Näkymää Pohjantien itäpuoleisella nurmikentällä Pohjois-Tapiolassa kohti Sepon koulua kuvattuna keskiviikkona 27.2.2013; oikeanpuoleiselta kevyenliikenteen väylän reunalta syrjemmäksi aurattua lumivallia.
Näkymää Kalevalantien pohjoispuoleisella nurmikentällä Pohjois-Tapiolassa kuvattuna keskiviikkona 27.2.2013; vasemmanpuoleinen aurattu väylä on virheellisesti nurmikolle.
Pitkästä aikaa tarjoan tässä valokuvallisen kirjoituksen. Sen aiheeksi otan viime talviltakin tutun lumenauraamisen ongelmat -teeman. Tämä kulunut talvihan on ollut pääkaupunkiseudulla jo peräti neljäs peräkkäinen tavanomaista selvästi runsaslumisempi talvi ja se on taaskin aiheuttanut mm. tällä Pohjois-Tapiolan alueella lumenauraamisessa piirteitä, joita haluan kritisoida nyt talven ollessa tulossa lopuilleen.
Edellisiltä vuosilta lumen auraamiseen liittyviä kritiikkejäni on tässä: Lumen aurauksesta aiheutuvat istutustuhot taas ilmenevinä runsaslumisen talven vitsauksina, Kattolumiauraamisen haitoista kasvillisuudelle: Esimerkki Espoon Tapiolasta "puutarhakaupunginosasta", Taas esimerkki Espoon Tapiolasta osaamattoman ja välinpitämättömän lumenaurauspolitiikan aiheuttamista koristeistutus- ym. tuhoista ja Lisää tarpeettoman ja välinpitämättömän lumenaurauksen tekemistä kasvituhoista: Erityisen törkeä esimerkki Pohjois-Tapiolasta!.
Tällä kertaa kritiikkini ei niinkään koske kasvillisuudelle aiheutettuja aurausvahinkoja, joskin niitäkin on taas tullut ilmi; jotain parannusta siinä kuitenkin on tapahtunut tällä alueella... Sen sijaan tuon nyt esille kaksi muuta asiaa >> Ilmeisten Espoon kaupungin säästötoimien takia tämän talven alkua ennen paikoilleen laittamatta jätettyjen aurauskeppien tuomia ongelmia lumenauraamiseen sekä hydrologian ilmiöiden ymmärtämättömyydestä johtuvia väylien kunnossapidon hyödyttömään lumehoitoon johtaneita tilanteita.
Ylimmässä kuvassa on kyse tuosta lumehoidosta, jossa sulan veden käyttäytymisen ymmärryspuute on tuottanut turhan kunnossapidon hoitotoimen eli tuon oikeanpuoleisen väylän vasemmasta reunasta syrjemmäksi ajetun lumivallin. Tarkoituksena sillä olisi muka ollut ehkäistä sulamisvesien vyörymistä ko. väylälle keväämmällä lumen pääsulamisen aikana. Tavallaan sillä on ollut teoreettisesti oikeutettu perä, koska juuri tämä kohta on tunnettu rankkasateiden ja kevään lumensulamisen aikaan herkästi tulvivana paikkana; tuossa ko. väylän vasemalla reunalla on pitkulainen nurmikon notko, jossa vesi velloo muutenkin herkästi ja tulvii välillä väylälle.
Tässä on kuitenkin ongelma, joka havaitaan kuvasta suoraankin. Tuollainen syrjäänauraaminen toimisi, jos käytävän reuna olisi ns. vedenjakaja eli vesi valuisi siitä käytävään nähden pois luiskaa pitkin niin, että veden takaisintulemista ei olisi odotettavissa.
Tässä kuvan tilanteessa sellaista ei ole käytännössä ollenkaan kahdesta syystä: Ensinnäkin ko. väylä on alueen alavimmalla ja vettä helposti seisottavalla vyöhykkeellä. Toisekseen näemme siis kuvastakin, kuinka nurmikenttä viettää koko alaltaan sekä kuvan taustalta päin että vasemmalta päin kohti ko. käytävän reunaa ja ko. nurmikon notkoa. Siltä alalta valuvat vesimassat kumoavat siksi aina ylivoimaisesti kaiken tuollaisen sulamista ja tulvimista muka helpottavan aikeen, joka on siis lumehoitoa ilman mitään hyötyä; vettä tulvii väylälle joka tapauksessa.
Moisesta lumehoidosta saattaa jopa olla lisähaittaa, koska syrjään auratut kasat sulavat nyt muuta lunta pidempään tuossa reunan vetisessä nurmikon notkossa tuottaen pidempään sulamisvettä; ilman sivummaksi auraamista lumi olisi ollut helposti kevätauringossa lämpenevää käytävää lähempänä nopeaa reunasulamista kokevaa. Silläkään ei toisaalta olisi ollut vaikutusta tuolta nurmikentän koko alalta leviävään sulamisveteen nähden. Lisäksi tuollainen syrjäänauraaminen lisää käytävien reunalla nurmikoiden rikkirepeytymisen ja paksun lumen piilottamana istutusten ruhjoutumisen riskiä tarpeettomasti.
Tähän ei ole kuitenkaan olemassa mitään takuuvarmaa kuivattamisratkaisua paikan äärimmäisen tulvimisongelmallisuuden takia; kohdalla on vain totuttava luonnonvoimien ilmenemiseen ajoittaisena tulvimisena. Käytävien radikaali korottaminenkaan ei ilmeisesti juuri auta etenkään oikeanpuoleisella väylällä eikä alavalla vetisellä maaperällä salaojittaminenkaan juuri toimi.
Paikan hydrologiaa hyvin tuntevana voin vielä sanoa, että tuon vasemmanpuoleisen väylän vasemmalla puolella olevalta oikealle ja eteen myös viettävältä nurmikentän osalta valuu pintavesien lisäksi lähteistä pinnanalaista vettä sille väylälle ja sitä pitkin kohti kuvaajan aluetta maan ollessa märkänä. Tähän liittyen nyttemmin on aurattu lunta syrjään myös ko. vasemman väylän reunoilta, joka on ollut tuo koko valuma-alueen luonne ja lähteisyys huomioiden lähes yhtä turhaa lumehoitoa; sulamisvettä tulee joka tapauksessa myös vasemmalle väylälle virtana runsaasti.
Palaan asiaan havainnollistamaan myöhemmän kevään pääsulamistulvaa ko. kohdalla...
Alemmassa kuvassa nähdään aurauskeppien paikalleen laittamatta jättämisen aiheuttama ongelma >> Lunta aurattaessa ei ole tiedetty väylien oikeita sijainteja ja siksi on epähuomiossa aurattu auki vasemmanpuoleinen väylä kohtaan, jossa ei ole oikeasti puistokäytävää, vaan vain nurmikkoa. Varsinainen puistokäytävä kulkee kuvan oikeassa laidassa suht oikein aurattuna. Tätä aluetta yli 10 vuotta tunteneena tämä aurauskepittömyys on sinä aikana ensimmäistä kertaa havaitsemani puute.
Tämän talven alkaminen marras-joulukuun vaihteessa voimakkaan lumimyrskyn (Talven 2012 - 2013 lumimyrskyseuranta (Osa 1): Eteläpuolisen matalapaineen syöttämää lumipyryä ja itätuulipuhureita; huipennus perjantaina) kera tuotti tällaisille aurauskepittömille väylille heti äärimmäisen auraushankaluuden lumen levittyä totaalisesti maisemaan ja peittäen täydellisesti kaiken väylästön näkyvistä; paikoin havaitsinkin silloin myös muualla tässä kaupunginosassa aurausväylien epätoivoista kiemurtelua valaisintolpalta toiselle välillä nurmikkoa höyläten ja väylää siten kuten muistellen apunaan jalankulkijoiden epämääräisesti mutkitelleet kinttupolut umpihangessa.
Tämä väärän aurausväylän tilanne aiheuttaa ko. nurmikon kohdalle vahinkoa, koska väylän kohta on tamppautunut kovaksi ja jäiseksi, mikä tukahduttaa ilmanvaihtoa nurmikkoon ja aiheuttaa kevätahavaa ja maaperän lisätiivistymistä sulamisen aikana. Haittoja edistävät myös auratulle väylän kohdalle muodostunut paksu routa ja sen myötä kelirikko myöhemmin keväällä. Lisäksi alkutalvella ennen kunnon routaantumista ja väylän lumen tamppaantumista aurauskalusto on todennäköisesti riipinyt nurmikkoa rikki. Sitä on edesauttanut paikan alavan märkä luonne.
Tämän takia lumien sulettua ilmeneekin esteettistä haittaa, jota joudutaan sitten todennäköisesti korjaamaan lisäkustannuseränäkin nurmikon uusimisena monesta kohtaa... Palaan asiaan tässäkin.
Psykologisena jujuna tällä kohtaa on kuitenkin mainittava lieventävänä seikkana se, että ihmisten jalankulku ohjautuu sulana aikana oikopolkuna juuri tuota ns. väärää väylää pitkin, jos he haluavat kulkea kuvaussuunnassa tuonne taustan alueelle tai sieltä kuvaajaa kohti. Tämä näkyykin ko. väylän kohdalla nurmikkoon tamppaantuneena polkuviiruna. Oikeanpuoleinen varsinainen puistokäytävä on ihmisille tässä siten psykologisesti liian koukkaava "kiertotie"; se väylä kohtaa tuossa etummaisen puuston reunassa vasemmalta oikealle menevän väylän risteyksen.
Joka tapauksessa aurauskepittömyys heikosti tuoreen lumen alta erottuvilla puisto- ja kevyenliikenteen väylillä ei ole mikään pikkujuttu >> Ongelmat vääristä aurausreiteistä voivat sisältää mm. infrastruktuuriakin vaurioittavia haittoja esim. maan painumisen takia; putkistot yms. rakenteet nurmikoiden alla. Lisäksi istutukset ja käytävien reunakiveykset yms. rakenteet väylien vieressä / lähellä voivat saada kyytiä eksyneiden aurausväylien alla.
Tällainen aurauskeppien laittamattomuudessa säästäminen ilmentää hyvin myös transatlanttista ekonomian tilaa, jossa reaalitalous rappioituu rahataloustotalitarismin ikeessä mm. niukkuusdiktatuurin eri muotoina; "säästäminen". Tämän ko. säästämisen haitallisuus ilmenee täten juuri infrastruktuuria kohtaan välinpitämättömyytenä, jonka reaalitalousrappio tuo yhtenä esimerkkinä esille monista eri ilmenemismuodoistaan.
Maailmalla yksi hätkähdyttävimmistä äskettäisistä tällaisista reaalitalouden tuhoprosesseista on esimerkkinä USA:n Detroitin ajautuminen vakavaan konkurssivaaraan >> Detroitiin julistettiin poikkeustila - suurkaupunki konkurssin partaalla.
No comments:
Post a Comment