Toivon totaalinen menetys yhteiskuntahajoamisena vai toivonkipinää neorenessanssiin? - Tampereen mellakka 6.12.2013 Seppo Oikkosen näkemänä

Päätin sittenkin asettaa vielä toistaiseksi viimeisen lyhyen loppuyhteenvedon liittyen viime perjantain Itsenäisyyspäivän Tampereen tapahtumiin ja laajemmin yhteiskuntatilanteeseemme.

Luin äsken Seppo Oikkosen kommenttikirjoituksen Tampereen "kiakkovieraiden" mellakkaan liittyen ja se on erittäin pessimistinen. Poimin siitä muutaman keskeisen ajatuksensa lainauksina ja asetan ne verrantoon kolmen viime päivän aikana tekemieni blogikirjoitusten kanssa, missä monenlaiset muutkin seikat havainnollistavat osaltaan kokonaiskuvaksi yhteiskuntatilannettamme tämän Itsenäisyyspäivä-gaten kohdalla.

Onko toivo tosiaan niin paljon ja niin totaalisesti mennyttä kuin ko. Sepon kohtalonomainen toteamusvuodatus antaa ymmärtää? Vai onko olemassa vielä sitä älyllistä ja rauhanomaista aktivismia, josta vielä joskus nousee neorenessanssi, vaikka siihen menisi esim. yli 100 vuotta aikaa?.... Ovatko ihmiset riittävästi kiinnostuneita tästä vakavasta kriisistä ja ovatko he valmiita näkemään vaivaa ymmärtääkseen sitä, jotta siitä poispääsy helpottuisi?...


Seppo Oikkonen: Salonkikelpoisen mellakoinnin kaipuu >> Lainauksia:

"Itsenäisyyspäivän juhlien yhteydessä esiintyneistä mellakoista puhumme niiden signaaliarvoa mitätöiden ja äärimmäistä halveksuntaa osoittaen -- aivan kuin todellakin odottaisimme että mellakoinninkin olisi oltava hyvin järjestäytynyttä ja mieluiten ihan puoluepoliittisesti lokeroitavaa, puhdasoppista, ideologista ja organisoitua. Ikään kuin haluaisimme että yhteiskunnallinen hajoaminenkin olisi samanlainen salonkikelpoinen tapahtuma kuin plyysipenkkien salissa valikoidulle herrasväelle esitetty, parhaita kansallisen hartaudenharjoittamisen perinteitä noudattanut, vakavoitunut ja narsistisen paatoksellisen ohjelma."

"Jos kansakunnan pohja on aina ollut sairas, kuinka odotamme että yhteiskunnan hajotessa ilmenisi jotain tervettä protestia? .....

Kun yhteiskunnat hajoavat, protestit eivät ole "järkeviä". Ei niitä edes pidä yrittää selittää minkään päämäärärationalismin puitteissa. Ne ovat olemuksellisesti hajoamisilmiöitä, eivät suinkaan mitään ilmoitettuja opillisia ismejä tai muita järkiperusteita."

"On joitakin yhteiskunnallisia perustotuuksia, joita ilmeisesti on "järkiajattelun" varassa vaikea ymmärtää. Yksi päällimmäisistä on se että yhteiskunnan hajoamisessa ei ole kyse absoluuttisista elinehdoista vaan suhteellisista eroista. Jostain syystä järkemme harhauttaa meidät kuvittelemaan että äärimmäinen köyhyys toisi mukanaan äärimmäiset yhteiskuntahäiriöt -- mutta juuri niin ei koskaan eikä missään ole. Äärimmäinen köyhyys vain apatisoi ihmiset -- ja siellä missä mellakoidaan, siellä itse asiassa pidetään kiinni toivon viimeisistä rippeistä."

"Mitätöinnin mestarit -- ja siinä lajissa kaikki itsensä kunnollisiksi kansalaisiksi mieltävät suomalaiset ovat todellakin mestareita, likimain tuhatvuotisen ruotsalaishallinnon alistamisperinteen itselleen oman nahkansa alle omaksuneita alempiarvoistensa kyykyttäjiä -- saavat nyt sisäistä ryhtiä siitä että mitätöivät epäjärkevän yhteiskunnallisen protestin. Kunnon kansalaisen järki ei riitä tätä mitätöimisen ja alistamisen tarvetta hallitsemaan. Ei ymmärretä edes, että kyse on hajoamisesta, ei politiikasta."

"Hämmästyttävintä ehkä on, että Perussuomalaiset, jotka saivat oman poliittisen valtansa nimenomaan protestina politiikkaan pettyneiltä ihmisiltä, ovat nyt itse samaistuneet salonkikelpoiseen yhteiskuntaluokkaan ja ovat kilvan mätkimässä poliittisia leimoja mellakoijien otsiin. He suhtautuvat näihin yhteiskuntailmiöihin aivan täsmälleen saman kaavan mukaan, jolla rivinsä koonnut hallitus-Suomi suhtautui heihin itseensä."

"Sanoisin, että Suomi on kuollut sisältämme jo kauan sitten -- ja että mikään puoluepukareiden ideologinen julistus ei enää jaksa herättää juuri minkäänlaista mittavampaa kansalaiskeskustelua .... Että tämä kaikki kertoo yksinkertaisesti siitä, ettei kukaan enää oikeastaan välitä. Että toivo alkaa olla lopussa eikä sitä kamreerin tilinpidolla enää palauteta. Että asiat ovat kaiken kaikkiaan ja laajalla rintamalla jo siinä pisteessä, että kyynisyys on realismia. Että kukaan ei enää usko mihinkään, ei mitään mistään -- ei mistään, ei hyvää, eikä edes tarpeeksi pahaa. Että keskustelua käydään enää lapsentasolla: "Onko siellä nyt kyse äärivasemmiston vai äärioikeiston tempauksesta?" ".

Omat aiheeseen liittyvät kirjoitukseni - koosteeni >>

---> Suomen itsenäisyys tuhottavana taloususkonnolliseen länsitotalitarismiin! - Vastuussa nykyhallintomme asiamiehet toteuttamassa sen mukaisia imperiaali- ja neofeodaaliohjelmia

---> Tampereen Itsenäisyyspäivän mellakat ryhmäilmiönä yhteiskuntarappiomme neofeodaalistettavasta ahdingosta osana länsitotalitarismin ja -perikadon prosessia

---> Väkivallattoman ja älyllisen aktivismin tärkeys taistelussa länsieliitin ja asiamiestensä antihumaaneja ja rappiollisia agendoja vastaan.