skip to main |
skip to sidebar
Juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia "Plena") on tietenkin tämän ajan tunnetuimpia kukkijoita. Erittäin tuntematonta on puolestaan se seikka, että vain tätä kuvan lajiketta "Plena" saa nimittää juhannusruusuksi. Nimistöstä huolta pitävä lautakunta on päättänyt taannoin, että teriöltään yksinkertaiset kukat omaava normaalityyppi on nimeltään pimpinellaruusu (Rosa pimpinellifolia). Tuo kuva on otettu 17.6.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ja ko. yksilö oli muista Etelä-Suomen yksilöistä hieman etuajassa kukkimassa. Muut juhannusruusut olivat täydessä kukassa suunnilleen ajallaan juuri tämän viikon lopulla. Nyt terälehtien variseminen on jo käynnissä. 
Heisiangervo (Physocarpus opulifolius) on kukkijana varsin näyttävä, kuten kuvan (otettu 17.6.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa) valkoisesta kukkamerestä voidaan nähdä. Näyttävin ominaisuus lajilla on kuitenkin hedelmätertut, jotka ovat voimakkaan punaruskeita ja oransseja. Voitte kuvitella miltä tuosta kukkamäärästä muodostuneet hedelmätertut näyttävät myöhemmin kesällä. Todellinen tilanne selviää ajallaan tässä blogissa... Vaaleanpunainen kukkija kuvassa on yhä edelleen kukintaansa jatkanut kotakuusamalajike (Weigela "Korea").
Jasmikelaji (Philadelphus schrenkii)
Tämä kaukoidästä kotoisin oleva kuvan laji on pihajasmikkeen (Philadelphus coronarius) ohella ensimmäisiä kukkijoita jasmikkeista. Lähes kaikkien muiden jasmikkeiden täysi kukinta on vasta selvästi heinäkuun puolella. Myöhäisin on hovijasmike (Philadelphus pubescens), jonka kukat ovat tässä vaiheessa vasta pienellä nupulla. Jasmikkeiden kukat ovat kuuluisia tuoksustaan, joka on imelä ja jopa pistävän vahva. Monesti on niin, että visuaalisesti näyttävät kukat eivät tarvitse hyönteisten lisähoukuttimeksi vahvaa tuoksua, mutta välillä sekä tuoksu että ulkonäkö ovat hyvin voimakkaana esillä, kuten jasmikkeilla. Jasmikkeita ei pidä muuten sekoittaa jasmiineihin (Jasminum sp.), jotka ovat täysin eri kasveja ja ne eivät edes menesty Suomessa ulkona.
Kultasade (Laburnum alpinum) on kukkinut tänä vuonna lähes kaikkialla hyvin heikosti tai ei ollenkaan viime vuoden runsaan näytöksen vuoksi. Lajille tyypillisesti tällaiset taukovuodet ovat yleisiä ja ne sattuvat yleensä samaan aikaan kaikille yksilöille joka puolella kuin sopimuksesta. Yläkuvassa tältä päivältä 26.6.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa eräs kultasadeyksilö on jaksanut tehdä muutamia kukkaterttuja, joista tässä yksi. Ensi vuonna ko. lajilla on jälleen luvassa erittäin näyttävä kukinta ympäri Etelä-Suomea...
Tähkävaahtera (Acer spicatum)
Tataarivaahtera (Acer tataricum ssp. tataricum)
Tässä kuvasarjassa ovat Suomessa viljeltävistä vaahteroista myöhäisimmin kukkivat lajit. Kaksi alinta ovat itse asiassa niin läheisiä toisilleen, että kyseessä on alalajit samasta lajista. Ne on siten vaikea erottaa tosistaan samannäköisyytensä vuoksi. Eroja kuitenkin löytyy vähän; tataarivaahteran lehdet eivät sisällä kahta sivuliuskaa, kuten mongolianvaahteran lehdet. Kukinta-aikakin näyttää olevan hieman eri. Alakuva on otettu 16.6.2005 Espoon Tapiolassa ja ylemmät kuvat taas tänään 26.6.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Mongolianvaahtera kukkii siis tämän mukaan hieman myöhemmin ja kukat ovat myös aavistuksen valkoisempia. Muutoin lajit ovat kyllä lähes kopiot toisistaan. Tähkävaahtera yläkuvassa on siitä erikoinen kukkija, että sen kukkatertut ovat pitkiä ja etenkin aluksi pystyjä. Monilla muillakin vaahteroilla on pitkiä kukkaterttuja, mutta niitä ei juuri tunneta Suomessa mm. arkuutensa vuoksi.
Näistä kolmesta kaksi alinta ovat hyvin yleisiä ja vielä Keski-Suomessa hyvin menestyviä pikkupuita. Ylempi laji taas on lähinnä kasvitieteellisissä puutarhoissa ja arboretumeissa kasvatettu laji, mutta sen soisi yleistyvän puistoissa ja puutarhoissa mm. jännien kukkaterttujensa vuoksi. Se olisi melko kestäväkin ainakin Etelä-Suomessa. Jälkimmäisillä lajeilla pian kukinnan jälkeen hedelmien lenninsiivet ovat aluksi näyttävästi punaisia.
