Sunday, July 13, 2014
Viikon 28 kasvivalokuva: Kesädamaskonruusu (Rosa Damascena -ryhmä "Celsiana")
Täydessä kukassa ollutta kesädamaskonruusua (Rosa Damascena -ryhmä "Celsiana") kuvattuna lauantaina 12.7.2014 Helsingin Meilahden arboretumissa.
Palaan ruusujen pariin näissä kasviesittelyissäni, koska olen tänä kesänä ihastunut aikaisempaa enemmän juuri ruusuihin - Tässä kuvassa keimailee yksi isokukkaisimmista pensasruusuista eli kesädamaskonruusu (Rosa Damascena -ryhmä "Celsiana").
Kesädamaskonruusut ovat hyvin vanha lajikeryhmä, jonka alkuperää ei siksi ole edes luotettavasti / tarkkaan saatu selvitettyä; erään version mukaan näiden ruusujen historia ulottuu aikaan ennen ajanlaskumme alkua ja maantieteellisesti Persian / nykyisen Lähi-idän alueelle, missä näitä ruusuja viljeltiin jo silloin muinoin ns. ruusuveden ja -öljyn saamiseksi osana kosmetiikkateollisuutta. Tieteellisen nimen "Damascena" viittaakin juuri nykyisen Syyrian Damaskos-kaupunkiin. Tämä kyseinen lajike "Celsiana" on peräisin kuitenkin Hollannista vähän ennen 1700-luvun puoltaväliä ranskalaisen ruusujalostajan Cels'n mukaan nimettynä.
Tämä Damascena-ryhmä on siis hyvin vanha viljelyssä - Niinpä nämä ruusut ovat muodostuneet ympäri maailmaa hyvin suosituiksi ja perinteisiksi koristekasveiksi. Näin erityisesti Ranskassa, missä tämän ryhmän lajikkeita on jalostettu eniten. Tällä lajikeryhmällä on lisäksi myös teollista ja hyötykasvitarkoitusta: Tuon kosmetiikkateollisuushyödyn lisäksi sanotaan, että näiden ruusujen kukkaterälehdet ovat syötäviä ja niitä voidaan siksi käyttää mm. ruokien maustamiseen tai yrttiteeksi.
Täällä Suomessa tämän lajikeryhmän pensaat ovat melko talvenarkoja, mutta ainakin Etelä-Suomessa vyöhykkeillä I - III näitä voidaan viljellä; tälle kyseiselle lajikkeelle on tosin joissakin esittelyissä määritelty menestymistä vain I - II vyöhykkeille. Suositeltavia koristekasveja nämä siis ovat, vaikka ankarimpina talvina lumihangen yläpuolisia versotuhoja voi tulla. Näillä pensailla juurivesojen muodostuminen on kuitenkin erinomaista ja siksi uudistuminenkin tapahtuu helposti.
Damaskonruusut jaetaan kahteen erilliseen ryhmään kukinta-aikojen mukaan, vaikka muutoin eroavaisuuksia ei sen merkittävämmin ole - Kesädamaskonruusuiksi kutsutaan niitä ryhmän lajikkeita, joilla on lyhyt kukinta-aika kerran kesässä ja yleensä heinäkuussa. Syysdamaskonruusuiksi puolestaan nimitetään niitä lajikeryhmän edustajia, joilla kukinta on uusiutuvaa syksyyn saakka keskikesästä lähtien.
Tämä kyseinen "Celsiana" -lajike on siis kesädamaskonruusu ja Etelä-Suomen normaalioloissa se kukkii heinäkuussa pari - kolme viikkoa, jolloin pensas on hyvin täynnä nuokkuvia, puolikerrottuja ja läpimitaltaan jopa reilut 10 cm olevia kukkia. Kukkien väritys on erityisen hieno; nupuista juuri puhjetessaan niiden hennosti vaaleanpunainen / lohenpunertava väri on vahvimmillaan, mutta kukinnan edetessä väri haalenee sameasti valkoiseen suuntaan. Erityisen hienon tästä haalenemisprosessista tekee se, kun kukkien hieman eriaikainen avautuminen mahdollistaa haaleusvaiheissa eri kukkien välillä kirjavasti haaleuseroja; tuossa kuvassakin se nähdään hienosti. Kukat ovat myös voimakastuoksuisia.
Kasvutavaltaan ja lehdiltään tämä kesädamaskonruusu on roteva ja rehevä - Versot ovat melko paksuja ja lehdet ovat moniin muihin pensasruusuihin verrattuna hyvin isoja. Lehtimuoto on hienosti sahalaitainen ja ruusuille tyypillisen parilehdykkäinen, mutta lehdyköitä on tällä lajikkeella hyvin säännöllisesti viisi kappaletta per lehti. Lehdet ovat tällä lajikkeella kesävihreydeltään melko vaaleita. Vihreissä versoissa on paljon piikkejä, mutta ne ovat hyvin pieniä; kuin vain "karheutta" oksissa.
Kooltaan pensas tulee rotevuudestaan huolimatta kuitenkin vain n. 1,5 m korkeaksi, mutta on toisaalta leveäkasvuinen. Niinpä kasvupaikkaa valittaessa on huomioitava leveyssuuntainen kasvutila. Kasvutapaa voidaan sanoa myös hieman epäsäännölliseksi ja lajike tekee siis myös paljon juurivesoja, joiden avulla vanhojen versojen tilalle uudistuu jatkuvasti hyvin kukkivia oksia; heikosti kukkivia vanhoja versoja voidaan poistaa.
Eteläisen alkuperänsä takia tämän lajikeryhmän pensailla lehteen puhkeaminen keväällä on aavistuksen myöhemmin ja hitaammin kuin monilla muilla pensasruusuilla; kuitenkin jo toukokuun alussa tälläkin lajikkeella oksat ovat vaaleanvihreästi hiirenkorvalla. Syksyllä puolestaan eteläisen alkuperänsä takia kesäasu säilyy tällä lajikkeella myöhään; leutoina syksyinä jopa loka-marraskuulle ainakin osittain - Ruska on lähinnä kellertävää - keltaista ja varhaiset / ankarat yöpakkaset saattavat palelluttaa lehdet kesken ruskaantumisen. Tällä lajikkeella on huomionarvoista myös se, että kiulukoiden muodostuminen on olematonta.
Estetiikkakatsannossa tämä lajike on tietenkin kukinta-aikanaan samaan tapaan erityinen huomio- ja korostuskasvi kuin moni muukin viime viikkoina tässä sarjassa esittelemäni kasvi. Edellinen ruusuesittelyni lajike (Viikon 26 kasvivalokuva: Tarhaharisoninruusu (Rosa Harisonii -ryhmä "Aurora") ) on kuitenkin ehtinyt jo lopettaa kukintansa tämän ruusulajikkeen täyden kukinnan aikaan, joten tuolle tarhaharisoninruusulle tämä pensas ei ole niinkään kukintapari, vaan kukintajatke.
Tämänkin kesädamaskonruusun kukintaa voidaan sommitella silti erittäin hienoina pareina tai kolmikkoinakin muiden samaan aikaan kukkivien ruusujen kanssa sekä esim. myöhään kukkivien jasmikkeiden (Philadelphus sp.) pareiksi. Koska tämä lajike on sekä lehdiltään että kukiltaan huomattavan vaalea, niin voimakasta kontrastia luomaan sopivat sille siksi pariksi monet hyvin tummat pensaat / pikkupuut. Tummia rakennuksia / rakenteita vasten pätee sama. Syksyllä lajikkeen myöhään säilyvä kesäasu on hyvä pari varhain kirkasta ruskaa tekeville pensaille.
Tätäkin pensasruusua voidaan käyttää monella tavalla - Yksittäispensaana, usean yksilön ryhmänä omillaan tai muiden lajien seurassa sekä leikkaamattomana pensasaidanteena. Hyvin näyttävän kukintansa takia on kuitenkin aina hyvä huomioida pensaan hyvin sijoitettu näkyvyys tai sommittelu ympäristöönsä nähden. Paras kukinta tapahtuu aurinkoisella kasvupaikalla. Tavallinen puutarhamaa on ok kasvualustaksi, mutta talvenarkuutensa takia liikaa savisuutta ja seisovaa märkyyttä on vältettävä.
Ruusuharrastajille ja toki yleensäkin kaikille viheraluetyypeille urbaaneilla alueilla ja maaseudun pihapiireille tämä ruusulajikeryhmä on erityinen, koska sen historiallinen olemus on vanhuuttaan jopa antiikkinen ja rehevyydessään - kukkanäyttävyydessään se on koristearvoltaan kesän keskellä upeimpia mahdollisia - Vähän käytettynä haluankin rohkaista näiden näyttävyyksien pariin paljon enemmän!
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013
Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment