Hyvin vesomaan alkanut peruukkipensas (Cotinus coggygria) vanhojen versojen tuhouduttua.
Vesovat peruukkipensas ja oikealla sen punalehtinen lajike (Cotinus coggygria "Royal Purple").Kevään kynnyksellä tänä vuonna kirjoitin siitä, kuinka kaniongelma on aiheuttanut paikoin laajaa tuhoa pääkaupunkiseudulla puistojen ja puutarhojen kasvillisuudelle sekä siitä, minkälainen vakava uhka kanit ovat puutarhakulttuurille Suomessa tulevaisuudessa. Siinä yhteydessä mainitsin kuvan kanssa merkittävimmän yksittäisen kanituhon olleen tänä vuonna Suomessa Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa peruukkipensaan kokonaan syödyt rungot.Nyt kuitenkin iloisena yllätyksenä ko. lajin vesomiskyky on osoittautunut tuhon jälkeen erinomaiseksi, kuten noissa viime viikolla ottamissani kuvissa nähdään. Vesominen tulee etenemään niin, että uusi kasvu ylittänee 1 metrin elokuun loppuun mennessä. Jo pari vuosikymmentä vanha juurakko teettää monilla lajeilla hyvin voimakasta uutta kasvua vanhan versoston täydellisen tuhon jälkeen. Alasleikkaaminen nuorennuskeinona sopii siksi tällaisille lajeille, mutta ei mielestäni toistuvasti kuin harvoille, kuten olen kertonut. Nuorennus jo sanana viittaa sitä paitsi siihen, että ei osata nähdä kasvien vanhuuden estetiikkaa.Tässä yhteydessä mainitsen voimakkaan vesomisen haittapuolista nimenomaan tällaisilla enemmän tai vähemmän talvenaroilla lajeilla. Se on myös yksi syy sille, miksi alasleikkaaminen etenkin juuri aroilla lajeilla ei ole ollenkaan hyvä idea tai muutenkaan voimakas leikkaaminen, joka aiheuttaa voimakasta uutta kasvua eli vesomista. Voimakas kasvu nimittäin heikentää ko. uusien versojen talvenkestoa, kun ne eivät ehdi lopettaa loppukesällä kasvuaan ajoissa ja kun ko. vesojen rakenne on liian nopean kasvun seurauksena liian "höttöistä" eli liian vähän pakkasta kestävää. Siksi ne ovat jo heti syksyllä ensimmäisten hallojen aikaan vaaravyöhykkeessä. Mitä arempi laji on kyseessä, niin sitä haitallisempaa voimakas vesominen on kasvin tulevaisuuden kannalta katsottuna.
Esim. tuolla peruukkipensasvesakolla tulee olemaan kohtalona se, että vähintään latvaosat noista versoista kuolevat jo syksyllä ja talven mittaan yli puoletkin vesojen pituudesta voi olla kuoleman omaa. Niinpä metrin mittainen uusi kasvu taantuu alle puoleen metriin ja uusi kasvu alkaa seuraavana keväänä vasta melkoisen alhaalta. Seuraavina muutamana kasvukautena ongelma vähitellen talttuu, kun uusi kasvu ei ole enää niin voimakasta kuin edellisenä vuonna puutuneiden versojen lisääntyessä.
Joka tapauksessa voi mennä useita vuosia, ennen kuin arka laji on ottanut talvea sietävämmän alkuperäisen muotonsa ja alkaa kasvaa keväällä selvemmin pitkin viimeisintä vuosikasvainta myös niiden latvoissa. Lisäksi menee monta vuotta, ennen kuin ko. laji on saavuttanut täyden kukkimiskykynsä ja peruukkipensaan kohdalla se merkkaa paljon, kun sen kukinnan yhteydessä muodostuvat haivenmassat ovat erästä maailman näyttävintä kasviestetiikkaa.
