Toinen tällä viikolla kukkiva köynnössuku on viiniköynnökset (Vitis sp.) Yllä olevat kuvat on otettu eilen 26.6.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa tuon rakennuksen eteläseinustalla on itse asiassa useita eri nimikkeitä viiniköynnöksiä. Eniten on törmäviiniä (Vitis riparia), joka on yllättävän kestävä Etelä-Suomessa ja normaalivuosina se ehtii kypsyttämään runsaasti hedelmääkin. Lajikkeista tuolla seinustalla on mm. (Vitis "Fredonia"). Tuolla tavalla eteläseinustalla tai lämpimällä muurilla tällaiset kylmää ilmastoa kestävät viiniköynnöslajit ja -lajikkeet saa menestymään jopa erittäin hyvin. Kannattaa kokeilla ainakin vyöhykkeillä I - III.

Viiniköynnösten kukat ovat melko samannäköisiä lajista toiseen ja hyvin vaatimattomia, mutta niistä tuleva tuoksu on erittäin pikantti. Sitä ei voi kuvailla imeläksi, koska se muistuttaa pikemminkin jotain keinotekoista teollista tuoksua. Sanoisin sitä hajuvesimäiseksi. Kukinta on pian ohi ja jo ensi viikolla on rypäleiden raakilekehitys alkanut. Raakileiden kypsyminen vain ottaa paljon aikaa. Kypsymisessä voi olla hieman laji- ja lajikekohtaisia eroja.

Ajankohtaista kukintaa: kiinanlaikkuköynnös

Jatketaanpa laikkuköynnöksillä. Kuvien laji eli kiinanlaikkuköynnös (Actinidia kolomikta) on tämän suvun yleisimmin viljelty laji Suomessa. Tunnetuin laikkuköynnöslaji (Actinidia deliciosa) on puolestaan tuttu syötävistä ja erittäin herkullisista hedelmistään, mutta se on arka Suomessa. Sillä on muista laikkuköynnöksistä poikkeava suomalainen nimi - nimittäin kiivi. Kiinanlaikkuköynnöstäkin kutsutaan minikiiviksi joissakin yhteyksissä, sillä senkin hedelmät ovat syötäviä ja Venäjällä ko. laji onkin tunnettu hedelmäkasvi.

Kuvien kiinanlaikkuköynnös on muista laikkuköynnöksistä poikkeava ja sen mukaan on suomalainen nimikin tullut koko suvulle. Kuten kuvista nähdään, niin lajin lehdet ovat erikoisesti valkolaikkuiset. Muilla Suomessa tunnetuilla laikkuköynnöslajeilla ko. ominaisuutta ei ole. Tämä ominaisuus ilmenee kukinnan aikana, jolloin lehdet värjäytyvät päältä osittain valkoisiksi ja myöhemmin väri muuttuu vaaleanpunaiseksi. Varsinaiset kukat ovat piilossa lehtien alla (alakuva) ja niiden tuoksukin on aika heikko, joten houkutellakseen pölyttäviä hyönteisiä kasvi on kehittänyt kukkien terälehdille vaihtoehdon lehtilaikkujen avulla. Ovelaa :)

Tämä ilmiö alkoi näkymään jo parisen viikkoa sitten ja on näinä aikoina näyttävimmillään. Paahteisilla paikoilla kukinta on jo ohi, mutta lehtien laikkuisuus säilyy pitkään kukinnan jälkeenkin; jopa useita viikkoja. Laikkuisuus on ominaista lähinnä vain hedeyksilöillä. Joskus, kuten alakuvassa, hede- ja emikukat ovat samassa yksilössä ja laikkuominaisuus on silti olemassa ko. yksilössä. Kyseessä on kotimainen lajike "Annikki".

Tämän merkinnän kuvat ovat eiliseltä päivältä 26.6.2005 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Ylempien kuvien kiinanlaikkuköynnös on paahteisella muurillla ja alimman kuvan köynnös on varjoisalla muurilla, jossa varsinainen kukinta siis vielä jatkuu.

Aatonaaton pikainen taimistosessio

Torstaina 23.6.2005 eli juuri ennen Juhannusaattoa tein nämä kuvien koulinta- ja purkitushommat. Yläkuvassa on vaihdettuna isompiin purkkeihin erästä tunnistamatonta valkopyökkilajia (Carpinus sp.). Tunnistamaton se on siksi, koska ko. yksilöt ovat peräisin Thompson & Morgan -siemenmyyntiluettelon bonsaikasvatukseen tarkoitetusta siemensekoituksesta, missä lajeja ei mainittu. Kasvin olemus viittaa valkopyökkeihin, mutta tarkempaa määritystä en ole tehnyt toistaiseksi. Euroopanvalkopyökiltä (Carpinus betulus) laji ei kuitenkaan näytä. Taimet olivat talven yli ulkona ja säilyivät yllättävän hyvin tosi vähäisin vaurioin, mutta kasvu lähti sen verran myöhään käyntiin, että siirsin purkit tänään 27.6.2005 kasvihuoneeseen trooppiseen kesään.

Alakuvassa on koulittuna styrokslaatikossa vasemmalla puistoaraliaa (Aralia chinensis) ja oikealla laikkuköynnöslajia (Actinidia polygama). Kummatkin olivat pienissä purkeissa tiheänä pehkona ja erottelin ne tuolla tavalla väljemmin kasvamaan. Molemmat ovat itäneet myöhään, joten niille pitää antaa lisälämpöä kasvihuoneessa, minne ne tänään siirsinkin. En kuitenkaan koulinut niitä vielä omiin purkkeihin kasvamaan erillisinä. Tähän on syynsä. Taimikasvatuspaikkani muuttaa nimittäin tänä kesänä osoitetta, jolloin en lisää purkkimäärää tarpeettomasti, vaan pidän tänä keväänä itäneet pikkutaimet helposti kuljetettavina kokonaisuuksina liiasta kasvutiheydestä huolimattakin. Siitä lisää myöhemmin...

Alakuvan mustissa purkeissa on koulittuna kuitenkin sellaista myöhään itänyttä valkopyökkilajia (Carpinus laxiflora), että haluan antaa lajin joka taimelle oman kasvualustan. Koulittavana ei ollut tuota enempää taimia, joten siksikin ne oli varaa laittaa purkkeihin tässä tilanteessa. Nämäkin taimet siirsin tänään kasvihuoneeseen saamaan lisälämpöä.

Tänään tein paljon muutakin, mutta siitä tuonnempana, koska osa hommista on kesken ja kuviakaan en ole kerennyt ottaa. Tällä viikolla olen itse asiassa lomalla varsinaisesta työstäni ja keskityn aika paljon arboretumprojektiini. Huomenna on vuorossa niiden rästissä olevien katsuroiden (Cercidiphyllum japonicum) istutus ja samalla kuvaan arboretumalueellani tämän viikon kasvia. Huomenna illalla teille selviää, mikä se on...