Nyt on ajankohtaista jälleen kerran palata kritisoimaan ja perustavaa laatua olevasti kyseenalaistamaan julkisten viheralueiden (luonnon)hoidossa havaitsemaani kevyenliikenteen ja muidenkin väylien varsien aivan liian ylimitoitettua ja suoraviivaistettua ruohovartisten kasvien niittoa, joka rumentaa ja ankeuttaa etenkin maaseutumaisten ympäristöjen juuri kasveihin oleellisesti perustuvaa estetiikkaa ja viihtyisyyttä.
Tämä vika on näemmä jokavuotinen ongelma, koska tällaista niittohoidon ylimitoitusta ja yksipuolistavaa kuutioittamista havaitaan maassamme jatkuvasti ja yleisesti. Siinä tapauskohtaisesti huomioon otettavat sekä luovat että vaalivat ratkaisut peittyvät liikaa suoraviivaisen suorittamisen alle, kuten tulen tässäkin kohteena olevassa esimerkissä osoittamaan...
Yleisestikin tällaisessa ilmenee se, kuinka maassamme on yhä liian junttimainen asenne viheraluekulttuurissa(kin). Merkille pantavaa siinä on se, kuinka ko. asenne ei taida olla alkuperäistä suomalaista luontosuhdetta ja ympäristön kunnioittamista, vaan tietyillä tavoilla vierasperäisen kulttuurin (sekä ruotsalainen että venäläinen vaikutus viimeisen 800-1000 vuoden sisällä jonakin kierona ja alistavana asennesekoituksena) haitallista vaikutusta...
Kyllä, kulttuurin historialliset ja hegemonialliset vaikutukset ylisukupolvisesti hyvinkin kaukaa saakka ovat merkittävä yhteiskunnallisen sisällön ja rakentumisen ominaisuus!...
Näet olenhan jo aikaisemminkin spekuloinut sellaisella muutenkin, että suomalaiseen ajatteluun on tuossa historiallisessa prosessissa iskostettu yleensäkin sellainen asennevyyhti, joka ylläpitää jäykän byrokraattisia ja toiminnoissa kaavamaisen kahlitsevia ja yksipuolisia suhtautumistapoja. Ne kattavat kokemistapaamme kaventavasti ja epäluovasti, ja se ilmenee toki puisto- ja puutarhakulttuurissakin - Eikä EU:n ja muutenkin yleisen länsirappion roolia sellaisen haitan jatkamisessa tule väheksyä!
Tuollainen hegemoniallinen ja kollektiivinen historiavaikutus on oma aihepiirinsä, josta voisi jatkaa toisilla kerroilla... Tässä ko. aiheen katsannossa on kuitenkin havaittava, kuinka tiettyä perustavaa laatua olevaa ajattelun vikaa tässä suomalaisessa viheraluekulttuurissakin silti on ilmeisen historiallisestikin, ja tämä niittohoitoilmiö on sen yksi tulos edelleen.
> Tunnisteen "niityt" parissa on aikaisempaakin kritiikkiäni sellaista kohtaan, mutta myös paljon muuta valokuvallistakin niittykasvikauneuden esittelyä yms. kasveihin ja ympäristöön liittyvää.
Tässä ensimmäisessä niittohoidon tämän vuotisen kritiikkisarjan osassa otan esimerkiksi Espoon Leppävaaran ja Karakallion välillä havaitsemani ko. haitan, ja analysoin sitä nyt alustavasti tekstimuodossa - Palaan ottamieni valokuvien avulla asiaan aikaisintaan syyskesällä havainnollisemmassa katsannossa, kunhan olen saanut kerättyä valokuva-aineistoa ko. alueiden prosesseista riittävästi loppukesänkin osalta.
Tämä valokuva-aineistoni kertyminen tätä kritisointia varten tapahtuu bonuksen omaisesti viime vuonna aloittamassani ns. timelapse-valokuvaamisessa, jonka on ollut tarkoitus esittää tietyillä Espoon ja Hämeenlinnan kohteilla tuoreella ja visuaalisella tavalla luonto- ja vuodenaikaseurantaa koko vuodenkierrossa > Nyt tämä projekti osaltaan paljastaa myös näitä ympäristöhoidon puutteita ja virheitä hyvin havainnollisesti - palaan muutenkin joskus myöhemmin tähän valokuvausprojektiini sinänsäkin...
Seuraavaksi ko. kritiikkini sisällöstä otan tässä esille Espoon kaupungille laittamani moitteen heidän palautepalvelussa koskien havaitsemaani ylihoitohaittaa ko. väylänvarsiniitossa. Lainaan sen seuraavaksi kokonaan, josta voitte katsoa oman käsitykseni aiheesta. Sen perään referoin vapaamuotoisesti heiltä tänään lähetetyn vastauksensa muutamia pointteja, ja jatkokommentoin niitä tässä tuoreeltaan.
Palautteeni ympäristönhoitovirheestä Espoon kaupungille (Tässä palautteeni näkyy tiedostopuumuodossa) >>
"Havaitsin torstaina 21.7.2016 Leppävaaran urheilupuiston länsipuolisella pelto- ja metsäalueella, kuinka maaseutumaisten kevyen liikenteen väylien varsilla oli tehty viime viikolla (viikko 29) mielestäni aivan liian ronskia ja yliampuvaa niittoa, joka selkeästi pilaa tällaiseen maaseutumaiseen ympäristöön kuuluvan ruohovartisen kasvillisuuden tarjoaman estetiikan.
Viime vuoden kesällä havaitsin helläkätisempää niittoa samalla alueella, mutta nyt jostain syystä tapahtui tämä ruma överiniitto. Siksi kuluvalle kesälle maaseutumaisen kasvillisuuden estetiikka on pilalla pitkän ajan kohteeseen epäsopivan "nurmikon tavoittelun" takia - Paikoin niiton lopputulos lähestyykin ennemmin ilkivaltaa kuin on ympäristön hoitoa.
Maaseutumaisissa ympäristöissähän on nimenomaan hyvin tärkeä osa viihtyisyyttä ja paikan henkeä juuri se, että ruohovartisiakin kasveja on väylien varsilla eri vaiheissaan ja rehevyydessään mahdollisimman paljon ulottuvilla koko kasvukauden, ja näkymäalueavaamista liikkumista helpottamaan olisi siksi pidettävä niin minimissään kuin suinkin.
Siksi tällaisessa kohteessa ei pidä soveltaa urbaanien alueiden "puhtaaksi nuolevia" puistohoitoasenteita vain sen takia, että jotkin näkymäaluedirektiivit täyttyvät - Tällä tavoin liiallisena se on jopa aluetta käyttävien ihmisten aliarvioimista ja pitämistä kömpelöinä idiootteina viihtyisyyden menettämisen kustannuksella.
Huomasin myös, että samalla niiton yhteyteen oli päätetty soveltaa murskaimilla reunavesakkojen niittoa, joka lisäsi rumaa ja epäsiistiä niittojälkeä entisestään, ja olikin ilmeisesti laajemman / ronskimman niiton yksi tekosyy - Vesakon niiton olisi voinut tehdä kasvukauden ulkopuolella ja silloin huolellisemmin pistekohtaisesti, jolloin ruohovartisen kasvillisuuden estetiikkaa olisi voitu säilyttää näin keskellä kasvukautta paljon enemmän.
Rajasin oheiselle kartalle alueen, jossa tätä niittoöveriä havaitsin, vaikka sama ylihoitamisen haitta näyttäisi olevan laajempikin ongelma Espoossa - Tämä Leppävaaran ja Karakallion välinen alue on kuitenkin itseni erittäin hyvin tuntema, koska liikun siellä paljon ja teen alueella luontoseurantaa tekemällä timelapse-tyyppistä valokuvaamista.
Aiheen pariin minulla on asiantuntemusta mm. puutarhurina ja maisema-arkkitehtuurin diplomityövaiheessa olevana opiskelijana.".
Espoon kaupungin vastauksen pointteja ja ko. toimenpiteensä puolustusnäkökulmia referoituna olivat >>
-- Myönsivät, että murskaimilla tehty niitto on "varsin rouheaa".
-- Jättibalsamia ja jättitatarta on torjuttava, ja siksi oli tarpeen levennetty niitto.
-- On niitettävä kesäkaudella, etteivät heinät ja muu kasvillisuus taivu väylille esteeksi.
-- Polusto on alkanut kasvamaan umpeen myös puuvartisen kasvillisuuden osalta, eli vesakoitumaan > on niitettävä levennetysti.
-- Urheilupuiston ja peltojen osalta hoito kuuluu yhtäältä liikuntaviraston ja toisaalta peltoa viljelevän piiriin, jossa hoito tapahtuu "heidän" taholta heidän kriteereillä, ja myös EU:n vaatimusten mukaisesti.
Omia jatkokommenttejani tuohon referoituun vastaukseen kohta kohdalta >>
1. Tuon jättibalsamin ja jättitattaren torjunnan kattaminen koskemaan yksiulotteisesti koko levennettyä niittohoitoa koko alueelle on juuri tyypillinen esimerkki suomalaiseen puisto- ja puutarhakulttuuriin iskostetusta em. putkiaivoajattelusta, jossa ko. hoitotoimenpide kyllä saadaan suoraviivaisen helpoksi, mutta se aiheuttaa ympäristöestetiikkaan ankeuttavaa kuutioitumista ja ylimitoitettua "hoito"jälkeä.
> Ennen niittoa tilanne oli se, että jättibalsamia ja -tatarta oli väylien varsilla vain pistemäisesti ja alueittain (ko. tatarta jopa vain yhdellä paikalla moitteessa osoittamallani alueella), jolloin niiden torjuntakin olisi pitänyt tehdä pistemäisesti-alueittain luovan valikoimisen asenteena. Tattaren torjunta vaikuttaa jopa tarpeettomaltakin sen kasvupaikalla.
2. Kesäkaudella on toki hyvä niittää väylien varsia juuri tuosta syystä, ettei kasvillisuus taivu väylille esteeksi - Nyt tässä havaitsin kuitenkin niiton ulottuneen väyliltä monin paikoin jopa 2 - 5 metrin päähän väyläreunoista, joka on selkeää liioittelua, kun mikään ruohovartinenkaan kasvillisuus ei todellakaan taivu tuollaisen niiton uloimmasta päästä tai edes keskiosista saakka väylälle; ennen niittoa ei edes ollut juuri missään kohtaa moista taipumista havaittavissakaan haitaksi saakka eikä monessa kohtaa vähään aikaan tulossakaan.
> Tässä on siis yksi esimerkki tavallaan hätävarjelun liioittelusta, joka ennemmin pilaa maisemaa kuin hoitaa sitä; vähintään puolet hillitympi niitto olisi aivan hyvin riittänyt tässä katsannossa, ja paikoin niitto ei olisi ollut tarpeenkaan.
3. Ne puuvartisen kasvillisuuden vesakot, joita paikoin näkyi ko. väylien varsilla kasvaneena, eivät olleet nekään vielä suuri uhka esteeksi. Ko. vesakkokasvustot olivat ennen niittoa myös enemmänkin pistemäisiä ja harvakseltaan esiintyviä.
> Siksi nekin olisi voitu torjua pistemäisesti valikoiden, ja tässä tapauksessa kesäkauden ulkopuolella eikä perustaa vesakon torjunnan varjolla ko. niittolevennystä em. tapaan ankean kuutioittavaan ja ylimitoitettuun tapaan kaikkialle väylien reunoille - Monin paikoin ei edes ollut mitään vesakkoa torjuttavaksi ko. levennetyn niiton alueella, joten vesakontorjunnan liittäminen niiton osaksi oli kohteessa siksikin turhaa tässä vaiheessa vuotta.
> Lisäksi näiden kahden erilaisen hoitotavoitteen (yhtäältä ruohovartisen kasvillisuuden niitto ja toisaalta puuvartisen kasvillisuuden vesakonraivaus) samanaikaisuudesta on sanottava, etteivät ne sovi yhdessä tehtäviksi, koska niiden yhteistulos ei siis ole sama asia kuin kaksinkertainen maiseman parannus yhdellä kertaa - Tuloksena on pikemminkin siis paradoksaalisesti maiseman huononnus.
4. EU:n rooli luonnonhoidonkin kriteeriyttämisessä on tunnetusti merkittävä tapa ajatua ajattelemaan haitallisen putkiaivoisesti. EU-direktiivit toki kattavat kaikenlaisia yhteiskunnan toimintoja ja muovaavat siinä monia asioita haitalliseen normimuotoon sekä siksi vääristävät myös luonnonhoidon toimenpiteitä, jossa terve maalaisjärki ja luova prosessointi katoaa ja aiheuttaa em. tapaan ylimitoitettua ja ylikaavamaista hoitojälkeä.
> Tässäkin on siis selvä todiste niin monen muun aiheen lisäksi siitä, kuinka EU:n rooli toteutuu haitallisena totalitarismina!
Samalla tässä kohteessa on paradoksaalisesti havaittavissa myös se, kuinka näiden jopa kolmen erilaisen toimijan (kaupunki, liikunta, viljelijä) kesken hoitoon jaettu ympäristö kärsii helposti hoitotoimenpiteiden myötä epäharmonisesta hoitotuloksesta, kun hoitokriteerejä tulkitaan kolmella eri tavalla, ja siitä voi helposti tulla tällaisten hoitovirheiden katsannossa kolmea erilaista epäesteettisyyttä ko. alueelle.
Toki on mahdollista, että erilaiset hoitotoimet myös rikastuttavat ympäristöä sopivasti syntetisoituna keskenään, mutta kuvatunlainen ylimitoittavuus ja suoraviivaistava yksipuolisuus ympäristön hoidossa eivät kuitenkaan ole yleensä ja automaattisesti sopivia kaikkialla tehtäviksi, kuten etenkään tällaisella ko. alueella.
-- Kaikki nuo neljä jatkoväitekokonaisuutta pystyn todistamaan paikkansa pitäviksi tuon tekemäni timelapse-valokuvaamiseni puitteissa aivan hyvin, ja palaan siis asiaan myöhemmin kuvien kera...
Sitten mainitsen vielä sen, että vastaavaa väylien vierien yms. paikkojen niittohoitokritiikkiä on tarve tehdä ilmeisesti myös Hämeenlinnan osalta, ja siinä tuollainen Espoota vastaava timelapse-projektini osa on myös edennyt viime vuodesta alkaen mm. tällaista kritiikkiäni hyödyttäen. Palaan tähänkin asiaan myöhemmin omassa kritiikkiosassaan...
-- Aivan lopuksi otan esille jotain positiivista viheraluekulttuuristamme, ettei tästä kirjoituksesta tule aivan kokonaan ankean negatiivinen > On nimittäin Suomessakin paikkoja, joihin ei ulotu tuollainen viheraluekulttuurin yksipuolisen junttimainen kehittymättömyys.
Kyseessä on Kotkan kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksosen luoma puisto- ja viheraluekulttuuri kaupunkinsa piiriin. Se jopa lähestyy paikoin parhaimpia kansainvälisiä puistokulttuurin asenteita, joka on Suomessa kuitenkin tuiki harvinaista.
Itse en ole valitettavasti vielä käynyt paikan päällä katsomassa Kotkan puistoja ja viheralueita, mutta varsin lupaava asenne tämä kuitenkin on ollut parina-kolmena viime vuosikymmenenä esim. tämän alle linkatun jutun kuvaamaan tapaan.
>> Kaupungin vihatuin mies taikoi rumista satamista satumaan – sai aikaan kansanvaelluksen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment