Tämä teksti-intro tässä alla kokonaisuudessaan ennen alimpana olevia valokuvia on kaikissa tuon otsikon mukaisissa neljässä osassa sama.
Tässä kuva-analyysissä hyödynnän Claude Monet -nimisen impressionistitaiteilijan kehittämää metodia, jossa samasta kohteesta samojen kuvakulmien avulla on otettu valokuvia eri aikoina erilaisissa tilanteissa olosuhdetutkielmana: Kiinnostuin tästä metodista jo 90-luvulla ja tein silloin filmikameralla tällaista valokuvatutkielmaa Mäntsälässä yhden vuoden ajan. Sittemmin vuodesta 2005 alkaen digikamera-aika on tehnyt tämän metodin yhdeksi keskeiseksi piirteeksi valokuvaamisessani - Haluan tutkia perinpohjin sen antamia mahdollisuuksia tulkita, havainnollistaa ja kauniiksi pukea maisemaa - ympäristöä - kasveja - säätä.
Tässä kokeilen taas aikaisemmastakin valokuvabloggaamisesta tutusti tätä metodia kunnolla >> Olen siis valinnut eri bloggausosiin neljä erilaista maisemanäkymää, joiden puitteissa kuvaan tämän vuoden tähän mennessä tapahtunutta kasvukautta sen aikaisten erikoistenkin säiden kera; tämä maaliskuu - kesäkuu 2014 -jakso onkin ollut erikoisuudessaan hyvin esilleottokelpoinen, kuten tulette huomaamaan.
Alla olevat valokuvat on järjestetty ko. metodin mukaan kronologisesti allekkain niin, että uusin kuva on ylinnä. Näissä neljässä eri tutkielmaosassa kuvauspäivät eivät ole joka kerta samoja keskenään mm. kuvausteknisistä ja aikataulullisista syistä johtuen.
Tämä neljän eri osan tutkielma saa jatkoksi peräänsä vielä yhden erillisen kasveihin erityisesti keskittyvän valokuvabloggauksen, missä poimin esteettisessä katsannossa tältä samalta maalis-kesäkuun jaksolta joitakin kauneimpia ottamiani kasvivalokuvia maisemanäkymissä kasvukauden huippukohtina / pikantteina erikoisuuksina.
Seuraavaksi luonnehdin alustukseksi ja kertaukseksi sanallisesti tätä maalis-kesäkuun aikaista jaksoa tapahtuneiden säiden havainnollistuksena ja kiinnitän sen mukaan kasvukauden kehitysvaiheiden piirteitä lyhyesti yleisten kasvilajien kasvutapahtumilla. Liitän tapahtumien yhteyteen linkeiksi myös tekemiäni sääaiheisia kirjoituksiani.
Kasvukauden 2014 yleisluonnehdinta sään ja kasvutapahtumien suhteen maalis-kesäkuun ajalta Etelä-Suomessa >>
Aloitetaan viime talvesta, koska se oli erikoisuudessaan jo pohjana kasvukauden alulle: Tammikuun kolmen viimeisen viikon pakkasjaksoa ja sen perään tullutta helmikuun alun lumipyryä lukuun ottamatta viime talvihan oli erittäin leuto ja vähäluminen / suuren osan aikaa lumetonkin; helmikuussa leutous palasi em. pakkasten ja lumipyryn jälkeen ja jatkui lähes keskeytyksettä vallinneina runsaspilvisinä ja kosteina suojasäinä kuun loppuun saakka sulattaen vähiä lumia pois. Niinpä maaliskuu alkoi ennätyksellisen lumettomana laajoilla alueilla Etelä-Suomessa ja alkoi mahdollistaa myös hyvin varhaista kasvukauden alkamista >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Jatkuva leutous viikoilla 7 - 9 / 2014 ja sen mahdollistama erityisvarhainen kevään alku.
Leutous huipentui maaliskuun kahden ensimmäisen kokonaisen viikon aikana, jolloin sään kuvana pysyi pääasiassa syksyisen oloinen runsaspilvisyys sekä ajoittain voimakkaat tuulet. Aurinkoistakin oli silti ajoittain. Erityisen leutoa oli kuun 9. ja 14. päivien välisenä aikana ko. päivät mukaan lukien, jolloin maksimilämpötilat olivat ajankohdalle ennätyksellisesti useana päivänä laajalla alueella +10 asteen vaiheilla ja monin paikoin ylikin. Tässä vaiheessa lumettoman maan ansiosta routakin suli jo ennätysmäisesti lähes kokonaan ja kasvukauden ensioireina varhaisimpien kasvutapahtumien ilmaantuminen alkoi mm. sipulikasvien pikanttina heräämisenä ja haavan (Populus tremula) kukinnan lähes alkamisena >> Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Ajankohtaan nähden voimakastuulista viikon 10 lopussa 2014 ja Poikkeuksellisen - ennätyksellisen leutoa maaliskuun viikoilla 10 ja 11 vuonna 2014.
Leuto sää keskeytyi tarkalleen maaliskuun puolivälissä eli takatalvi iski kuun 15. päivänä lumisateilla ja sen myötä Etelä-Suomessa viipyi uusi usean sentin paksuinen lumipeite kuun 15. - 20. päivien aikana. Silloin päivälläkään ei ollut juuri suojaa ja yöpakkaset olivat ajoittain -10 asteen kylmemmällä puolella. Tässä vaiheessa uutta routaakin ehti muodostua joitakin senttejä. Takatalvi hellitti otteensa leudolle uudelle keväälle kuun 21. päivästä lähtien ja lumipeitteet sulivat jo kuun 23. / 24. päivään mennessä ja uusi routakin kokonaan kuun loppuun mennessä poikkeuksellisen varhain. Ennen ko. takatalvea ilmenneet varhaisimmat kasvutilanteet lähtivät samalla etenemään lisää ja kasvukauden katkonainen eteneminen yleistyi; siitä merkkinä oli haavan kukinnan alkaminen monin paikoin n. kolme viikkoa etuajassa kuun loppuun mennessä.
Huhtikuussa pääasiassa normaalia leudompi - normaalileuto sää jatkui ensimmäiset lähes kolme viikkoa Pitkäperjantaihin 18.4. saakka, jolloin oli vähäsateista ja varsin aurinkoistakin. Heikkoja yöpakkasia esiintyi edelleen muutamina selkeinä öinä, mutta leudot päivälämpötilat edistivät edelleen kasvukauden varhaisimpia tapahtumia mm. haavan ja raidan (Salix caprea) sekä sipulikasvien yhä yleisempään kukintaan 2 - 3 viikkoa etuajassa. Samalla leudon talven ja maaliskuun lämmön jäljiltä muutamissa Etelä-Suomen järvissä saavutettiin tunnetun historian varhaisimmat jäidenlähdöt kuun ensimmäisten 10 päivän aikana!
Pääsiäisenä (19. - 22. päivinä) sattui sitten ensimmäinen kesäinen lämpöaalto aurinkoisessa säässä, jolloin kasvukausi alkoi yleisesti täydellä teholla ainakin n. 2 viikon verran etuajassa kirien; täten n. +20 asteen päivälämpötilojen myötä haavan ja raidan kukinnat huipentuivat ja heti Pääsiäisen myötä koivut (Betula sp.) tulivat hiirenkorvalle ja aloittivat ennätysrunsaan kukintansa >> Pääsiäisen (Viikonvaihteen 16 / 17) lämpöaalto vuonna 2014.
Lämpöaallon jälkeen normaalia leudommat säät jatkuivat vielä lähes Vappuun, mutta juuri vappuaattona kylmeni huomattavasti ja toukokuu alkoikin suorastaan takatalvisissa merkeissä, kun jo heti Vappupäivän jälkeisenä päivänä Etelä-Suomessa saatiin monin paikoin runsaita lumikuuroja. Kylmyys jatkui monta päivää ja huipentui sitten tuulten tyynnyttyä ja sään poutaannuttua poikkeuksellisiin yöpakkasiin kuun 6. - 8. päivien öinä - aamuina. Kasvukauden eteneminen oli täten lähes pysähdyksissä yli viikon Vapusta alkaen ja varhaiset kasvuvaiheet mm. puilla ja pensailla olivat koetuksella yöpakkasissa >> Etuaikaisen kasvukauden vaiheeseen nähden ankaria yöpakkasia toukokuun 2014 viikolla 19.
Sitten kevät alkoi edetä normaalimmin seuranneella viikolla 20 ja jo sen viikon lopussa kesäinen sää palasi nopeasti huipentuen jo sunnuntaista 18.5. alkaen vuoden ensimmäiseksi helleaalloksi. Helteestä muodostui ajankohtaan nähden erittäin poikkeuksellinen sekä kuumuudeltaan että kosteudeltaan, jolloin kuun 19. päivänä mitattiin jopa n. +30 asteen päivälämpötiloja! Samalla sinä päivänä esiintyi ajankohtaan nähden rajua ukkosta sisämaapainotteisesti >> Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 1 ja Kesän 2014 ukkosseuranta; maanantai 19.5.2014 (Baltiasta ajankohtaan nähden rajua ukkostelua kostean ja erittäin helteisen ilmamassan länsireunalla).
Helteissä oli lievä tauko kuun 21. päivänä, mutta hellettä mitattiin taas 22. - 26.5. jaksolla joka päivä. Nämä vuoden kaksi ensimmäistä helleaaltoa kirittivät kasvukauden äärimmäisen nopeaan etenemisvauhtiin, jonka myötä toisen helteen päätteeksi koivujen lehdet ehtivät jo täysikokoon, tuomi (Prunus padus) saavutti kukintahuipentuman nopeasti ensimmäisessä helteessä ja lopetti kukinnan jo suureksi osaksi toisen helteen aikana. Samalla pihasyreeni (Syringa vulgaris) sekä kotipihlaja (Sorbus aucuparia) kerkesivät pitkälle kukinnan alkuun toisen helteen myötä. Kasvun etumatka normaaliin oli uudestaan vähintään 2 viikkoa ja paikoin ylikin >> Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 2.
Tuon toisen helteen miltei heti perään tapahtui yllättävän nopea käänne kolmeksi päiväksi (27. - 29.5.) täysin päin vastaisesti hyvin koleaan säähän, jolloin lämpötilat olivat koko ajan alle +10 astetta, mutta onneksi tuulinen ja runsaspilvinen sää esti siinä hallojen esiintymisen.
Sitten toukokuun kahtena viimeisenä päivänä alkoi lämpeneminen pilvisessä säässä ja kesän kolmas helleaalto pääsi vauhtiin jo kesäkuun ensimmäisellä viikolla huipentuen kuun 4. - 6. päivinä. Samalla sisämaapainotteisia ukkosiakin alkoi taas esiintyä ja niitä oli eniten 6.6., mutta etelärannikolla alettiin jo olla paikoin vähäsateisuuden takia lievien kuivuusongelmien kynnyksellä. Tämä kolmas helle huipensi pihasyreenin ja kotipihlajan kukinnat loppuvaiheisiin ja normaalisti Juhannuksena kukkivat kasvit tulivat jo täyteen kukkaan, kuten koiranputket (Anthriscus sylvestris). Samalla maisemien täysikesäinen asu vahvistui vihreyden tummuudeltaankin jo lopulliseen asteeseen >> Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 3.
Sittemmin tässä kuussa epävakainen ja viileämpi sää on ottanut vallan vaiheittain, missä tällä juhannusviikolla 25 koleus on huipentunut kahteen otteeseen poikkeukselliseksi syyskylmyyden kaltaiseksi hämmästykseksi - Ensin kuitenkin edeltäneellä viikolla 24 saatiin normaalilämpimässä kesäsäässä monin paikoin runsaita sateita, mikä mm. päätti etelärannikolla kuivuuskehityksen ja kymmenien mm:n sademäärät aiheuttivat paikoin jopa hieman liikamärkyyttäkin joillekin kasveille.
Tällä viikolla 25 kuurosateista epävakaisuutta on ollut joka päivä normaalia kylmemmässä säässä ja tiistaina sekä eilen Juhannuspäivänä - tänään sunnuntaina koleus on siis ollut lähes ennätyksellistä, kun maksimilämpötilat ovat jääneet jopa vain +10 asteen vaiheille - vähän yli ja hallanvaaraa oli sekä ti-ke että viime la-su yönä paikoin sisämaassa. Tiistaina saatiin jopa räntä-lumikuuroja osassa Etelä-Suomeakin! Täten kasvukauden eteneminen on ollut tällä viikolla hyvin hidasta ja aikaisempi n. 2 viikon kasvuetumatka on alkanut kutistumaan pois kesäkuun lopun normaaliaikatauluun verrattuna >> Juhannusviikon 2014 poikkeuksellinen koleus - Päivälämpötilojen seurantaa viikonvaihteessa 25 / 26.
Valokuvallinen analyysi kasvukauden 2014 kasvuvaiheista maisemanäkyminä maalis-kesäkuun ajalta - Näkymätutkielma puustoisella niityllä Espoon Tapiolassa >>
Tämä kohde on ollut aikaisemminkin viime vuonna ja tämän vuoden alussa sääaiheisissa valokuvakirjoituksissani. Tällä niityllä on ollut joka kesä tyypillisiä rehevien kasvupaikkojen yleisten lajien niittykukintavaiheita: Voikukka >> koiraputki >> maitohorsma - pietaryrtti >> ja viimeisenä ojassa rantakukka.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 19.6.2014; edellistilanteeseen nähden ei ole havaittavissa lähes yhtään kasvun eroa tuolla niityllä, koska suurin osa välillä olleesta ajasta on ollut hyvin koleaa - koiranputki (Anthriscus sylvestris) on tosin vähän hiipunut kukinnaltaan ja oikean reunan männyssä (Pinus sylvestris) uudet neulaset ovat kasvaneet selvästi edelliseen aurinkoisen tilanteen kuvaan nähden. Kuvan keskellä havaitaan yhä pahoin lehtikadosta kärsineitä koivuja (Betula sp.) todennäköisesti toukokuun alun yöpakkasten aiheuttamana.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa perjantaina 13.6.2014; edeltäneenä ja tänä päivänä vesisateita tuli runsaasti ja osittain rankkoina kuuroina, mitkä aiheuttivat tämän niityn kaltaisten rehevien ja pitkien kasvustojen lakoontumista, kuten tässä kuvassa. Kasvussa ei ollut kuitenkaan visuaalista eroa edellistilanteeseen nähden vain kahden päivän aikaeron takia. Tässä havaitaan pikantisti pilvi- ja sadetilanteen maisemaa kellertänyt valotilanne, mikä usein ilmenee paksujen pilvimassojen aikoina.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa keskiviikkona 11.6.2014; helteet olivat jo ohi, mutta yhä melko kesäinen lämpö sai kasvun etenemään hyvin - vasemman reunan haaparyhmä (Populus tremula) oli viimein myös kesävihreydeltään täysitumma. Niityllä timotein (Phleum pratense) kukintatähkät olivat saavuttaneet täysirunsauden ja -pituuden ja koiranputken (Anthriscus sylvestris) kukinta näkyi nyt ainoana valkoisena tekstuurina voikukkien (Taraxacum officinale) hedelmävillavaiheen lakattua.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa keskiviikkona 4.6.2014; sää lämpeni edellisen tilanteen jälkeen ja saavutti tässä vaiheessa kesän kolmannen helleaallon alun - kasvukausi alkoi edetä taas hyvin nopeasti ja sen myötä tuo vasemman reunan haaparyhmä (Populus tremula) oli viimein täysilehtinen ja lähes täysikesäisen vihreä. Niityllä voikukkien (Taraxacum officinale) hedelmävaihe valkaisi jo näkymää ja niiden seassa myös valkoisena oli alkanut kukkimaan koiranputki (Anthriscus sylvestris). Timotein (Phleum pratense) kukinta lähestyi huippuaan. Kuvan oikeassa reunassa männyn (Pinus sylvestris) kukinta oli jo ohi ja uusien versojensa neulaset kasvoivat jo esillä.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa lauantaina 31.5.2014; edellisen tilanteen helteen jälkeen tätä vaihetta oli edeltänyt kolme hyvin koleaa päivää, joten kasvun nopeus oli selvästi hidastunut, mikä havaitaan tuon haaparyhmän (Populus tremula) lehtien jäämisenä edelleen vajaakasvuiseen punertavaan vaiheeseen; tästä ja muista yhtä myöhäisistä haavoista havaitsin, että helteestä koleaan tapahtunut äkkikylmeneminen saattoi tuottaa tässäkin havaittavaa noiden lehtien punertavuuden kirjavuuseroja latvuksien eri osiin - lehtivihreän muodostuminen häiriintyi jotenkin.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 26.5.2014; kesän toinen helleaalto oli päättymässä ja viimein se sai tuon kuvan vasemman reunan haaparyhmän (Populus tremula) puhkeamaan lehteen hyvin nopeasti - Tässä reilut puolilehtinen vaihe oli vielä tyypillisen punertavalehtinen, kuten tällä ko. kasvustolla aina. Niityn voikukkakukinta (Taraxacum officinale) oli hiipumassa ja timotei (Phleum pratense) oli jo alkanut työntämään esille kukintatähkiä. Kuvan oikean reunan metsämännyn (Pinus sylvestris) uudet ruskeat versot ja alkanut keltainen hedekukintansa erottuivat jo selvästi latvuksessa.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 22.5.2014; helteiset säät olivat jatkumassa tässä vaiheessa toisen helleaallon myötä ja kasvu oli edennyt tässä nopeasti mm. noiden voikukkien (Taraxacum officinale) runsaampaan kukintaan. Sen sijaan tuo haaparyhmä (Populus tremula) vitkutteli vieläkin ja syynä siis alempana arvioimani toukokuun alun kylmyyden aiheuttama lehteenpuhkeamisvirittymisen lukkiintuminen. Kuvan keskellä osa koivuista (Betula sp.) alkoi pudottaa lehtiään ja kärsiä selvästi: tässä vaiheessa havaitsin samaa paikoin muuallakin ja muutenkin koivut varistivat lehtiään yleisestikin ainakin hieman - Syynä oli ollut todennäköisesti tuo toukokuun yöpakkaskylmyys jo pitkälle edenneen kasvun altistuttua sille.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 19.5.2014; tässä vaiheessa edeltäneenä viikonloppuna alkanut helle huipentui ja kasvu oli edennyt parin päivän ajan huippunopeasti - niityllä timotein (Phleum pratense) kasvu oli edennyt paljon ja voikukkien (Taraxacum officinale) kukinta oli alkanut tuon polun varrella. Kaikki muu puusto oli myös edennyt paljon kasvussaan, mutta edelleen tuo haaparyhmä (Populus tremula) vasemmassa laidassa viivytteli ja silmunsa olivat vasta vähän turpoamassa. Monet muut haavat olivat jo hiirenkorvalla.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 15.5.2014; erittäin kesäinen sää oli alkamassa tulevana viikonloppuna, mutta jo edeltäneet ko. viikon päivän saivat niityn kasvamaan jo lähes kauttaaltaan vihreäksi nopeakasvuisen timotein (Phleum pratense) ansiosta. Koivikot (Betula sp.) olivat lähestymässä puolilehtisyyttä, mutta tässä oleva vasemman laidan haavikko (Populus tremula) jatkoi lepotilaansa - havaitsin toukokuun alun kylmän jakson takia sen, että muuallakin myöhäisimmin lehteen puhkeavat haavat pitkittivät nyt poikkeuksellisesti lepotilaansa entisestäänkin erotukseksi kaikista muista puista.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa perjantaina 9.5.2014; Vapusta alkanut hyvin kylmä sää oli jatkunut näille main, mutta siitä huolimatta kasvua oli edellistilanteeseen nähden tapahtunut jonkin verran - eniten kasvua oli tehnyt tuon niityn heinikko, missä pääasiallisena lajina oleva timotei (Phleum pratense) onkin keväällä nopeasti kasvavaa tyyppiä joka tapauksessa.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 28.4.2014; normaalia leudommat säät olivat tässä vaiheessa lopuillaan, mutta niiden myötä myös tässä näkymässä kasvun etuaikaisuus ehti ilmenemään jo koivujen (Betula sp.) huomattavana vihertymisenä ja tietenkin niiden ennätysrunsaana hedenorkkokeltaisuutena-ruskeutena. Tuo kuvan vasemman reunan haavikko (Populus tremula) sen sijaan pysyi yhä tiukasti lepotilassa. Kuvan keskellä oleva pajupensaikko (Salix sp.) oli jo lakannut kukkimasta.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa maanantaina 21.4.2014; edeltäneiden kolmen päivän ja tämän päivän kesäinen lämpö oli edistänyt kasvua hyvin näkyville jo tässäkin, missä niityn ensimmäisiä vihreitä elementtejä olivat heinäkasvit. Samalla kuvan keskellä nähdään tässä vaiheessa kukinnaltaan huipentuneiden pajujen (Salix sp.) vaihetta; tässä oli keltaista hedekukintaa. Normaalisti tämä vaihe olisi Vapun aikaan, joten tämä kuvasi hyvin kasvun etuaikaisuutta.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 10.4.2014; huhtikuun alkupuolen aurinkoiset ja päivälämpötiloiltaan leudot säät kuivattivat roudatonta maaperää jo hyvin, kuten tuon polun entistä vaaleammasta sävystä nähdään. Tuossa ojassa veden virtaama oli vähän laskussa ja se ilmensi tämän kevään erikoispiirrettä - äärimmäisen vähälumisen talven jälkeen Etelä-Suomessa ei ollut oikeastaan ollenkaan lumensulamistulvia, kun sulaneet lumet olivat vain korkeintaan n. 10 sentin luokkaa ensin helmikuun sulamisvaiheessa ja sitten tuon takatalvilumen sulamisessa edeltäneen kuun lopulla.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa lauantaina 29.3.2014; edellistilanteen jälkeen ehti siis olla takatalvi, jonka aikainen uusi 5 - 10 cm paksu lumipeite ehti sulaa tästäkin kohteelta jo kuun 23. päivään mennessä. Yhä kirkkaampi auringonpaiste ja leudot päivälämpötilat sulattivat viimein tuon ojan jäätäkin jo nopeasti kokonaan pois. Samalla maaperän kuivuminen oli nopeutunut uudenkin roudan jo poistuttua tässä vaiheessa; tuon polun vaaleneminen edellistilanteeseen nähden kertoo tästä.
Niitty- ja puustonäkymää Kalevalantien länsipäästä pohjoiseen kuvattuna Espoon Pohjois-Tapiolassa torstaina 13.3.2014; maaliskuun alkupuoliskon erityisestä leutoudesta huolimatta tuossa ojassa oli vielä melko paljon jäätä talvijäänteenä, vaikka muutoin lunta ei ollut enää monena edeltäneenä päivänä. Tämä johtui kahdesta seikasta: ensinnäkin tammikuun kolmen viikon pakkasjakso jäädytti tällaisia ojavesiä paljon paksummin jäähän kuin mitä lumipeitettä missään vaiheessa ehti helmikuuksikaan tulemaan. Toisekseen lumi on jäätä höttöisempänä paljon nopeammin sulavaa "materiaalia" kuin kova jää, jolloin tässä kuussa talvesta jäi vielä muistuttamaan nimenomaan jäitä.
No comments:
Post a Comment