Ruskansa puolivälissä ollutta otatammea (Quercus palustris) kuvattuna keskiviikkona 31.10.2012 Helsingin Meilahden arboretumissa.
Etelä-Suomen ruskakausi sai viime viikonvaihteen pakkasjaksosta lähes lopullisen päätösiskun eli melkein kaikki lehtipuut ja -pensaat ovat jo alastomia, mutta sen kourista selvisi vielä yksittäisiä lajeja varisematta kokonaan alastomiksi ja / tai palelluttamatta kaikkia lehtiään. Parhaimpien tällaisten selviytyjien joukossa oli tämä Pohjois-Amerikan itäosista kotoisin oleva otatammi (Quercus palustris). Siellä sen luontainen kasvualue kattaa USA:n osavaltioita Connecticutista Kansasiin ja Oklahomaan sekä etelässä Georgiaan. Pohjoisessa sitä tavataan vielä Kanadan Ontarion eteläosissakin.
Kasvupaikkoina otatammi suosii alavia ja kosteita - märkiä alueita ja sietää siten talviaikaista tulvimista (Ei kuitenkaan kasvukauden aikaista tulvimista). Otatammi on tyypillinen sekapuuna luontaisen kasvualueensa monilajisissa lehtipuumetsissä ja se viihtyy usein vesistöjen ja jokien äärellä. Se on suosittu koristepuu muuallakin Yhdysvalloissa sekä menestynyt erinomaisesti tuontilajina myös Australian eteläosissa ja Argentiinassa. Euroopassa otatammi on jäänyt monien muidenkin pohjoisamerikkalaisten tammilajien tapaan melko tuntemattomaksi.
Otatammen ruska kehittyy siis Suomen oloissa kaikkein myöhäisimpien joukossa eli vasta loka-marraskuun vaihteen tienoilla. Kuitenkin monista muista yhtä myöhään lehtensä pitävistä puista ja pensaista poiketen tämän puun lehdet näyttävät olevan varsin pakkasenkestäviä; tässä kuvan tilanteessa ruskaantumiselta oli jäänyt vielä vähän vihreää eikä viime viikonvaihteen toteutuneista jopa -5 ja -10 asteen välisistä kovimmista pakkaslukemista huolimatta juurikaan ollut nähtävissä vaurioita.
Otatammen ruska on tyypillisesti pronssisen punaruskeaa - tiilenpunaista hehkuen parhaimmillaan hyvinkin kirkkaana. Pakkaset voivat toki tuoda lisää ruskeaa sävyä jo ruskaantuneisiin lehtiin, jota ilmeni tässä kuvan tilanteessa. Otatammella on etenkin nuorissa yksilöissä tapana jättää osa lehdistään puuhun koko talveksi ruskeiksi kuolleina ja lopullinen variseminen tapahtuu siten vasta keväällä uusien lehtien puhjetessa.
Keväällä otatammi tulee lehteen vähän myöhemmin kuin kotoinen metsätammemme (Q. robur); voimakkaan keltalehtinen hiirenkorvavaihe alkaa vasta toukokuun aivan lopussa ja kestää kesäkuun puolelle; ruskan lisäksi tämä on toinen värikäs ko. lajin esteettinen ominaisuus. Täysilehdessä puu on vasta kesäkuun puolivälin - Juhannuksen tienoolta alkaen. Lehdet ovat kesällä tummanvihreitä, kiiltäviä, syvään teräväliuskaisia ja siten varsin näyttävän koristeellisia.
Kukinta tapahtuu muidenkin tammien tapaan lehtiensä puhjetessa - hiirenkorvavaiheessa, missä tuulipölytteiset hedekukat ovat riippuvissa norkoissa ja emikukat pieninä lehtihangoissa. Näillä lehdiltään teräväliuskaisilla amerikkalaisilla tammilla terhot valmistuvat kukinnan jälkeen kypsiksi vasta toisena kasvukautena syksyllä. Eli otatammellakin on kasvukauden aikana kahden ikäisiä terhokokelaita oksillaan; saman kesän ja edelliskesän. Metsätammella (Q. robur) puolestaan terhot valmistuvat saman kasvukauden aikana.
Otatammella on muutamia ns. epätammimaisia piirteitä: se on ensinnäkin yllättävän lyhytikäinen puu saavuttaen monesti vain nipin napin 100 vuoden iän ennen kuolemistaan. Lisäksi otatammi kasvattaa kapeahkon latvuksen, jossa on pitkään selvä pääranka ja nuoret oksat ovat ohuita ja siroja. Vanhemmissa puissa alimmat oksat ovat monesti myös alaspäin riippuvia. Puulajin kaarna on ohutta ja siten myös "epätammimaista". Otatammesta tulee kuitenkin kookas puu saavuttaen parhaimmillaan yli 20 metrin pituuden. Suomen oloissa hyvin uutena tuttavuutena ei ole vielä ollenkaan kokemusta siitä, kuinka kookkaaksi puulaji täällä vanhemmiten kasvaa...
Suomen oloissa näitä tuntemattomia pohjoisamerikkalaisia tammia onkin kokeiltu kasvattaa aikaisemmin hyvin vähän tai jopa ei ollenkaan, mutta viime vuosina niitä on alkanut näkymään yleisemmin kokeiltavana esim. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ja Helsingin kaupungin toimesta: Uusia katupuulajeja istutetaan Vartiokylään. Otatammi näyttää olevan oikein hyvä uusi tammikokelas meikäläisiin oloihin yleiseen viljelyyn ainakin Etelä-Suomessa, koska mm. lajin maaperätottumukset ovat yhtenevät tänne; se sietää hyvin savea, talvimärkyyttä, hapanta maata ja se on osoittautunut lupaavan talvenkestäväksikin toistaiseksi... Kuivuutta otatammi ei siedä, joten istutuspaikan on oltava kostea aina. Tervalepille (Alnus glutinosa) sopiva maaperä ollee siten sopiva myös otatammelle...
Estetiikaltaan otatammi luo loppusyksyyn kaivattua ruskailoa, kun lähes kaikki muut puut ja pensaat ovat jo alastomiksi varisseita; niinpä puistoissa, kaduilla ja puutarhoissa lajille kannattaa varata paikkoja sillä silmällä runsaasti. Lisäksi myöhään kesäasussa säilyvänä se on hyvä vihreä kontrasti / tausta aikaisemmille syysväreille syys - lokakuun mittaan. Kevätkesän myöhäinen lehtien keltainen kevätväritys on myös hieno esteettinen elementti, jota kannattaa hyödyntää sommitteluaiheena omana katseenvangitsijanaan tai muiden silloin jo täysilehdessä olevien / kukkivien puiden kanssa erilaisissa puuryhmissä.
No comments:
Post a Comment