Viikon 17 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Kukinnan alkamisen ja hiirenkorvalle tulon partaalla olevia rauduskoivuja (Betula pendula) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Espoon Tapiolassa. Tuttuna referenssikasvina kasvukauden vaihetta ko. viikolla ilmentämään laitoin tämän puun, jolla hedenorkkojen kellertyminen välittömästi ennen hiirenkorvalle puhkeamista väritti viikon aikana ko. puiden latvukset monin paikoin kellertäviksi; seuraavalle viikolle onkin jo odotettavissa vaaleanvihreä hiirenkorvalehtien vaihe. Tämä kuva aloittaa viikon 17 tunnelmakuvat.

Vanhoja hedelmänorkkojen rankoja japaninsiipipähkinässä (Pterocarya rhoifolia) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Isohko isolehtinen puu, joka myös tulee melko myöhään toukokuussa lehteen ja sitä ennen huomiota herättävät mm. nuo norkkorangat ja vaaleiksi kynttilöiksi kasvavat lehtisilmutötteröt ennen lehtien oikenemista esille. Hede- ja eminorkot ovat pieninä aiheina talvella paljaana oksissa ja ne kasvavat touko-kesäkuun kukintaan pitkiksi lehtien avautumisen kera. Heinäkuussa hedelmänorkot kasvavat täyteen mittaansa; siivelliset pähkylät jäävät hetkeksi ruskeina norkkoihin keltaisen lokakuun alun ruskan jälkeen.

Edellisvuoden marjasatoaan yhä säilyttänyttä amurinkorkkipuuta (Phellodendron amurense) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Tällä isohkolla puulla myöhään toukokuun lopussa tulevaa keltaista lehteenpuhkeamista ennen voidaan yhä ihastella mustien edellisvuoden marjojensa estetiikkaa. Marjat muodostuvat heinäkuun alun vihertävänkeltaisesta kukinnasta emiyksilöissä ja mustaksi kypsyminen tapahtuu vasta syys-lokakuun keltaisen ruskan aikana.

Kukkaan ja lehteen puhkeamassa olevaa japaninlehtikuusta (Larix kaempferi) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Lehtikuuset ovat tunnettuja hyvin varhaisesta vihertymisestään ja samaan aikaan lehtien kera tulee myös kukinta. Tässä rykelmä avautumassa olevia hedekukintoja juuri ennen lehtien kunnollista esiintuloa. Lehtikuusten loka-marraskuun ruska on aluksi keltaista ja se muuntuu vaaleanruskeaksi ennen varisemista; eri lajien väleillä on lähinnä vain pieniä ja limittyviä eroja; yksilölliset erot voivat olla merkittävämpiä. Isoimmat erot löytyvät kävyistä ja kasvutavasta lajien väleillä.

Täydessä kukassa (Hedenorkkoja) olevaa pajuristeymää (Salix pentandra X fragilis) / (Salix pentandra X caprea) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Huhtikuun alussa jo totesin käytettäväksi mielummin tuota jälkimäistä tieteellistä nimeä; myös fragilis X caprea -risteymä voi tulla kyseeseen. Joka tapauksessa raita on osallisena ja tämä risteymä onkin kukinta-aikaa myöten perinyt sen lajin kukintatavan. Lehdet ovat kuitenkin kapeita ja rungon kaarna on hyvin tummaa. Ruskaa ei juuri ole, vaan lehdistö säilyy jopa marraskuulle vihreänä; voi olla lumitaakkaongelman kerääjä aikaisissa lumitilanteissa.

Täydessä kukassa olevaa mantsurianonnenpensasta (Forsythia mandshurica) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Onnenpensaista ensimmäinen kukkija saavutti siis tänäkin vuonna täyden kukinnan jo Vapuksi. Tällä kertaa tämä saa olla taas vertailuna näiden muiden lajien kanssa. Tällä keskikokoisella pensaalla toinen päänäytös on jo syyskuun lopulla tuleva kirkas erikoisen kirjavasti punaisen-lilan-oranssin-keltaisen ruskasekoitus.

Kiinalaisen pensaspionin (Paeonia suffruticosa subsp. rockii) avautuvia silmuja kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Monesti pioneita ajatellaan vain perennoina, mutta n. 1 m korkeana puuvartisena pensaanakin siitä suvusta löytyy tämä laji. Tällä alalajilla kesä-heinäkuun kukinta on vaaleanpunainen; monen värisiä lajikkeita löytyy. Ruska on pioneille tuttuun tyyliin kauniin punaoranssinkeltainen ja noiden uusien lehtien punainen sävy on tälläkin lajilla erinomainen etu; suosittelen laajaan käyttöön, koska kuvan tapaan melkoisen ankarakaan talvi ei ole haitannut.

Japaninpihlajan (Sorbus commixta) avautunutta silmua lehtineen kukkatertun aiheen kera kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Monista muista pihlajalajeista poiketen tällä usein kapealatvuksisella puulla on huomattavan punertava lehtien puhkeamisväri. Myös ruska on poikkeuksellinen; räikeän syvänpunainen lähes kauttaaltaan ja myöhemmin kuin kotipihlajalla (S. aucuparia) eli lokakuussa. Muutoin kukinta ja marjat ovat käyttäytymiseltään samanlaisia; kukinta kuitenkin vähän myöhemmin kesäkuussa.

Kukkavuortenpihlajan (Sorbus pohuashanensis) avautunutta silmua lehtineen kukkatertun aiheen kera kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä aasialainen laji muistuttaa paljon kotipihlajaa (S. aucuparia) kaikilta osiltaan, mutta ruska on paljon kirkkaampi ja sisältää enemmän punaista. Marjatertut ovat myös vähän isommat. Lehtien puhkeaminen vaikuttaa tämän yksilön perusteella olevan myös kotipihlajaa vähän varhaisempi. Voidaan käyttää koristepuuna kuten kotipihlajaa.

Appalakkienhevoskastanjan (Aesculus X hybrida) hieman turvonnutta silmua kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Aikaisemmin tässä blogissa tuolla tieteellisellä nimellä tätä risteymää esitellessäni ei vielä ollut tiedossa tuota uutta suomalaista nimeä. Tällä isohkolla puulla on kesäkuun alussa oranssinpunaruskean keltakirjava kukinta. Hedelmäpallot ovat sileitä (piikittömiä) ja keltainen ruska tulee jo syys-lokakuussa. Silmujen turpoamisväri juuri ennen puhkeamista on myöhemmin räikeän punertava; myös lehdet ovat aluksi hieman punaruskeita. Harvinainen, mutta suositeltava viljelyyn.

Balkaninhevoskastanjan (Aesculus hippocastanum) puhkeavaa silmua kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Puiden silmututkielman päättää tämä tuttu eteläisimmän Suomen kaupunkien kesäkuun alussa näyttävästi kukkiva isohko puu. Ylemmän kuvan saman suvun risteymään verrattuna silmujen puhkeamistyyli on karvainen. Tällä lajilla myös ruska on erilainen; myöhään loka-marraskuussa keltaruskean kirjavana ja yöpakkaset kahvinruskeuttavat sävyjä. Tämä laji ja tod. näk. amerikkalainen A. pavia ovat ylemmän kuvan risteymän kantalajit.

Japaninjättililjan (Cardiocrinum cordatum var. glehnii) uusia lehtiä kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Huhtikuun alussa esittelin tämän myös erinoamisen talventörröttäjän edellisvuoden hedelmävarsia. Tässä vaiheessa niiden lisäksi on jo ilmestyneet nuo kaalimaiset / pinaattimaiset uudet lehdet ruusukkeena; ennen heinäkuun kukintaa ne ovat myös huomattavan näyttävä koriste.

Kukkanuppuvaiheessa olevaa majavankaalta (Lysichiton americanum) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Nuppuvaiheiset kukat ovat myös kauniita ja tällä rantojen vesikasvilla ymmärrettävästi sieltä näyttävimmästä päästä. Viime vuonna avautuneempina esittelemäni tähkämäisten kukintojen ko. suojuslehdet ovat koko toukokuun ajan pikanttia estetiikkaa. Kesäkuussa isot lehdet ottavat näyttävästi paikkansa loppukasvukauden ajaksi. Hedelmä on vehkoille tyypilliseen tapaan rykelmä punaisia marjoja.

Kukkimaan alkanutta vaaleaajouluruusua (Helleborus niger) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jouluruusuja riittää monta lajia ja tässä on valkeakukkainen laji edellisviikolla esittelemäni korsikalaisen punertavakukkaisen lajin lisäksi. Tälläkin lajilla lehdistö on myös koristeellinen toukokuisen kukinnan jälkeen syksyyn saakka. Tässä vaiheessa kukinta oli vasta alussa ja se vaalenee näyttävän valkoiseksi myöhemmin. Jouluruusut viihtyvät hyvin varjossa.

Kukkanuppuvaiheessa olevaa rusokoiranhammasta (Erythronium dens-canis) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Erikoinen ja harvinainen tuttavuus keskivarhain kukkivien sipulikasvien joukossa. Tämä varjossakin viihtyvä kaunistus on saanut nimensä sipuliensa muodosta. Lähes koko toukokuun ajan kukinnan estetiikka on lehtiensä kera kauneimpiin kuuluvaa ja suosittelenkin reilummin kasvattamaan lajia myös julkisiinkin puistoihin. Kesä-heinäkuussa lehdistö vähitellen nahistuu.

Edelleen kukkivia kevättähtiä (Chionodoxa luciliae) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jo kaksi viikkoa aikaisemmin kukintaansa aloitellut kevään upeimpiin kuuluva ja helposti laajoiksi kasvustoiksi leviävä jo melko tuttu sipulikasvilaji; voidaan käyttää esim. pensaiden - pensaikkojen alla laajasti, jolloin ennen lehtien puhkeamista kirkas kukkaestetiikka on erittäin huomiota herättävää. Kukinnan jälkeen kesäkuun aikana jäljelle jääneet lehdet vähitellen nahistuvat.

Lumikin (Sanguinaria canadensis) juuri nousseita kukkanuppuja ja lehtitötteröitä kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tämä pohjois-amerikkalainen hauskasti nimetty laji on kuin sikäläinen valkovuokko. Jo kukinnan nuppuvaiheessa erinomainen estetiikka tulee esille ja vähän myöhemmin kokonaan avautuneet valkoiset kukat ovat viimeistään iso syy käyttää lumikkia koristekasvina täällä Suomen keväässä. Melko ison osan kesää kukinnan jälkeen lehdetkin ovat upeita ennen nahistumistaan.

Viikon 17 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 3

Vappuilmapalloilla koristeltua ravintolalaivaa Vanajaveden etelärannalla kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Hämeenlinnassa. Vapun kunniaksi ulkoterassitkin ovat availleet oviaan ahkerasti, vaikka sää on ollut vielä vähän kiikunkaakun terassielämän suhteen. Tällä tyhjällä laivaterassilla ainakin ilmapallot heiluivat iloisina navakassa tuulessa.




Töölönlahtea kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemessä. Merivedet olivat lämmenneet jo ulapallakin monin paikoin +5 asteen vaiheille ja sisäjärvissä sekä Suomenlahden sisälahdissa on mitattu +8 asteen tienoilla olleita pintavesilämpötiloja tähän mennessä. Taustan kaupunkipuusto ilmeni vielä lehdettömänä.




Nurmikkoa ja ojakanavan korpikaislakasvustoja (Scirpus sylvaticus) kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Espoon Tapiolassa. Nyt nurmikoiden uusi kasvu oli vallannut jo huomattavan osuuden itselleen ja tyypillisesti se on juuri ennen puiden vihertymistä vihreintä antia Etelä-Suomen maisemissa. Ojakanavan virtaama oli jo laskenut normaalitasolle lumien ja roudan sulamisvesien loputtua.




Ojakanava taajamametsässä kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Espoon Tapiolassa. Heinikkoinen metsän osa ei ole vielä ehtinyt vihertymään edellisvuoden korsien peittäessä vielä uuden kasvun alleen. Tässä vaiheessa ruohikkopalovaara on yleensä suurimmillaan, kunnes uusi kasvu korvaa vanhat korret.

Taajamametsän tuoreita kukkimaan alkavia valkovuokkokasvustoja (Anemone nemorosa) kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Espoon Tapiolassa. Kasvukauden eteneminen normaaliaikataulussa tietää Etelä-Suomessa näiden metsäpohjan kevätkukkijoiden kukinnan alkua Vapuksi; niin nytkin ja kukintaa kestää yleensä selvästi Äitienpäivän yli.

Hiljattain istutettuja tarhaorvokkeja (Viola Wittrockiana) ja puistonpenkkejä kuvattuna tiistaina 27.4.2010 Espoon Tapiolan keskustassa. Vapuksi taajamien kesäkalustus tehdään Etelä-Suomessa yleensä valmiiksi ja tässäkin on ennen varsinaista hallanarkojen kesäkukkien kautta hyödynnetty hyvin pakkasenkestäviä orvokkeja.

Nurmikon ja ojakanavan kasvutilannetta kuvattuna maanantaina 26.4.2010 Espoon Tapiolassa. Edellisvuoden järviruokokasvusto (Phragmites australis) oli talven suuren lumimäärän lyttäämä. Vasemmalla sammalet olivat vielä voimissaan, kun maa oli vielä melko märkä roudan ja lumien sulamisen jälkeen. Nurmikon vihertyminen ei ollut vielä viikon alussa kovin huomattavaa.

Viikon 17 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 2

Varisseita sulkaharmaalepän (Alnus incana "Laciniata") hedenorkkoja kivituhkaisella puistokäytävällä kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kasvukauden eteneminen on saavuttanut tämän leppien (harmaa- ja tervaleppä) kukinnan päättymisen vaiheen suunnilleen tavanomaiseen aikaan.

Edellisvuoden vesikasvijäänteitä ja puustoheijastumaa aurinkoisena päivänä tekolammessa kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Espoon Tapiolassa. Veden alla haamuina kuultavat kasvijäänteet ja heikon tuulen koivuheijastuksiin tekemä "vibraatto" luovat unenomaista taidetta kevätauringossa.

.

Kylmän rintaman heikon vesikuuron pisarointitutkielmaa asfalttipinnalla kuvattuna tiistaina 27.4.2010 Espoon Tapiolassa. Alempaan kuvaan verrattuna vähäisen sateen kuivuminen sen sijaan tapahtuu halkeilevassa asfaltissa viimeisenä juuri raoissa eli tavallaan kyse on alemman kuvan peilikuvasta.

.

Kylmän rintaman heikon vesikuuron pisarointitutkielmaa asfalttipinnalla kuvattuna tiistaina 27.4.2010 Espoon Tapiolassa. Halkeilleen asfaltin hiekkaisissa raoissa kostuminen näkyi heikoiten / viimeisenä hiekan imiessä vähäistä vettä sisäänsä tehokkaammin kuin puhdas asfalttipinta.

.

Kylmän rintaman heikon vesikuuron pisarointitutkielmaa asfalttipinnalla kuvattuna tiistaina 27.4.2010 Espoon Tapiolassa. Tässä vaiheessa sade oli kestänyt pari minuuttia ja juuri tämän enempää ei sitten enää satanutkaan. Näin vähäisestä sateesta syntyy asfalttipinnoilla tyypillinen voimakkaan öljymäisen mausteinen tuoksu, joka kovemmilla sateilla huuhtoutuu veden mukaan.

.

Sinisorsauros (Anas platyrhynchos) nurmikon notkon vesilätäkössä kuvattuna tiistaina 27.4.2010 Espoon Tapiolassa. Tämä lintulaji on ollut tänä keväänä jokapäiväinen tuttavuus lokkien kera ennen myöhemmin saapuvia laiduntavia valkoposki- / kanadanhanhia. Lokit ovat huudelleet Tapiolan nurmikenttien yllä öisin ja nämä linnut ovat olleet "päivävuorossa".

Taivaan hahtuvapilviä heijastuneena nurmikon notkon vesilätäköstä kuvattuna maanantaina 26.4.2010 Espoon Tapiolassa. Hyvin heikolla tuulella - tyynellä säällä vesilätäköt tarjoavat täydellisen peilipinnan heijastuksille, kuten tässä. Samalla veden pohjalta kuultavat muodot lisäävät dramatiikkaa ko. taide-estetiikkaan. Mukana näkyy joitakin metsävaahteran (Acer platanoides) lehtiä viime syksyltä.

.

.

.

Versoneita korpikaisloja (Scirpus sylvaticus) ojakanavassa kuvattuna maanantaina 26.4.2010 Espoon Tapiolassa. Jo korkealta paistava kevätaurinko loihtii virtaavan veden kanssa kirkkaasti helmeilevää estetiikkaa. Myös aallokko järvissä ja merissä heijastelee jo jopa kesäisen oloisesti keskipäivän kimallusta aurinkoisella säällä.

Viikon 17 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 1

Kumpukerrospilvikannen raoista vaihtelevasti pilkistänyttä auringonvaloa pohjoisnäkymässä iltapäivällä Vanajaveden rannassa kuvattuna sunnuntaina 2.5.2010 Hämeenlinnassa. Pilvitilanne antoi mahdollisuuden upeille valo-varjokontrasteille maisemassa ja tässä etualan metsä piirtyi voimakkaasti esille; havaitsemme mm. ko. koivikon hiirenkorvavaihetta heti edeltävän hedenorkkojen kellertymisvaiheen tuoman sävyn. Päivän navakan puuskainen tuuli kuvastui heikohkosti tässä aallokossa vesistön kapeuden takia; illalla tuuli tyyntyi nopeasti ennakoiden selkeää pakkasyötä.




Harvahkoa kumpukerrospilvikantta lounaisnäkymässä Vanajaveden rannassa iltapäivällä kuvattuna sunnuntaina 2.5.2010 Hämeenlinnassa. Pohjois-Skandinaviaan siirtyneen matalapaineen tuottama kylmän rintaman ylitys itään antoi yöllä kuurottaista vesisadetta ja aamuksi sateen loputtua jäljelle jäi paksu kumpukerrospilvikansi länsi-lounaasta luoteeseen kääntyneessä yhä kylmemmässä tuulessa. Ko. pilvikerros oheni aamun jälkeen kuvan kaltaiseksi ja haihtui kokonaan pois illalla korkeapaineen selänteen työntyessä lounaasta alueelle. Päivälämpötila jäi +7 ja +10 asteen välille, mutta yöllä ko. rintamasateen takia oli vähän vajaa +5 astetta.

Kumpukerrospilvien seassa lähestyvää heikkoa vesikuuroa lounaisnäkymässä Vanajaveden rannassa alkuillalla kuvattuna 1.5.2010 Hämeenlinnassa. Pohjois-Skandinaviaan siirtyneen matalapaineen kierrättämässä polaari-ilmamassassa oli lännestä lähestymässä kylmä rintama yöksi, mutta nämä sisämaan heikot vesikuurot kuolivat vielä pois illan mittaan. Navakka länsituuli näkyi hyvin järviaallokossa; vaahtopäitä ja viiruisia puuskakarevyöhykkeitä.

Ohutta hahtuvapilvilauttaa etelänäkymässä iltapäivällä kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Espoon Tapiolassa. Suomen länsireunalla viipynyt matalapaine oli siirtymässä nyt pohjoisemmaksi ja kylmän okluusiorintaman tuoma viileämpi ja kuivempi polaari-ilmamassa oli alkanut vaikuttaa navakan puuskaisessa länsituulessa; udut, sumut ja sumupilvet katosivat iltapäiväksi jättäen jäljelle hajanaista keskipilveä, joiden seassa sisämaassa oli kumpukerrospilviä ja heikkoja kuuropilviä. Päivälämpötila jäi +10 asteen vaiheille; sisämaassa oli pari astetta lämpimämpää.

Utuisen sumupilvistä aamupäivää etelänäkymässä kuvattuna lauantaina 1.5.2010 Espoon Tapiolassa. Suomen länsireunalla yhä pysynyt matalapaine siirsi okluusiorintaman kuurottaisen vesisateen yön aikana koilliseen ja sen jälkipuolella viileämpi ja kuivempi länsituuli alkoi voimistumaan; tässä vielä jäljellä ed. ilmamassan lämmintä kosteutta. Yölämpötila pysyi koko ajan aamuun saakka jopa +9 asteen vaiheilla vielä tuon ns. kylmän okluusiorintaman ylityksen jälkeenkin.

Okludoituvan rintamasysteemin etupuolen hahtuva- ja sadepilvivyöhykettä lähestymässä udussa etelänäkymässä alkuillalla kuvattuna perjantaina 30.4.2010 Helsingin Ruoholahdessa. Iltapäivän osittain aurinkoisen untuvapilvivaiheen jälkeen lounaasta oli lähestymässä ko. rintamasysteemi Suomen länsireunalla yhä vaikuttaneen matalapaineen kierrättämänä. Lämmin ja kostea ilmamassa piti vahvaa utua yllä (Havaitaan kuvassa) ja päivälämpötila ehti kohota paikoin +16 asteen paikkeille heikossa lounaistuulessa.

.

Aamun matalalla roikkuneiden sumupilvien ja udun tilannetta etelänäkymässä kuvattuna perjantaina 30.4.2010 Espoon Tapiolassa. Matalapaine oli asettunut Suomen länsireunalle ja edellisen päivän lämpimän rintaman perään pakkautuen oli yöllä lounaasta tullut uutta rintamasysteemiä kuurottaisine vesisateineen; lounaissaaristossa esiintyi tässä yhteydessä vuoden ensimmäiset kunnon ukkoset. Ilmamassa oli kosteaa (Sumupilvet, utu ja ajoittain sumukin jatkuivat edellispäivästä läpi yön) ja lämpimähköä; yölämpötila pysyi koko ajan vähän +5 asteen yläpuolella heikossa lounaistuulessa.

Pitkään jatkunutta sumupilvistä ja utuista tilannetta etelänäkymässä alkuillalla lämpimän rintaman jälkipuolella kuvattuna torstaina 29.4.2010 Espoon Tapiolassa. Ko. rintaman ylitys lounaasta oli hidasta ja rintama jäi sijoilleen Etelä-Suomen ylle; tämä alue jäi sen lämpimälle eteläpuolelle. Matalapaine oli venynyt lännestä Suomen länsireunalle. Yöllä alkanut rintamavesisade oli ajoittaista ja enintään kohtalaista. Utu ja sumutkin yleistyivät pian yön lounaistuulen tyynnyttyä lähes kokonaan loppupäiväksi; aamulla sumupilvimassa oli matalammalla peittäen osan tuosta piipusta. Yölämpötila pysyi sateen tultua +2 ja +5 asteen välillä ja iltapäivästä lähtien lämpötila kohosi loppupäiväksi +5 asteen yläpuolelle.

Länsi-lounaistaivaanrannassa lähestyvää kuituista ja aaltomaista verhopilvivyöhykettä lämpimän rintaman etureunassa myöhäisillan hämärässä kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Espoon Tapiolassa. Alempaan kuvaan verrattuna ko. lämpimän rintaman etummainen untuva- ja harsopilvivaihe jäi heikoksi, mutta tässä seuraavan vaiheen pilvivalli esiintyi draamaattisena. Lounaaseen kääntynyt tuuli alkoi voimistua vähän. Lämpötila ehti laskea alle +5 asteen ennen pilviä; sisämaassa etenkin idässä ehti olla jopa heikkoa yöpakkasta.

Länsi-lounaistaivaanrannassa lähestyvää untuva- ja harsopilvivyöhykettä lämpimän rintaman etureunassa illansuussa kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Espoon Tapiolassa. Korkeapaineen selänteessä iltapäivä oli aluksi täysin selkeää heikentyneen luoteis-länsituulen ja lännestä lähestyneen lämpimän rintaman vaihetta, jossa päivälämpötila jäi korkeintaan +10 asteen vaiheille. Uutta annosta lämmintä ilmamassaa yritti tuoda lounaasta Islannin eteläpuolelta itään venyvä matalapaine.

Viileän ja kuivan polaari-ilmamassan vähäistä kumpupilvisyyttä koillisnäkymässä aamupäivällä kuvattuna keskiviikkona 28.4.2010 Espoon Tapiolassa. Matalapaine oli jäänyt pyörimään heikkenevänä Jäämerelle ja korkeapaineen selänne oli jo tulossa Suomen länsireunalla. Kohtalainen pohjoisesta luoteeseen kääntynyt tuuli viilensi ilmamassan niin, että yölämpötilat olivat selkeässä säässä asteen pari pakkasella. Noita kumpupilviä esiintyi vain hetken ja iltapäivällä niitä ei enää muodostunut.

Juuri ylittäneen kylmän rintaman takaosan hahtuvapilvikannen terävää rajaa pohjoisnäkymässä illalla auringon laskiessa kuvattuna tiistaina 27.4.2010 Espoon Tapiolassa. Alempaan kuvaan verrattuna vain muutama minuutti myöhemmin tämä näkymä näyttää sopivasti laskevan auringon paljastaneen selkenemisen. Tyynen vaiheen jälkeen loppuillan aikana pohjoistuuli voimistui vähän ja saapunut viileämpi polaari-ilmamassa selkenevässä säässä alkoi vaikuttaa laskien lämpötiloja nopeasti lähelle nollaa. Lännestä oli lähestymässä pian perään korkeapaineen selänne.

Juuri ylittäneen kylmän rintaman etääntyvää hahtuva- ja sadepilvikantta etelänäkymässä illalla auringon laskiessa kuvattuna tiistaina 27.4.2010 Espoon Tapiolassa. Kylmän rintaman ylitys kaakkoon oli hidasta kuvan pilvilajit vallitsivat monta tuntia. Heikkoja vesikuuroja tuli kuitenkin vain hetken parisen tuntia ennen tätä kuvaa. Rintaman ylityksen aikana tuuli oli tyyntynyt lähes kokonaan ja päivälämpötila ehti kohota etenkin sisämaassa paikoin +16 asteen vaiheille.

Luoteesta ylittävän kylmän rintaman etupuolen ohutta verho- ja palleropilvivyöhykettä etelänäkymässä aamupäivällä kuvattuna tiistaina 27.4.2010 Espoon Tapiolassa Jäämerelle lounaasta liikkunut matalapaine oli yön aikana työntämässä kylmää rintamaa luoteesta alueelle ja hahtuvapilvilautat korvautuivat ko. rintaman ensimmäisten pilvien saapumiseen aamuksi. Lounais-länsituuli oli heikentynyt rintaman lähestyessä. Yö oli leuto; alimmat lukemat jopa +5 asteen vaiheilla.

Hahtuvapilvilautan takaa pilkistelevä kuutamo etelänäkymässä vähän puolenyön jälkeen kuvattuna tiistaina 27.4.2010 Espoon Tapiolassa. Alemmassa kuvassa nähtävä pilvitilanne jatkui yhä lounaistuulessa sävyttäen kuutamoa. Kevään edistymistä kuvaten yön pimein hetki sisälsi enää 1 - 2 tuntia lähes täyspimeyttä; pohjoistaivaanrannassa oli keskiyölläkin havaittavissa hyvin hento kajastus.

Aaltomaista hahtuvapilvilauttaa pohjoisnäkymässä alkuillalla kuvattuna maanantaina 26.4.2010 Espoon Tapiolassa. Norjanmereltä Jäämerelle liikkuva matalapaine oli alkanut vaikuttaa; kohtalaiseksi voimistuneessa lounaistuulessa Itämeren kosteudesta muodostuneita kuvan pilvilauttoja liikkui alueelle. Päivälämpötila oli lämpimässä ilmamassassa jopa +15 asteen vaiheilla; rannikolla pari astetta viileämpää.

Aamupäivän selkeää taivasta koillisnäkymässä korkeapaineen pohjoisreunalla kuvattuna maanantaina 26.4.2010 Espoon Tapiolassa. Suomen eteläpuolella ollut korkeapaine oli alkanut siirtymään hitaasti kaakkoon antaen tietä lännestä lähestyville säärintamille ja matalapaineille. Lounaistuuli oli vähän voimistumassa tyynen yön jälkeen; yölämpötila oli 0 vaiheilla - aste pari pakkasella. Tässä koko kuvakavalkadissa havaitaan myös nurmikoiden vihertyminen, vaikka puuston vihertyminen jäi vielä tulematta.

Tavanomaista viileämpää ja hallaista poudan ja lievän saderiskin vaihdellessa

Vappuviikon sää on ollut vaihtelevaa monelta osaltaan. Se on ollut viime ennusteeseeni nähden myös vähän lämpimämpi ja sateet ovat olleet selvästi arvioitua heikompia. Aluksi maanantaina ja osin tiistaina ennen luoteesta tullutta vähäsateista kylmää rintamaa vallitsi lämmin lounaisvirtaus, jossa päivälämpötilat ylittivät etenkin tiistaina Etelä-Suomen sisämaassa ensimmäisen kerran +15 asteen rajan. Sitten keskiviikkona oli aurinkoista, mutta viileämpää. Torstaina länsilounaasta uuden erittäin lämpimän ilmamassan tulon yritystä edeltävä sadealue kasteli Etelä-Suomea ja päivälämpötilat jäivät alle +10 asteen.

Suomen eteläpuolella itään liikkuneesta kesäilmamassasta riitti kuitenkin Vappuaatoksi ja Vappuyöksi sen verran kosteaa ja ajoittain kuurosateista sekä utuisen sumuista lämpömaistiaista, että ko. perjantain päivälämpötila ylitti paikoin +15 astetta ja seuraavana yönä pikkutunneillakin oli yhä n. +9 astetta laajalla alueella. Kuitenkin eilen Vappupäivänä matalapaineen ympäri lännestä kiertyi jo kuivempaa ja koleampaa ilmamassaa ja päivälämpötilat jäivät vain reiluun +10 asteeseen vaikka kuurosateet jäivät melko vähiin. Hallaa ja heikkoa yöpakkasta oli vain su-ma ja ti-ke öinä sekä paikoin ke-to yönä ennen ko. sadealueen tuloa.

Tuo kuva on otettu eilen Vappupäivänä la 1.5.2010 Espoon Tapiolassa ja siinä havaitaan erään nurmikentän kasvutilannetta. Nurmikot ovat viikon lämmössä vihertyneet jo 80 - 90 prosenttisesti ja näin kesästä alkaa olemaan jo vähän ensimakua. Lehtipuusto on kuitenkin ollut vielä käytännössä alaston, vaikka esim. koivut (Betula sp.) ovat jo paikoin tulleet hiirenkorvalle puhkeamisen partaalle ja raidat (Salix caprea) ovat olleet täydessä kukassa.

Tänään tuo Skandinavian pohjoisosassa yhä oleva matalapaine kierrättää entistäkin koleampaa ilmaa Etelä-Suomeen länsi-luoteesta navakan puuskaisen tuulen ja heikkojen vesikuurojen kera ja näin päivälämpötila saattaa jäädä tänään jopa vähän +10 asteen alapuolelle. Viime yönä oli vielä muutama plusaste, kun runsaspilvinen kuurottaisen sateen alue pyyhälsi alueen yli itäkoilliseen. Ensi yöksi on kuitenkin tuulen heiketessä ja sään seljetessä tulossa hallaa ja jopa heikkoa yöpakkasta.

Maanantaiksi länsilounaasta työntyy tilapäisesti korkeapaineen selänne Etelä-Suomeen, jossa on heikkotuulista ja aurinkoista. Keväälle ja alkukesälle tyypillinen merituuli-ilmiö toimii tilanteessa selvästi, jossa etelärannikolla on iltapäivällä tuulista ja sisämaassa pientä kumpupilvisyyttä päivälämpötilojen ollessa sisämaassa vähän yli +10 ja rannikolla vähän alle ko. lukeman.

Suomen eteläpuolella on jo ma-ti yöksi lähestymässä pieni matalapaine, jonka itäpuolelle jää Suomen kaakkoispuolelle pesiytynyt kesäinen ja osin jopa helteinen ilmamassa (Länsi-Eurooppaan on tullut pohjoisesta erittäin koleaa ilmamassaa, joka vaikuttaa siellä yhä alkavalla viikollakin). Matalapaineen reitti koilliseen tapahtuu tiistain aikana Suomen kaakkoisreunaa viistäen siten, että sen sadealue ulottuu ainakin kaakkoisimpaa osaan Suomea idän ja pohjoisen välisen tuulen pitäessä sään koleana; päivälämpötila saattaa jäädä etenkin sateessa jopa +5 asteen vaiheille. Ma-ti yönä ennen matalapaineen vaikutusta voi olla taas hallaa ja heikkoa yöpakkasta.

Ti-ke yöksi matalapaine on poistunut jo Venäjälle, missä vaiheessa heikko pohjoistuuli vallitsee ja sään seljetessä on jälleen tulossa hallayö. Keskiviikon aikana Suomen lounaispuolelle näyttää muodostuvan pieni korkeapaineen alue, joka siirtyy torstaiksi Etelä-Suomen päälle. Näin tapahtuu lähes toisinto su - ma säästä; ke on luoteistuulisen viileää heikkojen iltapäiväkuurojen kera ja to on merituulta lukuun ottamatta heikkotuulista sekä ke päivää vähäisempää sisämaan kumpupilvisyyttä. Hallaa on jälleen ke-to yönä ja päivälämpötilat ovat ke +10 asteen vaiheilla ja to on parisen astetta lämpimämpää.

Torstaina näyttäisi olevan kuitenkin tapahtumassa sellainen lisäpiirre, että pohjoisesta lähestyisi heikko kylmä rintama, kun uusi korkeapaineen keskus olisi muodostumassa Norjanmeren tienoolla. Ko. rintama saattaisi tuoda kuurosateita to loppupäiväksi, mutta rintama hajoaisi to-pe yöhön mennessä. Perjantaiksi tuo luoteinen korkeapaine vahvistuisi Pohjois-Skandinavian ylle samalla kun koko alkuviikon Välimerellä - Keski-Euroopassa vaikuttanut muhkea matalapaine työntyisi pohjoiseen. Tämän myötä hallaisen ja selkeän to-pe yön jälkeen itätuuli voimistuisi vähän Etelä-Suomessa ja pilvisyys lisääntyisi vähitellen etelästä alkaen päivälämpötilojen ollessa vähän yli +10 astetta.

Sitten näyttäisi alkavan kauaksi kaakkoon Mustanmeren ja Kaspianmeren suuntaan paenneen kesäisen ilmamassan yritys tulla taas lähemmäksi Suomea. Tässä vaiheessa näyttäisi kuitenkin siltä, että tuon korkeapaineen väistyessä itään tuo etelän matalapaine tulisikin suoraan Etelä-Suomen päälle la - su aikana ja lämpimät ilmamassat jäisivät täpärästi yhä tulematta Suomeen jääden Venäjälle. Sen sijaan olisi tulossa koleahkon sateinen viikonloppu, mutta toisaalta tuuli ja sateet poistaisivat yöhallat. Merkille pantavaa tässäkin tilanteessa näyttäisi edelleen olevan se, että Länsi-Eurooppaan tulisi edelleen ajankohtaan nähden erittäin koleaa ilmamassaa pohjoisesta ja näin kesän tulo olisi siellä pahasti jumittamassa. Joillakin alueilla siellä (Esim. Britanniassa) voi parina yönä ensi viikon aikana olla sikäläisittäin jopa poikkeuksellisen myöhäistä hallanvaaraa.

Etelä-Suomen kasvukauden suhteen viileät säät ovat jatkossa jumittamassa sen verran kasvun etenemistä, että tavanomaisesta aikataulusta ollaan selkeästi jäämässä jälkeen. Ensi viikon aikana on kuitenkin sen verran odotettavissa lämpöä kasvua varten, että koivut pusertuvat väkisinkin monin paikoin hiirenkorvalle. Raidan ja haavan (Populus tremula) kukinta pitkittyy. Normaalisti Äitienpäiväksi kukkimaan alkavan rusokirsikan (Prunus sargentii) kukinta jäänee viileyden takia tänä vuonna kunnolla tulematta ko. päiväksi... Hallatuhoista ei ole vielä merkittävää vaaraa, koska kasvun aste on vasta niin alussa.

Aikaisempaa arviotani vähäisemmäksi jääneiden tämän viikon sateiden ja ensi viikollakin jatkuvan vähäsateisuuden ansiosta pellot ovat kuivumassa hyvin kylvötöitä varten; haihtuminen on jo joka tapauksessa suurta päivisin tässä vaiheessa viileydestä huolimatta. Ensi viikon lopussa tosin voi olla runsaiden sateiden mahdollisuutta. Vesistöjen lämpeneminen on hidasta ja pintavedet pysyvätkin korkeintaan +5 ja +10 asteen välillä. Jokien virtaamat ovat laskeneet normaalitasolle.