Ruskahuipennuksessaan ollutta suosypressiä (Taxodium distichum) kuvattuna perjantaina 9.11.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Tällä viikolla perjantai tarjosi erinomaisen kasvivalokuvauspäivän, koska sää oli silloin lähes koko ajan täysin selkeää. Kuvaussessiosta tarttui tähän bloggaukseen tämä suosypressi (Taxodium distichum), joka on luonnonvarainen Yhdysvaltain kaakkoisosissa kasvaen siellä märillä - aika ajoin tulvivilla mailla, kuten jokien äärellä - tulvatasangoilla ja soilla. Siitä huolimatta suosypressiä ei kuitenkaan kasva meren äärellä, koska se ei siedä suolaista vettä. Viljeltynä sen sijaan suosypressi sietää luontaista kasvualuettaan paljon kuivempia ja kylmempiäkin olosuhteita, jonka ansiosta se on ympäri maailman lauhkeilla (temperaattisilla) - subtrooppisilla alueilla suosittu koristepuu; eteläisestä alkuperästään huolimatta laji kestää siis myös yllättävän ankaria talvipakkasiakin, mutta luontaista aluettaan kylmemmillä seuduilla vastaitäneet (1 - 2 kesää nähneet) siementaimensa eivät kestä ollenkaan routaa.
Suosypressi on kotialueellaan ja hyvillä viljellyillä alueilla hyvin suureksi kasvava puu; pituudet 25 ja 40 metrin välillä ovat tyypillisiä. Latvus on kuusimaisesti kartiomainen tai leveähkö ja yleensä aina lajilla on yksi selvä pääranka. Märillä - tulvivilla alueilla kasvaessaan puu tuottaa juurakostaan erikoisesti paalumaisia ylöspäin kasvavia "ilmajuuria", joilla on joko puuta tukevaa tai kaasujenvaihtoa edesauttavaa merkitystä (Asiasta kiistellään tieteellisesti...). Kuivemmilla paikoilla ja viljeltynä näitä ei yleensä kasva.
Koristeviljelyssä puun hienoin ominaisuus ovat sen kesävihannat neulaset ja niissä etenkin ruska, joka Suomen(kin) oloissa ilmenee hyvin myöhään eli jopa talven kynnyksellä. Meikäläisissä oloissa puu onkin yksi äärimmäisen harvoista, joka kykenee tekemään ja ylläpitämään vielä marraskuun pakkastenkin vaikutuspiirissä kunnollista kirkasta ruskaa, kuten tuo yllä oleva kuva osoittaa; ko. neulaset olivat kestäneet jo yhteen otteeseen reilun -5 asteen pakkasta. Ruskan väritys on kirkkaan pronssinpunaruskean ja oranssin välillä vaihteleva. Myös tummia punaruskeita sävyjä voi ilmaantua. Ruska alkaa hitaana ja häilyvästi lokakuun mittaan, huipentuu marraskuun alussa ja voi leutoina loppusyksyinä pitkittyä jopa suorastaan joulukuullekin ennen lopullista varistumista.
Lajin neulaset ovat siitä erikoisia, että ne ovat sulkamaisen kaksirivisesti kiinnittyneet ns. kääpiöoksiin, jotka varisevat talveksi neulasten mukana varsinaisista oksista. Neulasten sulkamainen ulkomuoto luo puun latvukseen hienoa pitsimäistä ja pehmeää tuntua, joka tekee lajista myös kesäaikaan hienon koristelajin. Neulaset kääpiöoksineen alkavat kasvaa Etelä-Suomen oloissa toukokuun alkupuolelta lähtien tupsumaisina alkuina sijottuen kierteisesti varsinaisiin oksiin ja ovat heleän vaaleanvihreässä hiirenkorvavaiheessa toukokuun lopulla. Kesäkuun alkupuolella ne kasvavat täyteen mittaansa ja lopullinen kesävihreys on havupuuksi melko vaaleaa, mutta himmeähköä. Varsinaiset oksat jatkavat kasvuaan uusine neulas-kääpiöoksa kiehkuroineen alkusyksyyn saakka, joten puun latvus tuuheutuu lähes koko kesän ajan.
Suosypressin kukinta tapahtuu samassa puussa erillisissä kukinnoissa; hedekukat ovat tiheästi näyttävissä terttumaisissa - norkkomaisissa kukinnoissa ja emikukat yksittäin - muutaman ryhminä. Hedekukinnot kehittyvät jo edelliskesänä valmiiksi nuppuasteelle seuraavan kevään kukintaa varten. Suomen oloissa kukinnan toteutuminen on epävarmaa; en esim. ole nähnyt tuon kuvan reilun 5 m korkean puun kukkivan vielä kertaakaan. Kukinta-aika olisi täällä toukokuun loppu - touko-kesäkuun vaihde... Emikukista kehittyisi saman kasvukauden aikana valmistuvia pallomaisia ja muhkuraisen näköisiä käpyjä (läpimitta jopa 3,5 cm asti), jotka ovat aluksi vihreitä ja kypsinä harmaanruskeita.
Suomen oloissa suosypressin menestyminen voi olla yllättävän hyvää, josta tuo Kaisaniemen jopa reilun 5 metrin mittaiseksi kasvanut pikkupuu on esimerkkinä. Viimeiset 3 talvea ovat olleet ko. kasvupaikalla varsin ankaria, mutta silti esim. oksistovauriot ovat jääneet lähes olemattomiksi. Lajia voikin suositella otettavaksi yleisempään viljelyyn ainakin menestymisvyöhykkeelle I ja vyöhykkeillä II ja III sitä tulisi kokeilla rohkeasti. Kaikkialla on kuitenkin suosittava lämpimiä ja suojaisia kasvatuspaikkoja, sillä laji pitää ja hyötyy kuumista kesistä. Liian kuiva kasvupaikka voi olla kuitenkin haitaksi. Ja vaikka laji on märkien - tulvaisten paikkojen suosija luontaisella alueellaan, niin täällä meikäläisissä oloissa sellaiset paikat voivat olla talvenkeston kannalta ongelmallisia. Puu tarvitsee myös auringonvaloa, joten liika varjo esim. tiheän ylispuuston alla ei ole hyväksi.
Joka tapauksessa suosypressiä voidaan kasvattaa ainakin etelärannikolla koristepuuna, joka kasvaa ison marjakuusen (Taxus sp.) - jopa keskikokoisen kuusen (Picea sp.) kokoiseksi; parhaimmilla paikoilla voidaan ihan hyvin odottaa siis vanhemmiten yli 10 m pituuskasvua. Lajia voidaan siten käyttää yksittäisistutuksina, ryhmäistutuksina ja leikkaamattomana isona aidanteena, kuten juuri marjakuusta. Myös isompien puiden seuraan siitä on pieninä ryhminä, missä esim. samaan aikaan hyvin myöhäistä ruskaansa tekevät lehtikuuset (Larix sp.) ovat hieno pari sille.
Suosypressin erikoisen myöhäinen ja siinä hienon värikäs ruska onkin loppusyksylle parhaimpiin kuuluvaa kasviestetiikkaa, joka on Etelä-Suomen pimeän marraskuun ajalle ja muutoin jo laajasti lehtipuiltaan täysin varistuneeseen maisemaan hyvin suositeltavaa; ko. ruska onkin pikantti katseenvangitsijaelementti. Kevätkesän heleä lehteenpuhkeaminen ja täysikokoisten neulasten sulkamaisen hento hienous ovat myös hauskaa kontrastia esim. muille rotevammille - tummemmille neulastyypeille, joita tarjoavat kasvatusparina - ryhmänä esim. monet suosypressin kanssa Suomen oloissa suunnilleen saman kokoiseksi kasvavat kuusi-, pihta- ja mäntylajit / -lajikkeet. Alkusyksyn kirkkaille lehtipuu- ja lehtipensasruskaväreille suosypressin vielä pehmeän kesäinen latvus on myös upea sommitteluelementti ja loppusyksyn kirkasta ruskaansa voidaan toki kontrastoida muilla ainavihannilla havupuilla ryhmissä.
Kiinanpunapuu (Metasequoia glyptostroboides) on vastaavanlainen ja vastaavasti menestyvä hieno kesävihanta havupuu kaukoidästä.
PS.: Ajattelin laittaa tämän kasvukauden kasvivalokuvasarjaan vielä seuraavien 1 - 2 viikon osat ennen talvitaukoa...
No comments:
Post a Comment