Kukkimaan alkanutta madonnanliljaa (Lilium candidum) kuvattuna keskiviikkona 25.7.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Blogissani on harvoin ollut esillä sipuli- ja mukulakasveja ja niistä etenkin liljat ovat olleet melko vähällä huomiolla. Niinpä sopivasti tällä päättyneellä viikolla alkoi esittelyä varten kukkimaan tämä hieno madonnanlilja (Lilium candidum), joka on kotoisin Balkanilta ja Länsi-Aasiasta. Tarkka alkuperä on tosin hämärän peitossa, koska lajia on viljelty jo tuhansia vuosia. Esim. keskiajalla madonnanlilja oli tärkeä lääkekasvi, josta saatavalla rohdolla "hoidettiin naistentauteja".
Heinäkuussa kukkivien liljojen pääasiallinen kukintahuippu on Etelä-Suomessa normaalisti heinäkuun alkupuolella - puolivälissä, mutta tämä liljalaji on suvussaan myöhäisempi kukkija. Kuten kuvastakin voidaan päätellä, niin vielä alkavallekin viikolle riittää kukintaa pitkässä tertussa. Madonnanliljan kukat ovat puhtaan valkoiset ja niitä onkin pidetty vanhoissa legendoissa ja varsinkin roomalaiskatolilaisuudessa puhtauden ja viattomuuden symbolina; madonnanlilja onkin ollut mm. kuvataiteessa Neitsyt Marian kanssa usein esillä.
Muista liljoista poiketen madonnanliljalla on talven yli ainavihantana säilyvä iso lehtiruusuke maassa, jonka keskeltä alkaa toukokuussa kasvamaan uusi kukintavarsi pienempine lehtineen. Suomen oloissa lehtiruusuke kokee kuitenkin aina jonkin verran talvivaurioita ja se on keväällä ennen kasvun alkua enemmän tai vähemmän ruskean nukkavieru. Uusi varsi kasvaa alkukesän mittaan pituutta parhaimmillaan jopa 2 m tienoille saakka ja tuottaa sitten heinä-elokuussa latvaansa tuon kukinnan; yhdestä sipulista tulee yksi varsi.
Kukista kehittyy pian loppukesällä liljoille tyypillinen pullea kota, joka on aluksi vihreä ja myöhemmin syksyllä - talvella ruskea. Kodan sisällä on litteitä siemeniä pinotuissa sarjoissa. Liljat ovat edelliskesän varsineen hienoja talventörröttäjiä ja niiden joukossa madonnanliljalla on erityinen asema hyvin pitkän vartensa ja ison kukka- / hedelmäterttunsa ansiosta; hyvä myös runsaslumiseen tilanteeseen.
Madonnanliljaa voi viljellä kuvan tapaan näyttävänä yksittäiskasvina siten, että jopa vain yksi kukintavarsi on odotettavissa yhdessä kesässä; tämä kuvan kasvupaikka ko. puutarhan kasvihuoneen nurkkakulmauksessa korostaa hienosti tällaisen yhden kukintavarren olemusta kuin jalokivimäisenä "seinäruusuna", kasvien yksinkertaisen koreilevana "diivana". Toki viljelyä kannattaa tehdä myös useamman sipulin ryhmänä, jolloin kukintaefekti on loistava sarja rytmikästä kukkavarsinäytöstä.
Muiden liljojen kanssa madonnanlilja jatkaa liljakukintaa hienosti elokuulle ja myös muiden samaan aikaan kukkivien perennojen kanssa ryhmässä lajia voi kokeilla usean sipulin voimin (Esim. päivänliljojen kanssa); valkoinen kukintahan kontrastoi hienosti kaikkien muiden kukkavärien kanssa. Toisaalta on huomattava, että kovin näyttävä (Esim. hyvin rehevä jättiläisperennan tyylinen) toinen kasvi tämän lajin rinnalla voi aiheuttaa madonnanliljan yksinkertaisen olemuksen latistumista.
Kuvan tapaan teknisesti ja rakenteellisesti graafisia pintoja - rakenteita vasten lajin kera syntyy myös herkullista visuaalisuutta (Toisaalta kuvassa valkoinen valkoista vasten ei ehkä ole toimivin väriharmonia). Niinpä madonnanlilja sopii kuin nakutettu mm. monenlaisiin urbaaneihin kohteisiin, kuten paraatipaikoille pihoihin ja puistoihin sekä rakennusten seinustoille.
Tässä on lopuksi liljoista hyvä artikkeli.
No comments:
Post a Comment