Lopputulos näissä(kin) vaaleissa on kuitenkin loppujen lopuksi yksi hailea nykyisessä USA:n ja länsimaiden rappiokierteessä, koska kumpikin ehdokas oli tiukasti transatlanttisen eliitin ohjailema nukke esittämässä muka jotain "presidenttikandidaattia" ja nyt Barack Obama vain sumeilematta jatkaa tasan yhä siitä samaan ja mitä ilmeisimmin pahempaankin malliin, mihin hän pankkiiri-oligarkkieliitin palvelijana oli jäänyt ennen vaaleja.
Vaalia ja vaalitulosta tietyssä mielessä tärkeämpää on se, mitä siihen liittyvä kertoo USA:n täten havainnollistamana länsimaisten yhteiskuntien moraalisesta, älyllisestä, kulttuurillisesta ja henkisestä tilasta ja siten elinkelpoisuudestaan. Erittäin suurta osaa siinä näyttelee valtaa hallitsevan eliitin lisäksi tavallaan vastaparina juuri kansalaisten tila kollektiivisine ja yksityiskohtaisine osineen ja sen puitteissa tämä vaalikäyttäytyminenkin muodostuu hyvin paljonpuhuvaksi dynamiikaksi ja metafysiikaksi.
Olen havainnut yhteiskunnan yhdeksi moraalisen, älyllisen, kulttuurillisen ja henkisen tilan - arvosisällön määrittäjäksi sen, kuinka valveutunutta ilmapiiri sen puitteissa on sekä yksilöllisesti että kollektiivisesti. Valveutuneisuudella tarkoitan sitä, kuinka hyvin yhteisö tuntee itseensä vaikuttavia asioita, ominaisuuksia ja rakenteita sekä niihin liittyvää dynamiikkaa ja metafysiikkaa. Yhteisöä uhkaavien ongelmien ja vaarojen tunnistaminen ja sopivien ongelmanratkaisumallien luominen niitä varten kuuluu valveutuneisuuteen, kuten myös edistyksellisten potentiaalien tunnistaminen ja valjastaminen hyötykäyttöön. Myös käsitteet historia, nykyisyys ja tulevaisuus ovat valveutuneisuudessa otettu toimivasti huomioon...
Pohdiskelen tässä kirjoituksessa länsimaisten yhteiskuntien tilaa juuri tämän termin valveutuneisuus / valveutuminen kautta ja oheistamalla sen näiden vaalien ilmentämään sisältöön seuraavasti:
Obaman voiton vastaanotto on ollut länsimaissa yhtenä piirteenään poikkeuksellisen kahtiajakautunutta; yhtäältä edellisvaalienkin tapaan Obama on saanut kannattajiltaan taaskin hurmioitunutta suosiota ja juhlintaa. Ei kuitenkaan yhtä paljoa viime kertaan nähden. Toisaalta valveutuneimmat ovat tunnistaneet Obaman juuri sellaiseksi USA:n historian huonoimmaksi presidentiksi transatlanttisen eliittikartellin kätyrinä ja palvelijana, mikä hän on ja kritiikkiä on tullut sen mukaan ankarasti.
Tästä juontuu kaksi tärkeää huomiota --> Länsimaisissa yhteiskunnissa on ollut kehittymässä uudenlainen kahtiajakautuminen ja siten vastakkainasettelun muotoutuminen; valveutuneet vastaan valveutumattomat. Olen uumoillut ja havainnutkin tämän olevan kehittymässä jo pitkään ja tähän vaalitulokseen reagointi ihmisten keskuudessa on paljastanut sitä entisestään.
Toisaalta tämä muotoutuva kahtiajako on paljastunut yllättävän vinoutuneeksi siten, että valveutumattomien osuus onkin edelleen hyvin suuri verrattuna pieneen valveutuneiden määrään, mikä näkyy mm. gallupeissa Obamaan tyytyväisten erittäin suurena osuutena.
Tämä presidentinvaali ja Suomen äskettäinen kuntavaalikin (Suomen kuntavaalit 2012 rahataloustotalitaristisessa yhteiskuntarappiossa (Vaalitulospäivitys tehty!)) samaan tapaan ovat olleet täten selkeä indikaattori siitä, missä yhteiskuntiemme surkeaan ja eskaloituvasti huononevaan tilaan valveutumisessa ollaan menossa. Valveutumattomat kuvittelevat vallitsevan "status quon" täten säilyttämisen arvoiseksi eivätkä osaa / halua nähdä sille vaihtoehtoja.
Indikaattoritulos puolestaan heijastelee eteemme vakavasti otettavia haasteita ja vaaroja >> Onko tästä uudesta vastakkainasettelun kehityksestä osaltaan seurauksena sosiaalista ja kollektiivista epäharmoniaa jopa ehkä väkivallan ja kaaoksen yhdeksi sytykkeeksi? Onko se siis eskaloitumassa?... Vai voiko tällainen kahtiajako joskus lieventyä yhtäältä näkemyserojen tasaantuessa valveutumisen edetessä ja / tai uusien ratkaisumallien päästessä muuttamaan yhteiskuntaa paremmaksi niin, että äärimmäisillä näkemyseroilla ei olekaan enää yhtä kärjistävää pohjaa...?
Sen olen ainakin huomannut, että meihin valveutuneisiin suhtaudutaan etenkin valveutumattomimpien osalta edelleen hyvin epäluuloisesti, mikä ilmenee mm. etäisyyden ottona / poissulkemisena sosiaalisissa konteksteissa, ylimielisenä ja halveksivana asenteena valveuttavaa toimintaa / sisältöä kohtaan ja mielensä sulkemisena hankalien - kyseenalaistavien asioiden edessä. Tätä kaikkea olen kohdannut itse näinä neljänä aktivistivuotenani.
Tähän on selviä syitä; valveutumattomien puolustuskeinoina olla kohtaamasta nykyistä maailmankuvaansa kyseenalaistavaa uutta ja vaikeaa todellisuutta on juuri taistella sellaisen uuden haastavan tiedon tekemää muutosta vastaan ja pitäytymällä siksi kiinni entistäkin hanakammin illuusion tarjoamaan näennäiseen turvaan, oikeutukseen ja olemisen pinttyneeseen - lapsuudestakin saakka opittuun tapaan. Sitä uudella tiedolla uhkaava on helposti haaste ja vaara vanhan illuusion pauloissa pysyvän mielestä, koska "ainahan maailma on jäsentynyt niin".
...Että esim. länsimaat ovat muka ainoa oikea ja koko ajan parantuva sivistyksen kehto. Tai vanhat vastakkainasettelujaot ja uskomukset pätevät muka edelleen lukkoonlyötyinä eikä niitä muka voi ollenkaan muuttaa tai kyseenalaistaa missään kohdissa; Venäjä paha vs. länsi hyvä, markkinat ovat aina oikeassa, ainoa tapa vastustaa ilmastonmuutosta on reduktionismi ja nollakasvu, yhteiskuntaongelmien pääsyy on liikakansoitus, kaikki maahanmuuttokritiikki on aina rasismia, valtiojohdon auktoriteetti on aina kunnioitettavaa, valtion instituutiot (kuten yliopistot, oikeuslaitos, poliisi, terveydenhuolto jne.) tarjoavat ainoastaan ja itsestään selvästi parasta ja hyvää tarkoittavaa alansa toimintaa; ns. maallikko ei voi koskaan kyseenalaistaa uskottavasti oppineiden mitään teesejä ja ajatuksia --> Kaikkeen uskottavaan yhteiskuntatoimintaan tarvitaan aina titteli ja asema; vain statuksella ja rahalla voi vaikuttaa...
Paradoksaalista onkin toisaalta se, kuinka länsimainen yhteiskunta on epävakaan ja siten vaarallisen hetteikön päällä myös siksi, koska tällaisen uuden todellisuuden, "uuden tiedon" kohtaaminen vanhan illuusion sijalle näyttäytyy kollektiivisesti korostetun epävarmana, häilyvänä ja siten konkretian ja käsityskyvyn ulkopuolella olevana liian mieltäraastavasti ja -sekoittavasti.
Uusi tieto aiheuttaa hämmennystä, pelkoa, ennakkoluuloja, epävarmuutta ja ristiriitaisia ajatuksia ymmärrettävästi ollessaan kollektiivisten normikäsitysten ulkopuolisena vielä piirteetön ja käsittämätön - Jopa täysin tunnistamatonkin. Niinpä "uuden tiedon" tunkeilevuus voi laukaista vastareaktioita, kuten torjuntaa, vihaa, syyllistämistä, mustamaalaamista, alistamista, syrjimistä jne... Ne voivat kohdistua joko suoraan "uuteen tietoon" tai projisoitua johonkin olemassa olevaan muuhun vastakkainasetteluun, jossa ko. tunteille on olemassa artikuloidumpi sijaiskohde.
Samaan aikaan kuitenkin se vanha enenevässä määrin illuusioon perustuva maailmankuvakokonaisuus on menettämässä omaa toiminnallista ja olemuksellista pohjaansa ns. syyllistyttyään järjestelmävikatilaan --> Persoonien yksilöllistymiskehitys on riistäytynyt ryhmäpsykologiaa ja yhteishyvää ymmärtämättömälle yli-individuaalin sokeuden asteelle ja sen ohessa ekonomiassa rahataloudesta on muodostunut kaikkivoivan rahajumalan illuusioon perustuva valtauskonto aiheuttaen seurannaisprosesseina mm. parasiittista tuhovaikutusta reaalitalouteen sekä imperiaalista yksityisen suurpääoman ja eliittielämäntavan ahneutta muita alistaen ja siksi syntyy yhteiskuntien poliisivaltiollistumis- ja neofeodaalistumisrappiota...
Tämä kokonaisuus näyttäytyy erittäin ristiriitaisena myrkkysoppana: Tietenkin olisi hyvä pitää yhteiskuntajärjestystä edelleen yllä "vanhan illuusion" mukaan sen oltua joskus aikaisemmin joten kuten - ajoittain hyvinkin toimivaa, mutta sitä repii nyt vakavasti kahden suunnan vaara; yhtäältä tuo "vanha illuusio" aiheuttaa em. rappiopotentiaalillaan tuhoa. Toisaalta sitä kyseenalaistava ja kritisoiva "uusi tieto" aiheuttaa myös haittaa, koska sitä ei osata käsitellä ja kohdata vielä oikein "vanhan illuusion" ikeessä. Kuitenkin ko. "vanhan illuusion" kyseenalaistaminen "uuden tiedon" avulla on ainoa keino tuoda ensin mainittuun liittyvä rappiopotentiaali esille kollektiiviseen tietoisuuteen ja käsittelyyn parantamismalleja kunnolla luodaksemme...
Seuraa vakava dilemma, kun lisäksi tiedämme kollektiivisten sosiaalisten konstruktioiden ja ajatushistoriallisten muotojen olevan muuttumispotentiaaleiltaan hyvin hitaita --> Tarvittavat "uuden tiedon" mahdollistamat muutosvoimat eivät pääse kokoistamaan ja kehittymään, koska "vanha illuusio" pitää rajusti pintansa yhtäältä eliitin valta-aseman ylläpitämänä ja toisaalta kansalaisten kollektiivi-inertia eli muutoksen hidastaminen vastustamalla mm. tuon epävarmuus - ennakkoluulo - pelko -mekanismin muodossa estää "uuden tiedon" toimintapotentiaalia.
Eli kollektiivi-inertia on vastustavassa hitaudessaan tavallaan superkonservatiivinen ja estynyt siksi reagoimaan optimaalisesti äkkinäisiin ja perustavaa laatua oleviin muutospaineisiin, joita "vanhassa illuusiossa" pitäytyminen eskaloituvasti nyt näyttää kohtalokkaasti aiheuttavan ja korostetusti haitallisessa muodossa...
Kollektiivinen ryhmäpsykologia olisi täten siirtymässä entistäkin hämmentyneempään ja sekasortoisempaan tilaan, minkä takia pessimistisimmissä arvioissa toivo olisi jo varsin paljon heitetty kaivoon; länsimaiden perikadollistuvaa prosessia ei voitaisi enää kääntää saati pysäyttää, vaan se etenisi vääjäämättä tuntemattomaan lopputilaansa saakka, jonka jälkeen vasta voisi "uusi aika" ja "uuden tiedon" hedelmällinen toiminta-alustana oleminen alkaa...
Käytännön tason ilmentyminä tästä kriisiytyvästä surkeudesta olisi siten vain mm. vastakkainasettelujen eskaloitumista, ymmärryksen vähenemistä ristiriitojen sotkeentuessa umpisolmuun, ääriliikkeiden muodostumista sen pohjalta entistä sokeammin ja radikaalimmin imaginaarisen tunnustuksellisuuden ja rahataloususkonnon hävittäessä valveutumisen jne. Lopulta kestämättömästä ja umpisokeasta tilanteesta seuraisi joko nopea lopullinen romahdus tai hitaampi jonkinlaisen supertotalitarismin kautta tapahtuva jäykistyminen pysähtyvään perikatoon riippuen prosessien mahdollisuuksista...
Mutta onko tämänkään pakko olla mitenkään seinään pakkototeutuvana kirjoitettua?!... Mielestäni ei tarvitse, koska toivoa kannattaa pitää yllä viimeiseen saakka. Mielestäni tuota valveutumista ja valveuttamista kannattaa harjoittaa vastoinkäymisistä huolimatta, koska lopulta jotain hyvää muutosta voi tulla esille. Siihen liittyvässä aktivismissa kannattaakin varautua myös siihen, että hedelmällistä muutosta tapahtuu vasta aktivistin / aktivistien itsensä kuoleman jälkeen vuosikymmenien kuluttua. Paremman yhteiskunnan luominenhan on aina muutenkin ensimmäisenä juuri tulevaisuuteen / tulevaisuudessa luomista, jota kautta se toteutuu etenevään nykyisyyteen riittävän sivistyneen yhteisön osatessa sen tehdä luovasti...
Sivistys on valveutumista ja valveuttaminen sivistää. Valveutumiseen kannattaakin kiinnittää suurta huomiota, koska se tarkoittaa kollektiivisella tasolla paljon samaa kuin paremman yhteiskunnan luominen tulevaisuuteen olemassa olevan sivilisaation sinne astuttavaksi. Yhteiskunta ei koskaan ole jotain, mikä on ja velloo vain nykyisyydessä historiansa kera; sen olemassaoloa pitää aina osata turvata myös tulevaisuuteen tulevaisuusorientoivassa visioinnissa! Kvartaalikatsauksien ja tilastodeduktion sijaan tarvitsemmekin jopa satavuotisiksi ulottuvia tulevaisuuskatsauksia ja -suunnitelmia.
Huomaamme juuri näiden vaalien avulla myös sen, kuinka valveutumattomuutta on ainakin kahdenlaista laatua ja varmasti alalajejakin on... Valveutumattomuuden päätyypit ovat kuitenkin havaintoni mukaan seuraavat: kouluttamaton ja koulutettu. Ensin mainitussa tapauksessa valveutumattomuuden aiheuttaa pääasiassa välinpitämättömyys itsensä kehittämistä kohtaan. Toisessa tapauksessa puolestaan itsensä kehittäminen on suuntautunut liikaa harhaanjohtavan propagandatiedon opettelemiseen, joka on siis sen "vanhan illuusion" puitteissa toimimista.
Tämä jako oli havaittavissa näissä presidentinvaaleissa pääpuolue-ehdokkaiden kesken: Barack Obama oli enemmän koulutettujen ihmisten suosiossa, kun taas Mitt Romney upposi selvemmin ns. suhteellisen kouluttamattoman työläisväestön keskuudessa. Ja tätähän molempien vaalikampanjoinneissa käytetiinkin hyväksi kulissien takaiset eliittikartelliagendat piilottavan illuusion luomiseksi kuin olisi muka ollut tosiaan kaksi täysin eri vaihtoehtoa, vaikka todellisuudessa kyse oli lähinnä vain "vanhan illuusion" puitteissa tapahtuneesta harhautuskonstruktiosta.
Barack Obaman houkuttelevuutta koulutettujen keskuudessa korostettiin liberaaleilla teeseillä, jotka ovat juuri nykyisessä länsimaisessa "oppineiden" piirissä suosittuja elämänkatsomusmalleja muka valveutuneesti. Mitt Romneyn houkuttelevuus kouluttamattomien suuntaan perustui puolestaan konservatiivisiin elämänkatsomusmalleihin, koska työläisväestön on katsottu olevan aloillaan sivistymättöminä eli "oppimattomana" pidettävää massaa. Tämä on kuitenkin vain kulissitasoa siihen nähden, mikä kulissin takana ko. eliittikartellina ja taloususkontoimperialismina määrää politiikan päälinjoja.
Siksi liberaali vs. konservatiivi -asetelma toimii enemmän aivopesullisena sumuna kuin minään oikeiden poliittisten sisältöjen indikaattorina. Siksi edes tuo "oppineiden" muka valveutuneisuus ei oikeasti ole valveutuneisuutta, koska siitä puuttuu ko. kulissin taakse näkevä ymmärryksen taso eli sen "uuden tiedon" omaksuminen. Muka valveutuneisuus on dogmitunnustuksellisuutta vaihtelevan irrationaalisesti ja pahimmillaan uskonnollisluonteisesti, kuten esim. rahatalouspiireissä etenkin on muodostunut. Oppinut jää siksi vangiksi "vanhan illuusion" puitteisiin osaamatta kyseenalaistaa sitä kunnolla.
Kouluttamaton valveutumaton voi olla omalla tavallaan konservatiivisiin dogmiharhoihin sementoitunut, joka voi ilmetä mm. sokeana äärinationalismina ja muina konservatiivista ja ryhmäsitovaa tunnustuksellisuutta vaativina liike - lahkotoimintoina; lahkolainen on sen mukaisesti poissa pelistä ymmärtää "uutta tietoa" ja jää siten valveutumattomana "vanhan illuusion" piiriin vangiksi. Konservatiiviset ja ryhmäsitovat tunnustukselliset liikkeet - lahkot ilman valveutuneisuutta ovat pahimmillaan vakavia vastakkainasettelun ja totalitarismin elementtejä. Niissä voi toki olla mukana koulutettujakin.
Koulutettu valveutumaton on puolestaan herkästi toisella tavalla haitaksi; em. irrationaalinen dogmitunnustuksellisuus oppineisuudessa on hyväksikäyttösaalista kulissin takana ohjailevan ko. eliitin katalaksi hyödyksi, mitä havaitaan mm. hyväuskoisen hölmön toimintana yhteiskunnan korkeissa viroissa ja toiminnoissa ja mikä toteutuu ko. eliitin kontrolloiman koulutusjärjestelmän kauttakin jo lähtökohtaisesti. Viime vuosina merkittävimmät näin hyväksi käytettävät alat ovat juurikin olleet ekonomia ja ilmastonmuutoksen - liikakansoitusmyytin viherfasistisiin ongelmanratkaisumalleihin perustuvat teesit mm. aloilla; biologia, maantieto, yhteiskuntatieteet, tietyt insinööritieteet jne.
Koulutettu valveutumaton voi itse asiassa olla paljon umpimielisempi ja ehdottomampi harhaisissa käsityksissään kuin kouluttamaton valveutumaton ja siten paljon vaikeammin ns. valveutettava. Jälkimmäisessä tapauksessa on helpompaa ohjata valveutumatonta "uuden tiedon" pariin, koska valveutumista haittaavaa "vanhan illuusion" mukaista tietoa ja ajatusmalleja on vähemmän syrjäytettävänä. Harhautuneesta oppineesta onkin tuttu termi olemassa muutoinkin >> kirjatyhmä. Kouluttamattoman valveutumattoman kohdalla isona ongelmana voi olla tosin myös motivaation - osaamisen puute itsensä kehittämiseen, mihinkä ryhtyminen on valveutumisen yksi edellytys.
Kummassakin valveutumattomuustyypissä on loppujen lopuksi kyseessä hyvin aivopestysti toimintadynamiikkana se, että oikean valveutumisen sijaan sekä koulutettu että kouluttamaton pysyvät valveutumattomissa puuhissaan poissa ymmärtämästä "uutta tietoa" ja siten haastamasta ja kyseenalaistamasta kulissin takaista ko. eliittiä ja sen taloususkonnollis-imperialistisia agendojaan >> "vanha illuusio" jää haitaksi osaltaan sen mukaan, kuinka kattava kollektiivinen valveutumattomuus on kyseessä.
Onko valveutumaton ihminen sitten tyhmä tai jopa "heikkoa ainesta", kuten eräs Schubak on määritellyt lapsilisien poistamishalunsa tiimoilta?... Ei valveutumaton välttämättä mikään tyhmä ole, ellei motivaation - osaamisen puutetta itsensä kehittämiseksi luokitella sellaiseksi. "Heikon aineksen" kohdalla itselläni on se lähtökohta, että sellaista ei ole olemassa. Ihmislajin sisällä on mielestäni jokaisella yksilöllä olemassa potentiaali myös valveutumiseen tasaveroisesti.
Niinpä syitä valveutumisen puutteeseen tulee arvoida sillä tavalla, että mitkä seikat peittävät ko. valveutumispotentiaalin piiloon toteutumasta muodostaen mm. noita kahta perustyyppiä valveutumattomuudesta. Huomaamme varsin selvästi, että yhteiskunnan kollektiivinen muoto sekä ryhmäpsykologisena että yksilöllisenä toteutumana vaikuttaa joko haitallisesti tai kannustavasti - edistävästi. Siten nykyisessä länsimaisessa kulttuurirappiossa em. tapaan esiintyy paljon haittadynamiikkaa valveutumisessa ja valveuttamisessa.
Valtavirtamedian kaikkinainen propaganda asiaohjelmista viihteeseen ja koulutusjärjestelmän opettama "vanhan illuusion" mukainen dogmitieto eivät vastaa riittävästi "uuden tiedon" ja paremman yhteiskuntatulevaisuuden sisältöjä, jolloin itse kunkin meidän muidenkin potentiaalien toteutumista ns. täyteen kukkaan haittaa paljon merkitsevämmin ulkoinen vaikutus kuin sisäisten potentiaalien erilaisuus; yksilö voi saastua, mutta olosuhteiden takia.
Valveuttamisessa tuleekin huomioida näitä seikkoja mm. niin, että tunnistetaan noita valveutumattomuustyyppejä, joiden mukaan jokaista ihmistä voidaan ohjata itse harrastamaan valveutumista; esim. kouluttamattoman valveutumattoman kohdalla voidaan keskittyä kannustamaan motivaation ja osaamisen löytymiseen itsensä kehittämiseksi ja sitä kautta löytämään ovia valveutumiseen. Koulutetun valveutumattoman kohdalla puolestaan ohjataan ajattelua kriittiseen ja kyseenalaistavaan suuntaan sen sijaan, että nielisi kaiken yhteiskunnan tuottaman - esittämän pureksimatta ja näin propagandaisella dogmitiedolla on mahdollisuus korvautua hedelmällisemmällä valveutuneen tiedolla.
Tärkeää on kuitenkin se, että valveutumisen suorittaa yksilö itse eikä tule esim. sortua sokeasti (valveutumattomasti) palvomaan karismaattisia johtajia hyväuskoisesti kuin valveutuminenkin olisi muka kiinni vain johtajan seuraamisesta ja vain johtajan antamasta tiedosta. Se on niin 1900 -lukua eikä siihen tule enää sortua, kun se voi etenkin näiden transatlanttisen eliitin ohjailemien nukkejohtajien tapauksessa olla kohtalokkaan vakavasti harhaanjohtavaa. Obamaan liittyvä palvova kannattajuus on juuri yksi valitettava merkki sellaisesta.
Johtajuus sinänsä ei ole pelkästään huono asia, koska hyvä johtaja on tarpeellinen esimerkkien tarjoajana mm. itse kunkin valveutumiseen. Valveutunut voi toimia esimerkillisenä johtajana ja valveutuva tunnistaa sellaisen väärän johtajan sijaan. Esimerkilliseen johtajuuteen kuuluu ankarastikin kritisoiminen vallitsevan "vanhan illuusion" kyseenalaistamiseksi, mutta myös ongelmanratkaisuhenkisyys ja itse kunkin rohkaiseminen turhia syyllistämättä valveutumaan omatoimisesti omilla aivoillaan ajattelemalla "uuden tiedon" omaksumisen helpottamiseksi ja käytäntöön optimaalisesti juurruttamiseksi myös kollektiiviselle tasolle kumuloituvana valveutumisprosessina.
Juuri siksi olen itse tykästynyt poimimaan tarjottuja esimerkkejä mm. Lyndon LaRouchelta tai vaikkapa Seppo Oikkoselta ja ajattelemaan niiden perusteella itselleni valveutuvaa minää osaksi tulevaa "uuden tiedon" aikaa...
Tästä juontuu kaksi tärkeää huomiota --> Länsimaisissa yhteiskunnissa on ollut kehittymässä uudenlainen kahtiajakautuminen ja siten vastakkainasettelun muotoutuminen; valveutuneet vastaan valveutumattomat. Olen uumoillut ja havainnutkin tämän olevan kehittymässä jo pitkään ja tähän vaalitulokseen reagointi ihmisten keskuudessa on paljastanut sitä entisestään.
Toisaalta tämä muotoutuva kahtiajako on paljastunut yllättävän vinoutuneeksi siten, että valveutumattomien osuus onkin edelleen hyvin suuri verrattuna pieneen valveutuneiden määrään, mikä näkyy mm. gallupeissa Obamaan tyytyväisten erittäin suurena osuutena.
Tämä presidentinvaali ja Suomen äskettäinen kuntavaalikin (Suomen kuntavaalit 2012 rahataloustotalitaristisessa yhteiskuntarappiossa (Vaalitulospäivitys tehty!)) samaan tapaan ovat olleet täten selkeä indikaattori siitä, missä yhteiskuntiemme surkeaan ja eskaloituvasti huononevaan tilaan valveutumisessa ollaan menossa. Valveutumattomat kuvittelevat vallitsevan "status quon" täten säilyttämisen arvoiseksi eivätkä osaa / halua nähdä sille vaihtoehtoja.
Indikaattoritulos puolestaan heijastelee eteemme vakavasti otettavia haasteita ja vaaroja >> Onko tästä uudesta vastakkainasettelun kehityksestä osaltaan seurauksena sosiaalista ja kollektiivista epäharmoniaa jopa ehkä väkivallan ja kaaoksen yhdeksi sytykkeeksi? Onko se siis eskaloitumassa?... Vai voiko tällainen kahtiajako joskus lieventyä yhtäältä näkemyserojen tasaantuessa valveutumisen edetessä ja / tai uusien ratkaisumallien päästessä muuttamaan yhteiskuntaa paremmaksi niin, että äärimmäisillä näkemyseroilla ei olekaan enää yhtä kärjistävää pohjaa...?
Sen olen ainakin huomannut, että meihin valveutuneisiin suhtaudutaan etenkin valveutumattomimpien osalta edelleen hyvin epäluuloisesti, mikä ilmenee mm. etäisyyden ottona / poissulkemisena sosiaalisissa konteksteissa, ylimielisenä ja halveksivana asenteena valveuttavaa toimintaa / sisältöä kohtaan ja mielensä sulkemisena hankalien - kyseenalaistavien asioiden edessä. Tätä kaikkea olen kohdannut itse näinä neljänä aktivistivuotenani.
Tähän on selviä syitä; valveutumattomien puolustuskeinoina olla kohtaamasta nykyistä maailmankuvaansa kyseenalaistavaa uutta ja vaikeaa todellisuutta on juuri taistella sellaisen uuden haastavan tiedon tekemää muutosta vastaan ja pitäytymällä siksi kiinni entistäkin hanakammin illuusion tarjoamaan näennäiseen turvaan, oikeutukseen ja olemisen pinttyneeseen - lapsuudestakin saakka opittuun tapaan. Sitä uudella tiedolla uhkaava on helposti haaste ja vaara vanhan illuusion pauloissa pysyvän mielestä, koska "ainahan maailma on jäsentynyt niin".
...Että esim. länsimaat ovat muka ainoa oikea ja koko ajan parantuva sivistyksen kehto. Tai vanhat vastakkainasettelujaot ja uskomukset pätevät muka edelleen lukkoonlyötyinä eikä niitä muka voi ollenkaan muuttaa tai kyseenalaistaa missään kohdissa; Venäjä paha vs. länsi hyvä, markkinat ovat aina oikeassa, ainoa tapa vastustaa ilmastonmuutosta on reduktionismi ja nollakasvu, yhteiskuntaongelmien pääsyy on liikakansoitus, kaikki maahanmuuttokritiikki on aina rasismia, valtiojohdon auktoriteetti on aina kunnioitettavaa, valtion instituutiot (kuten yliopistot, oikeuslaitos, poliisi, terveydenhuolto jne.) tarjoavat ainoastaan ja itsestään selvästi parasta ja hyvää tarkoittavaa alansa toimintaa; ns. maallikko ei voi koskaan kyseenalaistaa uskottavasti oppineiden mitään teesejä ja ajatuksia --> Kaikkeen uskottavaan yhteiskuntatoimintaan tarvitaan aina titteli ja asema; vain statuksella ja rahalla voi vaikuttaa...
Paradoksaalista onkin toisaalta se, kuinka länsimainen yhteiskunta on epävakaan ja siten vaarallisen hetteikön päällä myös siksi, koska tällaisen uuden todellisuuden, "uuden tiedon" kohtaaminen vanhan illuusion sijalle näyttäytyy kollektiivisesti korostetun epävarmana, häilyvänä ja siten konkretian ja käsityskyvyn ulkopuolella olevana liian mieltäraastavasti ja -sekoittavasti.
Uusi tieto aiheuttaa hämmennystä, pelkoa, ennakkoluuloja, epävarmuutta ja ristiriitaisia ajatuksia ymmärrettävästi ollessaan kollektiivisten normikäsitysten ulkopuolisena vielä piirteetön ja käsittämätön - Jopa täysin tunnistamatonkin. Niinpä "uuden tiedon" tunkeilevuus voi laukaista vastareaktioita, kuten torjuntaa, vihaa, syyllistämistä, mustamaalaamista, alistamista, syrjimistä jne... Ne voivat kohdistua joko suoraan "uuteen tietoon" tai projisoitua johonkin olemassa olevaan muuhun vastakkainasetteluun, jossa ko. tunteille on olemassa artikuloidumpi sijaiskohde.
Samaan aikaan kuitenkin se vanha enenevässä määrin illuusioon perustuva maailmankuvakokonaisuus on menettämässä omaa toiminnallista ja olemuksellista pohjaansa ns. syyllistyttyään järjestelmävikatilaan --> Persoonien yksilöllistymiskehitys on riistäytynyt ryhmäpsykologiaa ja yhteishyvää ymmärtämättömälle yli-individuaalin sokeuden asteelle ja sen ohessa ekonomiassa rahataloudesta on muodostunut kaikkivoivan rahajumalan illuusioon perustuva valtauskonto aiheuttaen seurannaisprosesseina mm. parasiittista tuhovaikutusta reaalitalouteen sekä imperiaalista yksityisen suurpääoman ja eliittielämäntavan ahneutta muita alistaen ja siksi syntyy yhteiskuntien poliisivaltiollistumis- ja neofeodaalistumisrappiota...
Tämä kokonaisuus näyttäytyy erittäin ristiriitaisena myrkkysoppana: Tietenkin olisi hyvä pitää yhteiskuntajärjestystä edelleen yllä "vanhan illuusion" mukaan sen oltua joskus aikaisemmin joten kuten - ajoittain hyvinkin toimivaa, mutta sitä repii nyt vakavasti kahden suunnan vaara; yhtäältä tuo "vanha illuusio" aiheuttaa em. rappiopotentiaalillaan tuhoa. Toisaalta sitä kyseenalaistava ja kritisoiva "uusi tieto" aiheuttaa myös haittaa, koska sitä ei osata käsitellä ja kohdata vielä oikein "vanhan illuusion" ikeessä. Kuitenkin ko. "vanhan illuusion" kyseenalaistaminen "uuden tiedon" avulla on ainoa keino tuoda ensin mainittuun liittyvä rappiopotentiaali esille kollektiiviseen tietoisuuteen ja käsittelyyn parantamismalleja kunnolla luodaksemme...
Seuraa vakava dilemma, kun lisäksi tiedämme kollektiivisten sosiaalisten konstruktioiden ja ajatushistoriallisten muotojen olevan muuttumispotentiaaleiltaan hyvin hitaita --> Tarvittavat "uuden tiedon" mahdollistamat muutosvoimat eivät pääse kokoistamaan ja kehittymään, koska "vanha illuusio" pitää rajusti pintansa yhtäältä eliitin valta-aseman ylläpitämänä ja toisaalta kansalaisten kollektiivi-inertia eli muutoksen hidastaminen vastustamalla mm. tuon epävarmuus - ennakkoluulo - pelko -mekanismin muodossa estää "uuden tiedon" toimintapotentiaalia.
Eli kollektiivi-inertia on vastustavassa hitaudessaan tavallaan superkonservatiivinen ja estynyt siksi reagoimaan optimaalisesti äkkinäisiin ja perustavaa laatua oleviin muutospaineisiin, joita "vanhassa illuusiossa" pitäytyminen eskaloituvasti nyt näyttää kohtalokkaasti aiheuttavan ja korostetusti haitallisessa muodossa...
Kollektiivinen ryhmäpsykologia olisi täten siirtymässä entistäkin hämmentyneempään ja sekasortoisempaan tilaan, minkä takia pessimistisimmissä arvioissa toivo olisi jo varsin paljon heitetty kaivoon; länsimaiden perikadollistuvaa prosessia ei voitaisi enää kääntää saati pysäyttää, vaan se etenisi vääjäämättä tuntemattomaan lopputilaansa saakka, jonka jälkeen vasta voisi "uusi aika" ja "uuden tiedon" hedelmällinen toiminta-alustana oleminen alkaa...
Käytännön tason ilmentyminä tästä kriisiytyvästä surkeudesta olisi siten vain mm. vastakkainasettelujen eskaloitumista, ymmärryksen vähenemistä ristiriitojen sotkeentuessa umpisolmuun, ääriliikkeiden muodostumista sen pohjalta entistä sokeammin ja radikaalimmin imaginaarisen tunnustuksellisuuden ja rahataloususkonnon hävittäessä valveutumisen jne. Lopulta kestämättömästä ja umpisokeasta tilanteesta seuraisi joko nopea lopullinen romahdus tai hitaampi jonkinlaisen supertotalitarismin kautta tapahtuva jäykistyminen pysähtyvään perikatoon riippuen prosessien mahdollisuuksista...
Mutta onko tämänkään pakko olla mitenkään seinään pakkototeutuvana kirjoitettua?!... Mielestäni ei tarvitse, koska toivoa kannattaa pitää yllä viimeiseen saakka. Mielestäni tuota valveutumista ja valveuttamista kannattaa harjoittaa vastoinkäymisistä huolimatta, koska lopulta jotain hyvää muutosta voi tulla esille. Siihen liittyvässä aktivismissa kannattaakin varautua myös siihen, että hedelmällistä muutosta tapahtuu vasta aktivistin / aktivistien itsensä kuoleman jälkeen vuosikymmenien kuluttua. Paremman yhteiskunnan luominenhan on aina muutenkin ensimmäisenä juuri tulevaisuuteen / tulevaisuudessa luomista, jota kautta se toteutuu etenevään nykyisyyteen riittävän sivistyneen yhteisön osatessa sen tehdä luovasti...
Sivistys on valveutumista ja valveuttaminen sivistää. Valveutumiseen kannattaakin kiinnittää suurta huomiota, koska se tarkoittaa kollektiivisella tasolla paljon samaa kuin paremman yhteiskunnan luominen tulevaisuuteen olemassa olevan sivilisaation sinne astuttavaksi. Yhteiskunta ei koskaan ole jotain, mikä on ja velloo vain nykyisyydessä historiansa kera; sen olemassaoloa pitää aina osata turvata myös tulevaisuuteen tulevaisuusorientoivassa visioinnissa! Kvartaalikatsauksien ja tilastodeduktion sijaan tarvitsemmekin jopa satavuotisiksi ulottuvia tulevaisuuskatsauksia ja -suunnitelmia.
Huomaamme juuri näiden vaalien avulla myös sen, kuinka valveutumattomuutta on ainakin kahdenlaista laatua ja varmasti alalajejakin on... Valveutumattomuuden päätyypit ovat kuitenkin havaintoni mukaan seuraavat: kouluttamaton ja koulutettu. Ensin mainitussa tapauksessa valveutumattomuuden aiheuttaa pääasiassa välinpitämättömyys itsensä kehittämistä kohtaan. Toisessa tapauksessa puolestaan itsensä kehittäminen on suuntautunut liikaa harhaanjohtavan propagandatiedon opettelemiseen, joka on siis sen "vanhan illuusion" puitteissa toimimista.
Tämä jako oli havaittavissa näissä presidentinvaaleissa pääpuolue-ehdokkaiden kesken: Barack Obama oli enemmän koulutettujen ihmisten suosiossa, kun taas Mitt Romney upposi selvemmin ns. suhteellisen kouluttamattoman työläisväestön keskuudessa. Ja tätähän molempien vaalikampanjoinneissa käytetiinkin hyväksi kulissien takaiset eliittikartelliagendat piilottavan illuusion luomiseksi kuin olisi muka ollut tosiaan kaksi täysin eri vaihtoehtoa, vaikka todellisuudessa kyse oli lähinnä vain "vanhan illuusion" puitteissa tapahtuneesta harhautuskonstruktiosta.
Barack Obaman houkuttelevuutta koulutettujen keskuudessa korostettiin liberaaleilla teeseillä, jotka ovat juuri nykyisessä länsimaisessa "oppineiden" piirissä suosittuja elämänkatsomusmalleja muka valveutuneesti. Mitt Romneyn houkuttelevuus kouluttamattomien suuntaan perustui puolestaan konservatiivisiin elämänkatsomusmalleihin, koska työläisväestön on katsottu olevan aloillaan sivistymättöminä eli "oppimattomana" pidettävää massaa. Tämä on kuitenkin vain kulissitasoa siihen nähden, mikä kulissin takana ko. eliittikartellina ja taloususkontoimperialismina määrää politiikan päälinjoja.
Siksi liberaali vs. konservatiivi -asetelma toimii enemmän aivopesullisena sumuna kuin minään oikeiden poliittisten sisältöjen indikaattorina. Siksi edes tuo "oppineiden" muka valveutuneisuus ei oikeasti ole valveutuneisuutta, koska siitä puuttuu ko. kulissin taakse näkevä ymmärryksen taso eli sen "uuden tiedon" omaksuminen. Muka valveutuneisuus on dogmitunnustuksellisuutta vaihtelevan irrationaalisesti ja pahimmillaan uskonnollisluonteisesti, kuten esim. rahatalouspiireissä etenkin on muodostunut. Oppinut jää siksi vangiksi "vanhan illuusion" puitteisiin osaamatta kyseenalaistaa sitä kunnolla.
Kouluttamaton valveutumaton voi olla omalla tavallaan konservatiivisiin dogmiharhoihin sementoitunut, joka voi ilmetä mm. sokeana äärinationalismina ja muina konservatiivista ja ryhmäsitovaa tunnustuksellisuutta vaativina liike - lahkotoimintoina; lahkolainen on sen mukaisesti poissa pelistä ymmärtää "uutta tietoa" ja jää siten valveutumattomana "vanhan illuusion" piiriin vangiksi. Konservatiiviset ja ryhmäsitovat tunnustukselliset liikkeet - lahkot ilman valveutuneisuutta ovat pahimmillaan vakavia vastakkainasettelun ja totalitarismin elementtejä. Niissä voi toki olla mukana koulutettujakin.
Koulutettu valveutumaton on puolestaan herkästi toisella tavalla haitaksi; em. irrationaalinen dogmitunnustuksellisuus oppineisuudessa on hyväksikäyttösaalista kulissin takana ohjailevan ko. eliitin katalaksi hyödyksi, mitä havaitaan mm. hyväuskoisen hölmön toimintana yhteiskunnan korkeissa viroissa ja toiminnoissa ja mikä toteutuu ko. eliitin kontrolloiman koulutusjärjestelmän kauttakin jo lähtökohtaisesti. Viime vuosina merkittävimmät näin hyväksi käytettävät alat ovat juurikin olleet ekonomia ja ilmastonmuutoksen - liikakansoitusmyytin viherfasistisiin ongelmanratkaisumalleihin perustuvat teesit mm. aloilla; biologia, maantieto, yhteiskuntatieteet, tietyt insinööritieteet jne.
Koulutettu valveutumaton voi itse asiassa olla paljon umpimielisempi ja ehdottomampi harhaisissa käsityksissään kuin kouluttamaton valveutumaton ja siten paljon vaikeammin ns. valveutettava. Jälkimmäisessä tapauksessa on helpompaa ohjata valveutumatonta "uuden tiedon" pariin, koska valveutumista haittaavaa "vanhan illuusion" mukaista tietoa ja ajatusmalleja on vähemmän syrjäytettävänä. Harhautuneesta oppineesta onkin tuttu termi olemassa muutoinkin >> kirjatyhmä. Kouluttamattoman valveutumattoman kohdalla isona ongelmana voi olla tosin myös motivaation - osaamisen puute itsensä kehittämiseen, mihinkä ryhtyminen on valveutumisen yksi edellytys.
Kummassakin valveutumattomuustyypissä on loppujen lopuksi kyseessä hyvin aivopestysti toimintadynamiikkana se, että oikean valveutumisen sijaan sekä koulutettu että kouluttamaton pysyvät valveutumattomissa puuhissaan poissa ymmärtämästä "uutta tietoa" ja siten haastamasta ja kyseenalaistamasta kulissin takaista ko. eliittiä ja sen taloususkonnollis-imperialistisia agendojaan >> "vanha illuusio" jää haitaksi osaltaan sen mukaan, kuinka kattava kollektiivinen valveutumattomuus on kyseessä.
Onko valveutumaton ihminen sitten tyhmä tai jopa "heikkoa ainesta", kuten eräs Schubak on määritellyt lapsilisien poistamishalunsa tiimoilta?... Ei valveutumaton välttämättä mikään tyhmä ole, ellei motivaation - osaamisen puutetta itsensä kehittämiseksi luokitella sellaiseksi. "Heikon aineksen" kohdalla itselläni on se lähtökohta, että sellaista ei ole olemassa. Ihmislajin sisällä on mielestäni jokaisella yksilöllä olemassa potentiaali myös valveutumiseen tasaveroisesti.
Niinpä syitä valveutumisen puutteeseen tulee arvoida sillä tavalla, että mitkä seikat peittävät ko. valveutumispotentiaalin piiloon toteutumasta muodostaen mm. noita kahta perustyyppiä valveutumattomuudesta. Huomaamme varsin selvästi, että yhteiskunnan kollektiivinen muoto sekä ryhmäpsykologisena että yksilöllisenä toteutumana vaikuttaa joko haitallisesti tai kannustavasti - edistävästi. Siten nykyisessä länsimaisessa kulttuurirappiossa em. tapaan esiintyy paljon haittadynamiikkaa valveutumisessa ja valveuttamisessa.
Valtavirtamedian kaikkinainen propaganda asiaohjelmista viihteeseen ja koulutusjärjestelmän opettama "vanhan illuusion" mukainen dogmitieto eivät vastaa riittävästi "uuden tiedon" ja paremman yhteiskuntatulevaisuuden sisältöjä, jolloin itse kunkin meidän muidenkin potentiaalien toteutumista ns. täyteen kukkaan haittaa paljon merkitsevämmin ulkoinen vaikutus kuin sisäisten potentiaalien erilaisuus; yksilö voi saastua, mutta olosuhteiden takia.
Valveuttamisessa tuleekin huomioida näitä seikkoja mm. niin, että tunnistetaan noita valveutumattomuustyyppejä, joiden mukaan jokaista ihmistä voidaan ohjata itse harrastamaan valveutumista; esim. kouluttamattoman valveutumattoman kohdalla voidaan keskittyä kannustamaan motivaation ja osaamisen löytymiseen itsensä kehittämiseksi ja sitä kautta löytämään ovia valveutumiseen. Koulutetun valveutumattoman kohdalla puolestaan ohjataan ajattelua kriittiseen ja kyseenalaistavaan suuntaan sen sijaan, että nielisi kaiken yhteiskunnan tuottaman - esittämän pureksimatta ja näin propagandaisella dogmitiedolla on mahdollisuus korvautua hedelmällisemmällä valveutuneen tiedolla.
Tärkeää on kuitenkin se, että valveutumisen suorittaa yksilö itse eikä tule esim. sortua sokeasti (valveutumattomasti) palvomaan karismaattisia johtajia hyväuskoisesti kuin valveutuminenkin olisi muka kiinni vain johtajan seuraamisesta ja vain johtajan antamasta tiedosta. Se on niin 1900 -lukua eikä siihen tule enää sortua, kun se voi etenkin näiden transatlanttisen eliitin ohjailemien nukkejohtajien tapauksessa olla kohtalokkaan vakavasti harhaanjohtavaa. Obamaan liittyvä palvova kannattajuus on juuri yksi valitettava merkki sellaisesta.
Johtajuus sinänsä ei ole pelkästään huono asia, koska hyvä johtaja on tarpeellinen esimerkkien tarjoajana mm. itse kunkin valveutumiseen. Valveutunut voi toimia esimerkillisenä johtajana ja valveutuva tunnistaa sellaisen väärän johtajan sijaan. Esimerkilliseen johtajuuteen kuuluu ankarastikin kritisoiminen vallitsevan "vanhan illuusion" kyseenalaistamiseksi, mutta myös ongelmanratkaisuhenkisyys ja itse kunkin rohkaiseminen turhia syyllistämättä valveutumaan omatoimisesti omilla aivoillaan ajattelemalla "uuden tiedon" omaksumisen helpottamiseksi ja käytäntöön optimaalisesti juurruttamiseksi myös kollektiiviselle tasolle kumuloituvana valveutumisprosessina.
Juuri siksi olen itse tykästynyt poimimaan tarjottuja esimerkkejä mm. Lyndon LaRouchelta tai vaikkapa Seppo Oikkoselta ja ajattelemaan niiden perusteella itselleni valveutuvaa minää osaksi tulevaa "uuden tiedon" aikaa...
No comments:
Post a Comment