Päättyneenä viikonloppuna olivat Azerbaidžanin Bakussa järjestetyt Eurovisionin laulukilpailut eli tuttavallisesti euroviisut, jonka voittajaksi selviytyi ylivoimaisesti kisojen suurin ennakkosuosikki Ruotsi esiintyjänään Loreen ja biisillään "Euphoria". Parina viime vuotena minulla on ollut tapana ottaa kantaa blogissani tähän musiikkikilpailuun ja teen sen tälläkin kertaa jälkipyykkimäisesti ja yhdistelen kommenttini havaintoja Euroopan yhteiskunnallispoliittiseen tilanteeseen.
Keskeisenä tarkastelunäkökulmana otan esille populaarimusiikin luonteen olla yhteiskunnallispoliittisten tilanteiden peilaaja tunne- ja muototasoilla. Nimittäin tällä kertaa tämä kisojen voittokappale on siinä erityisen sisältörikas ja havainnollistava. Olen jo tuonut esille aikaisemmin sen, että pelottavina ja uhkaavina yhteiskunnallispoliittisina aikoina on viime vuosikymmeninä ollut havaittavissa sen vaikutus populaarimusiikin tarjontaan luoden mm. korostettua eskapismin tarvetta - ilmaantumista jakautuen dekadentisti hedonismiin ja synkistelyyn.
Erityisen selvästi tämä on ollut viimeksi havaittavissa 1970 -luvun lopulta 80 -luvun n. puoliväliin saakka, jolloin ns. Kylmä sota oli geopolitiikassa suuri jännitteen ja uhan luoja jopa ydinsodan mahdollisuuteen saakka. Silloin vielä popmusiikin toisena johtavana maana USA:n ohella pidetyssä Britanniassa muodostui selkeää tuota kahtiajakoa populaarimusiikissa. Yhtäältä listahittimusiikki muuttui huomattavan hedonistiseksi viihteeksi, jota korosti visuaalinen yltäkylläisyys ja alkuun pröystäilevä kokeellisuuskin; siihen saumaan sattuivatkin juuri sekä musiikkivideon että syntetisaattorien lopulliset maihinnousut keskeisiksi popmusiikin elementeiksi / työkaluiksi. Britanniassa tällaista puolta edesauttoi ns. uusromanttinen popmusiikkisuuntaus.
Toisaalta syntyi erityisen synkisteleviä vaihtoehtorocksuuntauksia, joista ns. Post-punk oli pohjana gootti- ja industrialrockin kehitykselle. Myös ns. brittiheavymetallin uusi aalto (New Wave of British Heavy Metal) toi rockmusiikkiin oman versionsa fantasiallisesti synkkien ja raakojen teemojen käsittelyyn. Yhdysvalloissa omanlaisensa hedonistisen tyylin kehittivät puolestaan ns. glam- tai tukkametalliyhtyeet.
Hedonismi ja synkistely olivat siis keskeisiä kokemusmuotoja pukea tuolloin popmusiikkia esille. Yhteistä niille molemmille on tavallaan se, että ne ovat ihmisen tunnekokemusten piirissä kaksi erilaista eskapismin muotoa pahasta ja synkästä tosimaailmasta tai ovat kommentointia sen ikeessä / sitä vastaan; hedonismissa pyritään häivyttämään synkkä tosimaailma ylikorostetun nautinnonhaun ja yliampuvan viihteen keinoilla.
Synkistelyssä puolestaan kyseenalaistetaan synkkää tosimaailmaa muodostamalla siitä yhtäältä groteskeja pilakuvia herjaamalla mitätöimiseksi, toisaalta vajoamalla sitä synkempiin dystooppisiin fantasiameriin asettamalla tosimaailma kuin epäoleelliseksi harhaksi tai kolmantena tehdään tosimaailmasta inhorealistisia - itsesäälillisiä analyysejä ja peilikuvia paljastamaan - osoittamaan ko. "mörön" olemuksen antihumaani sisältö.
Niinpä juuri 1980 -luvun alkupuolella näitä kokemusmuotoja oli havaittavissa monilla pop- ja rockbändeillä / -artisteilla; paljon hedonistisia piirteitä oli mm. Duran Duranilla, Whamilla, Mötley Cruella, Princellä ja Madonnalla ja vaihtelevia synkisteleviä piirteitä oli puolestaan mm. The Smithsillä, The Curella, Ultravoxilla, Depeche Modella ja Iron Maidenilla. Toisaalta monet yhdistelivät molempia; kuten Eurythmics, The Human League ja Culture Club. Tai kuten jopa nuo aikaisemminkin mainitut jossain määrin.
Voidaan siis todeta, että populaarikulttuuri ja siis tässä tapauksessa popmusiikki tarjoaa "räätälöityjä" mahdollisuuksia kokea / toteuttaa eskapismia ja dekadenttista kommentointia eri versioineen pahasta maailmasta ja pahassa maailmassa. On itsestään selvää, että kriisiytynyt yhteiskunta synnyttää ns. dekadenssia, jossa ihmisten tunne-elämä äärevöityy ja synnyttää kasvavasti tarvetta voimakkaiden kokemusten haalimiseen - käsittelemiseen; yhteiskunnan rappiokierteessä eläimellinen behaviorismi korostuu meissä helposti. Toisaalta se on ymmärrettävää ja luonnollista
Nykytilanteessakin elämme tämänlaista yhteiskunnallispoliittisen tilanteen uutta uhkaavaa ja synkkää aikaa, joka selvästi manifestoituu nykyisessä(kin) populaarikulttuurissa sekä hyvässä että pahassa ja sekä hedonismina että synkistelynä. Yhtäältä tuota hedonistista eskapismin puolta voidaan todeta härskistikin hyödynnettävän nykyään sekä rahataloudellisessa että mielenmanipuloidullisessa katsannossa pitkässä listassaan ns. tositv -tähtiä lukemattomissa Idols- ja Talent-tyyppisissä kilpailuissaan sekä Lady Gagan tyyppisten korostetun tuotteistettujen poptähtien parissa. Toisaalta yhteiskunnallisesti kekseliäällä ja älykkäälläkin tavalla kantaaottavaa popmusiikkia löytyy yhä nykyäänkin näissä katsannoissa. Olen havainnut, että tämä Loreenin Euphoria -biisi sopii hyvin tähän jälkimmäiseen analysoitavaksi.
Tarkemmassa syynissä havaitaankin jo alkuun se, kuinka Euphoria -biisi yhdistelee sekä hedonistisia että synkkiä elementtejä päätyen hyvin onnistuneesti kuvaamaan aikamme henkeä ja tilaa. Loreen esittää lyriikoiden kautta selvästi sellaista henkilöhahmoa, joka kaipaa voimakasta yhteyden ja kokemuksen tarvetta nautintoa tuovan tunteen kautta päästäkseen unohtamaan jotain pahaa, päästäkseen "euforian" avulla pois parempaan maailmaan ja yhteyteen sen kanssa "ikuisesti". Ja nimenomaan me yhdessä, "sinä ja minä tästä lähtien aina" ja siinä "rakkaus tulee ensimmäisenä".
Euphoria-biisi on kuitenkin myös jotain muutakin kuin vain kuvaus tästä aikamme yhteiskunnallisesta rappiotilasta ja siitä pakenemisesta hedonistiseen eskapismiin imeytyen. Se selvästi haluaa osoittaa meille, että on olemassa jotain "ikuista" ja "jumalallista", jota kohti meillä ihmisillä on tarve kurottua ja / tai olla yhteydessä luonnostaan. LaRouche -liikkeeltä olen viime vuosina erityisesti oppinut sen, kuinka tärkeä ja voimakas "instrumentti" ihmismieli itse asiassa onkaan. Sen mahdollistamana meillä on syntyjään mahdollisuus löytää harjoittelun, oppimisen ja kokemuksen kautta Universumin muutoin salattuja periaatteita, prosesseja ja dynamiikkoja sekä olla sellaisen avulla tahdonalaisesti ja antientrooppisesti luova humaani ihminen. Tämä on "olla yhteydessä ikuiseen ja jumalalliseen".
Eläimellinen behaviorismi voi liiallisessa dekadenssissa yhtäältä tukahduttaa tätä älyllistä puolta meissä traagisen tuhoisasti, mutta toisaalta voimme löytää tunne- ja tahtotoimintojemme ohjaaminakin tiedostamatonta virtaa, metafyysistä "materiaa" tuon älyllisen, jumalallisen ja ikuisen luokse tai sanotaanko voimme ko. "antennimme" avulla poimia käyttöömme sieltä virtaavaa "tietoa" alitajuisestikin.
Olen kuitenkin alkanut ymmärtämään, että saadaksemme näin tunne- ja tahtotoimintojen kautta rappioittavan - tuhoavan sijaan hedelmällistä tietoa ja energiaa tuosta universaalista "jumalallisuudesta" ja "ikuisuudesta", yhteiskunnan on täytettävä riittävästi sivistyksen ja henkisen edistyksen tasoja; meidän on ymmärrettävä sekä yksilöinä että kollektiivisesti nykyistä paljon paremmin esim. ihmisyytemme psykologisia prosesseja ja ominaisuuksia tarpeellisen yksilö- ja ryhmäsosiaalisen tasapainon ja oppimistason löytämiseksi. Dekadenssi voi horjuttaa meitä paljon lisää sivuun sellaisen riittävästä saavuttamisesta ja tämähän on ollut nähtävissä länsimaissa...
Euphoria -biisissä on kuitenkin selvästi merkkejä siitä, että lyriikoiden henkilöhahmo on tajunnut mahdollisuuksia olla yhteydessä sellaiseen universaaliin tasapainon ja oppimistason löytämiseen ja että elämässämme on muutakin ja nimenomaan kaunista "ikuista taidetta" kuin vain tämä rappioitunut maailma, joka nimenomaan tukahduttaa "antennimme" toimintakykyä vastaanottaa aivokapasiteettimme mahdollistamaa ko. "korkeampaa tietoa". Euphoria -biisin henkilöhahmo näyttää pyrkivän kumoamaan tätä tukahdutettua ihmisyyttämme voimakkaan hedonistisen kokemuksen avulla kuin päästäkseen sen avulla lentoon ja pakoon ko. "kuoleman tähdeltä" "paratiisiin". Mutta onko sellaista behavioristista oikotietä sinne?...
Eurooppa elää nyt kriisiä ja monille on varmasti sekä tietoisesti että tiedostamattaankin tullut mielihaluja "paeta pahaa maailmaa paratiisiin", olla "eskapisti kuoleman tähdellä"... Niinpä ei ole ihme, miksi tämä biisi voitti tämän kertaisen viisuilun niin ylivoimaisesti; biisin lyriikoiden lisäksi myös esityksen visuaalinen ja koreografinen muoto tukivat tätä havaittua sisältöä ja valittuna musiikkigenrenä Trance alleviivaa "euforisen" nostattavan tunnevaikutuksensa avulla sitä entisestään (Ja onhan ko. biisi sekä musiikillisesti että taiteellisesti itsessäänkin hyvin ansiokas ja laadukas); maailma on paha ja "euforinen" eskapismi on siinä sallittua ja mahdollista, edes jonnekin...
Se onkin sitten toinen asiansa, että onko moisesta eskapismi-ilmiöstä pidemmässä ja analyyttisemmässä katsannossa hyötyä ihmisyydelle; LaRouche -liikehän tähdentää myös sitä, kuinka juuri hedonistinen behaviorismi voi olla tärkeä osasyyllinen yhteiskunnan rappiolliseen tuhoprosessiin ja ilmetessään ns. oligarkkisessa periaatteessa ja sen käytössä se omaa keskeisiä vihollisluonteisia ominaisuuksia ihmiskuntaa ja koko planeettaamme kohtaan...
Tämän enempää tästä ei tarvitsekaan tällä erää sanoa, mutta vielä lyhyesti muita huomioita näistä tämän vuoden euroviisuista: Huomattavana piirteenä oli juuri hedonististen biisien korostuminen, joka tietenkin on aina ollut euroviisujen keskeisiä ominaisuuksia. Nyt esim. Kyproksen (video), Ukrainan (video), Romanian (video), Kreikan (video) ja hyvin omalaatuisella tavalla Venäjänkin (video) laulut olivat hyviä osoituksia tästä hedonismin korostumisesta.
Yhteiskunnallisesti ajankohtaista ja toivoa nostattavan kantaaottavaa sanoitusta tarjosi puolestaan Unkarin Depeche Mode- / Hurts -vaikutteinen Compact Disco -bändi (video). Erityinen piirre oli myös se, kuinka Ruotsia lukuun ottamatta muut Pohjoismaat - (Tanska), (Norja) ja (Islanti) - pärjäsivät heikosti osoittaen sen, että heidän kovin perinteisellä / jo monta kertaa aikaisemmin käytetyllä pop-rockformaatilla ei enää pärjätä; ääriesimerkkeinä siitä olivat Suomi (video) ja Britannia (video), joiden 60 - 70 -lukuiset balladit olivat kuin väärään aikaan ja paikkaan eksyneitä falskeja kopioita aikaisemmista jo unohdetuista menestyksistä.
Toisaalta modernimmat tunteisiin vetoavat ja taitavasti esitetyt surulliset balladit - (Albania), (Serbia), (Viro), (Azerbaidžan) ja (Espanja) - vetosivat yleisöön voimakkaasti kielien juuri mm. synkistelyssä fiilistelystä... Tässä on vielä mielenkiintoinen Guardianin artikkeli kommentteineen näistä viisuista; A belligerent Eurovision night fit for a broken Europe.
Loppuun tarjoan Euphoria -biisin videolinkit ja lyriikat. Tässä kohtaa on huomattava, että ko. biisiin ei ole tehty varsinaista musiikkivideota (Vielä...), joten tarjoan linkkeinä Youtubesta ääniraidan ja juurikin viime lauantaisen voitokkaan euroviisuperformanssin Bakusta. Lisäksi todettakoon, että Euphoria -biisillä on jo ollut listamenestystä etenkin Pohjoismaissa ykköshitiksi saakka ja voittokulkunsa näyttää yhä etenevän pitkin Euroopan hittilistoja tämän alkavan / alkaneen kesän mittaan; liekö siitä tulossa jopa tämän kesän pikantti ns. tunnusbiisi...
Loreen - Euphoria (Ääniraita) ja (Euroviisuperformanssi)
Lyriikat:
"Why, why can’t this moment last forevermore?
Tonight, tonight eternity’s an open door…
No, don’t ever stop doing the things you do.
Don’t go, in every breath I take I’m breathing you…
Euphoria
Forever, ’till the end of time
From now on, only you and I
We’re going up-up-up-up-up-up-up
Euphoria
An everlasting piece of art
A beating love within my heart
We’re going up-up-up-up-up-up-up
We are here, we’re all alone in our own Universe,
We are free, where everything’s allowed and love comes first,
Forever and ever together, we sail into infinity,
We’re higher and higher and higher, we’re reaching for divinity.
Euphoria
Forever, ’till the end of time
From now on, only you and I
We’re going up-up-up-up-up-up-up
Euphoria
An everlasting piece of art
A beating love within my heart
We’re going up-up-up-up-up-up-up
Forever we sail into infinity,
We’re higher, we’re reaching for divinity…
Euphoria, euphoria
We’re going up-up-up-up-up-up-up
Euphoria….
An everlasting piece of art
A beating love within my heart
We’re going up-up-up-up-up-up-up
Euphoria, euphoria
We’re going up-up-up-up-up-up-up".
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment