Kukinnan alussa ollutta kiinanmagnolian kermankeltakukkaista lajiketta (Magnolia denudata "Yellow River") kuvattuna torstaina 22.5.2014 Helsingin Meilahden arboretumissa.
Tätä esittelyä varten jouduin salapoliisillisesti määrittämään tämän magnolialajikkeen selailemalla nettiä, koska tuolla Meilahden kasvupaikalla ko. pikkupuulle ei ole laitettu vielä nimilappua (Kyseessä on parisen vuotta sitten tehty istutus); selvitykseni tuloksena päädyin siihen, että kyseessä on kiinanmagnoliasta (Magnolia denudata) puutarhalajike nimeltä "Yellow River", jolla on kermankeltaiset hyvin isot kukat lehtiensä puhkeamisen ja kasvamisen kanssa samaan aikaan.
Luonnonmuoto kasvaa valkokukkaisena Keski- ja Pohjois-Kiinassa. Sekä luonnonmuoto että tämä lajike ovat koristekasveina tuttuja Kiinan lisäksi lähinnä vain Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa sille sopivilla ilmastollisilla alueilla. Kiinassa puuta on kasvatettu temppelipuutarhoissa jo 600-luvulta saakka ja sen kukkia pidettiin puhtauden symboleina tang-dynastian aikoina. Shanghaissa kiinanmagnolia on nykyään kaupungin virallinen tunnuskukka.
Täällä Suomessa tämä puu sekä luonnonmuotonsa että lajikkeensa puolesta ovat hyvin uusia ja harvinaisia tuttavuuksia, jolloin niille ei ole saatu vielä selville tarkkoja menestymisvyöhyketietoja; todennäköisesti menestyminen onnistuu kohtuullisesti - hyvin vyöhykkeillä I ja II sekä parhailla paikoilla ehkä vielä vyöhykkeellä III. Talvenarkuus voi olla tällä puulla kuitenkin vaikeutena monen muun magnolian tapaan, mutta esim. tällä Meilahden kasvupaikalla menestyminen on ollut parin - kolmen viime talven jälkeen erinomaista, kun mm. kaikki kukkasilmut ovat avautuneet kunakin keväänä terveesti.
Tämän lajikkeen kukinta on selvästi myöhemmin kuin aikaisemmin tässä sarjassa esittelemälläni japaninmagnolialla (Viikon 19 kasvivalokuva: Japaninmagnolia (Magnolia kobus) ); luonnonmuoto saattaa kukkia aikaisemmin, mutta siitä minulla ei ole tietoa. Tämä lajike kukkii silti Etelä-Suomen normaalioloissa toukokuun lopusta selvästi kesäkuun puolelle. Kukinta-aika on suhteellisen pitkä, koska kukkanuput avautuvat hieman eri aikoina ja yksittäiset kukat selviävät monta päivää viriileinä varsinkin, jos ei ole hellettä kukinta-aikana. Lajikkeen kukintaa riittää siis toisin sanoen Suomen luontoon verrattuna noin tuomen (Prunus padus) kukinnasta pihasyreenin (Syringa vulgaris) kukinnan lopulle. Tällä kertaa viikon 21 helteiden takia kasvun etuaikaisuutta kehittyi n. 2 viikkoa.
Lajikkeen n. 15 cm:n läpimittaiset pallomaiset kukat ovat aluksi huomiota herättävimmät elementit oksillaan, mutta kukinnan kuluessa myös lehdet kasvavat koko ajan yhä isommiksi ja kukinnan loppuvaiheissa ne ovat jo yli puolikoossa - lähes täysikoossa. Lehtien puhkeamisväri on vaaleanvihreä, joten ne ovat melko lähellä kukkien väriä. Täysikoossa ledet ovat kesäkuun loppuun mennessä ja silloin pitkänsoikeina pituudeltaan jopa n. 15 cm. Täysikesäinen sävy on himmeänvihreä, mutta lehvästön suuri koko tekee siitä myös kukinnan jälkeen näyttävän kasvin. Ruska ilmenee osittain jo syyskuun lopussa, mutta huipentuu vasta vähitellen lokakuun mittaan keltaisen ja vaaleanruskean kirjavana. Varhaiset yöpakkaset lisäävät lehtiin ruskeita vauriosävyjä.
Muiden magnolioiden tapaan tämäkin laji ja lajikkeensa viihtyvät happamassa ja runsaasti orgaanista maatuvaa ainesta sisältävässä maassa. Niinpä ne sopivat kasvatettaviksi suomalaiseen maaperään, mutta kasvupaikan on oltava riittävän ravinteikas ja kostea. Savi ja liikamärkyys ovat haitta ja toisaalta pinnalla kasvavat juuret ovat vaurio- ja kuivuusherkkiä. Kasvualustaksi kelpaa esim. sama kuin isoille alppiruusuille (Rhododendron sp.). Lisäksi talvenarkuuden takia etenkin menestymisen äärirajoilla istuttamista kokeiltaessa on suosittava aurinkoisen lämpimiä ja suojaisia paikkoja, kuten eteläseinustoja. Etelärannikon tuntumassa myös monenlaiset muut kasvupaikat ovat hyviä.
Kiinanmagnolia on puumainen kasvutavaltaan ja voi saavuttaa parhailla paikoilla jopa n. 10 metrin korkeuden; aluksi se ja tämä lajikkeensa kasvavat kapean kartiomaisena, mutta vanhemmiten latvus leviää sivusuunnassa selvästi. Täten istutuspaikoilla on huomioitava riittävä kasvutila leveyssuunnassa; tätä puuta voidaan käsitellä suunnilleen omenapuun kokoisena elementtinä, jolloin aivan pienimpiin pihoihin se saattaa olla liian iso, mutta muutoin kaikenlaisiin yksityisiin ja julkisiin paikkoihin toivottava kaunistus.
Estetiikkakatsannossa tällä lajilla ja lajikkeellaan saadaan oivallisesti jatkettua varhaisimmin kukkivien magnolialajien kukkakauneutta toukokuussa, kuten yllä mainitsin japaninmagnolian kohdalla; tämäkin puu on kukinta-aikanaan hyvin pikantti korostus- ja katseenvangitsijaelementti puistojen ja puutarhojen parhaille - edustuspaikoille.
Kukintansa sopii tietenkin omillaan esille yksittäispuuna / -ryhmänä, mutta sitä voidaan sommitella parina puu- ja pensasryhmiin muiden samaan aikaan kukkivien lajien kanssa, jolloin kontrastiherkutteluita voidaan hakea mm. lähiväriharmoniana valkokukkaisista lajeista tai rajuina kontrasteina punakukkaisten tai myös punalehtisten lajien / lajikkeiden kautta - Esim. purppuratuomi (Prunus padus "Colorata") sekä samaan aikaan kukkivat atsaleat ja alppiruusut (Rhododendron sp.) ovat oivallisia siinä. Toisaalta hyvin tummien havukasvien seurassa tai tummien rakennusten seinustoilla kiinanmagnolia lajikkeensa kera ovat kumpikin erittäin erottuvia kukinta-aikoinaan.
Kesällä ja syksyllä tämä puu on visuaalisesti vähäisemmässä roolissa, mutta yhtäältä sen lehvästö on himmeänä sopiva tasoittamaan räikeämpien / vihreästä poikkeavien lehvästöjen värejä. Toisaalta kiinanmagnolia ja lajikkeensa suurikokoisten lehtiensä ansiosta muodostavat voimakasta tekstuurillista kontrastia pieni- / sirolehtisten lajien kanssa, joka voi olla dynaamisesti elävöittävää estetiikkaa. Laillansa isoja lehtiä tekevien lajien seurassa puolestaan saadaan aikaan tasapainoista harmoniaa - Tässäkin alppiruusut ovat hyviä. Syksyn ruskansa ei ole kovin kirkasta, mutta se sopii pariksi mm. kirkkaille yksivärisille ruskasävyille, kuten vain punaista ruskaa tekeville pensaille. Talvella puolestaan tämän puun melko jykevät oksat ja paljaina talvehtivat isot ja karvaiset kukkasilmut erottuvat hyvin.
Suomessa magnoliat ovat olleet koristekasveina hyvin harvinaisia niiden omattua talvenarkuuden takia huonoa mainetta, mutta viime vuosina niiden kasvattamisesta ja kokeilusta on innostuttu enemmän kuin kenties koskaan ennen ja monia lajeja ja lajikkeita on tullut myyntiin; suosittelen kokeilemaan kaikkia niitä edelleen yhä enemmän ja rohkeammin!
>> Tässä on lopuksi pari listausta magnolialajeista ja -lajikkeista Suomen oloihin: Magnolia – kukkivien puiden kuningatar, Magnolia on keväinen kaunotar ja Muurilan koe- ja esittelypuutarhan listaus.
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
No comments:
Post a Comment