Yleiskuvaus viikon 41 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Jakson säätä sävytti aluksi leuto ja kostea länsi-lounaisvirtaus torstaihin saakka, missä pilvisyys pysyi pääasiassa runsaana alapilvien takia. Myös utuja ja sumuja oli tyypillisesti. Rintamasateita saatiin etenkin ke aikana ja tihkusateitakin esiintyi. Niinpä lämpötilat olivat ko. aikana yötä-päivää lähes samat +10 asteen vähän molemmin puolin; eniten yli +10 asteen päästiin alueellisesti etelärannikolla ja lounaassa sekä ajallisesti ma ja to, jolloin lähes +15 astetta saavuttui iltapäivisin. Pe - la aikana säässä alkoi tapahtua muutosta, kun Jäämeren voimakas matalapaine kierrätti länsi-luoteesta jo kuivempaa, mutta vielä melko leutoa ilmaa; sateet loppuivat, udut hälvenivät ja pilvisyys vaihteli. Tällöin etenkin sisämaassa yölämpötilat laskivat jo vajaaseen +5 asteeseen, mutta päivälämpötiloissa +10 asteen ylikin vielä päästiin. Sunnuntai oli rajun muutoksen hetki, kun idässä-koillisessa olleen voimakkaan matalapaineen länsireunalla raju osakeskus käänsi tuulet pohjoiseen Lapin - Itä-Suomen osalta tuhoisan myrskyisästi: Pohjoisen kovat tuulet yllättivät meteorologitkin. Tällöin annos kylmää säätä valtasi Suomen Jäämereltä; tarkastelualueella tosin heikkotuulisemmin ja pilvipoutaisena.
Euroopan mittakaavassa manner-Eurooppaa alkoi aluksi helliä laajasti takakesäisehkö lämpö korkeapainesäässä, mutta Britteinsaarten ja Länsi-Euroopan osalta siihen tuli pohjoisesta kolea muutos ke aikana; lähes koko loppuviikon sillä alueella Keski-Eurooppakin mukaan lukien vallitsi kolea ja epävakainen sää ja pouta-alueilla oli paikoin hallaa. Sen sijaan manner-Euroopan itäosissa sekä Länsi-Venäjän eteläosissa poutainen leutous pääsi vallitsemaan viikonloppuun saakka ja yöpakkasia ei edellisviikon tapaan enää esiintynyt; Mustanmeren pohjoispuolella tosin oli sekä aluksi että viimeiseksi su viileämpää. Venäjällä syntyi jyrkkä jako eteläosan lähes takakesäiseen leutouteen ja Vienanmereltä Uralille vallinneeseen kylmään säähän; etenkin Uralilla talvi kiristi viikon mittaan otettaan, missä ke - to yöpakkasta oli jo paikoin n. -20 asteen verran. Pe-su puolestaan Jäämereltä kohti Uralia asettunut voimakas matalapaine yhtäältä leudonsi säätä siellä osin suojaksi, mutta laajasti alkoi esiintyä runsaitakin lumipyryjä; lumensyvyydet alkoivat olla siellä paikoin jo paljon yli 10 cm. Kontrastina Välimerellä esiintyi vieläkin paikoin hellettä joka päivä; loppuviikolla enää itäosissa.
Ruskan kokonaan päättymisen pohjoisraja pysyi Fennoskandiassa lähes ennallaan noin Etelä-Lapin tasalla, mutta ruskan huipentuminen tapahtui Etelä-Suomen tasalla ja siirtyi myös Baltiaan su mennessä. Länsi-Venäjällä ruskan kokonaan päättymisen pohjoisraja alkoi kattaa yhä laajemmin myös Etelä-Suomen tasaa. Etelä-Venäjän leudontuneessa säässä ruskahuipennus puolestaan alkoi nopeasti kattamaan alueita laajasti Moskovan pohjoispuolelta lähes Mustanmeren rannalle saakka edellisviikon yöpakkasten virittämänä. Ruska eteni laikuttaisena - monivaiheisen osittaisena manner-Euroopassa ja Britteinsaarilla siten, että lähelle huipennusta alettiin tod. näk. päästä paikoin Skotlannissa sekä Itä-Euroopassa Puolan - Ukrainan tasalla.
Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).
Maanantai 7.10.2013: Norjan ja Grönlannin puoliväliin jäi vellomaan matalapaine, joka syötti lännestä Fennoskandian yli leudossa länsivirtauksessa rintamasysteemeitä; yksi ylitti yöllä - aamulla Etelä-Suomen ja jälkeensä Keski-Suomeen jäi itä-länsisuuntainen rintamavyöhyke. Skotlannin pohjoispuolelle tuli lounaasta uusi matalapaine ja Uralille siirtyneen matalapaineen jälkipuolella kylmää talvi-ilmaa pääsi Länsi-Venäjän pohjoisosiin. Manner-Euroopassa lämpeni edelleen lännestä alkaen korkeapaineen vallattua alueen laajasti Mustanmeren pohjoispuolelta Ranskan yli länteen. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli runsaspilvistä ja vähäisiä sadekuuroja. Aamusta alkaen oli poutaa ja rakoilevana pilvipeitteenä vallitsivat vaihtelevasti hahtuva-, verho- ja palleropilvet ajoittain erittäin kauniisti aaltokuvioisina; illalla tämä mahdollisti upeaa iltaruskoa. Länsituulet olivat aluksi kohtalaisia - ajoittain navakoita, mutta iltapäivällä - illalla enimmäkseen heikkoja. Yölämpötila oli +10 asteen vaiheilla; sisämaassa vähän vajaa. Päivälämpötila kohosi +12 ja +15 asteen välille.
Tiistai 8.10.2013: Matalapaine velloi laajana Suomen länsipuolella, missä Skotlannin pohjoispuolinen osakeskus siirtyi hitaasti Keski-Skandinaviaan, Islannista siirtyi toinen osakeskus kaakkoon ja Norjan - Grönlannin välinen matalapaine heikkeni sijoillaan; tämän myötä rintamasysteemi vallitsi Britteinsaarilta Lappiin ja sen eteläpuolella leuto länsi-lounaisvirtaus kosteutui. Manner-Euroopassa vallitsi lämmin korkeapaine; se asettui vähitellen enemmän Mustallemerelle. Uralilla kylmä matalapaine jäi kierrättämään Länsi-Venäjän pohjoisosiin talvista ilmaa. Tarkastelualueella kosteutuva virtaus lännestä tuotti jo yöllä utuista ja paikoin sumuista säätä ja sen jälkeen koko loppupäivän vallitsi tiiviinä alapilvikantena sumupilvet ja utu jatkui. Illalla sumuja oli yleisemmin ja paikoin tihkusateita. Yöllä oli enimmäkseen tyyntä, mutta sitten länsi-lounaistuulet olivat heikkoja - kohtalaisia. Lämpötilan vuorokausivaihtelu lähes lakkasi; lämpötilat olivat yöllä +10 asteen vaiheilla ja päivällä asteen pari korkeampia; leudointa lounaassa.
Keskiviikko 9.10.2013: Keski-Skandinaviaan tullut matalapaine siirtyi vähän voimistuen kohti Lappia ja sen kylmä rintama saapui vähitellen Suomen länsiosiin. Islannista kaakkoon matkannut matalapaine siirtyi Norjan ja Britteinsaarten välistä kohti Tanskaa tuoden kylmän rintaman jälkeen pohjoisesta voimakkaasti koleaa Britteinsaarille korkeapaineen muodostuttua samalla saarten länsipuolelle. Näiden matalapaineiden itä-kaakkoispuolella manner-Euroopan lämpimältä alueelta vallitsi vielä leuto ja kostea lounaisvirtaus Baltiaan, Etelä-Suomeen ja Länsi-Venäjän eteläosiin. Uralilla oli yhä talvista. Tarkastelualueella jatkui koko päivän sumupilvinen, utuinen ja ajoittain sumuinen sää. Lisäksi yöllä - aamulla tuli lounaasta annos kuurottaisia sateita ja senkin jälkeen etenkin länsiosissa esiintyi kuurosateita lähestyneen kylmän rintaman takia. Tihkusateita oli myös koko päivän ajoittain. Lounaistuulet olivat kohtalaisia - ajoittain navakoita; illalla tuulet vähitellen heikkenivät. Lämpötila oli ympäri vuorokauden lähes sama; sisämaassa +10 asteen vaiheilla ja etelärannikolla - lounaiskolkassa +12 asteen vaiheilla.
Torstai 10.10.2013: Matalapaine tuli Tanskaan ja siirtyi siitä hitaasti Saksan tienoille; sen itäpuolella Baltiaan ja Etelä-Suomeen syöttyi vielä etelästä leutoa ilmaa vähän vähemmän kosteana. Sen länsipuolella Britteinsaarilta Ranskaan virtasi pohjoisesta koleaa ilmaa. Toinen matalapaine siirtyi voimistuen Lapin yli Jäämerelle tuoden lännestä viileämpää säätä Skandinaviaan ja Lappiin; kylmä rintama alkoi ylittää Etelä-Suomea etelään illalla, kun Britteinsaarilta alkoi kiertyä korkeapainetta kiilana Etelä-Skandinaviaan. Toinen korkeapaine etääntyi Mustaltamereltä vähän itään, mutta leuto sää vallitsi vielä laajasti Itä-Euroopassa ja Länsi-Venäjän eteläosissa; Uralilla pysyi talvi ankaroituneena. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli vielä runsas sumupilvikansi ja paikoin sadekuuroja, mutta sitten pilvikansi muuttui kumpukerrospilveksi alkaen rakoilla ajoittain hahtuvapilvilauttojen kera aamupäivällä - iltapäivällä. Illalla saapui kylmän rintaman paksumpi verhopilvikansi, mutta sadekuuroja oli vain heikkoina jonoina. Utua vallitsi aluksi ja illalla usvaa, mutta loppuillalla ne alkoivat hälvetä pois. Lounaistuulet olivat heikkoja ja iltapäivällä - illalla oli ajoittain tyyntä. Loppuillalla pohjoistuulet alkoivat viritä lännestä alkaen. Lämpötila oli yöllä +10 asteen vaiheilla; leudointa lounaassa. Lämpötila kohosi iltapäivällä eteläisimmissä osissa +11 ja +14 asteen välille, mutta oli muutoin yhä sama kuin yöllä ja illalla etenkin lännessä se laski +5 ja +8 asteen välille.
Perjantai 11.10.2013: Korkeapaine asettui Suomen länsipuolelle kattaen Skotlannin - Etelä-Skandinavian. Matalapaine puolestaan jäi voimakkaana Jäämerelle ja siten aikaisempaa kuivempi ja vähän viileämpi länsi-luoteisvirtaus vallitsi Suomessa. Matalapainetta jäi heikkona Saksan - Ranskan alueelle osakeskuksineen; siellä oli epävakaisen koleaa, mutta itäpuolella Itä-Euroopasta Länsi-Venäjän eteläosiin yhä hyvin leutoa. Jäämeren matalapaine työnsi Uralille leudompaa säätä, mutta lumipyryjäkin. Tarkastelualueella yöllä etelään kaikonneen kylmän rintaman verho- ja hahtuvapilviä oli aluksi runsaasti ja seassaan aamuun saakka kumpukerrospilvikokkareita, mutta sitten alkuiltapäivään saakka oli vain vähän untuva- ja harsopilvivyöhykkeitä. Iltapäivällä oli hetken laajasti selkeää, mutta illalla esiintyi uudestaan hajanaista untuvapilvilauttailua. Yöllä pohjois- ja sitten länsi-luoteistuulet olivat heikkoja - kohtalaisia. Yölämpötila oli sisämaassa +2 ja +5 asteen välillä; paikoin hallaa. Etelärannikolla +5 ja +8 asteen välillä. Päivälämpötila oli +10 asteen vaiheilla - etelärannikolla ja lounaassa vähän yli.
Lauantai 12.10.2013: Korkeapaine muotoutui Suomen länsipuolella siten, että sen painopiste siirtyi vähän Skotlanti - Etelä-Skandinavia -alueelta pohjoisemmaksi ja samalla siitä venyi selännettä Baltian kautta Itä-Eurooppaan. Voimakas matalapaine siirtyi vähitellen Jäämereltä Uralille ja sen lounaisreunalla pieni matalapaineen osakeskus ylitti rintamineen Pohjois-Suomea itä-kaakkoon tuoden eteläpuolellaan mukanaan leudompaa säätä lännestä. Länsi- ja Keski-Euroopassa pysyi heikkoa ja koleaa matalapainetta, mutta idempänä manner-Euroopassa - Etelä-Venäjällä oli yhä leutoa; Mustanmeren länsipuolella oli jopa paikoin hellettä. Länsi-Venäjän pohjoisosissa oli aikaisempaa leudompaa, mutta runsaita lumi-räntäpyryjäkin; Uralilla pakkastalven tilalla oli osaksi suojaa. Tarkastelualueella pohjoispuolisten rintamien untuva- ja harsopilvilauttaa levisi koko päivän mittaan luoteesta kaakkoon vaihtelevasti; aamulla ja illalla ne tarjosivat upeita ruskoja. Samalla seassa lipui ajoittain kumpukerrospilvilauttoja pilvistäen säätä hetkittäin kokonaankin. Länsi-luoteistuulet olivat aluksi heikkoja, mutta illalla luoteistuulet alkoivat voimistua. Yölämpötila oli sisämaassa +2 ja +5 asteen välillä paikoin hallan kera; etelärannikolla ja lännessä +5 ja +8 asteen välillä. Päivälämpötila oli lännessä +11 ja +14 asteen välillä ja idässä +10 asteen vaiheilla.
Sunnuntai 13.10.2013: Korkeapainetta vahvistui enemmän Norjanmeren ja Skandinavian ylle ja samalla Uralin tienoon voimakas ja yhä paikoin runsaslumipyryinen matalapaine sai länsireunalleen rajun osakeskuksen, joka muodostui Lapin itäpuolella ja siirtyi kaakkoon. Sen takia Pohjoisnavalta kylmää säätä tuonut pohjoistuuli äityi tuhoisaksi myrskyksi Lappiin - Itä-Suomeen; kylmä rintama alkoi ylittää rauhallisemmin Etelä-Suomea etelään tuoden kylmää säätä Lapista. Illalla korkeapaine työntyi lännestä Etelä-Suomeen. Manner-Euroopan länsiosissa alkoi vähän leudontua, kun pieni ja runsassateinen matalapaine muodostui Englantiin. Venäjällä em. myrskymatalapaine toi viileämpää pohjoisesta lähemmäksi Mustaamerta ja lumipyryjä laajemmin pohjoisosissa. Tarkastelualueella jatkui alkupäivän ajan untuva- ja harsopilvien hajanainen lauttailu pohjoisluoteesta ja seassa oli vaihtelevasti kumpukerrospilviä kokkareina ja lauttoina. Iltapäivästä lähtien kaikki pilvilajit vähenivät ja loppuillalla oli laajasti selkeää. Kohtalaiset - ajoittain navakat tuulet kääntyivät yöllä pohjoisen kautta osittain koilliseen aamuksi; itäkolkassa tuuli oli puuskissa aamulla kovaa. Iltapäivällä tuulet heikkenivät ja illalla tyyntyi nopeasti lännestä alkaen. Yölämpötila oli +5 ja +9 asteen välillä; leudointa etelärannikolla. Päivälämpötila oli etelärannikolla - lounaassa vielä +10 asteen tienoilla - vähän yli, mutta etenkin idän sisämaassa se jäi yhä +5 ja +9 asteen välille. Illalla kylmeni huomattavasti; etelärannikolla - lounaassa +2 ja +5 asteen välille ja sisämaassa 0 asteen tienoille; idässä eniten jo heikkoa pakkasta.
Alkaneen viikon 42 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitetty!): Sääennustetta voidaan laatia taaskin vain viikonlopun osalta - ensi viikolle 43, kun ko. viikon ma - pe osuus on jo toteutunutta säätä; toteutunut sää oli lyhyesti mainittuna kylmää ja epävakaista, missä ma alkoi yöpakkasella ja sen perään oli vähän leudompaa ti - ke länsi-luoteisvirtauksessa runsaiden pilvien kera. Ke-to yönä Lapin kaakkoon ylittäneen matalapaineen jälkipuolella tuli pohjoisesta taas annos kylmää säätä, mikä huipentui ke-to yönä pakkasiin etelärannikkoa myöten. Sen jälkeen tuli lännestä matalapaine, joka siirtyi to-pe aikana Etelä- ja Keski-Suomen itäreunalle tuoden jälkipuolellaan tänään pe entistäkin kylmempää ilmaa pohjoisesta; matalapaineen sadealue tuotti jo myös ensilumen tarkastelualueen sisämaassa monin paikoin. Tarkemmat selitykset seuraavassa viikkosääraportissa.
Sitten ennustetta aluksi lähes suorana lainauksena itseltäni alemmasta blogikirjoituksesta >> La ja su matalapaine sijoittuu voimakkaana keskukseltaan Kuolanniemimaan paikkeille ja jää vellomaan sijoilleen; niinpä se jää myös kierrättämään kylmää ilmaa Lapin kautta Etelä-Suomeenkin (Lapissa ja Koillismaalla taas vaarallisen voimakasta myrskytuulta!); sää on tarkastelualueellakin melko tuulista aluksi la, mutta vähitellen tuulet heikkenevät su ja enimmäkseen poutaisessa säässä pilvisyys vaihtelee selkeästä runsaahkopilviseen. Länsirannikolla lumi-räntäkuurot ovat meren takia mahdollisia, mutta ajoittain myös muualla la aikana. Su on selkeämpää. Päivälämpötilat jäävät sisämaassa vain asteen pari plussalle ja etelärannikollakin vain +5 asteen vaiheille. Öisin on pakkasta koko alueella; sisämaassa paikoin -5 asteen paikkeille saakka.
Ensi viikolla 43 kylmä yöpakkassää jatkunee aluksi huipentuen tyyntyvässä ja vähäpilvisessä säässä su-ma ja ma-ti öinä sisämaassa -5 ja -10 asteen välisiin pakkasiin ja etelärannikollakin -2 ja -5 asteen välille. Tässä vaiheessa Baltian ylittää itään matalapaine, mutta Etelä-Suomi jää noin itä-länsisuuntaisen kylmän korkeapaineen selänteen alueelle. Lapissa jatkuu edelleen talvipakkanen.
Tämän kuluvan viikon 42 lopussa Atlantilla muhiva laaja ja voimakas matalapainetoiminta kierrättää jo Länsi- ja Keski-Eurooppaan lounaasta hyvin leutoa ja kosteaa ilmaa ja se jatkuu myös tulevan viikon 43 alussa. Tuon em. kylmyyshuipentuman jälkeen ti-ke aikana korkeapaine näyttää sijoittuvan vahvistuvana Suomen kaakkoispuolelle, jonka ansiosta Atlantin voimakas matalapainetoiminta pääsee Jäämerelle suuntautuen työntämään hyvin leudon lounaisvirtauksen jopa lähes koko Fennoskandiaan; virtaus alkaa rintamasateilla (Ainakin Lapissa aluksi lumisadetta, mutta pian vesisadetta sielläkin) keskiviikkona ja sen jälkeen hyvin leuto sää jatkuisi ainakin koko loppuviikon Lappia myöten ja tarkastelualueella päästään lämpötiloissa +10 asteen tienoille.
Loppuviikolla korkeapaine asettuisi manner-Eurooppaan - Mustanmeren pohjoispuolelle ja hyvin voimakkaiden matalapaineiden sarja pohjoisella reitillä ylläpitäisi voimakasta länsi-lounaisvirtausta yhä niin, että runsaspilvisessä, ajoittain sateisessa ja utuisen kosteassa säässä lämpötilat olisivat yötä päivää +10 asteen tienoilla ja ajoittain vuodenaikaan nähden jo hyvin poikkeuksellisesti reilustikin yli +10 astetta sisämaata myöten... Tarkennusta seuraa päivityksessä vielä sunnuntaina.
Euroopan mittakaavassa totean vielä syksyn ja talven etenemisistä, että manner-Euroopassa etenkin länsi- ja keskiosissa sekä Itä-Euroopassa ainakin Mustanmeren länsipuolella on siis odotettavissa lähipäivinä ja ensi viikolla syksyn etenemisen hidastumista hyvin leudoissa, vaikkakin lännessä ajoittain epävakaisissa ja etenkin Britteinsaarilla myös tuulisissa olosuhteissa. Sen sijaan jyrkkärajaisesti eteläiseen leutouteen nähden Fennoskandiassa syksyn sekaan tulee ensi viikon alkuun saakka vielä hyvinkin talvista luonnetta yöpakkasineen ja Lapissa jatkuvat talvipakkaset ympärivuorokautisesti jäädyttäen jo järviä jäähän ja maata routaan ahkerasti. Sama talvipakkastilanne koskee myös Länsi-Venäjän pohjoisosia ja etenkin Uralia. Venäjällä etelämpänä on leudompaa syksyä, mutta lämpöolot vaihtelevat kylmästä leutoon edestakaisin pitkälle ensi viikkoon.
Fennoskandia siis saa ensi viikon 43 puolivälistä alkaen hyvin leutoa säätä lounaasta, mutta tämä leutous ei enää pysty syrjäyttämään Uralin tienoon talvea, vaikka siihen liittyen matalapaineita on sinnekin tulossa Lapin kautta; sen sijaan ne tuovat sinne lumipyryjä yhä lisää ja lumipeitteet sen kuin paksunevat jo huipputalvisiksi sillä seudulla. Lapissa lumipeitteet ja routa sen sijaan sulavat pois ainakin eteläosiltaan ensi viikon leutoudessa...
Päivitys sunnuntaina 20.10.2013 klo. 23:55: Uusimpienkin tietojen mukaan em. ennuste toteutuu alkavalla viikolla to saakka lähes täysin, kuten olen arvioinut, joten siitä ei sen enempää. Sen sijaan torstaista lähtien on tullut muutoksia >> Perjantaina voimakkaiden matalapaineiden sarja vallitsee Britteinsaarilta Norjan ja Lapin kautta Uralille; tämän myötä pohjoisin Lappi jää niukasti talvisen sään ja lumipyryjen piiriin, mutta Uralille pukkaa aikaisempaa ennustetta enemmän leudompaa suojasäätä länsilounaasta. Toisaalta yhä lisää luntakin. Tarkastelualue jää vielä manner-Euroopasta käsin vaikuttavan erittäin leudon ja kostean lounaisvirtauksen piiriin n. +10 asteen lämpötiloineen.
Lauantaina näyttää sitten siltä, että Lapista siirtyy voimakas matalapaine itään ja sen jälkeen pohjoisesta pääsee virtaamaan sen verran kylmää ilmaa, että se pakottaa lännestä tulevaa matalapainejonoa eteläisemmälle reiltille. Samalla Norjanmerelle ja siitä su mennessä Lappiin muodostunee korkeapaine. Näin ollen la - su tarkastelualuetta lähestyy pohjoisesta taas kylmempää ilmaa ja samalla matalapaine siirtyy lännestä melko suoraan Etelä-Suomeen tai vähän etelämmäksi; tämä tietäisi lämpötilojen laskua lähemmäksi nollaa ja tuon matalapaineen sateet saattaisivat tulla ainakin sisämaassa lumena. Tuuletkin saattavat olla varsin voimakkaita, joten pahimmillaan tästä voisi tulla jopa talvikauden 2013 - 2014 ensimmäisen lumimyrskyn mahdollisuus... Tästä tulee tarkennusta vielä alkavalla viikolla uudessa viikkosääraportissa.
Näillä näkymin seuraavaksi maanantaiksi tulisi sitten kylmä korkeapaineen selänne lännestä pian tilalle pakkasineen, mutta heti sen perään Atlantilla muhiva uusi voimakas matalapainetoiminta toisi uusia leutoja länsi-lounaistuulia ja epävakaista säätä vesisateineen. Eli seuraavan reilun viikon aikana sää vaihtelee laidasta toiseen edestakaisin kuin jojo!
Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.
Luontohavaintoja viikolta 41 - 2013: Ruska siis huipentui Etelä-Suomessa tämän jakson aikana; ensin sisämaassa etenkin ma - to aikana ja etelärannikolla myös koko loppuviikon aikana. Ruskan huipennus tapahtui normaalia paljon nopeammin, koska edeltäneen viikon 40 kylmyys ja yöpakkaset virittivät kesän mittaan paljon etuaikaistuneen kasvukauden erittäin hyvin valmistamia puita ja pensaita hyvin herkkään ruskaantumisvauhtiin leudontuneessa säässä. Niinpä tuloksena oli ko. viikolle hyvin yhtaikainen ja siksikin hyvin värikäs ruska. Lisäksi ruskavärit olivat kuin olivatkin monin paikoin erittäin kirkkaita, vaikka oli alkuun pelättävissä niiden valjuuntumista erittäin lämpimän syyskuun takia; osasyynä em. kylmä ja leuto -vaihtelun lisäksi oli siinä myös kolmen viime viikon vähäsateisuus lounaiskolkkaa lukuun ottamatta.
Tässä ruskahuipennuksessa ilmeni kasvilajeittain mm. seuraavanlaista varsin perinpohjaisena havainnollistuksena >>
Jo edellisviikolla kaikilta yksilöiltään alastomana olleen punasaarnen (Fraxinus pennsylvanica) seuraan kokonaan varistuneeksi alkoivat tulla suurin osa tuomista (Prunus padus) sekä kaikki ensimmäisen ruskavaiheen metsävaahterat (Acer platanoides) ja varhaisimmat haavat (Populus tremula). Huomattavaa alastomaksi varistumista viikon loppuun mennessä ilmensivät myös lehtosaarni (Fraxinus excelsior), virpiangervo (Spiraea chamaedryfolia), mantsurianonnenpensas (Forsythia mandshurica), kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes) sekä osa amurinkorkkipuista (Phellodendron amurense) ja ussurinpäärynöistä (Pyrus ussuriensis).
Näistä em. lajeista ko. pääruskahuipennuksen kanssa omaa ruskahuipennustaan oli joissakin muissa yksilöissään eniten vielä virpiangervolla, amurinkorkkipuulla, pilvikirsikalla ja isotuomipihlajalla.
Etelä-Suomen ko. ruskahuipennukseen omalla ruskahuipennuksellaan osallistuivat parhaiten, mutta varhaisemmassa joukossa mm. toisen ruskavaiheen metsävaahterat sekä monet mongolianvaahterat (Acer tataricum ssp. ginnala) ja muutamat muut ulkomaiset vaahteralajit. Myös kotipihlaja (Sorbus aucuparia) monilta osin sekä monet muut ulkomaiset pihlajalajit leiskuivat huipussaan; osa kotipihlajista oli tosin jo lähes alastomia. Tässä joukossa loistivat parhaimmassa väriloistossaan etenkin alkuviikolla etelärannikon katsannossa myös katsura (Cercidiphyllum japonicum), ruosteviini (Vitis coignetiae) ja villiviinit (Parthenocissus sp.).
Vähän myöhäisempänä ryhmänä myös Etelä-Suomen ruskahuipennuksen kanssa parhaiten samassa huipennusvaiheessa olivat mm. lajit: rusokirsikka (Prunus sargentii), mustamarjaorapihlaja (Crataegus douglasii), monet omenapuut (Malus sp.), humalapyökki (Ostrya virginiana), vuorijalava (Ulmus glabra), kynäjalava (Ulmus laevis), koivuangervo (Spiraea betulifolia), seppelvarpu (Stephanandra incisa), monet aronialajit (Aronia sp.), monet tuhkapensaslajit (Cotoneaster sp.), korallikanukka (Cornus alba "Sibirica") ja amerikantaikapähkinä (Hamamelis virginiana). Myöhäisimmät kotipihlajat ja toisen ruskavaiheen metsävaahteroista myöhäisemmät kuuluivat myös tähän ja näillä ruskan huipennus oli enemmän viikon loppupuolen asiaa etelärannikolla.
Tästä ruskahuipennuksesta poikkesivat hieman pensaiden osalta vaihtelevasti mm. pikkuherukka (Ribes glandulosum), jolla ruska oli pitkittynyt laajaksi semihuipennukseksi jatkuen vielä ko. viikolla. Sen sijaan tuomipihlajissa (Amelanchier sp.) em. laji mukaan lukien ruskahuipennus oli erikoinen tänä syksynä, koska normaalisti myöhään ruskaantuva rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii) oli laajasti ruskahuipennuksessa samaan aikaan tuon varhaisemman ruskahuipennusryhmän kanssa ja täten myös muiden tuomipihlajalajien kanssa suunnilleen yhtäaikaa; syynä siis oli todennäköisimmin etenkin tätä lajia pitkin kesää pahasti vaivannut ja siten ruskaa varhaistanut härmäsieni lehdissään. Tästä syystä ruska oli monilla tuomipihlajilla myös tavanomaista keltaisempi punaisten värien sijaan.
Muista pensaista ruskan osittaisessa alussa jo melko pitkällä alkoivat olemaan mm. em. lajia myöhäisemmät onnenpensaslajit (Forsythia sp.) sekä yllättävän varhaisessa jo norjanangervo (Spiraea "Grefsheim"). Syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") ruska oli huipentumassa lähes samaan tahtiin kuin pääruskahuipentuma ja sillä edellisviikon pakkasista selvinneitä vaaleanpunaisia kukkaterttuja loisti yhä ruskansa kanssa kilpaa. Norjanangervoa lukuun ottamatta näillä oli edellisviikolta myös pakkasvaurioita etenkin sisämaassa.
Luonnossa haavan (P. tremula) kasvustoista pääosa oli ruskan huipennuksessa vielä alkuviikolla, mutta loppuviikolle tultaessa tämäkin osa alkoi olla jo pitkälle varistunut. Toisaalta joitakin kasvustojaan oli vielä viikon lopussakin ruskahuipennuksessa ja yksittäisiä kasvustojaan oli vasta ruskaantumisen alussa.
Koivujen (Betula sp.) ruskahuipennus pääosaltaan oli sisämaassa alkuviikkopainotteista, mutta osittain myös koko viikon jatkunutta. Etelärannikolla ruskansa huipennus oli enemmän viikon lopulla ja sillä alueella joitakin puita säilyi osittain jopa vielä vihreänä viikon loppuunkin saakka. Etenkin sisämaassa kokonaan varistuneiksi alkoivat toisaalta tulla syyskesällä pahiten ruostesienistä kärsineet jotkut koivikot. Varistumisen edetessä alkoi sisämaasta alkaen ilmenemään myös nuorten puidensa ja taimiensa latvatupsuisuus, missä pääversojensa lehdet niiden latvoissa säilyvät muuta oksistoa selvästi pidempään kiinni ja ruskaantuvat myöhemmin.
Lepillä (Alnus sp.) lehtivarisemisen aikataulu noudatti lähes samaa tahtia kuin koivuilla, mutta vähän tasaisemmin; toisaalta ruostesienistä pahiten kärsineet kasvustot olivat jo edellisviikolta alkaen kokonaan alastomia.
Raita (Salix caprea) ja monet pajut olivat ruskassaan myöhemmässä ja vielä viikon lopussakin niiden ruskahuipennus oli vasta tulossa; raita oli kuitenkin jo monin paikoin vaihtelevasti keltainen ja ruskehtava viikon mittaan. Hopeasalava (Salix alba "Sibirica") noudatti normaalia nopeampaa varistumista; osa puista alkoi olla jo puolityhjiä lehdistään viikon lopussa. Syynä ruostesienet.
Metsätammella (Quercus robur) ruskaantuminen eteni kaksijakoisesti; osa puista pysyi vielä lähes kesäasussa tai oli vasta ruskaantumisen alussa, mutta toinen osa saavutti viikon loppuun mennessä ruskansa huipennuksen ainakin melkein. Myös pähkinäpensas (Corylus avellana) eteni ruskassa kaksijakoisesti lähes samaan tapaan.
Metsätammen kanssa suunnilleen yhtä myöhään ruskaansa edistivät myös mongoliantammi (Quercus mongolica), amerikanpyökki (Fagus grandifolia) ja euroopanvalkopyökki (Carpinus betulus). Euroopanpyökki (Fagus sylvatica) pysyi yhä pääosin täysin kesäasussa. Pohjoisamerikkalaisista tammilajeista kesäasussa pysyivät vielä keltatammi (Quercus muehlenbergii) ja mustatammi (Quercus velutina). Sen sijaan ruskansa alkuun normaalia aikaisemmin näyttivät virittyvän jo otatammi (Quercus palustris) ja keskilännentammi (Quercus ellipsoidalis). Näillä viimeksi mainituilla kasvukauden hurjan etukaikaisuuden aiheuttama talveenvalmistamisetu näkyi ilmeisesti ruskaan virittymisen herkkyytenä.
Poppeleiden (Populus sp.) suvussa ruskan eriaikaisuus ja kahtiajaot kärjistyivät viikon mittaan entisestään >> Lajikohtaisesti täysin kesäasussa pysyivät edelleen mm. kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata") ja wilsoninpoppeli (Populus wilsonii). Sen sijaan ruskansa huipennuksen saavuttivat jo koreanpoppeli (Populus koreana) ja ainakin osittain balsamipoppeli (Populus balsamifera). Jotkin yksilöt balsamipoppeleista olivat ruostesienien takia jo kokonaankin varistuneita. Ruskan alussa melko pitkällä olivat isopoppeli (Populus X generosa), jättipoppeli (Populus trichocarpa) ja harmaapoppeli (Populus canescens).
Puistolehmuksien (Tilia X vulgaris) ruska eteni viikon loppuun mennessä monin osin jo huipennukseen; pieni osa säilyi vielä osittain vihreinä, mutta edellisviikon pakkasissa pahiten kuritetut puistolehmukset sisämaassa varistuivat paikoin jo lähes tyhjiksi. Loppukesän ruostesienien takia alastomaksi varistuminen oli joillakin puillaan sitäkin pidemmällä.
Metsävaahteran kolmannen eli viimeisen ruskavaiheen puut aloittivat osittain ruskansa ja toisilta osin säilyivät vieläkin kesäasussa; tämän ruskavaiheensa syysväri on kokonaan keltainen.
Yleisistä lajeista ruskan alkuun pääsivät vasta mm. monet kuusamat (Lonicera sp.), jasmikkeet (Philadelphus sp.) sekä jotkut atsaleat (Rhododendron sp.); osa atsaleoista oli jo pitkällä ruskassa. Sama koski suunnilleen myös höyhenpensasta (Fothergilla major), neilliaa (Neillia sinensis) ja kerriaa (Kerria japonica). Kellokuusama (Kolkwitzia amabilis) oli yhä pääosin kesäasussa. Villaheisillä (Viburnum lantana) puolestaan ilmeni edellisviikon tapaan häilyvää ruskan alkua.
Osa tarhaomenapuista (Malus X domestica) oli siis jo ruskahuipennuksessa, mutta jotkut lajikkeet säilyivät edelleen lähes kesäasussa. Kesäasuissaan olivat pääosin myös hapankirsikka (Prunus cerasus) ja imeläkirsikka (Prunus avium), mutta niillä oli jo osittain kirkastakin ruskaa.
Magnoliat (Magnolia sp.) pysyivät vaihtelevasti hyvässä ruskan alussa - melkein kesäasussa - osittain edellisviikon pakkasten vaurioruskaannuttamina. Pihasyreenin (Syringa vulgaris) varhaisin ruskaosa alkoi saavuttaa ruskahuipennustaan, mutta myöhäisempi osa sinnitteli edelleen lähes kauttaaltaan kesäasussa. Muut syreenilajit saavuttivat tasaisemmin ruskahuipennustaan ja varistuivat osittain jo varsin alastomaksikin.
Jalopähkinöillä (Juglans sp.) ja siipipähkinöillä (Pterocarya sp.) osa puista varistui jo kokonaan alastomaksi, mutta toisaalta kaksijakoisesti muut olivat saavuttamassa ruskahuipennustaan / olivat tulossa ruskansa alkuun. Sisämaan pakkasissa jotkut puunsa olivat varistuneet alastomaksi jo edellisviikolla. Balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) jotkut yksilöt saavuttivat ruskahuipennuksen, mutta pääosa oli vasta aloittanut ruskaansa / oli siinä häilyvästi; toisaalta ruskeaksi edellisviikolla pakkasvaurioituneet lehtensä alkoivat varistua.
Ulkomaisista harvinaisuuksista ruskansa huipennusta lähestyivät jumaltenpuu (Ailanthus altissima), lakkipuu (Cladrastis kentuckea) ja maakkia (Maackia amurensis). Osittaisessa / häilyvässä ruskassa etenivät nenäliinapuu (Davidia involucrata), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera) ja samettisumakki (Rhus hirta). Osittaista ruskaa teki jo myös poimuetelänpyökki (Nothofagus antarctica). Helsingin Kaisaniemen tarkkailupaikalla näillä ei juuri ollut edellisviikosta pakkasvaurioita.
Lähes täysin kesäasussa olivat siellä vielä neidonhiuspuu (Ginkgo biloba) sekä hernekasvipuista valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos) ja kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica). Näillä edellisviikon yöpakkasvauriot jäivät Kaisaniemen tarkkailupaikalla vähäisiksi; mutta kolmiokalla esiintyi lehtien osittaista varisemista sen takia. Kokonaan kesäasussa sinnitteli yhä jalokastanja (Castanea sativa). Keltatrumpettipuu (Catalpa ovata) saavutti ruskahuipennustaan ja tuli pian jo lähes alastomaksi, mutta sukulaisensa eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides) oli vielä lähes kesäasussa lukuun ottamatta edellisviikolla tulleita pakkasvaurioitaan.
Siperianlehtikuusi (Larix sibirica) alkoi saavuttaa ruskahuipennustaan, mutta muut lehtikuusilajit joko pysyivät vieläkin kesäasussa tai alkoivat vasta ruskaantua. Tuolla Kaisaniemessä suosypressi (Taxodium distichum) ruskaantui edelleen normaalia hämmästyttävästi aikaisemmin, mutta lähes samannäköinen kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides) pysyi yhä lähes kesäasussa.
Näin ollen loppuyhteenvetona voidaan todeta, että edellisviikolla vielä normaalia myöhemmässä ollut ruska kiritti kehitystään ko. viikolla vähintään normaaliin aikatauluun ja osittain jo peräti siitä vähän edellekin; viime vuoden ruskatilanteeseen verrattuna ainakin jo edelle. Ruskahuipennuksen näyttävyyttä lisäsi toisaalta se, että ko. viikolla ei ollut yöpakkasia nopeuttamassa lehtien varistumista ja tuulten heikkous oli siinä myös syynä.
Sitten vielä muita luontohavaintoja loppuun >> Nurmikoiden kasvu jatkui leudossa säässä normaalia nopeampana, mutta nurmikoiden leikkuut alkoivat olla pääosin jo loppu tältä kasvukaudelta. Perennojen parissa kukintaansa sinnitteli vihonviimeisenä runsaana tuoksuasteri (Aster novae-angliae). Muut perennat alkoivat olla enemmän tai vähemmän ränsistyneitä / ruskansa huipennuksen jo ohittaneita; pionit (Paeonia sp.) ja töyhtöangervo (Aruncus dioica). Toisaalta ruskansa alussa etenivät vasta parsa (Asparagus officinalis) ja rantatyräkki (Euphorbia palustris).
Sienten ja sammalien osalta viikko oli vielä juhla-aikaa leudon ja kostean sään ansiosta. Maaperän kosteus oli vähäsateisuuden ansiosta kuitenkin edelleen ajankohtaan nähden melko hillittyä lukuun ottamatta lounaiskolkkaa. Jokien virtaamat pysyivät normaaleina - vähän sen alle.
Vesistöjen pintavesilämpötilat pysyivät leudon sään ansiosta lähes samoina koko viikon; järvissä lämpötilat olivat pääasiassa +5 ja +9 asteen välillä ja Suomenlahdella sekä sisälahtien että ulapan osalta pääasiassa +10 ja +14 asteen välillä. Tällä meneillään olleella viikolla 42 kylmä sää on aloittanut nopeahkon vesien kylmenemisen etenkin järvissä.
Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment