Vasta ruskansa alussa ollutta taikinamarjaa (Ribes alpinum) kuvattuna tiistaina 13.11.2012 Espoon Tapiolassa.
Tällä kertaa otan esittelyyn suomalaisten hyvin tunteman pensaan taikinamarjan (Ribes alpinum), josta tähdennän sen vähän tunnettua puolta eli lehtiensä säilymistä erittäin pitkälle loppusyksyyn saakka kesävihreinä. Taikinamarja kasvaa luonnonvaraisena myös Suomessa lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä sekä laajasti manner-Euroopassa täältä pohjolasta Alpeille ja Pyreneille saakka. Suomessa lajia on käytetty myös koristekasvina varsin yleisesti, joten se on yksi tunnetuimmista pensaistamme.
Ruska ja lehtivariseminen tapahtuu taikinamarjalla siis useimmiten vasta selvästi marraskuun puolella, jolloin syysvärinä on yleensä haalea keltainen - ruskehtavan keltainen. Lehtensä kestävät pakkasta niin hyvin, että näin myöhäinen ruskaantumiskehitys ei yleensä häiriinny kuin korkeintaan monen päivän pakkasjaksoista. Näin myöhäinen lehdessäsäilyminen on toisaalta ensimmäisten lumisadetilanteiden takia pensaan päälle lunta kerryttävä seikka, josta voi olla joskus selvää lumikuormaongelmaa. Taikinamarja kestää kuitenkin sellaista hyvin ja se elpyy taakkojen aiheuttamista oksistovaurioista erinomaisesti vesomalla.
Näin myöhään talven kynnyksellä ruska on tyypillisesti lähinnä vain haaleaa, koska paljon vähentynyt auringonvalo ei edesauta enää kunnolla kirkkaita sävyjä lehtivihreän sijalle. Kuitenkin jo muutoin lehdiltään varistuneessa maisemassa nämä kaikkein viimeisimmätkin ruskatapahtumat ovat aina värikkäitä piristyspilkkuja. Lehtiensä vielä vihreätkin sävyt toimivat tällä lajilla samoin muutoin tyypillisen harmaan ja pimeän Etelä-Suomen marraskuun keskellä.
Taikinamarjan kevään erikoisuus on sen erittäin varhainen lehteenpuhkeaminen; Etelä-Suomen oloissa vaaleanvihreä hiirenkorvavaihe on aina selvästi ennen Vappua huhtikuun loppupuolella. Niinpä tämän lajin lehdessäoloaika on joka vuosi kaikkein pisimpiä mahdollisia tuo myöhään talven kynnykselle venyvä lehdessäpysyminen huomioiden. Lehdet kasvavat jo hyvissä ajoin toukokuun mittaan täysikokoon. Ne ovat täysikoossa kiiltäviä ja tummanvihreitä, syvään kolmeliuskaisia ja hammaslaitaisia. Vaikka lehdet ovat pienehköjä, niin lehvästö on kuitenkin runsasta ja tiheää.
Kukinta tapahtuu taikinamarjalla poikkeuksellisesti ns. kaksikotisesti moniin muihin sukunsa herukkalajeihin verrattuna eli hede- ja emikukat ovat eri yksilöissä. Hedekukat ovat pystyissä monikukkaisissa tertuissa ja emikukat vain 2 - 5 -kukkaisissa tertuissa; hedekukinta on emikukintaa näyttävämpää. Kukinta on toukokuun loppupuolella ja erottuu kellertävänä jo lähes täysikesäisen tummanvihreitä lehtiä vasten. Hedelmä on kypsänä kiiltävän punainen herukoille tyypillinen pohjusmarja, joka kypsyy Etelä-Suomessa elokuun alkupuolella.
Suomen oloissa taikinamarja on siis hyvin kestävä ja sitä voidaankin viljellä laajasti Lapin leudompia osia myöten ja se viihtyy sekä auringossa että varjossa. Pensas on kooltaan yleensä 1 - 1,5 metrin korkuinen ja leveähkö, mutta voi rehevimmillä paikoilla olla hieman kookkaampikin. Pensas soveltuu siten pienissäkin pihoissa kasvatettavaksi ja sitä voidaan käyttää sekä yksittäisistutuksina että monenlaisissa ryhmissä yksinään tai muiden pensaiden kanssa. Laji on hyvin sopiva myös sekä leikkaamattomaksi että leikattavaksi aidaksi.
Taikinamarjan esteettiset ominaisuudet esiintyvät parhaimmillaan keväällä ja syksyllä, jolloin ensinnäkin varhainen lehteenpuhkeaminen on hieno väripilkku vielä muutoin lehdettömässä maisemassa; toukokuun mittaan lajin muita vehreämpi olemus onkin hyvä kontrasti myöhään lehteen puhkeaville tai silloin kukkiville toisille pensaille. Syksyllä lajin myöhään säilyvä kesävihreys on puolestaan erinomainen kontrasti kaikille itseään aikaisemmin tuleville syysväreille; esim. tässä kuvasarjassani esitellylle pallesorvarinpensaalle (Euonymus alatus). Taikinamarjan kukinta ei ole kuitenkaan kovin näyttävää. Punaiset marjat ovat näyttäviä loppukesällä - alkusyksyllä runsaana esiintyessään. Marjasadon varmistamiseksi istutuksissa kannattaa käyttää emiyksilöiden kanssa myös hedeyksilöitä.
No comments:
Post a Comment