Edellisissä Madeiran matkan merkinnöissä esitellyn jardins da Quinta do Palheiro Ferreiro puiston lähellä Funchalin laitamilla on iso orkideojen (heimo; Orchidaceae) kasvatus- ja näyttelypaikka, johon on yleisöllä mahdollisuus päästä tutustumaan. Paikka on Pregetter's Orchid garden ja sieltä voi myös ostaa näitä orkideoja ja muitakin kasveja; paikalla oli ainakin siemenmyyntiä. Itse ostin muistaakseni ainakin kolibrikukan (Strelitzia reginae) siemeniä, mutta sen kasvatus jäi sitten tekemättä. Nykyään paikka on ilmeisesti paljon monipuolisempi ja pidemmälle kehitetty kuin se oli joulukuussa 1994.

Alin kuva on itse viljelmiltä, missä nähdään runsas määrä ko. ajankohtana kukkimattomanakin olleita lajeja ja lajikkeita. Kuvassa näkyvä katos on sitä varten, että sadevesi ei pääse vikuuttamaan herkkien orkideahybridien ja -lajikkeiden kukkia. Toinen pointti on se, että tällaisilla viljelmillä on tarkkaan säädetty kastelujärjestelmä ja -ohjelma. Rullalla olevat verkot toimivat levitettyinä ilmeisesti hyönteis- ja / tai lintusuojana tietyissä tilanteissa; ohjattu pölytys esim. risteymien viljelemistä varten. Itse en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut orkideojen kasvatuksesta, vaikka kasvifriikki muutoin olenkin. Orkideojen kukkien estetiikka tosin sopii mieltymyksiini oikein hyvin; vaihtelevasti eksentrinen, vahva ja ilmeikäs väri- ja muotomaailma.

Ylemmät kuvat ovat orkideaviljemän yhteydessä olevalta tontilta, missä oli muutamia kiinnostavia kasveja. Niistä kerkesin kuvata vain pari, joista keskimmäisessä kuvassa on hyvin tyypillinen subtrooppisten ja trooppisten alueiden puistoissa ja puutarhoissa viljeltävä plumeria (Plumeria alba). Kasvi kukkii keskimäärin heinäkuulta marraskuulle ja on erittäin graafinen ja profiilikas laji muutenkin ympäri vuoden. Kukkien tuoksu on voimakkain yöllä. Tämä on yksi viime vuosisadalla eläneen suosikki maisema-arkkitehtini Roberto Burle-Marxin puistosuunnitelmiensa tyypillisiä kasveja.

Ylimmässä kuvassa peikonlehti (Monstera deliciosa) on kasvanut varsin kookkaaksi. Laji on Madeiralla tunnettu hedelmäkasvi, jonka hedelmiä näkyi esim. saaren pääkaupunki Funchalin kauppahalleissa. Peikonlehti kuuluu vehkakasvien heimoon Araceae, jolloin ko. lajin kukinnot ovat juuri sille heimolle tyypillisiä tuppiloita valkoisen suojuslehden ollessa niiden tyvellä ja ympärillä. Hedelmä on ko. vihreä tuppilo kasvaneena vaikkapa ison porkkanan kokoiseksi jötikäksi.

Peikonlehden sirkkataimilla on muuten kasvien maailmassa erittäin poikkeuksellinen ominaisuus. Laji kasvaa luontaisena Keski- ja Etelä-Amerikan tiheissä sademetsissä, missä siemenet itävät ko. metsien pohjalla valoisissa kohdissa. Normaalisti kasvien versot kasvavat aina kohti valoa, mutta peikonlehden sirkkataimien kohdalla versot kasvavatkin kohti varjoa, jotta ne löytäisivät puun rungon sademetsän pohjaa pitkin kasvaessaan. Kasvihormonit ovat siis järjestäneet lajin asiat näin hauskasti olosuhteisiin räätälöitynä käänteisenä metodina, mutta puun rungon löydettyään versojen ko. ominaisuus katoaa. Ko. ominaisuutta lienee myös muillakin köynnöslajeilla, mutta tämä muistui mieleeni Sir David Attenborough 'n luontodokumenteista.

Seuraavissa Madeiran matkan kuvakertomuksissa on tiedossa ulkotiloja, kasveja ja elämyksiä pääkaupunki Funchalin alueelta. Mukana on siten myös runsaasti arkkitehtuuriakin. Kasvit säilyvät kuitenkin edelleen pääasiana ja itse asiassa kasveilla herkuttelu vain lisääntyy, kun tiedossa on mm. paikan kasvitieteellisen puutarhan antia...

Arboretumprojektin historiaa - osa 3

Jatketaanpa sitten historialla. Viimeksi arboretumprojektini historian esittely kattoi vuoden 1994 tilanteita. Valitettavasti siitä vuodesta minulla ei ole enempää kuvallista dokumenttia, mutta tämän merkinnän myötä päästään runsaammille vesille vuoden 1995 merkeissä, kun kasvi-innostukseni oli voimakkaassa kasvussa. Edellisenä vuonna olin valmistunut joulukuussa puutarhuriksi tässä blogissa esitellyn Madeiran opintomatkani aikana Mäntsälän maatalous- ja puutarhaoppilaitoksesta (nyk. Mäntsälän ammattiopisto) ja ko. vuonna olin töissä toista vuotta Helsingin Malmin hautausmaalla. Vielä tässä vaiheessa oli tilanne se, että taimilleni ei ollut tiedossa ollenkaan lopullista sijoituspaikkaa, mutta intohimon ajamana halusin kokeilla kiivaasti ja laajasti monenlaista siitä huolimatta. Tuona keväänä idätyksessäni olikin koko joukko kasveja, mutta niistä lisää myöhemmin...

Yllä olevat kuusi kuvaa näyttävät esimerkkejä tuolloin toukokuussa 1995 kuvatuista purkkitaimista. Pahoittelen kuvissa esiintyvää paikoittaista sumeutta ja tarkempia kuvauspäivämääriä en voi tarjota. Taimet sijaitsevat tässä siis vanhalla taimikasvatuspaikalla Mäntsälässä vanhempieni omakotitalon tontin pihalla, joka säilyi projektini taimikasvatuspaikkana aina viime vuoteen asti. Päätin esitellä nämä kahdessa kohdassa olevat purkit tuolla tavalla kuvasarjoina, jotka paljastavat kasvun ihmettä hauskasti sykäyksittäin. Tällaista kuvasarjaideaa toteutin myöhemminkin moneen kertaan ja lopulta erittäin mittavasti Mäntsälän kunnan alueella vuonna 1998, josta lisää tuonnempana muussa yhteydessä...

Alimpien kolmen kuvan kohdalla etummaiset viisi riviä mustia purkkeja olivat itse asiassa kylvöksiä. Niihin oli kylvetty isosiemenisiä lajeja, joista kahdessa etummaisessa rivissä oli matelia (Prunus dulcis) ja seuraavissa kahdessa rivissä hevoskastanjaristeymää (Aesculus X hybrida). Taaemmassa mustapurkkisessa rivissä oli muistaakseni jotain jalopähkinää (Juglans sp.), mutta ne eivät olleet itäneet vielä viimeisenkään kuvan ottohetkellä. Sinivihreissä purkeissa vasemmalla oli valkomulperia (Morus alba) ja oikealla vuorijalavaa (Ulmus glabra). Sinivihreitten purkkien välissä olevissa mustissa purkeissa oli keisaripuuta (Paulownia tomentosa). Nämä taimet olivat peräisin edellisvuoden kylvöistä. Noista manteleista osa päätyi lopulta arboretumiini, jossa ne menestyivät yhden talven yli, mutta kuolivat sitten kesän 1993 kuivuudessa. Valkomulpereista muutama on edelleen elossa arboretumalueella.

Ylimpien kolmen kuvan kohdalla seinän vieressä on keltahevoskastanjaa (Aesculus octandra) ja ohionhevoskastanjaa (Aesculus glabra). Niiden edessä kahdessa purkissa olevat isot taimet ovat mustajalopähkinää (Juglans nigra). Seinän kulmauksessa on amerikanluumua (Prunus americana). Nämä taimet nostin ja purkitin edellisenä syksynä taimipellosta noihin purkkeihin ennen roudan tuloa. Mustajalopähkinät olivat talven yli kylmävarastossa. Tämä kuvasarja näyttää hyvin myös sen, kuinka eri aikaan eri lajit lähtevät kasvuun keväällä; nuo mustajalopähkinät eivät suinkaan olleet kuolleita tuossa vaiheessa, vaan ne elivät vielä seuraavaan talveen. Ensimmäisissä tämän artikkelisarjan merkinnöissä nämä taimet näkyvät muutamissa kuvissa ko. taimipellossa. Amerikanluumut ovat edelleen elossa kookkaina pensaina arboretumalueella kaksin juurivesoja muodostanein kappalein ja yksi ohionhevoskastanjakin sinnittelee siellä.