Lehdistään jo kokonaan varistuneen sulohelmipihlajan (Sorbus prattii) runsasta marjasatoa kuvattuna lauantaina 8.11.2014 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Nyt on aika tämän vuoden viimeiselle valokuvalle tässä esittelysarjassa ja sen roolin saa tämä kiinalainen pensas - Sulohelmipihlaja (Sorbus prattii). Se on siis kotoisin Kiinasta, missä se kasvaa seka- ja havumetsissä alispensaikkona vuoristo-oloissa n. 2000 - 4500 metrin korkeudessa sijoittuen maakuntiin; Sichuan, Xizang ja Yunnan. Länsimaissa laji on jäänyt poikkeavasta koristeellisuudestaan huolimatta tuntemattomaksi ja siksi se on jäänyt myös täällä Suomessa hyvin harvinaiseksi.
Ilmeisesti laji kuitenkin menestyy ainakin Etelä-Suomessa varsin hyvin, joten siksi onkin nyt oleellista esitellä lajia tässä päätösosassa yleiseen koristekasvikäyttöön ottamista varten! Tuntemattomuudestaan johtuen lajista onkin ollut aikaisemmin vähän tietoa saatavilla ja siksi myös sen menestymisvyöhykemääritelmä on epäselvä. Suosittelen ottamaan lajin runsaaseen kokeiluun ainakin vyöhykkeille I - IV.
Laji on siis pensaana kasvava ja saavuttaa siksi vain n. 2 - 4 metrin pituusmittoja; kasvutapa on epäsäännöllisen leveä ja monirunkoinen. Silti se sopii myös pieniin pihoihin ja sitä voidaan käyttää aivan samaan tapaan sekä yksittäisistutuksena että usean yksilön massana / ryhmänä kuin muitakin saman kokoluokan pensaita täällä Suomessa. Myös vapaasti kasvatettavana (leikkaamaton) aidanteena se on hieno. Luontaisten olojensa puolesta se sopii myös metsikköjen / metsänreunojen alispensaikoksi maaseudulla tai luonnonmukaisissa - metsäisissä urbaanien alueiden puistoissa.
Pensaan kasvupaikkavaatimukset eivät ole kovin kummoisia eli normaali puutarha- ja puistomaa kelpaa, mutta paras marjasato ilmenee aurinkoisella kasvupaikalla. Lajin luontaisten alueiden alispensaikkorooli kielii kuitenkin myös siitä, että se sietää myös melko varjoisia kasvupaikkoja. Liika savisuus ja liikamärkyys voivat olla haittoja täällä talvenkeston suhteen.
Sulohelmipihlajan kaunis luonne tulee kasvukauden alussa ilmi jo sen lehteen puhkeamisessa, kun sen nuoret lehdet ovat ainakin osittain / häilyvästi punaruskeita. Hiirenkorvalle laji puhkeaa hieman myöhemmin kuin kotimainen kotipihlaja (Sorbus aucuparia), mutta jo toukokuun alussa siitä huolimatta. Myöhemminkin kasvukaudella lajin kehitysvaiheet ovat vain lievästi myöhäisempiä kuin kotipihlajalla, joten sulohelmipihlaja on täysilehtinen jo kesäkuun alkuun mennessä.
Täysikoossa lajin lehdet ovat erikoisen pitkiä ja saniaismaisia parilehdykkäisyydessään, koska lehdykkäpareja on jopa 9 - 13 kpl. ja välillä jopa reilut 15 kpl.! Lehtien kokonaispituus on kuitenkin siitä huolimatta "vain" 8 - 15 cm. Tämä saniaismaisuus lehdissään luo kuitenkin pensaan lehvästöstä hyvin sirosti tekstuurillisen ja lehtiensä hyvin tumma kesävihreys korostaa sitä graafisesti esille.
Laji kukkii Etelä-Suomessa normaaliaikataulun mukaan kesäkuun alussa lähes samaan aikaan / lievästi myöhemmin kuin kotipihlaja ja kukkansa ovat samaan tapaan tiheissä huiskiloissa ja ne ovat valkoisia myös samaan tapaan kuin kotipihlajalla. Kukkatuoksu on myös imelää muiden pihlajien tapaan.
Pensaan kaksi parasta koristeominaisuutta eli marjansa ja ruskansa ovat kuitenkin vasta loppukesällä ja syksyllä - Ensin pääosaan tulee sen marjat, jotka kypsyvät elokuun mittaan / viimeistään syyskuun alkuun mennessä kirkkaan valkoisiksi. Niinpä marjasatonsa on runsaana esiintyessään erittäin näyttävää jo ennen ruskaa omia tummia lehtiään vasten, kuten juuri tämän vuoden erikoisrunsas marjasato on näyttänyt myös tämän pihlajalajin kohdalla.
Sitten marjojensa mukaan loistoon tulee syyskuussa lajin kirkas ja punaoranssivoittoinen ruska - Ruskansa noudattaa suunnilleen / lievästi myöhäisempänä Etelä-Suomen luontaisen ruskan aikataulua, joten parhaimmillaan se on ko. pensaalla lokakuun alussa. Ruska alkaa lehdissään kuitenkin usein jo syyskuun alussa häilyvin tummin / purppuraisin sävyin vihreän seassa. Joka tapauksessa koko ruskansa aikana sen valkoiset marjat kontrastoivat ruskaväriensä kanssa erikoisen näyttävästi kirjavana.
Ruskan jälkeen lajin marjasato jää oksilleen pitkäksi aikaa ja se voi säilyä näyttävän valkoisena jopa pitkälle talveen ja seuraavan vuoden puolelle, kunnes mätäneminen ja variseminen kiihtyvät ennen kevättä suojasäiden aikana. Tämän vuoden hyvin etuaikainen eli normaalia paljon lämpimämpi kasvukausi on paljastanut tähän liittyen sen, kuinka sulohelmipihlajan marjasato ei ole ollut ko. ylimääräisestä lämmöstä huolimatta kärkäs ylikypsymään ja siksi marjojensa näyttävä valkoisuus on pitänyt pintansa tuon kuvan tapaan vielä näin marraskuussakin.
Toisin on ollut esim. juuri kotipihlajalla, jonka ennätysrunsaan marjasadon loppusyksynäyttävyyttä on nyt paikoin selvästi pilannut voimakas ylikypsyys ruskeaksi mätänemisenä ja osin varisemisenakin. Niinpä tässä katsannossa sulohelmipihlajan marjasadon koristeellisuuden pitkäkestoisuus on selvä etu lajin koristeviljelyä varten!
Esteettisen tarkastelun puitteissa osana muiden lajien ryhmiä ko. pensaasta voidaan sanoa mm. sellaista, että keväällä lajin punaruskeahko lehteen puhkeaminen kontrastoituu hienosti heleän vaaleanvihreinä lehteen puhkeavien muiden pensaiden kanssa. Myös voimakasta kukintaa tarjoutuu silloin valittavaksi ko. pensaan pariksi, mitä voidaan hyödyntää dynaamisina sommitelmina. Kesällä puolestaan lajin hyvin tummanvihreä lehvästö tuo vaihtelua ns. normaalimman vihreiden lajien joukossa. Sellainen tummuus voi olla esim. hyvä tausta hyvin vaaleille / punertavalehtisille pensaslajikkeille.
Kukintansa on tietenkin erottuvaa, mutta valkoiset marjansa oikeastaan sitäkin paljon enemmän - Marjasatoansa voidaan "parittaa" pensasryhmissä sekä ennen ruskaa että ruskan jälkeen muiden näyttävien hedelmätilanteiden kanssa, joita voivat tarjota sommitteluihin esim. muun väriset muiden pihlajien (Sorbus sp.) marjat, aronioiden (Aronia sp.) mustat marjat, kesälaakereiden (Ilex verticillata) punaiset marjat, heisien (Viburnum sp.) monenväriset marjat tai aivan muunlaiset hedelmät, jotka myös säilyvät pitkälle talveen vaikkapa ptelean (Ptelea trifoliata) tapaan.
Marjasatonsa onkin ehkä se merkittävin koristeominaisuutensa, joten se kannattaa ottaa joka tapauksessa lajin istutuspaikkaa valittaessa keskeisesti huomioon, jotta se pääsee ilahduttamaan esim. juuri eteläsuomalaista marraskuun harmautta ja hämäryyttä! Urbaanissa kaupunkitilassa minkälaisten tahansa rakennusten äärellä / vierellä valkoiset marjansa varsinkin loistavat kuin varta vasten luodut helmikoristeet.
Syksyllä lajin kirkas ja keskivarhainen ruska voi olla monella tavalla pari samaan aikaan muunlaista ruskaa tekevien pensaiden / puidenkin kanssa. Toisaalta hyvin myöhään kesäasussa pysyvien lajien seurassa tämänlainen ruska on hienosti korostunutta, kuten olen usein muissakin esittelyissä kertonut vastaavan aikataulun kirkasta ruskaa tekevillä lajeilla.
Lopuksi tähdennän sulohelmipihlajan koristeviljelyroolia erityisesti, koska sen marjasadon kaltaista valkoista näyttävyyttä ei tarjoa yhtä näyttävästi edes yleiset lumimarjat (Symphoricarpos sp.). Siksi nyt suomalainen sekä julkinen että yksityinen puisto- ja puutarhakulttuuri kaipaa tämän lajin kokoisen puutteen / aukon täyttämistä sen yleisen koristeviljelyn aloittamisena!
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
PS.: Tähän päättyy siis tämä esittelysarja tältä vuodelta - Palaan vielä marraskuun loppuun mennessä tekemään tämänkin vuoden osalta tästä esittelykokonaisuudesta koostekirjoituksen samaan tapaan kuin nuo kaksi yllä olevaa koostetta kahdelta aikaisemmalta vuodelta.
Lisäksi aikomuksenani on ollut tehdä jo usean kuukauden ajan tämän vuoden valokuvieni kera esittelyyn muitakin kasvi- ja puisto- / puutarhakulttuuriaiheisia kuvakirjoituksia, mutta aikataulu-, IT-ongelma- ja elämäntilannehaasteiden takia en vain ole löytänyt niille aikaa - Katson, jos vielä ennen joulukuuta ehdin niitä tekemään ikään kuin tämän kasvukauden päätöksen yhteenvetoina; aiheina olisi mm. kasvien estetiikka laajoissa näkymissä ja maisema-arkkitehtuurissa sekä kritiikki puistonhoidon ja kasvien käytön virheistä ja puutteista, joita olen tänäkin vuonna havainnut eri paikoissa aktiivisena ulkoilijana ja valokuvaajana. Palaan asiaan jossakin muodossa!...
Ensi vuodeksi olen jälleen ajatellut jatkaa tätä kasviesittelysarjaa ja siinä ensimmäinen osa tulee todennäköisesti viimeistään huhtikuun lopulla riippuen kevään etenemisen aikataulusta. Lisäksi ensi vuodelle voi esittelyyn tulla taas enemmän erikoisia perennojakin riippuen Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan perennanäytemaan remontin valmistumisaikataulusta... Joka tapauksessa sen remontin lopputulos voi tietenkin olla itsessään myös hienoa esitellä, koska siitä näyttää havaintoni mukaan tulevan tosi upea!...
No comments:
Post a Comment