Suomalaisen kasviestetiikan luomisen aikataulu- ja rumuusongelmat etuaikaisen kevään olosuhteissa - Vuoden 2014 esimerkkejä

Terminen kesä on alkamassa tästä viikonlopusta lähtien Etelä-Suomessa ensi viikon helteiden kera ja siksi otan tässä esille yhteenvetona puisto- ja puutarhakulttuuriin sekä kasvinviljelyyn liittyen tämän kuluneen kevään erikoispiirteitä kriittisessä katsannossa. 

Tämä maaliskuu - toukokuu -jaksohan on ollut ko. tarkastelualueella yksi säähistoriamme erikoisimmista. Eniten sitä on kasveihin liittyen leimannut viime talven äärileutoudesta saakka alkanut kevättä paljon varhaistanut vaikutus, mitä myös maalis-huhtikuussa jatkuneet normaalia leudommat säät ylläpitivät ja edistivät osittain jopa ennätyksellisesti. 

Kevään luonteeksi tulikin Etelä-Suomessa ennätyksellinen lumettomuus ja roudan ennätysvarhainen sulaminen. Niiden mahdollistamana kasvukausi alkoi normaalia paljon varhaisemmin ja aiheutti puisto- ja puutarhaviljelyyn erikoisia ja poikkeavia aikataulumuutoksia, mihin suomalainen puisto- ja puutarhakulttuuri ei ole osannut monessa kohtaa reagoida - Taaskaan! Siitä teen tässä valokuvallisen kritiikkikirjoituksen.

Ennen kuvakritiikkiä tässä on lyhyt kertaus tämän kevään sää- ja kasvukausipiirteistä >> Lumetonta oli melkein koko ajan jo helmikuun lopusta lähtien ja routa suli maaliskuussa jo melkein kokonaan. Sitten huhtikuun alusta lähtien maat ovat olleet Etelä-Suomessa sulat. Niiden mahdollistamana kasvukausi alkoi varhaisimmilla kasvilajeilla jopa jo maaliskuussa, mutta kehitys oli hidasta ja katkonaista huhtikuun puoliväliin saakka. Vain pieni takatalvi maaliskuun lopussa oli selkeä katko kevään etenemisessä, mutta huhtikuussa etenkin loppupuoliskoltaan kasvu eteni reippaammin jopa 2 - 3 viikkoa etuajassa tavanomaiseen aikatauluun nähden, kun samalla mm. Pääsiäisenä oli jo kesäisenkin lämpimiä päiviä. Vapuksi kylmeni ja toukokuun alkupuolisko oli normaalia koleampi. Se onkin tähän päivään mennessä tasoittanut kasvukauden etumatkaa pois normaaliin nähden. Kevään erityinen varhaisuus kasvien osalta kuitenkin ehti korostua juuri Pääsiäisenä ja Vapuksi.

Alla on siis kolme kuvaa tilanteista, missä normaalia paljon varhaisempaa ja leudompaa kevään etenemistä ei ole osattu huomioida ollenkaan kasviviljelyssä ja se on ollut siksi oleellinen puute kasviestetiikan luomisessa >>

Näkymää Hämeenlinnan keskustorin itäreunalla olevan kirkon pihamaalla muistomerkille ja sen kukkapenkeille kuvattuna maanantaina 5.5.2014 >> Suomessa on ollut tapana koristaa hallan ja pakkasen kestävillä kausikukilla julkisia kukkapenkkejä, ennen kuin kesäkuun alussa istutettavien hallanarkojen kausikukkien aika koittaa. Tänä keväänä 2014 tätä ns. välivaiheen kukkaistuttamista olisi voinut varhaistaa paljon normaalista mm. em. roudattomuuden ansiosta. 

Myös Hämeenlinnassa tässä kuvan paikalla olisi siksi voinut esim. jo huhtikuun puolivälissä viimeistään hoitaa asia ja luoda näin kukkailoa esim. juuri Pääsiäiseksi. Todellisuus oli kuitenkin valitettavasti se, että näitä välivaiheen kukkia ei oltu istutettu vielä edes Vapun jälkeenkään tälle paikalle; tuo kuvassa nähtävä metsävaahteran (Acer platanoides) kukinta tähdellisesti alleviivaa tätä myöhästymistä ja osoittaa kasviestetiikan puutetta rumuutena.

Nyttemmin paikalla on viimein valkoisia orvokkeja (Viola sp.) istutettuina nippa nappa Äitienpäiväksi.

Näkymää Helsingissä Eduskuntatalon edustan kukkapenkille kuvattuna keskiviikkona 30.4.2014 >> Tuollainen em. välivaiheen kukkaistuttamisen iso myöhästyminen etenkin verrattuna tämän kevään erikoiseen etuaikaisuuteen on ollut tietenkin kaikkein suurin pettymys koko Suomen merkittävimmän kukkapenkin kohdalla: Eduskuntatalon kukkapenkki oli vappuaattonakin näin erikoisruman näköinen! 

Talven ajaksi laitetut ränsistyneet "havukoristeet" olivat pikanttina rappion ilmentymänä tällä paikalla, vaikka tässäkin olisi voinut olla jo selvästi ennen Pääsiäistä (huhtikuun puolivälissä tai jopa kuun alustakin saakka!) kukkaloistoa. Tässäkin kuvassa tuo taustan metsävaahteran kukinta sekä tuon nurmikon jo rehevä vihreä kasvu alleviivaavat tätä suurmyöhästymistä ja epäesteettisyyttä. 

Erityisen nolon tästä viiveestä tekee myös se, koska tämä on turistien eniten kansoittama paikka koko Suomessa ja he saivat tänä keväänä paikalta kuvan, että täällä ei osata laittaa mm. juuri kukkasin kevättä kauniiksi edes pääkaupungissa - Suomi on siinä puistokulttuurin ehdoton junttila, kun näin keskeinen paikka on näin heitteillä vielä Vappuna ja leutona huhtikuuna. 

Maailmalla monissa paikoissa näin keskeiset julkiset paikat laitetaan vaikka väkisin erittäin runsaaseen ja näyttävään kasviloistoon heti, kun vähänkin on talven jälkeen mahdollista - Varmaankin tämä tosiaan kuvastaa myös sitä, kuinka Eduskunta ja Suomi on rappion tilassa muutenkin.

Näkymää Hämeenlinnassa eräälle kerrostalokorttelin piha-alueelle kuvattuna maanantaina 28.4.2014 >> Tässä normaalia varhaisemman ja leudomman kevään tilanne puolestaan liittyy tavallaan "hätävarjelun liioitteluun". Nimittäin koko huhtikuu oli ollut jo roudatonta aikaa Etelä-Suomessa ja siksi mm. aroille ainavihannille pensaille ei enää siinä vaiheessa ollut tarvetta laittaa / säilyttää paahdesuojauksia - Muutenkin sen tarve oli vain maaliskuussa vähän aikaa tarpeen paahteisimmilla paikoilla. 

Tässä kuitenkin nähdään kuvanottohetkeen nähden jo monta viikkoa tarpeettomana ollutta alppiruusun (Rhododendron sp.) paahdesuojausta tuolla verkkokankaalla; jo Pääsiäisenä oli kasvukin selvästi alkanut, kuten tässä sen tuloksena havaitaan mm. vihreää nurmikkoa ja pensaiden hiirenkorvia. 

Ko. paikka on puolivarjoinen, missä osan päivästä vasemmalla oleva kerrostalo luo varjonsa jo iltapäivällä; ei siis kovin vaativa paahdepaikka varsinkin, kun nuo pensaat ovat jo karaistuneen isoja ja vanhoja eikä niitä tarvitse siksi varsinkaan leudon talven jälkeen paahdesuojata joka tapauksessakaan.

Tuo etummainen koko kevään suojaamatta ollut alppiruusupensas kertookin ko. suojauksen hyödystä tältä keväältä lehvästöjen ja silmujen vertailuna - Ei mitään hyötyä! Ei tällaisesta "hätävarjelun liioittelu" -suojaamisesta sanottavaa haittaa itse kasveille toki ole, mutta se näyttää esteettisesti huonolta vailla syytä - Se ilmenee amatöörimäisenä osaamattomuutena ja visuaalisesti typeränä hullunkurisuutena.


Lopuksi otan tässä samassa aikataulujen sotkeentumisen katsannossa ajankohtaisen esimerkin >> Nimittäin huomenna sunnuntaina on Helsingissä Roihuvuoressa jo muutaman vuoden ajan vietetty ns. Hanami eli japanilainen kukkien katselun perinne: Kyse on siis tähdellisesti kirsikan kukkien katselusta ja niiden juhlistamisesta, mitä täällä Etelä-Suomessa on osoittamassa parhaiten täällä menestyvän "japaninkirsikan" eli rusokirsikan (Prunus sargentii) kukinta.

Tällä kertaa kuitenkin nämä juhlat ovat menossa mönkään tämän kukinta-aikataulun oleellisen varhaistumisen takia kevään edettyä em. tapaan normaalia paljon edellä eikä tämä toukokuun alkupuolen koleuskaan sitä ole paljoa auttanut tämän tapahtuman osalta. Eli toisin sanoen ko. Roihuvuoren puiston pääasiallinen Hanami-kohde - rusokirsikka - on jo huomiseksi lopettanut kukintansa.

Japanissa tällaista Hanami-juhlintaa pohjustetaan millimetrin tarkoilla sää- ja kukintaseurannoilla mm. sikäläisissä tiedotusvälineissä, missä täyden kirsikkakukinnan ajoittuminen ohjaa Hanami-juhlia ja ihmiset tulevat Hanami-juhliin ja järjestävät niitä mihin aikaan tahansa kukinta on päällä; viikonpäivistä välittämättäkin. 

Täällä Suomessa puolestaan sellaista asennetta ei ole ja käytännössä luotetaan vain keskimääräisen kukinta-ajan toteutumisen aikatauluun orjallisen sitovasti vailla olosuhteiden vaihteluiden huomioimista; käytännössä siis esim. Roihuvuoressa Hanami-juhlat lukitaan jo paljon etukäteen keskimääräisen kukinta-ajan läheiseksi viikonlopuksi (Sunnuntaiksi).

Tästä havaitaan juuri se, kuinka suomalainen kulttuuri on aivan liian jäykkää ja siten epäluovaa aikatauluajattelussaan. Puisto- ja puutarhakulttuurissa varsinkin logistiikan ja aikatauluajattelun tulee olla joustavampaa ja siinä varautuminen mm. aikaistuviin aikatauluihin on yksi tärkeä seikka, koska olosuhteiden vaihtelut vuosittain ovat niin isoja ilmastossamme. Lisäksi jos se kuuluisa ilmastonmuutos on etenemässä jatkossa yhä arvoituksellisemmin, niin sitä suuremmalla syyllä. 

Esim. tässä Hanami-katsannossa kasvitapahtumien järjestäminen tulisi olla paljon enemmän vallitsevia olosuhteita lyhyellä varoitusajalla huomioivaa - Ratkaistaan Hanami-tapahtuman järjestämisajankohta vasta 1 - 2 viikkoa ennen kukintahuippua ja iskostetaan "yleisölle" varautumista tällaiseen luovaan aikatauluajatteluun.

Loppuyhteenvetona voidaan todeta, että kaikki nämä neljä esimerkkiä kertovat siitä taas kerran, kuinka suomalaisen puisto- ja puutarhakulttuurin kasviesteettinen luomiskyky ja -asenne on vieläkin varsin puutteellista joistakin edistysaskelista huolimatta ja varsinkin "huipputasolla" tärkeimpien julkisten puistojen suhteen.