Ussurinpäärynä (Pyrus ussuriensis)

Amerikanlehmus (Tilia americana "Redmond")

Koreantuija (Thuja koreana); määritys epävarma.

Tässä on viime viikonloppuna marjoistaan erottelemani siemenet. Kuvat on otettu eilen ja kuvausalustana olen käyttänyt muovista tarjotinta. Kuvausetäisyys vastaa aikaisemmin tänä vuonna esittelemieni siementen kuvausetäisyyttä, jolloin siementen koot ovat verrattavissa. Näissäkin kuvissa olisin käyttänyt samaan tapaan A4 -kokoista paperiarkkia, mutta noiden hedelmälihastaan äskettäin erotettujen siementen märkyys olisi haitannut kuvausta tekemällä paperin suttuiseksi ja kupruilevaksi. Näissäkin kuvissa A4 -arkki kuitenkin näkyisi siis samaan tapaan rajattuna, joten voitte helposti kuvitella sen mittakaavan kuviin.

Joukossa on myös muutama ns. kuivasiemeninen laji, jotka ovat koreantuija ja amerikanlehmus. Osa on kerätty jo toissa syksynä vuonna 2004. Näitä ovat tummempisiemeninen säiläorapihlaja, köynnösruusu, amerikanlehmus sekä orapihjalat (C. integriloba), (C. korolkowii) ja tylppäliuskaorapihlaja. Muutoin kaikki muut olen kerännyt viime syksynä. Koreantuija tosin on erään ystäväni lahjoittama. Tällä kertaa keräämäni lajimäärä ei ole ollut suuri, mikä on hyvä asia. Taimia on nimittäin tällä hetkellä jo niin paljon, että niiden kanssa on tarpeeksi hommaa tulevana kasvukautena ilman uusia taimiakin.

Esikäsittelyyn en ole vieläkään kerennyt laittamaan mitään siemeniä, mutta kunhan olen selvinnyt tämän päiväisestä syntymäpäiväjuhlastani (oikea päivä on 16.2.), niin sitten on syytä ottaa asia viimeistään hoidettavaksi. Monia lajeja ei enää voi laittaa esikäsittelyihin, koska ne eivät enää ehdi valmistumaan itäviksi riittävän ajoissa. Tavoite on idättää viimeisetkin lajit viimeistään toukokuun aikana ja talvenarkojen suhteen itämisen on tapahduttava viimeistään huhtikuussa, missä tapauksessa idätän ne lajit sisällä huoneen lämmössä.

Esikäsittelyjen siirtyminen seuraavaan talveen joidenkin lajien kohdalla helpottaa osaltaan tämän vuoden toimia. Monien siementen idättämistä voikin onneksi siirtää hyvin parempaan aikaan, koska (kuivia) siemeniä voi yleensä varastoida jopa vuosiakin ilman, että itävyys katoaa liikaa. Joidenkin lajien siementen itävyys sen sijaan heikkenee varastoitaessa huomattavasti lyhyessäkin ajassa. Palannen aiheeseen tarkemmin muussa yhteydessä...

Lumipeitteiden metamorfoosia pakkassäässä

Tiistaina 14.2.2006 Espoon Tapiolassa otetussa kuvassa nähdään sama vuorimäntyryhmä (Pinus mugo) kuin mitä esittelin 3.2.2006 otsikolla "Kevyt lumikuorma". Sen jälkeen lämpötila on ollut koko ajan pakkasen puolella, mutta siitä huolimatta noiden vuorimäntyjen päällä oleva lumikuorma on muuttunut ja vähentynyt huomattavasti. Selvin siihen vaikuttanut seikka on tällä viikolla ollut tietenkin tuuli, joka on varistanut runsaasti lunta puiden ja pensaiden päältä pois. Tuulensuojaisilla kohdilla on silti edelleen hyvin lumisia havupuita.

Jäljellä oleva lumi on kuitenkin muuttanut muotoaan mm. maan vetovoiman ansiosta. Tuossa kuvassa nimittäin nähdään, että luminokareet ovat valuneet oksilla kuin lämmennyt ja vetelä muovailuvaha. Lumi ei siis suinkaan pysy liikkumattomana paikallaan pakkassäässäkään, vaan se on "elävää" massaa. Massaa, joka liikkuu painonsa vuoksi.

Lumi (kuten jääkin) ovat myös haihtuvia, jolloin puhutaan sublimoitumisesta. Ko. ilmiö on voimakas aurinkoisina päivinä ja erityisesti lopputalvella, kun vielä päivälläkin on pakkasta, mutta auringon voima on jo lisääntynyt. Vähäiset luminokareet ovat sen vuoksi kadonneet parissa viikossa noiden oksien päältä. Samasta syystä ja lumikiteiden keskinäisestä hankautumisesta aiheutuvan kitkan vuoksi lumen kiderakenne on muuttunut (kiteet muuttuvat pyöreämmiksi, sakarattomiksi ja ryynimäisemmiksi ajan kuluessa), joka vaikuttaa sekin osaltaan lumikuorrutuksen olemukseen.

Sama koskee tietenkin myös maassa olevaa (koskematonta) lumipeitettä. Sekin tiivistyy, ryyniytyy ja valuu hitaasti em. syiden vuoksi pakkassään jatkuessa koko ajan. Näin ollen hyvin tasainenkin vastasatanut pakkaslumipeite näyttää muhkuroituvan pinnaltaan mm. juuri tiivistymisen ja valumisen vuoksi, kun uutta lunta ei ole satanut useaan päivään. Paksun lumipeitteen oma painokin vaikuttaa lumikiteisiin etenkin juuri lumipeitteen pohjalla, jolloin kiteiden hioutuminen, tiivistyminen ja ryyniytyminen on sitä voimakkaampaa mitä paksumpi lumikerros on. Kasvien kannalta tarkasteltuna lumipeitteen pakkaseneristävyys eli suojaavuus heikkenee tiivistymisen ja ryyniytymisen myötä hitaasti, mutta ei kovin paljoa.

Näin lopputalvesta on tosin muistettava, että lumipeite koostuu usein erilaisista kerroksista; ainakin kahdesta eli uudesta ja vanhasta. Nytkin koko Uudellamaalla on pohjalla vanha kovaksi jäätynyt suojalumikerros, jonka metamorfoosiin kuuluu ryyniytyminen monesti jopa raemaiseksi jäämassaksi kevääseen mennessä etenkin suojasäiden avittamana.

Suojasää muuttaa kaiken edellä mainitun nimenomaan tuoreimman pakkaslumikerroksen osalta, jolloin lumi muuttaa tunnetusti olemustaan erittäin paljon hetkessä. Seuraava suojasää ei ole vieläkään näköpiirissä...

Mielimaisemia ulkomailla: Madeira - osa 11

Seuraavaksi joulukuun 1994 Madeiran matkakuvissa on vuorossa saaren pääkaupunki Funchalin vähän itäkoillispuolella sijaitsevan kasvitieteellisesti ja muutenkin merkittävän yksityisen puiston esittely. Puisto on itse asiassa kasvitieteellisen puutarhan tapaan esillepantu, koska kasveissa on (en tiedä onko edelleen...) nimikyltit tieteellisine nimineen. Paikka on jardins da Quinta do Palheiro Ferreiro ja kokonaisuuteen kuuluu myös hieno 1800 -luvulla rakennettu kartanorakennus. Puisto on sen verran korkeammalla merenpintaan nähden kuin Funchal, että ilmasto on aivan rannikkoa selvästi viileämpi. Tuolloin käyntipäivänä päivälämpötila oli jopa alle +15 astetta, joten ilman takkia ei juuri pärjännyt. Ilma oli myös utuisen - sumuisen kosteaa, koska olimme matalien pilvien sisällä melkein kokonaan.

Esittelen puistoa lähes yksinomaan kasviesimerkkien avulla. Puiston runsas ja monipuolinen lajisto on selvästi vähemmän trooppinen ja subtrooppinen kuin rannikolla oleva kasvisto juuri paikallisesta ilmastoerosta johtuen. Lajiston erityispiirteenä on lauhkean ilmastovyöhykkeen ns. temperaattisen ja meridionaalisen osan lajien runsaus. Laajassa puistossa näkeekin isoista puista pensaisiin lajeja, joita nähdään tyypillisesti puistoissa ja puutarhoissa esim. Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopassa. Näissä kuvissa tarjoan ensin muutaman yleisemmän näkymän alueeseen.

Alimmassa kuvassa nähdään tuon puistokäytävän oikeassa reunassa sugipuita (Cryptomeria japonica). Se on havupuu, joka on Itä-Aasiassa, kuten juuri Japanissa tärkeä metsätalouden laji. Muualla leutotalvisissa maissa sitä tapaa koristepuuna. Suomessa sen kasvattaminen on hyvin vaikeaa jopa vyöhykkeellä I sen talvenarkuuden vuoksi. Puistokäytävän vasemmassa reunassa olevat havupuut ovat mustamäntyä (Pinus nigra) ja niiden takana on puistoplataania (Platanus hybrida). Mustamäntyä voi kasvattaa hyvillä paikoilla ainakin eteläisimmässä Suomessa, mutta mahdollisesti pohjoisempanakin. Pohjakerroskasviston kuvassa muodostaa punakukkainen freesialajike (Freesia sp.). Freesiat ovat tyypillisiä talvella viileänä vuodenaikana kukkivia lajeja.

Keskimmäisessä kuvassa on yleisnäkymä puutarhan eräässä osassa, missä keskellä oleva sinertävä puu on atlasseetri (Cedrus atlantica). Vasemmassa reunassa hallitsevana on juudaksenpuu (Cercis siliquastrum) ja oikeassa reunassa isona on todennäköisesti jokin ainavihannista tammilajeista (Quercus sp.). Tarkempi tunnistus on valitettavasti unohtunut. Kaikki kolme ovat hyvin arkoja eteläisimmässäkin Suomessa, mutta juudaksenpuuta on Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ulkona perennoivana pensaana. Nämä lajit ainavihantaa tammea lukuun ottamatta ovat hyvin epätyypillisiä Madeiralla ja näinkin näitä saarella lähinnä vain tässä puistossa. Monen muun ko. puiston lajin kohdalla on samoin, joista laitan esille esimerkkejä myöhemmin.

Ylimmässä kuvassa puistoplataanit ovat varistaneet kokonaan lehtensä ja oksilla nähdään roikkumassa tyypillisiä suvun hedelmäpalloja. Aivan rannikolla ko. puulaji oli samaan aikaan vielä osittain lehdessä ja ruskassa. Sen verran ilmaston erot vaikuttavat näiden paikkojen välillä. Tosin osassa tämän puistokin kesävihannista lajeista oli vielä ruskaa jäljellä, kuten tuon keskimmäisen kuvan juudaksenpuussa ja ylimmässä kuvassa plataanien takana olevassa kapealatvuksisessa euroopanpyökissä (Fagus sylvatica).