Täydessä kukassa olevaa korallikeijunkukkaa (Heuchera sanguinea) kuvattuna torstaina 21.6.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Vaihteeksi otan esille perennan, joista näyttävimmästä päästä tähän aikaan kesästä kukkii kuvan korallikeijunkukka (Heuchera sanguinea). Ko. lajista löytyy myös lajike "Splendens". Korallikeijunkukka on matala ja lehdiltään ainavihanta ruohovartinen monivuotinen kasvi eli siis perenna, joka sopii mm. maanpeiteviljelyyn laajoina omina tai sekaryhminä ja ns. reunuskasviksi eli rajaamaan pitkinä raitoina - vyöhykkeinä esim. puisto- ja pihakäytäviä, perennaryhmien reunoja, muureja ym. rakenteita jne.
Korallikeijunkukan lehdistö on mätästävä ja tiheä, joten se pitää varsin hyvin loitolla muiden kilpailevien kasvien kasvua. Ainavihantana hienostuneesti liuskainen lehdistö on oivallinen kaunistamaan myös lumettomana aikana pimeitä kasvukauden ulkopuolisia vuodenaikoja, kuten myöhäissyksyä. Talven aikana lehdistö voi aina hieman kärsiä, jolloin keväällä uusien lehtien esilletuloon saakka lehdistön olemus voi olla osaksi ruskehtavan nukkavieru. Uudet lehdet puhkeavat kuitenkin varsin nopeasti huhti-toukokuun vaihteesta lähtien. Syksyllä - alkutalvella lehdet säilyvät raikkaan vihreinä koviin pakkasiin ja lumentuloon saakka.
Hennot ja n. 20 - 30 cm korkeat kukkavanat tulevat esille jo toukokuun lopulta alkaen. Leiskuvan punaiset pienehköt kukat avautuvat runsaana "pilvenä" jo kesäkuun alkupuolella ja kukintaa kestää jopa heinäkuun puolelle saakka. Tämä kesäkuun loppupuoli on kuitenkin lajin kukinnan huippuvaihetta ja se esiintyykin tällä kertaa normaaliin aikaan kasvukauden kehitysasteen poikettua viime aikoina hyvin minimaalisesti tavanomaisesta aikataulusta. Joissakin internetin kasvisivustoissa lajin kukinnan väitetään tapahtuvan vasta heinä - elokuussa; siihen ei ole syytä uskoa, kuten tuosta kuvastakin voidaan ymmärtää --> Huomatkaa vasemmassa yläkulmassa kesäkuun loppupuolen toisen tyypillisen perennakukkijan eli töyhtöangervon (Aruncus dioicus) kukinta.
Lajin voimakkaan punainen kukinta on oivallinen sommitteluelementti mm. muiden samaan aikaan kukkivien matalien - keskikokoisten perennojen kanssa sekä juuri puisto- ja pihakäytävien reunoissa, missä käytäväpinnoitteiden värisävyt ovat kontrastin luomisessa hyvä tarkastelukohde; esim. tuossa kuvassa kivituhkan voimakkaan harmaa väri korostaa korallikeijunkukan punaista kukintaa erinomaisesti. Tarkastelukohteena samassa tarkoituksessa käyvät myös rakennusten ja muurien värit, kuten niiden reunoille lajia istutettaessa on hyvä huomioida. Samasta syystä myös kääpiökasvuisten matalien havukasvilajikkeiden kanssa ryhmänä korallikeijunkukka on hieno.
Keijunkukkienkin hoidossa monesti otetaan esille kukkineiden kukkavanojen poistaminen uusien kukkavanojen tulon toivossa (Mikä usein jää perennoilla turhaksi toimenpiteeksi uusintakukinnan ollessa hyvin vaisua - olematonta), mutta itse suosittelen aina huomioimaan perennojen kohdalla kukinnan jälkeisten hedelmävaiheiden merkityksen hyvin oleellisena kasviestetiikkana. Kukinnan jälkeiset hedelmävaiheet tarjoavat perennojen maailmassa hyvin kiehtovia muotoja, struktuureja ja tekstuureja väreineen kaikkineen, joita on syytä mm. julkisissa istutuksissa jättää esille ihmisten estetiikan tajun parantamista ja kasvinautinnon lisäämistä varten.
--> Kunnollinen puutarhan- ja puistonhoito ei kehitä fiksaatiota ja fetissiä pelkkään kukintaan, vaan ymmärtää kasvun (elämänkierron) kaikki vaiheet tärkeiksi! Tätä ei ole otettu kunnolla huomioon esim. julkisten viheralueiden ns. hoitoluokituksissa, joissa aivan liikaa ja aivan väärin kiinnitetään huomiota perennojen kohdalla kukintansa lopettaneiden varsien - osien poistoon muka "siistimisenä", vaikka se on hyvin usein juuri tärkeän - oleellisen estetiikan vähentämistä: Korallikeijunkukalla hedelmänä on pieni kota, joita Suomen oloissa ei aina kunnolla muodostu.
Perennat menestyvät lähes koko Suomessa laajassa skaalassa lumipeitteen alla talven yli, joten niille ei olekaan samalla tavalla olemassa menestymisvyöhykeluokituksia, kuten puuvartisille kasveille on luotu. Merkitsevä seikka on kuitenkin se, että joillekin perennalajeille etenkin Lapin olosuhteissa liian lyhyt kasvukausi on haitta; mm. myöhäinen kukinta ei ehdi kehittyä ja talvenkesto jää keskenkasvuisena heikoksi. Korallikeijunkukka on kuitenkin suositeltava väriläiskä laajasti Suomessa kaikenlaisiin pihoihin ja puistoihin.
No comments:
Post a Comment