkymään toukokuun lopulla aluksi silmujen kasvamisena violetinruskehtavina teräväkärkisinä "huppuina". Pari - kolme viikkoa n. sormenpään kokoisiksi kasvettuaan ne viimein aukeavat kesäkuun alkupuolella paljastaen hiirenkorvavaiheessa aluksi violetinpunertavat ja myöhemmin vaaleanvihreän kautta himmeän tummahkon vihreäksi muuttuvat lehdet, jotka heinäkuun alkupuolella täyteen kokoon tultuaan ovat hyvin isoja (reilun kahden kämmenen kokoisia) ja muista trumpettipuulajeista poiketen ovat usein matalasti kolmiliuskaisia ehyiden sijaan.
Keltatrumpettipuun kukinta on pitkäkestoista, koska sen kukinnoissa on paljon erivaiheisia kukkia, kuten tuosta kuvastakin voidaan havaita. Esim. tämä ko. yksilö on nyt kukkinut jo kahtena edellisenäkin viikkona, mutta näytti olevan tällä viikolla kukintansa huipussa. Ainakin siis kolmisen viikkoa kukintaa riittää Etelä-Suomen oloissa n. heinä-elokuun vaihteen tienoilta alkaen. Noin 2 - 3 cm kokoiset kukat ovat kellertävämpiä kuin muilla valkokukkaisemmilla trumpettipuilla, mutta ovat samaan tapaan erittäin koristeellisen muotoisia ja kuvioisia. Itse asiassa ne muistuttavat jonkin verran hevoskastanjoiden (Aesculus sp.) kukintaa ja se osaltaan tekee keltatrumpettipuun kukinnasta juuri loppukesälle hyvin pikantin hienon. Tänä vuonna ko. kukinta on sattunut suunnilleen normaaliin aikaan kasvukauden poikettua vain vähän ajankohdan tavanomaisesta aikataulusta.
Pian kukinnan jälkeen elokuun lopulta alkaen kehittyvät ko. suvulle tyypilliset erikoisen näköiset riippuvat kotahedelmät, jotka ovat muodoltaan kuin papujen palkoja; ne kasvavat jopa 30 - 40 cm pitkiksi ja säilyvät koko talven oksilla ruskeina, mikä on erinomainen suvun puiden talvituntomerkki ja myös talvikoristeena oleellinen. Näissä "paloissa" on sisällä paljon pieniä karvaisen siivellisiä siemeniä, jotka vapautuvat ilmaan keväällä. Tämä Kaisaniemen istutus on tuottanut jo parina - kolmena vuonna näitä kotia varsin runsaasti ja jopa kypsiksi saakka valmistuneina; kypsyvät syys-lokakuussa.
Trumpettipuiden ruska on haalean keltainen, jonka kehitys Suomen oloissa saattaa helposti jäädä kesken yöpakkasten takia lehtien ollessa pakkasenarkoja. Keltatrumpettipuulla ruska alkaa kuitenkin kehittymään muita suvun lajeja aikaisemmin jo syyskuun mittaan ja huipennus voi olla jo lokakuun alkupuolella - puolivälissä, mutta useimmiten vasta lokakuun lopulla. Yöpakkasissa lehdet paleltuvat vaihtelevan ruskeiksi ja varisevat pian sen myötä pois.
Trumpettipuut ovat olleet Suomessa hyvin tuntemattomia niiden arkuuden takia, mutta ainakin tämä keltatrumpettipuu on osoittautumassa erittäin lupaavaksi uudeksi tuttavuudeksi yleiseen viljelyyn ainakin menestymisvyöhykkeille I ja II. Tosin parhaiten puuta voidaan niilläkin kasvattaa juuri lämpimillä ja suojaisilla paikoilla, kuten eteläseinustoilla, atriumpihoilla, etelärinteillä ja suojaavan, mutta riittävän valoisan ylispuuston alla. Trumpettipuut eivät siedä hyvin kuivuutta hyvin rehevinä kasveina, joten ne tulee sijoittaa multavaan ja kosteaan - rehevään paikkaan.
Kooltaan keltatrumpettipuu kasvaa Etelä-Suomen oloissakin ainakin isohkon omenapuun kokoiseksi ja se on myös leveähkökasvuinen, joten istutuspaikkaa valittaessa on otettava kasvutilaa sen verran huomioon. Tuo kuvan yksilökin on jo n. 5 m korkea, vaikkei se ole vielä montaa vuotta vanha. Yli 10 m korkeaakin hyvällä paikalla voidaan lajista odottaa, mutta se jää kuitenkin esim. juuri hevoskastanjoita selvästi pienemmäksi.
Esteettisessä mielessä keltatrumpettipuu on hyvin näyttävä jo pelkiltä lehdiltäänkin, joten se on oivallinen juuri katseenvangitsijana ja yksittäispuuna näkyvällä (paraati)paikalla. Toki useamman yksilön ryhmänäkin sitä voidaan kasvattaa ja osana muitakin suunnilleen saman kokoisia puita - isoja pensaita yhdistelmäryhmänä. Muiden isolehtisten puiden kanssa käytettynä se luo näyttävää trooppista tunnelmaa. Sen kukinta pääsee oikeuksiinsa parhaiten omillaan, mutta eipä sille enää toisaalta siis löydykään muuta puukukintaa seuraksi niin myöhään kesällä. Alkukesällä lajin myöhäinen lehteentulo kontrastoi hyvin jo täysikesäisten muiden lajien lehvästöjen kanssa tai lähes yhtä myöhään lehteen puhkeavan jo esitellyn jumaltenpuun (Ailanthus altissima) kanssa. Syksyllä kirkkaat ruskasävyt muodostavat keltatrumpettipuun haaleamman ruskan kanssa sävykästä vuorovaikutusta.
Suosittelen keltatrumpettipuuta rohkeasti ja runsaasti kokeiltavaksi ja siksi myös taimistoviljelyyn - taimimyyntiin otettavaksi, jotta siitä saataisiin uusi suosikkilaji ainakin eteläisimpään Suomeen rikastuttamaan etenkin juuri loppukesän ja toisaalta hedelmineen talvenkin kasviestetiikkaa.
No comments:
Post a Comment