Talven 2012 - 2013 säiden yhteenvetoa ja arvioita niiden vaikutuksista kasvillisuuteen sekä alkavan kevään luonteeseen

Maaliskuu on edennyt jo lähes kokonaan loppuun, mutta viime viikkojen tavanomaista selvästi kylmempien säiden takia terminen talvi on pitänyt pintansa tähän saakka vahvana ja oikean kevään tulo on jäänyt vain haaveeksi. Niinpä tämä jo perinteekseni muodostunut päättymäisillään olevan talven säiden koostekirjoitukseni tämän vuoden osaltaan tulee vasta nyt.

Edellistalven säät olivat hyvin erikoisia (Talven 2011 - 2012 säiden yhteenvetoa ja arvioita niiden vaikutuksista kasvillisuuteen sekä alkavan kevään luonteeseen), mutta omalla tavallaan myös tämän kertaisenkin talven. Katsotaanpa tarkemmin >>

Tämän talven säät Etelä-Suomessa voidaan jakaa edellistalven tapaan toisistaan poikenneisiin jaksoihin, joista ensimmäinen alkoi hyvin leudon marraskuun päätteeksi hassun tarkasti ns. kalenterin mukaan marras-joulukuun vaihteesta etelärannikkoa myöten tuhoisalla ja runsaspyryisellä lumimyrskyllä (Talven 2012 - 2013 lumimyrskyseuranta (Osa 1): Eteläpuolisen matalapaineen syöttämää lumipyryä ja itätuulipuhureita; huipennus perjantaina). Se olikin poikkeuksellisen nopeasti ja rajusti talven aloittanut käännekohta.

Marraskuussa oli ollut lumetonta, mutta tuo talven aloittanut lumipyry ei ollut kuitenkaan ensilumi, koska poikkeuksellisen ankara kylmyysaalto lokakuun lopussa (Poikkeuksellisen kylmä viikko 43 lokakuussa 2012: Kylmimpien öiden listaus) toi silloin jo ensilumisateetkin Etelä-Suomeen joitakin yksittäisiä alueita lukuun ottamatta.

Heti ko. Antti -myrskyn jälkeen tulikin pakkasjakso, joka jatkui koko joulukuun ajan pääosin tavanomaista ankarampana. Sen puitteissa ei ollut yhtään suojasäätä etelärannikollakaan ja tuon lumimyrskyn tuomien runsaiden lumimassojen lisäksi satoi pakkaslunta kuun mittaan entisestäänkin niin, että jouluksi mahdollistuivat paikoin jopa n. 50 cm paksut lumihanget. Lisäksi tässä pakkasjaksossa mitattiin kolmessa eri erässä jo varsin ankaria pakkasia: Talven 2012 - 2013 kylmin yö - Osa 1 (Päivitetty loppuun), Talven 2012 - 2013 kylmin yö - Osa 2 (Päivitetty loppuun) ja Talven 2012 - 2013 kylmin yö - Osa 3 (Katsaus myös tulevaan leutoon säähän sekä lumipeite- ja jäätilanteeseen).

Heti tammikuun 2013 alusta alkoi kuitenkin tyystin toisenlainen säätyyppi, missä suojasäät ja pakkaset vaihtelivat vesi- ja lumisateiden kera. Poutahetkilläkään pilvisyys ei silti juurikaan rakoillut, mikä alkoi olla tämän talven yksi merkittävä tunnuspiirre tässä vaiheessa joulukuun tyypillisen pilvisyyden jatkoksi. Tämä toinen talven vaihe oli kuitenkin hyvin vaihteleva lämpötiloiltaan. Siinä suojasäätä oli melko paljon tammikuun alussa ja pakkaset pysyivät niiden välillä heikkoina - kohtalaisina.

Kuitenkin pikanttina poikkeuksena tämän vaiheen keskellä pian kuun puolivälin jälkeen putkahti selkeäsäinen ankaran pakkasen lyhyt hetki, josta tuli kuin tulikin koko talven kylmin; Talven 2012 - 2013 kylmin yö - Osa 4 (Potentiaalinen talven ankarin pakkastilanne...). Sen jälkeen loppuosa tammikuusta oli varsin normaalia ja yhä runsaspilvistä sydäntalvista pakkassäätä, mutta aivan kuun lopussa iski talven toinen selvä lumimyrskytilanne suojasäisenä; Talven 2012 - 2013 lumimyrskyseuranta (Osa 2): Lännestä okluusiorintaman märkää lumipyryä ja etelätuulipuhureita.

Tuon toisen lumimyrskyn lumipeitettä vahvistanut vaikutus jäikin melko vähäiseksi, mutta lumen vesiarvot nousivat märässä pyryssä. Tammikuun aikana lumipeite koki kuitenkin suuria muutoksia; alkukuussa suojasäät vähintään puolittivat lumipeitteen paksuuden yleisesti ja etenkin lännessä, mutta kuun loppuun mennessä uutta lunta ei ehtinyt tulla samaa vertaa takaisin. Lumihanki tuli kuitenkin suojan ja pakkasen vaihtelun takia kovaksi ja jäiseksi.

Helmikuusta muodostui sitten kolmas vaihe talveen, joka teki siitä yllättäen koko talven leudoimman kuukauden, missä koko talveen sisällytetään tämä maaliskuukin. Vaihetta sävyttivät ajoittaiset suojasäät ja niiden ohella pitkään korkeintaan heikot pakkaset. Vasta kuun lopussa oli hetken kohtalaistakin pakkasta. Erikoisin piirre oli kuitenkin jatkuvasti runsaana pysynyt pilvisyys aivan kuun viimeiselle viikolle saakka. Tämä muodosti koko talvestakin yhteensä yhden pilvisimmistä koskaan!

Helmikuun leutoudesta huolimatta lumipeite lisääntyi taas hyvin paksuksi ja monin paikoin kokonaishankien syvyyksissä päästiin taas yli 50 sentin. Nimittäin runsaita lumipyryjä oli kuun alkupuolella ja suojasäiden maltillisuus lähinnä nollakeleinä piti sulamista ja hankien kasaan tiivistymistä kurissa. Talven kolmas ja viimeiseksi jäänyt lumimyrskytilanne (Talven 2012 - 2013 lumimyrskyseuranta (Osa 3): Luoteesta länsiosiin pienen myrskymatalapaineen kovia tuulia ja lumipyryjä) sattui kuitenkin vasta aivan maaliskuun alkuun, mutta se jäi vain Etelä-Suomen länsiosien asiaksi.

Talven meneillään oleva neljäs vaihe alkoi oikeastaan edeltäneen vaiheen perään parisen päivää vaikuttaneen hyvin leudon Föhntuulitilanteen kautta helmi-maaliskuun vaihteessa. Viikon 10 rajuja säänvaihteluita (Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Pe 8.3.2013 erityisen sakeapyryinen lumikuurorintaman ylitys) lukuun ottamatta tässä kuussa onkin vallinnut lähes yhtä mittaa talvea tuhdisti pitkittänyt kylmyys, joskin enimmäkseen erittäin aurinkoisena ja vähäpilvisenä hyvin kuivissa ilmamassoissa. Yöpakkaset ovat kuitenkin olleet maaliskuun aikana vielä talven 2. ja 3. kylmimpiinkin pakkaslukemiin yltäneitä >> Talven 2012 - 2013 kylmin yö - Osa 5, Talven 2012 - 2013 kylmin yö - Osa 6, Talven 2012 - 2013 kylmin yö - Osa 7 ja Talven 2012 - 2013 kylmin yö - Osa 8.

>> Maaliskuu jakoikin oikeastaan talven kylmimmät säät joulukuun kanssa hyvin erikoisesti, jos ei oteta lukuun tuota tammikuun lyhyttä ankarimman pakkasen hetkeä!

Tässä välissä on sanottava, että puustolumien suhteen talven aikana ei muodostunut edellistalveen verrattavaa tykkylumiongelmaa; joulukuussa sataneet lumet olivat enimmäkseen heikosti tarttuvaa pakkaslunta. Tammikuussa suojasäät sulattivat muodostuneet puustolumet aluksi pois ja merkittäviä uusia puustolumitaakkoja jouduttiin odottelemaan vasta helmikuun alkupuolen pyryihin. Niistäkin osa suli pois helmikuun suojasäissä ja viimeistään kaikki kuun lopun pikaisessa Föhn -leutoudessa. Maaliskuussahan ei enää puustolumia ole esiintynyt.

Etenkin joulu- ja tammikuun pakkasissa sen sijaan pääsimme nauttimaan ajoittain taas hyvin näyttävistä jääsumujen tekemistä huurretilanteistakin, joista viimeinen oli silti niinkin myöhään kuin 25. helmikuuta. Maaliskuun ankarissa pakkasöissä ilmamassojen kuivuudet eivät edesauttaneet puustohuurretta jopa ollenkaan. Tämän kuun kuivat selkeäsäiset ilmamassat edesauttoivat sen sijaan ajoittain hyvin suuria lämpötilan vuorokausivaihteluita; sisämaassa paikoin jopa yli 20 asteen verran.

Sitten viime vuoden koosteen tapaan arvioita tämän talven säiden vaikutuksista luontoon ja kasvillisuuteen >> Merkittävänä seikkana on ollut ensinnäkin lumipeiteajan huomattava pituus, joka etenkin etelärannikon osalta on ollut tavanomaista paljon pidempi jo nyt ja ilmeisesti huhtikuulle saakka monta päivää venyvänä alkaa jo lähennellä siinä ennätyksiäkin!... Nimittäin hyvin harvoina talvikausina käy niin, että esim. täällä pääkaupunkiseudulla pysyvä lumipeite tulee jo marras-joulukuun vaihteesta alkaen ja jatkuu yhtämittaa pitkälle huhtikuulle. Tosin viimeksi talvella 2010 - 2011 runsasta lumipeitettä oli marraskuusta huhtikuulle. 

Runsaana heti alusta alkaen muodostuneena tämä lumipeite on hillinnyt tänäkin talvena erinomaisesti roudan muodostumista laajasti Etelä-Suomen alueella, mutta läntisimmissä osissa (Varsinais-Suomi ja Satakunta) jäi alueita lähes koko talveksi vähäisemmälle lumelle ja siten alttiimmalle routaantumiselle. Muutosta on kuitenkin tuonut tämä hyvin kylmä maaliskuu, jolloin uutta routaa on päässyt muodostumaan jonkin verran myös paksulumisilla paikoilla, kun vanha ja jäinen lumihanki ei omaa enää niin hyvää pakkaseristeominaisuutta.

Tämän talven lumipeite muodostui jo neljättä talvea peräkkäin tavanomaista selvästi paksummaksi lähes koko tarkastelualueella, mutta selvänä erona aikaisempiin talviin on ollut nyt se, että lumipeite on käynyt läpi useiden eri suojasäävaiheiden sulamista ja vesisadekastumista sekä niiden välistä uudelleen jäätymistä pakkasissa; edellistalvina hanget olivat huomattavan paljon vain pakkaslumityyppiä lähes koko lumipeiteajan.

Näin lumen vesiarvot ovat muodostuneet tähän mennessä ensinnäkin edellistalvia paljon suuremmiksi ja toisekseen hanki on siis ollut tammikuusta alkaen vaiheittain metamorfoituen rakenteeltaan jäistä ja kovaa; tällä hetkellä koko paksuudeltaankin, vaikka normaalisti maaliskuun lopussa esiintyvä hankikeli eli kantohanki on jäänyt kylmyyden takia heikoksi. Lisäksi etenkin alavilla alueilla seisovan veden paikoilla pohjimmaisena on paikoin muodostunut paksuja jääkerroksia ahavaksi.

Kasvillisuuteen ja kasviviljelyyn tämän talven lumipeitteellä onkin ollut vaikutuksena yhtäältä hyvä pakkassuoja heti joulukuussa, kun lumipeite oli vielä kokonaan pakkaslaatuista ja kuohkeaa. Tammikuussa ennen tuota talven ankarinta pakkastilannetta tapahtunut hankien pakkaseristyksen heikkeneminen suojasäämetamorfooseissa oli jonkinmoista, mutta ainakin perennat olivat varmasti hyvin suojassa pakkasilta ankarimmassakin kylmyydessä. Sama koskee myös näitä maaliskuun ankaria pakkastilanteita, joskin hankien pakkaseristys on ollut entistäkin heikompaa. Läntisimpien osien vähälumisilla paikoilla lumisuoja on ollut paikoin mitätöntä suuren osan talvesta.

Lumen suojassa olleille perennoille ja puuvartisten lajien pikkutaimille pakkasesta on ollut kuitenkin vähemmän haittaa kuin lumipeitteen jäisyydestä ja aikaisempia talvia paikoin voimakkaammasta roudasta. Siinä mielessä talvi on pitkästä aikaa muistuttanut normaalia Etelä-Suomen talvea, koska täällähän nimenomaan herkkien pienten kasvien haittana on yleensä jäisestä lumesta ja roudasta johtuvat ns. ahavaongelmat, missä jääkannet ja -rakenteet estävät ilmanvaihtoa maaperään ja voivat aiheuttaa mekaanisiakin vaurioita. Nekin tosin ovat todennäköisesti vain paikallisia ja yksittäisiä haittoja.

Pakkasten ankaruus jäi tuosta tammikuun kylmimmästä tilanteesta huolimatta edeltäneitä talvia miedommaksi, joten aroille ulkomaisille puu- ja pensaslajeille nämä pakkaset eivät ole todennäköisesti olleet kovin merkittävä haitta. Tosin pahentavana asianhaarana on ollut siinä se, että edeltäneen kasvukauden lämpösummakertymän jääminen paljon jälkeen vuoden 2011 ennätyksestä oli se jättänyt paljon lämpöä vaativat ulkomaiset puu- ja pensaslajit keskeneräisemmiksi viime syksynä talvilepoa varten kuin vuoden 2011 syksynä. Näin ollen esim. suvuissa trumpettipuut (Catalpa sp.), valeakaasiat (Robinia sp.) ja kolmiokat (Gleditsia sp.) kehityksen kesken jäämisen vuoksi pakkasvaurioita on voinut tulla tällä kertaa korostuneemmin kuin talven 2011 - 2012 takia...

Lähes kaikilla muilla kestävillä - kohtalaisen kestävillä lajeilla pakkasvaurioistakaan ei ole ollut mainittavaa vaaraa, mutta olen havainnut pähkinäpensailla (Corylus avellana) taas jonkin verran hedenorkkoaiheidensa paleltumista. Ehkä siinä tuolla talventulon nopealla ankaruudellakin marras-joulukuussa oli osaltaan jonkinmoinen rooli shokkiefektinä ja se on saattanut olla haitta muillekin aroille lajeille... 

Edelliseen talveen verrattuna merkittävämpänä seikkana on ollut nyt maaliskuun aikana paikoin se vanha tuttu auringon kevätpaahdeongelma aroille ainavihannille lajeille; esim. havupuut ja alppiruusut (Rhododendron sp.). Paksulumisilla alueilla se vaara on ollut toki tälläkin kertaa melko vähäinen lievästä routimisesta johtuen sekä myös siksi, kun matalat lajit ovat olleet vielä pitkittyneen hangen alla piilossa paahteelta. Sen sijaan läntisimpien osien vähälumisilla alueilla routivimpien paikkojen tällaiset paadeongelmat ovat korostuneempia esim. viime vuonna istutetuille havukasveille ja nuorille alppiruusuille; siellä paahdesuojaus on tärkeää.

Jatkossa huhtikuun kevääntulo poistanee nämä paahdeongelmat kuitenkin melko nopeasti sulamiseen. - Ellei poikkeava kylmyys pitkity vielä paljon lisää... Nimittäin maan pysyminen poikkeavasti jäässä vielä huhtikuussa lisää silloin merkittävästi ainavihantien lajien paahdeongelmia, kun auringonsäteilyn teho kuitenkin koko ajan kasvaa entisestään.

Viime vuonna edellistalven jälkeen pakkasvaurioraporttini Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta näytti tältä: Talven 2011 - 2012 ankarien pakkasten aiheuttamia pakkastuhoja aroille kasveille: Raportti Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Voi olla, että tänä vuonna en teekään vastaavaa raporttia, mikäli pakkasvaurioiden määrä on jäämässä hyvin vähäiseksi tai ei sisällä mitään erikoista / normaalista poikkeavaa. - Kuten oletettavaa osaksi on em. perusteella. Katsotaan ja mahdollisesti palaan asiaan kesäkuussa...

Nyt lopuksi kevään alkamisen ja etenemisen ominaisuuksista tämän päättyvän talven luoman tämän hetken tilanteen valossa >> Merkittävin seikka on varmaankin lumipeitteen sulaminen, sillä em. mukaisesti hankien vesiarvot ovat nyt edellistalvia suuremmat ja sisältävät siksi isompaa potentiaalia haitallisiinkin sulamistulviin pääsulamisen aikana. Ratkaisevaa siinä on kuitenkin tuleva sää, joka on tätä kirjoitettaessa vieläkin kysymysmerkkinä kylmien säiden jatkuessa ainakin koko ensi viikon vielä niin, että lumien pääsulaminen ei käynnisty...

Jos lumien pääsulamisen käynnistyminen pitkittyy kovin kauas huhtikuulle, niin riski yhtäkkiselle suuria tulvia aiheuttavalle lämpöaaltotilanteelle kasvaa!... Vesisateiden määrä sulamisen aikana on myös merkittävä tarkkailukohde tällä kertaa!...

Jäätilanteet järvissä ja merellä (Suomenlahdella) ovat muodostuneet maaliskuun pakkasissa paikoin jo tavanomaista ajankohdan tilannetta ankaremmiksi, joten niissä sulamisen käynnistymisen viivästyminen voi mahdollistaa jäiden poistumisen tavanomaisesta paljonkin myöhään, jos lisäksi kunnon lämpöaallot jäävät puuttumaan huhtikuusta. Niinpä etenkin siinä tapauksessa riski etelärannikolla meren viilentävään vaikutukseen voi olla korostunutta vielä pitkään toukokuullekin saakka... Jäiset ja kylmät merivedet edesauttavat myös rannikkosumuja kevään mittaan helposti. Toisaalta jäiden rakenteet ovat tavanomaista höttöisempiä tälläkin kertaa, kun alkutalven jäätymisen alkaminen sisälsi kovaa tuulta ja runsaita lumisateita ja tammi-helmikuussa oli niitä suojasäitä metamorfoimassa jäitä lisää.

Kasvukauden alkamisen suhteen on kuitenkin helpottavana seikkana runsaslumisten alueiden roudan vähyys. Niinpä lumien pääsulamisen tapahduttua kasvu voi käynnistyä heti helposti ja nurmikoiden sekä varhaisten sipulikasvien osaltahan vähäroutaisilla paikoilla kasvua alkaa tapahtumaan jo hankien allakin sulamistilanteessa / sitä ennen; eli esim. nurmikoiden vihertyminen hyvin pian lumien sulettua on siis mahdollista eikä märkyys jää pitkäksi ajaksi vellomaan maaperään sulamisen jälkeen.

Lisäksi nyt hyvin aurinkoisten viime päivien ansiosta paahdepaikoilla (Etelärinteet ja -luiskat, talojen ja muurien eteläseinustat sekä paljon asfaltoitujen alueiden ääret) lumi- ja jääsulaminen on edistynyt varsinaisiin vaakasuuntaisiin lumihankiin nähden korostuneen hyvin edesauttaen niillä kohdilla varhaista kasvun alkua. Varjossa ja metsissä sulaminen on ollut kuitenkin yhä erittäin minimaalista - olematontakin ja siten lumien pääsulamista ajatellen juuri metsissä pesii vielä koko talven hankipaksuus tulvapotentiaalina. Talven pitkittymistä kuvaa toisaalta tässä vaiheessa vielä sekin, kun aukeat pelto- yms. alueet ovat vielä yhtenäisesti lumipeitteisiä. Normaalistihan maaliskuun lopuksi niiden pitäisi olla jo yli puoliksi lumesta vapautuneita ainakin eteläisimmässä osassa.

Niinpä se on oleva yksi potentiaali jo nyt viivästyttämään pahasti maanviljelyn alkua toukokuussa, jos kylmyys pitkittyy paljon huhtikuussa ja lumien pääsulaminen siirtyy paljon normaalista myöhään... Voimakkaat pääsulamistulvat voivat olla myös merkittäviä peltojen maa-aineksen huuhtomisessa jokiin ja mereen, kun paksulumisten alueiden routa on niin vähäistä. Se toisaalta edesauttaa vesien imeytymistä maaperään, mutta siinäkin on haittana edeltäneen ennätyssateisen syksyn vaikutus maaperän vesimäärien korostumisena tänne saakka. Se on myös tulvariskiä lisäävä seikka.

Lisäksi vielä: Nurmikoilla haittana ovat olleet yhtäältä hyvin pitkä lumipeiteaika, jonka aikana mm. lumihomeet ym. kasvitaudit ovat päässeet muhimaan maanrajassa tavanomaista pidemmän ajan. Toisaalta tuo jäisten hankien kevätahava voi paikoin vaurioittaa nurmikoita etenkin, jos sulamisen aikana isot vesilammikot jäätyvät ja sulavat edestakaisin monta päivää peräkkäin. Jos pääsulamisen aikainen tulviminen muodostuu rajuksi, niin sekin voi olla useita päiviä jatkuessaan tukahduttava haitta monille kasveille; alavilla paikoilla kannattaakin varautua... Tai toivoa hidasta lumien poissulamista...

Tämän enempää ei ole pohdittavaa näistä aiheista, mutta palaan tarvittaessa asiaan esim. tulvatilanteiden osalta, jos pääsulamisepisodi tapahtuukin hyvin rajusti.