Viimeksi tämän otsikon alla esittelin näitä samoja kasveja kuvattuna elokuussa 1994. Nämä kuvat on itse asiassa otettu vain pari viikkoa myöhemmin elokuun lopussa, jolloin ensimmäinen yöhalla oli iskenyt. Tuona vuonna se tulikin selvästi tavanomaista aikaisemmin ja aiheutti noissa kuvissa ilmenneitä pakkasvaurioita. Alimmassa kuvassa varsin hyvin hallasta selvinneenä nähdään samettisumakkia (Rhus hirta), seuraavassa kuvassa trumpettipuut (Catalpa sp.) ovat paleltuneet lehdiltään varsin paljon, mutta ylimmässä kuvassa paleltumia on vain alareunassa nähtävässä keisaripuussa (Paulownia tomentosa) ja viereinen trumpettipuu pääsi sillä kertaa pälkähästä. Hallan ollessa heikkoa voidaan siis havaita eri yksilöiden ja vierekkäistenkin kasvupaikkojen eroja näin selkeästi.

Nämä kuvien lajit ovat juuri niitä arimpia hallojen suhteen ja tuollainen ylispuuton ja avoin kasvatuspaikka ei ole siinä mielessä kaikkein paras, kun halla kehittyy herkästi juuri sellaisille paikoille. Sittemminhän olen kasvattanut tuollaisia arkoja lajeja taimipurkeissa, joita voi siirtää tarpeen mukaan suojaan tai sijoittaa niitä jo alunperin suojaisampaan paikkaan, kuten kasvihuoneeseen tai alimmassa kuvassa taustalla näkyvien mäntyjen alle. Kuten olen viime vuonna näyttänyt, niin sielläkin minulla oli taimia paljon, ennen kuin jouduin luopumaan tästä taimikasvatuspaikastani.

Tässä (haluamani linkki ei näemmä toimi kunnolla, mutta valitsette oikean alla mainitsemani päivämäärän esilletulevaan valikkoon ja klikkaatte Zeigen) on vielä tuon elokuun lopun viileyttä havainnollistava sääkartta Wetterzentrale -palvelusta. Kartta on päivältä 25.8.1994. Siinä on ilmanpainetta havainnollistava pintapainekartta valkoisin käyrin, mutta nuo värikentät eivät kuvaa maanpinnan lämpötilaa. Siinä on kyseessä ns. geopotentiaalinen korkeus ilmanpainepinnalla 500 hehtoPascalia, jonka selitys on tässä. Joka tapauksessa noista ilmanpainekäyristä nähdään, että tuolloin Suomessa oli erittäin tyyni korkeapainetilanne ja samalla suhteellisen viileää ja mantereisen kuivaa ilmaa oli virrannut korkeapaineen itäpuolitse koillisesta Suomeen. Niinpä päivä- ja yölämpötilojen ero kasvoi hyvin suureksi; kun päivisin oli +17... +20 astetta lämmintä eli selkeässä säässä edelleen suhteellisen kesäistä, niin öisin lämpötila oli Uudenmaan sisämaassa, kuten Mäntsälässäkin vain asteen pari plussalla ja jopa nollassa, joka tiesi ko. olosuhteissa maanpinnan hallaa jopa noin aikaisessa vaiheessa. Ko. tilanne kesti muutaman päivän ajan. Koko taimikasvatushistoriani aikana ja muutenkaan en muista muita noin aikaisia hallavaurioita.

Mielimaisemia ulkomailla: Madeira - osa 10

Otetaanpa sitten kontrastia Suomessa parhaillaan menossa olevalle pakkasjaksolle (lämpötila on esim. Hämeenlinnassa tätä kirjoitettaessa perjantai-iltana -22 astetta). On siis aika katsoa Madeiran matkani levadavaelluksen viimeiset kuvat. Vaelluksen tässä vaiheessa olimme saapuneet pääkaupunki Funchalin liepeille ja nämä kuvat tarjoavat pari hienoa näkymää ko. kaupunkiin.

Alimmassa kuvassa hallitsevana puuna on itse asiassa tammi (Quercus robur), joten kaikki kasvit eivät suinkaan ole trooppisia ja subtrooppisia edes saaren lämpimällä etelärannikolla. Toinen vastaavanlainen Suomessakin tavattava puulaji saarella on hopeapoppeli (Populus alba). Nämä kaksi ovat kuitenkin vain viljeltyjä ja yksittäisiä harvinaisuuksia Madeiralla. Tuosta tammesta havaitaan, että siinä oli vielä runsaasti lehtiä jäljellä, vaikka oli jo joulukuu. Ruska oli kuitenkin edennyt. Suhteellisen kesäisestä talvesta huolimatta puu varistaa lehtensä ennen kevään uutta kasvua. Ei tammi sentään ainavihanta ole, vaikka se ilmaston puolesta voisi sillä tavalla käyttäytyäkin. Hieman heikkovointisilta tällaiset selvää kylmää jaksoa talvella kaipaavat puut kyllä näyttivätkin Madeiralla.

Ylimmässä kuvassa onkin sitten kenties Funchalin kuvatuimpia näkymiä, jossa kaupungin länsilaidalla oleva kukkula Pico da Cruz hallitsee näkymää selvänä pikku nyppylänä näin kaukaa idästä kuvattuna. Kukkula on hyvin säännöllisen muotoinen, kuten kuvasta havaitaan. Minusta vuoristoisuus ja maan muodot olivatkin yksi erittäin kiinnostava asia Madeiralla ja etenkin Funchalissa pinnanmuotojen herkullisuus muodostui juuri siitä, että löytyi sekä jyrkkiä että loivia rinteitä kauniisti amfiteatterimaisessa laakean lahden poukamassa. Kuvan etualalla on mm. nuoria hopea-akaasioita (Acacia dealbata).

Kuvassa nähdään jälleen myös tyypillinen kosteus ja pilvisyys, joka saarella vallitsee usein juuri talvikuukausina. Lämpötila oli tuolloin joulukuussa 1994 ympäri vuorokauden n. +20 astetta ja paikalliset sanoivat ilman olleen tuolloin jopa hieman tavanomaista lämpimämpää. Talvisinhan lämpötila voi jäädä +15 asteen tienoille viileimmillään Funchalin korkeudella. Joka tapauksessa +20 asteesta huolimatta paikalliset pysyivät visusti ravintoloiden terasseilta poissa, koska "on talvi".

Seuraavasta Madeiran matkan merkintäkerrasta eteen päin kuvasatoa kartuttaa erään saaren sisäosista löytyvän kartanon ja nimenomaan sen puutarhan anti. Se kuvasarja tarjoaankin runsaasti eri kasvilajeja, mutta ko. paikalla trooppiset ja subtrooppiset lajit eivät olleet kovin hallitsevia paikan korkeuden ja siten esim. Funchalia viileämmän ilmastonsa vuoksi...

Kevyt lumikuorma

Keskiviikon ja torstain aikana satoikin yllättävän paljon uutta lunta. Koko Uudellamaalla sitä tuli 10 - 20cm. Kyseessä oli täksi päiväksi idästä tulleen kylmän ilmamassan etureunaan syntynyt sadealue, jossa yksittäiset sadesolut liikkuivat pohjoisesta etelään ja lopulta lounaaseen välillä voimistuen sakeiksi. Tällä kertaa lumisade tuli n. -5 asteen pakkasessa, jolloin ensimmäistä kertaa tänä talvena näyttävää lumikuormaa pääsi muodostumaan lähinnä vain havukasvien päälle. Kuvassa otettuna tänään vähän ennen puolta päivää 3.2.2006 Espoon Tapiolassa tästä on hyvä esimerkki vuorimännyn (Pinus mugo) tapauksessa.

Lehtipuiden päälle kertyi lunta etenkin keskiviikon lumisateiden aikana lämpötilan ollessa silloin lähempänä nollaa. Kuitenkin vain tuulensuojaisissa metsien reunoissa ja niiden sisällä lehtipuut ovat tällä hetkellä runsaasti lumikuorrutettuja. Tuulisilla ja avoimilla paikoilla vain havupuut ovat runsaasti valkeita ja kaikkein tuulisimmilla paikoilla melko vähän nekin lumen varistua kohtalaisessa tuulessa ja pakkassäässä. Joka tapauksessa maisemassa havupuut ovat nyt se näyttävimmin talvisena loistava elementti.

Kuvasta nähdään myös se, että lumi ei ole painanut juuri ollenkaan noita oksia, vaikka määrä on suhteellisen runsas. Vastaava määrä suojalunta olisi taivuttanut noita oksia selvästi luokille. Selvällä pakkasella oksat ovat toisaalta osittain jäätyneinä jäykempiä ja silloin muodostuva lumitaakka ei paina tietenkään oksia yhtä herkästi kuin sulia oksia. Pakkaslumi on kuitenkin kevyempää, koska se ei sisällä vettä ja on siten huokoisempaa massaltaan. Kuvassa nähdään sekin, että tällainen pakkaslumi sataa tuollaisiksi nokareiksi ko. oksatyypin päälle. Suojalumi sataisi puolestaan tasaisemmin, koska se tarttuu oksiin paremmin. Tosin silloin myös oksien painuminen vaikuttaa samalla suojalumen asettumiseen oksien päälle.

Sääennusteiden mukaan ainakin maanantaihin asti saamme nauttia tällaisista lumisista maisemista, kun mantereinen pakkasilmamassa jaksaa sinnitellä Suomen yllä ja tuulikaan ei ole lunta varistavan kovaa. Kuuran muodostumista ajatellen ilmamassa lienee kuitenkin liian kuivaa tyyppiä, mutta sunnuntain ja maanantain aikana tuuli on niin tyyntynyt, että kuuran muodostuminen on hyvin mahdollista ainakin silloin. Maisemat siis kaunistuvat tästä hyvinkin edelleen ja koska aurinkoisia helmikuun päiviä on tiedossa, niin tyypilliset helmin ja timantein kimaltelevat pakkashanget vallitsevat vahvasti.

Etukevättä keskellä talvea

Taas on ollut pieni tauko muiden kiireiden vuoksi blogin ylläpitämisessä, mutta nyt on enemmän aikaa bloggaamiseen. Palataankin vielä viime viikkoon, jolloin föhntuulten ansioista vallitsi ajoittain jopa keväisen tuntuinen sää. Alimmassa kuvassa ei välttämättä ole kyseessä keväinen ilmiö, mutta linnut olivat toki paljon liikkeellä, kun sää oli suhteellisen leppeä. Kuva on otettu Vantaan Tikkurilassa keskiviikkona 25.1.2006. Paikalla parveilleet harakat olivat muutaman päivän aikana tehneet nuo jäljet vähäiseen lumipeitteeseen ja olkoot ne tällä kertaa esimerkkeinä ihmisten jälkien sijaan lumeen jääneistä elämän merkeistä ja luonnon omasta "taiteesta".

Ylimmässä kuvassa onkin sitten ensimmäinen esimerkki lähestyvän kevään ensiairuista. Kuva on otettu lauantaina 28.1.2006. Viime viikollahan sää oli ajoittain hyvin selkeä ja siitä huolimatta lämpötila oli jopa asteen pari plussalla. Niinpä tänä vuonna ensimmäistä kertaa näkyi auringonsäteilyn vaikutuksesta tyypillinen kevättalven ilmiö eli lumen tummien kohtien nopeampaa sulamista valkoisiin kohtiin verrattuna. Tummat kohdat imevät auringonsäteilyn lämpöä tehokkaammin itseensä kuin vaaleammat ja sulaminen vauhdittuu. Maaliskuussahan tämä ilmiö on jo niin voimakas keskipäivällä selkeällä säällä, että ilman ollessa jopa -10 astetta pakkasella, voivat lumihangen likaiset kohdat sulaa helposti siitä huolimatta. Sellaisessa tilanteessa syntyy monesti hienoja "säteilykuvioita", joita esittelen sitten ajallaan.

Tähän väliin olikin oikeastaan hyvä laittaa tuo kevään ensimerkkien näyte, sillä sää on taas muuttunut erittäin talviseksi ja muuttuu siitä vielä lisää ikään kuin muistutuksena, että talvi on itse asiassa vasta keskimäärin puolimatkassa. Toisaalta valoisa aika on jo lisääntynyt erittäin paljon. Niinpä tällainen kasvifriikki alkaa jo pikkuhiljaa heräämään uuteen kasvukauteen. Arboretumprojektia pitääkin taas alkaa muistamaan ja mm. kaivaa ne uusimmat siemenet jääkaapista... Palaan asiaan.