Suomalaisen kasviestetiikan luomisen aikataulu- ja rumuusongelmat etuaikaisen kevään olosuhteissa - Vuoden 2014 esimerkkejä

Terminen kesä on alkamassa tästä viikonlopusta lähtien Etelä-Suomessa ensi viikon helteiden kera ja siksi otan tässä esille yhteenvetona puisto- ja puutarhakulttuuriin sekä kasvinviljelyyn liittyen tämän kuluneen kevään erikoispiirteitä kriittisessä katsannossa. 

Tämä maaliskuu - toukokuu -jaksohan on ollut ko. tarkastelualueella yksi säähistoriamme erikoisimmista. Eniten sitä on kasveihin liittyen leimannut viime talven äärileutoudesta saakka alkanut kevättä paljon varhaistanut vaikutus, mitä myös maalis-huhtikuussa jatkuneet normaalia leudommat säät ylläpitivät ja edistivät osittain jopa ennätyksellisesti. 

Kevään luonteeksi tulikin Etelä-Suomessa ennätyksellinen lumettomuus ja roudan ennätysvarhainen sulaminen. Niiden mahdollistamana kasvukausi alkoi normaalia paljon varhaisemmin ja aiheutti puisto- ja puutarhaviljelyyn erikoisia ja poikkeavia aikataulumuutoksia, mihin suomalainen puisto- ja puutarhakulttuuri ei ole osannut monessa kohtaa reagoida - Taaskaan! Siitä teen tässä valokuvallisen kritiikkikirjoituksen.

Ennen kuvakritiikkiä tässä on lyhyt kertaus tämän kevään sää- ja kasvukausipiirteistä >> Lumetonta oli melkein koko ajan jo helmikuun lopusta lähtien ja routa suli maaliskuussa jo melkein kokonaan. Sitten huhtikuun alusta lähtien maat ovat olleet Etelä-Suomessa sulat. Niiden mahdollistamana kasvukausi alkoi varhaisimmilla kasvilajeilla jopa jo maaliskuussa, mutta kehitys oli hidasta ja katkonaista huhtikuun puoliväliin saakka. Vain pieni takatalvi maaliskuun lopussa oli selkeä katko kevään etenemisessä, mutta huhtikuussa etenkin loppupuoliskoltaan kasvu eteni reippaammin jopa 2 - 3 viikkoa etuajassa tavanomaiseen aikatauluun nähden, kun samalla mm. Pääsiäisenä oli jo kesäisenkin lämpimiä päiviä. Vapuksi kylmeni ja toukokuun alkupuolisko oli normaalia koleampi. Se onkin tähän päivään mennessä tasoittanut kasvukauden etumatkaa pois normaaliin nähden. Kevään erityinen varhaisuus kasvien osalta kuitenkin ehti korostua juuri Pääsiäisenä ja Vapuksi.

Alla on siis kolme kuvaa tilanteista, missä normaalia paljon varhaisempaa ja leudompaa kevään etenemistä ei ole osattu huomioida ollenkaan kasviviljelyssä ja se on ollut siksi oleellinen puute kasviestetiikan luomisessa >>

Näkymää Hämeenlinnan keskustorin itäreunalla olevan kirkon pihamaalla muistomerkille ja sen kukkapenkeille kuvattuna maanantaina 5.5.2014 >> Suomessa on ollut tapana koristaa hallan ja pakkasen kestävillä kausikukilla julkisia kukkapenkkejä, ennen kuin kesäkuun alussa istutettavien hallanarkojen kausikukkien aika koittaa. Tänä keväänä 2014 tätä ns. välivaiheen kukkaistuttamista olisi voinut varhaistaa paljon normaalista mm. em. roudattomuuden ansiosta. 

Myös Hämeenlinnassa tässä kuvan paikalla olisi siksi voinut esim. jo huhtikuun puolivälissä viimeistään hoitaa asia ja luoda näin kukkailoa esim. juuri Pääsiäiseksi. Todellisuus oli kuitenkin valitettavasti se, että näitä välivaiheen kukkia ei oltu istutettu vielä edes Vapun jälkeenkään tälle paikalle; tuo kuvassa nähtävä metsävaahteran (Acer platanoides) kukinta tähdellisesti alleviivaa tätä myöhästymistä ja osoittaa kasviestetiikan puutetta rumuutena.

Nyttemmin paikalla on viimein valkoisia orvokkeja (Viola sp.) istutettuina nippa nappa Äitienpäiväksi.

Näkymää Helsingissä Eduskuntatalon edustan kukkapenkille kuvattuna keskiviikkona 30.4.2014 >> Tuollainen em. välivaiheen kukkaistuttamisen iso myöhästyminen etenkin verrattuna tämän kevään erikoiseen etuaikaisuuteen on ollut tietenkin kaikkein suurin pettymys koko Suomen merkittävimmän kukkapenkin kohdalla: Eduskuntatalon kukkapenkki oli vappuaattonakin näin erikoisruman näköinen! 

Talven ajaksi laitetut ränsistyneet "havukoristeet" olivat pikanttina rappion ilmentymänä tällä paikalla, vaikka tässäkin olisi voinut olla jo selvästi ennen Pääsiäistä (huhtikuun puolivälissä tai jopa kuun alustakin saakka!) kukkaloistoa. Tässäkin kuvassa tuo taustan metsävaahteran kukinta sekä tuon nurmikon jo rehevä vihreä kasvu alleviivaavat tätä suurmyöhästymistä ja epäesteettisyyttä. 

Erityisen nolon tästä viiveestä tekee myös se, koska tämä on turistien eniten kansoittama paikka koko Suomessa ja he saivat tänä keväänä paikalta kuvan, että täällä ei osata laittaa mm. juuri kukkasin kevättä kauniiksi edes pääkaupungissa - Suomi on siinä puistokulttuurin ehdoton junttila, kun näin keskeinen paikka on näin heitteillä vielä Vappuna ja leutona huhtikuuna. 

Maailmalla monissa paikoissa näin keskeiset julkiset paikat laitetaan vaikka väkisin erittäin runsaaseen ja näyttävään kasviloistoon heti, kun vähänkin on talven jälkeen mahdollista - Varmaankin tämä tosiaan kuvastaa myös sitä, kuinka Eduskunta ja Suomi on rappion tilassa muutenkin.

Näkymää Hämeenlinnassa eräälle kerrostalokorttelin piha-alueelle kuvattuna maanantaina 28.4.2014 >> Tässä normaalia varhaisemman ja leudomman kevään tilanne puolestaan liittyy tavallaan "hätävarjelun liioitteluun". Nimittäin koko huhtikuu oli ollut jo roudatonta aikaa Etelä-Suomessa ja siksi mm. aroille ainavihannille pensaille ei enää siinä vaiheessa ollut tarvetta laittaa / säilyttää paahdesuojauksia - Muutenkin sen tarve oli vain maaliskuussa vähän aikaa tarpeen paahteisimmilla paikoilla. 

Tässä kuitenkin nähdään kuvanottohetkeen nähden jo monta viikkoa tarpeettomana ollutta alppiruusun (Rhododendron sp.) paahdesuojausta tuolla verkkokankaalla; jo Pääsiäisenä oli kasvukin selvästi alkanut, kuten tässä sen tuloksena havaitaan mm. vihreää nurmikkoa ja pensaiden hiirenkorvia. 

Ko. paikka on puolivarjoinen, missä osan päivästä vasemmalla oleva kerrostalo luo varjonsa jo iltapäivällä; ei siis kovin vaativa paahdepaikka varsinkin, kun nuo pensaat ovat jo karaistuneen isoja ja vanhoja eikä niitä tarvitse siksi varsinkaan leudon talven jälkeen paahdesuojata joka tapauksessakaan.

Tuo etummainen koko kevään suojaamatta ollut alppiruusupensas kertookin ko. suojauksen hyödystä tältä keväältä lehvästöjen ja silmujen vertailuna - Ei mitään hyötyä! Ei tällaisesta "hätävarjelun liioittelu" -suojaamisesta sanottavaa haittaa itse kasveille toki ole, mutta se näyttää esteettisesti huonolta vailla syytä - Se ilmenee amatöörimäisenä osaamattomuutena ja visuaalisesti typeränä hullunkurisuutena.


Lopuksi otan tässä samassa aikataulujen sotkeentumisen katsannossa ajankohtaisen esimerkin >> Nimittäin huomenna sunnuntaina on Helsingissä Roihuvuoressa jo muutaman vuoden ajan vietetty ns. Hanami eli japanilainen kukkien katselun perinne: Kyse on siis tähdellisesti kirsikan kukkien katselusta ja niiden juhlistamisesta, mitä täällä Etelä-Suomessa on osoittamassa parhaiten täällä menestyvän "japaninkirsikan" eli rusokirsikan (Prunus sargentii) kukinta.

Tällä kertaa kuitenkin nämä juhlat ovat menossa mönkään tämän kukinta-aikataulun oleellisen varhaistumisen takia kevään edettyä em. tapaan normaalia paljon edellä eikä tämä toukokuun alkupuolen koleuskaan sitä ole paljoa auttanut tämän tapahtuman osalta. Eli toisin sanoen ko. Roihuvuoren puiston pääasiallinen Hanami-kohde - rusokirsikka - on jo huomiseksi lopettanut kukintansa.

Japanissa tällaista Hanami-juhlintaa pohjustetaan millimetrin tarkoilla sää- ja kukintaseurannoilla mm. sikäläisissä tiedotusvälineissä, missä täyden kirsikkakukinnan ajoittuminen ohjaa Hanami-juhlia ja ihmiset tulevat Hanami-juhliin ja järjestävät niitä mihin aikaan tahansa kukinta on päällä; viikonpäivistä välittämättäkin. 

Täällä Suomessa puolestaan sellaista asennetta ei ole ja käytännössä luotetaan vain keskimääräisen kukinta-ajan toteutumisen aikatauluun orjallisen sitovasti vailla olosuhteiden vaihteluiden huomioimista; käytännössä siis esim. Roihuvuoressa Hanami-juhlat lukitaan jo paljon etukäteen keskimääräisen kukinta-ajan läheiseksi viikonlopuksi (Sunnuntaiksi).

Tästä havaitaan juuri se, kuinka suomalainen kulttuuri on aivan liian jäykkää ja siten epäluovaa aikatauluajattelussaan. Puisto- ja puutarhakulttuurissa varsinkin logistiikan ja aikatauluajattelun tulee olla joustavampaa ja siinä varautuminen mm. aikaistuviin aikatauluihin on yksi tärkeä seikka, koska olosuhteiden vaihtelut vuosittain ovat niin isoja ilmastossamme. Lisäksi jos se kuuluisa ilmastonmuutos on etenemässä jatkossa yhä arvoituksellisemmin, niin sitä suuremmalla syyllä. 

Esim. tässä Hanami-katsannossa kasvitapahtumien järjestäminen tulisi olla paljon enemmän vallitsevia olosuhteita lyhyellä varoitusajalla huomioivaa - Ratkaistaan Hanami-tapahtuman järjestämisajankohta vasta 1 - 2 viikkoa ennen kukintahuippua ja iskostetaan "yleisölle" varautumista tällaiseen luovaan aikatauluajatteluun.

Loppuyhteenvetona voidaan todeta, että kaikki nämä neljä esimerkkiä kertovat siitä taas kerran, kuinka suomalaisen puisto- ja puutarhakulttuurin kasviesteettinen luomiskyky ja -asenne on vieläkin varsin puutteellista joistakin edistysaskelista huolimatta ja varsinkin "huipputasolla" tärkeimpien julkisten puistojen suhteen.

Kasviestetiikan maksimointia: Hallanarkojen kausikasvien istuttamishetken säätäminen sipulikukkavaiheen jälkeen

Palataanpa vielä lyhyesti kausikasvien käyttöön ja nimenomaan niiden ulosistuttamiseen liittyviin seikkoihin; aihetta koskevassa viime kirjoituksessani (Kasviestetiikan maksimointia: Mahdollisuuksia säätää hallanarkojen kausikasvien istuttamisajankohtaa totutusta aikaisemmaksi) kävin jo läpi kattavasti hallanarkojen kausikasvien istuttamisen ongelmia ja haasteita kesän alussa. Siinä pääteemana toin esille arkojen kausikasvien sesongin laajentamisen istuttamisen aikaistamismahdollisuuksilla, jotta tietyissä tapauksissa voidaan maksimoida kasviestetiikkaa mm. juuri julkisissa puistoissa. Otin kirjoituksessa kuvien avulla esille Hämeenlinnassa nähtyjä esimerkkejä tämän kesän alulta ja palaan tässä kirjoituksessa samoille apajille eli Ystävyydenpuistoon Hämeenlinnan keskustassa Vanajaveden rannalla.

Yllä näemme kaksi kuvaa kahdelta eri ajankohdalta ko. Ystävyydenpuistosta, missä ylimmässä kuvassa nähdään arat kausikasvit istutettuna kuvan ottohetken oltua viime lauantai 18.6.2011. Alimmassa kuvassa nähdään sama paikka kuvattuna lähes tasan viikko aikaisemmin perjantaina 10.6.2011 ja siinä kausikasvien sekä niitä edeltäneiden tulppaanien (Nähtävissä tuon edellisen aihetta käsittelevän juttulinkin kautta) väliin olikin jätetty tyhjä istuttamaton mullosvaihe, vaikka hallavaaran suhteen istuttaminen olisi ollut mahdollista yli viikkokin aikaisemmin. Tosin ko. viikon helle olisi vaatinut kasteluresurssien käyttöä heti istuttamisen jälkeen, jonka puute saattaa olla ollut syy istutuksen lykkäämiseen (Ja resurssien puute taas merkki maailmamme virumisesta pahenevassa globalistien pankkiirioligarkian aiheuttamassa talousahdingossa!)...

Joka tapauksessa viimeksihän tuossa edellisessä kausikasviartikkelissani uumoilin, että niinköhän Hämeenlinnan kaupunki ei saa kausikasveja edes 10. kesäkuuta mennessä laitettua vielä paikoilleen. Tässä kohtaa kritiikkini muotoutuu seuraavasti: Jos esim. logistiikan puutteen mukaan on tiedossa se, että esim. viikonlopuksi jää kausikasvien istuttaminen tekemättä, niin olisi parasta jättää vielä siksi ajaksi edeltävä sipulikukkavaihe nostamatta maasta, vaikka niiden kukinta olisikin jo ohi!

Jotain vihreää ilman kukkiakin on paljon parempi kuin tylsällä mulloksella oleva maa huolimatta noissa taaimmaisissa kukkapenkkiriveissä olevista perennoista. Sipulikasvien nosto ja arkojen kausikasvien istuttamisen prosessi samalle kasvupaikalle olisi hyvä pitää kompaktina korkeintaan peräkkäisten kahden päivän asiana eikä venyttää sitä viikonlopun yli. Näin tässäkin kohtaa kasviestetiikan maksimointi olisi toteutunut, jos ei ollut syystä tai toisesta mahdollista aikaistaa arkojen kausikasvien istuttamista 10. kesäkuuta olevaa "perinteistä hallanvaaratakarajapäivää" aikaisempaan, vaikka siihen tänä vuonna olisi ollut erinomainen mahdollisuus säiden sallimissa puitteissa.

Kritiikkiä on tullut nyt niin paljon, että sanon toki vielä lopuksi kehuja, sillä kaikesta huolimatta Hämeenlinna on panostanut muutamana viime vuonna hyvin paljon puistojensa, katujensa ja keskustorinsa kukkaloistoon. Tässäkin uudistetussa Ystävyydenpuistossa nuo em. perennat sisältävät mm. pioneja (Paeonia sp.), erilajikkeisia jaloangervoja (Astilbe Arendsii -ryhmä), kurjenmiekkoja (Iris sp.) ja ryhmäruusutkin (Rosa sp.) on otettu puistoon mukaan. Nämä ylimmässä kuvassa näkyvät arat kausikasvit eli kesäkukat koostuvat kahdesta erivärisestä kesäbegonialajikkeesta (Begonia Sempervirens -ryhmä), kannoista (Canna indica) ja hopeavillakosta (Senecio bicolor); hyvin perinteisiä, mutta näyttäväkukintaisiakin lajeja ja hopeavillakkohan on jo vanha tuttu ja lehtiensä puolesta näyttävästi reunustava elementti.

Muutaman vuoden sisällä noiden perennojen vanhennuttua rehevämmiksi ja isommiksi on puistosta tulossa suorastaan nähtävyyden kaltainen kukkapuisto, joka antaa Hämeenlinnalle lisää mainetta hienona puistokaupunkina. Vielä kun nämä mainitsemani kasviestetiikan maksimoimismentelmänikin olisivat jatkossa hyvin huomioidut, niin kukkaismeno olisi suorastaan täydellistä :)

Kasviestetiikan maksimointia: Mahdollisuuksia säätää hallanarkojen kausikasvien istuttamisajankohtaa totutusta aikaisemmaksi

Ajankohtainen tapahtuma puistoissa ja puutarhoissa kesäkuun alussa on aina ollut Etelä-Suomen olosuhteissa ns. hallanarkojen kausikasvien eli tuttavallisemmin kesäkukkien istutus ulos kukkaryhmiin, amppeleihin ja laatikoihin. Tässä kirjoituksessa tuon esille siihen liittyviä seikkoja etenkin liittyen juuri hallariskiin ja ko. lajien istutusajankohdan säätöön aikaisemmaksi ko. riskistä huolimatta tai paremminkin tuntien sen sallimat porsaanreiät istutuksen ko. aikaistamista varten.

Tässä samalla yllä olevien kuvien myötä esittelen teille uudistettua ns. Ystävyydenpuistoa Hämeenlinnasta. Sen avajaisjuhlallisuudet olivat viime kuussa. Ylhäältä lukien järjestyksessä kuvat 2, 3, 4 ja 5 ovat tästä puistosta; niistä kaksi ylintä on otettu 3.6.2011 ja kaksi alinta 28.5.2011. Ylin orvokki-istutusta havainnollistava kuva on Hämeenlinnan kirkon pihamaalta otettuna 3.6.2011.

Suomen puisto- ja puutarhakulttuurin suorastaan perimätietona ja siten sääntönä on käytetty tiettyä aikarajaa hallanarkojen kausikasvien istuttamisessa ulos, jotta on voitu olla varmoja viimeisten näitä arkoja kasveja uhkaavien hallojen päättymisestä. Tänä aikarajana on pidetty noin kesäkuun 10. päivää tai vaihtoehtoisesti istutuksen aikarajana on ollut kesäkuun toinen viikko. Ko. kausikasveille tarkoitetut alueet ovat olleet täten yleensä tyhjiä toukokuussa, vaikka kasvukausi on jo käynnistynyt.

Viime vuosina on kuitenkin onneksi yleistynyt muiden hallankestävämpien lajien käyttö jo huhtikuulta alkaen ko. paikoilla ennen hallanarkojen lajien kauden alkua. Suosittuja lajeja tähän tarkoitukseen ovat olleet monet sipulikasvit, kuten narsissit (Narcissus sp.) ja tulppaanit (Tulipa sp.) sekä hurjan määrän kukinnaltaan erivärisiä lajikkeita sisältävät orvokit (Viola sp.). Yllä olevista kuvista näemmekin, että juuri tulppaaneja ja orvokkeja on Hämeenlinnassa käytetty ahkerasti ko. tyyppisillä paikoilla kausikasveja edeltävinä lajeina, jotka kaivetaan maasta ylös niiden sesongin päätyttyä. Orvokit ovat tosin poikkeus tässä, sillä niiden voidaan antaa kasvaa myös kesällä koko ajan kukkivina, jolloin niitä ei välttämättä tarvitse vaihtaa toisiin arempiin lajeihin.

Tässä kirjoituksessa haluan tähdentää mahdollisuuksia poiketa aikaisempaan hallanarkojen lajien istuttamiseen tuosta vanhasta halla-aikarajasta, jossa pelivaraa tuottavat pienilmastollisten seikkojen tunteminen juurikin hallan käyttäytymisessä sekä uusimpien meteorologisten aineistojen käyttömahdollisuus mm. internetiä hyödynnettäessä, missä voidaan aikaisempaa paremmin arvioida joka vuosi erikseen tapauskohtaisesti hallanvaaran poistumisen aikataulua sääennusteita tarkkailemalla ja itse niitä hyvin tuntemalla ja tulkitsemalla.

Nykyään monissa suursäätilan tapauksissa voidaan nimittäin tehdä varsin luotettavia ennusteita jo reilun viikonkin päähän varsinkin, jos kyse on suursäätilaltaan hallanvaaraisten sääennustemallien helppo arviointi. Esim. jos useissa ennustevaihtoehdoissa hallan mahdollisuus on nolla - minimaalinen ja itse arvioimalla tämä on lisäksi hyvin todennettavissa, niin pelivara nousee paljonkin esim. jo kesäkuun alkaessa. Pienilmastollisten ja meteorologisten seikkojen tunteminen istutusta aikaistavissa tapauksissa luovat täten mahdollisuuden olla sitoutumatta lukittuun perimätietoiseen aikatauluun, jolloin voidaan vapaammin optimoida kasviestetiikan toteutumista.

Lukituista aikatauluista vapaammin poikkeaminen on siinä mielessä tärkeää, että silloin voidaan paremmin reagoida poikkeaviin sääolosuhteisiin ja niistä johtuviin kasviestetiikan vähenemisen kohtiin kasvukauden aikajanalla. Tyypillinen esimerkki tästä on juuri se, kun kevät ja alkukesä on ollut tavanomaista lämpimämpi, jolloin esim. nuo kausikasveja edeltävät sipulikasvit ovatkin tavanomaista aikaisemmassa kasvussa ja siksi ne ovat helposti kukinnaltaan ohitse jopa jo kesäkuun alkaessa.

Jos silloin arkojen lajien istuttamisessa noudatettaisiin jääräpäisesti vain tuota perimätietoaikataulua (Kesäkuun 10. päivä), niin ko. kukkapenkkialueet olisivat kukinnatta jopa kaksikin viikkoa. Siksi on hyvä mahdollisuuksien mukaan tilannekohtaisesti hyödyntää noita tietoja aikaistaa hallanarkojen lajien ulosistuttamista varsinkin, jos ei ole edes noita edeltäviä lajeja kaunistamassa kukkapenkkejä. Yllä olevissa kuvissa näemmekin juuri tämän vuoden kasvukauden tavanomaista varhaisemman alkukehittymisen, kun tulppaanien kukinta oli jo ohi 3.6. mennessä. Eli jo viime viikolla oli selvää tarvetta uusille kausikasveille.

Hallanarkojen lajien ulosistuttaminen ei ole tietenkään hallanarimmilla paikoilla helposti aikaistettavissa, mutta mm. seuraavat pienilmastolliset olosuhteet helposti mahdollistavat istutuksen aikaistamista jopa 2 - 3 viikkoakin ko. "perimätietoaikarajasta" --> Halla ei yleensä iske enää toukokuun loppupuolellakaan esim. ylispuuston alle, etelärinteille ja siinä varsinkin aukean alueen yläpäässä, rakennusten eteläseinustoille, atriumpihoille, järven tai meren välittömässä vaikutuspiirissä ja urbaaneilla alueilla, joissa on vähän laajoja aukeita alueita; yleensä sellaisia puistoja ja pihoja sisältäviä kaupunkeja, joissa on paljon isoja puita. Noissa kuvissa nähtävä tilanne on tässä mielessä varsin edullinen hallanarkojen lajien istutuksen aikaistamiselle; Ystävyydenpuisto on Vanajaveden välittömässä läheisyydessä, puistossa on muutamia isoja puita ja alue on myös melko urbaani.

Meteorologiaan kannattaa perehtyä hallanarkojen lajien istuttamisen aikaistamista suunnitellessa, sillä sen luoma pelivara voi joinakin vuosina koitua hyvinkin reippaaksi hyödyksi. Juuri tämän vuoden tilanne on tästä erinomainen esimerkki. Nimittäin jo kesäkuun aivan alussa oli nähtävissä tämä huomisesta tiistaista alkavan helleaallon pitkäkestoinen luonne ja sen myötä on ollut selvää se, että melkoisen hallanaroillakaan paikoilla ei Etelä-Suomen olosuhteissa ole ollut enää tässä kuussa ja ei tule enää olemaankaan minkäänlaista hallanvaaraa. Siksipä on ollut varsin helposti nähtävissä täysin vaaraton arkojen kausikasvien istuttamissesongin alku yleisesti jo tämän kuun alusta ja noilla hallansuojaisilla paikoilla ko. lajeja olisi voinut laittaa maihin jo vaikkapa toukokuun puolivälin jälkeen.

Seuraavaksi laitan aivan viime hetken havaintojani näiden arkojen kausikasvien istuttamissesongin alkamisesta; Espoon Tapiolassa on tänään aloitettu arkojen kausikasvien istuttaminen eli on suht hyvin hyödynnetty sääennusteiden helleaaltoista tilannetta. Tapiolan keskustaan on istutettu jo esim. begonioita (Begonia sp.) ja kannoja (Canna indica). Sen sijaan tänään havaitsin Kaisaniemen kasvitieteellisessä arkojen kausikasvien penkkien viruneen vielä kokonaan tyhjinä eli aktivoitumista ei ole havaittavissa istuttamiselle, vaikka ko. alueelle olisi ollut jo viime viikollakin mahdollisuus laittaa ko. lajeja. Sama koskee asuinpaikkani kerrostalon pihaa, jossa isojen ylispuiden alle olisi voinut laittaa arat kesäkukat jo toukokuun puolella, mutta ko. istutuslaatikot ammottavat edelleen typerän tyhjinä. Hämeenlinnan tämän hetken tilanteesta en nyt tiedä, mutta saatan tarvittaessa laittaa tähän siitä päivityksen viikon lopussa (Varsinkin, jos siellä noudatetaan helteestä huolimatta tuota halla-aikarajaa orjallisesti, heh)...

Arkojen kausikasvien istuttamisen aikaistaminen on logistiikan perusteella helpointa tietenkin yksityisissä puutarhoissa, joissa ei olla niin sidottuja hierarkkisiin / lukittuihin aikatauluihin istutustöiden suhteen. Toisaalta siinäkin rajoituksia voi luoda ko. lajien saatavuusongelmat vielä vaikkapa toukokuun lopussa. Julkisiin puistoihin liittyen tällaiset kiinteän aikataulun logistiikkaongelmat ovat suurempia, koska esim. kaupunkien puisto-osastojen joustavuus ei näytä olevan suurta tässäkään katsannossa.

Se on nähty Hämeenlinnassakin esim. kausikasvien kasvukauden loppupuolella, jolloin vielä halloilta kokonaan säästyneet täydessä kukassa olevat lajit riivitään maasta pois jo lokakuun alkaessa, kun niin muka pitää lukitun aikataulun mukaan tehdä eikä siis siinäkään siksi huomioida tavanomaista leudomman syksyn mahdollistamaa kausikasvien kukinnan pitkittymistä ilman hallavaurioita jopa lokakuun lopulle!

Tähänkin kasviestetiikkaa vähentävään puutteeseen tuleekin kiinnittää huomiota eli vanhoista "perimätietoaikatauluista" pitää voida joustaa, jotta kasviestetiikan maksimaalinen optimointi on mahdollista sekä kasvukauden alku- että loppupäässä arkojen kausikasvien suhteen. Olemme nähneet viime vuosina juurikin poikkeavien säiden paljastaneen näiden puutteiden olemassaolon.